Search

The present study examined the traces of neoliberal ideology in O-level English language textbooks taught in elitist private schools in Pakistan that follow the UK-based international educational system administrated by the University of Cambridge under the General Certificate of Education (GCE). Analysis in the study was informed by Fairclough's CDA writings. Moreover, Bourdieu's views on neoliberalism were also considered to shed some light on neoliberal ideology in the textbooks. Findings suggest that several neoliberal themes were evident in the textbooks under scrutiny, including marketization, consumerism, branding, celebrity culture, competition, individualism, self-responsibility and self-entrepreneurship, mobility, new ‘Othering’ strategy and English as a neoliberal skill. Based on the findings, we argue that the global ELT industry that produces teaching materials, including textbooks for the periphery is a major contributor to the neoliberal world order maintained by the local (political) elite in the government(s) e.g. Pakistan in case of the present study. The textbooks prepare learners for a competitive world rather than a world based on cooperation, mutual progress, and happiness. The study thus questions such neoliberal hegemony encoded in the textbooks and argues for critical examination and selection of the materials for contexts where English is taught as a foreign language. peerReviewed

Suojanen, Lauri. VÄLINEELLINEN JÄRKI JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON OPETTAJANKOULUTUKSEN (PIILO-)OPETUSSUUNNITELMASSA. Opettajankoulutuslaitoksen Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos, 2015. 111 sivua. Julkaisematon Tutkielmassani tarkasteltiin opettajankoulutuksen mahdollisia institutionaalisia puutteita opintonsa keskeyttäneiden tai pääaineensa vaihtaneiden näkökulmasta. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla opettajankoulutuksen opiskelijajoukon oletettua kriittisempää joukkoa, koulutuksessa opiskelunsa jo syystä tai toisesta lopettaneita henkilöitä. Haastattelut toteutettiin neljän henkilön syvällisenä teemahaastatteluna. Pyrkimyksenä oli saada esille mahdollisimman erilaisia puheenvuoroja ja siten myös moninaisia teemoja. Toiseksi aineistoksi valikoitui opettajankoulutuksen julkilausumana opettajankoulutuksen opetussuunnitelma. Tarkoituksena oli selvittää virallisen opetussuunnitelman ja haastatteluaineiston edustaman koetun opetussuunnitelman välinen suhde ja paljastaa mahdollisia ristiriitoja. Haastattelussa esille nousseita teemoja tarkasteltiin Bourdieun symbolisen väkivallan teorian, sekä Horkheimerin kriittisen teorian käsitteiden kautta. Aineistosta löytyi paljon yhteneviä teemoja teoriataustani kanssa. Haastateltuni ottivat esille sellaisia asioita kuin opiskelujen pinnallisuus, kritiikittömyys ja opiskeluissa välitettävän tiedon ylhäältä päin annettu luonne. Heidän mukaansa tieto painotti opetusmenetelmiä, heidän itsensä kaipaaman teoreettisemman, laaja-alaisesti asioita pohtivan akateemisen tiedon kustannuksella. Tästä löydettiin vastaavuus Horkheimerin julki tuomaan subjektiivisen tiedon määritelmään, jota hänen kriittinen teoriansa vastustaa. Opetussuunnitelman luonne oli tämän löydön kanssa ristiriitainen korostaen pitkälti objektiivisen tiedon mukaista ajattelun kehittämistä. Kun tämä opettajankoulutuksen harjoittama opetusmenetelmäkeskeinen tiedon luonne otettiin haastateltujen kertomuksissa yhdeksi keskeiseksi tekijäksi heidän lopettamispäätöksensä kehittymiselle, löydettiin yhteys myös Bourdieun symbolisen väkivallan teorialle, jota opettajankoulutuslaitoksen tässä tapauksessa nähtiin haastateltujani kohtaan harjoittavan. Johtopäätöksissä pohdittiin löytynyttä yhteyttä opintonsa keskeyttäneiden ja opettajankoulutuksen suosiman metodiikkatiedon välillä suhteessa ristiriitaisuuteen opetussuunnitelman kanssa. Kun opettajankoulutuslaitoksen tämän tutkimuksen valossa nähtiin ajavan ulos haastattelujoukkoni kaltaisia syvällisempään ja kriittisempään ajatteluun taipuvaisia opiskelijoita, voidaan sen vaikutukset niin tulevaisuuden opettajakuntaan, kuin opettajankoulutuksen toiminnan kehittämiseenkin nähdä olevan selkeät.

Kinnari, Ismo. MITÄ ON OIKEUDENMUKAISUUS OPETUSTILANTEESSA? Kasvatustieteen pro gradu -työ. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitos, 2012. 88 sivua. Julkaisematon. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kysymystä siitä, mitä on oikeudenmukaisuus koulutusjärjestelmässä ja kouluinstituutioiden käytänteissä yleensä. Tutkimuksessa tarkastellaan kasvatussosiologista ja kasvatusfilosofista teoriaa sekä tutkimuksia, joiden pohjalta kehitellään kouluinstituutioita koskevaa oikeudenmukaisuuden teoriaa ja oikeudenmukaisen koulutusjärjestelmän periaatteellisia lähtökohtia. Koska kasvatussosiologiset tutkimukset osoittavat, että koulutusjärjestelmät ovat joiltakin osin epäoikeudenmukaisia, on merkityksellistä pyrkiä luomaan teoreettisia perusteita sille, miten kouluinstituutioita voidaan parantaa, jotta se olisi oikeudenmukaisempi. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa Nicholas Wolterstorffin määritelmän mukaan sitä, että jokaisella yksilöllä on oikeus nauttia niistä hyvyyksistä, jotka edesauttavat hänen elämänsä kukoistusta. Koulutusjärjestelmän tulisi siksi välittää sen sisältämiä hyvyyksiä mahdollisimman monelle oppilaalle. Yksilön sosiaalinen tausta, habitus ja kyvyt vaikuttavat kuitenkin oleellisesti siihen, kuinka helposti ja paljon oppilas saa koulutusjärjestelmässä vallitsevia ja sen mahdollistamia hyvyyksiä osakseen. Tämä johtaa yksilöiden epäoikeudenmukaiseen kohteluun. Oikeudenmukaisuus koulutusjärjestelmässä ja kouluinstituutioiden käytänteissä on sitä, että jokainen oppilas voi habituksestaan riippumatta saada osakseen koulutusjärjestelmän ja kouluinstituutioiden mahdollistamat hyvyydet. Oikeudenmukaisuus edellyttää habitusvapautta.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mihin viidesluokkalaiset ovat sosiaalistuneet alakoulussa. Tarkempina tutkimuskysymyksinä olivat: mikä on koulunkäynnin merkitys viidesluokkalaisille, minkälaiset ovat lasten vaikutusmahdollisuudet koulussa ja minkälainen on koulun piilo-opetussuunnitelma. Tämän lisäksi sosialisaatioon liittyen tutkittiin oppilaiden osallisuutta koulun päätöksenteossa sekä koettua opiskelun ja oppimisen mielekkyyttä. Tutkimuksen keskeisenä näkökulmana oli oppilaiden kritiikitön asennoituminen kouluun ja sitä kautta ilmenevä koulun kulttuuriin sosiaalistuminen. Tutkimuksen aineisto kerättiin syksyllä 2011 haastattelemalla 3-4 hengen ryhmissä yhteensä 29 oppilasta, kahdelta eri luokalta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti induktiivisen analyysin periaatteella. Tulkinnassa aineistosta pyrittiin löytämään piiloisia merkityksiä oppilaiden sosiaalistumisesta koulun kulttuuriin sekä pääsemään käsiksi siihen, minkälainen on koulun piiloopetussuunnitelma ja minkälaiseen ajatteluun se ohjaa. Tulkintoja käsitteellistettiin ja vahvistettiin sosialisaatioon, piilo-opetussuunnitelmaan, oppilaiden osallisuuteen ja oppimisen sekä opiskelun ja oppimisen mielekkyyteen liittyviin aiempiin tutkimuksiin ja teorioihin vertailemalla. Tutkimuksen mukaan oppilaat ovat vahvasti sosiaalistuneita koulun kulttuuriin eli ajatteluun koulun tärkeydestä oman tulevaisuuden kannalta, koulun muuttumattomaan toimintakulttuuriin, ulkoiseen kontrolliin ja oppilaiden passiiviseen rooliin sekä yhteiskunnan peräänkuuluttamiin arvoihin (kulutus, työvoima ja kansainvälisyys). Vaikka opiskelu ei ole aina mielekästä, suurin osa oppilaista suhtautuu kouluun kritiikittömästi ja neutraalisti. Tätä tuntuu osaltaan selittävän oppilaiden vähäinen osallisuus koulun päätöksenteossa ja ulkoisen kontrollin suuri määrä. Tämä johtaa oppilaiden passivoitumiseen eli näköalattomuuteen ja haluttomuuteen vaikuttaa koulun toimintakulttuuriin. Opetussuunnitelman tavoite aktiiviseksi kansalaiseksi kasvattamisesta ei näytä suurimman osan oppilaista kohdalla toteutuvan. Koulussa tapahtuvan sosialisaation suurin tulos on koulun itsensä legitimointi. Vaikka joitakin asioita kritisoidaan, oppilaat ovat silti enimmäkseen tyytyväisiä kouluun.

Tämän tutkielman aiheena oli alisuorittaminen Jyväskylän opettajankoulutuslaitoksen kulttuurisena piirteenä. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia alisuorittamisen syitä ilmenee opiskelijoiden haastatteluissa. Tutkimusaineisto kerättiin syvähaastattelumetodilla yhdeksältä luokanopettajaopiskelijalta. Aineistonanalyysi oli aineistolähtöistä. Analyysimetodina hyödynnettiin teemoittelua. Tutkimusongelma muotoutui täsmälliseksi teemoittelun muuttuessa tarkemmaksi. Tutkimuksessa löydettiin viisi syytä, jotka aiheuttavat alisuorittamista. Syyt liittyvät vaatimustasoon, palautteeseen ja arviointiin, opetukseen, opettajien asenteeseen sekä vertaisryhmään. Vaatimustaso koetaan ristiriitaisena. Pääsääntöisesti se on liian alhainen, mutta toisinaan liian korkea. Opinnoista ei saada palautetta tai se koetaan merkityksettömäksi. Useimmiten palaute on vain merkintä rekisterissä ja lisäksi hyvän arvosanan saa helposti. Opetukseen liittyvät syyt jaetaan kolmeen ryhmään: opetusmetodeihin, opetussisältöihin ja opintojen kuormittavuuteen. Opetussisällöt koetaan merkityksettömiksi, hajanaisiksi ja päällekkäisiksi. Opetusmetodit eivät palvele opiskelijoiden tarpeita. Lisäksi opinnot koetaan kuormittavina, minkä vuoksi tehtäviä joudutaan priorisoimaan. Opettajankoulutuslaitoksen opettajien koetaan olevan joko hyväsydämisiä tai välinpitämättömiä opiskelijoiden suorittamista kohtaan. Osa opettajista aliarvioi opiskelijoiden kykyjä. Opiskelijat levittävät keskuudessaan kielteistä opiskeluilmapiiriä, mikä edesauttaa alisuoriutumisilmiön kehittymistä opettajankoulutuslaitoksessa.

Artikkelikokoelma Jyväskylässä 5.–6.9.2005 järjestetystä korkeakouluksen tutkimuksen IX symposiumista