Search

Prey seldom rely on a single type of antipredator defence, often using multiple defences to avoid predation. In many cases, selection in different contexts may favour the evolution of multiple defences in a prey. However, a prey may use multiple defences to protect itself during a single predator encounter. Such “defence portfolios” that defend prey against a single instance of predation are distributed across and within successive stages of the predation sequence (encounter, detection, identification, approach (attack), subjugation and consumption). We contend that at present, our understanding of defence portfolio evolution is incomplete, and seen from the fragmentary perspective of specific sensory systems (e.g., visual) or specific types of defences (especially aposematism). In this review, we aim to build a comprehensive framework for conceptualizing the evolution of multiple prey defences, beginning with hypotheses for the evolution of multiple defences in general, and defence portfolios in particular. We then examine idealized models of resource trade-offs and functional interactions between traits, along with evidence supporting them. We find that defence portfolios are constrained by resource allocation to other aspects of life history, as well as functional incompatibilities between different defences. We also find that selection is likely to favour combinations of defences that have synergistic effects on predator behaviour and prey survival. Next, we examine specific aspects of prey ecology, genetics and development, and predator cognition that modify the predictions of current hypotheses or introduce competing hypotheses. We outline schema for gathering data on the distribution of prey defences across species and geography, determining how multiple defences are produced, and testing the proximate mechanisms by which multiple prey defences impact predator behaviour. Adopting these approaches will strengthen our understanding of multiple defensive strategies. peerReviewed

Recent archaeological research around the medieval Castle of Raseborg has shown that in the Middle Ages the most prominent changes in the surroundings of the castle, both natural and man-made, are related to the littoral landscape of the site. Archaeological data offers new information on post-glacial shore displacement in the region, and suggests that during the first half of the 16th century the shore level around the castle was considerably lower than expected. Shore displacement also affected the castle’s strategies for defence and subsistence.

Maavoimien taistelu 2015-konsepti korostaa taistelutilan tehokasta hyödyntämistä omaksi eduksi. Samoin aikaisempaa pienempien joukkojen rooli vaikuttamisessa on myös korostunut. Ajatus erityisolosuhteiden hyödyntämisestä ei ole uusi, onhan suomalaisessa taktisessa ajattelussa maaston ja olosuhteiden hyväksikäyttöä pidetty koko itsenäisyyden ajan keskeisimpänä taktisena periaatteena, johon voimasuhteita tasoittavana tekijänä on luotettu. Tässä artikkelissa selvitetään miten, organisaation alatasolla, jalkaväkijoukkueen taistelussa näitä mainittuja voimasuhteita voitaisiin edelleen maaston hyväksikäytöllä tasoittaa. Kirjoituksessa tuodaan esille havaintojen kautta kehitysideoita maaston hyväksikäytöstä taktiikan ja taistelukoulutuksen kehittämiseksi. Tämä artikkeli perustuu kirjoittajan vuonna 2015 Maanpuolustuskorkeakoulussa hyväksyttyyn pro gradu -tutkielmaan. Tutkimusotteena työssä käytettiin monitapaustutkimusta, jossa aineisto tuotettiin sekä määrällisin että laadullisin menetelmin neljästä eri tapauksesta. Tapaukset olivat puolustusvoimien harjoitus- ja koulutustoiminnasta. Tutkimuksen pääkysymyksenä oli: Miten maastoa tulisi käyttää hyväksi joukkueen taistelussa? Tavoitteena oli tunnistaa menestyneisiin taisteluihin yhdistettäviä maastotekijöitä. Maaston hyväksikäyttöä tutkittiin määrällisin menetelmin 22 mitattavalla muuttujalla. Tutkimusaineiston tuottaminen perustui Paikkatiedot Suomi-aineistossa esitettyjen maastotekijöiden mittaamiseen. Sen tueksi tuotettiin laadullinen aineisto tutkimustapausten kokonaishavaintoihin ja haastatteluihin perustuen. Mitattavat maastotekijät analysoitiin tilastollisilla menetelmillä vastemuuttujana käytettyä taistelun hyvyysarvoa vasten. Tuloksen esittäminen perustui määrälliseen aineistoon. Laadullinen aineisto toimi määrällisille tuloksille sekä selittävänä että täydentävänä osana. Tutkimuksen tulokset kiteytyvät viiteen havaintoon ja suositukseen, jotka ovat yhteydessä maavoimien taistelun 2015-konseptiin. Mahdollisuudet maaston hyväksikäytölle ovat lisääntyneet toiminta-alueiden kasvaessa sekä pyrittäessä aiempaa monipuolisempaan vaikuttamisen keino-valikoimaan. Maaston korkeussuhteiden merkitys taistelussa menestymiselle on laskenut. Paikkatietoaineistoja tulisi hyödyntää myös komppaniatasolla. Puuston laadun tunnistusta tulisi kehittää. Kehitettäessä taktiikkaa maaston tarjoamia mahdollisuuksia tulee tarkastella yksityiskohtaisesti ja joustavasti, jolloin taktiset ratkaisut monipuolistuvat. Tällöin maaston merkitys taistelussa lisääntyy, mitä pidetään erityisesti alivoimaisen osapuolen mahdollisuutena.

Analys Norden er en webpublikation fra Nordisk Råd og Nordisk Ministerråd, som giver et hurtigt overblik og en god indsigt i den politiske debat i Norden. Udvalgte skribenter med et særligt kendskab til den politiske arena i deres hjemland analyserer og fortolker hver måned en aktuel problemstilling. Det sker ud fra en national vinkel, på baggrund af emner, som berører alle de nordiske lande. Politisk ekstremisme i Norden – en trussel mod de åbne nordiske samfund? Nye trusler Något har förändrats i Finland Den politiske oppløsningens tid Er det naivt å være åpen? Svenska polisen visar osäkerhet

Political extremism – a threat to the open Nordic societies? Analys Norden is an online publication from the Nor-dic Council and Nordic Council of Ministers, which gives a quick overview and good insight into the political debate in the Nordic countries. Selected writers with particular knowledge of the political arena in their native country analyse and interpret current affairs every month. They look at these from a national perspective, on a background of topics that affect all of the Nordic countries.

The Nordic Region 2030: The five Nordic countries have formed a federal political entity – the United Nordic Federation. The new federation, with its joint constitution, joint government and population of 25 million, is a brand-new and major player on the European stage – well it would be if the countries have the courage to make it happen. The controversial historian Gunnar Wetterberg provides objective and detailed arguments for a new Nordic federation. A real federation, with responsibility for foreign and defence policy, the economic framework and all of the key legislative areas, from immigration to social policy. Last year, Wetterberg breathed new life into the debate about the rebirth of the Kalmar Union. The emotional, hard-hitting debate resonated all the way to Germany, Spain and Italy. He now presents his vision of the United Nordic Federation in theNordic Council and Nordic Council of Ministers’ Yearbook 2010.His highly controversial proposal is expected to reignite the debate in all five of the Nordic countries.

Artikkelin alkusanoissa pohditaan sodan mahdollisuutta Euroopassa ja erityisesti Suomen suunnassa. "Suomea itseään ei pidetä sotiin johtavan selkkauksen syynä eikä alueemme liene mahdollisten sotatoimien ensisijainen kohde. Kuitenkin Suomen Lapilla ja ilmatilalla tulee säilymään hyväksikäyttöarvonsa niin kauan kuin sotatoimet pohjoisilla alueilla ovat mahdollisia. Asemamme Itämeren pohjoisosassa saa uuden merkityksen, jos Baltian maiden itsenäisyystavoitteet toteutuvat ja Itä-Saksa erkanee Varsovan liiton puolustusjärjestelmästä…. Seuraavassa tarkastellaan sotilaallisen uhkan näkymiä eräiden esimerkkien ja käynnissä olevien Wienin aserajoitusneuvottelujen valossa sekä arvioidaan kehityksen vaikutuksia puolustuksellemme." Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan eräiden sotilasoperaatioiden toteutusta ja niistä saatavia viitteitä tulevaisuuden varalle. Tarkasteltavat operaatiokohteet ovat Afganistan, Falkland ja Grenada. Yhteenvedossa todetaan, että operaatioista löytyy yhteneväisiä ja täysin erilaisia piirteitä. Toisessa luvussa, " Asevoimat Euroopassa Wienin neuvottelujen valossa", käsitellään aseistuksen supistamista ja joukkojen alueellista sijoittamista. Päätelmässä todetaan, että "selkeästi ollaan siirtymässä puolustukselliseen doktriiniin". Puolustusvaateitamme käsiteltäessä, tarkastellaan ensin Suomea mahdollisena hyökkäyskohteena ja sen jälkeen puolustusjärjestelmäämme. Päätännässä todetaan muun muassa, että " Nykykehityksen valossa ja huolehtiessamme edelleenkin puolustautumiskyvystämme näyttäisi suurvallan rajoitettu sotilasoperaatio, jos se on ylipäätään toteutuakseen, olevan mahdollinen ennemminkin vain maamme jotakin osa-aluetta kuin koko valtioaluetta vastaan." Elokuussa kirjoituksen mennessä painoon todetaan jälkipuheessa, että muuttunut tilanne voi aiheuttaa muutoksia esitettyyn. ISBN: 952-90-2125-9

Myrkylliset tai pahanmakuiset lajit voivat puolustautua saalistajia vastaan mainostamalla syömäkelvottomuuttaan näkyvin varoitussignaalein kuten värein. Saalistajien on tavallisesti opittava kokeilemalla välttämään pahoja ja signaloivia eli aposemaattisia lajeja. Varoitussignaaleja myös jäljitellään luonnossa. Batesin mimikria on ilmiö, jossa syömäkelpoinen matkijalaji suojautuu saalistajilta jäljittelemällä aposemaattisen mallilajin signaalia. Müllerin mimikriassa taas aposemaattiset ja ”näköislajit” käyttävät keskenään samanlaisia signaaleja.Loisteliaimmat esimerkit mimikriasta ovat trooppisia perhosia. Väitöskirjassaan Ihalainen tutki, miten samanlainen signalointi ja maku vaikuttavat saalisyksilöiden selviytymiseen ja mimikrian evoluutioon. Yhtään perhosta kokeelliseen työhön ei kuitenkaan tarvittu, vaan saaliit tehtiin käsityönä, ja talitiaiset toimittivat saalistajien virkaa.Talitiaiset vetivät melko selkeän rajan Batesin ja Müllerin mimikrian välille. Ne oppivat välttämään erittäin pahanmakuisia saaliita nopeammin kuin miedosti pahanmakuisia. Tästä huolimatta vaihteleva pahanmakuisuus ei vaikuttanut oppimiseen niin, että näköislajien suhde Müllerin mimikriassa olisi muuttunut molempia hyödyttävästä loisivaksi.Täysin syömäkelpoisetkaan matkijat eivät runsastuessaan haitanneet aposemaattisten mallien selviytymistä. Lintujen välttämisoppiminen kyllä hidastui syömäkelpoisten matkijoiden runsastuessa, kuten Batesin mimikrian teoria ennustaa, mutta koska kokonaissaalismäärä samalla kasvoi, aposemaattisten mallien saalistuspaine tasaantui niin, ettei kuolleisuus lisääntynyt. Tulokset osoittivat myös, että Müllerin mimikriassa signaalin runsaus vähentää aposemaattisten yksilöiden kuolleisuutta. Yleisen signaalin etu ei kuitenkaan välttämättä johdu kokemattomien saalistajien oppimisprosessista, kuten teoria olettaa, vaan läksynsä oppineiden saalistajien suhtautumisella uusiin ja vieraisiin varoitussignaaleihin saattaa olla suuri merkitys Müllerin mimikrian evoluutiossa. Defensive mimicry is divided into Batesian mimicry, where an edible prey species mimics a warning signal of an aposematic (unprofitable) model species to avoid predation, and Müllerian mimicry, where aposematic species share a warning signal. Müllerian co-mimic species are assumed to have a mutualistic relationship because they share the mortality due to sampling by predators which are learning to avoid their signal. Batesian mimics are assumed to increase model mortality. Consequently, Batesian and Müllerian mimicry systems are expected to have different evolutionary trends but some of their characteristics can overlap in nature. Theoretical work suggests that because unprofitability or profitability of prey is not absolute, this could result in intermediate forms of mimicry between mutualistic and parasitic systems. In this thesis I focus on the relationship between mimetic prey with varying defences. Great tits (Parus major) foraged on artificial prey items in laboratory experiments which tested how the different qualities of mimetic prey such as warning signals, levels of chemical defence and abundance affect the mortality of the prey via avoidance learning, memory and generalisation of the predators. The results show that variation in the level of defence can interact with signals but it does not affect the co-mimic relationship; abundance of the mimetic prey can even offset the parasitic effect of fully edible Batesian mimics. Simple facilitation of predator learning did not seem to select for signal similarity in Müllerian mimicry but generalisation by experienced predators was important. Because predator behaviour in relatively simple experiments produced complex mimicry dynamics, defensive mimicry may be more diverse a phenomenon than currently understood

Lasten aggressiivinen käytös kuvaa henkilökohtaisen edun tavoittelemista tai puolustamista keinoin, jotka aiheuttavat tahallista vahinkoa muille lapsille. Aggressiivinen käytös saa tavallisesti aikaan yhteisen leikin tai muun toiminnan päättymisen.Petri Juujärven kokeelliseen tutkimusasetelmaan perustunut väitös osoitti, että aggressiivista käytöstä voi selittää yksilöllisillä taipumuksilla voimakkaaseen kielteisen tunteiden viriämiseen ja virinneiden tunteiden heikkoon säätelemiseen, mutta kielteisten seurausten todennäköisyyden muunteleminen vaikutti käyttäytymiseen suotuisasti. The present series of studies sought to confirm the hypothesis that simulated physical proactive aggression would give rise to simulated physical reactive aggression, but the relationship between the intensity of the acts and the reactions would be mediated by children’s prior experiences of rewards or punishments that ensue. In addition, it was hypothesised that the relationship between the intensity of proactive and reactive aggression would change from one child to another because of individual differences in propensity for emotional reactivity and its cognitive regulation. The Pulkkinen Aggression Machine (PAM) paradigm varied the intensity of proactive and reactive aggression as well as physical and social characteristics of six attackers. During all conditions of the paradigm, the participants maintained the role of the defender. The computerised PAM and associated monitoring of cardiovascular activity, a battery of eight cognitive tasks, and a short form IQ test were completed by 109 children (61 boys and 48 girls) aged between 8 to 13 years. Complementary information on the participants’ socio-emotional behaviour at school was collected based on teacher ratings. As regards the first hypothesis, the findings indicated that the relationship between the intensity of proactive and reactive aggression varied from one condition to another according to the respective characteristics of the attacker and the defender. For example, an act of pinching was reciprocated with a reaction of pinching when the opponents were of equal status, but the same act was countered with a less intensive reaction when the attacker was of superior physical or social status. In regard to the second hypothesis, the findings indicated that high levels of emotional reactivity were negatively associated with the relationship between the intensity of proactive and reactive aggression, but only when the intensity of the instigating acts was low. In addition, high levels of self-regulation capacity was positively associated with the attenuation of the relationship between the intensity of proactive or reactive aggression, whether the individual dispositions were inferred from the cardiac reactivity, the cognitive performance, the intelligence performance, or the teacher rating data. To investigate the interactions between the multiple situational and the multiple individual factors in a more precise way, however, several steps should be taken to develop the PAM and the associated methods further.

Artikkelin alussa selvitetään venäläisen puolustuksen järjestelyjä, kuten puolustusaseman valintaa, puolustuslohkojen rakennetta, tulisuunnitelmaa ja puolustustaistelun toteutusta. Kenttävarustustöiden yleisiä periaatteita käsittelevässä luvussa tarkastellaan töiden suunnittelua ja johtamista ml eri esikuntien pioneerikomentajien tehtävät. Lisäksi tarkasteluun on otettu työt puolustustaistelun eri vaiheessa, käsittäen kiireelliset kenttävarustustyöt ja työt , joissa on valmisteluaikaa useita viikkoja sekä kenttävarustustyöt asemasodassa. Erikoistarkastelukohteita ovat kenttävarustyöt metsässä, vesistöpuolustuksessa, asutulla paikkakunnalla ja talvioloissa. venäläisen ohjesäännön mukaan työt luokitellaan mm. naamioimiseen, ampuma-alan raivaukseen, ampumahautoihin, yhteyshautoihin, konekivääriasemiin, sivustatuliasemiin, tykistöasemiin, esteisiin jne. Ne kaikki esitellään ainakin periaatteellisella tasolla, osa hivenen yksityiskohtaisemmin. Lisäksi siinä mm. todetaan suluttamisen periaatteet. viimeisessä luvussa käsitellään kenttävarustustöiden toteuttamista ja siihen liittyviä joukkojen toimintaperiaatteita sekä töiden järjestelyjä.

Artikkelin alussa todetaan, että "Keskeisempiä kysymyksiä eri maiden armeijoissa on nykyään asemasodan välttäminen tulevaisuudessa ja pyrkimys liikkuviin operaatioihin." Toisaalta todetaan, että aseistus on kehittynyt puolustusta hyödyntäväksi. Artikkelissa käsitellään seikkaperäisesti kysymystä, mitkä ovat ne minimivoimat , joilla kestävä puolustus olisi silloisissa oloissa järjestettävissä. Kenttäohjesäännössä on päätös jätetty päällystön tilanteenarvioinnin varaan. Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan puolustuslohkojen leveyteen vaikuttavia yleisiä näkökohtia. Tarkasteluun otetaan todennäköisen sotanäyttämömme luonne ja sen vaikutus hyökkäys- ja puolustusmahdollisuuksiin. Voimien käytön yleisiä periaatteita ja voimasuhteita tarkastellaan lähinnä Karjalan kannaksella. Tarkastelussa käsitellään venäläisten joukkojen lukumäärää ja hyökkäysleveyksiä sekä esitetään teoreettisia voimasuhdelaskelmia painopistesuunnaksi oletetulla alueella. Lisäksi tarkastellaan Venäjän armeijan organisaatiota, koulutusta, henkeä, strategiaa ja taktiikkaa. Johtopäätöksissä todetaan muun muassa, että "Tämä yleisluonteinen tarkastelu siis osoittaa, että puolustustaistelu tulee todennäköisesti meikäläisille joukoille olemaan varsin raskas ja vaatimaan äärimmäisiä ponnistuksia." Toisessa luvussa tarkastellaan puolustuslohkojen leveyttä, siihen vaikuttavia tekijöitä ja niiden merkitystä. Yksityiskohtaiseen tarkasteluun otetaan muun muassa suomalaisten ja venäläisten yksikköjen tulivoima ja päädytään laskennallisiin lohkoleveyksiin. Puolustusaseman vaatimuksia ja mahdollisuuksia tarkasteltaessa käsitellään etuvartioasemia, pääpuolustuslinjaa, konekiväärien ja kiväärijalkaväen käyttöä, kranaatinheittimien vaikutusta, syvyysporrastusta, tykistön vaikutusta sekä reservien käyttöä. Johtopäätöksissä määritetään kiväärikomppanian, pataljoonan, rykmentin ja divisioonan puolustuksen lohkoleveydet. Lisäksi luvussa tarkastellaan maastotekijöitä ja pimeyden, keinotekoisen savun ja sumun, taistelukaasujen käytön sekä panssarivaunujen käytön vaikutuksia. Linnoittamisen (varustustöiden) merkitystä korostetaan ja esimerkkien valossa tarkastellaan talviajan vaikutuksia. Artikkelin kolmannessa luvussa tarkastellaan puolustuslohkojen ja hyökkäyskaistojen leveyssuhdetta pää- ja sivutoimintasuunnilla sekä todennäköisten tappioiden suhteita. "Lopullisina" johtopäätöksinä määritetään mm. eri maasto-oloihin taulukoituna kiväärikomppanian, jalkaväkipataljoonan ja -rykmentin sekä divisioonan menestyksellisen puolustuksen mahdollistavat lohkoleveydet.