Search

Tutkimus käsittelee kiistaa suomalaisten turvemaiden käytöstä. Turpeen energiakäytön ympäristövaikutuksista on käyty julkista keskustelua, jossa puntarissa ovat olleet turveteollisuuden yhteiskunnalliset vaikutukset, turvetuotannon paikalliset ympäristövaikutukset ja turpeenpolton globaalit ilmastovaikutukset. Tutkimuksessa kiistaa tarkastellaan ympäristöpoliittisena määrittelykamppailuna, jossa ongelman määrittely muodostaa ympäristöpoliittisen kysymyksen ytimen. Määrittelykamppailua lähestytään ympäristöä koskevan tiedon näkökulmasta. Tutkielman aineistoina ovat energiaturpeesta tietoa tarjoavat turveteollisuuden internetsivut vuosilta 2012 2013 ja Suomalaisen Tiedeakatemian vuonna 2010 julkaistu Turpeen energiakäytön hyödyt ja haitat -kannanotto. Käsitteellinen näkökulma muodostuu toimijaverkkoteoriasta sovellettuna ympäristöpoliittisen määrittelykamppailun analyysiin. Ongelmanmääritys ja ympäristöä koskevan tiedon vakiinnuttaminen vaikuttavat ympäristöä koskeviin ratkaisuihin. Työn keskeinen käsite on toimijaverkko, jossa samaistetaan inhimillinen ja ei-inhimillinen toimijuus. Ympäristökysymyksissä sovitellaan inhimillisen, luonnon ja teknologian rajoja ja suhdetta. Ympäristökysymyksen ulottuvuuksia rajatessaan kiistan osapuolet määrittelevät käsitteitä uudelleen, värväävät perusteluihin aineellisia elementtejä ja liittoutuvat tiedollisiin artefakteihin tai sopeutuvat niihin. Turveteollisuus pyrkii löytämään paikkansa erilaisissa lupaehdoissa ja ympäristövaikutusten hallintaan tarkoitetuissa luokituksissa rajaamalla turpeen energiakäytön kansalliseksi omavaraisuus- ja hyvinvointikysymykseksi. Turveteollisuus asettuu mahdollistamaan suomalaisten hyötymisen turpeesta ja energiamuodon valinnan reunaehtoja määrittää tuotantoalueiden olemassa oleva infrastruktuuri. Toimenpiteitä oikeutetaan palauttamalla ne luontoon. Tiedeyhteisö koostaa turpeesta ilmastopoliittisen kysymyksen, jossa tieteellinen tieto ilmastonmuutoksesta yhdistyy kansainvälisen ilmastoyhteistyön velvoittavuuteen. Ympäristöratkaisuja rajaa luonnonprosessien vaikea ennakoitavuus. Erilaisten verkostojen lähentämistä yritetään ehdottamalla turvetuotannon infrastruktuurin värväämistä uusiutuvan energian tuotantoon.

Tulevaisuuden talous on entistä riippuvaisempi uusiutuvien luonnonvarojen kestävästä käytöstä, ainakin jos näkymät biotalouden merkityksestä ja mahdollisuuksista toteutuvat käytännön toiminnaksi. Luonnonvarojen käytön kestävyyttä on aiemmin tarkasteltu etenkin ekologisen kestävyyden näkökulmasta. Myös sosiaalista kestävyyttä on käsitelty useissa tutkimuksissa. Taloudellinen kestävyys on puolestaan edellytys liiketoiminnan syntymiselle ja kehittymiselle. Kulttuurillista kestävyyttä on käsitelty aiemmin vähän, koska sen määrittely ja rajaaminen on haasteellista. Kulttuurillisen kestävyyden tärkeyttä ei ole kuitenkaan vähätelty. Kun kehitetään luonnonvarojen kestävää käyttöä, kaikki neljä edellä mainittua kestävyyden ulottuvuutta ovat läsnä yhtä aikaa ja ne on pystyttävä huomioimaan päätöksenteossa. Tässä tutkimuksessa lähtökohta on, että uusiutuvia luonnonvaroja on käytettävä kestävästi ja että eri luonnonvarojen hyödyntämisen vaihtoehtoja on pystyttävä vertailemaan monipuolisesti kestävyyden näkökulmasta asettamatta mitään kestävyyden ulottuvuutta alisteiseksi toisille ulottuvuuksille. Tutkimuksessa tarkasteltiin neljää metsäbiomassan energiakäyttöön perustuvaa tuotantoketjua (1) paikallinen metsähakkeen käyttöön perustuva lämmöntuotanto, (2) yhdistetty lämmön- ja sähköntuotanto puulla ja turpeella, (3) puutuoteteollisuuden sivutuotteista jalostettavien pellettien valmistus ja (4) puu- ja turvebiomassasta valmistettava biodiesel. Eri kestävyyden ulottuvuuksien indikaattorit määriteltiin arvoketjuille asiantuntijahaastatteluin. Indikaattorien arvot määriteltiin kirjallisuuden ja haastattelujen avulla. Laskennallinen kestävyystarkastelu eri vaihtoehtojen välillä tehtiin monitavoitteisen päätöksenteon (MCDA) metodologiaan pohjautuen ja samalla kehitettiin tarkoitukseen sopiva laskennallinen työkalu. Jokaiselle kestävyyden ulottuvuudelle määrittyi 20 - 40 indikaattoria, joista valikoitui asiantuntijahaastattelujen ja -kyselyjen perustella 5 - 7 toisaalta tärkeydeltään suurta ja toisaalta mitattavissa olevaa indikaattoria varsinaiseen laskentaan. Sidosryhmähaastattelujen perusteella määritettiin laskennassa käytettävät painokertoimet eri ulottuvuuksille. Ketjujen rinnakkaistarkastelu tehtiin haastatteluissa määritettyjen painokerrointen lisäksi hyödyntäen erilaisia laskennallisia oletuksia kestävyyden ulottuvuuksien ja kestävyyttä mittaavien indikaattorien painotuksista. Tutkimus osoitti, että kestävyyden useiden ulottuvuuksien mittaaminen ja käsitteleminen osana päätöksentekoa on täysin mahdollista ja se avaa uusia näkökulmia päätöksenteon tueksi tehtäessä valintoja luonnonvarojen kestävän käytön suhteen. Toisaalta tutkimuksen empiiriset tulokset osoittivat, että tuotantoketjujen väliset kestävyyserot riippuvat keskeisesti tuotetusta vaikutusarviointitiedosta ja sen luotettavuudesta, sekä käytetyistä painotuksista kestävyyden indikaattoreiden ja kestävyyden eri ulottuvuuksien välillä. Mikään tarkastelun kohteena olevista tuotantoketjuista ei ollut kaikkia muita parempi riippumatta laskentamallin lähtötiedoista ja -oletuksista. Osana tutkimusta on myös uraauurtavasti tuotettu kulttuurillisen kestävyyden ongelmalähtöinen määritelmä ja määrittelyprosessi. Tämä mahdollistaa kulttuurisen ulottuvuuden konkreettisen arvioinnin ja luo pohjaa aihepiirin kehittämiselle jatkossa. Haasteen moniulotteisen kestävyyden mittaamisessa muodostaa mm. indikaattorien valinta ja laadullisten muuttujien käsittely. Kokonaiskestävyyttä tarkasteltaessa olisikin tärkeää pystyä määrittelemään mitattavissa olevat indikaattorit kaikille bioenergian tuotantoketjuille, koska muutoin ketjujen välisen kestävyyden luotettava vertailu on hankalaa. Jatkotutkimuksissa saattaisi olla myös aiheellista keskittyä tarkemmin kuhunkin tuotantoketjuun erikseen kaikki kestävyyden ulottuvuudet huomioon ottavan elinkaariarvioinnin muodossa.

In recent years there has been a lively debate in Finland and Sweden on the climate impact of peat fuel utilization. The aim of this study was to clarify the contradictions between the Finnish and Swedish studies and provide a better basis for energy policy decision-making by summarizing the recent scientific knowledge about the climate impacts of peat fuel utilization chains based on the life cycle assessment (LCA) methodology. A starting point for this study was to carry out a critical review of Finnish and Swedish life cycle studies of the climate impacts of peat fuel utilization chains. The critical review was conducted according to the recommendations of international standards and its aim was to ensure that the methods, data and interpretation of results were carried out in a scientifically and technically valid way. During the review the available data (mostly published) on the greenhouse gas (GHG) balances and the radiative forcing impacts of GHGs were gathered and updated. The re-calculations showed that the climate impact of "Pristine mire – afforestation" utilization chain is similar to the climate impact of coal utilization, whereas the result of the peat utilization chain "Pristine mire – restoration" is slightly worse than for the coal utilization chain. The results were similar in the reviewed studies. The peat utilization chain "Forestry-drained peatlands – afforestration" causes a slightly higher climate impact on average than the coal utilization chain does. From the viewpoint of peat utilization the result was similar to the result of Finnish study. According to the reviewed studies the use of cultivated peatlands causes the lowest climate impact compared to the climate impacts of the other peatlands. However, cultivated peatlands do not play important role as an extraction area for peat utilization. From the viewpoint of peat utilization the result of cultivated peatland was worse compared to the result produced by the Finnish and Swedish studies. The climate impacts of peat fuel utilization chains are mostly caused by the carbon dioxide released by peat combustion. These emissions are known quite well. However, the emission assessments of different peat types include large uncertainty before, during and after peat extraction. In spite of that it can be said that land change options related to peat extraction and after-treatments have very limited effects on the climate impacts of peat utilization chain.

Organic aerosol (OA) is a key component of total submicron particulate matter (PM1), and comprehensive knowledge of OA sources across Europe is crucial to mitigate PM1 levels. Europe has a well-established air quality research infrastructure from which yearlong datasets using 21 aerosol chemical speciation monitors (ACSMs) and 1 aerosol mass spectrometer (AMS) were gathered during 2013–2019. It includes 9 non-urban and 13 urban sites. This study developed a state-of-the-art source apportionment protocol to analyse long-term OA mass spectrum data by applying the most advanced source apportionment strategies (i.e., rolling PMF, ME-2, and bootstrap). This harmonised protocol was followed strictly for all 22 datasets, making the source apportionment results more comparable. In addition, it enables quantification of the most common OA components such as hydrocarbon-like OA (HOA), biomass burning OA (BBOA), cooking-like OA (COA), more oxidised-oxygenated OA (MO-OOA), and less oxidised-oxygenated OA (LO-OOA). Other components such as coal combustion OA (CCOA), solid fuel OA (SFOA: mainly mixture of coal and peat combustion), cigarette smoke OA (CSOA), sea salt (mostly inorganic but part of the OA mass spectrum), coffee OA, and ship industry OA could also be separated at a few specific sites. Oxygenated OA (OOA) components make up most of the submicron OA mass (average = 71.1%, range from 43.7 to 100%). Solid fuel combustion-related OA components (i.e., BBOA, CCOA, and SFOA) are still considerable with in total 16.0% yearly contribution to the OA, yet mainly during winter months (21.4%). Overall, this comprehensive protocol works effectively across all sites governed by different sources and generates robust and consistent source apportionment results. Our work presents a comprehensive overview of OA sources in Europe with a unique combination of high time resolution (30–240 min) and long-term data coverage (9–36 months), providing essential information to improve/validate air quality, health impact, and climate models., Environment International, 166, ISSN:0160-4120, ISSN:1873-6750