Search

nonPeerReviewed

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata perhehoitotyön toteutumista ikäihmisten kotihoidossa. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa perhehoitotyön toteutumisesta ikäihmisten kotihoidossa perhehoitotyön kehittämiseksi. Tutkimuksessa haastateltiin kahdeksan (n=8) ikäihmisten kotihoidossa työskentelevää lähi- tai sairaanhoitajaa. He työskentelivät kahdessa eri sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiossa Länsi-Suomessa. Haastattelut toteutettiin avoimina yksilöhaastatteluina. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan perhehoitotyö ikäihmisten kotihoidossa on monimuotoista yhteistyötä perheen kanssa, hoitajan roolin merkityksellisyyttä ja perhehoitotyön rajoitteita. Monimuotoiseen yhteistyöhön perheen kanssa kuului perhe yhteydenottajana hoitajaan, hoitaja yhteydenottajana perheeseen, perhe hoitoon osallistujana, perheen avustaminen etuuksien hakemisessa ja perheen neuvominen muuttuvissa tilanteissa. Hoitajan roolin merkityksellisyyttä oli hoitaja luottamuksen rakentajana, hoitaja aktiivisena osallistujana, hoitaja ikäihmisen perhetilanteiden huomioijana, hoitaja perheen lohduttajana ja omahoitajan tärkeys perheelle. Perhehoitotyön rajoitteita olivat perheen haluttomuus osallistua hoitoon, perheen puuttuminen, ikäihmisen itsemääräämisoikeus ja perheenjäsenten huomiotta jättäminen. Perhehoitotyö ikäihmisten kotihoidossa perustuu monimuotoiseen yhteistyöhön perheen kanssa. Hoitopalaverin ja hoitopalavereissa sovittujen asioiden merkitys on tärkeä ikäihmisten hoidon toteuttamisessa. Perhehoitotyössä hoitajan rooli on keskeinen ja työnkuva on laaja. Hoitajan tulee olla aktiivinen sekä hänen tulee osata tukea ja neuvoa ikäihmistä ja hänen perhettään tilanteiden muuttuessa kotona. Lisäksi hoitaja arvioi koko ajan koko perheen hyvinvointia. Omahoitajan rooli korostuu perhehoitotyössä. Perhehoitotyön toteuttamista rajoittivat monet asiat kuten ikäihmisten itsemääräämisoikeus ja perheen haluttomuus osallistua hoitoon. Ikäihmisiltä saattoi myös puuttua perhe kokonaan. Hoitajan on tärkeä korostaa ikäihmisille ja heidän perheilleen hoitoneuvottelun tärkeyttä sekä pyrkiä itse osaltaan edistämään perheenkin osallistumista hoitoneuvotteluihin. Perheen osallistuminen hoitoneuvotteluun edistää perhehoitotyön toteuttamista. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä perhehoitotyötä ikäihmisten kotihoidossa. The purpose of this study was to describe the family nursing is in home care for the elderly. The aim of the study was to find information on the implementation of family nursing in home care for the elderly to develop family nursing. The study interviewed eight (n = 8) nurses working in home care for the elderly. They worked in two different social and health care organizations in Western Finland. The interviews were conducted as open individual interviews. The data were analyzed inductively by content analysis. According to the results, family nursing in home care for the elderly is a multifaceted collaboration with the family, the relevance of the role of the caregiver, and the limitations of family nursing. The multifaceted collaboration with the family included the family as a contact to the caregiver, the caregiver as a contact with the family, the family as a participant in the care, assisting the family in applying for benefits, and counseling the family in changing situations. The relevance of the nurse´s role was the caregiver as a confidence builder, the nurse as an active participant, the nurse as an observer of the elderly’s family situations, the nurse as a family comforter, and the importance of the nurse to the family. Restrictions on family nursing work included family reluctance to participate in care, absence of family, self-determination of the elderly, and ignoring the family. Family nursing in home care for the elderly is a multifaceted collaboration with the family. The importance of the care meeting and the things agreed in the care meetings is important in the care of the elderly. The role of the nurse in family care work is central and the job description is broad. The nurse needs to be active. Nurse must be able to support and advise elderly and family, while the situation changes at home. The nurse to assess the well-being of the whole family at all times. The role of the nurse is emphasized in family nursing. The implementation of family nursing was limited by many things such as the autonomy of the elderly and the reluctance of the family to participate in the care. It could be also that the elderly didn´t have a family. It´s important that the nurse to emphasize the elderly and families the importance of care counseling and to try to promoting the participation of the family in care counseling. The participation of the family in the care counseling promotes the implementation of family nursing. The results of the study can be best used to develop family nursing in home care for the elderly.

Tutkimuksessa kuvattiin läheisen roolia ja tuen tarvetta iäkkään potilaan kotiutuessa arviointi- ja kuntoutusosastolta. Tavoitteena oli ymmärtää kotiutumisprosessia läheisen näkökulmasta sekä muodostaa kuvaus, jossa on tyypitelty läheisen erilaiset roolit, niihin nivoutuvat tekijät ja tuen tarpeet. Tutkimuksessa sovellettiin metodologista triangulaatiota. Tutkimusaineisto kerättiin kotiutuvien henkilöiden nimeämiltä läheisiltä (n=14) teemahaastattelulla ja kyselyllä (COPE-indeksi, Carers of Older People in Europe) viidellä kuntoutusosastolla Etelä-Suomessa. Teemahaastatteluaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä, ja kyselyn(COPE-indeksin) vastauksia tarkasteltiin vastausvaihtoehtojen lukumäärien sekä kolmella osa-alueella laskettujen pistekeskiarvojen pohjalta. Tutkimuksen tuloksena tuotettiin kuvaus, jossa läheisen rooli jakautui neljään tehtävään: arjen auttaja, edunvalvoja, tukija ja vastuunkantaja. Moni tutkimukseen osallistuneista kokitarvitsevansa tukea näihin tehtäviin. Rooleissa toimimiseen nivoutuivat läheisen oma elämä, saatu tuki ja roolin mielekkyys. Läheisen rooliin liittyviä tuen tarpeita olivat tuki arjen tehtävissä, roolissa toimimisen tuki sekä rohkaiseva ja sosiaalinen tuki. Tulokset osoittavat läheisen roolin moniulotteisuutta. Jatkotutkimusta tarvitaanselvittämään läheisen roolien merkitystä ja painotusta kehitettäessä iäkkäiden ihmisten ja heidän läheistensä palveluita.

Kotona hengityslaitteita tarvitsevien lasten määrä on lisääntynyt viime vuosikymmenten aikana. Hoitoprosessin kehittäminen potilaslähtöisesti yhdessä perheen kanssa mahdollistaa laadukkaan ja turvallisen hoidon toteutumisen kotona. Suomessa on aiemmin tutkittu melko vähän hoitoprossien etenemistä vanhemman näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata vanhempien kokemuksia hengityslaitetta kotona tarvitsevan lapsen hoitoprosessista. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla hengityslaitetta kotona tarvitsevan lapsen vanhempia (n=7). Tutkimus on laadullinen, narratiivinen lähestymistavaltaan. Aineisto analysoitiin narratiivisen analyysin menetelmällä ja tutkimustulokset esitetään kertomuksen muodossa. Vanhemmat kertoivat hoitoprosessin eri vaiheista monipuolisesti. Ennen hengityslaitehoidon aloitusta vanhemmat kuvasivat useita oireita lapsellaan, mutta vanhemmat kokivat myös ristiriitaisia tunteita. Hoidon aloituksen kuvattiin toteutuneen sujuvasti ja hoitoon liittyvä ohjaus oli vanhempien mukaan asiantuntevaa. Hoidon toteutumisessa kotona koettiin sekä onnistumisia että vastoinkäymisiä. Yhtäältä hoito toteutui helposti ja se muodostui osaksi päivittäisiä rutiineja. Toisaalta taas vanhemmat kuvasivat lapsen hoitoon sitoutumattomuutta ja laitehoidon toteutumattomuutta, varsinkin lapsen ollessa poissa kotoa. Hoidon seurantakäynnit sujuivat pääosin hyvin. Vanhemmat pohtivat myös seurantakäyntien toteutumisen eri muotoja sekä kertoivat valmistautumisesta lapsen hoidon siirtymisestä tulevaisuudessa aikuispuolelle. Narratiivisessa lähestymistavassa vanhemmilla oli mahdollisuus antaa asioille merkityksiä omien keinojen mukaan. Tällöin vanhempien oma ääni pyrittiin saamaan tutkimustulosten kertomuksissa esille. Saadut tulokset muodostavat yhdessä aiempien tutkimusten kanssa kokonaisuuden, jota voidaan hyödyntää hengityslaitetta kotona tarvitsevan lapsen hoitoprosessin kehittämisessä. Lisäksi tutkimuksesta saadun tiedon avulla terveydenhuollon ammattilaiset osaavat vastata hengityslaitetta kotona tarvitsevan lapsen perheen tarpeisiin entistä paremmin hoitoprosessin eri vaiheissa.

Tämä pro gradu- tutkielma koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäinen osa on julkaisuharkintaan lähetetty tieteellinen artikkeli "Lasten saattohoidon kehittämistoiveita vanhempien näkökulmasta" (Nikkari A & Aho AL) ja toinen osa on yhteenveto vanhempien kokemuksista lasten saattohoidosta. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata lasten saattohoidon kehittämistoiveita vanhempien näkökulmasta. Tutkimuspyyntö esitettiin Käpy ry:n, Syöpälapset ry:n ja Liputuspäivä kuolleiden lasten muistolle- ryhmän jäsenille. Aineisto kerättiin e-lomakkeella. Tutkimukseen osallistui lapsen saattohoidon kokeneita vanhempia (N=9). Lomakeaineiston lisäksi haastateltiin viittä tutkimukseen osallistunutta vanhempaa. Aineisto analysoitiin induktiivis-deduktiivisesti sisällönanalyysiä käyttäen. Vanhemmat toivoivat lasten saattohoidossa kehitettävän hoitotyön laatua, hoitohenkilökunnan ja perheiden välistä vuorovaikutusta, moniammatillisen tiimin tekemää hoitotyötä ja heidän antamaa tukea. Lisäksi vanhemmat toivoivat kehitettävän perheen osallisuutta lapsen saattohoidossa sekä saattohoidon tila- ja palveluratkaisuja. Tutkimuksen yhteenveto-osassa tarkoituksena oli kuvata vanhempien kokemuksia lasten saattohoidosta. Tutkimusaineistona käytettiin samaa internetissä e-lomakkeella kerättyä aineistoa kuin artikkelissa sekä tutkimukseen osallistuneille tehtyjä syventäviä haastatteluita. Aineisto analysoitiin induktiivis-deduktiivisellä sisällönanalyysillä. Vanhempien kokemukset lasten saattohoidosta sisälsi saattohoitoon liittyviä tunne-elämän kokemuksia, perhe-elämän kokemuksia sekä saattohoidon aikaiseen hoitoon ja hoitotyöhön liittyviä kokemuksia. Vanhemmat kokivat tunteiden vuoristorataa saattohoitopäätöksen varmistumisesta, psyykkisiä ja fyysisiä oireita sekä aikasidonnaista koettelemusta. Lisäksi vanhempien kokemuksiin lapsen saattohoidon aikana sisältyi normaalin perhe-elämän jatkumisen mahdollisuus, autuuden kokeminen perheen yhteisistä hetkistä, oman elämän asettaminen toissijaiseksi ja perheen voimavarojen rajallisuuden kokeminen. Saattohoidon aikaiseen hoitoon ja hoitotyöhön liittyviin kokemuksiin sisältyi kokemuksia suotuisasta ja puutteellisesta hoitotyötä, sosiaalisen tuen tarvetta ja saamista, ympäristön ja hoitopaikan aiheuttamia haasteita, elämän helpottumista kotisaattohoitoon siirtymisen seurauksena sekä hoidon ja lääkityksen toteuttamisen haasteita. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää saattohoidossa olevien lasten ja perheiden tukemisessa, perhehoitotyön kehittämisessä ja perheille tarjottavien tukitoimien ja - interventioiden kehittämisessä lasten saattohoitoprosessin aikana. Tuloksia voidaan hyödyntää myös saattohoitosuositusten laatimisessa.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata perhehoitotyötä perusterveydenhuollossa sairaanhoitajan vastaanotolla. Aikaisempaa tutkimusta perhehoitotyöstä perusterveydenhuollon sairaanhoitajan vastaanotolta on niukasti. Tutkimuksen tavoitteena oli, että tuotettua tietoa voidaan hyödyntää perusterveydenhuollossa perhehoitotyön kehittämisessä, potilaan omahoidon tukemisessa sekä läheisten osallistumisen vahvistamisessa potilaan hoitoon. Tulevaisuudessa perhehoitotyö on tärkeä vakiinnuttaa systemaattisemmin käytännön toimintaan perusterveydenhuollossa, koska perheen osuus potilaan hoidossa tulee korostumaan yhä enemmän terveyskeskuksen vastaanottotoiminnassa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun avulla perusterveydenhuollossa terveysasemalla työskenteleviltä sairaanhoitajilta (N=14), jotka työssään pitivät itsenäistä sairaanhoitajan vastaanottoa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että perhelähtöinen työskentelykulttuuri mahdollisti perhehoitotyön toteutumisen sairaanhoitajan vastaanotolla. Se oli keskeinen osa sairaanhoitajien työtä ja hoitajat suhtautuivat myönteisesti perhehoitotyön toteuttamiseen sekä läheisten läsnäoloon vastaanotolla. Perhehoitotyö oli perheen kunnioittamista yksilöinä. Potilas oli hoidossa keskiössä, mutta myös läheisen huomioonottaminen oli tärkeää. Perhehoitotyö oli tuki potilaan läheiselle. Tutkimuksen tulosten mukaan läheiset osallistuivat potilaan hoitoon ja läheisen läsnäolo edisti potilaan hyvinvointia ja terveyttä. Läheisen läsnäolo saattoi olla myös hoidon toteuttamisen este ja se saattoi vaikeuttaa vastaanoton sujuvuutta. Potilaan oma näkemys saattoi jäädä vastaanotolla huomioimatta läheisen läsnä ollessa. Perhehoitotyössä hoitaja tarvitsee ihmissuhdetaitoja. Lisäksi hoitajalta vaaditaan ammatillista asiantuntijuutta. Tutkimustuloksista ilmeni myös tarve perhehoitotyön moniammatilliseen edistämiseen ja toimintamallin kehittämiseen työyhteisössä. Koulutus nähtiin välttämättömänä perhehoitotyön edistämiseksi. Lisäksi perhehoitotyön toteuttaminen tarvitsee riittävät hoitajaresurssit sekä toimivat tilat. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että perhehoitotyö on keskeisen osa sairaanhoitajien vastaanottotyötä. Potilaan sekä hänen läheisen kunnioittaminen yksilöinä on tärkeää. Perhehoitotyön toteuttaminen vaatii moniammatillista edistämistä ja toimintamallien kehittämistä sekä hoitajien lisäkoulutusta. Tulevaisuudessa perhehoitotyötä olisi mielenkiintoista tutkia perusterveydenhuollossa erityisesti potilaiden ja heidän läheistensä näkökulmasta. Avainsanat: perhehoitotyö, perusterveydenhuolto, sairaanhoitajan vastaanotto ________________________________________________________________________ ENGLISH ABSTRACT The purpose of the study was to describe family nursing at nurse´s reception in primary health care. Previous national research on this topic barely exists. The objective of the study was to gather information so that it could be utilized in the following: developing family nursing in primary health care, supporting the self-care of the patient and promoting the participation of close relatives or loved ones in the treatment for the patient. In the future it will be important to establish a more systematic approach to the practical application of family nursing in primary health care, because the participation of the family in the care for the patient will be even more emphasized in the reception activity of health centers. The study was carried out as a qualitative study. The research data was gathered by conducting thematic interviews with nurses who worked at a health center in primary health care (N=14) and who also had an independent nurse's reception. The research data was analyzed by the means of inductive content analysis. The results of the study indicated that the family-oriented work culture made family nursing possible at a nurse´s reception. Family nursing was a central part of the nurse´s work and they reacted positively to carrying it out and the presence of close relatives or loved ones. Family nursing was respecting the members of the family and the patient as individuals. The patient was the center of attention during the treatment, but it was important to consider the relative or loved one as well. Family nursing worked as a way of supporting the relative or loved one. The nurses offered support by physical contact or by calming words and conversation. The results of the study showed that the presence of a relative or a loved one improved the well-being of the patient. The family also took part in the treatment of the patient. The presence of a relative or a loved one could also be a hindrance when it came to the treatment. At times it made the reception more difficult. For example, the patient's own view of things could be ignored. In carrying out family nursing the nurse will need social skills as well as professional expertise. The study results indicated that there is a need for multi-professional advancing. Family nursing requires sufficient resources as well as a good environment to be carried out. In addition to that, the development of the operations model was deemed important and education for family nursing was seen as a necessary thing to advance it. In the future it could prove to be interesting to research family nursing in primary health care from the patients or their relatives or loved ones standpoint. Keywords: family nursing, primary health care, nurse´s reception

Pro gradu -tutkielma koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa koostuu tieteelliseen aikakauslehteen arvioitavaksi lähetetystä artikkelikäsikirjoituksesta ”Perhehoitotyö perusterveydenhuollon vuodeostolla” (Kallio K, Palonen M, Åstedt- Kurki P. 2017). Artikkelikäsikirjoituksessa tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata perhehoitotyötä perusterveydenhuollossa hoitajien kertomana. Tutkimuksen tavoitteena oli saadun tiedon avulla vahvistaa tietoisuutta perhehoitotyön merkityksestä ja kehittää potilaiden sekä heidän läheistensä hoitotyötä perusterveydenhuollon vuodeosastolla. Tutkimustehtävänä oli kuvata hoitajien asenteita perhehoitotyöstä perusterveydenhuollon vuodeosastolla. Aineisto kerättiin teemahaastatteluna perusterveydenhuollon vuodeosastojen hoitajilta (N=12). Haastattelut toteutettiin FINC-NA mittarin osa-alueita hyödyntäen. Haastatteluteemat olivat perhe voimavarana hoitotyössä, perhe keskustelukumppanina, perhe taakkana ja perhe omana voimavarana. Tutkimus oli laadullinen ja aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysilla. Hoitotyön voimavaroja olivat perheenjäsenten konkreettinen potilaan hoitoon osallistuminen, potilaan henkilökohtaisten toiveiden huomioiminen ja kotiutukseen liittyvien päivittäisten asioiden hoitaminen. Hoitotyössä korostui perheenjäsenen läsnäolon merkityksellisyys ja yhteistyön kunnioittaminen. Hoitajat keskustelivat perheenjäsenten kanssa potilaan kokonaistilanteesta, dokumentoimattomista sekä kotona asumisen tukemiseen liittyvistä asioista. Hoitotyön taakkana oli perheenjäsenten sisäisten rakenteiden monimuotoisuus ja sitoutumisen vaihtelevuus potilaan hoidossa. Hoitotyön taakkaa lisäsi myös perheenjäsenten epäasiallinen käyttäytyminen sekä heidän kyvyttömyytensä huomioida hoidon konteksti. Voimavaroja vahvistettiin perheenjäsenten elämänhallinnan tukemisella ja mahdollistamalla perhekeskeinen hoitokulttuuri potilaan hoidossa. Tutkimuksen toinen, täydentävä osa koostui kotisairaalassa tehdystä laadullisesta tutkimuksesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata perhehoitotyötä kotisairaalassa hoitajien kertomana. Tutkimuksen tavoitteena oli saadun tiedon avulla vahvistaa tietoisuutta perhehoitotyön merkityksestä ja kehittää potilaiden sekä heidän läheistensä hoitotyötä kotisairaalassa. Tutkimustehtävänä oli kuvata hoitajien asenteita perhehoitotyöstä kotisairaalassa. Aineisto kerättiin teemahaastatteluna kotisairaalan sairaanhoitajilta (N=6). Haastattelut toteutettiin FINC-NA mittarin osa-alueita hyödyntäen. Aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällön analyysilla. Perheenjäsenet olivat potilaan asiantuntijoita hoitotyössä hoitajan ollessa mentorina perheenjäsenille kotisairaalahoidossa. Perheenjäsenten kanssa keskusteltiin tuttavallisista, emotionaalista ja hoitoon liittyvistä asioista. Hoitajia kuormittivat perheen avuttomuuden tunteen korostuminen ja perheenjäsenten tiedostamaton potilaan hyvinvoinnin huomiotta jättäminen. Perheen omia voimavaroja voitiin lisätä vahvistamalla perheenjäsenten merkityksellisyyttä potilaan hoidossa ja sensitiivisellä hoitoympäristöllä. ABSTRACT The nurses’ attitudes toward family nursing in primary health care This Master’s thesis is composed of two parts, the first part is based on an article "Family Nursing in Basic Health Care Nursing Departments" (Kallio K., Palonen M. & Åstedt- Kurki P. 2017) that was sent to be reviewed by a scientific magazine. The purpose of this study was to describe the family nursing experiences of nurses’ in primary health care. The objective of the study was to raise awareness of the importance of family nursing and to improve the customers and their family members care in the primary health care departments through the obtained information. The other aim of the research was to portray nurses’ attitudes from family care in primary health care departments. The data were collected by conducting thematic interviews from nurses (N=12). The components of FINC-NA instrument were used as a theme of the interview. The themes were family as an asset in health care, family as a conversation partner, family as a burden and family as their own resource. The study was qualitative, and the data were analysed by using deductive content analysis. The assets of health care were the concretive participation of the family members in the treatment of the patient, considering patient’s personal wishes and managing daily issues regarding discharge from the department. In addition, the importance of the presence of family and the respect of co-operation in health care was emphasized. The nurses discussed with the family members about the overall situation of the patient, issues that were undocumented and things related to supporting living at home. Nursing care was burdened with the diversity of internal structures of families and the variability in commitment in patient care. The burden of care work was also increased by the inappropriate behaviour of the family as well as their inability to regard the context of the care. The resources were strengthened by supporting the family members' life management and enabling family-centered care culture in the department. The second complementary part of the study consists of a qualitative study made in an advanced home care unit. The purpose of the study was to illustrate family nursing in advanced home care experienced by nurses. The aim of this study was to improve the importance of family care and develop the patients and their family members care work in advanced home care. The aim of the study was to describe the attitudes of the nurses from family care in advanced home care. The material was collected from conducting thematic interviews by the registered nurses (N=6) of advanced home care. The interviews executed using the FINC-NA instrument’s components. The data were analysed by using deductive content analysis. The family members were experts of the patient in nursing care while the nurse was the mentor for the family members in advanced home care. Familiar, emotional, and patient care -related issues were discussed with the family. Nurses were burdened by highlighting the feeling of helplessness in the family and subconscious ignorance of the wellbeing of the patient. The resources of the family could be increased by confirming the meaningfulness of the family members and sensitive health care environment.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata vaativaa hoitoa ja pitkäaikaisseurantaa tarvitsevien lasten hoitoon liittyviä tarpeita ja niiden tärkeyttä vanhempien näkökulmasta. Tarkoituksena oli myös kuvata, miten moniammatillinen hoitotiimi vastaa vanhempien tarpeisiin. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa, miten tällä hetkellä erikoissairaanhoidossa moniammatillinen tiimi vastaa vaativaa hoitoa ja pitkäaikaisseurantaa tarvitsevien lasten vanhempien lapsen hoitoon liittyviin tarpeisiin. Tutkimus toteutettiin poikittaistutkimuksena erään yliopistollisen sairaalan alle 18-vuotiaita syöpään ja diabetekseen sairastuneita, sekä alle 1500 g painoisena syntyneitä lapsia hoitavissa yksiköissä. Tutkimusaineisto kerättiin postitse lähetetyllä kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi vanhempi. Perheiden (n=244) yhteystiedot saatiin potilasrekistereistä. Uusintakyselyä ei tehty. Lopullinen tutkimusaineisto oli 98 vastauksesta ja vastausprosentti 40,2. Kyselylomake muodostui kolmeosaisesta Family Inventory of Needs-Paediatric II (FIN-PED II) -mittarista, jolla mitattiin vanhempien tärkeänä pitämiä tarpeita, niihin vastaamista ja lisätiedon tarvetta näistä tarpeista, sekä taustakysymyksistä ja avoimesta kysymyksestä. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin sekä sisällön analyysillä. Tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin p

Tulevaisuudessa perhehoitotyön merkitys kasvaa, kun hoitoa siirretään yhä enemmän sairaalasta kotiin. Myös terveydellisiä erityistarpeita omaavia lapsia hoidetaan yhä useammin kotona. Perhehoitotyön kehittäminen uusiin tilanteisiin sopivaksi on tärkeää. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata perhehoitotyön toteutumista lapsiperheiden kotona tapahtuvassa hoidossa. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata erityisvauvaperheen kotona tapahtuvaa perhehoitotyötä vanhempien näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli, että saadun tutkimustiedon avulla voidaan parantaa lapsiperheiden kotona työskentelevien hoitajien ymmärrystä perhehoitotyöstä ja sen toteutumisesta kotiympäristössä. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen. Tutkimusaineisto muodostui kymmenestä tutkimusartikkelista, joista tehtiin kirjallisuuskatsaus. Kirjallisuuskatsauksen aineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkimusaineistoon kuului myös neljän erityisvauvaperheen vanhemman teemahaastattelut, jotka analysoitiin deduktiivisesti, käyttäen kirjallisuuskatsauksen analyysitulosten mukaan muodostettua luokittelurunkoa. Tulosten mukaan perhehoitotyö lapsiperheen kotona toteutui ensinnäkin pitämällä perhe hoidossa keskiössä. Perhehoitotyö toteutui lisäksi hoitajan toimintatapojen kautta ja koti ympäristönä edisti perhehoitotyön toteutumista. Hoitosuhteessa ilmenevät arvot olivat tärkeitä perhehoitotyön onnistumisen kannalta. Koko perhettä pyrittiin tukemaan vahvuuksia korostavaa työotetta käyttäen, aidosti kohdaten, kunnioittaen ja yksilöllisyyteen pyrkien. Erityisvauvaperheen vanhemmat kokivat jatkuvuuden ja läheisyyden hoitosuhteessa tärkeiksi. Koti ympäristönä oli perheen hyvinvointia tukeva. Sisarusten huomioiminen oli ilmeinen osa hoitajien työtä kotona. Johtopäätöksinä tutkimuksesta voidaan esittää, että. koti ympäristönä antaa hyvän edellytyksen perhehoitotyön toteuttamiselle, sisarusten huomioon ottaminen on hoitajille luontevaa perheen kotona ja vanhemmuuden tukemiseen pitää kiinnittää erityistä huomioita. Tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa tutkia, miten kotona hoidettavan lapsen sisaruksia voitaisiin tukea perhehoitotyön keinoin enemmän. Lisäksi olisi kiinnostavaa tutkia, miten lapsiperheiden kotona tapahtuvaa hoitotyötä voitaisiin kehittää ja laajentaa koskemaan uusia potilasryhmiä.

Maassamme sairastuu vuosittain noin 14 000 henkilöä aivohalvaukseen ja heistä 3500 henkilöä on työikäisiä. Suurin aivohalvauksen aiheuttaja on aivoinfarkti ja joka kymmenes sairastuneista on alle 50-vuotias. Aivohalvaus on kriisi, joka koskettaa potilaan lisäksi hänen perhettään. Perheen elämä muuttuu äkkiä ja he tuntevat epävarmuutta tulevaisuutta kohtaan. Potilaan kuntoutuminen jatkuu pitkään ja usein puolisosta tulee hänen hoitajansa. Potilaan sairastuminen saa aikaan perheenjäsenessä emotionaalisen tuen tarpeen. Emotionaalisen tuen antaminen on hoitotyössä hoitajien käyttämä potilaan ja hänen perheenjäsentensä kohtaamiseen liittyvä auttamismenetelmä. Tämä tulisi tiedostaa paremmin hoitotyössä, jossa hoitajilla on yhä vähemmän aikaa pysähtyä ja kuunnella sekä potilasta että hänen perhettään. Väitöskirjan tulosten mukaan aivohalvauspotilaan perheenjäsen tarvitsee heti potilaan sairastumisen akuutista vaiheesta lähtien hoitajien antamaa emotionaalista tukea. Emotionaalinen tuki tarkoittaa hoitajan hoitavaa huolenpitoa ja se ilmenee vuorovaikutussuhteessa perheenjäsenen ja hoitajan välillä. Perheenjäsenen tuen tarpeen havaitsemisen kannalta on oleellista, että vuorovaikutussuhde hoitajan kanssa on läheinen ja lämmin. Lisäksi on tärkeää, että hoitaja kohtaa perheenjäsenen oikeaan aikaan, jolloin hänen antamansa tuki on tarpeen perheenjäsenelle. Hoitajan kokemus emotionaalisen tuen antamisesta on kokonaisvaltaisen huolenpidon tarjoamista perheenjäsenelle yksilölliset tarpeet huomioiden. Hoitajat painottavat ammattitaitoaan ja näkevät tärkeänä luottamuksen luomisen perheenjäsenen tulevaisuuden suhteen. Perheenjäsenet kokevat hoitajan hoitavan huolenpidon siten, että se näkyy ja tuntuu hoitajan käyttäytymisessä. Potilaan hoitoon osallistuminen on heille tärkeää. Emotionaalinen tuki auttaa heitä paremman tulevaisuuden rakentamisessa, antaa uskoa omaan selviytymiseen ja saa aikaan tarpeellisuuden tunteen. Hoitajan ja perheenjäsenen vuorovaikutus saattaa olla etäistä, jolloin emotionaalisen tuen antaminen tai saaminen ei välttämättä mahdollistu. Perheenjäsenet kokevat, esimerkiksi muiden huoneessa olevien potilaiden tai perheenjäsenten läsnäolon häiritsevänä tai he itse tuntevat olevansa etäällä hoitajasta. Tällöin yhteyden saaminen hoitajaan on hankalaa. On tilanteita, joissa hoitajan käytös on torjuvaa, jolloin vuorovaikutus ei toimi myönteisellä tavalla. Hoitajat kokevat, että monet vuorovaikutusta estävät tekijät johtuvat hoitotyön luonteesta kuten kiireestä ja vähäisestä henkilökuntamäärästä. Molemminpuoliset henkilökemiat eivät aina kohtaa ja emotionaalisen tuen saaminen estyy. Tilanteen muuttaa myönteiseksi emotionaalisen tuen antamiseen liittyvä tilannesidonnaisuus tai syklisyys. Toisessa hetkessä perheenjäsen tapaa hoitajan, jonka kanssa vuorovaikutus ja tuen saaminen onnistuu. Tuloksissa tulee esille myös se, että kaikki perheenjäsenet eivät kaipaa hoitajan antamaa emotionaalista tukea. There are many significant changes in the lives of adult family members of workingage stroke survivors. The situation generates various feelings in the patient’s family members: depression, insecurity and loss of control. Rehabilitation of a stroke survivor can last long and permanent disability is a possibility. The purpose of this study was to develop a substantive theory of emotional support in working-age family members of stroke survivors in an acute ward. The aim was that based on the results of this study, the quality of emotional support given by nurses to the family members of working-age stroke survivors might be developed, and show how important emotional support is to family members during this stressful time. The research method chosen was the grounded theory approach developed by Barney Glaser. The data consisted of open individual interviews of family members (n=17) and of pair and group interviews of nurses (n=12). The family members as well as the nurses told about their experiences of emotional support received by family members during patient nursing processes in the acute ward. Notes taken during the data collection and research process were recorded in a journal and included in the data. The data were collected during 2012–2013 and were analyzed using open, selective and theoretical coding in constant comparison. As a result, a substantive theory named Caring interaction: Substantive theory about nurses dealing with family members of working-age stroke survivors was developed. The caring approach of nurses when interacting with family members was selected as the core category of the substantive theory and it is simultaneously the interaction process of the theory. It is associated with the other concepts and binds them together to explain the family members’ experiences about the emotional support given by nurses. The theory is progressive and includes the emotional support given to family members, or the lack of it. The need for emotional support is the starting point of the theory, and it describes the consequences caused by the acute stroke of the patient to the patient’s family members. The six (6) concepts included in this theory are as follows: mutual warm interaction between nurses and family members, caring approach of the nurses, building the better future to the family members, mutual distant interaction, family members living in a state of insecurity and dealing with disappointment. Mutual warm interaction describes how the nurses detect the support needs of the family members and how the family members feel they are treated with warmth by the nurse. Caring interaction describes the experiences of the nurses of the provision of holistic care, and the experiences of the family members on the caring attitude of the nurse. Building the better future of family members is possible after emotional support given by the nurse. Mutual distant interaction includes experiences of both family members and nurses of the factors contributing to the situation where they did not meet successfully. Living in a state of insecurity describes the experiences of the family members while waiting silently for support from the nurse that never came, leaving them with negative feelings. Dealing with disappointment describes times when the family member was left without emotional support and with feelings of hopelessness. In practice, the experience of family members left without emotional support might change to positive if they encounter another nurse who responds to their needs. Based on the results, a clear need for emotional support of the family members of working-age stroke survivors was identified, and they need it from day one of the acute state when the patient suffers the stroke. It is also important to receive emotional support at the right time when needed. The nurse must observe the family member’s emotional state and be able to respond in an appropriate and timely manner. This requires that the nurse cares, and is with the family member when needed. The silent presence of the nurse and her body language gave away to the family member if she really was present in the interaction situation. It could be that the nurse did not notice the feelings of the family members, if they kept them inside. It could be difficult to speak about feelings when exhausted. The need for support must be recognized and acted upon by the nurse. It helped the nurse if she or he could empathize with the family member and to observe the ‘signal’ sent by him. The quality of that first meeting is remarkably important and it affects how the interaction will continue. When the family members feel safe and trust the nurse, and their presence is acknowledged, the stage is set for good interaction. When the patient suffers the stroke, the family member is in an important position in the patient’s care, and emotional support from the nurse helps them to move forward with their own lives while at the same time supporting the patient. In this research, the importance of the nurse taking time, in spite of other pressures, to give emotional support to family members exactly when they need it has been shown to have a remarkable and memorable impact on their lives.

Aikuisen henkilön diabetes koskettaa koko perheen arkielämää Diabetes on yleinen pitkäaikainen sairaus Suomessa. Sen hoidossa on keskeistä diabetesta sairastavan toteuttama omahoito, josta valtaosa tapahtuu hänen sosiaalisissa kontakteissaan, kuten perheessä. Väitöskirjassa kehitettiin teoria aikuisen tyypin 1 diabetesta sairastavan henkilön perheen arkielämästä. Tavoitteena oli tuottaa tutkittua tietoa aikuisen diabetesta sairastavan henkilön hoidon ja hoidonohjauksen kehittämiseksi. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla diabetesta sairastavia aikuisia ja heidän perheenjäseniään. Tutkimus tuotti uutta, käsitteellistä ja teoreettista tietoa aikuisen diabetesta sairastavan henkilön perheen arkielämästä. Tulokset osoittavat, että perheen arkielämässä on diabetes aina otettava huomioon. Arkielämän aikatauluttaminen ja tarkka suunnitteleminen korostuu diabeteksen takia. Matalan verensokerin tilanteita kuvataan olevan usein, ne koetaan koko perheessä epämiellyttävinä ja niiden välttämiseksi diabetesta sairastava pitää verensokeriarvoja varmuuden vuoksi korkeammalla kuin tavoitteiden mukaan on suotavaa. Erilaiset pelot, kuten matalan verensokerin pelko ja lisäsairauksien pelko ovat yleisiä. Diabetesta sairastava hoitaa itseään joko perheen nähden tai huomaamattomasti perheeltä piilossa, joskus hän jättää itsensä hoitamisen tarkoituksella sivuun huolehtiakseen perheen arjen velvoitteista. Tulosten mukaan diabetesta sairastava kaipaa itsensä hoitamiseen enemmän tukea perheenjäseniltä. Perhe osallistuu diabeteksen hoitoon esimerkiksi pistämällä insuliinia tai mittaamalla verensokereita, perhe pyrkii myös motivoimaan diabetesta sairastavaa. Diabetesta sairastava haluaisi kuitenkin keskustella enemmän diabeteksen hoidosta ja diabetekseen liittyvistä huolistaan perheen kanssa. Perheen osallistumista edistää diabetekseen ja sen hoitoon liittyvän tiedon ja taidon oppiminen. Perheen ohjaaminen on usein vain aikuisen diabetesta sairastavan henkilön vastuulla, terveydenhuollossa tarjotaan harvoin hänen perheenjäsenilleen mahdollisuutta osallistua hoidonohjaukseen. Perheen lapset omaksuvat diabetekseen liittyviä asioita kyselemällä ja omien diabetesaiheisten leikkiensä kautta. Tulosten perusteella suositellaan aikuisen diabetesta sairastavan hoidossa ja hoidonohjauksessa ottamaan huomioon myös hänen perheenjäsenten merkitys hoidossa ja kehittämään perhekeskeisiä interventioita. Diabetekseen liittyvistä tunteista ja peloista keskustelemiseen on hyvä tarjota mahdollisuus koko perheelle, erityisesti matalaan verensokeriin liittyvien pelkojen käsittelyyn. Aikuisen diabetesta sairastavan henkilön lasten tunteet ja kokemukset on myös hyvä tunnistaa ja ottaa huomioon. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää diabetesta sairastavien henkilöiden hoidon ja hoidonohjauksen kehittämisessä sekä diabeteksen hoitoon ja hoidonohjaukseen liittyvän terveydenhuoltohenkilöstön koulutuksen kehittämisessä. Diabetes mellitus is one of the most common chronic diseases in Finland. Self-management plays an important role in the care of diabetes. An adult with diabetes is responsible for his/her daily self-management, which is, however, affected by several things, such as the support provided by the family. The purpose of the study was to develop a substantive theory of everyday life in a family with an adult with type 1 diabetes. The theory can be used to develop the care and education of people with diabetes as well as the training of health care professionals pertaining to the care of diabetes and patient education. The research method used in the study was based on the grounded theory derived from a Straussian paradigm. The data consist of interviews conducted with people with diabetes (n=19) and their family members (n=19). The data were collected between 2010 and 2011, and analysed using open, axial and selective coding procedures and constant comparison. The visible and invisible presence of diabetes was selected as the core category of the substantive theory describing the everyday life in a family with a diabetic adult. Based on the results, diabetes is visibly or invisibly present in the everyday life of a family with an adult with diabetes. Diabetes must be taken into consideration in everything, and it is constantly in the family’s thoughts. Because of diabetes, life must be carefully scheduled and planned in advance. A person with diabetes tries to keep the balance with his/her self-management by taking the full responsibility of it or by sharing the responsibility with the family members. Managing with hypoglycemia touches the everyday life of the whole family. Episodes of hypoglycemia occur often, and the family members are prepared for them in numerous ways. In order to avoid hypoglycemia, blood glucose values are kept high. The family lives with changing feelings. Different fears, such as the fear of hypoglycemia and of long-term complications, are present in the everyday life. Furthermore, the family members have additional worries because of diabetes, and their moods vary from good to fatigued and tired. Keeping the balance with self-management is demanding for a person with diabetes, and the family members’ support is needed. The family becomes acquainted with diabetes little by little, and the process promotes the family’s participation in the self-management. The family’s contribution to self-management varies: the family members observe the person with diabetes taking care of himself on a daily basis and also participate in the care for example by injecting the insulin or by encouraging the person with diabetes. On the other hand, there are families that do not participate in self-management and only watch it from the sidelines. Based on the results, it is recommended to take the significance of the family members into consideration in the care and education of people with diabetes. It is also recommended to develop family-centered interventions. The family members should also be provided with different opportunities to discuss their feelings and fears related to diabetes. In addition, it would be recommended to discuss fears pertaining to hypoglycemia both with the person with diabetes and his/her family. The feelings and experiences of the children of parents with diabetes should also be taken into consideration.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata perhekeskeisyyttä aikuisen potilaan hoitotyössä ja perhekeskeisen hoitotyön oppimista vastavalmistuneiden sairaanhoitajien kuvaamana. Tutkimusaineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla. Tiedonantajina oli 13 perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa aikuispotilaiden hoitotyössä työskentelevää sairaanhoitajaa, joiden valmistumisesta oli kulunut aikaa 12-15 kuukautta. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Vastavalmistuneet sairaanhoitajat kuvasivat perhekeskeisyyttä työssään painolastina, tiedon vaihtamisena, perheen sisäisenä tukena ja perhelähtöisenä yhteistyösuhteena. Perhekeskeisyys kuvattiin painolastina kun se liittyi sopivaan tilanteeseen tai aikaan, perheen kohtaamisiin liittyi kuormittavia hankaluuksia, puuttuva perhe kuormitti sairaanhoitajaa tai perhe jäi etäiseksi. Tiedon vaihtaminen perheen ja sairaanhoitajan välillä toteutui perheen tiedolla tukemisena tai perheen toimiessa tiedonantajana. Sairaanhoitajat kuvasivat velvollisuudekseen tiedottaa perhettä. Perheen sisäinen tuki sisälsi potilaskeskeisyyden, jossa perhe ajateltiin potilaalle ainutkertaisena ja perheen tuki potilaalle tärkeänä. Perheenjäsenten odotukset ohjasivat vuorovaikutusta. Perhelähtöisessä yhteistyösuhteessa korostui sairaanhoitajan vastuu perheestä hoidon kohteena. Sairaanhoitaja oli aloitteentekijä perheiden suuntaan ja koki vastuuta perheen hyvinvoinnista. Perhe nähtiin päivittäisenä osana hoitotyötä, jossa perheenjäsenten empaattinen tukeminen on keskeistä. Sairaanhoitajan ja perheen yhteistyötä kuvasi yhteinen toiminta. Vastavalmistuneet sairaanhoitajat kuvasivat oppineensa hoitotyön perhekeskeisyyttä koulutuksessa, ihmisinä ja työelämässä. Koulutuksessa hoitotyön perhekeskeisyyttä opittiin teoriatiedon, opetussuunnitelman tai työharjoittelun mahdollistamana. Yksittäisillä opettajilla kuvattiin olleen merkitystä oppimiseen. Koulutus tuotti merkityksen hoitotyön perhekeskeisyydelle. Sairaanhoitajat kuvasivat oppimista ihmisenä yksilöllisten ominaisuuksien tai kokemusten mahdollistamana. Perheenjäsenten kohtaamiskokemukset sekä oman toiminnan arviointi tukivat oppimista. Perhekeskeisyyden oppiminen työssä kuvattiin tapahtuvan työpaikan toimintatapojen, taitojen karttumisen ja tiedon syventymisen myötä sekä toisilta sairaanhoitajilta oppimisena. Tutkimuksen tulokset lisäävät tietoa perhekeskeisyydestä aikuisen potilaan hoitotyössä. Tulosten mukaan yhteistyösuhde sairaanhoitajan ja aikuisen potilaan perheen välillä ei ole itsestäänselvyys. Toisaalta vastavalmistunut sairaanhoitaja voi kyetä koko perhettä tukevaan yhteistyösuhteeseen. Tuloksia voidaan hyödyntää perhekeskeisyyden ja perhekeskeisten taitojen opettamisessa. Family centered care of adult patients and learning of family centered care described by newly graduated nurses The purpose of this study was to describe family centered care of adult patients and learning of family centered care described by newly graduated nurses. The research data were collected by interview of 13 newly graduated nurses. The informants were working in primary health care or specialized medical care for 12 15 months. The data was analyzed by inductive content analysis. The newly graduated nurses described family centered care in their work by meanings of workload, exchanging information, internal support of the family and meanings of the family oriented cooperation relationship. The family centered care was described as a workload, when related to a suitable situation or time, the encounters with the family was affected by difficulties adding to the workload, the lack of family burdened the nurse or the family remained distant. Exchanging information between the family and the nurse meant supporting the family with information or the family as informants. The nurses described informing the family as their duty. The internal support of the family included patient centeredness, where the family was seen as unique and the support of the family important for the patient. The expectations of the family members directed the communication. The nurse s responsibility of the family as the target of nursing care was highlighted in the family oriented cooperation relationship. The nurse was an initiator towards families and felt responsible of the wellbeing of the family. The family was seen as an everyday part of nursing care, where the emphatic support of the family members is central. The cooperation between the nurse and family was described as mutual action. The newly graduated nurses learned family centered care in their education, as humans and in working life. The learning of family centered care in education was enabled by theory facts, the curriculum, or by practical training. Individual teachers were described as meaningful sources of learning. The education produced a meaning for family centeredness in nursing care. The nurses described that learning as humans was enabled by individual qualities or experiences. The encounter experiences and evaluation of own actions supported learning. Learning family centered care in working life occurred in the work place procedures, gaining of skills, absorption of knowledge and also learning from other nurses. The findings of this research add knowledge of family centered care of adults. The findings suggest that family centeredness is not self-evident. On the other hand a newly graduated nurse is able to engage in a cooperation relationship that supports the entire family. The findings can be utilized in development of teaching family centered care and family centered skills.

VÄHÄVARAISTEN LAPSIPERHEIDEN HYVÄ VOINTI JA SEN TUKEMINEN Aikaisemman tutkimustiedon perusteella vähävaraisuuteen liittyy usein syrjäytymisriski terveyden ja hyvinvoinnin osalta. Terveydenhuollossa vähävaraisia perheitä on usein lähestytty ongelmalähtöisesti ja ulkokohtaisesti. Tässä tutkimuksessa tuotettiin tietoa vähävaraisten lapsiperheiden arjen hyvästä voinnista perheiden ja perheenjäsenten omasta näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä oli fenomenologia ja tutkimusaineisto kerättiin avoimilla haastatteluilla toimeentulotukea saavilta tai muiden sosiaalitukien varassa eläviltä lapsiperheiltä haastattelemalla perheiden äitejä, isiä ja perheenjäseniä yhdessä. Hyvä vointi sai yhteisiä, mutta myös erillisiä merkityksiä, kun sitä tarkasteltiin äitien, isien ja perheen yhteisestä kokemuksesta käsin. Yhteisiä merkityksiä olivat arjen terveys, mielekäs tekeminen, päivä kerrallaan eläminen, tarkoituksenmukainen sosiaalinen verkosto, yhteen hiileen puhaltaminen , riittävä taloudellinen toimeentulo ja mielekäs jaksamista ja selviytymistä tukeva toiminta. Äideille hyvä vointi merkitsi läheisverkon tukea, arjen sujumista, voimaannuttavaa äitiyttä, perheen sisäistä toimivuutta ja omaan ja perheensä hyvään vointiin vaikuttamisen mahdollisuutta. Isille hyvä vointi merkitsi yhteisten merkitysten lisäksi isänä olemisen mahdollisuutta, ruokaa nautinnon lähteenä ja oikeutta olla oma itsensä. Vähävaraisten perheiden tuen ja avun saannin kokemukset olivat yksilöllisiä ja tilannesidonnaisia. Perheet saivat ja tarvitsivat monenlaista tukea, mutta tuen saamiseen ja vastaanottaminen liittyi myös tukea murtavia tekijöitä. Ymmärrys vähävaraisten lapsiperheiden arjesta auttaa terveydenhuollossa työskenteleviä kehittämään valmiuksiaan riskioloissa elävien perheiden tukemiseksi sekä sosiaalisen näkökulman huomioimiseen työssään. Kun tiedämme enemmän asiakkaidemme elämän olosuhteista ja heidän arjestaan sekä niihin liittyvien kokemusten synnyttämistä merkityksistä, ymmärrämme paremmin heidän terveyteen liittyviä valintojaan ja tuen tarpeitaan. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä yhdessä erilaisissa elämänolosuhteissa elävien perheiden kanssa asiakas- ja perhelähtöisiä ja terveyteen liittyvää eriarvoisuutta vähentäviä auttamismenetelmiä. WELL-BEING IN LOW-INCOME FAMILIES WITH CHILDREN Earlier research knowledge has shown us that a low-income correlates with an increased risk of exclusion concerning health. The well-being of low-income families has received only limited attention in nursing research, and most of that work has focused on unearthing their problems rather than on identifying their strengths. The experience of low-income families is not often studied from the perspective of well-being from the family members, nor is knowledge of their everyday life not taken into account in family nursing. The purpose of this study was to generate descriptive and understandable knowledge about the experiences of well-being and its support in low-income families with children. The aim was to generate knowledge of well-being in everyday life from the perspective of Finnish low-income families with children. The result of research, the structure of meaning of well-being in low-income families with children can be utilized in family nursing to develop family centred interventions and interventions which reduce health inequalities for supporting families with children living in high risk conditions. The study consisted of four articles and a summary and used a phenomenology based method. The informants were members of low-income families with children (n=34). Data were gathered by open interviews with mothers (n=15), fathers (n=7) and family members (n=12), who were interviewed together. All of whom received income support. Data was analyzed by inductive analysis method based on descriptive and hermeneutic phenomenology. The structure of meaning of well-being in low-income families was derived from the perspective of their daily family living. Meanings of well-being were found to be individual but common as well. Common meanings of these families well-being were daily health, meaningful activities, living from day to day , practical social network, Blowing together onto one coal , sufficient economical subsistence, the common rhythm of everyday life and meaningful action, which support managing and coping. Mothers appreciated the support of significant other, the empowering motherhood, flow of everyday life, internal family functioning and the role of mother as facilitator of her own and the family s well-being. Fathers appreciated the chance to be father, food as a source of pleasure and the right to be individual. Experiences of support were personal and related to situation of each family. They were given and they needed different kinds of support some of which ended up worsening well-being. Results of this study concentrate on meanings of well-being in families living in challenging economical living conditions. Understanding about daily living of low-income families with children help nurses to develop their competences on multiprofessional co-operation in supporting in family with children living in risk conditions and take account social aspect in their work. When we will know more about our clients living conditions, their daily living and their meanings of experience, we will understand better their choices concerning health and their needs of support and we will be capable to develop adequate interventions

Synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastuu vuosittain 10 15% synnyttäneistä äideistä. Selkeää syytä äidin masentumiselle ei voida osoittaa, vaan masennuksen taustalla olevat tekijät ovat moninaisia ja yksilöllisiä. Masentuneet äidit imettivät lastaan lyhyemmän ajan kuin muut äidit ja he olivat tyytymättömämpiä perhe-elämäänsä muihin tutkimukseen osallistuneisiin äiteihin verrattuna. Synnytyksen jälkeinen masennus vaikutti perheen toimivuuteen heikentävästi kaikilla mitatuilla perheen toimivuuden osa-alueilla. Masentuneiden äitien perheissä vanhemmilla oli raskaudenaikaisten odotusten ja lapsen syntymän jälkeisen todellisuuden välillä selkeä ristiriita. Odotukset perhe-elämää kohtaan raskausaikana olivat suuret, mutta synnytyksen jälkeen perheille tuli jossain määrin yllätyksenä vauvan sitovuus ja muutokset perheen suhteissa. Vanhemmat pyrkivät täydellisyyteen vanhempina ja väsyivät. Masentuneiden äitien perheet kokivat vuorovaikutuksensa lastenneuvolan terveydenhoitajien kanssa yksilöllisen ja kokonaisvaltaisen vuorovaikutuksen puutteena. Lastenneuvolan terveydenhoitajat puolestaan kuvasivat vuorovaikutussuhdetta masentuneiden äitien perheiden kanssa kokonaisvaltaisena yhteistyönä yksilöllisen perheen kanssa. Perheiden ja terveydenhoitajien vuorovaikutussuhdetta voidaan kuvata samojen toiveiden ja odotusten ristiriitana. Perheiden tiedon saanti ja keskustelu synnytyksen jälkeisistä mielialamuutoksista jo äitiysneuvolassa on tärkeää, jotta mielialamuutokset olisi helpompi ottaa myöhemmin puheeksi myös lastenneuvolassa. Perhehoitotyöstä on terveydenhuollossa puhuttu pitkään, silti edelleen pääasiassa hoidetaan identifioitua potilasta usein hyvinkin irrallaan hänen läheisimmistä ihmisistään, perheestään. Optimaalisen hoidon takaaminen edellyttää kuitenkin, että koko perhe on mukana tutkimuksissa, hoidossa ja hoidon arvioinnissa. Huomion kiinnittäminen perheen voimavaroihin lisää yksittäisen perheenjäsenen hyvinvointia ja tukee koko perhettä toimimaan yhdessä yhteisen päämäärän hyväksi. Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 373 pirkanmaalaista perhettä ja 14 lastenneuvolassa työskentelevää terveydenhoitajaa. The purpose of this study was to describe what kind of connection is between mother s postnatal depression and family dynamics, are there any connections between sosiodemographic variables and mother s postnatal depression and what are the family s experiences when mother suffers of postnatal depression. In addition, the purpose of the study was to develop substantive theory describing families and public health nurses experiences of interaction in child health clinic when mother suffers of postnatal depression. The data of the study were gathered by using Family Dynamics Measure II and Edinburgh Postnatal Depression Scale and by interviewing nine families where mother had displayed symptoms of postnatal depression and 14 public health nurses working in child health clinics. The data were analysed using SPSS statistical programme and frequency and percentage distributions, means and standard deviations were examined. Correlations were analysed using Spearman's correlation coefficients. Qualitative data were analysed using continuous comparative analysis of grounded-theory. There is no one reason for mother s postnatal depression. Mothers with depressive symptoms had fewer years of education, shorter duration of breastfeeding and were more dissatisfied with family life compared with mothers who exhibited no depressive symptomatology. Family dynamics was weaker in the families where mother had postnatal depression. The families with mother s postnatal depression felt discrepancy between hopes and reality and lack of holistic co-operation with unique family in child health clinic. The public health nurses perceived it to be their main mission to encounter the families individually and holistically. The basic process of substantive theory describing interaction between families with postnatal depression and public heath nurses is the lack of same expectations and hopes. Family nursing science needs more investigation of interaction between patients and their families and nursing staff to get family nursing natural part of everyday nursing.

Suomalaisilla lapsilla yli 20 %:lla on ainakin yksi pitkäaikaissairaus, ja yli 5 %:lla todetaan kasvuiän lopussa pysyvä vamma tai sairaus. Täten olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, miten perheet selviävät lapsen sairauksien, diagnosoinnin ja hoidon henkisestä kuormituksesta. Perhekeskeisyyttä on pidetty perinteisesti terveydenhuollossa tapahtuvan hoitamisen periaatteena, vaikkakin sen toteutumisessa on ollut puutteita. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, miten terveydenhuollon ammattilaiset voivat edistää perheen terveyttä lapsen sairaalahoidon aikana. Tulosten mukaan sairaanhoitajat toimivat kolmella eri tavalla hoitaessaan perheitä: systemaattisesti, selektiivisesti ja tilannesidonnaisesti. Systemaattisesti toimivat hoitajat kohtasivat kaikkien perheiden todellisuuden: he vahvistivat vanhemmuutta, huolehtivat lapsen hyvinvoinnista, auttoivat perhettä purkamaan tunnekuormaansa, tukivat arjessa selviytymistä sekä rakensivat luottamuksellista hoitosuhdetta perheen kanssa. Selektiivisesti toimivat hoitajat valikoivat perheet, joiden he olettivat tarvitsevan apua ja joihin he siis paneutuivat työssään. Tällöin perheiden hoitaminen perustui hoitajien käsitykseen perheen tilanteesta ja avun tarpeesta eikä perheen yksilölliseen näkökulmaan ja tilanteen määrittelyyn. Tilannesidonnaisessa hoitotyössä lähtökohtana oli hoitaa eteen tulevat tilanteet hyvin. Tämänkaltainen toiminta ei edellyttänyt perheeseen tutustumista eikä systemaattista tiedon keruuta perheen tilanteesta, minkä takia myöskään tilanteiden kärjistymistä perheissä ei pystytty ennakoimaan. Hoidon kohteena pidettiin lasta. Perhettä kohdanneisiin tilanteisiin puututtiin vain, jos lapsen turvallisuus oli uhattuna. Selektiivisesti ja tilannesidonnaisesti toimivat hoitajat sivuuttivat perheen todellisuuden. He eivät kokeneet tarpeelliseksi perehtyä perheen muuttuneeseen tilanteeseen eivätkä aktivoineet perheen voimavaroja. Tällöin hoidon lähtökohtana oli hoitajien käsitys perheen tilanteesta ja avun tarpeesta. On syytä pohtia, miksi osa hoitajista huomioi perheen yksilöllisen tilanteen ja avun tarpeen kohdaten perheen todellisuuden, ja miksi osa hoitajista sivuutti perheen todellisuuden nojautumalla omaan käsitykseensä perheen tarpeista. Kaikki perheenjäsenet eivät aina koe tarvitsevansa apua terveydenhuollon ammattilaisilta. Perheen terveyden edistämisen lähtökohtana ovatkin perheen yksilölliset tarpeet, halu tulla autetuksi ja perheen ja terveydenhuollon ammattilaisten avoin ja vastavuoroinen yhteistyö. Promoting health of a somatically and chronically ill child's family - an action research on a paediatric ward The purpose of the research was to build a substantive theory of promoting family health during the child s somatic chronically illness, as well as assess and promote family nursing on a pediatric ward by means of action research. Action research took a critical, participatory approach that acted as the basis of theory development. The aim of the development was to create an intervention to the nursing which would promote the health of the family. The data consisted of 31 family interviews (n=82 family members), nurses (n=40) group interviews (n=9) and observation of the interaction between families and nurses (84 h). The data were collected in pediatric wards in two different hospitals where chronically ill children below the age of 16 are being cared. One of the wards was a target unit of family nursing development, and from the other ward, data were collected in order to confirm the validity of the results and to ensure the anonymity of the participants. Data analysis was based on the grounded theory -method with its straussian approach applied. Cooperation between the researcher and the nurses resulted in a family consultation ­intervention in the nursing. Family consultations were applied in the target unit for 10 months, after which the nurses (n=17) described their experiences of the functionality of the intervention in practice in essays they wrote. Head nurses (n=2) were interviewed about the same subject. Essays and interviews were analysed by using deductive content analysis -method. Nurses faced family s reality or they bypassed it during the child s illness and the hospital stay. When the reality of a family was faced, the basis of the nursing was family s individual situation and need of help. When the family s reality was bypassed, the basis of the nursing was the nurses view on the situation of the family and their need of help. Nurses who worked systematically faced family s reality. Systematically operating nurses faced the family s reality since they observed the changes that had occurred within the family s health and their effects on the whole family, not to mention that they activated family s resources. Changes occurred in the functions of the ill child, the siblings, the parents and their relationship as well as those of the whole family during the child s illness and the hospital stay. The families expected the nurses to reinforce parenthood, look after the child s welfare, share the emotional burden, support everyday coping and to create a confidential care relationship. Systematically operating nurses promoted above-mentioned constituent systems of family health. Family consultation -intervention, which was developed in the research, enhanced systematically performed nursing. Selectively and situation-specifically operating nurses bypassed family s reality, for neither did they observe the changes that occurred within a family, nor did they activate the resources of a family. Furthermore, they promoted constituent systems of family health only randomly. In that case the basis of the nursing was the nurses view on the situation of the family and their need of help. According to the results, parents of a chronically ill child need help in reinforcing parenthood, sharing the emotional burden as well as in everyday coping. Nurses have particularly good possibilities to respond to this need by facing the family s reality during the child s illness and the hospital stay. It is necessary to consider why some of the nurses regarded the individual situation of the family to be the basis of their work and why some nurses bypassed family s reality by considering their work s very basis to be their own view on the family s situation and need of help. Family-centred care was a central guiding principle in both children s wards concerned. The substantive theory built in the research strengthens the knowledge base of family nursing science by making the promotion of families health a more visible part in the nurse s work. In the future the theory must be tested and developed further in different contexts and with various patient groups. In the research, family consultation -intervention was created in cooperation between the researcher and the nurses. In the research, family nursing was also developed while applying the methods of action research. The functionality and the stability of the family consultation in nursing, as well as its application on different nursing environments and the effects of consultation on families health give indication for further research.

Tutkimuksen taustaa Lapsen sairastuminen koskettaa aina koko perhettä ja aiheuttaa tutkimusten mukaan vanhemmille huolta ja stressiä. Lapsen reagointiin vaikuttavat sairaus, lapsen kasvu- ja kehitysvaihe sekä aiemmat kokemukset sairastamisesta. Sairastuminen aiheuttaa lapselle ja koko perheelle muutoksen totuttuun ja turvalliseen rytmiin. Lapselle sairaalaan joutuminen merkitsee luopumista kodin turvallisesta ympäristöstä. Sairaalassaolo saattaa olla lapsen ensimmäinen erokokemus vanhemmista. Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä riippuvaisempi hän on vanhemmistaan. Imeväisikäinen ja leikki-ikäinen lapsi ei välttämättä kykene ilmaisemaan tunteitaan, yksinäisyyttään, turvattomuuttaan tai pahaa oloaan sanallisesti. Perhekeskeisyys on hoitotyön ja erityisesti lasten hoitotyön keskeisiä periaatteita. Sairaalassa perhekeskeisyyteen liittyy oleellisesti koko perhe ja erityisesti merkittävinä läheisinä lapsen omat vanhemmat. Vanhempien mukanaolo lapsen ollessa sairaalassa ja heidän osallistumisensa lapsen hoitamiseen on merkityksellistä lapsen turvallisuuden kannalta. Perhekeskeisyyttä on pidetty hyvän hoidon ominaisuutena ja ihanteena, mutta käytännön hoitotyössä perhekeskeisyys on edelleen konkretisoitumatta. Hoitotyön näkökulmasta vanhempien mukanaolon myötä on mahdollisuus tukea ja edistää koko perheen hyvinvointia ja terveyttä. Vanhempien ja lapsen läheinen suhde vähentää eron ja yksinäisyyden tuomaa ahdistusta lapsen ollessa sairaalassa. Vanhemmat kantavat suuren vastuun sairaasta lapsestaan ja hänen hoitamisestaan myös sairaalassa. Vanhemmat vastaavat konkreettisesti lapsen päivittäisistä toiminnoista, kuten pukemisesta, syömisestä, peseytymisestä ja leikkimisestä. Vanhempien läsnäolo sairaalassa lievittää lapsen pelkoja ja lisää lapsen turvallisuuden tunnetta. Vanhempien huoli sairaasta lapsesta ja koko perheestä heijastuu myös vanhempien rooliin kotona ja kodin ulkopuolella. Lapsen sairastuminen ja sairaalaolo saattaa kuormittaa perheen taloudellista tilannetta. Myös huoli tulevaisuudesta vaikuttaa perheeseen ja vanhempien omaan jaksamiseen. Lapsen sairastumisen on kuvattu vaikuttavan sisaruksiin ja heidän tunteisiinsa sairasta perheenjäsentä kohtaan sekä sisarusten välisiin suhteisiin. Perheen muiden lasten tunteet sairasta sisarusta kohtaan voivat olla toisesta huolehtimiseen liittyviä tunteita ja syyllisyyteen tai kateuteen liittyviä tunteita. Sisarukset saattavat jäädä perheessä taustalle, koska vanhempien voimavarat kohdistuvat sairastuneeseen lapseen ja hänen hoitamiseensa. Tutkimuksen tarkoitus Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää käytännön teoria vanhempien osallistumisesta lapsensa hoitamiseen sairaalassa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, mitä vanhempien osallistuminen sairaalassa tarkoittaa ja miten se ilmenee. Tiedon avulla voidaan edistää ja parantaa perhelähtöistä hoitotyötä lapsen ollessa sairaalassa. Tutkimusaineisto koostui sekä lasten vanhempien että sairaanhoitajien kirjallisista esseistä ja haastatteluista. Keskeiset tulokset Käytännön teoria vanhempien osallistumisesta lapsensa hoitamiseen sairaalassa muodostuu käsitteistä: saavutettu luottamus, yhdessäolo toimintana, mukanaolon merkitys, jaettu vastuu ja kohdatuksi tuleminen. Käsitteiden väliset suhteet tarkoittavat lapsen, vanhempien ja sairaanhoitajan kohtaamista, vuorovaikutusta ja suhteen muodostumista. Välittämisellä on keskeinen merkitys lapsen, vanhempien ja sairaanhoitajan hoitosuhteessa ja yhteistoiminnassa. Käytännön teoriana vanhempien osallistuminen ilmenee jaettuna mukanaolona. Jaettu mukanaolo on lapsen, vanhempien ja sairaanhoitajan vuorovaikutuksen ydin, jonka tavoitteena on lapsen turvallisuus ja koko perheen hyvinvointi sairaalassa. Lapsen, vanhempien ja sairaanhoitajan välisessä vuorovaikutuksessa ja toiminnassa vanhempien osallistuminen hoitamiseen sairaalassa rakentuu eri ulottuvuuksina, jotka ovat kanssaoleva mukanaolo, luovuttava mukanaolo, osallistuva mukanaolo ja yhteistoimintaan perustuva mukanaolo. Vanhempien mukanaolo vaihtelee tilanteittain sairaalassa. Kanssaolevalla mukanaololla tarkoitetaan sitä, että vanhempi on paikalla lapsen ollessa sairaalassa, mutta ei niinkään osallistu lapsen hoitamiseen. Luovuttavalla mukanaololla tarkoitetaan sitä, että lapsen hoitaminen on siirtynyt kokonaan hoitohenkilökunnalla, jolloin vanhemmat ovat ikäänkuin passiivisesti läsnä sairaalassa. Toisaalta myös sairaanhoitaja saattaa siirtää lapsen hoitamisen vanhemmille siitä sen! enempää sopimatta. Osallistuva mukanaolo ilmenee lapsen hoitamisessa sekä vanhempien että sairaanhoitajan aktiivisena toimintana. Yhteistoimintaan perustuva mukanaolo tarkoittaa yhdessätyöskentelyä ja sopimista vanhempien ja sairaanhoitajan välillä, jolloin molemmat tietävät ja kantavat vastuun lapsen hoitamisessa. Tutkimustulosten merkitys Tutkimuksen avulla saatua tietoa vanhempien osallistumisesta lapsensa hoitamiseen sairaalassa voidaan hyödyntää perheen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä kehitettäessä systemaattisesti lasten hoitotyötä, hoitotyön käytäntöä sekä hoitotyön koulutusta perhehoitotyön näkökulmasta. Tuotettua teoriaa voidaan hyödyntää hoitohenkilökunnan täydennyskoulutuksessa, kehittämisprojektien suunnittelussa ja toteuttamisessa edistämään lapsen ja perheen hyvinvointia ja osallistumista sairaalassa. Tutkimus lisää hoitohenkilökunnan tietoisuutta perhelähtöisestä hoitamisesta, aiheesta keskustelun tarpeellisuudesta ja kehitettäessä asiakkaan ja sairaanhoitajan kumppanuuteen perustuvaa hoitotyötä. Käytännön hoitotyössä toimiva sairaanhoitaja voi päivittää tietojaan ja osaamistaan perhehoitotyössä tämän tutkimuksen tulosten avulla. Tulosten merkitys näkyy toivottavasti vanhempien roolin, vanhemmuuden, vanhempien asiantuntijuuden tukemisen sekä lapsen ja vanhempien vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisenä sairaalassa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää perusteluina kehitettäessä sairaaloiden toimintaympäristöjä, suunniteltaessa uusia tai saneerattavien osastojen ja yksiköiden tiloja edistämään perheen mukanaoloa sairaalassa. Käytännön teorian avulla voidaan edistää uusien toimintamallien tuottamista perhehoitotyöhön. Kehitettäessä hoitotyötä ja arvioitaessa sen laatua saadaan teorian käsitteistä viitettä laatukriteereihin. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää myös laadittaessa mittareita vanhempien osallistumisen arvioimiseksi niin taloudellisesta kuin hoitotyön tuloksellisuuden näkökulmasta. Koulutusohjelmien kehittäminen perhehoitotyön näkökulmasta on ajankohtaista hoitotyön peruskoulutuksessa, erikoistumisopintojen ja jatkotutkintojen suunnittelussa niin ammattikorkeakouluissa kuin yliopistokoulutuksessa. Tuotettu teoria ja sen käsitteet mahdollistavat tutkittuun tietoon perustuvan teoreettisen ja kliinisen hoitotyön osaamisen oppimisen ja kehittymisen. Perheen osallistumista ja hyvinvointia edistävien uusien toimintamallien ja eri ammattiryhmien yhteistyön kehittäminen on edelleen suuri haaste sosiaali- ja terveysalalla. The purpose of this study was to produce the substantive theory of parents´ participation in the care of their child in the hospital. The aim was to describe what is the participation of the parents in the care of their child in the hospital, how the participation is represented and what kind of substantive theory describes parents` participation in the hospital. Getting sick of the child affects the whole family. Based on earlier studies the illness of the child causes anxiety and stress for the parents. Sickness of one family member affects the whole family and family functions in many ways. This study was to answer the questions what are the concepts and their relationships that describe parents´ participation in the hospital and what kind of substantive theory describes parents` participation in the hospital. The approach of the study is qualitative and based on Grounded theory method. The informants of the study were parents (N=48) and nurses (N=53). The used triangulation in this study was based on data collection and data informants. The written essays and interviews were used as data collection. Based on essays the data were deepened by interviews. The purpose of theoretical sampling was to get rich data in order to saturate the data. The data were analysed by coding, identifying the subcategories, categories and main categories and their relationships in order to develop the core category and the substantive theory. The main categories: shared trust, being together, meaning of the involvement, shared responsibility and being met, as the findings of the study are the concepts of the substantive theory. The core category shared being with and its dimensions were formed from the relationships of the concepts. The substantive theory of parents´ participation in the care of their own child in the hospital is described as the shared being with and its dimensions: being with involvement, giving up involvement, participative involvement and co-operative involvement. The knowledge of parents` participation in the care of their own child in this study can be useful in supporting families´ well-being and health and in developing systematically children s nursing, clinical nursing, nursing education based on the perspective of Family Nursing Science.

Tutkimuksen taustaa Iäkkään henkilön ja hänen perheenjäsentensä oletetaan selviytyvän entistä pidempään kotona. Useat ikääntyneet tarvitsevat sairaalahoitojaksoja kotona selviytymisen tueksi. Nämä jaksot saattavat tapahtua useissa eri sairaaloissa ja hoitopaikoissa ennen omaan kotiin palaamista. Hoitoaikoja sairaaloissa on lyhennetty, jolloin potilaat kotiutetaan vielä toipilaina. Kodin ja sairaalan välillä siirtyessään potilaat kohtaavat useita sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia ja eri organisaatioissa toimivilla ammattilaisilla on yhteisiä potilaita. Yhteisellä toiminta-alueella korostetaan saumatonta yhteistyötä onnistuneen hoitotuloksen aikaansaamiseksi. Tutkimuksen tarkoitus Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää käytännön teoria iäkkään potilaan selviytymisestä ja sitä edistävästä yhteistyöstä, kun potilas siirtyy kodin ja sairaalan välillä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan parantaa iäkkään potilaan ja hänen perheenjäsenensä saamaa tukea siirtymisvaiheessa. Tutkimuksessa haastateltiin yli 75-vuotiaita potilaita, heidän perheenjäseniään sekä hoidonantajiaan kotihoidossa, terveyskeskussairaalassa ja erikoissairaanhoidossa. Lisäksi käytettiin potilasasiakirjoja. Keskeiset tulokset Kehitetty teoria koostuu potilaan selviytymistä, perheenjäsenen osuutta selviytymisessä sekä selviytymistä edistävää yhteistyötä kuvaavista kategorioista ja kategorioiden välisistä suhteista. Ydinkategoria yhdistää kategoriat ja niiden väliset suhteet. Iäkkään potilaan selviytymistä ja perheenjäsenen osuutta selviytymisessä kuvaavat kuusi kategoriaa: selviytymistä vaativat muutokset, potilaan toimiminen muutostilanteessa, potilaan autonomia muutostilanteessa, potilaan kokema selviytyminen muutostilanteessa, potilaan tietäminen muutostilanteessa ja perheen keskinäinen huolenpitäminen muutostilanteessa. Potilaan, perheenjäsenen ja hoidonantajien yhteistyötä selviytymisen edistämiseksi kuvaavat neljä kategoriaa: selviytymisessä auttaminen, selviytymisen ja hoitotoiminnan yhteensovittaminen, avun saaminen selviytymisessä ja avun puuttuminen selviytymisessä. Kategorioiden välisiä suhteita ovat selviytyminen kohdattaessa muutoksia, selviytymisen yrittäminen, paneutuvan avun saaminen sekä paneutuvan avun puuttuminen. Kodin ja sairaalan välillä siirryttäessä potilaat ja heidän perheenjäsenensä kohtaavat monenlaisia muutoksia, joilla on merkitystä heidän selviytymisensä kannalta. Selviytyminen kohdattaessa muutoksia on potilaan ja perheenjäsenen selviytymistehtävä ja osapuolten välisen yhteistyön tehtävä siirtymisvaiheessa. Potilaan ja perheenjäsenen selviytymisen yrittämisessä on toiminnallisia, tiedollisia, potilaan autonomiaan, potilaan selviytymiskokemukseen ja perheen keskinäiseen huolenpitämiseen liittyviä vahvuuksia ja vaikeuksia, jotka vahvistavat ja heikentävät toisiaan aiheuttaen yhteisvaikutuksen. Selviytymistä tukevassa yhteistyössä paneutuvan avun saamisen edellytyksenä on, että avun sisältö vastaa selviytymisen vaikeuksiin ja ylläpitää selviytymisen vahvuuksia. Samanaikaisena edellytyksenä on, että potilaan tai potilaan tuntevan perheenjäsenen tai hoidonantajan näkemys välittyy ja yhteinen näkemys saavutetaan selviytymisen ja hoitotoiminnan yhteensovittamisessa. Muodostettu ydinkategoria: kontaktiin tukeutuminen ja yhteistyön intensiteetin säätäminen mahdollistaa yhteisen näkemyksen yhteistyön tehtävästä, selviytymisen yrittämisen ja paneutuvan avun saamisen selviytymisessä kohdattaessa muutoksia. Tulosten mukaan kontaktin toimivuus ja yhteistyön intensiteetin sopivuus ovat yhteydessä näihin selviytymisen kannalta olennaisiin tekijöihin. Muodostettua käytännön teoriaa on tarpeen testata ja kehittää jatkotutkimuksissa. Tulosten merkitys Tulosten mukaan siirtymisvaiheen hoitokäytännössä on tunnistettavissa joustava yhteistyömalli, jossa tunnistetaan ja hyödynnetään potilaan ja perheenjäsenen toimivat, selviytymistä tukevat kontaktit perusterveydenhoitoon ja kotihoitoon. Yhteistyön intensiteettiä selviytymisen avussa ja selviytymisen ja hoitotoiminnan yhteensovittamisessa säädetään joustavasti potilaan ja perheenjäsenen muuttuvaa selviytymistä vastaavaksi hyödyntäen toimivat kontaktit. Sairaalan ja kotihoidon hoidonantajat sopivat esimerkiksi vastuusta selviytymisen ja hoitotoiminnan yhteensovittamisessa tilanteen mukaan riippuen potilaan selviytymisen muutoksista ja siitä, kuka hoidonantajista tuntee potilaan ja perheen tilanteen parhaiten. Siirtymisvaiheessa avun sisällön intensiteettiä on syytä tarvittaessa tehostaa ja myöhemmin keventää, kun potilas on päässyt alkuun kotiin siirtymisen jälkeen. Yhteistyömallin toteuttamisessa on myös vaikeuksia ja kehittämistä. Ongelmia on erityisesti niiden potilaiden kohdalla, jotka siirtyvät toistuvasti kodin ja sairaalan välillä. Näissä tilanteissa tulisi kiinnittää huomiota toimivan kontaktin luomiseen ja taattava riittävät voimavarat selviytymisen tukemiseen muuttuvissa tilanteissa. Selviytymistä on tarpeen arvioida kokonaisvaltaisesti potilaan toimimisen, tietämisen, selviytymisen kokemisen, autonomian ja perheen keskinäisen huolenpitämisen kannalta. Esimerkiksi koettu epävarmuus selviytymisessä vaikeuttaa iäkkään henkilön kotona selviytymistä, vaikka hänen fyysinen toimintakykynsä vaikuttaisi kohtalaiselta. Toimivan kontaktin puuttuessa potilailta ja perheenjäseniltä puuttuu selviytymisen yrittämistä tukeva yhteydenpito hoidonantajaan. Kontaktin puuttuessa avun sisällön sekä selviytymisen ja hoitotoiminnan yhteensovittamisen intensiteetin säätäminen vaikeutuu. Sairaalan ja kotihoidon hoidonantajien joustavalla yhteistyöllä onnistutaan kohdentamaan voimavaroja selviytymisen tukemisessa siirtymisvaiheessa. Joustavuuden puute yhteistyössä ilmenee epätarkoituksenmukaisena, puutteellisena tai päällekkäisenä toimintana, jolloin voimavarat eivät kohdennu optimaalisesti. Selviytymisen ja hoitotoiminnan yhteensovittaminen vaatii osaamista ja työaikaa. Näistä toimintaedellytyksistä on huolehdittava, jotta potilaat ja perheenjäsenet saavat tarvitsemansa avun siirtymisvaiheessa ja kotona selviytymisessä. The purpose of the research was to develop a substantive theory of coping skills of elderly patients and their cooperation with their family members and formal caregivers promoting coping skills during the patient s transition between home and hospital. Grounded theory and data triangulation were used in the research. Data sources were triangulated across time, space and person by interviewing elderly patients (n=24), their family members (n=14) and their formal caregivers (n=54) in home care and at secondary and tertiary care hospitals during the patients transition between home and hospital. The proposed substantive theory comprises the categories and inter-category relationships describing the coping skills of elderly patients, family member s contribution to these coping skills and cooperation promoting these skills. The main category generated com-bines the categories developed and the interrelationships between these categories describing the main pattern and theme in the theory. Six categories depict the coping skills of elderly patients and family member s contribution to these skills: changes requiring coping skills; patients activities during periods of change; patients autonomy when facing changes; coping with changes as perceived by patients; patients knowledge when facing changes; and mutual caregiving between family members during periods of change. Four categories describe cooperation between patients, family members and caregivers: assisting to learn coping skills; reconciliation of coping skills and caring; acquiring assistance to promote coping skills; and absence of assistance promoting coping skills. Relationships between the categories included coping with periods of change; making an effort to cope with change; existence of committed support; and absence of com-mitted support. The core category was: relying on a contact and adjusting the intensity of cooperation enable a shared view of the purpose of cooperation, an effort to cope made by patients and family members and receiving committed support in coping with changes. The proposed substantive theory generated a hypothesis which suggested that a functioning contact and an appropriate intensity of cooperation are related to a shared view of the purpose of cooperation in periods of change, to an effort to cope with change and to the existence or absence of committed support in coping with changes. The proposed theory and the hypothesis need to be further tested. The proposed substantive theory can be used for analysing patients coping skills, family members contribution to coping skills and cooperation promoting these during the transition between home and hospital.

Suru on määritelty erääksi kaikkein yleisimmistä ihmisen reaktioista, sillä sitä esiintyy kaiken ikäisillä ja kaikissa kulttuureissa elävillä ihmisillä, jotka ovat kokeneet elämässään menetyksen. Surua kuvataan normaalina, dynaamisena, yksilöllisenä ja moniulotteisena prosessina. Tässä tutkimuksessa on rajoituttu tutkimaan läheisen ihmisen kuoleman jälkeistä surua. Surun ulottuvuuksina käytetään Hoganin teorian mukaisesti epätoivoa, paniikkikäyttäytymistä, syytöstä ja vihaa, irrallisuutta, epäjärjestystä sekä persoonallista kasvua. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa perheen surusta perheenjäsenen kuoleman jälkeen. Tutkimuksessa käytettiin Yhdysvalloissa kehitettyä surureaktioita kuvaavaa mittaria ja eräänä tutkimustehtävänä olikin saada tietoa kansainvälisen mittarin sopivuudesta suomalaisessa aineistossa. Tutkimus kuuluu hoitotieteen alaan ja sen eräänä tavoitteena oli tuottaa tietoa hoitotyön kehittämiseksi, sillä hoitotyötä tekevien kyky tukea surevaa perhettä edellyttää ymmärrystä surun moniulotteisuudesta sekä tietoa surusta selviytymisestä. Osana tutkimusprosessia kehitettiin hoitotyön tukitoimintamalli surevien perheiden tukemiseen. Tutkimuksen kohdejoukko koostui 543 surevasta perheenjäsenestä. Heistä tutkimuksen ensimmäiseen vaiheeseen osallistui 318 aviopuolisonsa menettänyttä, joista 242 (76%) oli naisia. Osallistumisprosentti oli 52. Tutkimuksen toinen vaihe muodostui koe- ja kontrolliryhmistä. Koeryhmän 70 surevasta perheenjäsenestä oli 50 (71%) naisia. Osallistumisprosentti oli 65. Kontrolliryhmään kuului 155 surevaa perheenjäsentä. Heistä naisia oli 71%. Kontrolliryhmässä vastausprosentti oli 41. Tutkimukseen kuuluvia tukipuheluita soitti koeryhmän vuodeosastoilla 26 (70%) sairaan- ja perushoitajaa. Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 1994 (vaihe I) ja vuosina 1997-1998 (vaihe II) tehtyinä postikyselyinä. Lisäksi tukitoimintaan osallistuneet sairaan- ja perushoitajat kirjoittivat päiväkirjaa soitettuaan tukipuhelun. Sureville perheenjäsenille lähetetty kyselylomake sisälsi taustamuuttujia, surua mittaavan Hogan Grief Reactions Checklist (Hogan 1998)-mittarin sekä useita avoimia kysymyksiä. Lisäksi tutkija kehitti kymmenen osiota sisältävän mittarin, jolla koeryhmältä kysyttiin tukipuheluista. Tutkittaessa käytettyjen mittareiden validiteettia ja reliabiliteettia, ne havaittiin luotettaviksi, mutta niiden todettiin kaipaavan jatkokehittelyä. Tutkimusaineisto analysoitiin käyttämällä tilastollisia analyysimenetelmiä ja sisällön analyysia. Tulokset osoittivat kaikkien osallistujien surevan perheenjäsenensä kuolemaa. Kun aika läheisen kuolemasta piteni, suru lieveni, mutta mitään loppumisajankohtaa surulle ei löydetty. Surun ulottuvuuksista epätoivo ja epäjärjestys kuvasivat surureaktioita voimakkaimmin. Osallistujat kuvailivat persoonallista kasvuaan jo neljä kuukautta läheisen kuoleman jälkeen. Surun ilmaisemisessa oli naisten ja miesten välillä eroja. Naiset kuvasivat suruaan voimakkaampana kuin miehet sekä olivat enemmän huolissaan uusista tehtävistään, kuten perheen talousasioista huolehtimisesta. Miehiä huolestutti yksinäisyys enemmän kuin naisia. Sosiaalisella tuella oli yhteyttä surun kokemukseen. Perheenjäsenet ja ystävät olivat tärkeimmät tuen antajat. Ennakko-oletuksen mukaan sosiaalinen tuki koettiin auttavana puolison kuoleman jälkeen, mutta sen lisäksi puolison kuolemaa surevia auttoi mahdollisuus olla tukena toisille. Lisäksi tilanne, jossa sekä antoi tukea että sai sitä, koettiin auttavana. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tukipuhelu perheenjäsenen kuoleman jälkeen on potilaan kuoleman jälkeiseen hoitotyöhön sopiva tukimuoto. Myös lyhyen sairaalassaolon jälkeen kuolleiden potilaiden perheenjäsenet arvioivat puhelut tärkeiksi. Yhteiset kokemukset perheenjäsenen kuolemaan johtaneen sairauden ajalta sekä potilaan kuolemasta ajalta antaa hoitohenkilökunnalle erityisaseman surevan perheen tukemiseen. Toisaalta hoitohenkilökunta on ilmaissut tarvitsevansa lisää koulutusta surevan ihmisen kohtaamiseen. Siksi voidaan suositella, että ennen tukitoiminnan aloittamista siihen osallistuvalle hoitohenkilökunnalle järjestetään aiheeseen liittyvää koulutusta. The purposes of this study were to examine family members grief after the death of one family member, to produce information that could help to develop nursing care, and to produce information about an instrument used in the assessment of grief. In addition, the aim was to develop a nursing intervention to support grieving families. The sample of the study consisted of 543 grieving family members, of whom 318 were widowed spouses and took part in the first phase of the study. Altogether 242 (76%) of the participants were female. The response rate was 52%. The second phase of the study consisted of an intervention group and a control group. The 70 family members who took part in the intervention group consisted of 50 (71%) females. The response rate was 65%. In the control group 155 family members participated the study, including 112 (72%) females. The response rate was 41 %. The nursing staff (both nurses and practical nurses) on the wards involved in the intervention was 26 (70%). The data were collected by questionnaires during 1994 (phase I) and during the years 1997-1998 (phase II) and by nurses diaries written after the supportive telephone call. The structured self-report questionnaire for family members consisted of demographic data, Hogan Grief Reactions Checklist (Hogan 1998), and several open-ended questions. In addition, the perception of the supportive telephone call was measured with 10 items developed by the researcher. The validity and reliability of the instruments were found to be acceptable but to require further improvement. The data analysis consisted of statistical analysis and content analysis. The results showed that all participants grieved the death of their family member. Despair and disorganization were describing negative grief reactions most intensively. Participant described their personal growth already four months after the death. There were gender differences in the expressions of grief. Women expressed their grief more intense than men and were more worried about new tasks, such as financial affair of the family. Men were more worried about loneliness. Social support had an impact on the grief experience. Family members and friends are the most important sources of support. Social support after the death of a spouse was found helpful when the grieving spouse received support, as was expected, but in addition to that, supporting others as well as both receiving and giving support was also found helpful. Study results indicated that supportive telephone call after the death of a family member is a suitable nursing intervention after the death of a patient, because the supportive call was perceived very important also by family members of those deceased whose hospitalization was very short. Nurses are in a special position to meet the grieving family member with whom they have shared the experience of terminal illness and the death of the patient. Nurses have indicated their need of additional education about bereavement assessment. Therefore it is recommended that a specific education program is implemented prior the beginning of the supportive intervention.