Search

Keenan A Ramsey,1 Suey SY Yeung,1 Anna GM Rojer,1 Noémie Gensous,2 Evans A Asamane,3 Justin Avery Aunger,3 Dmitriy Bondarev,4 Andrea Cabbia,5 Paul Doody,3 Barbara Iadarola,6,7 Belina Rodrigues,8,9 Muhammad R Tahir,10 Victor Kallen,10 Paola Pazienza,6,7 Nadine Correia Santos,8,9 Sarianna Sipilä,4 Janice L Thompson,3 Carel GM Meskers,1,11 Marijke C Trappenburg,12,13 Anna C Whittaker,15 Andrea B Maier1,14,16,17 1Department of Human Movement Sciences, @AgeAmsterdam, Amsterdam Movement Sciences, Vrije Universiteit, Faculty of Behavioural and Human Movement Sciences, Amsterdam, the Netherlands; 2Department of Experimental, Diagnostic, and Specialty Medicine (DIMES), University of Bologna, Bologna, Italy; 3School of Sport, Exercise & Rehabilitation Sciences, University of Birmingham, Birmingham, UK; 4Gerontology Research Center & Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Jyväskylä, Finland; 5Department of Biomedical Engineering, Eindhoven University of Technology, Eindhoven, the Netherlands; 6Personal Genomics s.r.l., Verona, Italy; 7Department of Biotechnology, University of Verona, Verona, Italy; 8Life and Health Sciences Research Institute (ICVS), School of Medicine, University of Minho, Braga, Portugal; 9ICVS/3B’s, PT Government Associate Laboratory, Guimarães, Portugal; 10Department of Microbiology and System Biology, The Netherlands Organization for Applied Scientific Research, Zeist, the Netherlands; 11Department of Rehabilitation Medicine, Amsterdam UMC, Vrije Universiteit Amsterdam, Amsterdam, the Netherlands; 12Department of Internal Medicine, Section of Gerontology and Geriatrics, Amsterdam UMC, Vrije Universiteit Amsterdam, Amsterdam, the Netherlands; 13Department of Internal Medicine, Amstelland Hospital, Amstelveen, the Netherlands; 14Department of Medicine and Aged Care, @Age, The University of Melbourne, The Royal Melbourne Hospital, Parkville, Victoria, Australia; 15Faculty of Health Sciences and Sport, University of Stirling, Scotland, UK; 16Healthy Longevity Translational Research Program, Yong Loo Lin School of Medicine, National University of Singapore, Singapore; 17Centre for Healthy Longevity, @AgeSingapore, National University Health System, SingaporeCorrespondence: Andrea B Maier, Department of Human Movement Sciences, @AgeAmsterdam, Amsterdam Movement Sciences, Vrije Universiteit, Faculty of Behavioural and Human Movement Sciences, Van der Boechorststraat 7, Amsterdam, 1081 BT, the Netherlands, Tel +31 20 59 82000, Email a.b.maier@vu.nlPurpose: Evidence-based guidelines on nutrition and physical activity are used to increase knowledge in order to promote a healthy lifestyle. However, actual knowledge of guidelines is limited and whether it is associated with health outcomes is unclear.Participants and Methods: This inception cohort study aimed to investigate the association of knowledge of nutrition and physical activity guidelines with objective measures of physical function and physical activity in community-dwelling older adults attending a public engagement event in Amsterdam, The Netherlands. Knowledge of nutrition and physical activity according to Dutch guidelines was assessed using customized questionnaires. Gait speed and handgrip strength were proxies of physical function and the Minnesota Leisure Time Physical Activity Questionnaire was used to assess physical activity in minutes/week. Linear regression analysis, stratified by gender and adjusted for age, was used to study the association between continuous and categorical knowledge scores with outcomes.Results: In 106 older adults (mean age=70.1 SD=6.6, years) who were highly educated, well-functioning, and generally healthy, there were distinct knowledge gaps in nutrition and physical activity which did not correlate with one another (R2=0.013, p=0.245). Knowledge of nutrition or physical activity guidelines was not associated with physical function or physical activity. However, before age-adjustment nutrition knowledge was positively associated with HGS in males (B= 0.64 (95% CI: 0.05, 1.22)) and having knowledge above the median was associated with faster gait speed in females (B=0.10 (95% CI: 0.01, 0.19)).Conclusion: Our findings may represent a ceiling effect of the impact knowledge has on physical function and activity in the this high performing and educated population and that there may be other determinants of behavior leading to health status such as attitude and perception to consider in future studies.Keywords: health knowledge, attitudes, practice, lifestyle, physical performance, aged

Stressin säätely ja elintavat ovat yhteydessä toisiinsa jo lapsilla. Sosioekologisten mallien mukaan lasten elintapoihin vaikuttavat yksilöllisten tekijöiden lisäksi fyysisen ja sosiaalisen ympäristön tekijät. Koska valtaosa suomalaisista lapsista osallistuu kunnalliseen varhaiskasvatukseen päiväkodissa, lasten elintapojen kannalta merkittävimmät ympäristöt ovat koti ja päiväkoti. DAGIS-hankkeen päätavoitteina oli tuottaa uutta tietoa 3–6-vuotiaiden lasten elintavoista ja stressin säätelystä, tunnistaa elintapoihin ja stressin säätelyyn yhteydessä olevia koti- ja päiväkotiympäristön tekijöitä sekä selvittää sosioekonomisen aseman yhteyttä elintapoihin. Hanke toteutettiin yhteistyössä Folkhälsanin tutkimuskeskuksen, Helsingin yliopiston sekä Seinäjoen ammattikorkeakoulun kanssa, ja sen ensimmäisessä vaiheessa vuosina 2015–2016 toteutettiin laaja poikkileikkaustutkimus (kartoitus) kahdeksassa kunnassa. Tämän katsauksen aineistona on DAGIS-tutkimuksen kartoitusvaiheesta 31.12.2021 mennessä julkaistut ja arvioitavaksi lähetetyt vertaisarvioidut artikkelit (32 kpl), joissa tutkimuksen kohteena on ollut lasten elintavat, stressin säätely tai näiden yhdistelmä. Korkean sosioekonomisen aseman perheiden lapsilla oli vähemmän ruutuaikaa ja terveellisempi ruokavalio. Vanhempien tiukat asenteet, mielipiteet ja normit olivat yhteydessä vähempään ruutuaikaan. Vähäiseen paikallaanoloon liittyviä tekijöitä olivat vanhempien tiukat asenteet, mielipiteet ja normit, päiväkodista tehtävät retket ja varhaiskasvattajien paikallaanoloa katkovat käytännöt. Vanhempien esimerkki, varhaiskasvattajien myönteinen suhtautuminen päiväkotiruokaan, rohkaiseva käytös sekä päiväkodin ruokailuun liittyvät käytännöt olivat yhteydessä terveelliseen ruokavalioon. Kuntien linjauksilla voidaan vaikuttaa lasten mahdollisuuksiin liikkua ja syödä terveellisesti sosioekonomisesta taustasta riippumatta.

Tyypin 1 diabetes on autoimmuunisairaus, jossa elimistön puolustusjärjestelmä tuhoaa haiman insuliinia tuottavia saarekesoluja johtaen lopulta insuliinin tuotannon loppumiseen. Kun elimistö ei kykene enää säätelemään veren sokeripitoisuutta, tarvitaan hoidoksi eliniän kestävää insuliinin annostelua. Toistaiseksi ei tarkasti tiedetä sairastumisen syitä eikä mekanismeja, mutta tiettyjen autovasta-aineiden ilmaantuminen verenkiertoon kuvastaa beetasoluauto-immuniteetin kehittymistä. Perimä ja ympäristötekijät kuten ravinto voivat vaikuttaa elimistön tulehdustekijöihin, jotka joko edistävät tai ehkäisevät autoimmuunireaktion ja edelleen kliiniseen tyypin 1 diabeteksen kehittymistä. Väitöskirjatutkimuksessani selvitettiin lapsuusiän veren C-vitamiinipitoisuuden yhteyttä tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen sekä muokkaavatko C-vitamiinin aineenvaihduntaa säätelevät genotyypit tätä yhteyttä. Lisäksi selvitettiin äidin raskaudenaikaisen ravinnon C-vitamiinin, raudan, nitraatin ja nitriitin saannin yhteyttä tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen. Aineistoni kerättiin kansainvälisestä The Environmental Determinants of Diabetes in the Young (TEDDY) (n=8,677) sekä suomalaisesta Type 1 Diabetes Prediction and Prevention (DIPP) (n=7,782) seurantatutkimuksista. Tutkimuksessa olevilla lapsilla on geneettisesti suurentunut sairastumisalttius tyypin 1 diabetekseen. Lapsilta seurattiin tyypin 1 diabetekseen liitettyjen autovasta-aineiden ilmaantumista sekä kliinisen tyypin 1 diabeteksen kehittymistä 3–12 kuukauden välein 15-vuotiaaksi asti (DIPP) tai kunnes tyypin 1 diabetes diagnosoitiin (TEDDY). TEDDY-tutkimuksessa veren C-vitamiinipitoisuus mitattiin vuosittain 6-vuotiaaksi asti ja lapsilta kerättiin tiedot C-vitamiinin aineenvaihduntaa säätelevistä geeneistä. DIPP-tutkimuksessa äitien ruoankäyttötiedot mitattiin validoidulla ruoankäytön kyselylomakkeella kahdeksannen raskauskuukauden aikana, mikä kuvailee koko raskaudenaikaisetta ruoankäyttöä. Tilastollisina analyyseinä käytettiin Cox regressioanalyysia sekä logistista regressioanalyysia. Veren korkea C-vitamiininpitoisuus lapsuusiässä oli suojaavassa yhteydessä beetasolu-autoimmuniteetin riskiin. C-vitamiinin aineenvaihduntaa säätelevät genotyypit eivät muokanneet tätä yhteyttä. Äidin raskaudenaikainen C-vitamiinin, raudan, nitraatin tai nitriitin saanti ei näyttäisi olevan yhteydessä lapsen beetasolu-autoimmuniteetin tai kliinisen tyypin 1 diabeteksen riskiin. Tulokset viittaavat siihen, että korkea veren C-vitamiininpitoisuus varhaislapsuudessa saattaa suojata beetasolu-autoimmuniteetin kehittymiseltä. Äidin raskaudenaikaisen C-vitamiinin, raudan, nitraatin tai nitriitin saanti ei ole yhteydessä lapsen riskiin sairastua tyypin 1 diabetekseen. Ravintoaineiden tarkkaan säädelty kuljetus istukassa voi olla mahdollinen selittävä tekijä. Type 1 diabetes is the result of an autoimmune reaction against insulin-producing beta cells in the pancreas, leading to the eventual termination of insulin production. Since the body can no longer control blood glucose levels, lifetime insulin therapy is required. The causes and mechanisms are still relatively unknown, but the emergence of specific autoantibodies in blood circulation signifies islet autoimmunity development. Genetics and environmental triggers, such as diet, might affect inflammation markers, which either induce or suppress autoimmune reactions and further lead to development type 1 diabetes. The aim of this thesis was to explore whether plasma vitamin C status in childhood is associated with the risk of type 1 diabetes development and whether vitamin C metabolism-related genotypes modify the association. Furthermore, the aim was to explore whether maternal intake of vitamin C, iron, nitrate, and nitrite during pregnancy is associated with the risk of developing type 1 diabetes. This thesis was a part of multinational The Environmental Determinants of Diabetes in the Young (TEDDY) Study (n = 8,677) and Finnish Type 1 Diabetes Prediction and Prevention (DIPP) Study (n = 7,782). The children studied carry a high or moderate genetic risk for type 1 diabetes. Children were monitored for the emergence of autoantibodies associated with type 1 diabetes and the development of clinical type 1 diabetes between 3- and 12-month intervals up to 15 years of age (DIPP) or up to the diagnosis of type 1 diabetes (TEDDY). Childhood plasma vitamin C status was measured up to 6 years of age, and the genotypes related to vitamin C metabolism were assessed in the TEDDY Study. Maternal diet was assessed using a semiquantitative validated food frequency questionnaire (FFQ) covering total diet during 8th month of pregnancy in the DIPP Study. The statistical methods used were the Cox proportional-hazards model and condition logistic regression. Childhood plasma vitamin C status was associated with a decreased risk of islet autoimmunity. Vitamin C metabolism-related genotypes did not modify this association. Maternal intake of vitamin C, iron, nitrate, or nitrite during pregnancy was not associated with the risk of islet autoimmunity or type 1 diabetes in offspring. The results suggest that a high plasma vitamin C status in the early childhood might protect against islet autoimmunity. Maternal intake of vitamin C, iron, nitrate, or nitrite during pregnancy was not associated with childhood type 1 diabetes development. This may result from tightly regulated nutrient transportation in the placenta.

Background/ObjectivesThe strong regulation of protein intake can lead to overconsumption of total energy on diets with a low proportion of energy from protein, a process referred to as protein leverage. The protein leverage hypothesis posits that protein leverage explains variation in energy intake and potentially obesity in ecological settings. Here, we tested for protein leverage and the protein leverage hypothesis in children and adolescents.Subjects/MethodsA population sample of children, mean (SD) age 7.6 (0.4) years (n = 422), followed up at age 9.8 (0.4) years (n = 387) and at age 15.8 (0.4) years (n = 229), participating for the Physical Activity and Nutrition in Children (PANIC) study. Exposures: 4-day food records-related proportional energy intake of proteins, fats, and carbohydrates. Outcomes: energy intake, body mass index (BMI) z-score and dual-energy X-ray absorptiometry-related energy expenditure.ResultsProportional energy intake of proteins was inversely associated with energy intake following power functions at all 3 ages (mean [95%CI] strength of leverage of L = −0.36 [−0.47 to −0.25]; L = −0.26 [−0.37 to −0.15]; L = −0.25 [−0.38 to −0.13]; all P ConclusionsThis study provides evidence consistent with protein leverage in a population sample of children and adolescents. Increased energy intake on diets with lower protein content was counterbalanced by increased energy expenditure and therefore did not translate into increased adiposity.Introduction Background/Objectives: The strong regulation of protein intake can lead to overconsumption of total energy on diets with a low proportion of energy from protein, a process referred to as protein leverage. The protein leverage hypothesis posits that protein leverage explains variation in energy intake and potentially obesity in ecological settings. Here, we tested for protein leverage and the protein leverage hypothesis in children and adolescents. Subjects/Methods: A population sample of children, mean (SD) age 7.6 (0.4) years (n = 422), followed up at age 9.8 (0.4) years (n = 387) and at age 15.8 (0.4) years (n = 229), participating for the Physical Activity and Nutrition in Children (PANIC) study. Exposures: 4-day food records-related proportional energy intake of proteins, fats, and carbohydrates. Outcomes: energy intake, body mass index (BMI) z-score and dual-energy X-ray absorptiometry-related energy expenditure. Results: Proportional energy intake of proteins was inversely associated with energy intake following power functions at all 3 ages (mean [95%CI] strength of leverage of L = −0.36 [−0.47 to −0.25]; L = −0.26 [−0.37 to −0.15]; L = −0.25 [−0.38 to −0.13]; all P < 0.001). Mixture analysis indicated that variance in energy intake was associated primarily with the proportional intake of energy from proteins, not with either fats or carbohydrates. At all 3 ages, energy intake was not associated with BMI z-score but positively associated with energy expenditure (all P < 0.001). Conclusions: This study provides evidence consistent with protein leverage in a population sample of children and adolescents. Increased energy intake on diets with lower protein content was counterbalanced by increased energy expenditure and therefore did not translate into increased adiposity.

Assessing multiple domains of health in older adults requires multidimensional and large datasets. Consensus on definitions, measurement protocols and outcome measures is a prerequisite. The Physical Activity and Nutritional INfluences In Ageing (PANINI) Toolkit aims to provide a standardized toolkit of best-practice measures for assessing health domains of older adults with an emphasis on nutrition and physical activity. The toolkit was drafted by consensus of multidisciplinary and pan-European experts on ageing to standardize research initiatives in diverse populations within the PANINI consortium. Domains within the PANINI Toolkit include socio-demographics, general health, nutrition, physical activity and physical performance and psychological and cognitive health. Implementation across various countries, settings and ageing populations has proven the feasibility of its use in research. This multidimensional and standardized approach supports interoperability and re-use of data, which is needed to optimize the coordination of research efforts, increase generalizability of findings and ultimately address the challenges of ageing., This work was supported by the European Union’s Horizon 2020 research and innovation program under the Marie Sklodowska-Curie grant agreement No. 675003. http://www.birmingham.ac.uk/panini.

Lapsuuden sosioekonominen asema ja elintavat heijastuvat myöhempään terveyteen ja voivat osin selittää terveyseroja. Jo päiväkoti-ikäisillä lapsilla havaitaan sosioekonomisia eroja ruokavaliossa. Suomessa on tutkittu vanhempien koulutuksen yhteyttä lasten ruokavalioon, mutta ajankohtainen tutkimustieto perheen tulojen ja koetun toimeentulon yhteydestä lasten ruokavalioon puuttuu. Tutkimme perheen suhteellisten tulojen ja koetun toimeentulon yhteyttä 3–6-vuotiaiden lasten (n=815) ruoankäyttöön ja ravintoaineiden saantiin. Tutkimusaineisto on Folkhälsanin tutkimuskeskuksen ja Helsingin yliopiston DAGIS-hankkeesta, jonka päätavoitteina oli tuottaa uutta tietoa päiväkoti-ikäisten lasten elintavoista sekä selvittää sosioekonomisen aseman yhteyttä elintapoihin. Poikkileikkaustutkimuksen ruokapäiväkirja-aineisto kerättiin vuosina 2015–2016 kahdeksassa kunnassa yhteensä 66 päiväkodissa. Havaitsimme, että alimpaan suhteellisten tulojen kolmannekseen kuuluminen oli yhteydessä vähäisempään terveellisten ruokien, kuten kasvisten, marjojen, rasvattoman maidon ja kalaruokien käyttöön, mutta suurempaan makkararuokien ja sokeroitujen virvoitusjuomien kulutukseen. Alimpaan tulokolmannekseen kuuluminen oli yhteydessä usean terveydelle edullisen ravintoaineen, kuten kuidun, D-vitamiinin, folaatin ja C-vitamiinin vähäisempään saantiin, mutta suurempaan kokonaisrasvan ja tyydyttyneiden rasvahappojen saantiin. Koetun toimeentulon suhteen havaittiin vähemmän, mutta osin vastaavia eroja, kuin tulojen suhteen. Yhteyksiä tutkittiin käyttäen hierarkkista lineaarista mallia. Havaitsemamme erot lasten ruoankäytössä ja ravintoaineiden saannissa osoittavat, että terveellisen ruokavalion edistämistä lapsuudessa tulisi tukea entistä enemmän yhteiskunnallisella tasolla. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää pienituloisiin perheisiin, jotta terveyserojen muodostumiseen voitaisiin puuttua jo varhaisessa vaiheessa.

Keripukki tappoi arviolta kaksi miljoonaa merimiestä Kolumbuksen ajoista 1800-luvulle saakka. Siihen saattoi pitkillä merimatkoilla menehtyä jopa puolet miehistöstä. Vähitellen kokeilujen kautta ymmärrettiin, että tuore ruoka saattaa ehkäistä keripukkia.

Information on dietary adequacy is needed to assess food and nutrition security in a modern society, especially in the transition towards climate-friendly food systems. In this study, differences in the nutritional adequacy of diets among Finnish adults were evaluated in population groups of different education, income and urbanisation levels. The study used data from the FinDiet 2017 Survey (n = 1655, 18–74 years). Modelled usual intakes of foods and nutrients were evaluated relative to food-based dietary guidelines issued by the National Nutrition Council of Finland (FNNC) and with respect to nutrient adequacy following the Nordic Nutrition Recommendations and FNNC. For about half of the nutrients studied, intakes were found to be adequate. Intakes of protein, fat, saturated fatty acids and salt were estimated to be high. By contrast, inadequate intakes were seen in folate and vitamins A, D, B1, B2 and C in almost all groups studied. Groups with a higher education and income, groups that lived in urban areas and, in particular, women adhered more closely to recommended food consumption and nutrient intakes than others. However, major challenges posed by the Finnish diet are common to all groups studied, and only certain dietary features evaluated in view of nutritional adequacy are associated with socioeconomic differences.

Parental self-efficacy (PSE), a measure of the subjective competence in the parental role, has been linked with child well-being and health. Research on the influence of PSE on child eating habits is scarce, and the few studies have concentrated on certain food groups, such as vegetables or fruits, and have mostly included only maternal PSE. Thus, the aim of this study was to explore the associations between PSE (separately for mothers and fathers and as a total family-level score) and child diet quality in a cross-sectional and longitudinal study setting. PSE was measured at child ages of 1.5 and 5 years, and diet quality was measured at ages 2 and 5. Participants are from the Steps to Healthy Development (STEPS) Study (n = 270−883). We found that maternal PSE and family level PSE score were associated with child diet quality. Paternal PSE was not, but the dimension Routines was associated with child diet quality. PSE was similarly associated with child diet quality at both age points. Our results suggest that PSE is an important construct in the development of healthy dietary habits in children, and supporting parenting programs aimed at higher PSE could promote healthy diet quality in children. peerReviewed

Ravitsemustiedon välittäjinä valmentajat ovat tärkeitä. Heidän osaamisessaan on kuitenkin parantamisen varaa. nonPeerReviewed

We aimed to investigate the effects of a long-term, individualised, family-based lifestyle intervention on food consumption and nutrient intake from childhood to adolescence. We conducted an 8-year diet and physical activity intervention study in a population sample of children aged 7–9 years at baseline in 2007–2009. We allocated the participants to the intervention group (n 306) and the control group (n 198). We assessed diet by 4-d food records at baseline, 2-year follow-up and 8-year follow-up. We analysed the data using linear mixed-effects models adjusted for age at baseline and sex. The consumption of vegetables and vegetable oil-based spreads (fat ≥60 %) increased in the intervention group but did not change in the control group (P < 0⋅001 for time×group interaction). The consumption of fruits and berries increased in the intervention group but decreased in the control group (P = 0⋅036). The consumption of high-fat cheese (P = 0⋅029), butter-based spreads (P = 0⋅001) and salty snacks (P = 0⋅028) increased less, and the consumption of low-fat cheese (P = 0⋅004) increased more in the intervention group than in the control group. Saturated fat intake (P = 0⋅001) increased less, and the intakes of dietary fibre (P = 0⋅003), vitamin D (P = 0⋅042) and vitamin E (P = 0⋅027) increased more in the intervention group than in the control group. The intakes of vitamin C (P < 0⋅001) and folate (P = 0⋅001) increased in the intervention group but decreased in the control group. To conclude, individualised, family-based lifestyle intervention altered food choices towards more recommended diet and resulted in enhanced diet quality from childhood to adolescence.

Food quality is one of the key factors influencing zooplankton population dynamics. Eutrophication drives phytoplankton communities toward the dominance of cyanobacteria, which means a decrease in the availability of sterols and long-chain polyunsaturated fatty acids (EPA and DHA). The effects of different restoration measures on the nutritional quality of the phytoplankton community and subsequent impacts on zooplankton biomass have rarely been considered. We analyzed the nutritional quality of phytoplankton in the eutrophic Lake Vesijärvi in southern Finland over a 37-year period, and studied the impacts of two restoration measures, biomanipulation and hypolimnetic aeration, on the abundance of high-quality phytoplankton. We found that biomanipulation had a positive impact on the abundance of taxa synthesizing sterols, EPA, and DHA and, concurrently, on the biomass of the keystone species Daphnia. In contrast, hypolimnetic aeration did not result in such a beneficial outcome, manifested as a decrease in the abundance of Daphnia and frequent phytoplankton blooms dominated by cyanobacteria suggesting reduction in the nutritional quality of food for Daphnia. Our analysis shows that the determination of the nutritional value of algae and the contribution of essential fatty acids and sterols is an effective method to evaluate the success of various restoration measures.

Fyysinen, sosiaalinen, taloudellinen ja poliittinen ruokaympäristö muovaavat lasten ja nuorten ruokatottumuksia ja vaikuttavat terveyteen läpi elämän. Terveyttä edistävien ruokavalintojen tulisi olla edullisia, vaivattomia ja miellyttäviä jokaiselle. Hankkeen tavoitteina oli selvittää suomalaisten lasten ja nuorten ruokaympäristön nykytilaa sekä keinoja, joilla sitä on edistetty hallinnon eri aloilla, kehittää menetelmät lasten ja nuorten ravitsemuksen seuraamiseen ja ruokaympäristöön kohdistuvien toimenpiteiden kustannusvaikutusten arviointiin sekä laatia toimenpide-ehdotuksia ruokaympäristön kehittämiseksi. Selvitys osoitti, että ruokaympäristön edistämiseen on saatavilla suosituksia ja työvälineitä, mutta niiden jalkautumisessa on haasteita. Vahvempia ohjauskeinoja tarvitaan esimerkiksi hintojen, markkinoinnin ja hankintojen ohjaamiseen. Kattava tieto lasten ja nuorten ravitsemuksesta puuttuu. Lasten ja nuorten ravitsemuksen seuraamiseen kehitettiin digitaalinen työkalu mahdollistamaan tiedon tehokkaampaa keräämistä ja hyödyntämistä terveydenhuollossa sekä tiedolla johtamisessa. Terveystaloudellisten mallinnusten perusteella ruokaympäristöön kohdistuvilla lasten ja nuorten terveeseen painonkehitykseen tähtäävillä politiikkatoimilla voidaan saavuttaa terveyshyötyjen lisäksi merkittäviä säästöjä terveydenhuollon pitkänaikavälin kustannuksissa. Ruokaympäristön kehittämiseen esitetään 11 toimenpidekokonaisuutta: ravitsemusprofiili, lasten ja nuorten ravitsemusseuranta, hintaohjaus, markkinoinnin ohjaus, valikoiman ja esillepanon ohjaus, ravitsemuslaatu varhaiskasvatuksen ja koulujen ruokailuissa, muu ruokatarjonta kouluissa, ruokatarjonta harrastusympäristöissä ja koulujen lähiympäristöissä, ravitsemusmerkinnät, ruokakasvatus sekä poikkihallinnollisuus ja ravitsemusohjaus kunnissa.

Fyysinen, sosiaalinen, taloudellinen ja poliittinen ruokaympäristö muovaavat lasten ja nuorten ruokatottumuksia ja vaikuttavat terveyteen läpi elämän. Terveyttä edistävien ruokavalintojen tulisi olla edullisia, vaivattomia ja miellyttäviä jokaiselle. Hankkeen tavoitteina oli selvittää suomalaisten lasten ja nuorten ruokaympäristön nykytilaa sekä keinoja, joilla sitä on edistetty hallinnon eri aloilla, kehittää menetelmät lasten ja nuorten ravitsemuksen seuraamiseen ja ruokaympäristöön kohdistuvien toimenpiteiden kustannusvaikutusten arviointiin sekä laatia toimenpide-ehdotuksia ruokaympäristön kehittämiseksi. Selvitys osoitti, että ruokaympäristön edistämiseen on saatavilla suosituksia ja työvälineitä, mutta niiden jalkautumisessa on haasteita. Vahvempia ohjauskeinoja tarvitaan esimerkiksi hintojen, markkinoinnin ja hankintojen ohjaamiseen. Kattava tieto lasten ja nuorten ravitsemuksesta puuttuu. Lasten ja nuorten ravitsemuksen seuraamiseen kehitettiin digitaalinen työkalu mahdollistamaan tiedon tehokkaampaa keräämistä ja hyödyntämistä terveydenhuollossa sekä tiedolla johtamisessa. Terveystaloudellisten mallinnusten perusteella ruokaympäristöön kohdistuvilla lasten ja nuorten terveeseen painonkehitykseen tähtäävillä politiikkatoimilla voidaan saavuttaa terveyshyötyjen lisäksi merkittäviä säästöjä terveydenhuollon pitkänaikavälin kustannuksissa. Ruokaympäristön kehittämiseen esitetään 11 toimenpidekokonaisuutta: ravitsemusprofiili, lasten ja nuorten ravitsemusseuranta, hintaohjaus, markkinoinnin ohjaus, valikoiman ja esillepanon ohjaus, ravitsemuslaatu varhaiskasvatuksen ja koulujen ruokailuissa, muu ruokatarjonta kouluissa, ruokatarjonta harrastusympäristöissä ja koulujen lähiympäristöissä, ravitsemusmerkinnät, ruokakasvatus sekä poikkihallinnollisuus ja ravitsemusohjaus kunnissa.

Objective:We investigated the determinants of serum 25-hydroxyvitamin D [S-25(OH)D] and dietary vitamin D sources among three immigrant groups in Finland and compared their S-25(OH)D to the general Finnish population.Design:Cross-sectional population-based Migrant Health and Wellbeing Study and the nationally representative Finnish Health 2011 Survey. S-25(OH)D was standardised according to the Vitamin D Standardisation Program. Vitamin D sources were assessed by interview.Setting:Six different municipalities in Finland (60°–63°N).Participants:Immigrants aged 18–64 years (446 Russians, 346 Somalis, 500 Kurds), 798 Finns aged 30–64 years.Results:The mean of S-25(OH)D was 64 (95 % CI 62, 66), 44 (95 % CI 41, 46), 35 (95 % CI 34, 37) and 64 (95 % CI 62, 66) nmol/l for Russians, Somalis, Kurds and Finns, respectively. S-25(OH)D among Somalis and Kurds was lower compared with Finns (P < 0·001). The prevalence of vitamin D deficiency (S-25(OH)D P < 0·001). Vitamin D-rich foods differed between the groups; vitamin D-fortified fat spread consumption was higher among Somalis (91 %) than among Russians (73 %) and Kurds (60 %); fish was less consumed among Kurds (17 %) than among Russians (43 %) and Somalis (38 %); and 57 % Russians, 56 % Kurds and 36 % Somalis consumed vitamin D-fortified dairy daily (P < 0·001 for all). Daily smoking, alcohol consumption and winter blood sampling were determinants of vitamin D insufficiency (P ≤ 0·03). Older age, physical activity, fish and vitamin D-fortified dairy consumption were associated with lower odds of insufficiency (P ≤ 0·04).Conclusions:Vitamin D status differed among immigrant groups and the determinants are, to some degree, associated with learned or existing cultural behaviours.

Increased consumption of plant-based foods and decreased consumption of animal-based foods is recommended for healthy diets and sustainable food production. We investigated the effects of partial replacement of dietary animal proteins with plant-based ones on intake of energy-yielding nutrients, fibre, and plasma lipoproteins. This 12-week randomised clinical intervention comprised 107 women and 29 men (20&ndash, 69 years) in three diet groups with different dietary protein compositions (&ldquo, ANIMAL&rdquo, Animal 70%/plant 30%, &ldquo, 50/50&rdquo, Animal 50%/plant 50%, PLANT&rdquo, Animal 30%/plant 70%, all: Protein intake 17 E%). Nutrient intakes were assessed by 4-day food records. Saturated fat intake (E%) was lower and polyunsaturated fatty acid intake (E%) higher in the PLANT and 50/50 groups compared to the ANIMAL group (p &lt, 0.001 for all). Fibre intake was higher in the PLANT (p ˂ 0.001) and 50/50 (p = 0.012) groups. Total and LDL cholesterol were lower in the PLANT than in the ANIMAL group (p = 0.003 for both) but no differences in HDL cholesterol or triglycerides were observed (p &gt, 0.05). Replacing animal protein with plant protein sources in the diet led to an increased fibre intake and improved dietary fat quality as well as blood lipoprotein profile. Flexitarian diets could provide healthy and more sustainable alternatives for the current, predominantly animal-based diets.

First paragraph: Current demographic trends indicate that by the year 2020, almost one in five of the European population will be aged 65 years or over. Although life expectancy is increasing by 2 years per decade, the period of life spent in good health is not keeping pace and most Europeans spend their last decade in poor health. Consequently, there is an urgent need to understand how lifestyle factors can influence age-related changes from gene to society level and how they may be integrated into a net effect of healthy ageing. It is also crucial to develop and validate interventions and health policies to ensure that more of our older adults have a healthy and active later life. This is an urgent and cross-cutting research priority in Europe, and to achieve this, it is vital to increase research capacity in this area to push forward the frontiers of scientific understanding. The Horizon 2020 funded Marie Curie Sklodowska Innovative Training Network—PANINI is addressing this capacity issue by focusing on research and training in two major interacting lifestyle factors with impact at multiple levels, namely, physical activity and nutrition.

Unhealthy diet has been associated with overweight, obesity, increased cardiometabolic risk, and recently, to impaired cognition and academic performance. The aim of this review is to provide an overview of the associations between health behaviors and cognition and academic achievement in children and adolescents under 18 years of age with a special reference to diet quality. Dietary patterns with a low consumption of fish, fruits, and vegetables, and high in fast food, sausages, and soft drinks have been linked to poor cognition and academic achievement. The studies on the associations between the high intake of saturated fat and red meat and low intake of fiber and high-fiber grain products with cognition are limited. The available evidence and physiological mechanisms suggest that diet may have direct, indirect, and synergistic effects on brain and cognition with physical activity, sedentary behaviors, cardiometabolic health, and sleep, but the associations have been modest. Therefore, integrating a healthy diet, physically active lifestyle, and adequate sleep may provide optimal circumstances for brain development and learning. We conclude that most of the existing literature is contained in cross-sectional studies, which therefore highlights the need for longitudinal and intervention studies on the effects of diet, physical activity, sedentary behavior, and sleep on cognition and academic performance. peerReviewed

Ruoan tuotannon ja kulutuksen muuttaminen kestävämpään suuntaan on yksi aikamme suurista haasteista. Muutos tarjoaa suomalaisille ruokapalveluille mahdollisuuden nostaa alan arvostusta ja yhteiskunnallista merkitystä. Julkiset ruokapalvelut ovat jo pitkään ohjanneet suomalaisia syömään terveellisesti. Ruokapalveluiden tavoite tasavertaisesta ja tasapainoisesta ravitsemuksesta on tärkeä tavoite myös kestävän syömisen edistämisessä. Uusien ympäristöystävällisten ruokailutapojen opettelu vaatii kuitenkin osallisuuden vahvistamista ja yhteisiä sitovia tavoitteita.