Search

nonPeerReviewed

Tiivistelmä – Abstract Tässä tutkielmassa tarkoituksena on tarkastella perheen kuvaamista pula ja sota-ajan mainoksissa. Ihmisiä kuvataan mainoksissa paljon ja samalla ne heijastavat oman kulttuurinsa ihanteita. Työn tarkoituksena onkin selvittää millainen oli 1941–1944 lukujen ihanteellinen perhe eli millainen perhe oli tavoittelemisen arvoinen. Jatkosota ja jo sitä edeltänyt pula-aika muuttivat suomalaisia perheitä suuresti. Sodan keskellä ihmisiltä vaadittiin aivan erilaisia ponnisteluita ja arkirutiineita kuin rauhan aikana. Miesten ollessa sotilaina rintamalla jäi kotirintaman tehtävän naisten tehtäviksi. Tämä jo itsessään muutti perheen rakennetta ja sen erijäsenten tehtäviä. Aikaisemmassa tutkimuksessa on selvitetty sodan ja siitä johtuvan pulan vaikutuksia kotirintamalla, sekä kuvattu kotirintaman elämää. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuitenkin tarkastella perhettä mainonnan näkökulmasta. Mainokset eivät kerro totuutta vaan kuvaavat ainoastaan aikansa ihanteita ja arvostusten kohteita. Tutkielmassa onkin tarkoitus selvittää millaisia olivat ihanteelliset perheen äidit, isät ja lapset. Kuvaan tutkielmassa perheenjäsenten tehtäviä ja erilaisia rooleja joita heillä on sodan muuttamassa yhteiskunnassa. Tutkielman aineistona käytän Kotiliesi lehteä, joka on erityisesti maaseudun perheille tarkoitettu aikakauslehti. Kotiliesi lehdessä ilmestyneitä mainoksia tulkitsen kokonaisuuksina joihin kuuluu sekä kuva, että teksti. Mainoksissa ne kuitenkin ovat erottamattomia osia toisistaan, ja ovat suunniteltu toisiaan tukeviksi. Perheen äidin roolia kuvattiin aineistossa eniten. Naisten rooli oli muuttunut kotirintamalla sodan alettua. Naisia pyrittiin mainoksien avulla neuvomaan kuinka pula-ajasta selvittäisiin myös kannustamaan neuvokkuuteen, oma-aloitteisuuteen ja rohkeuteen. Kotirintaman naisia pyrittiin ohjeistamaan ja kannustamaan oikeanlaiseen käytökseen, vaikka pula-aika vaikeuttikin elämää huomattavasti. Myös lapsia kannustettiin mainonnan avulla auttamaan perheitään heidän työtaakoissaan. Jatkosodan mainonnan lapset eivät leikkineet tai käyneet koulua. He työskentelivät ja auttoivat vanhempiaan etenkin maatilantöissä. Miehiä mainoksissa esiintyi vain harvoin ja silloinkin yleensä sotilaallisissa tehtävissä. Sota-ajalla miehille kuuluivat maanpuolustukselliset tehtävät ja se näkyi myös mainoksissa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani pula-ajan ja nykypäivän köyhyyttä miesten kokemana. Tutkimuskysymyksen! ovat: Miten miehet kertovat arjen köyhyydestä? Miten ja miksi miesten kertomukset köyhyydestä eroavat pula-aikana ja nykyaikana? Aineistona käytän vuonna 2006 järjestetyn Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailun miesten kirjoittamia tekstejä. Käyttämäni aineisto koostuu 30 eripituisesta kertomuksesta. Analysoin aineiston sisällönanalyyttisesti. Havainnollistan keskeisiä tuloksia myös kahden tyyppitarinan avulla. Käytän analyysiä jäsentävinä käsitteinä työtä, selviytymistä ja sukupuolta. Kaikissa aineiston tarinoissa muodostuu suhde työhön, mieheksi kasvamiseen, miehenä olemiseen, pärjäämiseen ja selviytymiskeinoihin. Käsitteet valitsin aineistolähtöisesti ja ennakkoajatusteni perusteella. Keskeisimpänä tuloksena on, että mielipiteet yhteiskunnan tuesta köyhyydessä selviytymiseen ovat molempien aikakausien tarinoissa kielteisiä. Absoluuttista köyhyyttä kuvaavissa pula-ajan lapsuustarinoissa kansanhuollon tarjoama tuki on selviytymiskeinona marginaalisessa asemassa verrattuna työhön ja lähimmäisapuun. Kokemukset huutolaisuudesta, oloista poikakodissa ja asioinnista kansanhuollossa sisältävät kuvausta kovasta kontrollista ja niukasta tuesta. Nykyajan suhteellista köyhyyttä käsittelevissä tarinoissa kielteiset kokemukset liittyvät taloudellisen tuen matalaan tasoon ja nöyryyttäviin kokemuksiin sen hakemisessa. Työ ei edusta nykyajan tarinoissa sisäistä varmuutta ja miehisen itsetunnon lähdettä, kuten pula-ajan tarinoissa, vaan muistuttaa omasta pärjäämättömyydestä ja epäonnistumisesta. Taustoitan tutkimuksessani lyhyesti köyhyyden ja sosiaaliturvan historiaa Suomessa. Tarkastelen myös työn käsitteen ja työelämän muuttumista pääasiassa Juha Siltalan tutkimusten pohjalta. Omat tulokseni miesten työlle antamien merkitysten muuttumisesta ovat samansuuntaisia Siltalan tulosten kanssa. Vertaan nykypäivän köyhyydestä kertovien mielipiteitä sosiaaliturvan tasosta ja nöyryyttävyydestä Pasi Moision tutkimuksiin suomalaisesta hyvinvoinnista ja Kirsi Juhilan tutkimuksiin aikuissosiaalityöstä. Myös aikuisten parissa sosiaalityötä tekevät kokevat Juhilan mukaan ristiriitaa suhteessa työlle asetettuihin vaatimuksiin aktivoinnista ja ammattieettisiin lähtökohtiin heikoimmassa asemassa olevien tukemisesta. Päädyn pohtimaan työn ja työelämän muuttumista ja otan kantaa Juhilan tavoin, että eriarvoistumista korostavaa puhetapaa tulee tuoda yksilön vastuuta korostavan vallitsevan puhetavan rinnalle aikuisten parissa tehtävässä sosiaalityössä.

Maijala on väitöskirjassaan tutkinut 1930-luvun talouspulan vaikutusta suomalaiseen maaseutuyhteisöön sekä yhteisön selviytymistä kohtaamastaan taloudellisesta kriisistä. Kriisin syntyyn vaikutti vanhakantaisen maaseutuyhteisön perinteisten toimintamallien yhteentörmäys modernisoituvan yhteiskunnan kanssa. Murros johti talonpoikasen väestön monimuotoiseen vastarintaan, ja kriisistä selviytyminen vaati ennen kaikkea kykyä sopeutua muutokseen. Vaikka Maijalan tutkimuksen kohteena on Kalajokilaakso ja siellä erityisesti Reisjärvi, väitöskirjan tarkoituksena ei ole tutkia yksittäistä kohdetta. Tutkimuksen kohteena on prosessi, jonka tutkiminen Kalajokilaaksossa oli mahdollista. This study describes the effects of the 1930s economic recession on the Finnish agricultural society, and how it survived the economic crisis it confronted.The study includes the compulsory sales in the Reisjärvi parish and elsewhere in the basin of the Kalajoki-river during the depression of the 1930s. Between 1929 and 1936, 504 farms were put up for compulsory sale in the Kalajoki-river basin. This was 10 per cent of all the farms. Although compulsory sales took place in all the parishes of the area, there were notable differences between the districts. The overall picture of a farm in financial difficulties is unravelled by analyzing the material. In addition to crisis in community, the effects of the depression on an individual are shown with a few examples. Despite the local nature of the examples, they can be seen as a general picture of an individual’s distress caused by the depression. In the basin of Kalajoki-river the compulsory sales were a problem for the middle-sized and relatively large commercialised farms. The compulsory sales clearly focused on the farms, which had over 15 hectares of arable land. Farms with over 25 hectares were relatively sold the most.The bitterness of the small farmers, who were not able to pay their debts, was shown in many ways. The most visible form of the bitterness was a stir, which received nation-wide attention. Both individual and communal – passive and active – resistance existed in local terms as well, even though they did not receive as much attention. The most effective way to help the farmers in financial difficulties was to redeem a sold farm to the state and return it back to its former owner. In the basin of the Kalajoki-river 43 per cent of the sold farms were redeemed by the state. As a general rule, this system could be seen as a certain state loan, since nine out of ten farms were returned back either to the former owner or to his/her relatives. In the basin of the Kalajoki-river the owners of rather large farms had better chances to survive than the small farmers. While 20-30 per cent of the farms with less than 10 hectares of arable land were admitted to redemption, the ratio of the larger farms was two or even three times more.

Elintarvehallituksen lehtisiä; n:o 5