Search

Tässä kerronnallisessa tutkimuksessa tarkastellaan tunteita ruumiillisesti rakentuvina lasten välisissä suhteissa päiväkodissa. Tutkimuksen teoreettinen tuki on ruumiillisuudessa ja tunteita kasvatuskontekstissa käsittelevissä tutkimuksissa. Tutkimuskysymyksenä on: Miten tunteet rakentuvat ruumiillisesti lasten välisissä suhteissa päiväkodissa? Tutkimuksen aineistona on video- ja havainnointimateriaali, joka tuotettiin kahdessa suomalaisessa 3–5-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmässä. Tutkimus osoittaa, että tunteet lasten välisissä suhteissa rakentuvat dynaamisesti liikkeen, eleiden ja erilaisten puhetyylien kudelmana. Tunteet näyttäytyvät muuttuvien merkitysten ja kokemusten kokonaisuutena, joka rakentuu kussakin tilanteessa omanlaisekseen. Tutkimus korostaa tunteiden ruumiillisen rakentumisen moniulotteisuutta ja hienovaraisuutta lasten välisissä suhteissa, sekä herättää pohtimaan tunteisiin liittyviä käytänteitä päiväkodissa., This narrative study explores emotions constructed as embodied in relations between children in day care centres. Theoretically, the study leans on studies of embodiment and emotions in the context of education. The research question is: How are emotions constructed as embodied in the relations between children in day care centres? The research material consists of video and observation material, which was produced in two Finnish day care centres in groups of children aged 3–5 years. The research illustrates that emotions in relations between children are constructed dynamically as a weave of movement, gestures, and different styles of speech. Emotions appear as an entity of changing meanings and experiences that is constructed in a unique way in each moment. The research highlights the multidimensionality and subtlety of emotions constructed as embodied in relations between children, as well as raises to consider the emotional practices in day care centres.

Suomessa asetettiin keväällä 2020 covid-19-pandemiasta johtuen poikkeusolot, jolloin kunnat vapautettiin varhaiskasvatuksen järjestämisvastuusta ja suositeltiin lasten jäämistä kotiin varhaiskasvatuksesta, jos se perheille oli mahdollista. Enemmistö lapsista jäi kotiin ja heille järjestettävästä varhaiskasvatustoiminnasta tehtiin ratkaisuja paikallisesti. Tämä on saattanut asettaa lapsia eriarvoiseen asemaan. Tutkimuksessamme tarkastelemme, kuinka päiväkodit huomioivat poikkeusolojen aikana päiväkodista kotiin jääneitä lapsia sekä mitkä lapseen tai perheeseen liittyvät tai kontekstuaaliset tekijät selittivät huomioinnin todennäköisyyttä. Analysoimme 5-6-vuotiaiden lasten vanhemmilta syksyllä 2020 kerättyä kyselyaineistoa (N=994) binäärisen logistisen regressioanalyysin ja keskimääräisten marginaaliefektien avulla. Noin puolta päiväkodeista kotiin jääneistä lapsista huomioitiin kotihoidon aikana; huomioinnin tavat ja määrä kuitenkin vaihtelivat. Useimmin huomioinnin tavat liittyivät varhaiskasvatuksen kasvatukselliseen vastuuseen. Lasten vertaissuhteita tukevaa toimintaa tarjottiin vähiten. Lapsi huomioitiin todennäköisemmin, jos hän oli yksityisessä päiväkodissa tai asui korkeamman covid-19-ilmaantuvuusluvun kunnassa. Mitkään tutkituista lapseen tai perheeseen liittyvistä tekijöistä (lapsen tuen tarve, terveydentila, asuinpaikka, vanhemman koulutustaso tai synnyinmaa) eivät ennustaneet huomiointia. Tuloksemme osoittavat tarpeen kehittää valtakunnalliset toimintakäytännöt varhaiskasvatukseen vastaavien kriisitilanteiden varalle lasten eriarvoisen kohtelun välttämiseksi. In March 2020, the Finnish municipalities were exempted from their responsibility to provide early childhood education and care (ECEC), and children were recommended to remain in-home care The decisions concerning distance ECEC services were made locally. This article examines 1) what types of support ECEC centres provided for the children who remained in-home care and 2) which child and family-related and contextual factors explained the likelihood of receiving support' The survey data of parents (N=994) showed that half of the 5-6-year-old children received support from their ECEC centres. Most often, the support comprised educational activities. Children’s peer relationships and play activities were supported rarely. A child received support more likely if s/he was in a private ECEC centre instead of a municipal on-e and if s/he lived in a municipality with a higher COVID-19 incidence. None of the child or family-related factors predicted receiving support. Our results show the need to develop national guidelines in ECEC for future crisis situations in order to avoid children's inequality. peerReviewed

Tässä diplomityössä tutkin, miten puurakentamisella voidaan vaikuttaa myönteisesti päiväkodin pedagogiseen ja arkkitehtoniseen laatuun sekä suunnittelen puurakenteisen päiväkodin Helsingin kaupungin järjestämän Päiväkoti Taka-Töölössä -arkkitehtuurikilpailun kilpailuohjelman mukaan. Työn ensimmäisessä eli kirjallisessa osassa tutkin teoreettisesti kirjallisuuskatsauksen muodossa erilaisia keinoja, joilla puurakentaminen voi edesauttaa päiväkodin laatua. Toisessa osassa esittelen kilpailuohjelman mukaan suunnitellun päiväkodin, jonka suunnittelun tukena olen hyödyntänyt kirjallisuuskatsauksessa ilmenneitä löytöjä ja suunnittelun keinoja. Luonnossuunnitelma esitetään puurakentamiseen ja päiväkodin laatutekijöihin painottuen. Työn ydinkysymys on se, miten puurakentaminen voisi toimia päiväkodin pedagogisena tukijana ja sen selvittämiseksi esiin nousi kolme tärkeää teemaa: puurakentaminen, biofilia ja oppimisympäristöt. Näiden teemojen välillä etsitään työssä yhteneväistä teoreettista näkökulmaa liittäen ne toisiinsa erilaisten löytyneiden seikkojen kautta. Oleellista on etsiä suunnittelun keinoja, joilla voidaan edistää ihmisen hyvinvointia rakennetussa ympäristössä ja parantaa päiväkodin laatua, eli edesauttaa lapsen oppimista ja mielialaa. Ilmastonmuutos on tällä hetkellä hyvin ajankohtainen ympäristöä ja koko ihmiskuntaa koskeva ongelma. Rakennussektori yksinään aiheuttaa yli kolmanneksen päästöistämme, joten siitä aiheutuvat päästöt olisi saatava laskuun ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Puurakentaminen on tärkeä keino rakennuspäästöjen vähentämiseen, sillä puumateriaalit sitovat merkittävästi hiilidioksidia rakennuskantaan. Suomessa suurimittakaavainen puurakentaminen on vielä verrattain harvinaista, ja siksi puurakentamisen suurimmat kasvumahdolliset liittyvätkin siihen. Kun Ympäristöministeriö päivitti asetusta rakennusten paloturvallisuudesta vuonna 2018 suotuisammaksi suurempimittakaavaista puurakentamista, kuten kouluja ja päiväkoteja ajatellen, on puurakentaminen alkanut selvästi yleistymään myös sillä saralla. Puu on luonnonmateriaalina monipuolinen ja aistiystävällinen materiaali, joka soveltuu erilaisiin käyttötarkoituksiin ja tarpeisiin. Puulla on ihmiseen useita positiivisia vaikutuksia sekä psykologisesti että fysiologisesti ja puumateriaalin näkyvällä käytöllä voidaankin vaikuttaa myönteisesti ihmisen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin rakennetussa ympäristössä. Tämä vaikutus puolestaan perustuu biofiliaan, eli ihmisen synnynnäiseen luontoviettiin. Sitä tukevalla, eli biofiilisella suunnittelulla voidaan parantaa päiväkodin laatua. Puurakentaminen, puun monipuolinen käyttö pintamateriaalina ja luonnon tuominen lapsen lähelle ovat merkittäviä biofiilisen suunnittelun keinoja päiväkotisuunnittelussa.

Sisäilman ja yleisemmin sisäolosuhteiden tuottaminen rakennukseen on tekninenhaaste, jolle on olemassa kriteerit suunnittelun lähtökohdaksi. Haasteet liittyvätmm. järjestelmien toteutukseen, säätöön ja ylläpitoon, ja ne korostuvat erityisestikoulurakennuksissa, joissa tilojen käyttäjämäärät vaihtelevat päivän aikana paljon. Terveellisen, tuottavan ja miellyttävän sisäympäristön ylläpito on rakennuksen tärkeimpiä tehtäviä ja tilojen käyttäjiä kokemus sisäympäristöstä on ensiarvoisen tärkeä. Projektissa lähtökohtana oli tarve hyvät sisäolosuhteet määrittävälle kriteereille.Pelkkä sisäilmakriteerien täyttyminen mittaamalla ei välttämättä tuota parastakäyttäjätyytyväisyyttä. Hankkeessa oli tavoitteena nykyistä paremmin tunnistaa nemitattavat suureet ja niiden vaihteluväli, joilla tilojen käyttäjätyytyväisyys onmahdollisimman hyvä eli tyytyväisten osuus on suurimmillaan. Tässä raportissa on käsitelty VTT analysoimaa Espoon ja Helsingin koulu- japäiväkoti-kiinteistöissä kerättyä mittaus- ja palautetietoa. Vantaan kaupunki toimi projektissa itsenäisesti jatkaen kohdekohtaista seurantaa aikaisemminhankkimiensa puitesopimusten mukaisilla mittaus- ja palautejärjestelmillä, joidentuloksia esitetään omassa luvussaan. Helsingin ja Espoon seurantakohteiden melko uudet talotekniset järjestelmätpitivät tilojen lämpötilatasot hyvin asetusalueilla ja ilmanvaihto toimi hyvin.Mittausdatalla ja käyttäjäpalautteella havaittiin yhteyksiä tiloittain ja rakennuksittain,mutta kattavaa analyysia saatavilla olevalla aineistolla ei voitu tehdä. Selkeimminkoettuun lämpötilaan, ilman raikkauteen sekä työ- ja opiskelukykyyn vaikutti mm. sisäilman kosteus. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaismäärän (TVOC) kokemus riippui yhdisteistä: Päiväkodeissa korkeat pitoisuudet heikensivät koettuja sisäilman olosuhteita, muissa kohteissa riippuvuus oli osin jopa päinvastainen. Seurannassa mukana olleissa Vantaan kaupungin kouluissa ja päiväkodeissailmanvaihdon riittävyys oli yleisesti hyvä. Vantaalla käyttäjäpalautteella jamittaustiedoilla havaittiin joissain rakennuksissa yhteneväisyyksiä. Kaikissatapauksissa yhteneväisyyksiä ei kuitenkaan havaittu. Jatkossa yksi merkittävä haaste on luotettavan paine-eromittauksen toteutussisä- ja ulkoilman välille. Tällä tekijällä voisi arvioida ilmanvaihdon toimivuutta sekä siirto- ja vuotoilmavirtoja. Haasteena on edelleen kokonaisuuden hallinta, datan luotettavuus ja jatkuvuus sekä vastuiden jakautuminen sisäilmapalveluissa.

Tämä diplomityö on ehdotus helmikuussa 2021 käynnistyneeseen Helsingin kaupungin ja SAFA:n yhteistyössä järjestämään Taka-Töölön päiväkodin yleiseen arkkitehtuurikilpailuun. Uusi päiväkotirakennus tulee sijoittumaan arvokkaaseen kulttuuriympäristöön, joka muodostuu historiallisen Sibeliuksen puiston julkisesta puistoalueesta sekä Taka-Töölön funktionalismia edustavasta kerrostaloalueesta. Kilpailutontin vieressä sijaitsee myös Sibeliuksen puiston huvila-aikakaudelta säilynyt suojeltu huvila Bråvalla. Tämän diplomityön tavoitteena oli esitellä kilpailuehdotuksessa käytettyjä suunnitteluratkaisuja ensisijaisesti ympäristöön sovittamisen näkökulmasta ja toissijaisesti päiväkodin toimintojen sekä ekologisuuden näkökulmasta. Kilpailuehdotuksen massoitteluun sekä mittakaavaan on vaikuttanut eniten huvila Bråvalla, vaikkakin polveilevuuden ja järjestelmällisyyden ajatukset kantautuvat lähiympäristön funktionalismiin painottuvasta rakennuskannasta. Sibeliuksen puisto on puolestaan vaikuttanut eniten rakennuksen avautumiseen ja materiaalivalintoihin. Kilpailuehdotuksen puolijulkisten portaiden muodostama kulkuyhteys Sibeliuksen puistoon mahdollistaa Rajasaarentien laajemman käytön saattopysäköinnille, laajentaa lasten ulkoilualueita puiston puolelle sekä vahvistaa päiväkodin piha-alueiden luonnetta osana julkista puistokokonaisuutta. Kilpailuehdotukseen suunniteltiin harjakatto, joka korkeudessaan ja tyylissään sopeutuu puiston suuntaan madaltuvaan rakennuskantaan. Päiväkodissa on yhteensä kuusi toiminta-aluetta sekä yhteistilat, jotka ovat myös iltakäytössä. Toimintatilat on suunniteltu joustaviksi tilasarjoiksi, jotka muodostavat myös ääntä eristäviä suojavyöhykkeitä meluisimpien tilojen ja hiljaisuutta vaativien tilojen välille. Sisätilojen vähäisellä käytävämäärällä on pyritty sekä vastaamaan tilatehokkuuden vaatimuksiin että luomaan kodikkaampaa huvilamaista ympäristöä. Helsingin kaupunkistrategiassa on asetettu tavoitteeksi hiilineutraali Helsinki vuoteen 2035 mennessä. Ekologisuutta on kilpailutyössä huomioitu runkoratkaisun, julkisivun maltillisen aukotuksen sekä tilojen varjostuksen avulla. Valkoiset julkisivut ja vesikatto tukevat värityksellään maksimaalista energiatehokkuutta, mutta toimivat myös taustana keltaiselle huvila Bråvallalle. Suunnittelutyön yhdeksi suurimmista haasteista muodostui monipuolisen ja aiheena vieraan kokonaisuuden hallitseminen riittävällä tasolla kilpailuajan puitteissa. Kilpailutontin ja arvoalueen merkitys oli työssä suuri ja sen luonteen sisäistäminen vaati runsaasti taustatyötä. This thesis consists of a proposal for an open architecture competition organized by the city of Helsinki and SAFA in February 2021 to build a new day care center to Taka-Töölö. The culturally valuable region includes the historic Sibelius Park area and the apartment building area that is representative of the functionalism era. Next to the day care center exists also the protected Villa Bråvalla that has been preserved from the historic villa era. The central theme of the thesis was chosen to be the adaptation to the environment. The main objective was, therefore, to present a competition proposal from that point of view. Two secondary objectives were formed based on the themes of well-functioning day care center and ecological building. The design of the massing and scale of the competition proposal was most influenced by villa Bråvalla. However, the ideas of shifting and systematicity were extracted from the functionalism style that was present in the surrounding building stock. Sibelius Park, in turn, had the most effect on how the day care center opened to the environment and on the selecting of the building material. The semi-public stairway in the proposal acted as a connection between the plot and Sibelius Park allowing effective use of Rajasaarentie for escorting the children to day care. The stairway also extended the children’s play area into the Sibelius Park making the day care center more clearly as a part of the park. The designed building has a gable roof, which in its height and design adapts to the surrounding building block which gradually descends towards the park. The designed day care center consists of six areas of operation and the common areas, which are also available for evening use. The children's areas were designed to be flexible series of spaces that also form sound insulating zones between the more active areas and the spaces that require quietness. The small number of corridors maximizes the efficiency of spacing and creates a cozy setting that reminds of a villa. The city of Helsinki has a goal of making Helsinki carbon neutral by the year 2035. The ecology is present in the proposal as a selection of the frame, the moderate size of the windows, and the planned shadowing. The purpose of the white coloring of the facade and roof was to achieve maximal energy efficiency and to act as a background for the yellow villa Bråvalla. The greatest challenge for the designing of the competition proposal was to manage the totality of the complex whole including several new and unfamiliar components that were new to the designer. The cultural value of the plot was high, and it took a considerable amount of time to internalize all the important factors influencing the work.

Suomessa varhaiskasvatusta toteutetaan pääsääntöisesti päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on tukea lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista laadukkailla palveluilla. Varhaiskasvatuksen laadun arviointiin onkin kehitetty erilaisia menetelmiä ja välineitä, mutta lapset ovat osallistuneet arviointiin varsin vähän. Tässä artikkelissa esitellään, millaisena suomalainen varhaiskasvatus näyttäytyi, kun lapset arvioivat sitä kertomalla heidän mukaviksi kokemistaan asioista päiväkodissa ja perhepäivähoidossa. Tutkimusaineisto muodostui perhepäivähoitoon (N = 371) ja päiväkotiin (N = 371) osallistuneiden lasten (1−8 vuotta, tyttöjä 49,3 %) haastatteluista. Lasten vanhemmat toteuttivat lasten haastattelut. Tutkimusaineistoa analysoitiin laadullisin ja määrällisin menetelmin. Tulosten mukaan lapset kertoivat monenlaisista varhaiskasvatukseen liittyvistä positiivisista asioista. Päiväkodissa olevien lasten kerronnassa korostuivat lasten oma ja järjestetty toiminta varhaiskasvatuksessa. Perhepäivähoitoon osallistuvat lapset mainitsivat enemmän ihmissuhteisiin ja arjen tilanteisiin liittyviä asioita. Nuorimmat päiväkodissa olevista lapsista mainitsivat henkilöitä nimellä muita enemmän ja kuusivuotiaat enemmän erikoispäiviä ja retkiä. Tulosten perusteella lasten tekemä arviointi on lupaava menetelmä täydentämään monimenetelmäistä varhaiskasvatuksen laadun arviointia. Tuloksia voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksen käytänteiden kehittämisessä kiinnittämällä huomiota erityisesti lasten osallisuuteen ja mieluisina pitämiin asioihin, In Finland early childhood education (ECE) is mainly provided in day care centres and family day care. The purpose of ECE is to support children´s growth, development and learning with high-quality services. Various methods and tools have been developed for evaluating quality in ECE but children have participated in evaluation only a little. In this article we present how ECE in Finland appears when children (1−8 year-old-children, 49,3 % girls) in family day care (N = 371) and day care centres (N = 371) are included in evaluation by telling about their pleasant things in ECE. Children´s interviews were implemented by their parents. Data was analysed using qualitative and quantitative methods. According to the results, children mentioned several positive aspects in ECE settings. Children in day care centres emphasized children´s own and organized activities in ECE. Children in family day care, in turn, mentioned more topics concerning human relations and everyday life situations. The youngest children in day care centres stated persons more in their names and six-year-old children special days and trips. Results indicate that children’s evaluations are a valuable part of the multi-method quality evaluation of early education. Results can be used to develop ECE practices by paying attention to children´s participation and positive aspects that children mention about ECE.

Kansainvälisten ja suomalaisten tutkimusten mukaan lapset ovat liikunnallisesti passiivisempia kuin ennen, ja he eivät tavoita päivittäisen fyysisen aktiivisuuden suosituksen määrää. Päivittäisen fyysisen aktiivisuuden vähyys vaikuttaa huolestuttavasti lasten ja nuorten terveyteen sekä hyvinvointiin. Varhaiskasvatuksessa kasvattajilla on mahdollisuus vaikuttaa lasten päivittäiseen fyysiseen aktiivisuuteen ja siihen, että lapsista kasvaa hyvinvoivia aikuisia, joille liikunnallinen ja terveellinen elämäntapa on luontaista sekä jokapäiväistä. Tutkimuksissa on havaittu, että lasten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavat monet tekijät. Lapsen sosiaalisella ja fyysisellä ympäristöllä, yksilöllisyydellä sekä hänen omalla toiminnallaan on merkitystä lapsen fyysiseen aktiivisuuteen. Kasvattajan ja vanhemman roolilla on myös merkitystä siihen, miten lapsi kokee liikkumisen, liikunnan ilon, omien taitojen kokeilemisen ja harjoittamisen sekä vuorovaikutuksen muiden ihmisten kanssa. Näillä tekijöillä voi olla positiivinen tai negatiivinen vaikutus lapsen fyysisen aktiivisuuden päivittäiseen tasoon. Suomalainen varhaiskasvatus on laadukasta ja varhaiskasvatuksen keskiössä on lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Varhaiskasvatuksen toimintaa ohjaavat Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Tämän lisäksi vuonna 2016 ilmestyi Opetushallituksen kaksi merkittävää julkaisua, jotka toivat kasvattajille tietoisuuteen erittäin tärkeitä näkemyksiä ja tieteellistä tutkimustietoa lasten fyysisestä aktiivisuudesta. Nokian kaupungin varhaiskasvatuksessa muodostettiin näiden pohjalta yhteinen näkemys lasten fyysisen aktiivisuuden merkityksestä sekä sen edistämisestä. Tämä toimi ponnistuslautana lasten fyysisen aktiivisuuden muutoksiin Nokian kaupungin varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten lasten fyysistä aktiivisuutta edistettiin Nokian kaupungin varhaiskasvatuksessa ja mitä muutoksia tämä toi päiväkodin sekä kasvattajien toimintaan. Tutkimuskysymykset koskivat kasvattajan roolin, toimintaympäristön ja lasten osallisuuden merkitystä lasten fyysiseen aktiivisuuden lisäämisessä ja edistämisessä. Tutkimuksen aineisto kerättiin henkilöhaastattelujen, kyselylomakkeiden ja ryhmäkeskustelujen kautta. Henkilöhaastattelujen ja kyselylomakkeen kysymysrunko muodostettiin tutkimuksen teema-alueiden alle. Henkilöhaastatteluissa tutkija haastatteli kasvattajat kyselylomakkeen kyselyrungon mukaan. Vastaajina olivat Nokian kaupungin varhaiskasvatuksen kasvattajat. Tutkimuksen analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuksen päätuloksina nousivat esille, että kasvattajien ammatillinen ja tietoinen pedagoginen toiminta muutti toimintakulttuuria sallivammaksi sekä fyysistä aktiivisuutta edistäväksi. Päiväkodin vanhojen sopimusten, sääntöjen ja kieltojen uudelleen käsittely muutti kasvattajien asennetta. Kasvattajat sallivat lasten toimia enemmän heille ominaisella tavalla. Kasvattajat huomioivat lasten ajatuksia, ideoita ja mielipiteitä toiminnan aikana sekä toimintaa suunniteltaessa. Lapset saivat osallistua ja olla itse aktiivisessa roolissa fyysisen aktiivisuuden edistämisessä. Päiväkotien toimintakulttuuri muuttui lasten liikkumista arvostavaksi ja fyysistä aktiivisuutta pidettiin tärkeänä asiana. Lasten fyysistä aktiivisuutta edisti toimintaympäristöjen muuttaminen ja niiden monipuolinen käyttö. Jatkotutkimuksen näkökulmasta olisi mielenkiintoista selvittää, miten nämä asiat ovat säilyneet sekä kehittyneet Nokian kaupungin päiväkotien toimintakulttuurissa ja kuinka merkittävänä osana lasten fyysinen aktiivisuus näkyy myöhemmin lasten päivittäisessä päiväkotiarjessa.

Tutkimuksessa tarkastellaan, millaista lasten yhteenkuuluvuuden rakentuminen on päiväkotiarjen pienissä kertomuksissa. Tutkimus toteutettiin kahdessa päiväkodissa. Teoreettisena lähtökohtana oli yhteenkuuluvuuden politiikka, joka viittaa niihin mekanismeihin ja prosesseihin, joilla yhteenkuuluvuutta rakennetaan ja tuotetaan. Tutkimuksen metodologia pohjautui kerronnalliseen lähestymistapaan. Tutkimuksen aineisto muodostui kahdenlapsiryhmän arjessa tallennetuista vuorovaikutustilanteista lasten, päiväkodin työntekijöiden ja tutkijoiden välillä. Tutkijoiden tekemät havainnot ja tallenteet kirjoitettiin pienten kertomusten muotoon. Tutkimus osoittaa, että lasten yhteenkuuluvuutta rakennettiin kielellisillä, toiminnallisilla ja materiaalisilla tavoilla. Lasten yhteenkuuluvuutta tuotettiin suhteessa ystäviin, päiväkotiryhmään, päiväkodin työntekijöihin, perheen jäseniin sekä ympäröivään yhteiskuntaan. Sosiaalisten suhteiden ohella yhteenkuuluvuutta rakentavina mekanismeina nousivat esille materiaalinen ympäristö ja päiväkodin pedagogiset käytänteet, This study explores the construction of children’s belonging through the small stories of daily life in two day-care centres. The theoretical premise of the study is the politics of belonging, referring to those mechanisms and processes by which belonging is constructed and produced. The methodology of the study is based on a narrative approach. The small stories were constructed by the research-ers basing on the observations and the recorded data of interactions between the children, the practitioners and the researchers during daily life in two day-care groups. The study shows that children’s belonging was constructed in verbal, func-tional and material ways and was produced in relation to friends, the day care group, practitioners, family members and the ambient society. In addition to social relations, the meaning of the material environment and the pedagogical practices used in the day-care centres seemed to be significant mechanisms that constructed belonging.

Tämä tutkimus tarkastelee lastentarhanopettajien käsityksiä varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksesta ja sen sisällöistä. Tutkimuksen tarkempana kohteena ovat lastentarhanopettajien määritelmät katsomuskasvatuksen käsitteelle, käsitykset katsomuskasvatuksen käytännön toimintatavoista sekä katsomuskasvatuksen käsittely koulutuksessa tai lisäkoulutuksissa. Katsomuskasvatus on syksyllä 2017 voimaan astuneen Varhaiskasvatussuunnitelman perus-teiden (2016) myötä uusi käsite, minkä takia käsitteen syvempi ymmärrys on ajankohtaista. Tutkimus on toteutettu teemahaastattelemalla neljää jyväskyläläistä lastentarhanopettajaa. Tutkimusaineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkimusaineiston perusteella lastentarhanopettajien käsitys katsomus-kasvatuksesta on Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukainen. Kuitenkin lastentarhanopettajien käsitys katsomuskasvatuksesta on hyvin laaja, minkä takia käsitteiden tarkemmalle määrittelylle ja sisällöllisten toimintatapojen jakamiselle nähdään tarvetta lisäkoulutuksen muodossa.

Artikkelissa tarkastellaan yhteenkuuluvuutta (belonging) päiväkodin ohikiitävässä hetkessä. Yhteenkuuluvuuden ymmärretään toteutuvan varhaiskasvatuksessa monimutkaisessa rakennelmassa, johon kuuluvat ihmiset, paikat, toiminta ja sen tarkoitukset (Stratigos, 2015). Aineistona on videotallenne, joka on kuvattu päiväkodin käytävässä patjakasan luona. Millaisia yhteen ja erilleen suuntautumisia tuossa hetkessä syntyy lasten, aikuisten, patjojen ja muun materiaalisen ympäristön kesken? Tutkimuksemme inspiroijina ovat filosofi Maurice Merleau-Pontyn ajatukset sekä posthumanistinen ja uusmaterialistinen tutkimusorientaatio. Yhteenkuuluvuus näyttäytyy tutkimuksessamme jatkuvana liikkeenä. Ihmiset, tilat, materiaalit, esineet, rakenteet ja toiminnat eivät ole staattisia, vaan niiden välillä tapahtuu liikahduksia toisiaan kohti ja toisista poispäin., This article focuses on belonging at a fleeting moment in a day care centre. Belonging is understood as a phenomenon that is realized in a complex structure, consisting of people, places, actions and their purposes (Stratigos, 2015). In the forefront of the article, there is a video-recorded situation, occurring around a heap of mattresses in a corridor. What kinds of becoming together and apart are created in the relations between the children, the researcher who is filming, the mattresses, and other material environment at that moment? Our study is inspired by the philosopher Maurice Merleau-Ponty's ideas as well as the post-human and new materialist research orientations. In the study, belonging appears as a constant movement. People, spaces, materials, items, structures, and actions are not static, but rather there are small flickers towards and away from each other.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 3-4-vuotiaiden lasten fyysisen aktiivisuuden intensiteetin eroja päiväkodissa eri vuodenaikoina sekä varhaiskasvattajan kannustuksen yhteyttä lasten fyysiseen aktiivisuuteen. Tutkimusjoukko muodostui päiväkotien vuonna 2007 syntyneistä vapaaehtoisista lapsista. Tutkimusaineisto kerättiin havainnoimalla OSRAC-P -havainnointimenetelmän avulla 14 päiväkodissa tammi-helmikuussa (N 94) sekä elo-syyskuussa (N 118) vuonna 2011. Lasten fyysinen aktiivisuus oli pääosan ajasta (noin 60 %) intensiteetiltään erittäin kevyttä. Intensiteetiltään vähintään keskiraskaan fyysisen aktiivisuuden esiintyvyys oli noin 10 %. Vuodenajalla oli erittäin merkitsevä yhteys lasten fyysisen aktiivisuuden intensiteettiin, sillä lapset olivat huomattavasti aktiivisempia elo-syyskuussa kuin tammi-helmikuussa. Varhaiskasvattajat kannustivat lapsia vain harvoin fyysiseen aktiivisuuteen, vaikka lasten aktiivisuus oli merkitsevästi suurempaa kannustettaessa. Varhaiskasvattajan kannustusta sisältäneissä tilanteissa lasten fyysinen aktiivisuus oli merkitsevästi suurempaa elo-syyskuussa kuin tammi-helmikuussa. Jatkossa tulisikin kiinnittää huomiota siihen, miten päiväkodeissa voitaisiin hyödyntää eri vuodenajat paremmin ja mahdollistaa lapsille fyysiseen aktiivisuuteen kannustavat olosuhteet ympäri vuoden, The aim of this study was to determine whether season has an influence on the physical activity intensity of 3-4-year-old pre-school children. A further aim was to investigate the influence of prompting from teachers on the intensity of childrens’ physical activity. Volunteer children born in 2007 comprised the research group. The research data were collected from 14 day care centers during January & February (N 94) and August & September (N 118) 2011 by using the OSRAC-P direct observational method. The level of intensity of the childrens’ physical activity was mainly sedentary (60 %). The occurrence of moderate to vigorous physical activity was 10 %. Season had a significant effect on physical activity: children were notably more active in August & September than in January & February. Teachers very rarely prompted children to increase their physical activity but when they did, the childrens’ activity level was notably higher than in situations where there was no prompting at all. In the prompting situation, physical activity was notably higher in August & September than in January & February. In the future, it would be important to consider how day-care-centers could better benefit from seasonal changes so as to encourage children to increase their physical activity through the year.

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee maahanmuuttajaäitien kokemuksia kaksikulttuurisesta perhe-elämästä. Lisäksi se tarkastelee perheiden tueksi tarkoitettujen palveluiden, erityisesti päiväkodin ja Mannerheimin lastensuojeluliiton Ystäväksi maahanmuuttajaäidille- toiminnan merkitystä maahanmuuttajaäideille. Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esiin maahanmuuttajaäitien kaksikulttuurista perhe-elämää ja vanhemmuutta sekä siihen saatavilla olevaa tukea maahanmuuttajaäitien omien kokemusten näkökulmasta. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla neljää kaksikulttuuriseen perheeseen kuuluvaa maahanmuuttajaäitiä ja sen aineisto on analysoitu aineistolähtöisesti temaattisen analyysin avulla. Tutkimuksen tulokset jakautuvat kahden teeman alle: kaksikulttuurinen perhe-elämä ja vanhemmuus sekä sosiaalisen verkoston ja perheille tukea tarjoavien palveluiden merkitys maaahanmuuttajaäitien elämässä. Tulokset osoittavat, että maahanmuuttajaäitien kaksikulttuuriseen perhe-elämään kuuluu sekä haasteita että voimavaroja. Sosiaalisen verkoston ja erilaisten palveluiden tarjoaman tuen merkitys heidän elämässään on tutkimuksen mukaan suuri. Erityisesti Mannerheimin lastensuojeluliiton Ystäväksi maahanmuuttajaäidille- toiminta vaikuttaa hyvältä maahanmuuttajaäitien tukemisen mallilta niin suomen kielen oppimisen kuin äitiyden vertaistuenkin kannalta. Jatkossa olisikin tärkeää selvittää laajemmin maahanmuuttajaäitien kokemuksia perheiden tukena olevista palveluista sekä esimerkiksi monikulttuuristen perheiden ja varhaiskasvatuksen yhteistyöstä.

TIIVISTELMÄ Leppänen, Sanna. 2017. Mitä sinun pitää ihan ensin tehdä? Toiminnanohjauksen taidot päiväkodin siirtymätilanteessa. Varhaiskasvatustieteen pro gradu tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. 110 sivua. Tutkimuksen aiheena oli lapsen toiminnanohjauksen taitojen tukeminen päiväkodin siirtymätilanteissa ja muut siirtymätilanteiden sujuvuuteen liittyvät tekijät. Toiminnanohjaus perustuu teoriaan, jonka mukaan ihminen ohjaa toimintojaan sisäisen puheen avulla. Toiminnanohjauksen taustalla vaikuttavat etenkin kyky olla välittämättä toissijaisista ärsykkeistä, lyhytkestoinen muisti sekä kyky vaihtaa tekemistä tilanteesta toiseen. Tämä tutkimus toteutettiin etnografisen tutkimusotteen kautta. Aineisto kerättiin kahdessa saman päiväkodin 3–6-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmässä puoliosallistuvan havainnoinnin, etnografisen haastattelun ja videoinnin avulla syksyllä 2016. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti luokittelun ja teemoittelun avulla sisällönanalyyttisesti. Tutkimus yhdistää toiminnanohjausta ja siirtymätilanteita koskevan teoriatiedon. Siirtymätilanteissa käytettävät menetelmät ovat usein toiminnanohjauksen menetelmiä, vaikkei niitä nimetä toiminnanohjauksen termein. Aineistossa siirtymätilanteissa käytettiin monipuolisesti yksilöön, ryhmään ja ympäristöön kohdistuvia toiminnanohjauksen menetelmiä vuorovaikutusta korostaen. Siirtymätilanteen sujuvuuteen liittyy monia tekijöitä, kuten suunnittelu, arvoperusta, joustavuus ja tunteet. Siirtymätilanteissa on tapahtumia, joiden voidaan ajatella olevan sujuvuuden esteitä tai luonnollinen osa siirtymätilanteita. Tutkimus jäsentää tietoa siirtymätilanteista ja niissä käytettävistä toiminnanohjauksen menetelmistä. Siirtymätilanteiden sujuvuutta ja toiminnanohjauksen taitoja edistämällä voidaan oletettavasti helpottaa päivähoidon ja sen myötä yksittäisen lapsen ja työntekijän arkea.

Tiivistelmä Artikkelissa tarkastellaan yhteenkuuluvuutta (belonging) päiväkodin ohikiitävässä hetkessä. Yhteenkuuluvuuden ymmärretään toteutuvan varhaiskasvatuksessa monimutkaisessa rakennelmassa, johon kuuluvat ihmiset, paikat, toiminta ja sen tarkoitukset (Stratigos, 2015). Aineistona on videotallenne, joka on kuvattu päiväkodin käytävässä patjakasan luona. Millaisia yhteen ja erilleen suuntautumisia tuossa hetkessä syntyy lasten, aikuisten, patjojen ja muun materiaalisen ympäristön kesken? Tutkimuksemme inspiroijina ovat filosofi Maurice Merleau-Pontyn ajatukset sekä posthumanistinen ja uusmaterialistinen tutkimusorientaatio. Yhteenkuuluvuus näyttäytyy tutkimuksessamme jatkuvana liikkeenä. Ihmiset, tilat, materiaalit, esineet, rakenteet ja toiminnat eivät ole staattisia, vaan niiden välillä tapahtuu liikahduksia toisiaan kohti ja toisista poispäin. Abstract This article focuses on belonging at a fleeting moment in a day care centre. Belonging is understood as a phenomenon that is realized in a complex structure, consisting of people, places, actions and their purposes (Stratigos, 2015). In the forefront of the article, there is a video-recorded situation, occurring around a heap of mattresses in a corridor. What kinds of becoming together and apart are created in the relations between the children, the researcher who is filming, the mattresses, and other material environment at that moment? Our study is inspired by the philosopher Maurice Merleau-Ponty’s ideas as well as the post-human and new materialist research orientations. In the study, belonging appears as a constant movement. People, spaces, materials, items, structures, and actions are not static, but rather there are small flickers towards and away from each other.

Tällä tutkimuksella selvitimme, mitkä tekijät ovat yhteydessä maahanmuuttajalasten vertaissuhteisiin päiväkodissa lasten näkökulmasta. Tutkimme vertaissuhteita vahvistavia ja heikentäviä tekijöitä. Kyseessä on kvalitatiivinen tutkimus, jossa aineisto on kerätty haastattelemalla ja havainnoimalla lapsia päivä- kodissa. Tutkimukseen osallistui viisi maahanmuuttajalasta jyväskyläläisestä päiväkodista ja he olivat kaikki 5-6-vuotiaita. Teoreettisessa viitekehyksessä avaamme maahanmuuttajuutta ja vertaissuhteita käsitteinä. Tutkimusaineisto on analysoitu aineistolähtöisesti. Analyysissa tarkastelemme sekä lasten omia kertomuksia kaverisuhteista että havainnoinnissa esiin tulleita lasten keskinäisiä suhteita ja toimintatapoja vertaissuhteissa. Tutkimustulokset osoittivat, että vertaissuhteita vahvistavia tekijöitä ovat kielitaito, sosiaaliset taidot, lapsen oma aktiivisuus vertaissuhteissa ja sosiaalisten roolien tunnistaminen. Maahanmuuttajalasten vertaissuhteita heikentäviä tekijöitä ovat tutkimuksemme mukaan heikko kielitaito, haasteet sosiaalisissa taidoissa, lapsen passiivisuus vertaissuhteissa, suppea kaveriverkosto ja oma toiminta esteenä. Maahanmuuttajalasten vertaissuhteisiin vaikuttavat monet eri tekijät päiväkodissa. Tutkimuksemme on osoittanut, että maahanmuuttajalasta on tuettava valtakielen opettelemisessa ja sosiaalisten taitojen harjoittelemisessa vertaissuhteiden edistämisen kannalta. Vertaissuhteet muodostavat tärkeän osan lapsen arkea.

Artikkeli kohdistuu lasten hyvinvointiin päiväkotikontekstissa. Ymmärrämme hyvinvoinnin lasten arjessa sosiaalisesti rakentuvina kertomuksina. Olemme kiinnostuneita sekä kerronnan prosessista että kertomusten sisällöistä: Miten lapset kertovat hyvinvoinnistaan? Mitä lapset kertovat hyvinvoinnistaan? Tutkimusaineistoa koottiin kolmessa päiväkotiryhmässä, joissa lapset olivat iältään 1-­7 ‐vuotiaita. Osallistuimme lasten päiväkotiarkeen, kuuntelimme heidän kertomuksiaan ja tuotimme yhdessä lasten ja aikuisten kanssa monimuotoista aineistoa. Kerronnan prosessiin kohdistuva analyysi osoittaa lasten kerronnan kokonaisvaltaisuuden, kehollisuuden ja monikanavaisuuden. Kertomusten sisältöjä tarkastellaan kolmesta näkökulmasta: 1) omistaminen ja aineelliset resurssit, 2) sosiaaliset suhteet sekä 3) osallistuminen ja itsensä toteuttaminen. Lopuksi arvioimme tutkimuksen tieteellistä laatua ja peilaamme tutkimuksen tuloksia filosofian piirissä käytyyn keskusteluun hyvästä elämästä., The article focuses on children’s well-­being in Finnish day care centres. We conceptualize well-­being as socially constructed stories in children’s everyday life. We are interested in the processes of narrating and the contents of the stories: How do children tell about their well-­being? What do children tell about their well-­being? The research material was collected in three groups of children ranging from one to seven years old. We participated in the everyday life of children, listened to their stories, and co-­constructed diverse research material together with children and adults. The analysis of the children’s narrating processes reveals their holistic, embodied, and multimodal nature. The contents of the stories are analysed from three perspectives: 1) possession and material resources, 2) social relationships, and 3) participation and the ability to fulfil oneself. Finally, we evaluate the scientific quality of our research and reflect the research findings with the philosophical discussions about good life.

TIIVISTELMÄ Numminen, L. 2016. Lasten motoriset taidot kolmessa erilaisessa päiväkodissa. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 62 s., 4 liitettä. Motoriset perustaidot ovat kaiken liikkumisen perusta. Lapset viettävät paljon aikaa päiväkotiympäristössä, joten päiväkodilla ja sen ympäristöillä on merkitystä lasten kehitykseen. Lapsen normaaliin kehitykseen tarvitaan päivittäisiä mahdollisuuksia liikkua. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kolmen erilaisen päiväkodin (liikuntapäiväkodin, kunnallisen päiväkodin ja steinerpäiväkodin) lasten motoriset perustaidot ja niiden erot. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, millaista motoristen perustaitojen hallinta oli eri päiväkotien lapsilla. Kahden päiväkodin ympäristöjä tarkasteltiin kyselylomakkeen avulla. Kustakin päiväkodista valittiin 15 3–6-vuotiasta lasta, joiden motorisia taitoja analysoitiin Test of Gross Motor Development Third Edition -testistön avulla. Lasten suoritukset videoitiin analysointia varten. Analysoinnissa havainnoitiin motoristen arviointikriteerien hallintaa kahdessa peräkkäisessä suorituksessa ja merkittiin yksi piste, jos lapsi osasi kriteerin ja nolla pistettä, jos lapsi ei osannut kriteeriä. Aineiston analysoitiin käytettiin IBM SPSS Statistics 22 -ohjelmistoa. Aineisto käsiteltiin sekä liikkumistaitojen ja käsittelytaitojen osalta että jokaisen testiosion kohdalta erikseen. Lasten motorisissa taidoissa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja eri päiväkotien välillä. Muiden päiväkotien lapsiin verrattuna liikuntapäiväkodin lapset saivat korkeampia pistemääriä konkassa (ka 5,07 pistettä), tasaponnistuksessa eteen (ka 4,27 pistettä) ja pallon pompotuksessa (ka 2.13 pistettä). Muiden päiväkotien lapsiin verrattuna kunnallisen päiväkodin lapset saivat korkeampia pistemääriä hyppelyssä (ka 2,31 pistettä), sivulaukassa (ka 6,13 pistettä) ja potkussa (ka 3,60 pistettä). Muiden päiväkotien lapsiin verrattuna steinerpäiväkodin lapset saivat korkeampia pisteitä juoksussa (ka 7,80 pistettä), laukassa (ka 4,07 pistettä), kahden käden mailasivulyönnissä (ka 5,53 pistettä), yhden käden mailasivulyönnissä (ka 2,47), kahden käden kiinniotossa (ka 3,47 pistettä), yliolan heitossa (ka 2,93 pistettä) ja aliolan heitossa (ka 5,13 pistettä). Steinerpäiväkodin lapset saivat myös muiden päiväkotien lapsia korkeammat pistekeskiarvot liikkumis- ja käsittelytaitojen sekä kaikkien testiosioiden summamuuttujissa. Kruskall-Wallis -testin mukaan erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä (p=0,578). Motoristen taitojen arviointikriteerien hallinnan tarkastelu osoitti, että kaikkien päiväkotien lapsilla suurimmat onnistumisprosentit olivat juoksun kriteereissä. Suurin onnistumisprosentti oli juoksun ”vastakkaiset kädet”-kriteerissä ja pienin onnistumisprosentti vuorohyppelyn ”vastakkaiset kädet koukistettuna”-kriteerissä. Tämän tutkimuksen perusteella päiväkodilla ja sen toimintaympäristöllä ei ollut tilastollista merkitsevää yhteyttä lasten motorisiin perustaitoihin. Koska otos oli niin pieni, ei voida tehdä johtopäätöksiä tämän tutkimuksen perusteella päiväkodin ja motoristen perustaitojen yhteydestä. Steinerpäiväkoti sai parempia pisteitä kuin muiden päiväkotien lapset useammissa tehtävissä, mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Koska steinerpäiväkodista ei saatu vastauksia kyselylomakkeeseen, päiväkotien liikuntaympäristöjä ja -välineitä ei voida vertailla muuta kuin liikuntapäiväkodin ja kunnallisen päiväkodin välillä. Kunnallisessa päiväkodissa oli enemmän ulkoliikuntavälineitä kuin liikuntapäiväkodissa, mikä voi osaltaan selittää kunnallisen päiväkodin parempia pistemääriä liikkumis- ja käsittelytaidoissa. ABSTRACT Numminen, L. 2016. Children’s motor skills in different day care centers. Department of sport sciences, University of Jyväskylä, Master’s Thesis, 62 pp. 4 appendices. Motor skills are the foundation of all movement. The type of physical activity in day care centers is significant as children spend a great amount of time every day in those kinds of environments. The normal development of a child requires daily opportunities to move and to be physically active. The purpose of this study was to investigate children’s fundamental motor skills and their differences in three different kindergartens (sport-focused kindergarten, public kindergarten and Waldorf kindergarten). In addition, the study at hand investigated the children’s level of mastery in fundamental motor skills. The environments of the two kindergartens were examined using a questionnaire. Fifteen children between the ages of three and six were selected from each kindergarten. Their motor skills were analyzed with Test of Gross Motor Development 3rd Edition measure. Children’s performances were videotaped for analysis. The management of criteria were observed in two consecutive performances and if criterion were mastered, child got one score and if not, child did not get a score. IBM SPSS Statistics 22 was used to analyze the data. Data were analyzed separately for locomotor skills and object control skills and also for each test section. There were no statistically significant differences between the investigated kindergartens. Compared to children from the two other kindergartens children from sport-focused kindergarten got higher scores in hop (mean 5,07), horizontal jump (mean 4,27) and one-hand stationary dribble (mean 2,13). Compared to children from the two other kindergartens children from public kindergarten got higher scores in skip (mean 2,31), slide (mean 6,13) and kick a stationary ball (mean 3,60). Compared to children from the two other kindergartens children from Waldorf kindergarten got higher scores in run (mean 7,80), gallop (mean 4,07), two hand strike of a stationary ball (mean 5,53), one-hand forehand strike of self-bounced ball (mean 2,47), two-hand catch (mean 3,47), overhand throw (mean 2,93) and underhand throw (mean 5,13). Children from Waldorf kindergarten got the best scores both in locomotor skills and in object control skills. The Waldorf kindergarten got the best result in Kruskall-Wallis-test in locomotor skills and object control skills and in addition, it had the best gross motor score. However the differences were not statistically significant according the Kruskall-Wallis-test (p=0,578). Investigating the level of mastery in fundamental motor skills, it was found in the present study that criteria of running were mastered best by all children. The highest success percent were in run’s criterion ”arms move in opposite to” and the lowest success percent were in skip’s criterion ”arms are flexed and move in opposition to legs to produce force”. The study at hand did not find any statistically significant relationship between the investigated kindergartens in children’s fundamental motor skills. Whether kindergarten and fundamental motor skills have connection or not, no conclusion can be drawn based on limitations in the sample size. There seemed to be tendency of the children from Waldorf kindergarten achieving higher points in many of the skills tests when compared to other kindergarten’s children but the differences were not statistically significant. Because Waldorf kindergarten did not deliver answers to the questionnaire, the environments of kindergartens could only be compared between sport-focused kindergarten and public kindergarten. There were more outdoor equipment in the public kindergarten than in the sport-focused kindergarten. That can explain the public kindergarten’s better scores in locomotor skills and object control skills.

Tutkimuksessa tarkasteltiin lapsen vasua sen sisällön ja käytön näkökul- masta. Aiheeseen innoitti uusittu Varhaiskasvatuslaki sekä siitä seuraavat Var- haiskasvatuksen perusteet asiakirjan muutokset, jotka vaikuttavat myös lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadintaan. Tutkimus toteutettiin määrällisenä ja sen aineisto kerättiin itsevalikoitu- neen nettikyselyn avulla eli siihen saivat osallistua asiasta kiinnostuneet van- hemmat ja päiväkodin henkilökunnan jäsenet, jotka olivat olleet tekemässä lap- sen varhaiskasvatussuunnitelmia. Nettikysely julkaistiin käyttäen hyväksi sosi- aalista mediaa. Tutkimuksessa selvitettiin vanhempien ja päiväkodin henkilökunnan mie- lipiteitä koskien vasun sisältöä, miten vasua käytetään päiväkodin arjessa sekä sitä mitä liittyy vasun täyttämiseen ajan, vastuun ja käytäntöjen näkökulmasta. Vanhempien ja päiväkodin henkilökunnan vastauksia vertailtiin keskenään ver- tailemalla vastausten esiintyvyyttä ja keskiarvoja. Tutkimuksessa saatiin selville suurimman osan niin vanhemmista kuin päiväkodin henkilökunnasta näkevän vasun tarpeellisena ja hyödyllisenä. Kui- tenkin niitä, jotka kokivat vasun turhana tai sen täyttämisen ärsyttävänä. Kaikki sisältöehdotukset koettiin melko tärkeinä. Vasuun toivottiin lisää selkeyttä sekä monivalintakohtia avoimien kysymysten rinnalle. Vasuun täyttämiseen käytet- tyä aikaa pidettiin suurimmaksi osaksi sopivana ja se täytettiin yleensä van- hempien kanssa joko osin yhdessä ja osin erikseen tai vasukeskustelussa yhdes- sä. Vastuu vasusta oli yleisimmin lapsen omahoitajalla.

TIIVISTELMÄ Tuikka, Milla. 2016. 3-6-vuotiaiden lasten osallisuus päiväkotiryhmien toiminnan suunnittelussa ja sen haasteet. Varhaiskasvatustieteen kandidaatin-tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteen laitos. 48 sivua. Osallisuus on ollut viime vuosina hyvin paljon esillä. Tämä tutkimus kuvailee lasten osallisuuden toteutumista päiväkodin toiminnan suunnittelussa. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, mitkä asiat ovat haasteina lasten osallisuuden toteu-tumiselle, silloin kun lapset eivät pääse osallisiksi toiminnan suunnittelussa. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2016 haastattelemalla puolistruktu-roidun teemahaastattelun keinoin 3-6-vuotiaiden lasten kanssa päiväkodissa työskenteleviä lastentarhanopettajia. Tutkimusta varten haastateltiin viittä las-tentarhanopettajaa, jotka olivat töissä kolmessa päiväkodissa kahdessa Keski-Suomen kunnassa. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti luokittele-malla ja teemoittelemalla. Tutkimuksen löydöksinä on, että toiminnan suunnittelu on edelleen ai-kuisjohtoista ja osallisuus lähtee yleensä aikuisista. Jokaisessa ryhmässä lapset saavat kuitenkin jotenkin vaikuttaa toiminnan suunnitteluun. Lastentarhan-opettajat huomioivat lasten spontaaneja ideoita ja kysyvät lisäksi lasten mielipiteitä. Osallisuuden haasteet voivat olla lähtöisin päiväkotiryhmän aikuisista, lapsiryhmästä tai lapsista yksilöinä. Haasteina mainitaan myös ajan ja rahan puute. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että lasten osallisuuden toteutuminen toiminnan suunnittelussa vaihtelee vielä ryhmästä toiseen, mutta siihen panos-tetaan. Ainakin osa haasteista on sellaisia, joihin lastentarhanopettajat pystyvät itse vaikuttamaan. Kuitenkin osaan haasteista, kuten resurssien riittävyyteen, heillä ei välttämättä ole vaikutusmahdollisuuksia.

Räsänen, Markus. 2016. Aikuisten ja lasten välinen vuorovaikutus vapaissa leikkitilanteissa päiväkotikontekstissa. Kasvatustieteen pro gradu- tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. 89 sivua. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa vuorovaikutusta ja vuorovaikutuksen laatua aikuisten ja lasten välillä vapaissa leikkitilanteissa. Millaisissa tilanteissa aikuinen hakeutuu lapsen ja lapsi aikuisen luokse vapaassa leikissä? Tarkoituksena oli myös selvittää millaiset tekijät aikuisen ja lapsen välillä vaikuttavat vuorovaikutukseen vapaassa leikissä, sekä mikä on aikuisen rooli vapaassa leikissä ja miten aikuinen omalla toiminnallaan vaikuttaa lapsen toimijuuden tukemiseen aikuisen oman kokemuksen mukaan? Tutkimuskysymykset olivat seuraavanlaiset 1) Millaisena vuorovaikutus näyttäytyy vapaan leikin aikana? 2) Mitkä tekijät vaikuttavat vuorovaikutuksen laatuun vapaassa leikissä päiväkodin työntekijöiden mielestä ja millaista lasten toimijuutta tämä tukee? Tutkimusaineisto koostui havaintomateriaalista ja neljästä teemahaastatattelusta. Tutkimusaineisto kerättiin erään yksityisen päiväkotiketjun kahdesta eri-ikäisten lasten päiväkotiryhmästä. Lapsia molemmissa ryhmissä oli yhteensä kolmekymmentä ja aikuisia neljä. Aineisto purettiin ja analysoitiin teoriaohjaavan- ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin Tulosten mukaan lapsi oli aktiivisempi osapuoli vuorovaikutukseen hakeutuessa 3-5-vuotiaiden ryhmässä. Vastaavasti aikuinen oli aktiivisempi osapuoli vuorovaikutukseen hakeutuessa 5-7-vuotiaiden ryhmässä. Eniten aikuinen hakeutui lapsen luokse vapaan leikin aikana molemmissa lapsiryhmissä leikeistä kyselläkseen ja toiseksi eniten lasta auttaakseen ja aktivoidakseen. Lasten hakeutumisessa aikuisen läheisyyteen motiivina näytti pääosin olevan leikkien näyttäminen ja juttelu aikuiselle. Aikuisten vuorovaikutus oli ystävällistä ja ohjaavaa, mutta se sisälsi piirteitä myös hallitsevasta vuorovaikutuksesta. Lasten vuorovaikutus oli pääosin ystävällistä ja sopeutuvaa, mutta osittain myös uhmaavaa. Aikuisten puheessa korostui aikuisen oma rooli vuorovaikutuksen onnistumisen edellytyksenä. Erityisesti lapsen kokonaisvaltainen tunteminen ja lapsilähtöisyys koettiin tärkeäksi. Vuorovaikutusta heikentäväksi koettiin mm. kiire ja lapsen väheksyminen. Aikuisen vuorovaikutus osassa vapaan leikin tilanteita näyttäytyi lasten toimijuutta rajoittavana tekijänä.

Lonka, Saana. 2016. Pedagogical Small Group Approach in a Day Care Center. Varhaiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. 84 sivua + liitteet. Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on pienryhmien käyttö päiväkodissa varhaiskasvattajien näkökulmasta ja tavoitteena oli selvittää, kuinka kasvattajat määrittelevät pienryhmän ja millaisin perustein pienryhmiä jaetaan varhaiskasvatuksen kentällä. Pienryhmätoiminnan pedagogisen merkityksen selvittäminen oli kuitenkin tämän tutkielman tärkein tavoite. Tutkielma toteutettiin laadullisesta lähestymistavasta ja aineistonkeruussa hyödynnettiin ryhmähaastattelua. Kevään 2016 aikana toteutettiin yhteensä viisi ryhmähaastattelua kahdessa eri kaupungissa. Haastateltavia oli yhteensä 17, joista 11 oli lastenhoitajia ja kuusi lastentarhanopettajia. Kaikkiin osallistujiin viittaan termillä kasvattaja (educator). Aineisto kerättiin ja analysoitiin suomeksi abduktiivisen sisällönanalyysin avulla, jonka jälkeen se käännettiin englanniksi. Tutkielman tulokset osoittavat, että pienryhmän määritelmät sekä jakoperusteet vaihtelevat. Kasvattajat määrittelivät pienryhmän siten, että ryhmässä on tietty lukumäärä lapsia tai että isoa ryhmää jaetaan pienemmäksi. Pienryhmien jakoperusteiksi kasvattajat mainitsivat iän ja kehitystason, vertaissuhteet sekä päivittäisten toimintojen organisoinnin. Pienryhmätoiminnan pedagoginen merkitys määriteltiin viiden eri ulottuvuuden kautta, jotka ovat suunnittelu ja arviointi, resurssit, arjen organisointi, lapsilähtöisyys sekä vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö. Haasteista huolimatta kasvattajat olivat yhtä mieltä, ettei vanhaan malliin ole paluuta ja pienryhmätoiminta voi olla yksi ratkaisu päiväkotiarjen haasteisiin vastaamisessa. Avainsanat: Varhaiskasvatus, päiväkoti, ryhmäjako, kasvattaja, ryhmäkoko, pienryhmä Lonka, Saana. 2016. Pedagogical Small Group Approach in a Day Care Center. Master's Thesis in Early Childhood Education. University of Jyväskylä. Department of Education. 84 pages + appendixes. This master's thesis deals with the use of the small group approach in a day care center from educators' point of view. The goal was to reveal educators' definitions for a small group and basis for dividing the small groups. The most important goal was to recover the pedagogical significance of the small group approach which is quite a new but widely used way to organize the early childhood education in Finland nowadays. This research was carried out as a qualitative research and group interviews were used in the data collection. Five group interviews were held in May 2016 in two different cities in Finland. There were 17 participants, 11 nursery nurses and 6 kindergarten teachers which all I refer with the term educator. The data was analyzed by applying abductive content analysis. The data was collected and analyzed in Finnish and translated in English for the results. The results show that there are several ways to define and divide the small groups. The educators defined a small group with a certain number of children in a group or by dividing the entire group into smaller groups. The main basis for dividing small groups were age and developmental level of the child, social aspect and the organization of everyday practice. The pedagogical significance of the small group approach had 5 different aspects which were planning and assessment, resources, organization of everyday practices, child-centered practice and co-operation with parents. Despite the challenges all educators agreed there is no return to "the old way of working". The small group approach might be a solution to cope with the changes in the day care centers. Keywords: Early Childhood Education, Day Care Center, Grouping, Educator, Group Size, Small Group

Huusko, Henna. 2015. Lasten sukupuolittunut toiminta ja keskinäinen valta päiväkodissa. – Etnografinen lähestymistapa. Varhaiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Kasvatustieteiden laitos. Jyväskylän yliopisto. 113 sivua + 2 liitettä. Tämä tutkimus avaa lasten sukupuolen moninaisuutta, sukupuolittunutta toimintaa päiväkodissa ja pyrkii sitä kautta tekemään kasvattajat tietoiseksi omista sukupuoleen liittyvistä arvoista, asenteistaan ja stereotyyppisestä ajattelusta sekä siitä, miten ne sopivat varhaiskasvatukseen. Tässä etnografisessa havainnointitutkimuksessa selviteltiin sitä, miten lapset ilmentävät sukupuolittunutta toimintaa ja keskinäistä vallankäyttöä päiväkodissa. Tutkimuskysymykset muodostuivat seuraavaksi: 1) Millaisia odotuksia, arvostuksia ja osaamista sukupuoleen liitetään? 2) Miten sukupuoli näkyy lasten toiminnassa päiväkodin vertaisryhmässä? 3) Miten valta näkyy lasten vertaissuhteissa? Aineisto kerättiin etnografisin menetelmin havainnoimalla erään jyväskyläläisen päiväkodin 5-6-vuotiaiden ryhmän lapsia ja kasvattajia. Havainnointi keskittyi erityisesti lasten vapaan leikin tilanteisiin sekä ohjattuun toimintaan päiväkodin sisätiloissa ja havainnot kirjoitettiin suoraan tietokoneelle. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen teorianmuodostuksen keinoin, mutta analysoinnin loppuvaiheessa käytettiin myös teoriasidonnaisen analyysin tapaa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että päiväkodin arjessa ilmenee paljon sukupuolittuneita odotuksia, arvostuksia ja osaamista ja lapset tekevät omalla toiminnallaan sukupuolierot näkyväksi päiväkodin arjessa. Sukupuolittavien jakojen lisäksi lapset myös rikkoivat omalla toiminnallaan heteronormatiivista ajattelutapaa ja toimivat perinteisten sukupuolioletusten vastaisesti. Lapset ilmensivät vertaissuhteissaan keskinäistä vallankäyttöä, joka näkyi muun muassa lasten epätasa-arvoisena osallistumisena päiväkodin arjessa. Tutkimukseni tulokset vahvistavat aiheesta aiemmin tehtyjen tutkimusten tuloksia ja tuovat esiin tasa-arvoisen ja sukupuolisensitiivisen kasvatuksen tärkeyden. Avainsanat: sukupuoli, valta, varhaiskasvatus, päiväkoti, sukupuolisensitiivisyys, etnografia Keywords: gender, power, early education, kindergarten, gender sensitivity, etnography

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella lasten ja aikuisten välisiä kohtaamisia päiväkodin jokapäiväisissä vuorovaikutustilanteissa lapsiryhmän opettajien arvojen näkökulmasta. Tutkimuksessa etsittiin vastauksia kysymyksiin, millaisia arvoja ryhmän opettajat pitävät tärkeinä lapsen kohtaamisessa sekä miten nämä arvot tulevat esille erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Tutkimuksen kohteena oli erään kristillisen päiväkodin 5–6-vuotiaiden lasten ryhmä sekä heidän kaksi opettajaansa. Tutkimus suoritettiin etnografista lähestymistapaa hyödyntäen. Tutkimusaineisto kerättiin ryhmän vuorovaikutustilanteita havainnoimalla ja videoimalla. Opettajien arvoja selvitettiin myös kyselylomakkeen kautta. Aineisto analysoitiin diskurssianalyysiä soveltaen. Ryhmän opettajien arvopohja oli kristillinen. Lapsen kohtaamisessa opettajat pitivät tärkeänä lapsen ainutlaatuisen arvon kunnioittamista, jonka pohjalta muut arvot nousivat esille. Tällaisia arvoja olivat lapsen ja hänen mielipiteittensä kuunteleminen, ystävällinen puhetyyli, toisen kunnioittava kohtelu, hyvät tavat, lapsen subjektiuden kunnioittaminen, henkilökohtainen vuorovaikutussuhde lapsen kanssa, tasa-arvo sekä yksilöllinen huomiointi. Nämä arvot tulivat esille monin eri tavoin sekä opettajien kohdatessa itse lapsen, että opettaessa lapselle toisen ihmisen kohtaamista. Sama vuorovaikutustilanne saattoi sisältää useita eri arvoja ja sama arvo saattoi tulla esille eri tavoin. Tulokset lisäsivät ymmärrystä vuorovaikutustilanteissa kielen kautta tapahtuvasta merkitysten muodostumisesta arvojen pohjalta. Tutkimus tarjoaa lasten parissa työskenteleville aikuisille näkökulman tarkastella omaa ammatillisuutta rakentavaa vuorovaikutustaan.

Ikonen, Sonja & Lappalainen, Anu. 2014. ”Ei vaan semmonen pelkkä rakennettu ympäristö”. Unelmien päiväkoti vanhempien näkökulmasta. Varhaiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Kasvatustieteiden laitos. Jyväskylän yliopisto. 96 sivua + liitteet. Vanhemmat ovat lapsensa parhaita asiantuntijoita ja näin ollen heidän kuulemisensa päivähoitoon liittyvissä asioissa on erityisen tärkeää. Aiemmin tehdyt tutkimukset avaavat näkökulmia vanhempien kuulemiseen, mutta ne ovat aina jossain määrin sidottuja tiettyihin virallisiin kriteereihin, eivätkä näin ollen tarjoa tilaa vanhempien unelmille. Usein juuri unelmien kautta ihmisten aidot näkemykset ja toiveet tulevat esille. Tämän tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää vanhempien toiveiden ja näkemysten avulla millainen on heidän unelmiensa päiväkoti. Aihetta tarkasteltiin päiväkodin ympäristön, toiminnan, henkilökunnan ja vanhempien roolin kautta. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusotteella. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla 14 vanhempaa kahdessa eri kaupungissa. Haastatteluja tehtiin yksilö- ja parihaastatteluina yhteensä 12. Haastateltavilla oli haastatteluhetkellä vähintään yksi lapsi päiväkodissa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Vanhempien unelmat olivat keskenään hyvin samansuuntaisia. Merkittävimpänä elementtinä niissä esiintyi luonto, joka näkyisi niin unelmien päiväkodin sijainnissa, ulko- ja sisätiloissa, toiminnassa kuin siellä käytetyissä materiaaleissakin. Unelmien päiväkodin ympäristö olisi lapsen kehitystä tukeva, turvallinen ja myös lasten muunneltavissa. Päiväkodin toiminta perustuisi lapsilähtöisyyteen ja lapsen kehityksen tuntemiseen ja tukemiseen. Lisäksi se olisi sekä monipuolista että osallistavaa ja sisältäisi paljon pienryhmätoimintaa. Päiväkodin kasvatushenkilökunta olisi alalle koulutettua, luotettavaa, avointa ja turvallista. Heillä olisi aito kiinnostus työhön ja he huomioisivat työssään niin lapset kuin vanhemmatkin. Kasvatushenkilöstön ohella päiväkodissa työskentelisi oma keittäjä, talonmies ja siivooja. Unelmien päiväkodissa vanhemmilla olisi halutessaan mahdollisuus vaikuttaa niin päiväkodin toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen kuin kehittämiseenkin. Vanhemmat voisivat osallistua toimintaan esimerkiksi omien ammattiensa ja harrastustensa kautta. Aloite yhteistyöhön tulisi pääsääntöisesti päiväkodilta, mutta myös vanhempia rohkaistaisiin aloitteen tekemiseen. Merkittävimpiä yhteistyötapoja olisivat erilaiset keskustelut. Niitä käytäisiin vanhempien tarpeiden mukaan ja isompia kasvatuskeskusteluja olisi 2–4 kertaa vuodessa. Tulokset voidaan tiivistää kolmeen unelmien päiväkodin pääelementtiin: luonnonläheisyyteen, lapsikeskeisyyteen ja vanhempien osallisuuteen. Vanhempien esittämät unelmat ovat periaatteessa mahdollisia toteuttaa. Tulokset antavat viitteitä siitä, mitä vanhemmat todella lastensa päivähoidolta haluavat. Tämänkaltaista unelmiin perustuvaa tutkimusta tulisi toteuttaa laajemmin, jolloin tuloksia voitaisiin hyödyntää koko varhaiskasvatuksen kehittämisessä. Tämä palvelisi niin varhaiskasvatuksen ammattilaisia, vanhempia kuin lapsiakin.

The aim of this article is to outline important themes, according to Finnish early childhood education researchers, that need to be addressed in researching and educating children under three years of age in Finland. To achieve this aim, the article divides into two parts. First, we present and discuss the results of a small-scale survey, conducted in Finland, on the views of key informants in the early childhood education units of Finnish universities. Second, the views presented in the survey are used as a starting point to introduce two ongoing qualitative case studies on the everyday life of toddlers in Finnish day care centres. In line with the survey findings, these case studies emphasize in particular the importance of the relational, social nature of children, the educational community, and the sensitivity of the adult for children’s wellbeing in day care groups.

Laadullisen pro gradu -tutkimukseni aiheeksi valitsin päiväkodin pedagogisen johtajuuden. Aiheen käsittely ja selkiyttäminen on tärkeää, koska se on tällä hetkellä moninaista ja kirjavaa. Tutkimusteema puolustaa paikkaansa juuri tässä ajassa, kun ollaan valmistelemassa uutta varhaiskasvatuslakia. Pedagogisen johtajuuden kautta rakennetaan laadukasta ja kestävää varhaiskasvatusta, siksi se on merkityksellinen ja monia tahoa koskettava tutkimusaihe. Tutkimustehtäväkseni asetin pedagogisen johtamisen tutkimisen kolmen tarkastelutavan kautta: ensinnä minkälaisia asioita pedagogiseen johtamiseen liitetään, toiseksi mitkä tekijät tukevat ja vaikeuttavat pedagogista johtamista sekä kolmanneksi, kenelle pedagoginen johtamisvastuu päiväkodissa kuuluu. Suoritin tutkimusaineiston koonnin haastattelemalla päiväkodin johtajia ja lastentarhanopettajia. Halusin painottaa aiheen yhteisöllistä tarkastelutapaa, siksi valitsin menetelmäksi parihaastattelut. Aineiston analyysin suoritin aineistopohjaisella sisällönanalyysilla. Tutkimustulosteni perusteella pedagoginen johtaminen liitettiin monipuolisesti eri teemoihin päiväkodissa. Pedagoginen johtaminen nähtiin liittyvän varhaiskasvatussuunnitelmiin, pedagogiikkaan, perustehtävään, työyhteisöön, johtajuuteen sekä monipuoliseen vuorovaikutukseen. Pedagogista johtamista tukevat asiat olivat päiväkodin yhteisöllisyyden ilmapiiri ja ammatillisen kehittämisen mahdollisuudet. Pedagogista johtamista vaikeuttavat tekijät liittyivät arjen velvoittaviin rutiineihin päiväkodissa ja liian suuriksi kasvaviin johtamisalueisiin. Myös varhaiskasvatuksen hallinnonalamuutos ja nykyperheiden erilaisuus puhuttivat haastateltavia. Pedagoginen johtamisvastuu nähtiin tuloksissani kolmen teeman kautta. Pedagoginen johtaminen nähtiin kuuluvan joko kaikille työntekijöille, erityisesti lastentarhanopettajille tai pääasiassa päiväkodin johtajalle. Päiväkodin johtajan läsnäolo yksiköissä nähtiin kaiken kaikkiaan merkittävänä pedagogisessa johtamisessa. Tutkimukseni tuotti monipuolisesti uutta tietoa pedagogisesta johtamisesta varhaiskasvatuksen ammattihenkilöstön näkökulmista. Tutkimus toimii osaltaan kipinänä yhteiskunnalliselle keskustelulle. Johtopäätöksinä totean, että pedagoginen johtaminen on vahva osa arjen päiväkotityötä ja sen toteuttamisessa on merkittävä rooli niin johtajalla kuin koko työyhteisöllä. Pedagogisen johtamisen perustana on yhteinen keskustelu työyhteisössä ja lasten vanhempien kanssa, missä määritellään toiminnan arvot ja tavoitteet, mutta myös pedagogisen johtamisen käsite ja koko johtamistyön idea. Pedagoginen johtaminen toteutuu parhaimmillaan silloin, kun johtaja on paikalla ja läsnä johtamissaan yksiköissä ja tiimien lastentarhanopettajat johtavat tahoillaan pedagogiikkaa. Perustana on kannustava ja myönteinen ilmapiiri, avoimuus ja ymmärrys ihmisyydestä. Herkkyys nähdä ja kuulla oma itse, työkaveri ja ennen kaikkea lapsi.

Tutkimus oli osa laajempaa ”Suomalaisten ja hollantilaisten 2-6-vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuus kotona ja päiväkodissa” –tutkimushanketta. Tarkoituksena oli selvittää suomalaisten 3-vuotiaiden päiväkotilasten fyysisen aktiivisuuden intensiteettiä ja kontekstia. Suullista kannustusta liikunnan lisäämiseksi tutkittiin tarkemmin. Tutkimuksen aineisto kerättiin suoraan havainnointiin perustuvalla OSRAC-P -menetelmällä 13 kunnallisesta ja yhdestä yksityisestä päiväkodista elo-syyskuussa 2010. Aineistona olivat 100 vuonna 2007 syntynyttä lasta. Tulokset esitettiin prosenttilukujen ja frekvenssien avulla. Tilastollisia eroavaisuuksia tutkittiin t-testillä, khiin neliö -testillä ja varianssianalyysillä. Suurin osa lasten päiväkotiajasta oli fyysisesti inaktiivista vapaata leikkiä. Lapset leikkivät useimmiten istuen tai seisten. Poikien fyysinen aktiivisuus oli intensiteetiltään tyttöjä kuormittavampaa ja ulkoleikit olivat sisäleikkejä vauhdikkaampia. Vapaa leikki yksin ja toisten lasten kanssa oli intensiteetiltään ohjattuja tuokioita kuormittavampaa. Valtaosa päiväkotiajasta ei sisältänyt varhaiskasvattajan antamaa suullista kannustusta lasten aktiivisuuden lisäämiseksi. Päiväkotilasten fyysisen aktiivisuuden intensiteetti oli korkeampi kannustetuissa kuin kannustamattomissa tilanteissa vapaassa leikissä ja ohjatuissa tuokioissa. Päiväkotilasten liikunta-aktiivisuus oli pääosin vähäistä, erityisesti sisätiloissa. Pääpaino 3-vuotiaiden lasten liikunnassa oli vapaalla leikillä. Tulosten perusteella keskeistä olisi vahvistaa tyttöjen ja poikien liikkumiselle välttämättömiä motorisia perustaitoja tarjoamalla runsaasti monipuolisia mahdollisuuksia liikkumiseen ja antamalla nykyistä enemmän suullista kannustusta.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 3-vuotiaiden lasten fyysistä aktiivisuutta päiväkodissa. Tarkastelun aiheina olivat sukupuolten väliset erot, päiväkodin sisä- ja ulkotilojen koon yhteys lasten fyysiseen aktiivisuuteen sekä päiväkodeista löytyvät leikki- ja liikuntavälineet. Tutkimusaineisto kerättiin 14 päiväkodista elo-syyskuussa 2010. Tutkimusjoukko muodostui 100:sta vuonna 2007 syntyneestä lapsesta, joista 49 oli poikia ja 51 tyttöjä. Tutkimus oli osa laajempaa Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksen ”Suomalaisten ja hollantilaisten 2-6-vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuus kotona ja päiväkodissa” -tutkimushanketta. Fyysistä aktiivisuutta tutkittiin OSRAC-P -havainnointimenetelmällä (Brown ym. 2006). Päiväkotien sisä- ja ulkotilojen kokoa sekä leikki- ja liikuntavälineiden esiintyvyyttä kartoitettiin EPAO -arviointimenetelmän avulla (Ball ym. 2005). Tulokset esitettiin prosenttilukuina ja frekvensseinä. Tilastollisia eroja mitattiin t-testillä, khiin neliö -testillä ja varianssianalyysillä. Lasten fyysinen aktiivisuus oli intensiteetiltään pääasiassa erittäin kevyttä. Pojat olivat hieman tyttöjä aktiivisempia. Yleisimmät fyysisen aktiivisuuden muodot olivat istuminen, seisominen ja käveleminen. Tytöt osallistuivat poikia useammin draamaleikkeihin niin sisä- kuin ulkotiloissa sekä leikkivät enemmän hiekkalaatikolla ja kiinteissä leikkivälineissä. Pojat leikkivät tyttöjä enemmän leluilla sekä pyörillä/kärryillä. Lapset olivat aktiivisempia ulkona kuin sisällä. Päiväkodin sisä- tai ulkotilojen koolla ei ollut yhteyttä lasten fyysisen aktiivisuuden intensiteettiin. Sisätiloiltaan pienissä päiväkodeissa esiintyi enemmän taidetta ja draamaleikkejä kuin sisätiloiltaan suurissa päiväkodeissa, joissa havainnoitiin enemmän ohjattua liikuntaa. Ulkotiloiltaan pienissä päiväkodeissa esiintyi enemmän hiekkalaatikko -toimintaympäristöä. Tutkimuspäiväkodeista löytyi kiitettävästi erilaisia leikki- ja liikuntavälineitä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että lasten fyysinen aktiivisuus päiväkodissa on liian vähäistä. Suurimmasta osasta päiväkoteja löytyy sopivat tilat sekä riittävästi leikki- ja liikuntavälineitä, joiden avulla lasten fyysistä aktiivisuutta voitaisiin lisätä. Keskeistä olisikin hyödyntää näitä tiloja ja välineitä paremmin, jotta lapset liikkuisivat enemmän.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kolmevuotiaiden lasten fyysisen aktiivisuuden määrä ja intensiteetti sekä selvittää täyttyvätkö alle kouluikäisten Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset (2005) kahden tunnin reippaasta päivittäisestä liikunnasta tutkimukseen osallistuvilla lapsilla. Tutkimuksessa vertailtiin myös poikien ja tyttöjen sekä arki- ja viikonlopun päivien välisiä eroja. Aineisto kerättiin 14 vapaaehtoisesta päiväkodista elokuusta lokakuuhun 2010. Lasten fyysinen aktiivisuus mitattiin ActiGraph GT3Xkiihtyvyysmittareilla viiden peräkkäisen päivän ajan. Hyväksyttävä aineisto, vähintään kahdeksan tuntia mittausta kolmena arkipäivänä ja yhtenä viikonlopun päivänä, saatiin yhteensä 74 lapselta (37 pojalta ja 37 tytöltä). Tutkimuksessa käytettiin viiden sekunnin tallennusväliä ja Sirardin ym. (2005) kolmevuotiaille laatimia aktiivisuuden intensiteetin luokittelun raja-arvoja. Lasten pituus ja paino mitattiin. Tutkimustulokset osoittivat että lapset käyttivät päivittäin keskimäärin 10,6 tuntia (636 minuuttia, keskihajonta, kh 104) erittäin kevyeen toimintaan, 67 (kh 13) minuuttia kevyeen liikkumiseen ja keskimäärin 58 (kh 16) minuuttia vähintään keskiraskaaseen liikkumiseen. Yksikään tutkimukseen osallistuvista lapsista ei täyttänytVarhaiskasvatuksen liikunnan suositusten (2005) määrällistä tavoitetta liikkua reippaasti kaksi tuntia päivittäin. Sukupuolten, eikä arkija viikonlopun päivien välillä ollut merkitseviä eroja. Tutkimusaineisto osoitti, että kolmevuotiaiden päiväkotilasten kiihtyvyysmittarin mukainen fyysinen aktiivisuus oli pääosin erittäin kevyttä. Jatkossa tulisi selvittää laajemmin, erilaisia mittausmenetelmiä käyttäen, lasten fyysisen aktiivisuuden luonnetta sekä siihen yhteydessä olevia tekijöitä. The aims of this study were to determine 3-year-old children’s physical activity levels, as well as differences between gender and weekdays compared to weekend days, and to find out if children fulfill the Finnish recommendations for preschool children (2005) of at least two hours of brisk physical activity every day. The ActiGraph GT3X accelerometers were used to measure physical activity levels in young children in 14 voluntary childcare centresduring August–October 2010. The accelerometer data was collectedon five consecutive days. Seventy-four children (37 boys, 37 girls) had valid, 8h/d, physical activity data for at least 4 days (3 weekdays and 1 weekend day). Five-second intervals (epochs) were used for this study. The separate count cut-offs for 3-year-olds established by Sirard et al. (2005) were used. During the data collection period children´s height and weight were measured. A key finding was that children were sedentary for on average 10.6 hours (636 minutes, SD 104) per day, engaged in light physical activity for 67 (SD 13) minutes per day and in moderate to vigorous physical activity (MVPA ≥ 2457 counts per minute) for 58 (SD 16) minutes per day. None of the children fulfilled the Finnish recommendations (2005) of at least two hours of daily brisk physical activity, when brisk physical activity was defined as MVPA. No significant difference was observed in physical activity between genders or between weekdays and weekend days. According to these study findings, 3-year-old children´s physical activity levels were very low, and there is a need for more knowledge of young Finnish preschool-aged children´s physical activity behaviors. peerReviewed

Hokkanen, Pauliina. Lapsen toimijuus päiväkodin fyysisessä ja kulttuurisessa ympäristössä. Eteisympäristö lapsen paikkana. Varhaiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitos, 2011. 124 sivua. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, millainen päiväkodin fyysinen ja kulttuurinen eteisympäristö on, ja millaisia mahdollisuuksia se tarjoaa 4–6-vuotiaan lapsen omaehtoiselle toiminnalle. Lisäksi tutkimuksessa haluttiin selvittää, miten lapset hyödyntävät konkreettisesti tätä ympäristöä oman aktiivisen toimijuutensa toteuttamisessa. Tutkimalla lapsen ja ympäristön välistä vastavuoroista suhdetta saadaan esiin, millaista lapsena oleminen on päiväkotikontekstissa. Tutkimus toteutettiin yhden jyväskyläläisen päiväkodin yhdessä 4–6-vuotiaiden lasten ryhmässä. Siihen osallistui 12 lasta, joista poikia oli viisi ja tyttöjä seitsemän. Ensisijaisena aineiston keräämisen menetelmänä käytettiin lasten puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Toissijaisena menetelmänä oli päiväkotiympäristössä toteutettu osallistuva havainnointi. Aineisto kerättiin marraskuussa 2009. Analyysissa hyödynnettiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin periaatteita. Tutkimus osoitti, että päiväkodin fyysinen ja kulttuurinen ympäristö ohjaa lapsen omaehtoista toimintaa. Ympäristön koolla, sijainnilla, kalusteilla, säännöillä sekä lapsen ja aikuisen välisellä valtasuhteella oli merkitystä lasten hakeutumisessa omaehtoisiin toimintoihin eteistilassa. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että lapset toteuttavat ja tuovat esiin toimijuuttaan ainakin neljällä tavalla. Nämä tavat ovat leikkiminen, piiloutuminen, omien tavaroiden korostaminen sekä erilaiset suhtautumistavat tilassa vallitseviin sääntöihin. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että ympäristöllä on merkitystä lapsen toiminnan ja toimijuuden rakentumisessa. Toisaalta tutkimuksessa saatiin todisteita myös siitä, että lapsi on aktiivinen toimija, joka hyödyntää ympäristöään omia toiminnan tavoitteitaan tukevalla tavalla. Näin sekä ympäristöllä että lapsen omalla konkreettisella toiminnalla on merkitystä lapsen päiväkotitoimijuuden muotoutumisessa.

Toroi, Kirsi. Opettajasta kanssakulkijaksi? Aikuisen puhe lapsen identiteetin rakentajana päiväkodin aamutuokiolla. Varhaiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos, varhaiskasvatuksen yksikkö, syksy 2010. 89 sivua. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia identiteettejä päiväkodin aamu-tuokiolla aikuisten käyttämä kieli rakentaa lapsille ja millaisen pohjan rakentuvat identiteetit luovat lapsen subjektiudelle. Tutkimuksen kannalta olennaisia kysymyksiä olivat, miten päiväkodin aamutuokiolla käytävä keskustelu rakentuu, millaista aikuisten puhe on ja millaisia sosiaalisia toimintamalleja se lapsille muovaa. Kiinnostuksen kohteena oli myös intersubjektiivisuuden syntyminen tai syntymättömyys aamutuokiokeskustelussa. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä yleistä tietämystä aikuisen puheen merkityksestä lapsen kasvuun, paljastaa mahdollisia päiväkodin aikuisten puheeseen liittyviä epäkohtia ja nostaa niitä julkiseen keskusteluun. Näihin tavoitteisiin pyrittiin analysoimalla 3-5-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmän aamutuokiolta kerättyä videomateriaalia kriittisen diskurssianalyysin avulla. Tutkimustulokset osoittivat, että aikuislähtöisyys hallitsee edelleen päiväkodin arjen toimintaa. Aikuisten suunnittelemat aamutuokiot eivät antaneet tilaa lapsilähtöisyydelle. Aikuisten puhe liikkui opettajuus-kasvattajuusdiskurssissa, jonka seurauksena lapsille rakentui itsetuntoa heikentävä kasvatettavan ja opetettavan identiteetti. Tutkimuksen perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että päiväkotien aikuisten opettajanrooli on aikansa eläneenä muokattava uuteen kuosiin: kanssakulkijaksi. Tämän uuden aikuisroolin luomiseen tarvitaan työkaluja, joiden avulla aikuisen silmät ja korvat avataan näkemään ja kuulemaan lasta ja mieli tyhjennetään uuden oppimiselle ja yhteiselle pohdiskelulle. Enää ei tärkeintä ole mitä tehdään, vaan miten tehdään. Aikuisen valmiita suunnitelmia arvokkaammaksi nousevat kyky kohdata toisia ihmisiä, luottaa intuitioon, tunnistaa tunteita ja olla läsnä kaikissa arjen hetkissä. Tämä tutkimus on omistettu kaikille niille lapsille, jotka yhtyvät erään jyväskyläläisen päiväkotipojan ajatukseen: Jos minulla olisi puskutraktori, ajaisin kumoon kaikki aamutuokiot.

Sääskilahti, Liisa. KASVATTAJAN ROOLI ALLE KOLMIVUOTIAIDEN LASTEN VERTAISSUHTEIDEN TUKEMISESSA PÄIVÄKODISSA. Varhaiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos, varhaiskasvatuksen yksikkö. Syksy 2010. 85 sivua. Tutkimuksen päätarkoituksena oli kuvailla, miten kasvattaja voi tukea alle kolmivuotiaiden lasten vertaissuhteiden rakentumista päiväkodissa. Tutkimuksessa selvitettiin ensinnäkin sitä, miten ja millaisissa tilanteissa kasvattajat antavat tukea. Huomio kiinnitettiin myös siihen, miten lapset tukemiseen reagoivat. Toisena tehtävänä oli selvittää, millaisia ajatuksia ja kokemuksia kasvattajilla on pienten lasten vertaissuhteista ja niiden rakentumisen tukemisesta. Tapaustutkimukseni laadullinen aineisto kerättiin alle kolmivuotiaiden lasten päiväkotiryhmässä havainnoimalla kasvattajien ja lasten toimintaa sekä haastattelemalla ryhmän neljää kasvattajaa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Aineiston analyysi tehtiin luokittelemalla ja teemoittelemalla aineistoa. Päätuloksena saatiin, että kasvattajat käyttivät sekä sanallisen että ei-sanallisen tuen keinoja vertaissuhteiden tukemisessa. Sanallisen tuen keinot jäsentyivät seitsemään luokkaan: konflikteihin liittyviin ratkaisuihin, kehotuksiin, ehdotuksiin, vahvistuksiin, kysymyksiin, houkutteluihin ja rohkaisuihin. Eniten kasvattajat antoivat tukea konfliktitilanteissa sisäleikin aikana. Ei-sanallisen tuen keinoja olivat kasvattajien toteuttama pienryhmätoiminta ja positiivisen ilmapiirin luonti. Lapset ottivat kasvattajan antaman tuen vastaan pääsääntöisesti hyvin, esimerkiksi keskustelemalla kasvattajan ja vertaisten kanssa tilanteesta. Kasvattajat näkivät vertaissuhteiden merkitsevän paljon lapsen kehitykselle ja mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä enemmän hän tukea niiden muodostamiseen kasvattajien mielestä tarvitsee. Kasvattajien mukaan lapsen iällä, luonteella, sukupuolella ja kodilla on vaikutusta siihen, miten hän vertaissuhteita muodostaa. Samat kiinnostuksenkohteetkin vetävät lapsia yhteen. Kasvattajat kokivat työnsä alle kolmevuotiaiden vertaissuhteiden tukijana haastavaksi, koska jokainen tilanne on erilainen ja jokainen lapsi tarvitsee omanlaisen, yksilöllisen tukensa. Tämä vaatii kasvattajien mukaan aktiivista havainnointia. Tutkimustulokset tukivat aikaisempi tuloksia siitä, että lapsi tarvitsee tukea ja harjoitusta sosiaalisten suhteiden muodostamisessa, missä kasvattajalla on suuri merkitys. Kasvattajan antama tuki voi olla niin sanallista kuin ei¬-sanallistakin.

Mantsinen, Anni. Ympäristö liikuttaa lasta. Päiväkodin ympäristöllisten tekijöiden merkitys esiopetusikäisten lasten liikunnallisessa aktiivisuudessa.Varhaiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos, varhaiskasvatuksen yksikkö, kevät 2010. 106 sivua. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen merkitys päiväkodin ympäristöllisillä tekijöillä on esiopetuikäisten lasten liikunnallisessa aktiivisuudessa. Halusin tarkastella erityisesti päiväkodin fyysisen ja sosiaalisen ympäristön luomien liikuntamahdollisuuksien merkitystä. Päiväkodin fyysiseen ympäristöön sisällytin päiväkodin sisätilat, päiväkodin pihan sekä päiväkodin lähiympäristön liikuntapaikat. Sosiaaliseen ympäristöön kuuluivat päiväkodin varhaiskasvattajat sekä lasten vertaisryhmä. Tutkimuksen laadullinen aineisto kerättiin havainnoimalla päiväkodissa tapahtuvaa toimintaa kokonaisvaltaisesti ja haastattelemalla kahdeksaa esiopetusikäistä lasta. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidusti yksilö- ja parihaastatteluina. Lisäksi aineistoon kuului päiväkodin varhaiskasvattajien kanssa käydyt epäviralliset keskustelut. Aineiston analysoinnissa käytettiin teoriaohjaavaa analyysia, jonka pohjana olivat Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset (2005). Tutkimuksen tulokset osoittivat, että sekä fyysisellä että sosiaalisella ympäristöllä on suuri merkitys lasten liikunnallisessa aktiivisuudessa. Fyysisessä ympäristössä erityisesti päiväkodin piha lasten liikuntapaikkana korostui. Myös lähiympäristön monipuoliset liikuntamahdollisuudet aktivoivat lapsia liikunnallisesti. Sisätiloissa fyysiset puitteet lasten liikunnalliselle aktiivisuudelle olivat rajalliset, jolloin varhaiskasvattajien rooli lasten liikunnallisen aktiivisuuden mahdollistajana sisätiloissa korostuu. Varhaiskasvattajien ohjaama liikunta jäi lasten päivittäisen liikunnallisen aktiivisuuden näkökulmasta vähäiseksi. Varhaiskasvattajat kannustivat lapsia liikunnalliseen toimintaan, jolloin lapset innostuvat liikkumaan enemmän. Tulosten mukaan varhaiskasvattajat rajoittavat välillä lasten liikunnallista toimintaa, jos toiminta on esimerkiksi liian rajua. Vertaisryhmän merkitys lasten liikunnallisessa aktiivisuudessa osoittautui erittäin suureksi. Lasten väliset sosiaaliset suhteet voivat joko lisätä tai vähentää lasten liikkumista. Esiopetusiässä kavereiden merkitys alkaa korostua ja vertaisryhmässä liikkuminen on mukavampaa. Toisaalta taas kiusaaminen tai jonkun lapsen leikistä poisjättäminen passivoi lasta liikunnallisesti.

Tutkimuksessa kartoitettiin kasvattajien ajatuksia, näkemyksiä ja kokemuksia vuorovaikutusleikki- / ryhmätheraplay-menetelmästä ja sen ohjaamisesta. Samalla selvitettiin menetelmän soveltuvuutta päivähoidon ja erityispäivähoidon henkilöstön käyttöön. Menetelmää ohjattiin päiväkodeissa ja kasvattajat ohjasivat ryhmiä päiväkotien lapsille. Tutkimusongelmat olivat 1) Miten ja miksi menetelmä soveltuu päiväkodin arjessa toteutettavaksi? 2) Miten menetelmää toteutetaan päiväkotien lapsiryhmissä? 3) Minkälaisia kokemuksia kasvattajilla on menetelmän mukaisesta lapsiryhmien ohjaamisesta ja menetelmän käyttöön kouluttautumisesta? Tutkimukseen osallistui 18 päivähoidon ja erityispäivähoidon kasvattajaa, jotka kaikki olivat naisia. Heistä osa oli ryhmätheraplay-ohjaajan koulutuksessa, yksi oli sen jo suorittanut, osa kasvattajista oli käynyt jonkun muun tai lyhyemmän koulutuksen ja osalla heistä ei ollut koulutusta menetelmän ohjaamiseen. Laadullisen tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua sekä haastattelua täydentävää lomakekyselyä. Haastattelut pidettiin yksilö- ja parihaastatteluina. Aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimustulokset antavat monipuolisesti tietoa vuorovaikutusleikistä ja ryhmätheraplaysta päiväkotien lasten kanssa käytettävänä menetelmänä. Menetelmä nähtiin lapsille merkityksellisenä ja hyödyllisenä, ja sen katsottiin sopivan päivähoidon käyttöön. Suhtautuminen menetelmään oli hyvin myönteistä. Menetelmän toteutuksessa oli jonkin verran eroa ohjaajien kesken, vaikka toiminnan sisältö oli samankaltainen. Menetelmää sovellettiin omaan käyttöön, mutta pääosin sitä toteutettiin ohjeistuksen mukaisesti. Menetelmään kouluttautumisesta ja ryhmien ohjaajana toimimisesta kasvat-tajilla oli monenlaisia ajatuksia ja kokemuksia. Tuloksista saa yleiskuvan päivähoidossa ja erityispäivähoidossa toteutetuista ryhmistä ja niiden ohjaamisesta. Tässä tutkimuksessa esiintyi kuitenkin vähänlai-sesti menetelmään, siihen kouluttautumiseen ja ryhmien ohjaamiseen kohdistuvaa kritiikkiä.

Väitöstutkimukseni kohdistuu päiväkodin arjessa tapahtuviin, haasteellisiin kasvatuskohtaamisiin. Tutkimus lähti tarpeesta vastata varhaiskasvatuksen haasteisiin ja pedagogiikan kehittämiseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja ymmärtää lapsen ja kasvattajan haasteellista, vuorovaikutuksellista toimintaa päiväkodin toimintakontekstissa sekä kasvattajien käsityksiä vuorovaikutuksesta ja toimintamahdollisuuksistaan kasvatustilanteissa päiväkodin arjessa. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin vuosien 2002-2003 aikana neljästä tamperelaisesta päiväkodista. Tutkimuksessa on kaksi aineistoa. Ensimmäinen koostui kolmenkymmenen haasteellisen vuorovaikutustilanteen havainnoinneista, joista analysoitiin ja kuvattiin tarkemmin yhdeksän episodia. Tutkimuksen toisena aineistona on yhdeksän kasvattajan haastattelua. Haastatteluotteissa kuvattiin kasvattajien käsityksiä sekä heidän käsityksiään omista toimintamahdollisuuksistaan kasvatustilanteissa. Vuorovaikutusta tulkittiin sosiaalisen konstruktionismin ja dialogisuuden näkökulmista. Nämä teoriat liittyvät kasvatuksellisen vuorovaikutuksen ymmärtämiseen. Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus, että sosiaalinen todellisuus rakentuu kielessä ja vuorovaikutuksessa. Keskeisinä käsitteinä ovat positio ja identiteetti. Positioilla kuvattiin lasten ja kasvattajien nopeasti vaihtelevia asemia vuorovaikutustilanteissa. Identiteeteillä puolestaan kuvattiiin kasvattajien pidemmällä aikavälillä muotoutuneita toimintalinjoja. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin diskurssianalyysiä, jonka avulla on mahdollista analysoida vuorovaikutuksen yksityiskohtia ja kokonaisrakennetta. Tutkimuksessa yhdistettiin vuorovaikutuksen mikrososiaalisten prosessien kuvaaminen ja kasvattajana toimiminen. Vuorovaikutustilanteiden yksityiskohtia tarkastelemalla oli mahdollista ymmärtää niiden merkitys eri osapuolille, lapsille ja kasvattajille. Tutkimuksessa löydettiin hyödyllisiä resursseja, joita kasvattajan on mahdollista ottaa käyttöönsä haasteellisissa vuorovaikutustilanteissa: 1) kahdenkeskinen tilanne (positiovaihtoehdoille) 2) aiempi yhteinen historia (myönteiselle palautteelle) 3) rinnakkainen toiminto (yhteisymmärrykselle). Tutkimuksessa kuvattiin kasvatustapahtumaa yhteisenä neuvotteluna. Tähän neuvotteluun kietoutuivat lapsen ymmärrys itsestään ja kasvattajan tulkinta kasvatuksesta. Tutkimuksesta kävi ilmi, että monet huomaamattomat vuorovaikutusvalinnat tehdään päiväkodin arjessa taidokkaasti. Tutkimuksessa todettiin, että kasvattajien on mahdollista tunnistaa lapsen tarpeet ja tarjota lapselle toimintavaihtoehtoja haasteellisessa tilanteessa, mikäli tilanne on kiireetön. Kahdenkeskinen tilanne edellytti, että henkilökuntaresursseja on riittävästi. Havainnointi- ja haastatteluaineiston perusteella todettiin, että kasvattajien positiot toimivat resursseina kasvatustyön haasteellisissa vuorovaikutustilanteissa. Kasvattajien haastatteluaineistossa kuvattiin kasvattajien käsityksiä ja kasvattajana toimimista. Kasvattajat tuottivat käsityksen toiminnastaan tavoitteidensa kautta, joita kuvattiin kasvattajien identiteetteinä. Tutkimuksessa ilmeni, että kasvattajana toimiminen edellyttää oman toiminnan jäsentämistä itselle muotoutuneiden toimintalinjojen kautta. Tutkimus lisää ymmärrystä siitä, mikä on tärkeää haasteellisessa vuorovaikutuksessa päiväkodin arjessa: sensitiivisyys ja ristiriidan ymmärtäminen. Dialogisuuden merkityksen ymmärtäminen ja tunnistaminen on tärkeää varhaiskasvatuksessa, ja se tulisi huomioida päivähoitohenkilöstön perus- ja täydennyskoulutuksessa, jotta haasteellisissa tilanteissa voidaan löytää myönteisiä toimintavaihtoehtoja yhteisen neuvottelun kautta. Tutkimustulokset laajentavat tietoa haasteellisesta vuorovaikutuksesta, kasvattajien vuorovaikutuksen yksityiskohdista ja kasvattajien käsityksistä sekä heidän toimintamahdollisuuksistaan. Education can be defined as action based on interplay between adults and children. My research bears on challenges in this type of interaction in a day care centre. This study intends to describe and make comprehensible challenges in mutual and reciprocal action between child and educator in real-life contexts in a day care centre along with the educators conceptions of the interplay and their practical opportunities of putting educational theories into practice in their work. The research comprises two separate materials. The first is made up of the descriptions of thirty problematic or unexpected interaction scenes of which nine have been analysed more closely because of their particular suspense. The second material is made up of nine interviews of educators concerning their conceptions of education in general and of their personal opportunities of putting educational theories into practice in their work. I have examined and interpreted the interplay from the points of view of constructionism and dialogue. In an educational relationship, the interaction in the form of a dialogue relies on what both of the parties concerned strive for. It is for the purpose of making more comprehensible the complicated and conflicting nature of the interplay that I have described and analysed problematic interplay scenes in the everyday life of a day care centre. My method of research is discourse analysis. My starting point has been the presumption that a social reality is created in language and in interaction. The central theoretical conceptions are position and identity . I have applied the theory of dialogue presented by Buber in my interpretations of educational interplay. In this way it has been possible for me to examine interplay as a starting point of education by means of the conditions of dialogue presented by Buber. In the research I have combined a description of the micro social processes involved in the interplay and the work as an educator. By understanding the episodes inherent in the interplay it is possible to comprehend the significance of different scenes for the parties concerned. It is indeed with great skill that a multiplicity of unnoticed choices in interaction scenes are made in a day care centre. Should the parties come to total deadlock it may prove very difficult for the educators and the children to reach mutual understanding. To be able to perform successfully as an educator one has to analyse and comprehend one s action in this regard. The educators seemed to form a conception of their own performance as educators by means of the aims which they had set for themselves. Examination of problematic interplay scenes helps us to understand that sensitivity and analysis of conflicts are very central in the dialogue-based interaction in a day care centre. In early childhood education it is important to detect and understand the significance of dialogue. This should be taken fully into account in both the basic and in-service education of day care centre personnel. The results which I have reached in my research have contributed to our knowledge of challenges in interaction, the details of educators share in interplay processes, educators general conceptions and their opportunities of working successfully.