Search

Rules are a crucial part of much religious thought and practice. Their importance or insignificance, their strictness or laxness, and their rigidity or flexibility in the face of change are constant themes of debate, both within and outside religious communities. Yet they have arguably not been given the attention they deserve within recent anthropology. Since the rise of practice theory, rules have more often been considered something to look past in the search for agency. Where the new anthropology of ethics has addressed religious orthopraxy, it has largely been through the lens of the cultivation of virtuous self, or the ways in which moral rules may become especially salient in extraordinary circumstances, such as moments of radical cultural transformation. But religious rules are not just a function of ethical crisis or virtuoso projects of the self. They are also a taken-for-granted part of everyday life for millions of people worldwide. In this introduction and the case studies that follow, we thus aim to move beyond current perspectives, reflecting on both the nature of religious rules themselves and the ways in which they are negotiated in believers’ everyday lives. Keywords: Rules; anthropology; religion; ethics

Journalistic codes of ethics articulate conventions of professionalism as it is understood in Western democracies. Codes of ethics combine theoretical and applied ethics, defining the duties (e.g., service of the public, respect for human dignity, etc.) and offering practical instructions for information gathering, processing, and publishing. Codes of ethics do not solve ethical dilemmas but oblige journalists toward moral reasoning and give advice for making the right decisions. The codes of ethics created for traditional media have become insufficient in the current digital media era. The internet is global, as is the public, and increasingly, also the practice of journalism. The global information and communication conglomerates prioritize their commercial interests over the public interests. Journalists are working in the center of this conflict. To maintain and enhance ethical journalism, new types of accountability mechanisms and a media policy supportive of media accountability and criticism need to be created. peerReviewed

Rules concerning romantic relationships and sex—what we term ‘purity rules’—are central to Pentecostalism in Uganda. In public church arenas, the born-again variant of the rules laid down during Uganda’s ‘ABC’ response to HIV/AIDS — ‘abstain till marriage and be faithful once you marry’—are presented as clear and non-negotiable. Yet in church members’ lives, and in their conversations with each other or in small church groups, space is often created for interpretation and deliberation about the officially strict rules. In this article, we use ethnographic material from fieldwork in urban Pentecostal churches in Uganda to describe how rules work on people, and people work on rules. We describe this process of relational ‘rulework’ as taking place at the nexus of an individual’s relationship to the church, to small groups at the church, and to God. The dynamics of rulework become particularly evident at occasions where rules are transgressed, or where the nature of the rules—and thus of possible transgression—is questioned. Three central axes of rulework can be identified: first, the (claimed) transgressor’s position in church hierarchy; second, the level of publicity at which their transgression is made known to others; and third, their relationship to God. Approaching rules as objects of anthropological analysis foregrounds how what Morgan Clarke (2015) has called the ‘ruliness’ of religious traditions, and what we describe as the messiness of religious adherents’ lives, exist in parallel with each other. Where ‘ruliness’ and ‘messiness’ interact is where rulework takes place and where it can most productively be ethnographically observed. Keywords: Morality, ethics, religion, sex, transgression

Corporate responsibility (CR) has often been criticised as a decoupled organisational phenomenon: a publicly espoused rule that is not followed in daily organisational practices. We argue that a crucial reason for this criticism arises from the dominant in-house assumption of CR literature, which mitigates tensions and contradictions in organisational life by claiming that integrated rules result in coupled practices. We aim to provide new insights by problematising this in-house assumption and by examining how members of two organisations discursively make sense of CR, as a daily rule-bound practice, via three strategies: integration, differentiation and fragmentation. We elaborate the contemporary literature on CR as a daily organisational practice by examining the significance of discursive sensemaking for organisational rules for further development and learning regarding CR. We then discuss the significance of our results for understanding CR as a coupled/decoupled phenomenon. peerReviewed

Tässä käännösteoreettisessa opinnäytetyössä tutkitaan rugbyn sääntöjen kääntämisessä ilmeneviä käännösongelmia sekä tapoja ratkaista niitä. Työ on kommentoitu käännös englanninkielisten rugbysääntöjen otteista, ja tutkimusaineistona on 9 englanninkielistä rugbysääntöä. Työssä analysoitiin ensin lähdetekstin urheilukieli, lakikieleen viittaavat ilmaukset sekä lähdetekstin tarkoitus eli skopos. Tämän jälkeen säännöt käännettiin suomeksi, ja kääntämisessä kohdatut käännösongelmat analysoitiin hyödyntämällä Katarina Reissin ja Hans Vermeerin skoposteoriaa sekä Christiane Nordin funktionaalista lähestymistapaa käännösongelmiin. Kääntämisessä kohdatut ongelmat ratkaistiin teorian pohjalta, kääntäjän rugbykokemukseen perustuvina persoonallisina valintoina sekä hyödyntäen Andrew Chestermanin käännösstrategioita. Analyysia varten käännösongelmat jaettiin neljään luokkaan: lajikohtaisiin, kielellisiin, tekstikohtaisiin sekä pragmaattisiin käännösongelmiin. Lajikohtainen terminologia osoittautui vaikeimmaksi, koska ennen tätä käännöstyötä rugbyn suomenkielinen terminologia oli vakiintumatonta. Lajikohtaiset käännösongelmat ratkaistiin luomalla uudissanoja. Muut käännösongelmat ratkaistiin etupäässä käyttäen kulttuurista suodatusta tai tekemällä eksplisiittisyyden muutoksia kohdetekstin vastaanottajat huomioiden. Tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että kääntäjän näkökulmasta on oleellisinta tietää, millaista kieltä ja sanastoa urheilulajin sääntötekstissä käytetään. Varsinaisessa käännös-työssä auttaa, jos kääntäjä tuntee kyseessä olevan lajin ja siinä käytetyn terminologian. Jos lajin kohdekielinen terminologia ei ole vakiintunutta, tulee käännösvaihetta edeltää järjestelmällinen termityö. Jos käännettävästä tekstistä on olemassa vanhempia versioita, raakakäännösversioita tai muunkielisiä käännöksiä, niitä kannattaa hyödyntää varsinaisessa käännöstyössä.

Tässä tutkielmassa esitetään näkökulmia pelien ymmärtämiseen. Tutkimuksen lähtökohtana on Ludwig Wittgensteinin ajatus kielipelistä. Kielipeli käsitetään keinoksi ymmärtää erilaisten kuvaustapojen suhde toisiinsa. Kuvaustavat ovat keskenään vaihtoehtoisia. Kielipelin käsityksiä ei voida arvioida irrallaan käytön kontekstista. Leikki ja peli ovat läheisiä ilmiöitä, eikä niitä monissa kielissä erotella lainkaan toisistaan. Tutkielmassa tarkastellaan ensin leikkiä. Leikki on laaja ilmiö, joka ei liity vain lasten toimintaan. Leikki liitetään kommunikaatioon, lajinkehitykselliseen ja yksilölliseen hyötyyn sekä kilpailuun. Osa tavoista ymmärtää leikkiä soveltuu sellaisenaan pelien ymmärtämiseen; osa osoittaa yhteyksiä leikin ja pelin välillä. Pelejä tarkastellaan kolmen määritelmän avulla. Määritelmät osoittavat sääntöjen, taikapiirin, pelaajan asenteen ja pelin päämäärän olevan tärkeitä pelien ymmärtämisessä. Pelit perustuvat konstitutiivisille säännöille. Sääntöjen tasolla pelit ovat formaaleja systeemejä. Pelien tutkiminen systeemeinä tarjoaa mahdollisuuden analysoida sekä pelin osia irrallaan toisistaan että pelin ja ympäristön vuorovaikutusta. Taikapiiri on tämän vuorovaikutuksen rajapinta. Taikapiiriksi kutsutaan sitä tilallista ja ajallista rajaa, joka erottaa pelin muusta todellisuudesta. Osa peleistä sisältää vahvoja narratiivisia aineksia. Pelejä tarkastellaan tässä tutkielmassa narratiiveina kybertekstien teorian avulla. Kybertekstien teoria on laajennettu narratologinen teoria, joka pyrkii sisällyttämään narratologiaan vuorovaikutteiset tekstit, kuten hypertekstit. Pelit heijastavat niitä ympäröivän kulttuurin arvoja ja asenteita, mutta niihin sisältyy samalla kritiikin mahdollisuus. On myös syytä ajatella, että ainakin osa peleistä voi olla taidetta. Pelin todetaan olevan sääntöjen ohjaama, keinotekoinen ja leikkisä tapa toimia. Tämä määritelmä on kuitenkin vain yksi mahdollisista. Määritelmän hyödyllisyys riippuu siitä, millaiseen kielipeliin ja millä ehdoilla sitä pyritään soveltamaan.

Jouni Raitamäen väitöskirjan tarkoituksena on löytää menetelmiä sumeiden kielellisten JOS-NIIN -tyypisten sääntöjen tuottamiseen numeerisesta tiedosta. Apuna tässä käytetään sumeiden järjestelmien teoriaa.Menetelmien antamien tulosten tulee olla sekä ymmärrettäviä että tarkkoja. Kuitenkin vaatimus on yleensä ristiriitainen, sillä riittävän tarkan ratkaisun saavuttaminen vaatii usein monimutkaisempia menetelmiä ja malleja. Tämä ymmärrettävyyden ja tarkkuuden välinen tasapaino sumeissa järjestelmissä on keskeisellä sijalla väitöskirjan tarkasteluissa.Raitamäen tavoitteena on löytää sumea järjestelmä, joka on riittävän yleinen siten, että sitä voi soveltaa pienin modifikaatioin sekä regressio- että luokittelutehtäviin. Lähtökohtana on, että järjestelmä on oppiva ja sen avulla aikaansaatu numeerisen tiedon representaatio (joukko sumeita JOS-NIIN sääntöjä) on helposti tulkittavissa. The present work is devoted to the study of fuzzy logic systems and to enhance their applicability to real-world problems. The goal is to find techniques for extracting readable linguistic representations from numerical data. The problematic relationship between interpretability and accuracy of a model is considered throughout the thesis. Fuzzy logic systems are applied to both modeling and knowledge acquisition types of problems.Modeling is viewed as a functional mapping from the input to the output. A fuzzy logic system that is suitable for this kind of task and methods to train such a system are sought for. Also ways to reduce the number of rules and dimensionality are studied.In knowledge acquisition the goal is to find relevant features from high-dimensional data and to form rules which can be presented as a quick overview of the data for the user. Thus, this application could be described with information compression or summarization. The basic idea behind the proposed method is to evaluate the importance of features by using a (fuzzy) entropy criterion. The method is tested with real-world examples.