Search

Prolonged periods of energy deficit leading to weight loss induce metabolic adaptations resulting in reduced energy expenditure, but the mechanisms for energy conservation are incompletely understood. We examined 42 healthy athletic females (age 27.5 +/- 4.0 years, body mass index 23.4 +/- 1.7 kg/m(2)) who volunteered into either a group dieting for physique competition (n = 25) or a control group (n = 17). The diet group substantially reduced their energy intake and moderately increased exercise levels to induce loss of fat mass that was regained during a voluntary weight regain period. The control group maintained their typical lifestyle habits and body mass as instructed. From the diet group, fasting blood samples were drawn at baseline (PRE), after 4- to 5-month weight loss (PRE-MID), and after 4- to 5-month weight regain (MID-POST) as well as from the control group at similar intervals. Blood was analyzed to determine leukocyte transcriptome by RNA-Sequencing and serum metabolome by nuclear magnetic resonance (NMR) platform. The intensive weight loss period induced several metabolic adaptations, including a prominent suppression of transcriptomic signature for mitochondrial OXPHOS and ribosome biogenesis. The upstream regulator analysis suggested that this reprogramming of cellular energy metabolism may be mediated via AMPK/PGC1-alpha signaling and mTOR/eIF2 signaling-dependent pathways. Our findings show for the first time that prolonged energy deprivation induced modulation of mitochondrial metabolism can be observed through minimally invasive measures of leukocyte transcriptome and serum metabolome at systemic level, suggesting that adaptation to energy deficit is broader in humans than previously thought.

Over the past 50 years, intentional genetic selection within the broiler industry has led to major improvements in both body weight gain (BWG) and feed conversion efficiency. Next to its economic advantages, enhancing BWG can increase the risk of metabolic and skeletal disorders. The aim of this study was to examine whether higher BWG is a predisposing factor for broiler necrotic enteritis. In this study, 300 broilers were challenged with Clostridium perfringens using a well-established, previously described challenge model. It was found that birds with higher body weight (BW) and BWG before challenge were predisposed to develop more severe necrotic enteritis lesions. After challenge, the average BWG of the birds developing mild to severe lesions dropped significantly, negatively affecting bird welfare and performance. These results show a significant interplay between BWG and the development of necrotic enteritis lesions. This raises the question whether there is a limit to broiler performance with respect to maintaining intestinal health, and whether decreasing BWG (at certain stages of the growth cycle) can be part of a plan to prevent intestinal pathology. peerReviewed

BackgroundEvidence from life course studies highlights the importance of infant and childhood growth as risk factors for adulthood chronic diseases.MethodsIn this sub-study of the Helsinki Birth Cohort Study, we studied 1078 individuals who had both information on body size from birth to 12 years of age and who were assessed for frailty according to the Fried criteria at the mean age of 71 years.ResultsGreater BMI gain between 2 and 11 years in boys was associated with frailty in old age (age-adjusted RRR 2.36, 95% CI 1.21, 4.63). No similar associations were observed in girls.ConclusionsMen who were frail in old age experienced accelerated BMI gain in childhood compared with those men who were not frail. This was not observed in women, which suggests that the patterns of early growth predisposing to frailty may vary by sex.

Jokinen, Emmi (2016). Tarve laihduttaa ― kyse ei ollutkaan pelkistä kiloista. Liikuntakasva- tuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan pro gradu –tutkielma, 56 sivua, 1 liite. Pro gradu –tutkielmani keskeinen tavoite oli selvittää kuinka tutkittavat henkilöt kuvaavat painon kertymistä, sen syitä ja toisaalta onnistunutta painonpudotusta ja sen taustalla vaikutta- via tekijöitä. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat lihomiseen ja laihtumiseen. Tavoitteena oli myös kerätä kokemuksellista tietoa painonpudotuksesta yhtei- sössä nimeltä Herbalife. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja sen tieteenfilosofinen lähtökohta on feno- menologis-hermeneuttinen. Tutkimusaineisto on kerätty sähköpostikyselyllä henkilöiltä, jotka ovat osallistuneet Herbalife painonpudotushaasteryhmiin. Aineiston analysoimiseksi on käy- tetty sisällön analyysia. Analyysikehyksen muodosti neljä eri osa-aluetta: painonkertyminen, syyt laihduttamiseen, painonpudotusprosessi ja laihduttamisen hyöty. Painonkertymisen yleisimpänä syynä oli stressi, masennus ja muut psyykkiset tekijät. Mielen vähäiset voimavarat aiheuttivat sen, että tutkittavat eivät jaksaneet huolehtia omasta hyvin- voinnistaan. Stressi vaikutti syömiseen epäedullisesti, joka näkyi painonnousuna. Muita syitä painonkertymiselle olivat raskaudet, loma-aika, lapsuuden uskomukset, liikkumattomuus ja epäusko omasta onnistumisesta. Suurin syy laihduttamisen aloittamiselle oli halu tehdä muutoksia omassa hyvinvoinnissa. Myös fyysiset terveyshaasteet ja parempi jaksaminen arjessa kannustivat laihdutusprojektin aloittamiseen. Monet tutkimukseen osallistuneista henkilöistä olivat täydellisen kyllästyneitä olotilaansa ja halusivat siksi muutosta vallitsevaan tilanteeseensa. Jokaisen tutkittavan laih- duttamispäätökseen vaikutti halu voida kokonaisvaltaisesti paremmin. Painonpudotusprosessi oli aaltoileva, mutta etenevä. Jokainen tutkittava koki Herbalife tuot- teiden helpottaneen painonpudotusta huomattavasti. Ehdotonta onnea tuotteet eivät kuiten- kaan tuoneet vaan vaihtelevat ja stressaavat elämäntilanteet hankaloittivat välillä painonpudo- tusprosessin etenemistä. Ryhmän ja ohjaajan tuki sekä Herbalife tuotteet koettiin kuitenkin merkittävänä apuna painonpudotuksessa ja painonpudotusprosessin jatkumisessa hankalam- mista vaiheista huolimatta. Laihduttamisen keskeisimpinä hyötyinä koettiin mielialan koheneminen ja onnellisuuden li- sääntyminen. Myös fyysinen kunto koheni ja liikunta koettiin miellyttävämmäksi keventy- neen vartalon myötä. Mahdollisissa tulevissa tutkimuksissa olisi mielenkiintoista selvittää miten esimerkiksi kun- nan järjestämät laihdutusryhmät, jotka kokoontuvat vain määrätyn ajan, eroavat Herbalife pai- nonpudotusryhmästä, jossa asiakas halutessaan jatkaa osana yhteisöä. Olisi mielenkiintoista päästä selvittämään painonpudotus tuloksen pysyvyyttä kahdessa täysin erilaisessa painonpu- dotusryhmässä. Jokinen, Emmi (2016). The Department of Sport and Sciences, University of Jyväskylä, Mas- ters thesis, 56 pages, 1 appendice. The purpose of this master thesis was to find out how the persons involved in this study de- scribe their weight gain and it`s reasons, and also successful weight loss and these things that has made it possible. The aim was to increase understanding of the factors that influence weight gain and weight loss. The aim was also to gather empirical information on weight loss in community called Herbalife. The research was conducted as a qualitative science and its philosophical basis is a phenome- nological- hermeneutic. The research was collected by e-mail inquiry from people who have taken part in the Herbalife weight loss challenge groups. The content analysis has been used to analyse the material. Analysis of the frame formed of four different areas: gaining weight, the reasons for dieting, weight loss process and weight loss benefits. The most common reason to gaining weight was stress, depression and other psychological factors. The mind limited resources meant that the subjects were not able to take care of their own health. Stress adversely affected by eating, which was reflected in gaining weight. Other reasons for gaining weight were pregnancies, holidays, childhood beliefs, lack of exercise and disbelief on their own success. The main reason for the initiation of dieting was the desire to make changes in their well-be- ing. Also, physical health challenges and a better ability to cope in everyday life encouraged the project to start losing weight. Many of the individuals participating in this study were fed up with their presence and therefore wanted to have a change in the prevailing situation. To everyone ́s decision to lose the weight effected the desire to feel better overall. The weight loss process was wavy, but progressive. According to all the participants, using the Herbalife products made weight loss easier. Absolute happiness the products did not brought but varied and stressful life situations have hampered the process of weight loss pro- gression. However, the support of the group and the wellness coach as well as Herbalife prod- ucts, was seen as an important aid in weighting loss and to going on with the weight-loss pro- cess, despite of the difficult stages. The main benefits of loosing weight were improvement in mood and increase happiness. Also, the physical condition got better and physical activity was felt more comfortable with the slimmer body. Possible future studies, it would be interesting to find out how, for example, the municipality organized weight loss groups that meet in a specified time, differ from Herbalife weight loss groups, in which the customer can choose to continue as part of the community. It would be interesting to research the stability of weight loss results in two completely different weight loss groups.

Previous obese studies showed that there is a correlation of weight to joint load in the knee joint during walking. In load-carrying studies, there are several studies but no consistent findings in the knee joint loads in walking and running. Our aim was to investigate how the joint load changes in body weight gaining, using added vest that was 10% of the body weight to mimic the conditions. We used Vicon eight-camera system and five force platforms with inverse dynamics to calculate the peak ground reaction forces(GRFs), joint angle, joint moments, and patellofemoral contact forces(PFCF), patellafemoral stress(PFS), peak patellofemoral tendon force(PTF) and peak Achilles tendon force (ATF). The results showed that in walking, there were significant increases in joint loadings in both knee and ankle as the weight increased. There were significant increases in PFCF, PFS, PTF and ATF (p

Lasten ja aikuisten ylipaino ja lihavuus ovat yleistyneet maailmanlaajuisesti, mikä on yhteydessä lisääntyvään oireiluun, sairastavuuteen ja kuolleisuuteen väestössä. Jo syntyneen ylipainon lieventäminen on osoittautunut haastavaksi, joten sen ennaltaehkäisyyn on syytä panostaa. Raskauden ja lapsen syntymän aikaan liittyvien varhaisten tekijöiden ja lasten myöhemmän ylipainon välillä on aiemmissa tutkimuksissa havaittu yhteys. Selvittämällä mitkä näistä tekijöistä ovat yhteydessä suomalaisten lasten ylipainoon ja kuinka, voidaan suunnitella ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä lasten ylipainon yleisyyden vähentämiseksi. Tässä tutkimuksessa pyrittiin tunnistamaan mitkä varhaisista tekijöistä ovat itsenäisesti yhteydessä yksi-, kolme- ja viisivuotiaiden lasten todennäköisyyteen kuulua ylipainon riskissä olevien ryhmään ja vaikuttavatko lapsen syntymäpaino ja imetys tähän yhteyteen. Tutkimuksen ainesto oli osa-aineisto (n=2682) DIPP-ravintotutkimuksen aineistosta, joka kerättiin 1997–2004 (n=3916). Tutkimus oli määrällinen, prospektiivinen kohorttitutkimus. Tutkimuksen vaste oli ylipainon riskissä oleminen, joka perustuu painoindeksiin ja määriteltiin WHO:n mukaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin varhaisia tekijöitä, joihin kuului sosioekonomisia (äidin koulutus), perinataalisia (äidin alkuraskauden BMI, raskaudenaikainen tupakointi, sokeriaineenvaihdunnan häiriö ja painonnousuvauhti) sekä varhaiseen ravitsemukseen liittyviä tekijöitä (imetys), lisäksi huomioitiin äidin ikä, aiemmat synnytykset sekä lapsen syntymäpaino. Näiden yhteyttä lasten myöhempään ylipainon riskiin tarkasteltiin vakioimattomalla logistisella regressioanalyysillä sekä muodostamalla monimuuttujamalli, joka tehtiin hierarkkisesti siten, että syntymäpaino ja imetys lisättiin erikseen viimeisenä malliin. Analyysit tehtiin erikseen tytöille ja pojille. Tytöistä suurempi osa kuului ylipainon riskissä olevien ryhmään kuin pojista, ja ylipainon riskissä ryhmään kuulumisen yleisyys kasvoi ikää myöten. Vakioimattomissa analyyseissä äidin matalampi koulutus, lyhyempi imetys, korkeampi alkuraskauden BMI, korkeampi painonnousuvauhti, äidin raskaudenaikainen sokeriaineenvaihdunnanhäiriö, äidin tupakointi raskauden aikana ja lapsen korkeampi syntymäpaino sekä lyhyempi imetys olivat yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen kuulua ylipainon riskissä olevien lasten ryhmään osassa ikäpisteistä tytöillä tai pojilla. Monimuuttujamalleissa näistä tekijöistä kaikki muut paitsi äidin koulutus ja raskaudenaikainen sokeriaineenvaihdunnan häiriö olivat yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen kuulua ylipainon riskissä olevien lasten ryhmään vaihtelevasti eri ikäpisteissä. Näiden lisäksi raskausviikot olivat monimuuttujamallissa itsenäisesti, käänteisesti yhteydessä ylipainon riskiin. Syntymäpaino saattoi toimia välittävänä tekijänä osalle tekijöistä ja imetys lievensi osan tekijöiden yhteyttä ylipainon riskissä olemiseen. Johdonmukaisimmin ylipainon riskissä olevien ryhmään kuulumiseen oli yhteydessä alkuraskauden BMI ja syntymäpaino.

Suomalaisten odottavien äitien paino nousi raskauden aikana 1980-luvun puolivälissä keskimäärin kilon enemmän kuin 60-luvulla. Liiallinen raskauden aikainen painonnousu voi hankaloittaa äidin palautumista entiseen painoonsa synnytyksen jälkeen ja lisätä myöhemmän ylipainon riskiä sekä äidillä että lapsella. Tarja Kinnusen UKK-instituutissa tekemästä tutkimuksesta Raskauteen liittyvän liiallisen painonnousun ehkäisy ilmenee, että keskimääräinen raskauden aikainen painonnousu suurentui 60-luvulta 80-luvun puoliväliin mennessä 13,2 kilosta 14,3 kiloon. 80-luvun puolivälin jälkeen keskimääräinen raskauden aikainen painonnousu on pysynyt samalla tasolla. UKK-instituutissa tutkittiin, voidaanko äitiys- ja lastenneuvoloissa toteutettavalla tehostetulla elintapaneuvonnalla ehkäistä liiallista painonnousua raskauden aikana ja heti sen jälkeen. Interventiotutkimus toteutettiin vuosina 2004 05 Tampereella ja Hämeenlinnassa kuudessa äitiys- ja lastenneuvolassa, joista kolme toimi koeneuvolana ja kolme vertailuneuvolana. Mukana oli 132 raskaana olevaa ja 92 synnyttänyttä ensisynnyttäjää. Tutkimuksen koeneuvoloissa äidit osallistuivat tehostettuun ravitsemus- ja liikuntaneuvontaan viidellä tavanomaisella käynnillä terveydenhoitajan vastaanotolla. Heillä oli myös mahdollisuus osallistua ohjattuun ryhmäliikuntaan kerran viikossa. Vertailuneuvoloissa neuvolakäynnit toteutuivat entiseen tapaan. Raskausaikana tehostettuun elintapaneuvontaan osallistuneet äidit lisäsivät kasvisten, hedelmien ja marjojen syöntiä sekä söivät runsaskuituisempaa leipää kuin vertailuryhmään kuuluvat. Neuvontaan osallistuneille ei syntynyt yhtään suuripainoista (?4000 g) lasta, vaikka vertailuneuvoloissa heitä syntyi 8 (15 %). Raskauden aikaiseen painonnousuun tai vapaa-ajan liikunnan kokonaismäärään neuvonnalla ei ollut vaikutusta. Kuitenkin neuvonta auttoi jatkamaan vähintään kohtuullisesti rasittavaa liikuntaa raskauden loppuun, kun taas vertailuryhmä siirtyi kevyempään liikuntaan. Synnyttäneistä neuvontaan osallistuneista äideistä puolet palautui raskautta edeltävään painoonsa 10 kuukautta synnytyksen jälkeen, mutta vertailuryhmästä vain 30 %. Lisäksi he siirtyivät käyttämään runsaskuituisempaa leipää kuin vertailuneuvoloiden äidit. Tämän tutkimuksen perusteella elintapaneuvontaa on aiheellista tehostaa, jotta voidaan ehkäistä liiallista painonnousua raskauden aikana ja heti sen jälkeen. Tähän pyrkivä tutkimus oli enimmäkseen hyvin toteuttavissa perusterveydenhuollossa. Neuvonnan hyödylliset vaikutukset kannustavat jatkamaan käynnissä olevaa laajempaa raskausdiabeteksen ehkäisyyn tähtäävää tutkimusta. Excessive weight gain during pregnancy predisposes women to higher postpartum weight retention and possibly to long-term overweight and associated health problems. Little has been published on gestational weight gain among Finnish women. Studies from other countries have reported that some of the women gain weight excessively during pregnancy and retain substantial amounts of weight after pregnancy, which may partly be due to unhealthy diet and low level of physical activity. Few studies have aimed at preventing excessive pregnancy-related weight gain by counselling women on diet and physical activity during or after pregnancy. The aim of this dissertation was to study trends in mean gestational weight gain in Finland since the 1960s and to evaluate the feasibility and the effects of implementing a lifestyle intervention designed to prevent excessive pregnancy-related weight gain in a primary health care setting. Data on three population based samples of pregnant women were used to study trends in gestational weight gain. The women were pregnant in Helsinki 1954-1963 (n=2,262) or in the city of Tampere 1985-1986 (n=1,771) or 2000-2001 (n=371). The intervention study was a controlled trial conducted in three intervention and three control maternity and child health clinics in Tampere and in the town of Hämeenlinna. The participants were pregnant women with no earlier deliveries (n=132) and postpartum primiparas (n=92). The intervention consisted of individual counselling on diet and physical activity at five routine visits to a public health nurse (PHN) and an option for supervised group exercise once a week until 37 weeks gestation or 10 months postpartum. In the control clinics, the PHNs continued their usual dietary and physical activity counselling practices. Pregnancy data were obtained from maternity cards. Pre-pregnancy weight was self-reported, but the other weight data were based on measurements. In the intervention study, information on diet and physical activity was collected by questionnaire and the pregnant participants also kept food records. The components of the feasibility evaluation of the study protocol of the intervention study were 1) recruitment and participation, 2) completion of data collection, 3) realization of the intervention and 4) PHNs experiences. The comparison of the three samples of pregnant women showed that the mean gestational weight gain, adjusted for age, prepregnancy body mass index (BMI) and parity, increased from 13.2 (95% confidence interval (CI) 13.0-13.4) kg in the 1960s to 14.3 (95% CI 14.1-14.5) kg in the mid-1980s (p Among the pregnant participants, the intervention group increased the intake of vegetables, fruit and berries by 0.8 (95% CI 0.3-1.4) portions/d (p=0.004) on average and maintained the proportion of high-fibre bread of the total amount of bread (a difference of 11.8 (95% CI 0.6-23.1) %-units between the groups, p=0.04) compared to the control group when adjusted for confounders. No significant effects were observed regarding the intake of high-sugar snacks, total LTPA or proportion of participants exceeding the recommendations for gestational weight gain. However, there were no high birth weight (≥4000 g) infants in the intervention group, but eight (15%) of them in the control group (p=0.006). Among the postpartum participants, the intervention group increased the proportion of high-fibre bread of the total amount of bread (a difference of 16.1 (95% CI 4.3-27.9) %-units between the groups, p=0.008) and returned to their pre-pregnancy weight by 10 months postpartum mor! e often than the control group (odds ratio 3.89 (95% CI 1.16-13.04, p=0.028)), when adjusted for confounders. On the other hand, the intervention had no effect on the intake of vegetables, fruit and berries or high-sugar snacks or on the total LTPA. In conclusion, the mean gestational weight gain has increased after the 1960s, which may increase the risk of pregnant women for postpartum weight retention and subsequent overweight. These data warrant intensified health promotion actions to prevent excessive weight gain during and immediately after pregnancy. The study protocol designed to prevent excessive pregnancy-related weight gain was mostly feasible to implement in a primary health care setting. As some beneficial effects of the intervention were also observed, the results of this study encourage conducting larger trials in comparable settings.