Search

Evidence on the relationship between psychosocial well-being and physical activity (PA) is insufficient, especially in young adults between 18 and 29 years. Identifying protective factors for psychosocial well-being as well as factors that may promote PA behaviour in this specific age group is crucial.The aim of the present study was to explore the association between self-reported leisure time physical activity (LTPA) and a number of measures of psychosocial well-being in a large sample of Finnish young men. The sample used for this study is based on registers of the Finnish Defence Forces and consist of questionnaire-based data collected from 159,776 young healthy men (18–29 years, mean age 19 years) who started their military service during the period from 2015 to 2021. Sum scores were calculated for self-esteem and prosocial behaviour. Physical activity, number of friends and the relationship with the parents were each measured with a single question. Unadjusted and adjusted (education, financial situation of the family, family structure) logistic regression models were calculated.A multinominal logistic regression analysis showed that a higher level of LTPA was associated with a higher level of both prosocial behaviour (OR 6.12, 95% CI 5.88–6.36) and self-esteem (OR 4.41 95% CI 4.28–4.54). Further, LTPA had a positive relationship with good social relations, both with peers and parents. The odds ratio for participation in any LTPA weekly was higher (OR 2.74; CI 2.27–3.20) among those who had a close and trustworthy relationship with their parents compared to those men with more challenging relationships with their parents (OR 1.77; CI 1.46–2.14). An inactive lifestyle (PA less than once a week) seemed to be most common among men with no friends. About one third (31%) of men with no friends reported to engage in LTPA less than once a week, while only 10% of men with very many good friends reported to engage in similarly inactive LTPA behaviour.LTPA seems to be positively associated with self-esteem, prosocial behaviour and good social relations among young adult men. Actions aimed at promoting LTPA may have a positive impact on psychosocial well-being among young men, or vice versa. The relationship between PA and psychosocial well-being is complex and interrelated.

Background Identifying common factors that affect public adherence to COVID-19 containment measures can directly inform the development of official public health communication strategies. The present international longitudinal study aimed to examine whether prosociality, together with other theoretically derived motivating factors (self-efficacy, perceived susceptibility and severity of COVID-19, perceived social support) predict the change in adherence to COVID-19 containment strategies. Method In wave 1 of data collection, adults from eight geographical regions completed online surveys beginning in April 2020, and wave 2 began in June and ended in September 2020. Hypothesized predictors included prosociality, self-efficacy in following COVID-19 containment measures, perceived susceptibility to COVID-19, perceived severity of COVID-19 and perceived social support. Baseline covariates included age, sex, history of COVID-19 infection and geographical regions. Participants who reported adhering to specific containment measures, including physical distancing, avoidance of non-essential travel and hand hygiene, were classified as adherence. The dependent variable was the category of adherence, which was constructed based on changes in adherence across the survey period and included four categories: non-adherence, less adherence, greater adherence and sustained adherence (which was designated as the reference category). Results In total, 2189 adult participants (82% female, 57.2% aged 31–59 years) from East Asia (217 [9.7%]), West Asia (246 [11.2%]), North and South America (131 [6.0%]), Northern Europe (600 [27.4%]), Western Europe (322 [14.7%]), Southern Europe (433 [19.8%]), Eastern Europe (148 [6.8%]) and other regions (96 [4.4%]) were analyzed. Adjusted multinomial logistic regression analyses showed that prosociality, self-efficacy, perceived susceptibility and severity of COVID-19 were significant factors affecting adherence. Participants with greater self-efficacy at wave 1 were less likely to become non-adherence at wave 2 by 26% (adjusted odds ratio [aOR], 0.74; 95% CI, 0.71 to 0.77; P P = .04). Conclusions This study provides evidence that in addition to emphasizing the potential severity of COVID-19 and the potential susceptibility to contact with the virus, fostering self-efficacy in following containment strategies and prosociality appears to be a viable public health education or communication strategy to combat COVID-19.

This Finnish longitudinal study investigated the role of relationships with mothers (n = 631) and teachers (n = 56), and adolescents' (n = 848; 53.9% girls, 46.1% boys) temperament in the development of the adolescents' socioemotional functioning during the transition to lower secondary school (Grade 6 to Grade 7; age in Grade 6: M = 12.32, SD = 0.36). The results showed that mother–adolescent closeness predicted a higher level and teacher–adolescent closeness predicted a smaller decrease in prosocial behavior. Teacher–adolescent conflict predicted a higher level, and mother–adolescent conflict predicted an increase in externalizing problems. Only temperament predicted internalizing problems. In addition, relationship quality both mediated and moderated some of the associations between temperament and socioemotional functioning. peerReviewed

The coronavirus disease (COVID-19) pandemic fundamentally disrupted humans’ social life and behavior. Public health measures may have inadvertently impacted how people care for each other. This study investigated prosocial behavior, its association well-being, and predictors of prosocial behavior during the first COVID-19 pandemic lockdown and sought to understand whether region-specific differences exist. Participants (N = 9,496) from eight regions clustering multiple countries around the world responded to a cross-sectional online-survey investigating the psychological consequences of the first upsurge of lockdowns in spring 2020. Prosocial behavior was reported to occur frequently. Multiple regression analyses showed that prosocial behavior was associated with better well-being consistently across regions. With regard to predictors of prosocial behavior, high levels of perceived social support were most strongly associated with prosocial behavior, followed by high levels of perceived stress, positive affect and psychological flexibility. Sociodemographic and psychosocial predictors of prosocial behavior were similar across regions. info:eu-repo/semantics/publishedVersion

This study focused on associations between children’s socioemotional development (prosocial behaviour, internalizing and externalizing problems) and parenting styles (affection, behavioural control, and psychological control), and the moderating role of children’s social withdrawal (as a temperamental characteristic) in these associations. Children’s socioemotional development (n = 314) were rated by teachers at three-time points (grades 1–3). Parents completed questionnaires measuring their parenting styles at the same three-time points. The level of social withdrawal was obtained at the end of kindergarten from teachers’ reports. Panel analysis showed that prosocial behaviour was associated with a higher level of affection, while externalizing problems were associated with a higher level of behavioural control. Among children with a high level of social withdrawal, prosocial behaviour predicted high maternal psychological control, while internalizing problems predicted high paternal psychological control. However, among children with a low level of social withdrawal, socioemotional development had no impact on parenting styles. peerReviewed

This study aimed at investigating the reciprocal longitudinal associations between teacher– and parent–child relationships and children’s adjustment behaviors during Grade 1, and the role of the child’s temperament in this interplay. The longitudinal study followed Lithuanian children (229 in kindergarten [T0], 337 at the beginning of Grade 1 [T1], 341 at the end of Grade 1 [T2]), their parents, and their Grade 1 teachers (n = 24). The parents and teachers reported on the quality of their relationship with the children during Grade 1. In addition, parents reported on the children’s temperament in kindergarten, and the teachers reported on the children’s adjustment behaviors during Grade 1. The results showed evocative effects of children’s adjustment behaviors at the beginning of Grade 1 on the relationship quality at the end of Grade 1. In particular, prosocial behavior positively predicted teacher–child closeness, and high externalizing problems positively predicted teacher–child and parent–child conflict. In addition, we identified two indirect paths from children’s temperamental surgency to closeness with teachers via prosocial behavior and to conflicts with teachers via externalizing problems. The results of the present study suggest that children’s characteristics, such as temperament and adjustment behaviors, predict particularly teachers’ and, to some extent, parents’ perceptions of their relationship quality with the child at the beginning of children’s school career. peerReviewed

Tiedon jakaminen on viestinnällinen prosessi, jossa jaetaan ja vastaanotetaan tietoa. Tähän liittyvät toimintaa ja motivaatiota kuvaavat termit altruismi, prososiaalisuus ja auttaminen. Altruismi viittaa yleisesti toisen hyvää lisäämään pyrkivään epäitsekkääseen käyttäytymiseen tai motivaatioon. Prososiaalisuus viittaa toisen hyvää lisäävään käyttäytymiseen, joka on yleisesti yhteiskunnassa tai jonkin sosiaalisen ryhmän toimesta hyväksyttyä. Työn viitekehyksessä tarkastellaan taulukoiden muun muassa näiden käsitteiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkielmassa tarkastellaan kartoittaen tiedon jakamisen altruistia, prososiaalisia ja auttavia tekijöitä systemaattisen kirjallisuuskatsauksen ja laadullisen analyysin menetelmällä. Aineistoksi seulottiin 43 tutkimusartikkelia, joiden sisältöä tarkastellaan jakamalla niitä kokonaisuuksiin ja taulukoimalla muuttujia ja tuloksia. Aineistoa tarkastellaan jakamalla se (1) suoran vaikutuksen hypoteeseihin (35 artikkelia), (2) moderoiviin muuttujiin ja polkumalleihin (5 artikkelia) sekä (3) verkkopalveluiden motivaatioiden tarkasteluun (6 artikkelia). Suoran vaikutuksen hypoteeseista altruismin yhteyttä eri tavoilla määriteltyyn tiedon jakamiseen oli tutkittu eniten (24 artikkelia, 68,6 %), minkä lisäksi oli muun muassa tutkittu auttamisen iloa (7 artikkelia, 20 %) ja prososiaalisia käsitteitä (2 artikkelia, 5,7 %). Altruismi-hypoteeseista 79 % sai tukea. Moderoivia muuttujia tarkasteltiin neljässä artikkelissa (yhteisöluottamus, työryhmän negatiivinen tai positiivinen tunneilmapiiri, sukupuoli ja kollegoihin tai esimieheen luottaminen) ja yhdessä artikkelissa oli polkumalli. Motivaatioita verkkopalveluissa (sosiaaliset verkko- tai verkostopalvelut) tutkittiin kuudessa tutkimuksessa, joissa altruismi tai prososiaalinen käyttäytyminen sijoittui motivaationa eri sijoille ensimmäisestä keskivaiheille tai loppupäähän riippuen verkkopalvelusta. Yhteenvedossa ja pohdinnassa käsitellään tulosten merkitystä ja aihepiirin löydösten suhdetta tutkielman lähtökohtiin. Tiedon jakamisen motivaatioiden kokonaiskuvaan tässä tutkielmassa tarkastellut tekijät tuovat toisen huomioimisen (toisen hyvän) korostamista. Tutkimusta on julkaistu merkittäviä määriä viime vuosina. Tulokset vahvistavat ja laajentavat käsitystä aihepiirin kokonaisuudesta ja julkaistusta tutkimuksesta. Lopuksi käsitellään tutkielman rajoituksia (esim. täydennyshakujen puute) jatkotutkimusehdotusten ohella.

PurposeThe purpose of this paper is to investigate the mediating role of prosociality, which is defined in terms of helping and benefitting others, between teacher collaboration and their turnover intentions. Prosociality was measured as prosocial impact and prosocial motivation.Design/methodology/approachThis study was conducted through a cross-sectional survey of 260 elementary and junior high school teachers in Japan. A structural equational model was employed to examine the mediating roles of prosocial impact and prosocial motivation in the relationships between teacher collaboration and their turnover intention.FindingsThe results, first, supported the hypotheses: the high perception of teacher collaboration in school predicted high perceived prosocial impact; high perceived prosocial impact predicted high perceived prosocial motivation; and high perceived prosocial motivation predicted decreased turnover intention. Second, results supported partial mediating roles of prosocial impact and prosocial motivation between teacher collaboration and turnover intention.Research limitations/implicationsLimitations of this study include cross-sectional data that may limit the potential for causal inferences, and self-report data. Future studies should incorporate alternative designs.Practical implicationsResults indicate that teacher collaboration contributes to less teacher turnover intention via prosociality. Thus, to enhance teachers’ prosocial impact, more opportunities to realise their collaboration should be considered.Originality/valueThis is the first study to explore the relationships between teacher collaboration and turnover intention in educational organisations with prosociality, which resides as core goals and objectives of teachers.

This study aimed to compare the mediation of psychological flexibility, prosociality and coping in the impacts of illness perceptions toward COVID-19 on mental health among seven regions. Convenience sampled online survey was conducted between April and June 2020 from 9130 citizens in 21 countries. Illness perceptions toward COVID-19, psychological flexibility, prosociality, coping and mental health, socio-demographics, lockdown-related variables and COVID-19 status were assessed. Results showed that psychological flexibility was the only significant mediator in the relationship between illness perceptions toward COVID-19 and mental health across all regions (all ps = 0.001–0.021). Seeking social support was the significant mediator across subgroups (all ps range = &lt, 0.001–0.005) except from the Hong Kong sample (p = 0.06) and the North and South American sample (p = 0.53). No mediation was found for problem-solving (except from the Northern European sample, p = 0.009). Prosociality was the significant mediator in the Hong Kong sample (p =0.016) and the Eastern European sample (p = 0.008). These findings indicate that fostering psychological flexibility may help to mitigate the adverse mental impacts of COVID-19 across regions. Roles of seeking social support, problem-solving and prosociality vary across regions.

Aggressive behavior in school is an ongoing concern. The current focus is on specific manifestations such as bullying, but the behavior is broad and heterogenous. Children spend a substantial amount of time in school, but their behaviors in the school setting tend to be less well characterized than at home. Because aggression may index multiple behavioral problems, we used three validated instruments to assess means, correlations and gender differences of teacher-rated aggressive behavior with co-occurring externalizing/internalizing problems and social behavior in 39,936 schoolchildren aged 7-14 from 4 population-based cohorts from Finland, the Netherlands, and the UK. Correlations of aggressive behavior were high with all other externalizing problems (r: 0.47-0.80) and lower with internalizing problems (r: 0.02-0.39). A negative association was observed with prosocial behavior (r: -0.33 to -0.54). Mean levels of aggressive behavior differed significantly by gender. Despite the higher mean levels of aggressive behavior in boys, the correlations were notably similar for boys and girls (e.g., aggressive-hyperactivity correlations: 0.51-0.75 boys, 0.47-0.70 girls) and did not vary greatly with respect to age, instrument or cohort. Thus, teacher-rated aggressive behavior rarely occurs in isolation; boys and girls with problems of aggressive behavior likely require help with other behavioral and emotional problems. Important to note, higher aggressive behavior is not only associated with higher amounts of other externalizing and internalizing problems but also with lower levels of prosocial behavior.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yläkouluikäisten nuorten kokemusta koulussa koetusta yhteenkuuluvuudesta sekä perheeltä ja ystäviltä saatavasta sosiaalisesta tuesta. Lisäksi tarkasteltiin, eroavatko tyttöjen ja poikien sekä kantasuomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten nuorten kokemukset toisistaan. Tutkimuksessa selvitettiin myös, kuinka yhteenkuuluvuus koulussa sekä sosiaalinen tuki perheeltä ja ystäviltä ovat yhteydessä mielenterveyden ulottuvuuksiin. Mielenterveyden ulottuvuuksina tarkasteltiin internalisoivia oireita, eksternalisoivia oireita, prososiaalisuutta ja resilienssiä. Viimeisenä tutkittiin, onko sukupuolella tai maahanmuuttajataustalla vaikutusta edellä mainittuihin yhteyksiin. Tutkimuksen aineisto on kerätty osana Maahanmuuttajanuorten Psykososiaalinen Tukeminen Koulussa - interventiotutkimushanketta. Tässä tutkimuksessa käytettiin poikkileikkausaineistoa, joka pohjautuu nuorten kyselylomakevastauksiin hankkeen aloitusajankohdassa syksyllä 2019 (n = 1981). Yhteenkuuluvuuden sekä sosiaalisen tuen kokemuksia tarkasteltiin frekvenssien ja kaksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Edellisten yhteyksiä mielenterveyden ulottuvuuksiin sekä sukupuolen ja maahanmuuttajataustan moderoivaa vaikutusta tarkasteltiin hierarkkisella regressioanalyysillä. Tulokset osoittivat, että enemmistö Suomessa asuvista nuorista koki sekä yhteenkuuluvuutta koulussa että sosiaalista tukea perheeltä ja ystäviltä paljon tai kohtalaisesti. Tytöt kokivat saavansa poikia enemmän sosiaalista tukea ystäviltään. Lisäksi havaittiin, että kantasuomalaiset nuoret kokivat enemmän yhteenkuuluvuutta koulussa ja sosiaalista tukea ystäviltään kuin maahanmuuttajanuoret. Yhteenkuuluvuus koulussa sekä sosiaalinen tuki perheeltä ja ystäviltä olivat kaikki yhteydessä vähäisempiin internalisoiviin ja eksternalisoiviin oireisiin sekä suurempaan määrään prososiaalisuutta ja resilienssiä. Vähäisempi yhteenkuuluvuus sekä vähäisempi perheeltä ja ystäviltä saatava sosiaalinen tuki lisäsivät enemmän tyttöjen kuin poikien internalisoivia oireita ja vähensivät enemmän poikien prososiaalisuutta. Lisäksi vähäisempi perheeltä saatava sosiaalinen tuki vähensi enemmän poikien kuin tyttöjen resilienssiä. Yhteenkuuluvuus koulussa sekä sosiaalinen tuki perheeltä ja ystäviltä olivat yhtä merkityksellisiä kantasuomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten nuorten mielenterveydelle. Yhteenvetona voidaan todeta, että koulussa koettu yhteenkuuluvuus sekä perheeltä ja ystäviltä saatavan sosiaalisen tuen kokemus ovat nuorten mielenterveyttä tukevia elementtejä. Näin ollen yhteenkuuluvuuden ja sosiaalisen tuen kokemusten vahvistaminen on tärkeää. Tulokset ovat pääosin linjassa aiemman tutkimustiedon kanssa mutta toivat myös uutta tietoa aiheesta. Kouluissa tulisi pohtia yhteisöllisyyden sekä sosiaalista tukea vahvistavien kaveritaitojen kehittämistapoja. Lisäksi vanhempien tietoisuutta heiltä saatavan sosiaalisen tuen merkityksestä tulisi lisätä.

Tässä tutkielmassa tarkastelen toisiin ihmisiin, muihin lajeihin ja ympäristöön kohdistuvaan empatiaan kasvattamista 1.–6. luokkien oppikirjoissa. Lähestyn aineistoa sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta suhtautuen siihen osana kasvatuksen todellisuuden rakentumista. Analyysimenetelmänä tutkielmassa toimii diskurssianalyysi, jonka avulla kielen sosiaalisia merkityksiä saadaan nostettua esille tunnistamalla kielenkäytössä esiintyviä puhetapoja. Tutkielman tavoitteena on tuoda näkyväksi niitä kielenkäytön tapoja, joilla luodaan merkityksiä puheen kohteena oleville asioille ja tarkastella niiden merkitystä todellisuuden rakentumisessa. Empatiakyky on joustava, opeteltavissa oleva taito, joka kuuluu osana prososiaalisen käyttäytymisen kokonaisuuteen. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (POPS 2014) empatiakasvatukseen viittaavaa sisältöä, kuten ohjaamista tunnetaitoihin ja toisen näkökulman huomioimiseen, löytyy useiden oppiaineiden sisällöistä. Tämän tutkielman aineisto muodostuu elämänkatsomustiedon, historian, uskonnon, yhteiskuntaopin ja ympäristöopin oppiaineiden oppikirjoista ja -materiaaleista, jotka ovat tällä hetkellä käytössä olevan opetussuunnitelman mukaisia. Tutkielman aineistosta nousi esille neljä empatiaan kasvattamisen kannalta merkityksellistä diskurssia. Hyvän diskurssi rakentaa prososiaalisesta käyttäytymisestä kuvaa hyvän ihmisen ominaisuutena. Hyvä ihminen on toiselle hyvä kaveri: auttaa, lohduttaa, kannustaa ja on empaattinen. Hyvyyteen kuuluu myös myötätunnon ja auttamishalun kohdistuminen maantieteellisesti kauempana asuviin avun tarpeessa oleviin ihmisiin. Vaikuttamisen ja vastuun diskurssilla korostetaan jokaisen mahdollisuuksia ja velvollisuuksia olla mukana suojelemassa ympäristöä ja tehdä arjessa ympäristön kannalta parempia valintoja. Diskurssi tuottaa oppilaista käsitystä aktiivisina ja vastuuntuntoisina toimijoina. Vaikuttamiskeinoja käsittelevään puheeseen ei oteta mukaan ruoantuotannon ympäristövaikutuksia. Eriarvoistamisen diskurssi jakautuu eläintuotannon normaalistamisen diskurssiin ja huolenpidon diskurssiin. Normaalistamisen diskurssi rakentaa karjataloudesta kuvaa arkipäiväisenä, kyseenalaistamattomana ruoantuotannon menetelmänä ja jättää eläimet objektin rooliin. Huolenpidon diskurssissa arvostava ja välittävä puhe kohdistuu lemmikkieläimiin ja uhanalaisiin eläimiin. Historiallisen havainnoitsijan diskurssissa rakennetaan menneisyyden ihmisistä kuvaa tapahtumien ja elämänkulun sivustaseuraajina.

Using a cross-sectional study design, we tested a structural equation model of hypothesized relationships among a group of variables: motivational climate in physical education (PE), students&rsquo, social competence in PE, out of-school physical activity (PA) motivation, PA intention and their moderate-to-vigorous PA (MVPA). Based on the self-reports of 363 fourth to sixth grade elementary school students (172 girls, 191 boys), the model revealed that the task-involving motivational climate in PE was linked to higher MVPA via cooperation in PE, and also via extrinsic motivation and PA intention. Ego-involving motivational climate was related to higher extrinsic motivation and amotivation, further to higher PA intention and, finally, to higher MVPA. Task-involving motivational climate was positively linked to students&rsquo, social competence markers of cooperation and empathy, and negatively to disruptiveness. Ego-involving motivational climate was positively related to disruptiveness and impulsivity, the markers of low social competence. The study showed that the motivational climate and co-operational aspect of social competence both played significant roles in students&rsquo, PA motivation, PA intention and MVPA. A pedagogical model that brings the learning of social competence relevant skills to the fore is creative physical education (CPE). Analysis of CPE is provided which highlights teaching behaviors which contribute to the students&rsquo, MVPA through motivational climates, co-operation, PA motivation and PA intention.

Status considerations have recently been linked to prosocial behaviors. This research shows that even everyday consumer behaviors such as favoring organic foods serve as prosocial status signaling. Key ideas from the continuum model of consumer impression formation and the theories of costly signaling and symbolic consumption are synthetized to make sense of this phenomenon. Two web-surveys (Ns = 187, 259) and a field study (N = 336) following experimental designs are conducted. This approach allows the analysis of both the more and less conscious reactions of consumers. Study 1 shows that the image of consumers favoring organic product versions is marked by characteristics consistent with prosocial status signaling. Study 2 replicates these findings with another sample and a wider range of products and demonstrate that observers’ conservative values influence the image formed of organic food users. Study 3 establishes that similar image effects also emerge through a less conscious formation process and that they extend to how organic food users are socially treated. This research advances the current understanding concerning the interlinkages between organic food usage, prosocial status signaling, consumer impressions and reputation management. Substantively, the studies provide novel compelling empirical evidence for the ability of non-luxurious everyday consumer behaviors to qualify as prosocial status signaling. Conceptually, the integration of evolutionary and sociocultural perspectives represents a major contribution. More specifically, this research yields new understanding as regards the role of individual variation in sensing and interpreting status symbols.

Aiemman tutkimustiedon perusteella on esitetty, että yksi keskeinen prososiaalisen käyttäytymisen motivoivista tekijöistä on mahdollisesti empatia, eli taipumus samaistua toisen tunteisiin ja huoliin sekä kyky kokea myötätuntoa toista kohtaan. Viimeaikaiset tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että toisen hätään kohdistuvat empatian osoitukset näkyvät aiemmista teorioista poiketen jo alle vuoden ikäisten vauvojen käyttäytymisessä. Tutkimusta pienten lasten varhaisen empatian yhteydestä myöhempään prososiaaliseen käyttäytymiseen on kuitenkin olemassa hyvin niukasti. Koska empaattista reagointia ja prososiaalista toimintaa alkaa ilmenemään lapsen käyttäytymisessä jo ensimmäisten ikävuosien aikana, on aihetta tärkeää tutkia jo vauvaiästä alkaen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia vauvaiän empaattisen reagoinnin yhteyttä myöhemmin taaperoiässä ilmenevään prososiaaliseen toimintaan. Tutkimus pyrki selvittämään, voidaanko vauvaiän empatian perusteella ennustaa myöhempää auttamiskäyttäytymistä. Hypoteesiksi asetettiin, että seitsemän kuukauden iässä empaattisemmin toisen mielipahaan reagoivat vauvat osoittavat enemmän prososiaalista toimintaa auttamalla tutkijaa auttamistehtävissä noin 20 kuukauden iässä verrattuna vauvoihin, joiden empaattinen reagointi seitsemän kuukauden iässä on vähäisempää. Tutkimus on osa laajempaa vauvaiän empatian kehitystä tarkastelevaa projektia. Tutkimukseen kuului kaksi n. 30 minuutin tutkimuskäyntiä. Tutkimuksen molempiin vaiheisiin osallistui yhteensä 101 lasta, joista 95 lapselta saatiin onnistuneesti mitattua sekä empaattinen reagointi vauvaiässä että auttaminen taaperoiässä. Vauvaiän tutkimuskäynnillä lapsen empaattista reagointia toisen hätään mitattiin kipusimulaation ja videotehtävän avulla. Kipusimulaatiossa tutkija esitti satuttavansa itseään leikin lomassa ja itkuvideotehtävässä havainnoitiin vauvan reaktioita tilanteessa, jossa hän näki toisen lapsen itkevän videolla. Seurantavaiheessa tutkittiin kuuden auttamistilanteen avulla auttaako lapsi spontaanisti tutkijaa saavuttamaan instrumentaalisia tavoitteita. Lisäksi lasten äidit täyttivät molempien tutkimuskäyntien jälkeen sähköisen kyselylomakkeen, jonka perusteella tarkasteltiin perheiden yleisiä taustatietoja. Yhteyttä vauvaiän empatian ja taaperoiän prososiaalisen toiminnan välillä ei havaittu. Vauvaiän empaattinen reagointi toisen mielipahaa kohtaan ei ennustanut myöhempää auttamiskäyttäytymistä, joten asetettu hypoteesi ei saanut tuloksista tukea. Tämän tutkimuksen perusteella prososiaalisuus (erityisesti instrumentaalinen auttaminen) ei siis näytä edellyttävän empaattista huolta. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että empatiaa ja prososiaalisuutta selittävät osittain eri taustatekijät. Tutkimus toi myös arvokasta lisätietoa varhaisesta vauvaiän empatian kehityksestä ja tuki aiempia tutkimushavaintoja pienten lasten instrumentaalisesta auttamisesta. Varhaisen empatian yhteyttä prososiaalisuuteen on syytä tutkia edelleen lisää, sillä sekä empatia että prososiaalinen toiminta ovat keskeisessä roolissa ihmisten välisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Aikuisten osalta tiedetään, että empatiakyvyn puute on yhteydessä esimerkiksi antisosiaaliseen käyttäytymiseen, jota pidetään prososiaalisen käyttäytymisen vastakohtana. Jatkotutkimuksia tulisi tehdä erityisesti vauvaiän empatian ja prososiaalisen toiminnan eri muotojen taustatekijöistä, sillä mahdolliset häiriöt empatian kehityksessä on tärkeää havaita jo varhaisessa vaiheessa.

Organizational scholars have vigorously and long studied being prosocial in defining ‘prosociality’ as motivation, behavior, and impact to help or benefit others. This study attempts to provide an overview of previous studies that have approached the elements of being prosocial in educational leadership contexts. However, most of the prosocial elements in education are not explicitly defined as prosociality and have not yet been systematically studied. Thus, this study explored the research questions: (a) What elements could be involved in prosociality within educational leadership? (b) Who could be involved in the process of prosociality in educational leadership? The final corpus of this study was 83 articles published between 1993 and 2016. The reviewed concepts were categorized into three themes proposed in organizational studies: prosocial motivation, prosocial behavior, and prosocial impact. Moreover, the multiple educational actors related to prosocial elements were identified. The findings provide an outline of possible directions for future research according to the three themes.

The scale of human cooperation and conflict is outstanding and evolutionarily challenging to explain. Cooperative and hostile behaviours have deep evolutionary roots and adaptive functions. However, theoretical models differ in how they explain these functions. Thus, my thesis aims to empirically test functional predictions about human cooperation and conflict. These experiments use a behavioural ecological framework, and pay also attention to the effects of social and developmental environments. In the first two chapters, I studied how group composition affects cooperation and individual success, and how people react to information of each other’s cooperative behaviour. I found that cooperative contributions increased with greater group heterogeneity for those with high baseline cooperativeness, and decreased for those with lower baseline cooperativeness. However, people were insensitive to pre-information of group composition, even though group composition was essential for cooperation to be successful. In Chapter III, I compared evolutionary theories of human intergroup conflict by empirically testing whether intergroup aggression is motivated by public goods as predicted by models of group selection (i.e. Parochial Altruism models) or by private goods as predicted by models of individual selection (i.e. Male Warrior and Chimpanzee models). My results challenge group selection models by implying that private goods motivate intergroup hostilities even when they are socially inefficient. In chapter IV, I propose and test a hypothesis that harsh parental treatment intensifies group-beneficial prosocial and bellicose norms and thus contributes to group success in intergroup conflicts. I found, in accordance with my hypothesis, that harsh parental treatment increased both these traits in males and harsh parenting may thus bear cultural evolutionary consequences. Together, my results contribute further knowledge to our evolutionary understanding of the dynamics, backgrounds and patterns of human cooperation and conflict.

As the current research suggests that there are links between prosocial acts and status signaling (including sustainable consumer choices), we empirically study (with three experiments) whether food consumers go green to be seen. First, we examine how activating a motive for status influences prosocial organic food preferences. Then, we examine how the social visibility of the choice (private vs. public) affects these preferences. We found that when consumers' desire for status was elicited, they preferred organic food products significantly over their nonorganic counterparts; making the choice situation visible created the same effect. Finally, we go beyond consumers' evaluative and behavioral domains that have typically been addressed to investigate whether this (nonconscious) "going green to be seen" effect is also evident at the level of more physiologically-driven food responses. Indeed, status motives and reputational concerns created an improved senso-emotional experience of organic food. Specifically, when consumers were led to believe that they have to share their organic food taste experiences with others, an elevation could be detected not only in the pleasantness ratings but also in how joyful and hopeful they felt after eating a food sample. We claim that the reason for this is that a tendency to favor organic foods can be viewed as a costly signaling trait, leading to flaunting about one's prosocial tendencies. According to these findings, highlighting socially disapproved consumption motives, such as reputation management, may be an effective way to increase the relatively low sales of organic foods and thereby promote sustainable consumer behavior. (C) 2017 Elsevier Ltd. All rights reserved.

Hautala, Harri. 2017. Fyysisen aktiivisuuden yhteys kaverisuhdeongelmiin ja prososiaaliseen käyttäytymiseen yläasteikäisillä nuorilla. Erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. Tämä tutkimus käsittelee fyysisen aktiivisuuden yhteyttä kaverisuhdeongelmiin ja prososiaaliseen käyttäytymiseen yläasteikäisillä nuorilla. Asiaa tarkastellaan sekä fyysisen aktiivisuuden määrän että sukupuolen mukaan. Tutkimuksen aineisto on kerätty Liiku, opi, osallistu –hankkeen yhteydessä kyselylomakkeilla kolmelta keskisuomalaiselta yläkoululta vuonna 2009. Siihen osallistui noin 670 7.-9. –luokkalaista. Tässä gradussa tutkittiin onko fyysinen aktiivisuus yhteydessä kaverisuhdeongelmiin ja prososiaaliseen käyttäytymiseen. Analyysissa käytettiin Pearsonin korrelaatiokerrointa ja monimuuttujaista varianssianalyysia. Tutkimuksen tulosten mukaan fyysinen aktiivisuus oli positiivisessa yhteydessä prososiaaliseen käyttäytymiseen. Fyysinen aktiivisuus ja kaverisuhdeongelmat sen sijaan korreloivat negatiivisesti. Sukupuolet erosivat toisistaan siten, että tytöillä oli enemmän prososiaalista käyttäytymistä, mutta kaverisuhdeongelmissa eroa ei ollut. Fyysisen aktiivisuuden osalta aktiivisimmilla oli eniten prososiaalista käyttäytymistä ja vähiten kaverisuhdeongelmia, ja vähiten liikkuvilla puolestaan oli eniten kaverisuhdeongelmia ja vähiten prososiaalista käyttäytymistä. Tulokset olivat samansuuntaisia aiempien tutkimuslöydösten kanssa. Tulokset vahvistavat käsitystä fyysisen aktiivisuuden hyödyllisyydestä sosiaalisiin suhteisiin. Tässä tutkimuksessa fyysisellä aktiivisuudella havaittiin yhteys sekä sosiaalisten ongelmien vähenemiseen että prososiaalisen käyttäytymisen lisääntymiseen. Fyysisen aktiivisuus korreloi sekä kaverisuhdeongelmien että prososiaalisen käyttäytymisen kanssa vahvemmin tytöillä kuin pojilla. Yhteydet olivat melko heikkoja mutta kuitenkin tällä otoskoolla tilastollisesti merkitseviä. Tässä tutkimuksessa ei selviä, mikä tai mitkä elementit mahdollisesti operoivat fyysisen aktiivisuuden ja sosiaalisen ulottuvuuden välillä. On mahdollista, että esimerkiksi liikkumisen tavalla tai sillä, liikkuuko yksin vai yhdessä, on yhteyttä siihen, millaista sosiaalista käyttäytymistä ilmenee. Jatkotutkimusta tarvittaisiin muun muassa näiden seikkojen selvittämiseen.

Tutkielmassa selvitettiin, miten oppilaan toverisuosio, prososiaalisuus ja käyttäytyminen ovat yhteydessä opettaja-oppilassuhteen lämpimyyteen ja ristiriitaisuuteen 6. luokalla. Lisäksi tarkasteltiin sukupuolen yhteyttä opettaja- oppilassuhteeseen sekä missä määrin oppilaan sukupuoli, toverisuosio sekä prososiaalisuus ja käyttäytyminen selittävät opettaja-oppilassuhteen lämpimyyttä ja ristiriitaisuutta. Tutkimusaineisto koostui Alkuportaat- seurantatutkimuksen oppilaiden (n = 177) ja heidän opettajiensa kyselyistä. Analyysimenetelminä käytettiin korrelaatioanalyysia, t-testiä sekä hierarkkista regressioanalyysia. Tulokset osoittivat, että opettajat kokivat suhteensa poikiin ristiriitaisempana kuin tyttöihin. Toverisuosio oli kielteisesti yhteydessä opettaja- oppilassuhteen lämpimyyteen ja toveritorjunta oli yhteydessä suhteen ristiriitaisuuteen. Opettaja-oppilassuhteen lämpimyyttä selitti voimakkaimmin prososiaalisuus, kun taas suhteen ristiriitaisuutta selittivät käytöshäiriöt. Oppilaan sosiaaliseen käyttäytymiseen liittyvien muuttujien ja opettaja-oppilassuhteen ristiriitaisuuden välinen yhteys sekä selitysaste (45 %) olivat korkeampia verrattuna suhteen lämpimyyteen (24 %). Ristiriitaisen opettaja-oppilassuhteen ongelmallisuuden takia, tulisi kannustavan ja lämpimän opettaja-oppilassuhteen muodostamiseen kiinnittää enemmän huomiota opettajan koulutuksessa ja opettajan työssä, esimerkiksi järjestämällä aikaa oppilaiden yksilölliseen kohtaamiseen.

Sosiaalipsykologian alaan kuuluvan pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarkastella myötätunnon kokemisen ja psykologisen resilienssin mahdollista yhteyttä, sekä tämän yhteyden luonnetta. Tutkielmassa etsittiin myös resilienssiprosessin aikaansaavaa voimaa, joka aiemmissa resilienssitutkimuksissa oli jäänyt epäselväksi. Aiheen syvällisen ymmärtämisen saavuttamiseksi käytettiin aineisto- ja menetelmätriangulaatiota, jossa hyödynnettiin sekä määrällistä että laadullista aineistoa, sekä niille sopivia analyysimenetelmiä. Määrällinen aineisto koottiin European Social Survey datan kierroksen 6 Suomen kysymyksistä ja laadullinen teemahaastattelumateriaali hankittiin yhteistyössä Tampereen Kaupunkilähetyksen kanssa. Haastattelussa kuultiin viittä 63 - 76 -vuotiasta pitkän linjan vapaaehtoistyöntekijää, joilla oli kokemusta prososiaalisesta toiminnasta parhaimmillaan yli 40 vuotta. Määrällinen aineisto analysoitiin Spearmanin korrelaatiokertoimen ja regressioanalyysin avulla, kun taas laadullisen aineiston analyysissa käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Valitut analyysitavat osoittautuivat hyvin soveltuviksi, ja näiden avulla luotiin uudenlaista lähestymistapaa resilienssiprosessin hahmottamiseen. Tutkimustulosten mukaan myötätunnon kokeminen edistää onnellisuutta ja hyvinvointia, sekä vahvistaa resilienssiä. Tutkimuksen mukaan tärkein tekijä resilienssin vahvistajana on toiminta, johon myös myötätunto lukeutuu. Myötätunnon merkitys resilienssin vahvistajana nousi tutkimuksessa korostuneesti esille sen sosiaalisen luonteensa vuoksi. Prososiaalisen toiminnan kenttä tarjoaa tunne- ja vuorovaikutustaitoja kehittävän kehyksen, jossa on mahdollista vahvistaa resilienssin kannalta tärkeitä taitoja. Tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelu, vertaistuki ja merkityksenanto oman elämän ongelmille mahdollistuvat prososiaalisen toiminnan kautta, mitkä osaltaan vahvistavat yksilön sisäistä luottamusta. Tutkimuksen mukaan toiminnan ehdottomana edellytyksenä toimiikin luottamus, mikä käynnistää varsinaisen resilienssiprosessin vastoinkäymisten ilmaantuessa.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin nuoren ja vanhemman temperamenttiyhdistelmiä sekä niiden yhteyttä nuoren sosioemotionaaliseen kehitykseen. Tutkimus on osa syksyllä 2013 käynnistynyttä TIKAPUU – Alakoulusta yläkouluun -tutkimushanketta, jossa on mukana noin 55 luokkaa Jyväskylän ja Jämsän alueelta. Tämä tutkimusaineisto (N=607) koostuu nuorten ja vanhempien aineistoista, jotka kerättiin syksyn 2014 aikana nuorten ollessa kuudennella luokalla. Temperamenttia tarkasteltiin nuorille ja vanhemmille suunnattujen temperamentin itsearviointikyselyiden (EATQ-R ja ATQ) avulla. Tavoitteena oli etsiä temperamentin superfaktoreiden tahdonalainen itsesäätely, negatiivinen emotionaalisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus pohjalta temperamenttityypit joustava, ylikontrolloiva ja alikontrolloiva – niin nuorten kuin vanhempienkin keskuudesta. Lisäksi tutkittiin sitä, ovatko nuorten ja vanhempien temperamenttityypit yhteydessä toisiinsa ja millaisia yhteyksiä erilaisilla nuoren ja vanhemman temperamenttiyhdistelmillä oli nuoren sosioemotionaaliseen kehitykseen. Sosioemotionaalisen kehityksen ulottuvuuksia eli tunne- ja käytösoireita, yliaktiivisuutta sekä prososiaalisuutta arvioitiin nuorten täyttämällä itsearviointikyselyllä (SDQ). Niin nuorilta kuin vanhemmiltakin löydettiin aiempien tutkimusten mukaisesti kolme temperamenttityyppiä: joustava, ylikontrolloiva ja alikontrolloiva. Havaitut yhteydet nuoren ja vanhemman temperamenttityypin välillä olivat kuitenkin heikkoja. Yhteyksiä havaittiin kuitenkin tarkasteltaessa nuorten ja vanhempien temperamenttien jatkuvien superfaktoreiden välisiä yhteyksiä; etenkin vanhempien tahdonalainen itsesäätely oli positiivisessa yhteydessä sekä nuorten tahdonalaiseen itsesäätelyyn että kiinnostukseen muita ihmisiä kohtaan. Myös joidenkin muiden superfaktoreiden havaittiin olevan yhteydessä toisiinsa, joskaan ei yhtä merkittävästi. Selvä yhteys havaittiin myös eri temperamenttiyhdistelmien ja nuoren sosioemotionaalisen kehityksen ulottuvuuksien välillä. Joustavien nuorten havaittiin raportoivan yli- ja alikontrolloiviin nuoriin nähden vähiten erilaisia oireita, kuten tunne- ja käytösoireita sekä yliaktiivisuutta. He pitivät itseään myös toisia nuoria prososiaalisempina. Ylikontrolloivat nuoret sen sijaan raportoivat vähemmän yliaktiivisuutta sekä vähemmän käytös- ja tunneoireita kuin alikontrolloivat nuoret. Lisäksi he arvioivat itsensä alikontrolloivia nuoria prososiaalisemmiksi. Alikontrolloivat nuoret raportoivat muihin nuoriin verrattuna eniten tunne- ja käytösoireita sekä arvioivat olevansa toisia nuoria ylivilkkaampia. He arvioivat myös olevansa vähemmän prososiaalisia kuin muut nuoret, vanhemman temperamentista riippumatta. Nuoren sosioemotionaalisen kehityksen kannalta vanhemman temperamenttia merkittävämmäksi osoittautui siis nuoren oma temperamentti. Vanhemman temperamenttityypin havaittiin kuitenkin aikaansaavan eroja nuoren sosioemotionaalisen kehityksen ulottuvuuksissa nuorten temperamenttityyppien sisällä. Erityisesti vanhemman alikontrolloiva temperamenttityyppi näytti olevan yhteydessä nuoren ja vanhemman väliseen heikompaan yhteensopivuuteen nuoren sosioemotionaalisen kehityksen näkökulmasta, nuoren temperamentista riippumatta. Tutkimustieto on nykyisellään vähäistä sekä nuorten ja vanhempien temperamenttityyppien yhdistelmistä että näiden yhdistelmien yhteydestä nuoren sosioemotionaaliseen kehitykseen. Koska tämän tutkimuksen tulosten perusteella nuoren ja vanhemman temperamenttiyhdistelmien osoitettiin olevan yhteydessä nuoren sosioemotionaaliseen kehitykseen, on nuoren ja vanhemman temperamenttityyppien yhteensopivuutta tutkittava tulevaisuudessa havaitun yhteyden varmistamiseksi.

Jos ihminen on vain rationaalisia valintoja tekevä homo economicus, miksi olemme kuitenkin halukkaita yhteistyöhön, auttamiseen ja uhrauksiin muiden hyväksi? Mikä rooli on uskonnolla tällaisen toiminnan ohjauksessa, vai onko mitään?

Tämä pro gradu –tutkielma pohjautuu Jyväskylän yliopiston ”Oppiminen ja motivaatio” - hankkeen ”Alkuportaat – Lapset, vanhemmat ja opettajat yhteistyössä koulutien alussa” - seurantatutkimukseen. Tutkimuksen aineisto kerättiin vuosina 2011 lasten ollessa neljännellä luokalla. Tutkittavia äitejä oli 125. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita siitä, millaisia huolenaiheita äideillä oli liittyen lapsen koulunkäyntiin. Huolenaiheita kysyttiin kyselylomakkeella. Lisäksi oltiin kiinnostuneita siitä, selittävätkö äidin sosiaalinen tausta, koulutustaso, vanhemmuuden stressi ja masentuneisuus äitien huolia. Samoin oltiin kiinnostuneita, selittääkö lapsen taitotaso (yksilö– ja ryhmätestit) sekä kaverisuhteet (sosiometria) ja ongelmakäyttäytyminen (opettaja-arviointi) äitien huolia. Tulosten mukaan äidit eivät pääsääntöisesti olleet kovinkaan huolestuneita muista lapsen koulunkäyntiin liittyvistä asioista. Eniten he olivat huolissaan lapsen motivaatiosta ja vähiten opettajan ammattitaidosta. Tulokset osoittivat myös, että mitä yliaktiivisempia, huonommin matematiikan laskutaidossa ja kertotaulussa menestyviä lapset olivat, sekä mitä vähemmän lapsi osoitti prososiaalisuutta, sitä huolestuneempia vanhemmat olivat lapsen oppimismotivaatiosta. Lisäksi tulokset osoittivat, että mitä enemmän lapsella oli kaverisuhteisiin liittyvää ongelmakäyttäytymistä, negatiivisia toverimainintoja ja mitä huonommin lapsi menestyi kertotaulussa sekä mitä enemmän esiintyi vanhemmuuden stressiä, sen huolestuneempia vanhemmat olivat lapsensa kiusaamisesta. Tutkimus antoi uutta tietoa äidin huolenaiheista lapsensa koulunkäynnistä. Kiinnittämällä huomiota äidin lapsen koulunkäyntiä koskeviin huoliin voidaan parantaa perheen ja koulun välistä yhteistyötä. Lisäksi mikäli oppilashuollon resurssit olisivat riittäviä, voitaisiin tukea ohjata luokassa eniten sitä tarvitseville mm. oppimiseen tai ongelmakäyttäytymisen ehkäisemiseen. Tämä tutkimus toi esille myös lapsen kiusaamiseen puuttumisen tärkeyden, sillä lapsen kiusaaminen selitti äidin huolia lapsen oppimismotivaatiota enemmän. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tietää äidin huoliin vaikuttavien äitiin (mm. stressi) ja lapsiin liittyvien tekijöiden (mm. yliaktiivisuus) pidemmän aikavälin seuraukset. This master's thesis is based on follow-up study ”First Steps – Interaction and Learning within Children-Parent-Teacher Triangle”. The data for the research was collected in the year 2011 when the children were on fourth grade. There were 125 mothers under the study. The follow-up study was firstly interested in the kind of worries mother was experiencing in their children’s school-going. The concerns were registered with survey form. The second objective was to examine whether mothers social backgrounds, levels of education, parental stress and parental depression would explain mothers concerns. Also the children’s skill levels (individual- and group testing), social contacts, friends (sociometry) and problem behaviour (the teachers evaluation) were examined as possible predictors of mothers concerns. The results showed that the mothers weren't much concerned about other subjects concerning their children’s school-going. Mostly worrying thing was the child’s motivation and the least the teachers professionality. The results also pointed out that the more hyperactive, less skillful in calculus and times tables the kids were and the less the child showed prosociality, the more mothers worried their children’s motivation of learning. The results also indicated that the more the child had problem behaviour in their friendships and negative friend-mentions, the more mothers evidenced stress, the more concerned the mothers were about bullying.

Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia eroja on tyttöjen ja poikien sosiaalisessa pätevyy-dessä sekä työskentelytaitojen arvosanassa liikuntatunnilla. Toiseksi tutkittiin, miten tyttöjen ja poikien sosiaalisen pätevyyden molempien osa-alueiden, prososiaalisuuden ja antisosiaalisuuden, ilmenemismuodot liikuntatunnilla liittyvät heidän saamiinsa liikunnan työskentelytaitojen arvosanaan. Tutkimuksessa selvitettiin myös, missä määrin tyttöjen ja poikien sosiaalinen pätevyys liikuntatunnilla selittää työskentelytaitojen arvosanaa. Tutkimusaineisto oli osa Liikuntatunnit kaikille aktiiviseksi – CDG-malli opetuksen tukena -hankkeen myötä syksyllä 2011 kerättyä laajaa kyselyä. Tämän osatutkimuksen kohteena olivat Jyväskylän normaalikoulun 4.–6.-luokan oppilaat (N=186), joista tyttöjä oli 77 ja poikia 109. Sukupuolten välisiä eroja sosiaalisessa pätevyydessä ja työskente-lytaidoissa tutkittiin riippumattomien otosten t-testillä. Prososiaalisuuden ja antisosiaali-suuden ilmenemismuotojen yhteyksiä työskentelytaitojen arvosanaan selvitettiin Pear-sonin korrelaatiokertoimien avulla. Regressioanalyysillä tutkittiin, missä määrin sosiaa-linen pätevyys selittää työskentelytaitojen arvosanaa. Sukupuolten välillä ilmeni tilastollisesti merkitseviä eroja siinä, että tytöt arvioivat it-sensä liikuntatunnilla poikia empatiakykyisemmiksi ja pojat saivat parempia työskente-lytaitojen arvosanoja kuin tytöt. Sekä tyttöjen että poikien sosiaalista pätevyyttä ilmen-tävät yhteistyötaidot ja empatiakyky kytkeytyivät hyvään työskentelytaitojen arvosa-naan. Pojilla impulsiivisuus liittyi heikkoon arvosanaan. Prososiaalisuuden ja antisosi-aalisuuden ilmenemismuodoista vain yhteistyötaidot osoittautuivat sellaiseksi tekijäksi, joka selitti merkitsevästi työskentelytaitojen arvosanan muodostumista. Selitysaste oli tytöillä 25 % ja pojilla 32 %. Aikaisempi tutkimustieto tukee tulosta tyttöjen paremmasta empatiakyvystä verrattuna poikiin. Aikaisemmista tutkimustuloksista poiketen impulsiivisuudessa ei ilmennyt ti-lastollisesti merkitsevää eroa sukupuolten välillä. Tutkimuksessa mukana olleen koulun asettamat työskentelytaitojen arviointikriteerit sekä opetussuunnitelma tukivat saatuja tuloksia prososiaalisuuden ja työskentelytaitojen arvosanan positiivisesta yhteydestä. Poikien impulsiivisuuden yhteys heikkoon työskentelytaitojen arvosanaan voi selittyä eroilla tyttöjen ja poikien liikuntatuntien toimintatavoissa ja sisällöissä. Yhteistyötai-doilla oli huomattava osuus arviointia selittävänä tekijänä. Oppilaan sosiaalisia taitoja liikuntatunnilla on syytä tutkia enemmän. On tärkeää jatkaa keskustelua siitä, millainen koululiikunnan oppilasarviointi on tavoitteiden mukaista ja tasapuolista.

Tutkimuksessa tarkasteltiin lasten sosiaalisen aseman pysyvyyttä ja siirtymiä toisen ja kolmannen kouluvuoden aikana sekä sen yhteyttä ongelmakäyttäytymiseen ja prososiaalisuuteen. Erityisesti oltiin kiinnostuneita siitä, ennustaako toisen luokan sosiaalinen asema käyttäytymistä kolmannella luokalla tai päinvastoin toisen luokan käyttäytyminen sosiaalista asemaa kolmannella luokalla. Tutkimus on osa viisivuotista Alkuportaat-pitkittäistutkimusta. Tutkittavina oli yhteensä 332 yksilöseurannassa ollutta lasta, joista puolet oli tyttöjä ja puolet poikia. Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 2009 ja 2010 oppilaiden ollessa toisella ja kolmannella luokalla. Sosiaalisesta asemasta saatiin tietoa sosiometrisella kaverimainintamenetelmällä, jonka perusteella lapset jaettiin suosittujen, torjuttujen, huomiotta jätettyjen, ristiriitaisten ja keskimääräisten statusryhmiin. Ongelmakäyttäytymistä ja prososiaalisuutta mitattiin opettajien täyttämillä kyselylomakkeilla. Tulokset osoittivat, että sosiaalinen asema on melko pysyvä suosituilla ja torjutuilla lapsilla, kun taas muissa ryhmissä tapahtuu enemmän siirtymiä statusryhmästä toiseen. Sosiaalisen aseman ja käyttäytymisen väliltä löytyi yhteyksiä. Kolmannella luokalla suositut lapset olivat prososiaalisempia kuin ristiriitaiset. Torjutuilla ja ristiriitaisilla lapsilla ilmeni enemmän sekä sisäänpäin että ulospäin suuntautuvaa ongelmakäyttäytymistä kuin muilla statusryhmillä. Torjuttu tai huomiotta jätetty asema toisella luokalla ennusti ulospäin suuntautuvaa ongelmakäyttäytymistä kolmannella luokalla. Ulospäin suuntautuva ongelmakäyttäytyminen toisella luokalla vastaavasti ennusti torjuttua asemaa kolmannella luokalla. Tulosten perusteella voidaan todeta, että lapsen sosiaalinen asema koululuokassa on yhteydessä hänen käyttäytymiseensä. Erityisesti torjuttu asema on ongelmallinen, sillä se on melko pysyvä ja siihen liittyy eniten sekä sisäänpäin että ulospäin suuntautuvaa ongelmakäyttäytymistä. Tutkimus osoitti myös, että sosiaalisen aseman ja ongelmakäyttäytymisen yhteydessä ilmenee pysyvyyttä: torjuttu asema ennustaa ulospäin suuntautuvaa ongelmakäyttäytymistä ja päinvastoin.

Artikkelissa tarkastellaan psykologisesta näkökulmasta sitä, miten saksalaiset muslimijärjestöt perustelevat prososiaalisuutta eli käyttäytymistä, jolla on positiivisia sosiaalisia seurauksia. Aineistona käytetään Diyanet İşleri Türk İslam Birliğin (DİTİBin), İslâm Kültür Merkezleri Birliğin (VIKZ:n) ja Avrupa Milli Görüş Teşkilatın (IGMG:n) Internet-sivuilla julkaistuja perjantaisaarnoja. Järjestöt edustavat turkkilaisen sunnalaisuuden eri suuntauksia, mutta niiden vaikutus ei rajoitu vain turkkilaistaustaiseen väestöön. Artikkelissa hyödynnetään Richard Shwederin ja hänen työtovereidensa teoriaa, jonka mukaan moraaliajattelu voi painottaa kolmea eri teema-aluetta: Autonomian etiikkaa, Yhteisöllisyyden etiikkaa ja Pyhyyden etiikkaa. Moraalin ylimmäksi päämääräksi voidaan toisin sanoen nostaa joko yksilön hyvinvointi, yhteisön etu tai kuuliaisuus transsendentille auktoriteetille. Aineiston analysoimiseen käytettiin Lene Arnett Jensenin laatimaa pisteytysopasta, jonka avulla laskettiin saarnoissa esiintyviä kolmen etiikan alakategoriota. Tilastollinen analyysi osoittaa, että suosituin etiikan laji saarnoissa on Pyhyyden etiikka. Toiseksi eniten käytetään Yhteisöllisyyden etiikkaa. Tarkasteltujen organisaatioiden välillä on vain vähäisiä eroja etiikoiden käytössä. Yhteisöllisyyden etiikan ja Pyhyyden etiikan välillä todettiin voimakas negatiivinen korrelaatio. Autonomian etiikan ja Pyhyyden etiikan välillä on puolestaan heikompi positiivinen korrelaatio. Yhteydet saattavat ilmentää islamilaisen uskon yksilökeskeisyyttä: koska muslimi on vastuussa suoraan Jumalalle, islamilainen uskonnollinen argumentointi sopii paremmin yhteen yksilökeskeisten kuin yhteisökeskeisten perusteluiden kanssa. Tulokset tukevat aiempia tutkimuksia uskonnollisten konservatiivien moraaliajattelun yleisistä piirteistä. Lisäksi saarnojen moraaliargumentointi vastaa sitä, miten eurooppalaiset muslimit ovat aiemmissa tutkimuksissa perustelleet omaa auttamistyötään.