Search

Tämä akustiikkasuunnittelua talonrakennushankkeissa käsittelevä oppikirja on laadittu ajatellen kahta Tampereen yliopiston rakennetun ympäristön tiedekunnassa järjestettävää akustiikan kurssia. Se soveltuu oppikirjaksi akustiikan opetukseen myös muissa yliopistoissa sekä ammattikorkeakouluissa. Kirjan alkupuoli (luvut 1–5) esittää perusteet akustiikan ilmiöistä ja loppupuoli (luvut 6–13) käsittelee ilmiöiden soveltamista erilaisissa rakennushankkeissa sekä asemakaavoituksessa.

Pitkäaikaiskestävyys eli rakennuksen säilyvyysominaisuudet ovat merkittävä osa kiertotalouden mukaista rakentamista, jossa pyritään vähentämään luonnonvarojen kulutusta. Uudessa rakentamislaissa säilyvyys on nostettu elinkaariominaisuutena uudelleenkäytettävyyden ja joustavuuden rinnalle uuden rakennuksen suunnittelukriteeriksi. Säilyvyys voidaan jakaa tekniseen kestävyyteen ja kunnossapidettävyyteen, ja suunnittelussa näiden toteutumisesta vastataan käyttöikäsuunnittelulla. Käyttöikäsuunnittelun merkittävänä tavoitteena on tunnistaa rakennuksen ja rakenneosan tavoitetaso sekä merkittävät rasitustekijät ja määrittää näissä olosuhteissa materiaaleilta vaadittu kestävyystaso. Säilyvyyteen viitataan nykyisessä maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä tulevassa rakentamislaissa lähinnä periaatteellisella tasolla. Kantavien rakenteiden suhteen rakenteiden teknisestä kestävyydestä ja käyttöikäsuunnittelusta on esitetty tarkat ohjeet eurokoodeissa. Muiden rakenteiden osalta ja edelle mainittuja säädöksiä tarkentamaan on laadittu myös kattava määrä ohjeita eri organisaatioiden toimesta. Rakennusvalvonnalle esitetyn kyselyn perusteella rakennusvalvontaviranomaisten yleiskäsitys on, että käyttöikäsuunnittelusta ei ole riittävästi tietoa ja kokonaisuus jää epäselväksi. Haasteita nähdään myös siinä ettei pitkäaikaiskestävyyteen panostaminen motivoi riittävästi rakennushankkeeseen ryhtyviä esimerkiksi hankintakustannukseen verrattuna. Rakennusvalvonnan rooli nähdään ohjaavana, mutta rakennusvalvonta kokee, että pitkäaikaiskestävyydestä laadittavalla selvityksellä voitaisiin lisätä varmuus näkökulman huomioimisesta, selkeyttää kokonaiskuvaa sekä tuottaa hyvä pohja käyttö- ja huolto-ohjeelle. Rakennesuunnittelijoiden näkökulmasta tällä hetkellä pitkäaikaiskestävyyden tarkastelu onnistuu tavanomaisissa kohteissa riittävällä tasolla, mutta lisää ohjeita tarvitaan erityisen rasitettuihin olosuhteisiin ja betonista, puusta, teräksestä ja muuratuista rakenteista poikkeavien materiaalien suunnitteluun. Rakennesuunnittelijoiden näkökulmasta pitkäaikaiskestävyyden toteutumisessa korostuu myös kommunikaatio niin suunnitteluvaiheessa eri osapuolten välillä kuin koko rakennuksen elinkaaren aikana rakennuksen suunnitelmallisen kunnossapidon toteutumisessa. Selvitys rakennuksen pitkäaikaiskestävyydestä nähdään lisätyötä aiheuttavana, mutta toisaalta nostavan esiin haastavia kohtia ja lisäävän oikealla tavalla toteutettuna dialogia eri osapuolten välillä suunnitteluvaiheessa. Case-tarkastelun yhteydessä luotiin pohja selvitykselle rakennuksen pitkäaikaiskestävyydestä. Pohja todettiin soveltuvaksi asuinrakennuksen pitkäaikaiskestävyyden tarkasteluun, ja sitä voidaan laajentaa koskemaan myös aluerakenteita ja talotekniikkaa. Jotta voitaisiin todentaa rakennuksen olevan elinkaariominaisuuksiltaan erityisen pitkäaikaiskestävä, tulisi määrittää esimerkit tai näkökulmat, joilla tavanomainen taso ylitetään.

Diplomityö käsittelee suomalaisten kuntien infrapalveluiden hankinnassa ja organisoinnissa tapahtuneita muutoksia, niiden syitä sekä kehitysaskelia tulevaisuuteen. Edellä kuvattuja teemoja tutkitaan katujen, puistojen ja yleisten alueiden rakentamisen sekä kunnossapidon osalta, joiden lisäksi tutkitaan kuntien rakennuttamispalveluiden hankkimista hieman suppeammin. Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa infrapalvelukentällä tapahtuneita muutoksia sekä selittää muutosten syitä. Näihin tavoitteisiin vastataan toteuttamalla kirjallisuustutkimus, kyselytutkimus ja näitä täydentäviä teemahaastatteluita. Tutkimuksen teoriaosuudessa kootaan aiemmista tutkimuksista aihealuetta koskevia näkökulmia ja löydöksiä. Tutkimuksessa tarkastellaan tässä yhteydessä tavanomaisimpia organisoitumistapoja, joita ovat perinteiset virasto-organisaatiot, liikelaitokset, osakeyhtiöt ja erilaiset tilaaja-tuottajamallit. Näiden lisäksi käsitellään lyhyesti muita harvinaisempia organisoitumistapoja sekä infrapalveluhankintoihin vahvasti liittyvää hankintalakia. Toimintaympäristön esittelyn jälkeen tutkitaan kirjallisuustutkimuksen keinoin infrapalveluiden organisoinnissa ja hankinnassa tapahtuneita muutoksia. Kirjallisuustutkimuksessa hyödynnetään aiempia aiheen tutkimuksia, joiden avulla muodostetaan kokonaiskuva infrapalveluiden organisoinnissa tapahtuneista muutoksista. Organisoinnin suhteen havaitaan, että 2010-luvun alkupuolella suurimmat kunnat ovat ottaneet käyttöön tilaaja-tuottajamalleja ja niiden rinnalla toimivia liikelaitoksia, joista erityisesti liikelaitoksia on korvattu perinteisillä virasto-organisaatioilla sekä kuntien omistamilla osakeyhtiöillä. Organisaatiouudistusten rinnalla myös infrapalveluiden hankintaa yksityisiltä toimijoilta on lisätty runsaasti viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Kyselytutkimuksen avulla hankitaan uutta tietoa infrapalveluiden organisoinnin ja hankinnan tilasta. Kyselytutkimuksesta pyrittiin tekemään soveltuvin osin vertailukelpoinen aiheesta aiemmin tehtyihin kyselytutkimuksiin nähden. Kyselytutkimuksella saadaan vahvistettua kirjallisuustutkimuksessa esiin nousseita asioita, sillä tulokset olivat hyvin samankaltaisia. Kyselytutkimuksen avulla saatiin myös tuoreita näkemyksiä infrapalveluiden tulevaisuuden kehityksestä. Tulosten perusteella havaitaan, että osa kunnista tulee lisäämään infrapalveluhankintoja tulevaisuudessa, mutta suurin osa katsoo hankintamäärien pysyvän ennallaan. Kyselyä täydennetään vielä kahdeksalla teemahaastattelulla, joihin valittiin hyvin erilaisilla tavoilla infrapalvelunsa järjestäviä kuntia. Haastatteluiden avulla saadaan laajempia perusteluita ja näkemyksiä infrapalveluiden järjestämisessä tehdyille valinnoille. Toisena keskeisenä tavoitteena haastatteluille oli selvittää kuntien omien tuotantoyksiköiden ja yksityisten toimijoiden tekemän työn kustannuseroja ja niiden taustoja. Kustannuserojen osalta ei saatu juurikaan tarkkoja lukuja, mutta saatiin sanallisesti käsitys, miten kustannusvertailua tehdään eri kunnissa. Yhteenvetona kirjallisuustutkimus, kyselytutkimus ja haastattelut välittivät hyvin samankaltaista viestiä kuntien infrapalveluista. Odotetusti kuntien tekemää omaa infrapalvelutuotantoa on supistettu voimakkaasti ja samalla siirrytty käyttämään enemmän yksityisten palveluntarjoajien palveluita. Yksityisten palveluntarjoajien käytön lisääntymisen suurimmaksi syyksi tutkimuksen perusteella voi nimetä kilpailutettujen palveluiden edullisemman hinnan. Tästä huolimatta useimmat kunnat katsovat oman infrapalvelutuotannon jossakin laajuudessa tärkeäksi muun muassa huoltovarmuusasioihin ja joustavuuteen vedoten. Infrapalveluiden organisoinnin suhteen muutokset ovat hajanaisempia, mutta yhteisiä tekijöitä löytyy muun muassa liikelaitosmallien vaihtamisesta toiseen organisointitapaan. Syitä muutoksille on useita erilaisia ja kunnat katsovat niitä omasta näkökulmastaan, koska myös kuntien tilanteet ovat hyvin erilaiset.

Vapaa-ajan asuntojen käyttötarkoituksen muutos vakituiseksi asuinrakennukseksi on maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittama rakennuksen muutostyö, johon tulee soveltaa rakentamisesta annettuja määräyksiä. Ranta-alueella sijaitsevan loma-asunnon käyttötarkoituksen muutos vaatii, että muutostyölle on edellytykset vakituiselle asuinkäytölle rakennuspaikan maankäytön vaatimusten sekä rakennuksen teknisten ominaisuuksien puolesta. Näiden vaatimusten täyttämistä tulkitaan rakentamisen lupamenettelyssä, jossa rakennusvalvonnalla on oltava varmuus siitä, että aiottu muutostoimenpide täyttää nämä edellytykset. Rakennetun ympäristön kehitys, lainsäädännön muutokset ja rakentamisen trendit vaikuttavat rakentamisen ohjauksen tarpeeseen ja käytettäviin menetelmiin, joilla varmistetaan suunnitelmallinen maankäyttö paikallisesti ja valtakunnallisesti. Rakentamisen valvonnassa ja ohjaamisessa on tunnettava noudatettava lainsäädäntö, rakennustekniikka ja hallinnolliset päätöksentekomenetelmät. Päätöksenteko-organisaatioiden muutokset ja määrittelemättömät tavoitteet tekevät paikallisia eroja käyttötarkoituksen muutoksiin, mikä aiheuttaa rakennusten omistajille epävarmuutta ja -tietoisuutta. Kaavoituksen ohella voidaan maankäytön vaatimuksia tulkita myös tapauskohtaisesti etenemällä muutostoimenpiteen yhteydessä maankäyttö- ja rakennuslain mahdollistaman poikkeamismenettelyn mukaisesti, varsinkin ranta-alueella sijaitsevien vapaa-ajan asuntojen osalta. Rakennuslupakäsittelyn tarkoituksena on varmistaa, että rakennus täyttää turvallisuuden, toiminnallisuuden ja kestävän kehityksen asettamat vaatimukset. Käyttötarkoituksen muutostoimenpiteen yhteydessä on esitettävä, että rakennuksen tekniset rakenteet ja järjestelmät ovat käyttötarkoitus huomioiden kantavia, paloturvallisia ja energiatehokkaita. Käyttäjille tilojen on oltava terveellisiä, turvallisia, esteettömiä ja toimivia, eikä rakennus saa heikentää käyttäjiensä olosuhteita huonoilla ominaisuuksilla. On tunnistettava rakennukset omina toimivina kokonaisuuksinaan sekä tunnettava uudis- ja korjausrakentamisen tavoitteiden ja menetelmien merkittävimmät eroavaisuudet. Rakennusvalvonnan lupakäsittelyn vaatimuksia ja haasteita tutkittiin niin ikään rakennusvalvonnan viranhaltijana toimimalla kuin muutostyön suunnittelutehtäviä hoitamalla. Käsittelyvaiheiden ja -menetelmien osalta tehtiin havaintoja, joiden pohjalta selvitettiin lainsäädännön sallimat mahdollisuudet yksinkertaistaa ja sujuvoittaa lupamenettelyä sekä rakentamisen ohjausta muutettaessa loma-asuntoa vakituiseksi asuinrakennukseksi. Lainsäädännöllä ja tulkintaohjeilla määritellään mahdollisuudet ja rajoitukset, joiden mukaan rakentamisen lupakäsittelyä tehdään ymmärrettävämmäksi, avoimemmaksi ja näin tasa-arvoisemmaksi. Viranomaistoimintaa on mahdollista nopeuttaa ja tehostaa erilaisilla lupakäsittelyn vaatimusten määrittelyillä ja toimintaohjeilla. Aihetta tutkittiin lainsäädännön, asetusten ja ohjeistusten sekä virkatehtävien hoitamisen ja casekohteen avulla. Näiden pohjalta määriteltiin pääpainoarvot käyttötarkoituksen muutoskäsittelylle sekä asetetuille vaatimuksille. Rakennuspaikan soveltuvuus ja rakennuksen energiatehokkuus ovat merkittävimpiä käyttötarkoituksen muutoksen vaatimuksia. Työn tuloksena esitettiin mahdollisuudet tehdä viranomaistoimintaan muutoksia, joilla käyttötarkoituksen muutostoimenpidettä voidaan nopeuttaa ja tulkita määrätietoisemmin paikallisten olosuhteiden ja lainsäädännön mahdollistamissa rajoissa. Lisäksi määriteltiin rakennusvalvontaviranomaiselle toimenpiteet, joita se voi hyödyntää ja ottaa käyttöön toiminnassaan.

Tässä tutkimushankkeessa tarkasteltiin vertaisoppimista kuudessa rakennusalan yrityksessä. Mukana oli suuria ja keskisuuria urakoitsijayrityksiä sekä yksi rakennusalan suunnittelutoimisto. Vertaisoppimista on tutkittu aikaisemmin melko vähän alalle ominaisena työssä oppimisen muotona. Tutkimuksen aineistoksi kerättiin laaja havainnointi-, haastattelu- ja dokumenttiaineisto mm. useista työpajoista ja ohjausryhmän kokouksista, joissa käsiteltiin yritysten oppimistavoitteita, osaamisen kehittämistä sekä sen haasteita ja ratkaisuja. Tässä tutkimuksessa vertaisoppimista on tarkasteltu arjessa tapahtuvina oppimispolkuina. Polut muodostuvat niitä pitkin kulkiessa. Polulla on suunta ja päämäärä, mutta matkan varrella tulee vastaan mutkia ja joskus matka keskeytyy tai pysähtyy kokonaan. Tutkimushankkeen alussa jokainen yritys määritteli omia oppimistavoitteitaan. Osalla yrityksistä tavoitteena oli uudenkoulutuskokonaisuuden käynnistäminen, osalla konkreettisten työhön liittyvien taitojen opettelu tai jo testattujen toimintamallien käyttöönotto ja laajentaminen yrityksen toiminnassa. Pääosin tavoitteet liittyivät suunnittelijoiden tai työnjohdon osaamisen kehittämiseen. Yksi yrityksistä määritteli tavoitteeksi digitaalisten laitteiden käyttöönoton rakennustyöntekijöiden työssä. Tämän tutkimuksen teoreettinen lähestymistapa kulttuurihistoriallinen toiminnan teoria ja siihen pohjautuva kehittävä työntutkimuksen menetelmä mahdollistivat vertaisoppimisen kehittämisen ja tutkimuksen osana käytännön työtä ja sen oppimishaasteiden ratkaisua. Vertaisoppimisen kohteet ja tavoitteet vaihtelivat yritysten välillä ammatillisen osaamisen kehittämisestä työvälineiden tai menetelmien kehittämiseen ja käyttöönottoon sekä osaamisen siirtämiseen työntekijältä toiselle. Eniten oppimishaasteita liittyi välineiden kehittämiseen ja käyttöön, uusien työroolien luomiseen ja oppimistavoitteiden toteutukseen (ks. luvut 5.1 ja 5.2). Oppimistavoitteiden määrittelyn jälkeen alkoi osaamisen kehittäminen yrityksissä. Kukin yritys kulki omaa polkuaan kohti tavoitettaan. Sanomattakin on selvää, että osaamisen kehittäminen hektisessä ja vaativassa työelämässä oli välillä haasteellista. Tässä tutkimuksessa seuratuissa poluissa nousi esiin monia suunnanmuutoksia, katkeamisia ja pysähdyksiä matkan varrella. Joskus oppimistavoitteet saavutettiin hyvinkin nopeasti ja uusia tavoitteita voitiin nostaa aikaisempien rinnalle. Osaamisen kehittämisen kannalta keskeisiä olivat paitsi yksiköiden taidot ja oppiminen, myös rakenteet joilla henkilöstö voi jatkossa jakaa omaa osaamistaan tai käydä keskustelua kehitystarpeista. Eri yritysten oppimispolut on kuvattu luvussa 5.3. Vertaisoppiminen ei rajautunut vain yritysten sisäiseen kehittämiseen. Hankkeen ohjausryhmissä yritysedustajat jakoivat tietoa oman hankkeensa tilanteesta, haasteista ja ratkaisuista. Keskusteluissa tapahtui myös ideoiden ja oppimistavoitteiden siirtymistä yritykseltä toisella. Hankkeen loppuvaiheessa järjestettiin työpaja, johon kutsuttiin myös hankkeen ulkopuolisia tahoja pohtimaan yrityksille yleistä haastetta, Last Planner -menetelmän käyttöönottoa uusissa hankkeissa. Tämä tutkimus kuvaa erilaisten oppimispolkujen muodostumista. Tulokset osoittavat, että osaamisen kehittäminen vaatii osaamistarpeiden tunnistamista, oppimispolun huolellista suunnittelua ja resursointia, tukea uudelle toiminnalle sekä johtamista ja sitoutumista pitkäjänteiseen muutokseen, että oppimistavoitteiden mukaiset uudet toimintamallit saavutetaan ja voidaan vakiinnuttaa. Oppimisessa on lopulta kyse toiminnan muutoksesta. Se vaatii aikaa, resursseja, motivaatiota, ohjausta ja tukea erityisesti siinä vaiheessa, kun uutta opittua toimintatapaa viedään käytännön hankkeisiin. Muutos ja siihen liittyvä poisoppimisen tarve voidaan nähdä myös uhkana, jota vastustetaan. Herää kysymyksiä, kannattaako uuteen panostaa, tuoko muutos jotain parempaa nykyiseen verrattuna? Miten saadaan ihmiset innostumaan ja motivoitumaan uuden oppimiseen? Pitääkö heitä palkita osaamisen kehittämisestä ja jos kyllä, niin miten palkitseminen kannattaa tehdä? Osaamisen kehittäminen voidaan nähdä myös riskinä: mitä jos kilpailijat nappaavat osaavat työntekijät itselleen. Toisaalta vahva osaamiseen panostaminen nähdään myös rekrytointivalttina: yrityksen tarjoama ura- tai oppimispolku voi huokutella työnhakijaa valitsemaan juuri tämän työnantajan. Asiasanat: vertaisoppiminen, osaamisen kehittäminen, oppimispolku, suunnittelu, rakentaminen, kehittävä työntutkimus

Diplomityön tavoitteena on selvittää, miten rakennusalan institutionaalinen ympäristö vaikuttaa puurakennusalan kehitykseen. Lisäksi selvitetään, minkälaisia haasteita alan nykyisiin toteutusmuotoihin liittyy puurakentamisen kontekstissa. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa selvitetään institutionaalisin ympäristön vaikutuksia sen vaikutuspiiriin kuuluvien organisaatioiden toimintaan kirjallisuuden perusteella. Toisessa vaiheessa selvitetään teemahaastattelujen avulla puurakentamiseen ja esivalmistusasteen nostamiseen liittyviä haasteita. Institutionaalinen ympäristö sekä rajoittaa että mahdollistaa ympäristössä vaikuttavien organisaatioiden toimintaa. Instituutio luo raamit, joiden puitteissa organisaatioiden on helppo toimia. Toisaalta instituution yleisesti hyväksyttyjen toimintamallien muuttaminen vaatii paljon töitä ja aiheuttaa usein muutosvastarintaa. Haastatteluiden pohjalta havaitaan, että nykyinen institutionaalinen ympäristö aiheuttaa haasteita teollisen puurakentamisen kehittymiselle. Pääasiallisiksi haasteiksi alan toimintaympäristön kannalta tunnistetaan osaamisen ja kokemuksen puute niin puurakentamisen alalla kuin korkean esivalmistusasteen rakentamisessakin. Alan tässä kehitysvaiheessa ratkaisuiksi nähdään hankkeen alkuvaiheen kehittämiseen sekä osapuolten väliseen vuoropuheluun panostaminen. Näiden avulla voidaan varmistua sekä prosessien että teknisten ratkaisuiden yhteensovittamisen onnistumisesta. Lisäksi alkuvaiheen vuoropuhelulla voidaan varmistua siitä, että kaikki hankeosapuolet ymmärtävät hankkeeseen vaikuttavat puurakentamiseen ja esivalmistusasteeseen liittyvät reunaehdot.

Tämä pro gradu -tutkimus tarkastelee vihreään rakentamiseen tähtääviä ja tätä teemaa tukevia rakentamisen ohjauskeinoja verkostomaisissa rakennushankkeissa julkisen ja yksityisen sektorin näkökulmasta. Tutkimus rajautuu tarkastelemaan erityisesti vihreää siirtymää tukevia konkreettisia julkisen ja yksityisen sektorin rakennushankkeissa ilmeneviä ohjausmekanismeja sekä näihin liitettyjä kehityskohteita. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten verkostomaisessa yhteistyössä sektorien tietotaito näkyy ja miten se heijastuu osaksi vihreän rakentamisen ohjausta. Tutkimuksessa tarkastellaan, mitä vihreä rakentaminen on ja miten tähän pyritään rakennushankkeissa ohjauksellisin keinoin. Konkreettisia ohjauskeinoja kartoitetaan seitsemän asiantuntijahaastattelun kautta, joissa ääneen pääsevät rakennusalan ammattilaiset niin julkiselta kuin yksityiseltäkin sektorilta. Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimustyönä ja seitsemästä asiantuntijahaastattelusta koostuva aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, jolloin ilmiön tarkastelu ja teemat nousevat puhtaasti asiantuntijanäkemysten ja haastatteluaineiston kautta. Asiantuntijahaastatteluiden kautta ilmeni positiivinen suhtautuminen vihreää rakentamista kohtaan ja sen tärkeys on tunnistettu asiantuntijanäkemysten mukaisesti niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Ohjauksellisella tasolla vihreää siirtymää tukeva ohjaus rakennusalalla nojaa vahvasti sääntelyn varaan ja toisaalta vihreän siirtymän paineeseen on pyritty vastaamaan luomalla vapaaehtoisuuteen pohjaavia keinoja, kuten sektorien välisiä tavoitteellisia sopimuksia. Teeman tuoreus huomioiden toimintatapojen ja -metodien muutos ekologisempaan ja vihreään suuntaan on kuitenkin aikaa vievää ja vaatii osakseen laajempaa tutkimusta ja kokemusperäistä dataa. Tietotaidon merkitys on tunnistettu ja sektorien välinen asiantuntijuus nähdään tärkeänä teemana yhteistyöprosesseihin nojaavissa sektorien välisissä rakennushankkeissa. Tietotaidon leviämisen ja toisaalta ohjaukseen heijastuvina keinoina tunnistettiin keskinäinen vuorovaikutus, yhteistyö ja hankeraportointi

Toteutusmuodon valinta on yksi keskeisempiä päätöksiä rakennushankkeessa. Toteutusmuodolla voidaan vaikuttaa merkittävästi hankkeen lopputulokseen ja tilaajan tavoitteiden toteutumiseen. Toteutusmuodon valinta pohjautuu usein vain kokemukseen, eikä hankkeelle soveltuvinta toteutusmuotoa välttämättä osata tai haluta valita aiemmin käytettyjen toteutusmuotojen tilalle. Julkisissa investointihankkeissa esiintyy toteutusmuodon valintaprosessiin vaikuttavia tekijöitä, jotka asettavat rajoitteita valintaprosessin läpiviennille. Julkisella investointihankkeella tarkoitetaan rakentamista sisältäviä hankkeita, joissa sovelletaan hankintalainsäädäntöä. Tässä työssä tarkastellaan toteutusmuotoja sekä niiden valintaa julkisissa investointihankkeissa, jotka eivät sisällä pelkästään talonrakentamista. Tämän tutkimuksen tavoitteena on luoda prosessikuvaus julkisen investointihankkeen toteutusmuodon valinnasta, sekä selvittää, mitkä asiat vaikuttavat valintaan. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimus koostui kirjallisuustutkimuksena muodostetusta teoriaosuudesta sekä empiirisestä tutkimuksesta. Empiirinen osuus koostui case-tutkimuksesta, haastattelututkimuksesta sekä osallistuvasta havainnoinnista. Haastattelututkimuksessa haastateltiin kolmea case-tutkimuskohteiksi valikoitujen hankkeiden läpiviennistä vastanneita henkilöitä. Neljännessä case-tutkimuskohteessa tutkimusmenetelmänä käytettiin osallistuvaa havainnointia hankkeen toteutusmuodon valintaprosessissa. Case-tutkimuksessa analysoitiin lisäksi kolmen case-tutkimuskohteen toteutusmuodon valintaprosessiin liittyviä asiakirjoja. Tutkimuksen tuloksena muodostettiin kuvaus julkisten investointihankkeiden toteutusmuodon valintaprosessista. Valintaprosessi koostui kuudesta vaiheesta, joissa kuvattiin vaiheiden tavoitteet ja menetelmät. Prosessikuvauksessa tunnistettiin keskeiset vaiheet ja asiat toteutusmuodon valinnassa. Lisäksi havaittiin toteutusmuodon valintaan vaikuttavia erityispiirteitä julkisissa investointihankkeissa. Tilaajan päätöksentekoprosessilla on keskeinen vaikutus toteutusmuodon valintaprosessiin, sillä yleinen mielipide voi vaikuttaa merkittävästi hankkeen etenemiseen, erityisesti jos päätöksentekoon liittyy kunnallispolitiikkaa. Hankintalainsäädäntö muodostaa rajoitteita ja reunaehtoja, jotka korostavat markkinavuoropuhelun merkitystä toteutusmuodon valintaprosessissa julkisissa investointihankkeissa. The selection of the project delivery system is one of the key decisions in construction projects. The chosen project delivery system can significantly impact the project outcome and the realization of the client's objectives. The selection of the project delivery system is often based solely on experience, and the most suitable system for the project may not necessarily be known or chosen instead of previously used systems. Public investment projects involve factors that influence the selection process, imposing constraints on its execution. Public investment projects refer to construction projects that are subject to procurement legislation. This study examines project delivery systems and their selection in public investment projects that go beyond just building construction. The objective of this research is to provide a process description for selecting the project delivery system in public investment projects and to identify the factors influencing this choice. The research was conducted as a qualitative study, consisting of a theoretical review based on literature research and an empirical study. The empirical portion included a case study, interviews, and participatory observation. In the interview study, three individuals responsible for the implementation of the selected case study projects were interviewed. In the fourth case study, participatory observation was employed to examine the process of selecting the project delivery system. Additionally, the case study analyzed relevant documents related to the project delivery system selection process in the three case study projects. The research results provide a description of the project delivery system selection process in public investment projects. The selection process consists of six phases, describing the objectives and methods for each phase. The process description identifies key phases and factors in the selection of the project delivery system. Furthermore, specific characteristics influencing the selection of the project delivery system in public investment projects were observed. The decision-making process of the client has a significant influence on the project delivery system selection process, as public opinion can have a significant impact on the project's progress, especially when the decision-making process involves local politics. Procurement legislation imposes constraints and conditions that highlight the importance of market dialogue in the project delivery system selection process for public investment projects.

Background The building and construction sectors represent a major source of greenhouse gas (GHG) emissions. Replacing concrete and steel with wood is one potential strategy to decrease emissions. On product level, the difference in fossil emissions per functional unit can be quantified with displacement factors (DFs), i.e., the amount of fossil emission reduction achieved per unit of wood use when replacing a functionally equivalent product. We developed DFs for substitution cases representative of typical wood-frame and non-wood frame multi-story buildings in the Nordic countries, considering the expected decarbonization of the energy sector and increased recycling of construction products. Results Most of the DFs were positive, implying lower fossil emissions, if wood construction is favored. However, variation in the DFs was substantial and negative DFs implying higher emissions were also detected. All DFs showed a decreasing trend, i.e., the GHG mitigation potential of wood construction significantly decreases under future decarbonization and increased recycling assumptions. If only the decarbonization of the energy sector was considered, the decrease was less dramatic compared to the isolated impact of the recycling of construction materials. The mitigation potential of wood construction appears to be the most sensitive to the GHG emissions of concrete, whereas the emissions of steel seem less influential, and the emissions of wood have only minor influence. Conclusions The emission reduction due to the decarbonization of the energy sector and the recycling of construction materials is a favorable outcome but one that reduces the relative environmental benefit of wood construction, which ought to be considered in forest-based mitigation strategies. Broadening the system boundary is required to assess the overall substitution impacts of increased use of wood in construction, including biogenic carbon stock changes in forest ecosystems and in wood products over time, as well as price-mediated market responses.

Rakennusalan tuotantoprosessin tuottavuuden alhainen vuosittainen kasvuprosentti on ollut jo pitkään keskustelun aiheena. Rakennusalan tuottavuusongelma ei vain rajaudu Suomeen, vaan ongelma on maailmanlaajuinen. Tuottavuuden kasvun kehittyminen rakennusalalla ei ole riittävällä tasolla kattamaan laatuvaatimuksien ja materiaalihintojen aiheuttamat kustannuksien nousut tuotannossa. Tästä syystä asuinrakennuksien hinnat ovat kohonneet erityisesti pääkaupunkiseudulla kuluttajien kipurajoille. Tuottavuuden parantaminen rakennusalalla onkin hyvä mahdollisuus luoda kilpailuetua muihin rakennusliikkeisiin nähden. Tutkimuksessa tuottavuusongelmaa lähestytään etsimällä ratkaisua modulaarisesta esivalmistuksesta, erityisesti märkätilaelementtien käytöstä rakennustuotannossa. Tutkimuksen tilaajana toimii Skanska Talonrakennus Oy. Tutkimuksessa tavoitteena on tunnistaa märkätilaelementtien potentiaali tuottavuuden parantamisessa ja kehittää rakennusliikkeen tuotantoprosessia tutkimustuloksien avulla. Kirjallisuuskatsauksessa lähestymään ongelmaa selvittämällä, miten modulaarinen rakentaminen on vastannut tuottavuusongelmaan muualla maailmassa ja minkälaisia vaikutuksia rakennushankkeen suorituskykyyn on tunnistettu modulaarisesta rakentamisesta. Vaikutuksia verrataan tuotannon 5 suorituskykytavoitteeseen, joita ovat laatu, nopeus, luotettavuus, joustavuus ja kustannukset sekä yhteiskuntavastuullisuuden 3 näkökulmaan taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista. Tutkimuksessa käytetään märkätilaelementtien käytön vaikutuksien luokitteluun SWOT-analyysia. SWOT-analyysin pohjalta tunnistetut vaikutukset pyritään joko vahvistamaan tai kumoamaan suorituskykyvertailun avulla, jossa käytetään neljästä toteutuneesta rakennushankkeesta saatuja tietoja. Tutkittavista hankkeista kaksi on täyselementtikohteita, eli kohteissa käytetään märkätilaelementtejä ja loput kaksi kohdetta ovat paikallarakennettavilla märkätiloilla. Haastattelututkimusta käytetään laajemman analyysin tekemiseen suorituskykyvertailun lisäksi. Haastattelututkimuksessa tarkennetaan vertailtavien hankkeiden tietoja ja hyödynnetään asiantuntijoiden osaamista märkätilaelementtien käytöstä. Lopuksi SWOT-analyysin tuloksien pohjalta kehitetään märkätilaelementin käyttöä TOWS-analyysin strategiasuosituksien avulla. Tutkimuksen tuloksissa tunnistettiin märkätilaelementin käytöllä vahvuuksia, kuten nopeutunut rakennusaika, parantunut resurssitehokkuus, laatu, työturvallisuus ja vähentyneet ympäristövaikutukset. Heikkouksiksi tunnistettiin mm. korkeammat rakennuskustannukset, huono joustavuus, enemmän suunnittelutyötä, kokemuksen puute ja se, ettei eduista ole selkeää ymmärrystä. Mahdollisuuksina tunnistettiin tuottavuuden kehitys, kestävä rakentaminen, ja yhteistyökumppanuudet. Uhkina tunnistettiin markkinoiden hyväksynnän puute, toimittajien pieni määrä ja yleisien standardien ja käytäntöjen puute. TOWS-analyysin kehityssuosituksina kehitettiin useampi strategia, joilla voidaan hyödyntää mahdollisuuksia, muuttaa heikkoudet vahvuuksiksi sekä vastataan ulkoisiin uhkiin neutralisoimalla ne. Tutkimus antaa hyvän suunnan märkätilaelementin käytön pitkäjänteiseen kehittämiseen sekä hyviä aiheita kehitys- ja tutkimustöille, joilla parannetaan tuotannon tuottavuutta märkätilaelementti kohteissa ja mahdollistetaan kestävämpää rakentamista tulevaisuudessa. The low annual growth rate of productivity in the construction sector has been a topic of debate for a long time. The productivity problem in the construction sector is not only limited to Finland, but the problem is global. The development of productivity growth in the construction sector is not sufficient to cover the cost increases in production due to quality requirements and material price. For this reason, the prices of residential buildings have increased, particularly in the Capital Region, to consumers' pain limits. Improving productivity in the construction sector is therefore a good chance to create a competitive advantage over other construction companies. In research, the productivity problem is approached by looking for a solution in modular prefabrication, especially the use of bathroom elements in construction production. The study is commissioned by Skanska Talonrakennus Oy. The aim of the study is to identify the potential of bathroom elements for productivity improvement and to develop the production process of the construction shop through the results of the research. In a literature review to approach the problem by exploring how modular construction has responded to the productivity problem in other parts of the world and what effects on building-project performance have been identified from modular construction. The effects are compared with the 5 performance objectives of production, which are quality, speed, reliability, flexibility, and cost and socially responsible 3 aspects of economic, social, and environmental impacts. The study uses SWOT analysis of the effects of the use of bathroom elements. The effects observed based on SWOT analysis are intended to either confirm or refute through performance comparison using data from four realized construction projects. Two projects in the study are full-element buildings, which means bathroom elements are used in the sites, among structural other elements and the remaining two sites have on-site bathrooms. Interview research is used to conduct broader analysis in addition to performance comparison. The interview study refines the data of the projects being compared and makes use of experts' expertise in the use of bathroom elements. Finally, based on the results of the SWOT analysis, the use of the bathroom elements is developed using the strategy of TOWS analysis. The results of the study identified strengths such as accelerated construction time, improved resource efficiency, quality, occupational safety, and reduced perimeter effects. Weaknesses included higher construction costs, poor flexibility, more design work, lack of experience and lack of clear understanding of the benefits. Productivity development, sustainable construction, and collaborative partnerships were identified as opportunities. The threats were identified as lack of market acceptance, small number of suppliers and lack of general standards and practices. As development recommendations for TOWS analysis, several strategies were developed to exploit opportunities, transform weaknesses into strengths, and to respond to external threats by neutralizing them. The research provides good direction for the long-term development of the use of bathroom elements and good topics for development and research work to improve production productivity in bathroom element gesture sites and enable more sustainable construction in the future.

Ilmastonmuutos on meitä kaikkia maailmanlaajuisesti koskettava uhka. Rakentamisesta ja rakennusten koko elinkaaresta aiheutuu suuri määrä ympäristöä kuormittavia päästöjä. Euroopan unionilla on tavoitteena saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Kyseinen tavoite on siirtynyt sitä myötä myös kansalliselle tasolle ja Suomen osalta se on asetettu jo vuoteen 2035; ollen yksittäisten kuntien osalta sitäkin kunnianhimoisempi. Tavoitteiden saavuttamiseksi niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla on ryhdytty toimenpiteisiin. Talonrakentamisen osalta nämä kyseiset toimenpiteet näyttäytyvät erilaisina vapaaehtoisina sekä pakollisina ympäristövaatimuksina. Eri tahoilta tulevat ympäristövaatimukset muodostavat erittäin laajan ja vaikeasti ymmärrettävän kokonaisuuden. Tästä johtuen tämän tutkimuksen tarkoituksena on koota eri tahoilta tulevat talonrakentamista koskettavat ympäristövaatimuksia yhteen, jotta niiden kokonaisuuden hallinnasta tulisi helpommin ymmärrettävää. Tämän tutkimuksen osalta taksonomia-asetus osoittautui merkittävimmäksi kansainväliseksi ympäristövaatimukseksi. Tutkimuksessa paneudutaan syvemmin kahteen ensimmäiseen taksonomiaa koskevaan päätavoitteeseen, jotka ovat ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Lisäksi ilmastonmuutoksen hillintään liittyviin, talonrakentamista koskeviin, teknisiin arviointikriteereihin tutustutaan tarkemmin. Kansallisten ympäristövaatimusten osalta merkittävimpiä ovat uusi kaavoitus- ja rakentamislaki sekä kuntien ja tilaajien ympäristövaatimukset. Tämä tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Sen tavoitteena on auttaa pohjoismaisen rakennusliikkeen case-esimerkin kautta ymmärtämään paremmin ympäristövaatimuksia ja niiden merkitystä sen talonrakentamisen liiketoiminnassa. Työn alussa laadittiin kirjallisuuskatsaus, jolla muodostettiin kokonaiskuva aiheesta. Teoriaosuudessa perehdyttiin merkittävimpiin talonrakentamista koskeviin kansallisiin ja kansainvälisiin ympäristövaatimuksiin. Aiheeseen tutustumisen jälkeen järjestettiin kohdeyritystä koskeva sisäinen haastattelukierros, jolla luotiin käsitys kohdeyrityksen ympäristöraportoinnin nykytilasta. Nykytilan kartoittamiseksi apuna oli käytössä myös kohdeyrityksen sisäisiä ja julkisia asiakirjoja. Sisäisistä haastatteluista järjestettiin toinen haastattelukierros, jonka avulla pyrittiin syventämään ymmärrystä kohdeyrityksen nykytilasta ja toimista vastata ympäristövaatimusten mukanaan tuomiin haasteisiin. Sisäisten haastatteluiden lisäksi järjestettiin kohdeyrityksen ulkoisia haastatteluita, joiden avulla oli tarkoitus saada lisänäkemystä niin kansallisiin kuin kansainvälisiinkin ympäristövaatimuksiin. Tutkimusaineisto osoittaa, että talonrakentamista koskevat ympäristövaatimukset ovat kokonaisuudessaan hyvin monimutkainen ja laaja kokonaisuus. Taksonomia-asetuksen voidaan todeta olevan kokonaisuudessaan vielä keskeneräinen. Tärkeintä taksonomia-asetuksen suhteen olisikin pysyä ajanhermolla ja luoda valmiudet sille, että yrityksellä on kykyä vastata sen sisältämiin vaatimuksiin tulevaisuudessa. Kansallisten vaatimusten osalta kohdeyrityksen tilanne on hyvä pakollisten ympäristövaatimusten, niin nykyisten kuin tulevienkin, suhteen. Sen sijaan huomio tulisikin siirtää vapaaehtoisiin vaatimuksiin, jotka ovat useimmiten peräisin kunnilta ja tilaajilta. Niiden osalta tulisi pyrkiä luomaan toimivat toimintamallit, jotta vapaaehtoisten vaatimusten tunnistettaisiin yleistyvät vuosi vuodelta ja jotta niihin olisi helpompi vastata nyt ja tulevaisuudessa. Tutkimuksen lopussa kansallisista vaatimuksista laadittiin tiekartta. Lisäksi tässä tutkimuksessa näkemykset talonrakentamiselle osoitettujen ympäristövaatimuksiin liittyvistä uhista ja mahdollisuuksista tuotiin esille SWOT-analyysin avulla.

Tuotannon tehostamiseen ja hukan poistoon keskittyvä tahtituotanto on viime vuosina ollut rakennusalalla yleistyvä tuotannonsuunnittelun ja -ohjaamisen tapa rakentaa varsinkin toistuvia tiloja. Tämän diplomityön tavoitteena oli selvittää hyviä toimintatapoja tahtituotannon valvontaan ja ohjaamiseen sekä luoda ohjekortti, jonka avulla tahtituotantoa aloittava työmaaorganisaatio kykenisi saamaan yhdestä paikasta hyväksi koetut toimintatavat tahtituotannon valvomiseen ja ohjaamiseen. Tutkimusongelmana oli tahtituotannon hyvien toimintatapojen hidas välittyminen yrityksen muiden työmaiden ja työmaahenkilöiden tietoisuuteen. Työmaaorganisaatio siirtyy valmistuneelta työmaalta seuraavalle, eikä useinkaan tahtituotannon valvonnasta ja ohjaamisesta kertyneitä kokemuksia ja oivalluksia osata jakaa yrityksen muiden työntekijöiden käyttöön. Tahtituotannon valvontaan ja ohjaamiseen ei ole muodostunut yrityksen sisällä vielä selkeää prosessia, mikä tuottaa haasteita varsinkin tuotannon alkupuolella. Tutkimus toteutettiin aineisto- ja haastattelututkimuksena. Teoriataustan keräämisen jälkeen suoritettiin puolistrukturoidut teemahaastattelut Skanska Oy:n tahtituotantokohteiden toimihenkilöistä valikoidulle joukolle. Teemahaastatteluilla kerättiin tietoa tahtituotannon suoritustavoista sekä hyvistä ja huonoista tuotannon valvonnan ja ohjauksen toimenpiteistä, joita Skanskalla on käytössä. Haastatteluista saatiin myös kehitysehdotuksia tahtituotannon ohjaamisen parantamiseksi. Tulokset analysoitiin ja taulukoitiin. Haastatteluiden jälkeen teoriataustan tutkimuksia sekä haastatteluiden tuloksia vertailtiin toisiinsa ja näistä kerättiin parhaat toimintatavat yhteen. Tutkimuksen mukaan tärkeimmiksi tahtituotannon valvonnan ja ohjaamisen keinoiksi osoittautuivat päivittäisten ja viikoittaisten tahtitapaamisten järjestäminen, digitaalisten työkalujen hyödyntäminen, välitön reagointi havaittuihin ongelmiin, aloitusedellytysten vaatiminen, JIT menetelmän hyödyntäminen logistiikassa ja lohkokohtainen laadunvarmistus jokaisen tahdin lopuksi. Valvontaa ja ohjaamista helpottivat myös Last Planner -suunnittelu urakoitsijoiden kanssa, selkeä visuaalinen johtaminen, tahtituotannon maininta jo tarjouspyynnöissä sekä valvonta- ja ohjaustapojen kirjaus urakkasopimuksiin. Suurimpia tahtituotannon valvonnan ja ohjaamisen epäonnistumiseen vaikuttavia tekijöitä olivat kokemuksen, tiedon ja rutiinien puute, huono ja hidas tiedonkulku sekä puutteellinen suunnittelu yhdessä. Tärkein kehityskohde havaittiin olevan tahtituotannon valvomista helpottavien digitaalisten työkalujen lisäämisessä. Tutkimuksen pohjalta luotiin kaksi ehdotusta tahtituotannon valvonnan ja ohjaamisen prosessista viiden päivän tahtiajalle. Prosessien avulla pystytään luomaan tahtituotantoa varten selkeät viikoittaiset rutiinit, jotka helpottavat tahtituotannon valvontaa ja ohjaamista. Lisäksi luotiin tahtituotannon valvontaan ja ohjaamiseen ohjekortti, joka luovutettiin Skanska Oy:n käyttöön.

Suomen isoimpien kaupunkien keskustoissa on rajoitetusti tilaa rakentaa. Yksi vaihtoehto lisätilan saavuttamiseksi on rakentaa korkeampia rakennuksia. Korkeampia rakennuksia voidaan rakentaa purkamalla nykyinen rakennus ja rakentamalla tilalle korkeampi. Toinen vaihtoehto on korottaa nykyistä rakennusta hyödyntämällä rakennuksen olemassa olevaa runkoa. Maankäyttö- ja rakennuslain sekä ympäristöministeriön asetusten soveltaminen on tulkinnanvaraista lisäkerroshankkeissa, joissa tehdään osittain uudis- ja osittain korjausrakentamista. Asetuksissa on mahdotonta huomioida täsmällisesti rakennusprojektien laajaa kirjoa, varsinkaan korjaustoimenpiteisiin liittyen, joten tulkinnanvaraa jää aina. Korjausrakentamisessa onkin asetusten tulkitsemisessa huomioitava turvallisuuden lisäksi tarkoituksenmukaisuus ja kustannukset. Tässä diplomityössä tutkitaan menetelmää, jolla voidaan osoittaa, että korotettavan betonirunkoisen asuinkerrostalon olemassa olevat kantavat rakenteet täyttävät niille asetetut palonkestävyysvaatimukset riittävällä varmuudella. Palonkestävyysvaatimus perustuu muun muassa rakennuksen rungon materiaaleihin, rakennuksen korkeuteen ja rakennusosan käyttötarkoitukseen. Kantavien rakenteiden rakennusajankohdan mukaiset palonkestävyysvaatimukset saattavat tiukentua lisäkerrosten myötä. Palonkestävyysvaatimusten täyttymisen osoittamiseksi rakennesuunnittelijalla on oltava riittävät lähtötiedot olemassa olevista rakenteista. Alkuperäisten suunnitelmien mukaiset rakenteet ja niiden kunto on todennettava kuntotutkimuksilla. Rakennesuunnittelijan tulee tietää uusien kerrosten rakenteet ja niiden aiheuttama lisäkuormitus nykyiselle rungolle. Lisäksi suunnittelussa on huomioitava asuinkerrostalon erityispiirteet, kuten huoneistojen asuinkäyttö korotusrakentamisen ajan. Tässä diplomityössä pyritään osoittamaan rakennusosan palonkestovaatimuksen täyttyminen seuraavasti: 1. Taulukkomitoitus, 2. Eurokoodin mukainen yksinkertaistettu laskentamenetelmä, 3. Oletettuun palonkehitykseen perustuva menetelmä. Järjestys on valikoitunut kyseisellä metodilla rakennusosan ominaisuuksiin perehtymiseen rakennesuunnittelijalta vaadittavan ajan perusteella. Seuraavassa metodissa syvennytään aina edellistä tarkemmin kohteen rakenteisiin sekä vallitseviin olosuhteisiin, joten tulokset ovat lähempänä todellista tilannetta. Jos palonkestovaatimus ei täyty, rakennesuunnittelija voi tutkia rakennusosan palonkestoajan kasvattamista. Vaihtoehtoja on lukuisia, mutta niiden hyödyntämisessa on huomioitava kustannukset ja tarkoituksenmukaisuus.

Liikenteen sähköistyminen on globaali ilmiö, joka vaikuttaa myös Suomeen. Suomessa arvioidaan olevan vuoteen 2030 mennessä jopa 700 000 sähköautoa. Sähköautojen lataus tapahtuu tutkimusten mukaan pääasiassa kodeissa ja työpaikoilla. Latauspisteiden määrälle sähköautoa kohden käytetään kerrointa 1,6. Sähköautojen määrän lisääntymisen sekä lainsäädännön vuoksi Suomeen tarvitaan tulevina vuosina satoja tuhansia uusia latausvalmiuksia ja -pisteitä. Latauspisteiden ja -valmiuksien rakentaminen on edelleen tuore ilmiö eikä toteutusta suoraan ohjaavia standardeja ole. Tämä aiheuttaa kovan kysynnän lisäksi riskin, että markkinoilla on toimijoita, joilla ei ole kokemusta latausjärjestelmien toteuttamisesta, mikä voi johtaa jopa riskeihin latausjärjestelmien toimivuudelle. Tämän diplomityön toimeksiantaja oli sähköyhtiö Oomi Oy. Työn tarkoituksena oli selvittää, mitä vaiheita latausjärjestelmien toteutusprojekteihin kuuluu, keitä sidosryhmiä niissä on mukana ja mitä huomioitavaa etenkin suunnittelussa ja mitoituksessa yleensä on. Lisäksi etsittiin kirjallisuuden ja asiantuntijahaastattelujen avulla laatumittareita, joilla latausjärjestelmien toteutusprojektien laatua voitaisiin mitata ja vertailla. Tutkimus toteutettiin niin kirjallisuustutkimuksena, haastattelututkimuksena sekä toimeksiantajan sisäisten kustannus- ja projektitietojen perustella. Työssä oli tutkimusaineistona mukana kolme Oomin toimittamaa latausjärjestelmää eri puolille Suomea. Kohteiden latausjärjestelmät sisälsivät kymmeniä ja satoja latausvalmiuksia. Case-esimerkkikohteille laadittiin kustannusanalyysi ja kohteita arvioitiin valittujen laatumittareiden perusteella Oomin sisäisten projektimateriaalien avulla. Lopuksi selvitettiin työn tulosten ja asiantuntijahaastattelujen tulosten kautta johtopäätöksenä keinoja kehittää yleisesti latausjärjestelmien toteutusprojektien laatua ja kustannustehokkuutta. Latausjärjestelmän toteutusprojekti voidaan jakaa muiden rakennusprojektien tapaan määrittely-, suunnittelu-, toteutus- ja lopetusvaiheeseen, joissa voi olla mukana tilaajan ja pääurakoitsijan lisäksi aliurakoitsijoita, konsultteja ja ulkopuolelta hankittu suunnittelija. Latausjärjestelmien toteutusprojektien kustannuksiin vaikuttavat merkittävästi kohteen sijainti, latausjärjestelmän tyyppi ja maatöiden tarve. Laatumittareina laadun arvioimiseen voidaan käyttää esimerkiksi arvioidun ja toteutuneen toimitusajan toteutumista, reklamaatioiden määrää sekä arvioitujen kustannusten suhdetta toteutuneisiin kustannuksiin. Case-esimerkkikohteiden perusteella asennustyö, maatyöt, sähkökeskukset sekä asennustarvikkeet muodostivat suurimmat kustannukset niin tarjouslaskentavaiheessa kuin toteutuneissakin kustannuksissa. Lisäksi etenkin älykkäissä latausjärjestelmissä latauslaitteet ovat olennainen kustannustekijä, mutta niiden kustannukset ovat helposti arvioitavissa. Näiden huomioiminen tarjouslaskentavaiheessa on kriittistä projektin budjetissa pysymiseen. Takuuajan reklamaatioista valtaosa oli liittynyt latauslaitteiden takuukorjauksiin. Lisäkustannuksia oli syntynyt etenkin materiaalihankinnoista, tietoliikenneyhteyksien järjestämisestä ja maatöistä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tarjouslaskennan ja suunnittelun rooli on projektissa aivan keskeinen. Sillä on vaikutusta niin kustannustehokkuuteen kuin laatumittarien mukaisen laadun toteutumiseen. Rakennusvaiheessa erittäin tärkeää on myös tiedonjako eri sidosryhmien välillä sekä urakoitsijan puolella myös asennusresurssien tehokas koordinointi. Etenkin taloyhtiöpuolella korostuu tarve asiantuntijuudelle latausjärjestelmää hankittaessa, jolloin ulkopuolisen konsultin tai asiantuntijan käyttäminen apuna tarjouspyynnön laatimisessa sekä toimitusprojektin aikana helpottaa usein jokaista eri sidosryhmää.

Climate change places great pressure on the construction sector to decrease its greenhouse gas emissions and to create solutions that perform well in changing weather conditions. Our study explores citizen perceptions on wood usage as a building material under expected mitigation and adaptation measures aimed at a changing climate and extreme weather events. The data are founded on an internet-based survey material collected from a consumer panel from Finland and Sweden during May–June 2021, with a total of 2015 responses. By employing exploratory factor analysis, we identified similar belief structures for the two countries, consisting of both positive and negative views on wood construction. In linear regression models for predicting these beliefs, the perceived seriousness of climate change was found to increase positive views on wood construction but was insignificant for negative views. Both in Finland and Sweden, higher familiarity with wooden multistory construction was found to connect with more positive views on the potential of wood in building, e.g., due to carbon storage and material properties. Our findings underline the potential of wood material use as one avenue of climate change adaptation in the built environment. Future research should study how citizens’ concerns for extreme weather events affect their future material preferences in their everyday living environments, also beyond the Nordic region.

Tutkimuksessa keskitytään selvittämään kohdeyrityksessä alihankintayhteistyön tuomia mahdollisuuksia elementtiasennuksissa. Rakennusalalla tyypillinen toimintamalli on ollut lyhyen aikavälin kustannussäästöjen tavoitteleminen unohtaen pitkän aikavälin kustannusvaikutukset. Pitkäaikainen yhteistyö on rakennusalalla vähäistä muihin teollisuudenaloihin nähden, joissa on saavutettu merkittäviä hyötyjä pitkäaikaisten yhteistyösuhteiden avulla. Tutkimus suoritetaan empiirisenä tutkimuksena, joka on jaettu laadulliseen ja määrälliseen tutkimukseen. Tutkimuksen alussa tarkastellaan laadullisen tutkimuksen menetelmin tutkittavan aiheen keskeisiä teorioita hankintatoimen ja yhteistyöhön liittyvien suhteiden osalta. Hankintatoimen osalta selvitettiin hankintastrategiaa, hankintojen kartoittamisen ja kategorisoinnin työkaluja, sekä hankintojen analyysiä. Yhteistyön ja kumppanuussuhteiden osalta selvitetään toimitusketjun hallintaa, yhteistyön muotoja rakentamisessa sekä yhteistyön edellytyksiä, mahdollisuuksia ja riskejä. Laadullisen tutkimuksen lopussa tarkastellaan myös yhteistyöhön liittyvää prosessia ja sopimustekniikkaa. Määrällisessä tutkimuksessa suoritetaan ensimmäiseksi työmenekkilaskelma rakenteilla olevasta asuinkerrostalokohteesta. Työmenekkilaskelman tuloksia verrataan kohteeseen solmittuun urakkahintaan ja urakkahinnoitteluoppaan mukaiseen teoreettiseen urakkahintaan. Työmenekkilaskelman ja urakkahintavertailun jälkeen tehdään ABC-analyysi kymmenestä kohdeyrityksessä 2019–2022 aikana valmistuneesta tai rakenteilla olevasta asuinkerrostalohankkeesta. Analyysin tuloksena saadaan vastaus elementtiasennusten taloudellisesta merkittävyydestä. Määrällisessä tutkimuksen kolmannessa vaiheessa hyödynnetään puolistrukturoitua teemahaastattelua, jonka avulla kerätään tutkimusaineistoa kohdeyrityksen eri liiketoimintayksiköiden toimihenkilöiltä. Haastatteluita tehtiin yhteensä kuuden eri kohdeyrityksen toimihenkilön kanssa, jotka toimivat tuotannon ja hankinnan johtotehtävissä. Tutkimustuloksien perusteella saatiin selville, että kohdeyrityksessä elementtiasennukset voidaan luokitella strategisiksi hankinnoiksi, joita kuvaa erityisesti niiden taloudellinen merkittävyys, toimittajien vähäisyys sekä kriittisyys rakennushankkeiden aikataulullisessa että laadullisessa onnistumisessa. Tulosten mukaan elementtiasennushankintoihin liittyy tutkimuksentekohetkellä myyjän vahva markkina-asema ja ostajaosapuolen suuri ostoriski. Tulosten perusteella pitkäaikaisella yhteistyöllä elementtiasennuksissa voitaisiin parantaa toimittajavarmuutta ja elementtiasennusten laatutekijöitä sekä edistää kohdeyrityksen rakennushankkeiden kustannusennustamista ja kilpailukykyä. Tutkimus osoitti, että pitkäaikaisen yhteistyön implementointi kannattaisi aloittaa pilotoimalla yhteistyötä alueellisesti, jonka jälkeen toimintaa voitaisiin mahdollisuuksien mukaan laajentaa valtakunnalliseksi eli liiketoimintayksiköiden väliseksi Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Potentiaalisten yhteistyökumppaneiden selvittämiseen olisi mahdollista tehdä jatkotutkimuksena spend-analyysi kohdeyrityksessä käytetyistä elementtiasennusurakoitsijoista. Analyysin avulla voitaisiin selvittää taloudellisesti sekä tärkeimmät että huonoiten toimivimmat urakoitsijat. Huonosti toimivien urakoitsijoiden karsimisella voitaisiin vähentää toimittajien määrää ja tehdä päinvastoin tiiviimpää yhteistyötä tehokkaiden toimijoiden kanssa paremman hankintaprosessin luomiseksi.

Rakennusten kasvihuonekaasupäästöjä on menneinä vuosikymmeninä pyritty ohjaamaan säännöksillä lähinnä uudis- ja korjausrakennuskohteiden energiatehokkuutta parantamalla. Ohjaus on ollut perusteltua, sillä lämmitykseen käytetyn energian kasvihuonekaasupäästöt ovat olleet valtaosa koko rakennuksen elinkaaren aikaisista kasvihuonekaasupäästöistä. Fossiilisten polttoaineiden hyödyntäminen energiantuotannossa on kuitenkin vähentynyt merkittävästi ja ennusteiden mukaan lämmityksen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt pienenevät tulevina vuosikymmeninä vielä huomattavasti, jonka seurauksena rakennuksen muiden kasvihuonekaasupäästöjen osuus kasvaa ja myös näihin vaiheisiin on kiinnitettävä enemmän huomiota. Rakennushankkeissa vaikuttamismahdollisuudet hiilijalanjälkeen ja kustannuksiin ovat alkuvaiheessa suuret, mutta tietoa on vähän. Rakennushankkeen edetessä tiedon määrä lisääntyy, mutta vaikutusmahdollisuudet hiilijalanjälkeen ja kustannuksiin pienenevät. Tehokkaimmat hiilijalanjäljen ja kustannusten ohjaamisen toimenpiteet tulisi siis tehdä rakennushankkeen alkuvaiheessa. Alkuvaiheen vähäisen tiedon ongelman ratkaisuun Haahtela on kehittänyt TVD-simulaatiomallin, joka hankkeen lähtötietojen perusteella simuloi rakennuksen tiloineen ja antaa yksityiskohtaiset arviot kokonaispinta-alasta, hiilijalanjäljestä ja kustannuksista. Kun jo alkuvaiheessa päästään vertailemaan isojen päätösten vaikutusta hiilijalanjälkeen ja kustannuksiin, voidaan tätä tietoa käyttää hiilijalanjäljen ja kustannusten ohjaamisessa tehokkaasti. Tehokkain keino pienentää rakentamisen hiilijalanjälkeä on rakentamatta jättäminen. Ihmiset kuitenkin tarvitsevat tiloja, jolloin tilat on joko rakennettava tai muokattava olevista tiloista. Rakentamisessa vaikutusmahdollisuudet rakennustuotannon hiilidioksidipäästöjen pienentämiseen suuruusjärjestyksessä suurimmasta pienimpään ovat turhan rakentamisen välttäminen ja korjausrakentamisen suosiminen, materiaalitehokkuuden parantaminen ja vähähiilisten ratkaisujen suosiminen, kiertotalous rakentamisessa ja korjaamisessa, käytön jälkeisten päästöjen vähentäminen ja jäljelle jäävien päästöjen kompensointi. Tässä tutkimuksessa on keskitytty turhan rakentamisen välttämiseen, materiaalitehokkuuden parantamiseen ja vähähiilisten ratkaisujen käyttämiseen, sillä niiden vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin ovat merkittäviä. Tutkimuksessa on listattu rakennuksen elinkaaren aikaiseen hiilijalanjälkeen vaikuttavia tekijöitä sekä ehdotuksia ympäristövastuullisuuden mittareiksi ja ympäristövastuullisuuden parantamiseksi rakennushankkeen eri vaiheissa. Tutkimuksessa on myös tehty päästövähennystoimenpiteiden vertailua Haahtelan TVD-simulaatiomallilla. Simuloimalla tehdyistä vertailuista selvisi, että tonttivalinnalla, rakennuksen käyttöasteen nostamisella sekä muodon ja massoittelun tehostamisella voidaan pienentää rakentamisen hiilijalanjälkeä tehokkaasti. Fiktiivisessä tapaustutkimuksessa em. toimenpiteillä saavutettiin 17,8 % päästövähennykset rakennustuotannossa verrattuna tavanomaiseen suunnitteluratkaisuun. Päiväkodin arkkitehtuurikilpailun neljän eri ehdotuksen vertailussa suurin rakentamisvaiheen hiilijalanjälki oli 17,4 % suurempi kuin pienin rakentamisvaiheen hiilijalanjälki. Suurin rakentamisvaiheen kasvihuonekaasujen neliöpäästö hyötyalalle oli 27,3 % suurempi kuin pienin rakentamisvaiheen kasvihuonekaasujen neliöpäästö hyötyalalle.

Yhdistystalo Svenskborg on vuosisadan kestäneen yhteisen uurastuksen ansiota. Ilman yhteisön tuntemaa vastuuta ei ole yhdistystaloa, mutta myös talo itsessään mahdollistaa yhteisön toiminnan jatkumisen. Rakennuksen säilyminen myös tulevaisuudessa suojelee sekä aineellista että aineetonta kulttuuriperintöämme. Suomen itsenäistymisen aikoihin, 1900-luvulta 1920-luvulle, perustettiin huomattavan paljon paikallista identiteettiä ja yhteisöä rakentavia seuroja ja yhdistyksiä. Toiminnan laajentuessa yhdistykset rakensivat talkoovoimin itselleen rakennuksia. Suuri osa näistä on säästynyt 2020-luvulle. Suomessa on jäljellä jopa 2500 seurantaloa. Monet seurat ovat myös onnistuneet jatkamaan toimintaansa liki alkuperäisessä muodossaan. Keskeytymättömässä käytössä säilyminen erottaa yhdistystalot yhtä kauan säilyneiden rakennusten joukosta. Tämä työ hakee selitystä rakennusten selviämiseen ja säilymiseen aktiivisessa käytössä sekä kartoittaa tulevaisuudessa tarvittavia toimenpiteitä. Työ käsittelee myös rakennuksen arvoteoriaa ja sovittaa sukupolvelta toiselle jatkuneen työn merkitystä seurantalon arvolle. Säännöllinen käyttäjälähtöinen kehitystyö puhtaasti talkootyöllä yhteisön kesken tekee yhdistystaloista merkittäviä. Tässä työssä käsittelen seurantaloja esimerkkirakennuksen avulla. Svenskborg on Porvoossa Vessöön saarella sijaitseva nuorisoseuran talo, jonka rakensi ja jota alusta alkaen on ylläpitänyt Wessölandets Ungdomsförening. Työssä tutkin nuorisoseuran syntyä, seurantalon rakentumista sekä sen jatkuvaa elämää ja muutoksia. Myöhemmin Svenskborgin toiminnallisuutta on parannettu useaan otteeseen. Arvioin näiden muutosten aiheuttamaa näkyvää kerroksellisuutta ja kehittymisen tuomaa lisäarvoa. Työn tarkoituksena on selvittää rakennuksen merkitys yhteisölle ja merkityksen taustalla olevat tekijät kirjallisuuden, rakennusanalyysin ja haastattelujen kautta. Tutkimusaiheen historiallista taustaa on selvitetty haastattelujen lisäksi pitkälti Kotiseutuliiton julkaisujen sekä kotiseutututkimuksen kautta. Rakennuksen nykytilan analyysi perustuu omiin havaintoihin. Rakennuksen muuttumisen ja oppimisen teoria pohjautuu lähinnä Brandiin (1994). Arvoteoria perustuu restauroinnin klassikkoteksteihin ja uudempiin ajatuksiin. Väitän että rakastettu ja osallistava talo lisää itsessään talkoisiin ja huoltoon osallistumista. Jatkuvalla kehityksellä on myös merkityksensä, sillä työhön osallistuminen vahvistaa yhteisöä. Lopuksi esitän arkkitehtuurin keinoja vahvistaa rakennuksen jatkuvaa käyttöä, säilymistä ja rakennusperinnöllistä arvoa tulevaisuudessa.

Nykyiset kulutus- ja tuotantotottumukset ilmenevät luonnon varojen ylikulutuksena, mikä ei ole kestävää. Tietoisuus ympäristökriiseistä on lisääntynyt globaalisti. Lineaarisen taloudenmallin käytäntöjen poistamisessa tulee korostaa materiaali- ja energiaintensiivisten alojen roolia. Rakennetun ympäristön vaikutukset näihin ympäristökriiseihin ovat suuret. Rakentamisessa käytettävät materiaalit ja resurssit aiheuttavat merkittävän osan globaalisti tuotetuista jätteistä ja päästöistä. Näihin ongelmiin on luotu yhdeksi ratkaisuksi kiertotaloudenmalli, missä tuotanto ja kulutus toteutetaan maapallon kantokyvyn rajoissa. Kiertotalous luo mahdollisuuden materiaalien ja resurssien tehokkaammalle käytölle, mikä luo uutta ja kestävää liiketoimintaa. Rakentamisessa tehokkaammin toteutettavaa kiertotaloutta luodaan kokonaisvaltaisena siirtymänä. Siirtymän tulee tapahtua eri toimijoiden, sidosryhmien ja niiden ekosysteemien yhteisvaikutuksen avulla. Tämän yhteisvaikutuksen avulla luodaan rakennusalalle toimivat kiertotalousmarkkinat ja niiden verkostot. Kulutus- ja tuotantotottumusten ilmenemismuotoja kehittämällä yhdessä lainsäädännön kanssa, mahdollistetaan rakennusalalla paremmin toteutuva kiertotalous. Esimerkkinä ja suunnan näyttäjinä toimivat kiertotalouden periaatteiden mukaisen toiminnan omaksuneet suuret alalla toimivat organisaatiot. Tämän diplomityön tavoitteena on tuottaa uutta tietoa kiertotalouden edistämisen keinoista hirsitalovalmistamisen kokonaisketjussa. Tutkimuksen kohdeyrityksenä toimi Kontiotuotteet Oy, joka on yksi maailman suurimmista hirsitalovalmistajista. Tutkimuksen lähtökohtana toimi yrityksen tarve saada kokonaisketjuun kohdistettu tarkastelu ja kehitystoimet kiertotalouden näkökulmasta. Teoria osuudessa käsitellään rakentamisen kiertotalouden ilmenemistä puu- ja hirsitalorakentamisen näkökulmasta. Tutkimuksen empiirinen osuus sisältää kiertotalouden nykytilan, sen mahdollisuuksien ja haasteiden kartoittamisen sekä kiertotaloutta edistävien kehitystoimien tunnistamisen. Tutkimus kohdeyrityksessä toteutettiin monimenetelmäisen tutkimuksen, teemahaastatteluiden sekä tehtaan puumateriaalivirran tilastollisen tarkastelun, avulla. Haastatteluilla selvitettiin kohdeyrityksessä toteutuvan kiertotalouden toteutumisen nykytilaa sekä kiertotalouden luomia mahdollisuuksia ja haasteita. Tutkimustulosten laajentamiseksi ja kokonaiskuvan hahmottamiseksi kohdeyrityksen toiminnasta kerättiin tilastollista tutkimustietoa. Tehtaan puumateriaalin jalostamisesta selvitettiin tilastollinen tieto materiaalin virtauksesta koko tuotantoketjun läpi. Yritykseen toteutetussa tutkimuksessa kerätystä aineistosta nousi esiin hyvin samankaltaisia tekijöitä ja kokonaisuuksia kuin teoriaosuudesta. Tämän kehyksen pohjalta teoriakokonaisuutta hyödynnettiin tutkimuksen johtopäätösten tekemisessä. Diplomityön tuloksina havaittiin, että kohdeyrityksessä toteutuva kiertotalous perustui pääosin lainsäädännöllisiin kannustimiin sekä taloudellisesti kannattavaan toimintaan materiaalin ja energian käytön osalta. Yrityksen toiminnassa kuitenkin havaittiin lisääntynyt viestintä kiertotalous- ja kestävyysteemoista sekä niitä edistävien uusien lainsäädäntöjen mahdollisista vaikutuksista yrityksen toimintaan. Kiertotalouden ilmenemistä hirsitalorakentamisessa sovellettiin yleisiä rakentamisen kiertotalouden periaatteita ja liiketoimintamalleja, missä kiertotaloutta edistäviä toimia on läpi hirsirakentamisen arvoketjun. Työn yhtenä keskeisimpänä tuloksena luotu kiertotalouden tiekartta on suunniteltu vuoteen 2035 asti ja sen päämääränä on kiertotalouden kokonaisvaltainen toteuttaminen yrityksen toiminnassa. Kohdeyritykselle luodussa kiertotalouden kehitystoimenpiteidensuunnitelman tärkeimpinä osa-alueina esiin nousivat johtaminen ja viestintä sekä niiden kehitystoimenpiteet.

Tutkimuksessa käsitellään omaperustaisen asuntotuotannon liiketoimintamallia noudattavan kohdeyrityksen kustannuslaskennan tarkkuuden kehityspotentiaalia. Kohdeyritys käyttää tuotannossaan vakioitua laskentamenetelmää, jossa kirjaukset perustuvat mukaillen Talo 80 -nimikkeistöön. Rakentaminen on aina projektiluonteista, jonka vuoksi jokainen hanke on oma projektinsa eikä suoraan verrannollinen toisiinsa. Uusien hankkeiden kustannusarviot perustuvat usein viitekohdearvioihin, mutta kustannuksien muuttujat ovat hankekohtaisia sekä osittain markkinatilannesidonnaisia, jonka vuoksi toteutuneiden kustannusten suhde kustannusarvioon harvoin saadaan tarkasti osumaan hankkeissa. Tutkimuksen tarkoituksena on löytää tutkimuskohteiden pääryhmien merkittävimmät poikkeamat sekä pääryhmien kustannuslaskennan sisäisesti litteratasolta yleisimmät poikkeaman aiheuttajat. Tuloksia on tarkoitus hyödyntää käytäntöön, jolloin vastaisuudessa uusien hankkeiden laskennoissa varaustasot ja keskiarvopoikkeamat tiedostetaan uusien kohteiden kannattavuuksia arvioidessa. Tutkimus toteutettiin haastattelujen, kyselyn sekä viitekohdeaineiston ohella osittaisena tapaustutkimuksena, jotta löydettiin tarkemmin tietoa tutkimuskohteiden suunnittelu- ja rakentamisaikaisista tekijöistä, mitkä vaikuttivat kustannusarvion poikkeamien muodostumiseen. Tutkimuksessa havaittiin, että kohdeyrityksen kustannuslaskennan tarkkuus on tyydyttävällä tasolla. Kaikkia kohteita tarkastelemalla kustannusarvion ja -toteuman poikkeama oli +2,5 % kun tarkastelussa otetaan huomioon myös kohteet, jotka alittivat kustannusarvion. Kuitenkin kustannusarvion ylittävät osuudet ovat varsinaisesti oleellisia ja pelkästään niitä tarkasteltaessa kustannusarvion ja -toteuman poikkeamakeskiarvo oli +4,4 %. Tulosta voidaan pitää kohtuullisena poikkeamana rakennushankkeen kohdalla. Pääryhmistä työmaan yhteis- ja käyttökustannukset poikkeavat laskennassa useimmin. Rakennushankkeen kustannusarviota tarkasteltaessa on lisäksi keskeistä tiedostaa eri pääryhmien painoarvot hankkeeseen, sillä tutkimuksen perusteella +2,5 %:n poikkeama rakennushankkeessa runko- ja vesikattokustannuksissa tarkoittaa kolminkertaisia kustannuksia perustusten ja ulkopuolisten rakenteiden kustannuspoikkeamaan nähden, vaikka näiden pääryhmien keskiarvo poikkeamat ovat prosentuaalisesti lähellä toisiaan. Työmaan yhteis- ja käyttökustannusten ohella eniten virheitä esiintyy runko- ja vesikattotöiden sekä koneteknisten töiden ohella myös pintarakenteiden kohdalla. Tulosten valossa tarkkuutta saataisiin parannettua panostamalla hankintaprosessissa sopimustekniikan tarkentamiseen sekä kiinnittämällä tarkemmin huomiota kustannushallinnan aikaiseen kirjanpitoon, joka edesauttaa viitekohdearvioiden tekemistä hankesuunnitelmien laadinnan aikana. Lisäksi suosituksena on tehdä suurimpien hankintapakettien laatiminen yhteistyössä kokeneen työnjohdon kanssa yhteisvoimin, jolloin yleisimpiä laskenta- tai urakkasisältövirheitä pystytään poissulkemaan jo hankintaprosessin aikana.

Sustainable development in building production is now being highlighted more than ever. Banks and residential real estate developers have determined the pricing and construction quality of new housing production for a long time in growth centres with their massive volumes of housing corporation construction funded with the RS-system. Gradually, municipalities and cities as public authorities are taking on their statutory responsibility and are starting to set the target level for construction with land use planning and the criteria of construction for the release of land. Public authorities will be able to direct construction to a more sustainable future accurately if they set these boundary conditions on buildings to be constructed on the plot. The aim of the study is to find out what directs Finnish construction to more responsible new housing production. The research aims to find technical solutions that have been, or can be, imported to residential construction projects and what kind of effects their implementation will have from an economic and environmental point of view. Impact assessments are used in land use planning, in determining the conditions for the transfer of plots, and in project planning and profitability assessment. The aim of the study is to find out the effects of sustainable housing production on the implementation and life cycle of a typical apartment building. The research bases the solution options it discusses on sustainable development goals, legislation and general practices. The quantitative data submitted for this study from Tampereen Hiedanrannan Kehitys Oy will be examined based on these standards. The aim of HRKOy’s development project is to establish criteria for the transfer of land based on an impact assessment. As a result of the study, it was found that sustainable construction is possible in new housing production with reasonable cost increases up to a certain point. The research results present the cause-and-effect relationships between the effects of the solution alternatives verbally and with the help of graphs, as well as the most cost-effective solution alternatives and their combined effects from the construction areas. Kestävä kehitys tulee entistä vahvemmin esille myös rakennustuotannossa. Pankit sekä perustajaurakoitsijat ovat RS-kohteidensa takia pitkään määritelleet uudisasuntotuotannon hinnoittelua ja rakentamisen laatua kasvukeskuksissa. Julkisina tahoina kunnat ja kaupungit alkavat vähitellen ottamaan vastuulleen tätä lakisääteistäkin vastuuta määrittelemällä rakentamisen tavoitetasoa kaavoituksen sekä tonttien luovutusehtojen avulla. Kestävään rakentamiseen ohjaaminen onnistuu niitä luovuttavalta taholta hyvinkin tarkasti asettamalla tontille tuleville rakennuksille rakentamisen reunaehtoja. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mikä ohjaa suomalaista rakentamista vastuullisempaan uudisrakennustuotantoon. Tutkimus pyrkii löytämään teknisiä ratkaisuvaihtoehtoja, joita tämän pohjalta on tuotu, tai on tuotavissa, asuinrakennuskohteisiin ja millaisia vaikutuksia niiden implementoinnilla on taloudellisesti sekä ympäristön näkökulmasta. Vaikutusten arviointia hyödynnetään kaavoituksessa, tonttien luovutusehtojen määrittämisessä sekä hankkeiden suunnittelussa ja kannattavuuden arvioinnissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää vaikutukset, joita kestävän rakentamisen mukaisella uudisasuntotuotannolla on tyypillisen kerrostalon toteutukseen ja elinkaareen. Tutkimus perustaa käsittelemänsä ratkaisuvaihtoehdot kestävän kehityksen tavoitteisiin, lainsäädäntöön ja yleisiin toimintatapoihin. Näiden perusteella tutkitaan tälle tutkimukselle luovutettua kvantitatiivista aineistoa Tampereen Hiedanrannan Kehitys Oy:n kehityshankkeesta, jonka tavoitteena on selvittää muodostaa tonttien luovutuskriteerejä niiden vaikutusten arvioinnin perusteella. Tutkimuksen tuloksena todettiin kestävän rakentamisen olevan mahdollista uudisasuntotuotannossa järkevillä kustannuslisäyksillä tiettyyn pisteeseen asti. Tutkimustuloksissa esitetään sanallisesti ja kuvaajien avulla ratkaisuvaihtoehtojen vaikutuksien välisiä syy-seuraussuhteita sekä rakentamisen osa-alueilta kustannustehokkaimmat ratkaisuvaihtoehdot yhteisvaikutuksineen.

Rakennusriidoiksi voidaan määritellä laaja joukko rakennusalan konflikteja, joista suurin osa liittyy rakennusurakoihin tai konsulttitoimeksiantoihin. Rakennushankkeen aikana realisoituvat erimielisyydet aiheuttavat usein merkittäviä kustannuksia ja viivästyksiä, joten osapuolten tulisi kyetä ratkaisemaan riidat tehokkaasti liikesuhteet säilyttäen. Rakennusriitojen pääasiallisia ratkaisutapoja ovat täytäntöönpanokelpoiseen tuomioon päättyvät oikeudenkäynti ja välimiesmenettely sekä vapaamuotoiset vaihtoehtoiset riidanratkaisutavat. Riidan osapuolet joutuvat usein tekemään intressipunnintaa eri riidanratkaisutapojen välillä pohtiessaan parasta mahdollista ratkaisutapaa riitaansa. Laajasti ymmärrettynä vaihtoehtoisella riidanratkaisulla tarkoitetaan muita kuin yleisessä tuomioistuimessa käytäviä riidanratkaisumenettelyitä. Vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien määritelmä on siis varsin laaja. Tutkimuksessa käydään läpi rakennusriitojen vaihtoehtoisista ratkaisutavoista kolme eniten käytettyä tapaa: neuvottelu, asiantuntijalausunto ja sovittelu. Oikeudenkäynti, välimiesmenettely ja tuomioistuinsovittelu on tutkimuksessa määritelty perinteisiksi riidanratkaisutavoiksi, jotka eivät kuulu vaihtoehtoisen riidanratkaisun varjon alle. Jotta vaihtoehtoisten riidanratkaisutapojen tutkiminen olisi mielekästä, tulee niitä verrata perinteisten riidanratkaisutapojen ominaisuuksiin. Tutkimuksen kirjallisuuteen painottuvassa osassa perinteiset ja vaihtoehtoiset riidanratkaisumenetelmät käsitellään omina kokonaisuuksinaan siten, että ensin tutkitaan perinteisiä riidanratkaisumenetelmiä, jonka jälkeen siirrytään vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien pariin. Tarkoituksena on analysoida perinteisten ja vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien etuja ja haittoja, niiden soveltuvuutta erityyppisten rakennusriitojen ratkaisutavaksi sekä tuottaa riidan osapuolille tietoa soveltuvan ratkaisutavan valitsemiseksi. Tutkimuksen empiirinen osuus suoritettiin rakennusalan ja juridiikan asiantuntijoiden teemahaastatteluilla. Haastatteluissa selvitettiin heidän näkemyksiään rakennusriitojen syistä, rakennusriitojen ratkaisun nykytilasta sekä käytettävissä olevista riidanratkaisumenetelmistä. Erityisesti haastatteluissa pyrittiin selvittämään vaihtoehtoisten riidanratkaisutapojen käyttötarkoituksia sekä haastateltavien perusteita eri riidanratkaisutapojen valinnoille. Tutkimuksen perusteella vaihtoehtoisilla riidanratkaisutavoilla on merkittäviä etuja perinteiseen riidanratkaisuun verrattuna. Ne ovat vapaaehtoisia, nopeita, joustavia, kustannustehokkaita ja luottamuksellisia menettelyitä, joten ne soveltuvat ominaisuuksiensa puolesta varsin hyvin rakennusriitojen ratkaisutavaksi riidan intressistä rippumatta. Vaihtoehtoiset riidanratkaisutavat edellyttävät kuitenkin riidan osapuolilta keskusteluyhteyttä ja aitoa halua riidan sovinnolliseen ratkaisemiseen. Tämän vuoksi ne eivät voi eduistaan huolimatta täysin korvata perinteisiä riidanratkaisumenetelmiä, jotka päättyvät täytäntöönpanokelpoiseen tuomioon.

Tiilien uudelleenkäytössä on tärkeä selvittää tiilien ominaisuudet, joiden merkitys uudessa rakenteessa on merkittävä. Ominaisuuksia voidaan tutkia standardisoiduilla tutkimusmenetelmillä, joilla voidaan selvittää tiilien tarkat ominaisuudet. Standardisoidut tutkimusmenetelmät vaativat laboratorio-olosuhteita, joten erilaisten epäsuorien tutkimusmenetelmien hyödyntäminen yksinkertaistaa ominaisuuksien tutkimista ja uudelleenkäyttöprosessia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tiilien uudelleenkäyttömahdollisuutta sekä erilaisten epäsuorien tutkimusmenetelmien soveltuvuutta arvioida tiilien ominaisuuksia, jotka olivat vedenalkuimunopeus, vedenimukyky, puristuslujuus sekä jäädytys-sulatuskestävyys. Tutkimuksessa käytetyt epäsuorat tutkimusmenetelmät olivat visuaaliset havainnot, iskun äänenkorkeus, ultraäänen nopeus sekä ohuthietutkimus. Uudelleenkäyttömahdollisuutta tutkittiin kirjallisuuden avulla selvittämällä tiilirakentamisen kehityksen eri vaiheet sekä tiilirakenteiden toimintaan vaikuttavat tekijät. Epäsuorien tutkimusmenetelmien yhteyttä tiilien ominaisuuksiin tutkittiin laboratoriossa tehtävillä tutkimuksilla. Tutkimuksen tiilet koostuivat uusista sekä puretuista tiilistä. Tuloksista saatiin epäsuorien tutkimusmenetelmien soveltuvuus ominaisuuksien arviointiin sekä otoskoon valintaan. Tutkimustulosten perusteella tiilien ominaisuuksilla on merkittävä vaikutus valmiin rakenteen toimintaan ja kestävyyteen. Epäsuorilla tutkimusmenetelmillä havaittiin yhteys tiilien ominaisuuksiin ominaisuudesta riippuen. Vedenalkuimunopeudeltaan poikkeavia tiiliä voitiin selvittää visuaalisilla havainnoilla sekä vasaran iskun äänenkorkeudella, kun vedenimukyvyltään poikkeavia tiiliä voitiin selvittää myös ultraäänen nopeuden avulla. Tiilien puristuslujuuden arvioimisessa visuaalisilla havainnoilla sekä äänenkorkeudella voitiin selvittää poikkeavat tiilet. Näiden lisäksi ultraäänen nopeudella voitiin selvittää selvästi lujemmat sekä heikommat tiilet. Jäädytys-sulatuskestävyyden sekä visuaalisten havaintojen, iskun äänenkorkeuden sekä ohuthietutkimuksen välillä ei havaittu selvää yhteyttä. Ultraäänen nopeudella saatiin kuitenkin yhteys jäädytys-sulatuskestävyyteen siten, että alle 1,8 km/s arvoilla tiilet olivat selvästi jäädytys-sulatuskestäviä, kun yli 3 km/s arvoilla tiilet eivät selvästi kestäneet testiä. Näiden arvojen välillä tiilien jäädytys-sulatuskestävyys vaihteli.

Kansallinen Hankinta Suomi-strategia asettaa kahdeksan tavoitetta julkisille hankinnoille. Ekologisuus on näistä yksi, ja sen tärkeinä osa-alueina on tunnistettu vähähiilisyys, kiertotalous sekä luonnon monimuotoisuus. Tämä raportti keskittyy hankintojen vähähiilisyyteen. Vähähiilisyys voidaan edelleen jakaa pienempiin kokonaisuuksiin, kuten energiatehokkuuteen, uusiutuvien energialähteiden käyttöön sekä materiaalien päästöihin. Vähähiilisyyden osatekijöiden tunnistaminen on tärkeää, jotta hankkija voi keskittyä vähähiilisyyden kannalta kaikkein merkittävimpiin näkökohtiin, sekä asettaa niitä koskevat tavoitteet ja konkreettiset hankintakriteerit kaikkein vaikuttavimmille toimenpiteille ja näkökohdille. Eri tuoteryhmät, joista julkisten hankintojen yhteydessä käytetään termiä hankintakategoriat, sisältävät tavaroita, palveluja ja urakoita, joiden aiheuttamat päästöt vaihtelevat huomattavasti ja joissa on erilaisia keinoja vähentää päästöjä. Siksi tarvitaan tietoa erityisesti niistä päästövähennystoimenpiteistä, joita hankkija voi tehdä, sekä näiden vaikuttavuudesta. Tässä raportissa tarkasteltiin julkisten hankintojen tuoteryhmiä, joiden hiilijalanjälki on kansallisen laskennan mukaan suurin, ja joissa on olemassa keinoja vaikuttaa kyseisen tuoteryhmän hankintojen hiilijalanjälkeen. Työssä arvioitiin mahdollisten päästövähennysten suuruusluokkaa eli vähähiilisyyspotentiaalia. Hankintakategorioihin sisältyy hyvin erilaisia tuotteita ja palvelukokonaisuuksia eikä vähähiilisyyspotentiaalia voida arvioida tarkasti, joten sitä arvioitiin kolmiportaisella asteikolla. Tutkimuksessa tarkasteltiin kaikkiaan 10 eri hankintakategoriaa. Hiilijalanjäljen näkökulmasta merkittävin hankintakategoria on energian hankinta, eli sähkön, lämmön ja kaasun käyttö rakennetun ympäristön toimintoihin ja ylläpitoon. Päästövähennyspotentiaali tässä kategoriassa on erittäin merkittävä. Suuria päästövähennyksiä voidaan saada aikaan myös talonrakennus- ja infrarakentamisen toimialoilla. Rakentamisessa toimenpiteiden päästövähennyspotentiaali vaihtelee paljon riippuen lähtötasosta ja toimenpiteen laajuudesta. Esimerkiksi energiatehokkuusinvestointeihin ja rakennuksen lämmitysmuodon valintaan sisältyy suuri päästövähennyspotentiaali. Tämän raportin tarkastelussa elinkaarinäkökulma oli vähähiilisyyspotentiaalin arvioinnin lähtökohta. Esimerkiksi rakentamisen suunnitteluratkaisut näkyvät suoraan energiahankintojen päästöissä ja kuljetusten kalustohankintoja koskevat päätökset heijastuvat polttoaineiden hankintakategorian hiilijalanjälkeen. Energian, rakentamisen ja kuljetushankintojen lisäksi tarkasteltiin muun muassa elintarvike-, huonekalu-, tekstiili- ja tietotekniikkahankintoja. On hyvä muistaa, että vähähiilisyys on vain yksi näkökulma hankintojen ekologisuuden tarkastelussa, joka puolestaan on yksi pilari kestävien hankintojen kokonaisuudessa. Vähähiilisyystavoitteita onkin käytännössä välttämätöntä toteuttaa osana hankintojen kokonaiskestävyyttä, taloudellista ja sosiaalista näkökulmaa unohtamatta. Low-carbon public procurement. Means and potential of reducing emissions. The National Procurement Finland strategy sets eight targets for public procurement. Sustainability is one of these targets, and low-carbon, circular economy and biodiversity have been identified as important areas. This report focuses on low-carbon procurement. Low-carbon can be further broken down into smaller entities, such as energy efficiency, the use of renewable energy sources and emissions of materials. The identification of low-carbon elements is important in order to allow the procurer to focus on the most important aspects in terms of low-carbon, and to set specific targets and procurement criteria for the most effective measures and aspects. Different product categories, referred to as ‘procurement categories’ in public procurement, include goods, services and contracts that cause a varying amount of emissions and offer different ways of emission reduction. Therefore, information is needed in particular on the emission reduction measures that the procurer can take and the effectiveness of these measures. This report examined the most significant product categories in terms of the carbon footprint of public procurement. The review focused on the potential emission reduction measures of the procurer in each procurement category and the assessment of the order of magnitude of the emission reductions of these measures, i.e. the low-carbon potential. The procurement categories include a wide range of products and services, and the low-carbon potential cannot be accurately assessed, which is why it was assessed on a three-step scale. The study examined a total of 10 different procurement categories. From the perspective of the carbon footprint, the most significant procurement category is energy procurement, i.e. the procurement of electricity, heat and gas for the operation and maintenance of the built environment. Emissions reduction potential in this category is very important. Large emission reductions can also be achieved in the building construction and infrastructure construction industries. In construction, the emission reduction potential of measures varies greatly depending on the baseline and the extent of the measure. For example, energy efficiency investments and the choice of the heating mode of a building have a high emission reduction potential. In the review of this report, the life cycle approach was the starting point for assessing the low-carbon potential. For example, construction design solutions are directly visible in the emissions of energy procurements, and decisions on transport equipment procurements are reflected in the carbon footprint of the fuel procurement category. In addition to energy, construction and transport procurement, procurement of food, furniture, textiles and information technology were also examined. It is important to remember that low-carbon is only one of the aspects when reviewing the ecological sustainability of procurement, which in turn is one of the pillars of sustainable procurement. In practice, it is therefore necessary to implement the low-carbon objectives as part of the overall sustainability of procurement, not forgetting the economic and social aspects. Offentlig upphandling med låga koldioxidutsläpp. Metoder och möjligheter för utsläppsminskning. Åtgärdsprogrammet för offentlig upphandlingstrategin ställer åtta mål för offentliga upphandlingar. Den ekologiska aspekten är en av dessa och koldioxidsnålhet, cirkulär ekonomi och naturens mångfald har identifierats som viktiga delområden. Denna rapport fokuserar på koldioxidsnålhet inom upphandlingar. Koldioxidsnålhet kan ytterligare delas upp i mindre helheter som energieffektivitet, användning av förnybara energikällor och materialutsläpp. Det är viktigt att identifiera koldioxidsnåla element så att upphandlaren kan fokusera på de mest relevanta aspekterna av koldioxidsnåla resultat och för att fastställa mål och konkreta upphandlingskriterier för de mest effektiva åtgärderna och aspekterna. Olika produktgrupper, som kallas upphandlingskategorier i samband med offentlig upphandling, omfattar varor, tjänster och entreprenader, vilka orsakar ett brett spektrum av utsläpp och där det finns olika metoder att minska utsläppen. Därför behövs det information särskilt om vilka utsläppsminskningsåtgärder som upphandlaren kan vidta och hur effektiva de är. Denna rapport undersökte de viktigaste produktgrupperna då det gäller koldioxidavtrycket från offentlig upphandling. Översynen inriktades på upphandlarens potentiella utsläppsminskningsåtgärder inom varje upphandlingskategori samt bedömningen av omfattningen av utsläppsminskningarna för dessa åtgärder, dvs. koldioxidsnålhetspotentialen. Upphandlingskategorierna omfattar ett brett spektrum av produkter och tjänster och koldioxidsnålhetspotentialen kan inte bedömas exakt, så den bedömdes med en skala på tre steg. Studien undersökte totalt 10 olika upphandlingskategorier. Med tanke på koldioxidavtrycket är den viktigaste upphandlingskategorin energiköp, dvs. användningen av el, värme och gas för funktioner och underhåll av den byggda miljön. Potentialen för utsläppsminskning i denna kategori är mycket betydande. Stora utsläppsminskningar kan även uppnås inom husbyggnads- och infrastrukturindustrin. Inom byggsektorn varierar åtgärdernas utsläppsminskningspotential kraftigt beroende på utgångsnivån och omfattningen av åtgärden. Exempelvis har investeringar i energieffektivitet och valet av uppvärmningssätt i en byggnad en hög utsläppsminskningspotential. Vid granskningen av denna rapport var livscykelperspektivet utgångspunkten för bedömningen av denna koldioxidsnålhetspotential. Exempelvis är planeringslösningar inom byggande direkt synliga i utsläpp från energiupphandling, och beslut om upphandling av transportutrustning återspeglas i koldioxidavtrycket från bränsleupphandlingskategorin. Utöver energi, bygg- och trans-portupphandlingar granskades upphandlingar av bland annat livsmedel, möbler, textiler och informationsteknik. Det är värt att komma ihåg att koldioxidsnålhet är bara en del inom granskningen av upphandlingarnas ekologiska aspekter, som i sin tur är en av pelarna för hållbar upphandling som helhet. I praktiken är det nödvändigt att utföra de koldioxidsnåla målen som en del av upphandlingarnas helhetshållbarhet, utan att förlora de ekonomiska och sociala aspekterna.

Vanhojen massiivitiiliseinien lämmöneristyskyky on nykyään rakennettaviin uudiskohteisiin verrattuna heikko, mutta niiden energiankulutusta voidaan vähentää lisälämmöneristämisen avulla. Lämmöneriste on lämpö- ja kosteusteknisesti parasta sijoittaa alkuperäisten rakenteiden ulkopuolelle, jotka siirtyvät siten lämpimämpiin ja kuivempiin olosuhteisiin. Ratkaisuna ulkopuolinen lämmöneriste muuttaa kuitenkin tiilijulkisivun ulkonäköä, mikä ei ole yleensä rakennussuojelun näkökulmasta sallittua. Sisäpuolinen lämmöneristys on kosteusteknisesti haastava tapa parantaa massiivitiiliseinän lämmöneristävyyttä, sillä rakenteita rasittavat sekä sisäilmasta vesihöyryn diffuusiolla siirtyvä kosteus että tiileen sadevedestä kapillaarisesti imeytyvä vesi. Sisäpintaan asennettava höyrynsulku ei ole toimiva ratkaisu, koska se estää rakenteeseen tunkeutuneen sadeveden kuivumisen sisäänpäin. Ratkaisuna voidaan käyttää kapillaarista lämmöneristettä, joka voi varastoida kosteutta nesteenä ja vesihöyrynä, ja siirtää materiaalin huokosverkoston kapillaari-imun avulla rakenteen sisäpintaa kohti, josta kosteus voi kuivua sisäilmaan. Tutkimuksessa etsittiin kosteusteknisesti toimivia sisäpuolelta eristettyjä rakenteita nykyilmaston ja ennustetun tulevaisuuden ilmaston olosuhteissa käyttämällä FRAME-projektissa valmistunutta rakenteiden kosteusteknisen toiminnan analysointimenetelmää. Rakenteet mallinnettiin yksiulotteisina lämpö- ja kosteustekniseen laskentaan sopivalla WUFI Pro 6.5 -ohjelmalla, ja rakenteiden toimivuutta arvioivana toimintakriteerinä käytettiin Suomalaisen homemallin homeindeksin maksimiarvoa. Homeen kasvua ei sallittu tiilimuurin sisäpuolisissa rakennekerrosten rajapinnoissa, joten toimintakriteerin raja-arvoksi valittiin Mmax < 1. Kosteusteknisesti parhaiksi rakenteiksi todettiin kalsiumsilikaatilla lämmöneristetyt rakenteet, mutta niiden toimivuus vuoden 2100 ilmastossa vaikutti epävarmalta. Kalsiumsilikaattieristeen toiminta heikentyi oleellisesti, jos rakenteessa käytettiin sen kanssa yhteensopimatonta sisäverhouslevyä tai rakenteen sisäpinnassa vesihöyrytiivistä pinnoitetta. Epävarmuutta sisältävien reunaehtojen ja materiaaliominaisuuksien vaikutuksia saatuihin tuloksiin arvioitiin useiden herkkyystarkasteluiden avulla, ja etenkin tiilen materiaaliominaisuuksien havaittiin vaikuttavan homeindeksien suuruuksiin merkittävästi. Rakenteiden toimivuutta voitiin parantaa merkittävästi sadeveden imeytymistä tiileen vähentävän impregnointikäsittelyn avulla. Impregnoinnin avulla 100 mm kalsiumsilikaattieristys havaittiin kosteusteknisesti toimivaksi ratkaisuksi myös tulevaisuuden ilmastossa.

Construction industry is generally viewed to suffer from low rate of innovation, which is at least in part due to the project-based nature of the industry. Carefully resourced projects do not provide the best platform to innovate, and efficient project management is often prioritized over creating solutions that are transferrable from project to another. Construction product suppliers, however, are usually not project-oriented and can thus better maintain research and development (R&D) programs beyond the project-level. Suppliers have even been argued to be a key source for innovation within construction. Developing new products according to market requirements is central for long-term success of a business. Accessing this necessary market input is seen particularly challenging for construction product suppliers when considering their non-central position in project networks and the whole industry. The objective of this research is thus to build a comprehensive framework for involving a variety of customers into supplier’s new product development (NPD), and then adapting this framework to the NPD process model utilized in a target company of this research. To achieve this objective, this research considers (1) how different customers perceive innovation and involvement in the supplier’s NPD, (2) what knowledge they can contribute, and (3) when and by what practices the involvement is to happen. This thesis is conducted as an explorative design science research commissioned by a Finnish supplier of construction products. 15 semi-structured interviews are conducted with variety of customers from construction project networks, including contractors, architects, project clients, and construction consultants with varying backgrounds and expertise. Participatory observation was used to provide complementary knowledge throughout the research. Qualitative data from the interviews reveal tangible business- and project-level practices for attaining valuable market input from all customer stakeholders in construction project networks during all stages of supplier’s new product development process. The findings further imply how innovating is seen challenging within projects, but also how project-level innovation can be promoted with more collaborative project implementations. Customer involvement at the business-level of supplier’s NPD is however highlighted the most, with emphasis on, among others, identifying the lead users, building and leveraging trustworthy relationships, and exploiting every possible opportunity for informal involvement. The findings create strong support for existing literature on promoting construction innovation, but also complement greatly on the unfortunately constricted research from suppliers’ point of view. In addition to the theoretical value and originality, the research offers managerial implications by establishing a generalized yet comprehensive framework as a baseline tool for NPD managers in firms supplying all types of construction products. Further research is needed to validate some of the findings based on qualitative data, such as how different levels and breadth of customer involvement affect construction product supplier’s NPD performance. Some unanswered questions and unexpected findings should also be further explored, such as how construction product suppliers could better promote the adoption of new products and services within the industry, or how collaborative project implementations such as alliances promote project-level innovation in practice Rakennusalan nähdään yleisesti kärsivän heikosta innovaatiotoiminnasta, mikä aiheutuu ainakin osittain toimialan projektiluonteesta. Huolellisesti resursoidut projektit eivät tarjoa parasta alustaa innovoinnille, ja tehokas projektinhallinta asetetaan usein etusijalle hankkeesta toiseen monistettavien ratkaisujen kehittämisen sijaan. Sen sijaan rakennustuotteiden toimittajat eivät useimmiten toimi projektitasolla ja pystyvät siten paremmin ylläpitämään tutkimus- ja kehitysohjelmia projektitason ulkopuolella. Toimittajien on jopa väitetty olevan keskeinen innovaation lähde rakennusteollisuudessa. Uusien tuotteiden kehittäminen markkinoiden tarpeisiin on keskeistä liiketoiminnan pitkän aikavälin menestykselle. Näiden välttämättömien markkinaviestien saavuttaminen nähdään erityisen haastavana rakennustuotteiden toimittajille ottaen huomioon niiden asema projektiverkostoissa ja koko toimialalla. Tämän tutkimuksen tavoitteena on siten rakentaa kokonaisvaltainen viitekehys erilaisten asiakkaiden osallistamiseksi toimittajan uustuotekehitykseen, ja sen jälkeen sovittaa tämä viitekehys kohdeyrityksen uustuoteprosessiin. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tutkimuksessa selvitetään, (1) kuinka eri asiakkaat kokevat innovaation ja osallistumisen toimittajan tuotekehitykseen, (2) mitä tietoa asiakkaat voivat tarjota, ja (3) milloin ja millaisilla käytänteillä osallistamista tulee tehdä. Tämä opinnäytetyö on tutkimusotteeltaan kartoittava suunnittelututkimus, joka on toteutettu suomalaisen rakennustuotetoimittajan toimeksiannosta. Ensisijaisena tutkimusaineistona toimi 15 puolistrukturoitua haastattelua, jotka toteutettiin erilaisten rakennusprojektin asiakassidosryhmien kanssa, mukaan lukien urakoitsijat, arkkitehdit, rakennuttaja-asiakkaat ja -konsultit. Osallistuvaa havainnointia hyödynnettiin koko tutkimuksen ajan tarjoamaan täydentävää tietoa. Haastatteluista kerätty laadullinen data paljastaa konkreettisia liiketoiminta- ja projektitason käytäntöjä arvokkaan markkinapanoksen saamiseksi kaikilta rakennusprojektien asiakassidosryhmiltä tuotekehitysprosessin kaikissa vaiheissa. Tulokset osoittavat edelleen, kuinka innovointi nähdään haastavana projektien aikana, mutta myös kuinka projektitason innovaatioita voidaan edistää yhteistoiminnallisemmilla projektitoteutuksilla. Eniten kuitenkin korostuu asiakassidosryhmien osallistaminen toimittajan liiketoimintatason tuotekehityksessä, jossa painottuvat muun muassa varhaisten omaksujien tunnistaminen, luotettavien suhteiden rakentaminen ja hyödyntäminen sekä jokaisen eteen tulevan osallistamismahdollisuuden hyödyntäminen. Tulokset antavat vahvaa tukea aiemmille tutkimustuloksille rakennusteollisuuden innovaation edistämisestä, mutta myös täydentävät merkittävästi rakennustuotteiden toimittajien näkökulmasta tehtyä, joskin valitettavan rajallista tutkimusta. Teoreettisen kontribuution lisäksi tutkimus tarjoaa arvokkaita käytännön implikaatioita johdon tueksi esittämällä yleistettävän mutta kattavan viitekehyksen rakennustuotteita toimittavien yritysten tuotekehityspäälliköiden työkaluksi. Lisätutkimusta kuitenkin tarvitaan vielä joidenkin laadulliseen aineistoon perustuvien tulosten verifioimiseksi, kuten esimerkiksi koskien sitä, kuinka asiakassidosryhmien osallistaminen eri tasoilla ja laajuudella vaikuttaa rakennustuotteiden toimittajan tuotekehityksen onnistumiseen. Joitain vaille vastausta jääneitä kysymyksiä ja myös odottamattomia löydöksiä tulisi myös tutkia tarkemmin, kuten kuinka rakennustuotteiden toimittajat voisivat paremmin edistää uusien tuotteiden ja palveluiden käyttöönottoa toimialalla tai miten yhteistoiminnalliset projektitoteutukset kuten allianssit edistävät projektitason innovaatioita käytännössä.

Highlights • Optimized energy retrofits reduced energy consumption of building archetypes. • Four retrofitting scenarios for Finnish building stock by 2050 were analyzed. • District heating demand was reduced by 25–63 % compared to business-as-usual by 2050. • Electricity demand did not rise despite increased heat pump deployment. • CO2 emissions in the retrofit scenarios were reduced by 50–75 % by 2050. Finland and the European Union aim to reduce CO2 emissions by 80–100 % before 2050. This requires drastic changes in all emissions-generating sectors. In the building sector, all new buildings are required to be nearly zero energy buildings. However, 79 % of buildings in Finland were built before 2000, meaning that they lack heat recovery and suffer from badly insulated facades. This study presents four large-scale building energy retrofit scenarios, showing the emission reduction potential in the whole Finnish building stock. Six basic building types with several age categories and heating systems were used to model the energy demand in the building stock. Retrofitted building configurations were chosen using simulation-based multi-objective optimisation and combined according to a novel building stock model. After large-scale building retrofits, the national district heating demand was reduced by 25–63 % compared to the business as usual development scenario. Despite a large increase in the number of heat pumps in the system, retrofits in buildings with direct electric heating can prevent the rise of national electricity consumption. CO2 emissions in the different scenarios were reduced by 50–75 % by 2050 using current emissions factors.

Suomessa on viime vuosikymmeninä uusittu rakennusmääräyksiä niin, että ne ovat ohjanneet uudisrakennuksia yhä energiatehokkaimmiksi. Vuoteen 2025 mennessä Suomessa on määrä tulla voimaan rakennusmääräys, joka asettaa rajoitteita myös rakentamisesta ja rakennusmateriaaleista aiheutuviin päästöihin. Kyseiset rakennusmääräykset ovat kuitenkin koskeneet suurelta osin vain uudisrakentamiseen verrattavaa rakentamista. Suomen rakennuskannasta suurin osa on rakennettu ennen 1990-lukua. Tämä rakennuskanta on uudisrakennuksiin verrattuna energiatehokkuudeltaan heikkoa, ja suurin osa tästä rakennuskannasta on peruskorjausiässä. Kestävän ja hiilineutraalin rakennetun ympäristön tavoittelussa ei riitä pelkästään uudisrakentamisen rakennusmääräysten uudistaminen, vaan tarvitaan myös keinoja rahoittaa ja edesauttaa vanhan rakennuskannan uudistamista. Vanhemmasta rakennuskannasta varsinkin 1960–1980-lukujen kerrostalojen energiatehokkuutta täytyy parantaa, jotta päästäisiin lähemmäksi kestävää ja hiilineutraalia rakennettua ympäristöä. Asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöt ovat suuressa roolissa kerrostalokannan korjaamisessa. Suo-messa on noin 62 000 kerrostaloa, joissa asuu lähes puolet Suomen väestöstä. Varsinkin 1960–1970-luvuilla rakennettiin paljon asuntoja kerrostaloihin. Kerrostalojen ylläpidosta ja kehittämisestä vastaa usein asunto- tai kiinteistöosakeyhtiö, jotka tarvitsevat keinoja rahoittaa kiinteistöjensä uudistamista ja ehostamista. Uudistamis- ja korjaustoimenpiteitä kiinteistöä hallinnoivat yhtiöt voivat rahoittaa mm. lisärakentamisella. Lisäkerrosrakentaminen on hyvä keino rahoittaa kiinteistön kehittämisen ja korjaamisen toimenpiteitä. Lisäkerroksilla pääsääntöisesti parannetaan välittömästi rakennuksen energiatehokkuutta, mutta myös välisesti hyödyntämällä siitä saatavia tuloja esimerkiksi energiasaneeraukseen. Lisäkerrosrakentamisella voidaan myös rahoittaa jälkiasennushissin rakentamisen kiinteistöön tai uusia/laajentaa parvekkeita, jolloin parannetaan rakennuksen esteettömyyttä ja asumisviihtyvyyttä. Lisäkerrosrakentaminen on yleistynyt Tampereella kiihtyvää vauhtia 2000-luvulla. Erilaisilla täydennysrakentamisstrategioilla ja -hankkeilla kaupungit ovat pystyneet edistämään lisäkerros-rakentamista alueillaan. Yhdeksi hyväksi konkreettiseksi tavaksi edistää lisäkerrosrakentamista näissä hankkeissa ja strategioissa, on ollut kouluttaa asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöitä lisäkerrosrakentamisen hyödyistä ja mahdollisuuksista. Tässä diplomityössä lisäkerrosrakentamishanketta on tutkittu ja sen erivaiheita avattu niin, että asunto- ja kiinteistöosakeyhtiön näkökulmasta olisi helpompi hahmottaa hankkeen hyödyt ja toteutuksen kulku. Lisäkerrosrakentamishanke voidaan jakaa neljään vaiheeseen asunto-osakeyhtiölakia noudattavan asunto- ja kiinteistöosakeyhtiön näkökulmasta. Nämä vaiheet ovat esiselvitys, hankesuunnittelu, toteutussuunnittelu ja rakentaminen. Hankeen kaikki vaiheet vaativat sitoutumista ja sijoituksia lisäkerrosrakentamishankkeeseen sekä yhteistyötä rakennus- ja kiinteistöalan ammattilaisten kanssa.

Sisäilmaongelmat ovat lisääntyneet erityisesti betonirakenteisissa rakennuksissa viime vuosien aikana. Kosteudenhallinnalla on suuri merkitys kosteusturvallisen rakentamisen varmistamisessa. Rakennusalalla toimivilla tahoilla on syntynyt tarve kehittää omaa laadunhallintaa etenkin kosteudenhallinnan toimintatapojen ja valvonnan osalta. Valmiin toimintamallin, kuten kuivaketju10 tai Terve Talo -rakentamisen suosio on myös lisääntynyt. Jatkuvasti kiristyvien rakennusalan asetusten ja ohjeistuksien lisäämisen avulla on pyritty ehkäisemään sisäilmaongelmien syntymistä. Esimerkiksi vuonna 2018 julkaistun asetuksen rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava kosteudenhallintaselvityksen laatimisesta, sekä nimettävä hankkeelle kosteudenhallinnan valvonnasta vastaava henkilö eli kosteudenhallintakoordinaattori. Päätoteuttajan tulee laatia työmaan kosteudenhallintasuunnitelma ja valita rakennustyömaan kosteudenhallinnasta vastaavat rakennusvaiheen vastuuhenkilöt. Huhtikuussa 2021 uudistettu RT-ohjekortti betonirakenteiden suhteellisen kosteuden mittaamisesta edellyttää myös rakennusyritysten toimintatapojen kehittämistä. Tämän kehittämistyön päätavoitteena oli laatia yhtenäinen, selkeä ja ongelmakohtia ratkaiseva kosteudenhallinnan toimintamalli Skanska Talonrakennus Oy:n käyttöön. Mallin on tarkoitus toimia erityisesti rakennushankkeiden kosteudenhallinnan suunnittelun sekä toteutuksen ohjeistuksena. Työssä selvitettiin myös RT 103333 -ohjekortin vaikutusta betonirakenteiden kosteusmittauksiin sekä mittaustulosten tulkintaan Skanskan työmailla. Tutkimustulosten perusteella arvioitiin työmaahenkilöstön osaamista sekä koulutustarvetta työmaan kosteudenhallinnan osalta. Työn kirjallisuusselvityksessä käsitellään muun muassa kosteudenhallintaan liittyviä määräyksiä sekä ohjeistuksia, kosteudenhallinnan päävaiheita rakennushankkeessa sekä olosuhdehallinnan merkitystä betonirakenteiden kuivumiseen, ja sen vaikutusta hankkeen rakentamisaikatauluun sekä -kustannuksiin. Empiirinen tutkimus rakentuu puolistrukturoitujen teemahaastattelujen sekä omien havaintojen ja kokemusten ympärille. Haastattelut kohdennettiin Skanska Talonrakennus Oy:n käynnissä olevien työmaiden kuudelle toimihenkilölle sekä kolmelle kosteudenhallinnan asiantuntijalle. Työn tuloksena kohdeyritykselle laadittiin kosteudenhallinnan toimintamalli rakennushankkeiden suunnittelun ja toteutuksen tueksi. Toimintamallista ilmenee vastuut, toimintatavat sekä menetelmät kosteusturvallisen rakentamisen varmistamiseen rakennushankkeessa. Lisäksi työssä laadittiin uuden RT 103333 -kortin mittausohjeiden mukainen ohjeistus betonirakenteiden kosteusmittaukseen ja mittaustulosten tulkintaan Skanskan työmailla. Ohjeistuksen tärkeimpiä muutoksia ovat arviointisyvyyden mittaaminen kahdesta rinnakkaisesta reiästä sekä mittauksen epävarmuuden huomioiminen mittaustuloksesta päällystettävyyttä arvioidessa. Työn ohella päivitettiin myös Skanskan kosteudenhallintasuunnitelmapohja vastaamaan nykyisiä kosteusmittausohjeistuksia.

Työmaatoiminnalla on merkittävä vaikutus rakennushankkeen kustannuksiin ja tehokkuuteen. Jotta työmaa tekisi mahdollisimman hyvää tulosta, tulee rakentamisen olla optimoitua ylimääräisten kustannusten välttämiseksi. Työmaatoimihenkilöiden rooli rakentamisen optimoimisessa on merkittävä, sillä toimihenkilöiden tulee mahdollistaa rakentamisen tehokkuus omille työntekijöille ja aliurakoitsijoille. Toimintatapoja työmaan ohjaamiseen ja johtamiseen on useita jopa saman yrityksen sisällä. Työmaan käytännöt riippuvat usein työmaan toimihenkilöiden tottumuksista ja päätöksistä, joihin työnjohtajat pohjaavat työskentelytapansa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää oikeat keinot Lean-työkalujen jalkauttamiseen kohdeyrityksen työmaatoimintaan. Toimihenkilölähtöisten työkalujen avulla yritys voi kehittää työmaan tehokkuutta johtaen rakennushankkeiden entistä parempaan kannattavuuteen. Mahdolliset työmaiden ongelmat pyrittiin löytämään haastattelemalla työmaatoiminnassa läsnä olevia toimihenkilöitä ja työntekijöitä. Haastattelu toteutettiin kvalitatiivisena haastatteluna, sillä työmaiden ongelmien juurisyyt jäävät helposti käsittelemättä, mikäli haastateltavalla ei ole mahdollisuutta pohtia ongelman aiheuttajaa ja seuraamusta avoimesti haastattelun aikana. Työmaiden tehokkuuden ongelmat olivat jaettavissa työmaakohtaisiin ja kohdeyrityksen työmaiden välillä toistuviin ongelmiin, joihin diplomityö vastaa ehdotuksen muodossa. Ongelmat rakennustyömaan tehokkuudessa ja hukan minimoimisessa olivat usein kommunikaation puutteesta ja työnjohtajan työn optimoinnista seuranneita ongelmia, joihin työnjohtaja voi vaikuttaa omalla toiminnallaan. Ongelmiin vastattiin kirjallisuustutkimuksen avulla, jossa tutkittiin Lean-rakentamisen luomia mahdollisuuksia kohdeyrityksen työmaille. Lean-rakentamisesta kertovan kirjallisuuden lisäksi diplomityössä tutkittiin onnistuneen jalkautuksen sekä toimintatapamuutoksen keinoja ja tunnuspiirteitä, jotta ehdotettu jalkautus olisi mahdollisimman tehokas ja ylipäätään mahdollinen toteuttaa. Tutkimuksen tulosten perusteella laadittiin jalkautusehdotus, jossa käsiteltiin Lean-rakentamista ja jalkautuksen toteutusta peilaten niitä kohdeyrityksen nykytilaan. Yritys voi toiminnassaan hyödyntää useita Lean-työkaluja parantaen rakennustyömaan tehokkuutta ja vähentäen sen tuottamaa hukkaa. Työkalujen jalkauttamiseksi työkalut jaettiin kategorioihin ja arvioitiin niiden vaikutuksen ja yrityksen tarpeiden osalta. Valitut työkalut vastaavat parhaiten juuri kohdeyrityksen työmailla havaittuihin ongelmiin parantaen työmaan tehokkuutta yrityksen kannattavuuden kehittämiseksi. Tutkimuksen tuloksena tuotettu ehdotus ei ole vielä valmis rakenne jalkautuksen toteuttamiseksi, joten ehdotettuun jalkautusaikatauluun on sisällytetty kohdeyrityksen sisäinen toiminta jalkautettavan sisällön arvioimiseksi ja jalkautusajankohtien ja –sisällön rajaamiseksi. Ehdotuksen mukaisten työkalujen lisäksi kohdeyritys voi tulevassa työmaatoiminnassaan hyödyntää muitakin työkaluja työn ehdotusten lisäksi, mutta työmaan ensimmäisen Lean-jalkautuksen yksinkertaistamiseksi kaikkien työkalujen jalkautus kerralla ei ole tarkoituksenmukaista.

Puukerrostalorakentamisen lisäämiselle on paikkansa osana ilmastonmuutoksen estämistä. Tämä diplomityö on osa ympäristöministeriön rahoittamaa, Tampereen yliopiston ja Helsingin kaupungin kanssa yhteistyössä toteutettava, AsuMut (Asumisen uudet muodot – eheytyvät lähiöt) -hanketta. Tavoitteena työssä on tutkia puukerrostalorakentamisen edistämisen mahdollisuuksia Helsingin kaupungin omistamilla tonteilla Mellunkylän alueelle kehittämällä sarjavalmisteinen täydennysrakentamiseen soveltuva puukerrostalokonsepti. Laadukkaalla täydennysrakentamisella tavoitellaan Mellunkylän kehittymistä lähiönä viihtyisämmäksi ja vetovoimaisemmaksi. Työn teoriaosuudessa tarkastellaan tämän hetken ympäristötavoitteita ja ilmastolainsäädäntöä. Rakentamisen kestävyyttä pohditaan materiaalien, rakennustavan ja tilojen pitkäikäisyyden näkökulmasta. Puukerrostalo- ja CLT-tilaelementtirakentamisen käsittely antaa pohjaa suunnittelutyölle. Työn suunnitteluosuuden ensimmäisessä vaiheessa on kehitetty Noppa -puukerrostalokonsepti. Konseptin avulla voidaan suunnitella CLT-tilaelementeistä valmistettu täydennysrakentamiseen sopiva kapearunkoinen kerrostalo. Noppa -puukerrostalo on tiloiltaan muuntuva ja ulkoasultaan varioituva. Suunnitteluosuuden toisessa vaiheessa konseptin avulla on suunniteltu esimerkkikerrostalo Mellunkylään Laakavuorentielle, tontille johon Helsingin kaupunki on suunnitellut täydennysrakentamista. Konseptin hyödyntäminen ja edelleen kehittäminen puukerrostalovalmistajien toimesta on mahdollistettu käyttämällä rakenteiden suunnittelussa avointa puuelementtistandardia. Siitä voidaan edelleen kehittää työkalu tilaajan ja toimittajan väliseen yhteistyöhön. Increasing the construction of wooden apartment buildings has its place as part of preventing climate change. This master’s thesis is part of the AsuMut (Asumisen uudet muodot – eheytyvät lähiöt) project, funded by the Ministry of the Environment and implemented in cooperation with the University of Tampere and the City of Helsinki. The aim of the study is to explore the possibilities of expanding the construction of wooden apartment buildings on plots owned by the City of Helsinki in the Mellunkylä area by developing a series-produced wooden apartment building concept suitable for supplementary construction. The AsuMut -project aim is to develop Mellunkylä suburb in to a more pleasant and attractive area through high-quality supplementary construction. The theoretical part of the thesis examines current environmental goals and climate legislation. The sustainability of construction is considered from the perspective of materials, construction methods and the adaptability of the designed spaces. The research of wooden apartment building and CLT-element construction provides the basis for the design work. The design part of the Master’s thesis is divided into two parts. In the first phase the Noppa wooden apartment building concept has been developed. The concept can be used to design a narrow-framed block of flats made of CLT- elements suitable for supplementary construction. The Noppa wooden apartment building is variable in its facilities and architecture. In the second phase of the designing part, the concept has been used to design an example apartment building in Mellunkylä on Laakavuorentie, to a plot on which the City of Helsinki has planned supplementary construction. Utilization and further development of the concept by wooden apartment building manufacturers has been made possible by using an open wood element standard in the design of structures. It can be further developed into a tool for cooperation between a customer and a supplier.

Diplomityön aiheena on tahtituotanto ja sen toteutuminen asuinrakentamisen organisaatiossa. Tahtituotannosta ja lean-ajattelusta on etsitty ratkaisua rakennusalalla jo pitkään vallinneeseen heikkoon tuottavuuteen. Diplomityössä tavoitteena on luoda tilannekuva tahtituotannon käytöstä ja osatavoitteena on antaa toimenpide-ehdotuksia tahtituotannon käytön kehittämiseksi. YIT:n asuinrakentamisen Lounais-Suomen yksikön työmailla tahtituotantoa on käytetty usean vuoden ajan, mutta se miten tahtituotannon käyttö käytännössä tapahtuu eri työmailla, on epäselvää. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena ja siinä käytettiin laadullisia menetelmiä. Tutkimuk-sen teoreettinen tarkastelu tehtiin aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen. Kirjallisuuskatsaus painottui rakentamisen leaniin ja hukkaan rakentamisessa, toimintaympäristön kulttuuriin ja tahtituotantoon. Tutkimuksessa empiirisen osuuden aineisto perustui pääasiassa työmaan toimihenkilöille tehtyihin teemahaastatteluihin. Haastattelujen tulosten pohjalta tehtiin analyysi alueyksikön tilanteesta. Analyysiin perustuen tehtiin myös toimenpide-ehdotukset toiminnan kehittämiseksi jatkossa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tahtituotannon käyttö toteutui vaihtelevasti alueyksikön työmailla ja tahtituotantoa hyödynnettiin enimmäkseen rakennuksen sisävalmistuksessa. Osa työmaista käytti tahtituotantoa myös muissa tuotannon vaiheissa ja kokemuksen taso vaihteli suuresti. Tahtituotannon käyttö oli osoittautunut osittain haasteelliseksi ja tuotannon lisäksi huomioon pitäisi ottaa rakennushankkeen eri osapuolet laajasti. Rakennushankkeen muiden osapuolten osallistumisen puute nähtiin yhtenä suurimmista haasteista tahtituotannon toteutumisessa. Työn edellytykset täytyvät olla valmiina ajoissa tahtituotannon onnistumiseksi. Aliurakoitsijoiden sitoutuneisuus vaikutti pitkälti siihen, miten tahtiaikataulua pystyttiin noudattamaan. Keskeisin urakoitsijan sitouttamisen keino oli urakkasopimus. Tutkimuksessa havaittiin tahtituotannon tuoneen myös hyötyjä rakennustuotantoon. Tahtituotannolla voidaan karsia rakentamisessa ilmeneviä hukkia, hallita paremmin tuotantoa ja lyhentää rakentamisen läpimenoaikaa. Rakentamisen läpimenoajan säästöä ei kuitenkaan hyödynnetty yksikkötasolla ja saavutetut hyödyt olivat jääneet projektien sisälle. Organisaatiokulttuurilla on vahva vaikutus leanin ja tahtituotannon toteutumiseen ja muutoksen onnistumiseen. Rakentamisessa työmaaorganisaatiot ovat usein yksilöllisiä toimintatavoiltaan, joka tulee ottaa huomioon toiminnan kehittämisessä ja yhteisten toimintatapojen löytämisessä. Jatkuva parantaminen on keskiössä kehityksen toteutumisessa ja tahtituotannon jäämi-sessä osaksi organisaation toimintatapaa. Lisäksi yhteistyö ja kommunikaatio ovat avainasemassa onnistuneessa tahtituotannossa.

Tietotekniikan vauhdikkaan kehittymisen myötä tiedosta ja sen hallinnasta on noussut yksi keskeisimmistä kulmakivistä liiketoiminnassa. Tietojohtaminen tutkii mm. tietoa ja tietoon perustuvaa arvonluontiprosessia, jossa tiedosta luodaan arvoa liiketoiminnan näkökulmasta. Tässä työssä tutkitaan tietojohtamista keskisuuressa rakennusliikkeessä. Työn tavoitteiksi määritettiin aluksi tietovirtojen kuvaaminen organisaatiossa, sekä tiedontarpeiden kuvaus rakentamisprosessin eri vaiheissa. Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamisen jälkeen laadittiin vielä laajempi laadullinen analyysi tietojohtamisen tilasta kohdeyrityksessä. Tutkimus toteutettiin kahdessa osassa, joista ensimmäisessä tehtiin kirjallinen tutkimus tietojohtamisesta ja toisessa haastateltiin kattavasti kohdeyrityksen henkilöstöä. Näistä kahdesta osiosta muodostuu viitekehys tälle tutkimukselle. Kohdeyrityksessä tehtiin fuusio, jossa aikaisemmat alueellisesti toimineet tytäryhtiöt fuusioitiin yhdeksi yhtenäiseksi yhtiöksi. Toiminnan yhtenäistämis- ja fuusiointiprosessien myötä havaittiin tarve tälle tutkimukselle. Tuloksina tässä tutkimuksessa syntyi kaksi mallia, joista ensimmäisessä on kuvattu organisaation tietovirrat ja toisessa tiedontarpeet rakentamisprosessin eri vaiheissa. Tietovirtauksia kuvattaessa havaittiin osittain määrittelemättömät käytännöt tiedon välityksessä, jonka takia kuvaajasta tuli osittain pintapuolinen. Tiedontarpeita kuvattaessa havaittiin neljä kappaletta rakentamisprosessin kannalta merkittävää päätöksentekohetkeä, joissa päätetään, jatkuuko hanke vai ei. Tiedontarpeet keskittyy näiden päätöksentekohetkien ympärille. Laadullista analyysia laadittaessa havaittiin tiedonhallinnan merkitys tietopohjaisessa arvonluontiprosessissa. Tietojohtamisen teorian mukaan tieto on arvokasta mm. silloin, kun se on saatavilla sitä tarvittaessa ja on sisällöltään tarkkaa ja oikeellista. Tämän takia tiedonhallintaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Ilman tiedonhallintajärjestelmää tieto ”asuu” pelkästään organisaation henkilöissä, jolloin tieto välittyy vain henkilöiden kautta. Tämän takia henkilöstön merkitys on myös tärkeä tunnistaa organisaatiossa arvokkaaksi voimavaraksi. Tiedonhallintajärjestelmän kautta kaikki organisaatiossa oleva tieto voitaisiin rakenteellisesti tallentaa tietovarastoihin, joista se olisi aina saatavilla kaikille sitä tarvitseville. Tämän takia yksi konkreettisimmista hyödyistä mitä kohdeyritys voi lyhyellä aikavälillä saavuttaa, ilmaantuu toimivan tiedonhallinnan kautta. Tiedonhallinnan lisäksi havaittiin oppimisprosessin tärkeys organisaation toiminnan kannalta. Jatkuva kehittyminen nostaa organisaation suorituskykyä ja näin parantaa tulosta. Näiden tulosten lisäksi pohdittiin mahdollisia jatkotoimenpiteitä tietojohtamisen näkökulmasta ilmenneisiin havaintoihin perustuen. Tämä työ antaa kattavan kuvauksen kohdeyrityksen tilasta tietojohtamisen näkökulmasta. Yrityksessä voidaan pohtia tässä työssä esille nousseita havaintoja ja soveltaa niitä mahdollisesti jatkossa. Lisäksi työn lopussa esitellään mielenkiintoisia jatkotutkimusaiheita.

Low-carbon construction project management was studied in this research. In this research was studied regulation in different levels, low-carbon as a definition and how its distribution in building projects and how low-carbon should be take into account on project managers operations and processes. Target was also definite exact indicators and limit values for low-carbon projects. Research focus was on project management consultant position and at project level taking low-carbon issues into account. Background information of the research was collected widely from national and international literature along with different standards and decrees. In research material was emphasized national sources and trying to observe Finnish project management styles. Development perspective were sought from international literature. Research another part was semi-structured interview method, where interviewed were mainly Finnish consultants and real estate clients. Interviewed persons had differently experiences from low-carbon projects. There was also from Sweden, Norway and Denmark interviewed persons, who brought perspectives from their countries to research. The results and observations from literature reviews and interview study were compared and put together in results interpretation. In results interpretation were made discussion of results generalizability and reliability. On the basis of research results were made conclusions and suggestions for further research. Research found out that low-carbon issues are very wide concepts which are affected by many things at project level. These different things affect interactively each other and to other projects targets and perspectives. In low-carbon assessment are usually made by carbon footprint relative to gross area and analysis period (kgCO2e/m2/a). There is lot of challenges at comparability because of using of different assessment methods and lack of generally reference information, but these are constantly developing. Buildings lifecycle carbon footprint consists mainly from energy side emissions where heating part is significant. On material side significant parts for buildings carbon footprint are buildings frame and foundations. Nevertheless, when energy efficiency develops and energy productions emissions decreases will materials side be emphasized. As well it is important to reduce emissions in the next few decades, which emphasizes more decreasing material side emissions. Project management consultants and project management role in low-carbon projects is to enable low-carbon viewpoint by setting sufficiently ambitious and exact target values as soon as possible in projects. Project managers also should involve necessary experts and stakeholders for to setting the targets and involve at project soon as possible. Project management process have to make with considerations to framework of low-carbon and aiming for authentications of targets and coordinating project in different stages of project. All of projects organization participants have to improve their knowledge related to the topic and this have to take into account of operating in project managing. Low-carbon issues are developing concepts, which demands continuous improvement and market reviews. In order to achieve targets of Paris agreement on climate change and curbing enough global warming it is required taking low-carbon framework into account on all stakeholders on operating. It is also important in these targets to wide low-carbon scope from project level to the wider aspect. The scale of research demarcated in certain parts limited research so on the basis of this research found many suggestions for further research. Despite this research gives wide picture of low-carbon project managing and taking it into account of projects processes. Tutkimuksessa tarkasteltiin vähähiilisyyttä rakennuttamisessa. Tarkasteltavana oli sääntely eri tasoilla, vähähiilisyys määritelmänä ja sen muodostuminen rakennusprojekteissa, sekä miten vähähiilisyys pitäisi huomioida projektinjohdon toiminnassa ja prosesseissa. Tavoitteena oli myös määritellä vähähiilisyydelle eksakteja tunnuslukuja ja raja-arvoja. Tutkimuksissa keskityttiin rakennuttajakonsultin asemaan ja projektitasolla vähähiilisyyden huomioimiseen. Tutkimuksen taustatietoja kerättiin laaja-alaisesti kansallisesta ja kansainvälisestä kirjallisuudesta, sekä eri standardeista ja asetuksista. Tutkimusaineistossa painotettiin Suomalaisia lähteitä ja pyrittiin huomioimaan nimenomaan Suomalaiset rakennuttamistyylit. Ulkomaisesta kirjallisuudesta haettiin kuitenkin kehitysnäkökulmaa. Tutkimuksen toisena osana oli puolistrukturoidut haastattelut, joissa haastateltiin pääasiassa suomalaisia konsultteja ja rakennuttajia, joilla oli vaihtelevasti kokemuksia vähähiilisyydestä. Haastatteluissa haastateltiin myös rakentamisen ympäristökonsultteja Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta, tuoden tutkimukseen ulkomaista näkökulmaa vähähiilisyyden kehittämiseen. Kirjallisuus- ja haastattelututkimuksen tuloksia, sekä havaintoja vertailtiin ja koottiin yhteen tulosten arvioinnissa. Tulosten arvioinnissa suoritettiin myös tulosten kriittistä arviointia ja yleistettävyyden pohdintaa. Tulosten arvioinnin pohjalta tehtiin johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotuksia eri näkökulmista. Tutkimuksessa havaittiin, että vähähiilisyys on hyvin laaja käsite, johon vaikuttaa hyvin monet tekijät kohdetasolla. Nämä asiat vaikuttavat toisiinsa, sekä muihin kohteen tavoitteisiin ja näkökulmiin interaktiivisesti. Vähähiilisyyden arvioinnissa käytetään usein hiilijalanjäljen arvoa suhteutettuna bruttoalaan ja tarkastelujaksoon (kgCO2e/m2/a). Vertailtavuudessa on toistaiseksi paljon haasteita johtuen arviointimenetelmien moninaisuudesta ja geneerisen referenssitiedon puuttumisesta. Nämä ovat kuitenkin jatkuvasti kehittymässä. Rakennusten elinkaaren hiilijalanjälki muodostuu pitkälti energiapuolen päästöistä, jossa lämmityksen osuus on merkittävä. Sitoutuneissa päästöissä runkomateriaalilla ja pohjarakentamisella on iso merkitys rakennuksen hiilijalanjälkeen. Kuitenkin energiatehokkuuden ja energiatuotannon päästöjen pienentyessä tulee sitoutuneiden päästöjen merkitys korostumaan. Myös ilmastonmuutoksen torjumisen näkökulmasta on tärkeää vähentää lähivuosikymmenien päästöjä, joka osaltaan korostaa sitoutuneiden päästöjen vähentämistarvetta. Rakennuttajakonsultin ja projektinjohdon rooli vähähiilisessä rakennuttamisessa on mahdollistaa vähähiilisyys asettamalla riittävän kunnianhimoiset ja eksaktit tavoitearvot mahdollisimman aikaisessa vaihetta hanketta. Projektinjohdon pitäisi osallistaa tarvittavat asiantuntijat ja sidosryhmät tavoitteiden asetantaan ja mahdollisimman aikaiseen vaiheeseen hanketta. Rakennuttamisprosessi pitää luoda huomioiden vähähiilinen viitekehys ja pyrkiä vähähiilisten tavoitteiden todentamiseen ja ohjaamiseen hankkeen eri vaiheissa. Kaikkien hankeosapuolien tietämystä pitää kasvattaa aiheeseen liittyen ja tämä pitää ottaa huomioon projektinjohdon toiminnassa, sekä prosesseja luodessa. Vähähiilisyys on kehittyvä käsite, joka vaatii jatkuvaa paranamista ja markkinakartoitusta. Jotta päästään Pariisin ilmastosopimuksen mukaisiin tavoitteisiin ja hillittyä tarpeeksi ilmastonmuutosta, vaaditaan kaikkien sidosryhmien toiminnan kehittämistä huomioiden vähähiilinen viitekehys, sekä laajentamalla vähähiilisyyden huomioimista kohdetasolta laajemmalle näkökulmalle. Tutkimuksen laajuus rajasi tietyissä osa-alueissa suppean tutkimisen, joten tämän tutkimuksen pohjalta löytyy runsaasti jatkotutkimusehdotuksia. Työ antaa laajan käsityksen vähähiilisyydestä rakennuttamisessa ja sen huomioimisesta prosesseissa.

Rakennuksen elinkaariominaisuudet mahdollistavat rakennuksen tai sen osien vaihtoehtoisia käyttötapoja tai pitkäkestoista käyttöä. Tässä työssä rakennusten elinkaariominaisuudet jäsenneltiin seuraavasti: A. Monikäyttöinen rakennus (tiloilla useita käyttäjiä päivittäin). B. Monikäyttötilasarja (tilat sellaisenaan mahdollistavat käyttötarkoituksen muutoksia tulevaisuudessa). C. Sisäisesti muunneltava rakennus. D. Laajennettavissa oleva rakennus. E. Supistettavissa oleva rakennus. F. Siirrettävissä oleva rakennus (myös runko siirtyy). G. Uuteen käyttöön purettavissa oleva rakennus (rakennusosat hyödynnettävissä). H. Hyvin pitkän käyttöiän rakennus. Rakennusten elinkaariominaisuuksiin kuuluu useita osatekijöitä, joita on erikseen käsitelty monissa rakennusten arviointiin kehitetyissä menetelmissä. Säädösohjauksen näkökulmasta yhteinen ymmärrys keskeisestä terminologiasta on tärkeä, ja siksi raportissa esitetään katsaus terminologiaan ja ehdotus keskeisistä termeistä ja niiden määritelmistä. Elinkaariominaisuudet voivat edistää resurssitehokkuutta ja vähähiilistä rakentamista. Ne voivat myös lisätä käyttäjien hyvinvointia tarjoamalla ratkaisuja, jotka vastaavat paremmin käyttäjien erilaisia tarpeita. Ehdotuksessa uudeksi kaavoitus- ja rakennuslaiksi (KRL) sanotaan, että rakentamisen on hillittävä ilmastonmuutosta perustumalla elinkaariominaisuuksiltaan kestäviin ratkaisuihin. Tulevien säädösten laadinnan kannalta on tarpeen ymmärtää eri elinkaariominaisuuksien vaikutuspotentiaalia sekä ilmasto- että muiden ympäristö- ja resurssivaikutuksien suhteen. Raportti taustoittaa tätä kuvaamalla periaatteellisia vaikutuksia. KRL-ehdotuksessa sanotaan myös, että ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eräistä elinkaariominaisuuksista. Osana tulevan säädöstyön taustoitusta raportissa esitetään rakentamisen asiantuntijoiden haastatteluihin ja kirjoittajien näkemyksiin pohjautuvia ehdotuksia elinkaariominaisuuksien ohjaamisesta. Työn yksi keskeinen johtopäätös on, että elinkaariominaisuuksien ohjausta hankaloittaa niihin liittyvien käytännön suunnittelu- ja arviointimenetelmien puute. Ohjaaminen tulisikin aloittaa informatiivisen ohjaamisen keinoin kehittämällä eri elinkaariominaisuuksien suunnittelumenetelmiä, kriteeristöä ja arviointimenetelmiä hyödyntämällä laajaa olemassa olevaa tutkimustietoa.

Tänä päivänä edelleen perustajaurakoimalla toteutettavissa hankkeissa asukkaat pääsevät mukaan hankkeeseen, kun noin 90-95 % rakentamiseen liittyvistä asioista on jo päätetty. Vaikkakin hankkeissa on vielä joitakin päätöksiä tekemättä, asukkaat eivät osallistu niiden päättämiseen. Asukkaat ovat suunniteltavan tai rakennettavan rakennuksen loppukäyttäjiä, ketkä vastaavat rakennuksen käyttö- ja elinkaarikustannuksista. Asukkaat tulevat myös asumaan kyseisessä kohteessa mahdollisesti vuosia tai vuosikymmeniä, silti he eivät osallistu päätöksentekoon. Tällä hetkellä ryhmärakennuttaminen on ainoita rakennuttamismalleja, jossa asukkaat pääsevät vaikuttamaan suunniteltavaan rakennukseen. Tutkimusongelmana oli selvittää, voitaisiinko ryhmärakennuttamisen hyviä ominaisuuksia, kuten asukaslähtöisyyttä ja yhteistyötä hyödyntää perustajaurakoinnissa. Jos näitä ominaisuuksia voitaisiin hyödyntää perustajaurakoinnissa, millainen tämä uusi yhteistyöhön perustuva asukaslähtöinen rakennuttamismalli olisi. Tutkimuksessa perehdyttiin ryhmärakennuttamiseen, sen hyviin ominaisuuksiin sekä haasteisiin. Tutkimus tarkasteli perustaurakointia asukkaan näkökulmasta. Tarkoitus tutkimuksella oli lisätä asukaslähtöisyyttä ja yhteistyötä asukkaiden kanssa perustajaurakoinnissa. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää uusi asukaslähtöinen perustajaurakoinnin rakennuttamismalli, jossa hanke toteutettaisiin yhteistyössä asukkaiden kanssa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, ilmeneekö ryhmärakennuttamisessa muita hyviä ominaisuuksia, joita voitaisiin hyödyntää perustajaurakoinnissa. Tutkimuksen tutkimusote oli konstruktiivinen, jossa tutkimus etsi ratkaisua tutkimusongelmaan, kehitti ratkaisun ja testasi sen. Tutkimus pohjautui sekä kirjallisuus- että empiiriseen tutkimukseen. Kirjallinen taustatieto kerättiin alan kirjallisuudesta, pääosin kotimaisesta kirjallisuudesta ja tutkimuksista. Empiirinen osuus toteutettiin haastatteluilla sekä työpajalla. Haastatteluja tehtiin kohdeyrityksen johtajille sekä projektipälliköille. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea rahoituslaitosta, jotka ovat myöntäneet perustajaurakoimalla toteutetuille hankkeille yhtiölainoja. Lisäksi tutkimuksessa haastateltiin ryhmärakennuttamisen ammattilaisia. Tutkimuksessa havaittiin kirjallisuusselvityksen sekä empiirisen tutkimuksen pohjalta, että ryhmärakennuttamisen parhaat ominaisuudet olivat asukaslähtöisyys, yhteistyö & osallistuminen sekä yhteisöllisyys. Tutkimus totesi, että edellä mainittuja parhaita ominaisuuksia voitiin hyödyntää perustajaurakoinnissa. Tutkimus rakensi perustajurakointiin uuden konseptin, asukaslähtöisen yhteishankkeen. Asukaslähtöinen yhteishanke perustajaurakoinnissa hyödynsi ryhmärakennuttamisen parhaita ominaisuuksia, jolla saatiin samalla käännettyä tutkimuksessa tunnistetut perustajaurakoinnin heikkoudet asukkaan näkökulmasta vahvuuksiksi. Tutkimuksessa luotu asukaslähtöinen yhteishanke testattiin työpajassa tutkimuksen tilaajan kanssa. Testauksen johtopäätöksenä todettiin, että uutta konseptia tulee lähteä testaamaan todellisessa hankkeessa. Tutkimus antoi uusia näkökulmia perustajaurakointiin ja kannusti rakennusliikkeitä ottamaan asukkaita mukaan hankkeisiin aiemmassa vaiheessa sekä tekemään yhteistyötä heidän kanssaan. Tämän tutkimuksen tulokset motivoivat rakennusliikkeitä pilotoimaan uutta perustajaurakoinnin konseptia ja ottamaan sen uudeksi tavaksi toteuttaa hankkeita. Tutkimuksessa rakennettua uutta konseptia tulee pilotoida oikeissa hankkeissa ja konseptia tulee kehittää edelleen.