Search

Ihmiskunnan toiminnasta aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt ovat lämmittäneet maapallon ilmastoa jo yli asteen. Merkittäviä muutoksia on havaittu mm. helleaaltojen ja rankkasateiden voimakkuudessa. Tulevaisuuden ilmastonmuutos riippuu ihmiskunnan päästöjen kehityksestä, mutta on varsin todennäköistä, että maapallon keskilämpötila nousee tällä vuosisadalla vielä noin 1–2 astetta lisää. Käynnissä oleva ilmaston lämpeneminen näkyy jo pääkaupunkiseudun ilmastossa. Monet havaitut muutokset ovat sopusoinnussa sen kanssa, mitä ihmiskunnan aiheuttama kasvihuoneilmiön voimistuminen tuo mukanaan. Viimeksi kuluneiden 60 vuoden aikana keskilämpötilat ovat nousseet kaikkina vuodenaikoina, mutta voimakkainta nousu on ollut talvella. Myös sademäärät ovat nousseet talvikaudella, mutta muina vuodenaikoina sateissa ei ole havaittavissa tilastollisesti merkitseviä trendejä. Keskimääräisten ilmasto-olosuhteiden lisäksi sään ääri-ilmiöistä helleaallot ovat voimistuneet, ja helteiden lisääntyminen on ollut voimakkaampaa pääkaupunkiseudun sisämaassa kuin rannikolla. Tähän raporttiin on myös päivitetty tuoreimmat ilmastonmuutosarviot perustuen IPCC:n kuudennessa arviointiraportissa käytettyihin CMIP6-ilmastomalleihin ja SSP-kasvihuonekaasuskenaarioihin. Keskinkertaisen SSP2-4.5 päästöskenaarion mukaan eri kuukausien keskilämpötilojen ennustetaan nousevan pääkaupunkiseudulla 2,5–3 astetta vuosista 1981–2010 vuosiin 2040–2069 mennessä. Nousu on hieman pienempää kuin Suomen alueella keskimäärin, ja muutokset ovat talvella jonkun verran suurempia kuin kesällä. Leudontuva talvi-ilmasto tarkoittaa lumen ja jääpeitteen vähentymistä entisestään. Kesäaikaan nouseva lämpötila tuo mukaan voimakkaampia helteitä, rankkasateita ja kuivuusjaksoja. Tuulisuudessa ei näy selkeitä muutossignaaleja, eikä siten talvimyrskyjen ennusteta olevan tulevaisuudessa selkeästi nykyistä voimakkaampia. Sen sijaan talvisten matalapaineiden mukanaan tuomat sademäärät lisääntyvät ja satavat yhä useammin vetenä. Meriveden ei ennusteta vielä vuosisadan puoliväliin mennessä juurikaan nousevan, mutta vuosisadan loppuun mennessä sen ennustetaan olevan noin 25 cm nykyistä tasoa korkeammalla. Kaikista optimistisimmankin päästöskenaarion mukaan pääkaupunkiseudun ilmasto lämpenisi yli asteen lisää 2080-lukuun mennessä. Tulevien sukupolvien kokema vuosisadan loppupuolen ilmasto riippuu suuresti ihmiskunnan päästöistä, ja jonkinasteiseen muutokseen on oltava valmiita varautumaan. Toisaalta pitää tiedostaa, että pääkaupunkiseudun ilmasto on luonnostaan hyvin vaihteleva, ja siksi tulevaisuudessa voi esiintyä kylmiäkin ajanjaksoja. Växthusgasutsläpp orsakade av mänsklig verksamhet har redan värmt upp jordens klimat med mer än en grad. Betydande förändringar har observerats till exempel i intensiteten av värmeböljor och kraftiga regn. Framtida klimatförändringar beror på̊ människans utsläpp av växthusgaser, men det är ganska sannolikt att jordens medeltemperatur kommer att stiga med ytterligare 1–2 grader under detta århundrade. Den pågående uppvärmningen är redan synlig i huvudstadsregionens klimat. Många av de observerade förändringarna stämmer överens med vad människans förorsakade intensifiering av växthuseffekten medför. Under de senaste 60 åren har medeltemperaturen stigit under alla årstider, men uppvärmningen har varit kraftigast under vintern. Nederbörden har även ökat under vintersäsongen, men inga statistiskt säkerställda förändringar kan observeras i nederbörden under de andra årstiderna. Utöver de genomsnittliga klimatförhållandena har värmeböljorna intensifierats och värmeökningen har varit kraftigare i inlandet än vid kusten i huvudstadsregionen. Denna rapport har också uppdaterats med de senaste uppskattningarna av klimatförändringarna, vilka är baserade på̊ CMIP6 klimatmodeller och SSP växthusgasscenarier som används i IPCC:s sjätte utvärderingsrapport. Enligt det genomsnittliga utsläppsscenariot SSP2-4.5 förutspås medeltemperaturen för olika månader att stiga i huvudstadsregionen med 2,5–3 grader från åren 1981–2010 till 2040–2069. Ökningen är något mindre än medeltalet i Finland och förändringarna är något större på̊ vintern än under sommaren. Ett mildare vinterklimat innebär en ytterligare minskning av snö- och istäcket. Den stigande temperaturen på sommaren ger starkare värmeböljor, kraftiga regn och perioder med torka. Det finns inga tydliga tecken i förändringar i vindförhållanden, och därför förutspås att vinterstormar inte blir starkare i framtiden än vad de är nu. Istället ökar nederbördsmängderna i samband med vinterlågtryck och nederbörden förekommer oftare i form av regn. Havsnivån förutspås inte stiga mycket före mitten av seklet, men i slutet av århundradet kan havsnivån stiga med cirka 25 cm från nuvarande nivå̊ . Enligt det mest optimistiska utsläppsscenariot skulle klimatet i huvudstadsregionen värmas upp med mer än en grad tills 2080-talet. Klimatet som de kommande generationerna kommer att uppleva i slutet av seklet är alltså̊ starkt beroende av människans utsläpp, och man måste vara redo att förbereda sig till en viss grad av förändring. Däremot måste man vara medveten om att klimatet i huvudstadsregionen har naturligt stor variation och därför kan kalla perioder också förekomma i framtiden. Greenhouse gas emissions caused by human activity have already warmed the climate of Earth by more than one degree. Significant changes have been observed e.g. in the intensity of heatwaves and heavy rainfall. Future climate change depends on human emissions, but it is likely that the global mean temperature still rises by another 1–2 degrees by the end of this century. The ongoing global warming is already visible in the climate of the capital region. Many of the observed changes are consistent with what human-caused intensification of the greenhouse effect will bring. During the past 60 years, the average temperatures have risen in all seasons, but the strongest warming has been observed in winter. Precipitation has increased in the winter season, but no statistically significant trends in precipitation can be observed in other seasons. In addition to the average climatic conditions, heatwaves have intensified with a stronger increase in the inland regions than on the coast. In this report, the latest climate change projections based on CMIP6 climate models and SSP greenhouse gas scenarios used in the IPCC's Sixth Assessment Report are presented. According to the moderate SSP2-4.5 emission scenario, the average temperatures are predicted to rise in the capital region by 2.5–3 degrees in all months from the period 1981–2010 by the period 2040–2069. The warming is slightly weaker than in Finland on average, and the changes are somewhat larger in winter than in summer. A milder winter climate results in a further decrease in snow and ice cover. The rising temperatures in summer bring stronger heatwaves, heavy rainfalls and prolonged periods of droughts. There are no clear signs of change in the windiness, and thus winter storms are not predicted to be notably stronger in the future than they are now. Instead, the amount of precipitation induced by winter cyclones increases and comes more often as rain than snow. The sea level is not projected to rise much by the mid-century, but by the end of the century it is estimated to rise by about 25 cm from its current level. Even according to the most optimistic emission scenario, the climate in the capital region would warm by more than one degree by the 2080s. The climate change by the end of the century experienced by future generations is highly dependent on human emissions, and one must be ready to prepare for some degree of change. On the other hand, the climate in the capital region is subject to significant natural variability, and therefore cold periods of weather may occur also in the future.

Erityisesti pääkaupunkiseudulla esikaupunkialueet muodostavat valtaosan tulevaisuuden asuinympäristöstä. Täydennysrakentamisen, kehittämisen ja osittaisen uudisrakentamisen tulisi sekä vahvistaa esikaupunkien kykyä sopeutua tuleviin muutoksiin että lisätä asuinalueiden käyttöarvoa ja elinkaarikestävyyttä. "Asuinalueiden elinkaarikestävyys pääkaupunkiseudulla" -tutkimuksen tavoitteena on tuottaa käytäntöön sovellettavaa tietoa pääkaupunkiseudun asuinalueiden elinkaarikestävyyteen vaikuttavista sosioekonomisista sekä alue- ja palvelurakenteellisista tekijöistä ja niiden muutoksista. Asuinalueen elinkaarikestävyyttä tarkastellaan sekä olemassa olevien tilastoaineistojen että asukkaiden näkemysten perusteella. Tutkimuskohteena ovat pääkaupunkiseudun tilastollisista pienalueista muodostetut asuinalueet. Tutkimuksen syventävinä kohteina ovat Helsingin Kannelmäki ja Oulunkylä, Espoon Karakallio ja Matinkylä-Olari sekä Vantaan Mikkola ja Kaivoksela. Pääkaupunkiseudun asuinalueiden erilaistuminen on ollut 30 viime vuoden aikana erittäin voimakasta ja siinä on erotettavissa useita ulottuvuuksia, joista osa on myönteisiä ja osa kielteisiä. Uudet tai täydennysrakentamisen ansiosta nopeasti kasvaneet alueet muuttuivat elinkaarikestävyyden näkökulmasta parempaan suuntaan. Kaupunkimaisimmista alueista suurin osa muodosti Helsingin kantakaupungista lähtevien pääliikenneväylien varsille levittäytyvän sormimallin. Näiden asuinalueiden liikenteellisesti edullinen asema tukee useimmiten myös niiden elinkaarikestävyyttä. Osassa näistä, etenkin itäisen Helsingin, Espoon keskiosien ja Vantaan itäosien asuinalueista, väestön taloudellisen huoltosuhteen ja samalla alueiden sosioekonomisten resurssien kehitys kuitenkin heikensi asuinalueiden elinkaarikestävyyttä. Näillä alueilla tarvittaisiin etenkin työvoima- ja koulutuspoliittisia kehittämistoimia. Sosioekonomisten rakenteiden lisäksi myös fyysinen ympäristö ja sen tarjoamat kehittämismahdollisuudet luovat pohjan asuinalueiden elinkaarikestävyyden tukemiselle. Asuinalueiden elinkaaren rakennetun ympäristön tarjoamista tukivaihtoehdoista tärkeimpiä ovat täydennysrakentamisen mahdollistava rakennusmaavaranto sekä vanhan rakennuskannan saneeraus- ja muunneltavuusmahdollisuudet. Pääkaupunkiseudun kaavoitettujen alueiden laskennallinen käyttämätön rakennusoikeus vuonna 2011 mahdollistaisi parhaimmillaan noin 42 000 uuden kerrostaloasukkaan ja 97 000 pientaloasukkaan tulon alueelle. Täydennysrakentamisella voidaan monipuolistaa asuntotarjontaa sekä sitä kautta oikaista alueen väestön vinoutunutta ikä- ja sosioekonomista rakennetta. Tiivistäminen tukee myös alueen palveluiden pysyvyyttä ja monipuolistaa palvelukysyntää. Lisäksi täydennysrakentamisella voidaan rahoittaa vanhojen rakennusten peruskorjauksia. Myös ilmastopoliittiset tekijät puoltavat yhdyskuntarakenteen tiivistämistä ja toisaalta energiatehottomien lähiökerrostalojen korjaamista. Yhtenäisimmät energiatehottomat alueet sijaitsevat Helsingin itä- ja länsiosissa, erityisesti metroradan varressa ja kantakaupungin koillisrajan tuntumassa, Vantaan keskiosissa Helsinki-Vantaan lentokentän eteläpuoleisilla asuinalueilla sekä Espoon itä- ja keskiosissa. Asukkaiden suhtautuminen täydennysrakentamiseen vaihtelee asuinkunnan, asuinalueen ja talotyypin mukaan. Helsinkiläiset hyväksyivät asuinalueiden tiivistämisen yleisemmin kuin espoolaiset, vantaalaiset tai muiden kaupunkiseutujen asukkaat. Pääkaupunkiseudun asukkaat näkivät palvelujen säilyttämisen ja kehittämisen tärkeimmäksi asuinalueiden elinkaarikestävyyttä vahvistavaksi tekijäksi. Esimerkiksi julkisten ja kaupallisten palvelujen yhteistyön ja yhteisten tilojen lisääminen toisi synergiaetuja ja vähentäisi liikkumistarvetta. Asuinalueiden elinkaarikestävyyden tukeminen edellyttääkin eri osapuolten toimivaa vuorovaikutusta, jonka avain on kaupunkien aktiivinen yhteydenpito sekä palvelujen tuottajiin että asukkaisiin.

Helsingin seutu kartoin : 1930- ja 2010-luvuilla / Mäkelä, Mika. Helsinki : AtlasArt, 2015.

Maassamme on meneillään yksi historiamme suurimpia muutosprosesseja, joka ilmenee väestön ja työpaikkojen keskittymisenä kasvukeskuksiin. Luonnollinen väestönkasvu on voimakkainta suurissa kasvukeskuksissa ja niiden ympäristöissä, joihin suuntautuu myös voimakkain kuntien välinen muuttoliike. Ilmiö tuo mukanaan lukuisia alueellisia, ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia, mutta samalla myös mahdollisuuksia parempaan kehitykseen.

"Hyvillä palveluilla laadukkaaseen lähiöasumiseen" -tutkimuksen tavoitteena on tuottaa käytäntöön sovellettavaa tietoa lähiöiden yksityisten ja julkisten lähipalveluiden ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi siten, että lähiöistä muodostuisi viihtyisiä ja kestävän yhdyskuntarakeen mukaisia asuinalueita. Tutkimusalueina ovat Soukan lähiö Espoossa sekä Koivukylä-Havukosken lähiö Vantaalla. Tutkimusaineistoja kerättiin Soukan ja Koivukylän asukkailta vuoden 2010 keväällä sekä posti- ja internetkyselyillä että asukkaille järjestetyillä ryhmäkeskusteluilla. Kyselyjen vastausprosentti oli Soukassa 51,8 prosenttia (425 kpl) ja Koivukylässä 39 prosenttia (508 kpl). Tutkimus on luonteeltaan sekä kuvaava että syy-yhteyksiä selvittävä. Analyysimenetelminä on käytetty ristiintaulukointia sekä korrelaatio- ja faktorianalyysejä että paikkatietomenetelmiä. Väestörakenteen muutosten myötä kummankin tutkimusalueen lähipalvelujen merkitys korostuu tulevaisuudessa. Väestön ikääntyessä lisääntyy terveyspalvelujen, palveluasumisen ja päivätoimintakeskusten kysyntä. Toisaalta asukaskierron luontainen kehitys lisää myös lapsiperheiden palvelutarpeita tulevaisuudessa. Lähiöiden asukkaat pitivät tärkeimpinä lähipalveluina päivittäistavarakauppaa, kirjastoa ja terveyskeskusta. Kohtuullisena asiointimatkana näihin palveluihin pidettiin enintään kilometrin kävelyetäisyyttä. Internetpalveluja olisi haluttu käyttää lääkärin ajanvarauksessa, vapaa-ajanpalvelujen aikavarauksissa ja taksin tai kuljetuksen tilaamisessa, jos palveluja olisi ollut saatavilla. Kotiin tulevista palveluista eniten kiinnostusta ilmaistiin korjaus- ja asennuspalveluihin, siivous- ja kodinhoitopalveluihin sekä kotisairaanhoitoon. Reilu kolmannes kummankin alueen vastaajista nimesi yhden tai useamman palvelun, jonka puuttuminen hankaloitti kotitalouden arkea. Yksittäisten palvelujen suurimmat ongelmat liittyivät terveyskeskusten toimintaan ja päivittäistavarakauppojen valikoimiin sekä hintoihin. Ongelmia ilmeni myös palveluympäristöjen esteettömyydessä. Koivukylässä noin kolmannes ja Soukassa noin neljännes oli harkinnut muuttamista seuraavan vuoden aikana. Tärkeimpinä muuton syinä mainittiin elämäntilanteiden muutokset ja niiden vaikutus tilantarpeeseen ja asumistoiveisiin. Muuttoaikeita lisäsivät myös asuinrakennusten peruskorjaustarve sekä hissien puute. Palvelujen osuus kaikista mainituista muuttosyistä oli kummallakin alueella noin 14 prosenttia. Lähiöiden asukkaiden viihtymistä ja kotiutumista asuinalueilla edistävät monipuoliset sosiaaliset suhteet, joita palvelut merkittävästi tukevat. Miellyttäviä kohtaamisia asukkaiden kesken syntyy erityisesti kaupoissa ja kirjastossa. Omaleimaisilla palveluilla ylläpidetään myös vahvaa paikallisidentiteettiä. Lähiöiden palvelujen kehittäminen edellyttää eri osapuolten toimivaa vuorovaikutusta, jonka avain on kaupunkien aktiivinen yhteydenpito sekä palvelujen tuottajiin että asukkaisiin. Jos nykyinen palvelutarjonta onnistutaan muokkaamaan sisällöltään ja palveluverkkorakenteeltaan joustavammaksi, on lähiöiden palvelutarjonta muutettavissa nopeasti ja taloudellisesti kulloistakin kysyntätilannetta vastaavaksi. Esimerkiksi julkisten ja kaupallisten palvelujen yhteistyön ja yhteisten tilojen lisääminen toisi synergiaetuja ja vähentäisi liikkumistarvetta. Lähiöiden suuret peruskorjaustarpeet ja täydennysrakentamispotentiaali tarjoavat kehitystyölle hyviä mahdollisuuksia.

Kilpailukykyisiä metropolialueita pidetään globalisoituvassa maailmassa yhä tärkeämpinä menestystekijöinä niin yksittäisille maille kuin sitä laajemmillekin talousalueille. Tavoitteen toteutuminen edellyttää tasapainon löytymistä taloudellisen kasvun, sosiaalisen tasapainon, ympäristöllisen uusiutumisen ja kestävän kehityksen välillä. Metropolialueen menestyksessä alueen yhteistyöllä ja päätöksentekokyvyllä on keskeinen merkitys. Monissa maissa metropolialueen hallintoon sovelletaan muista kaupunkiseuduista poikkeavia käytäntöjä. Myös Suomessa tarve metropolialueen kuntayhteistyön tehostamiseen ja syventämiseen on tunnistettu. Selvityksen tavoitteena on kansainvälisiä kokemuksia analysoimalla tuottaa tietoa Suomena kannalta kiinnostavien maiden metropolialueita koskevien hallintomallien tavoitteista, päätöksentekojärjestelmistä ja metropolitasolla ratkaistavista asioista. Tavoitteena on näin monipuolistaa metropolialueen ja laajemminkin kaupunkiseutujen hallinnosta käytävää keskustelua ja luoda edellytyksiä Helsingin seudun päätöksentekorakenteiden tulevalle kehittämiselle. Selvityksessä vertaillaan metropolien hallintamalleja eri maissa ja esitetään arvio mallien sovellettavuudesta Helsingin metropolialueen kehittämisessä. Julkaisussa tarkastellaan neljää metropolialuetta ja niiden hallintamalleja. Alueet ovat Stuttgart, Montreal, Oslo ja Dublin. Alueet valittiin selvityksen alkuvaiheen yhdentoista kohteen joukosta painottaen kiinnostavuutta, vertailtavuutta ja erilaisuutta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan Herttoniemen asuntolan miesten sosiaalisen tilanteen ja tuen tarpeiden rakentumista heidän asunnottomuushistoriansa ja nykyisen asunnottomuustilanteensa, taloudellisen tilanteensa ja päihteidenkäytön näkökulmasta. Miesten sosiaalisen tilanteen tarkastelussa huomio kiinnittyy myös miesten tuen tarpeisiin ja palvelujärjestelmän toimivuuteen. Tutkielmassa laadullisen tutkimusaineiston muodostaa 12 Herttoniemen asuntolan miehen puolistrukturoitua haastattelua. Sekundaariaineisto sisältää asiakastietojärjestelmään (ATJ) kirjattuja rekisteritietoja ja asuntolassa tehtyjä havaintoja. Tutkimusaineisto on osa laajempaa pääkaupunkiseudun Sosiaalialan osaamiskeskus SOCCAn Asunnottomien palvelujen kehittämisyksikkö -hankkeessa vuosina 2007-2008 kerättyä selvitysaineistoa. Aineisto on kerätty yhdessä lääketieteen lisensiaatti Agnes Stenius-Ayoaden kanssa. Aineistosta julkaistiin lokakuussa 2009 selvitys 'Asunnottomuus vastaanottoyksiköissä. Asunnottomien vastaanottoyksiköiden asiakkaiden sosiaalinen tilanne ja terveydentila pääkaupunkiseudulla'. Tutkielmassa pyritään syventämään ja täydentämään pääkaupunkiseudun vastaanottoyksiköiden asunnottomien sosiaalista tilannetta ja terveydentilaa koskevan selvityksen tuloksia. Herttoniemen miesten asuntolassa majailevien miesten sosiaalisen tilanteen rakentumista tarkastellaan tutkielmassa sekä yksilöiden psykososiaaliseen tilanteeseen ja tarpeisiin kiinnittyvästä että rakenteellisesta näkökulmasta. Aineistoa lähestytään sen luennassa faktanäkökulmasta. Tällöin aineistoa luetaan Pertti Alasuutarin määritelmin aineiston ulkopuolista todellisuutta heijastavana tai siitä jotakin väittävänä. Tutkielmassa Herttoniemen asuntolan miesten sosiaalinen tilanne rakentuu kuvaukseksi miesten asuntolassa kokemasta turvattomuudesta ja turvattomien asuntola olosuhteiden päihteiden käyttöä ylläpitävästä kulttuurista. Asuntolan olosuhteet ja päihteiden käyttö olivat myös suurimmat miesten arkeen vaikuttavat tekijät lähes kaikkien elämän alueiden, kuten hygienian hoidon, ruokailun, sosiaalisten suhteiden ja asioiden hoidon suhteen. Asuntolassa asumiseen ja päihteiden käyttöön liittyi monella vaikeudet huolehtia omasta taloudesta, varkauksien ja väkivallan kohteeksi joutuminen, yksinäisyys ja luottamuksellisten ihmissuhteiden puute. Turvattoman asuntolan olosuhteissa miesten ainoaksi vaihtoehdoksi näytti muodostuvan pullo ja puhdas selviytymisen pakko. Toisaalta asuntola näyttäytyi miehille tilana, jossa edes jonkinlainen hyväksytyksi tuleminen oli mahdollista suhteessa asuntolan ulkopuoliseen maailmaan. Siten irtautuminen asuntolan kiinnipitävästä sosiaalisesta ympäristöstä ja suhteista oli heille vaikeaa. Tutkielman kannalta keskeisen kirjallisuuden muodostaa Lasse Murron (1978) väitöskirja 'Asunnottomien alkoholistien elinolosuhteet ja elämäntapa sekä yhteiskunnan toimenpiteet', Jouni Kylmälän lisensiaatintyö (1991) 'Asunnottomien alkoholistien elämää yhteiskunnan ja valtion reunalla. Helsingin pultsareiden maailmaa etsimässä' sekä Matti Kortteisen ja Hannu Tuomikosken (1998) tutkimus Työtön. Tutkimus pitkäaikaistyöttömän selviytymisestä.

Kaupungistuminen ja maahanmuutosta seuraava monikulttuuristuminen ovat merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia. Kaupunkiluonnon merkitys ihmisten hyvinvoinnille korostuu väestön keskittyessä kasvaville kaupunkiseuduille, mutta kaupunkiluonnon merkitystä maahanmuuttajien integroitumisessa ei ole juurikaan tutkittu. Tässä raportissa: - Kartoitetaan, miten eri maahanmuuttajaryhmien määrä on kehittymässä Helsingin seudulla ja mitkä ovat suuria tai kasvavia ja siten erityisesti huomionarvoisia ryhmiä. - Selvitetään, mitä tietoa on saatavilla ihmisten luontosuhteen vaihtelusta eri kulttuureissa. - Selvitetään, millainen merkitys kaupunkiluonnolla on maahanmuuttajien integroitumisessa uuteen elinympäristöön ja yhteisöön. - Muodostetaan käsitys keskeisistä tiedon puutteista ja tutkimustarpeista. Maahanmuuttajien määrän kehitystä Helsingin seudulla tarkastellaan tilastojen avulla. Lisäksi arvioidaan tilastojen käyttöön liittyviä haasteita. Eri kulttuuritaustaisten ryhmien luontoon liittämiä merkityksiä ja luonnon käytön tapoja tarkastellaan aiempien tutkimusten perusteella. Maahanmuuttajien luontosuhteeseen keskittyvää kotimaista tutkimusta ei juuri löytynyt, mutta aiheeseen liittyvistä tutkimuksista käy ilmi arvojen ja kokemusten vaihtelu kulttuurien välillä. Julkaisussa esitellään esimerkkitapauksia luonnon merkityksistä maahanmuuttajien integroitumisessa ja pohditaan integroitumisen edistämisen mahdollisuuksia Helsingin seudulla. Pyrittäessä edistämään yksilöiden ja ryhmien integroitumista on tärkeää tunnistaa luontoalueiden mahdollisuuksia symbolisen tunnistamisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen luomisessa. Tietoa tarvitaan myös siitä, millä tavoin näitä mahdollisuuksia voidaan tukea luontoalueiden maankäytön ja hoidon suunnittelun kautta. Maahanmuuttajien näkemysten ja kokemusten hyödyntäminen voi auttaa kaupunkien suunnittelua löytämään muuttuviin olosuhteisiin sopivia toimintatapoja ja ratkaisuja.

"Pääkaupunkiseudun muuttovirrat muutoksessa" -tutkimuksessa selvitetään pääkaupunkiseudun muuttovirtoja, niiden rakenteita ja muuttovirtoihin vaikuttavia tekijöitä. Tarkastelun kohteena ovat muuttovirrat, jotka kohdistuvat muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle, tapahtuvat pääkaupunkiseudun sisällä tai suuntautuvat sieltä kehyskuntiin. Tavoitteena on löytää muuttopäätöksiin vaikuttavia syitä sekä jäsentää erilaisia muuttoihin liittyviä kuluttajatyyppejä. Muuttojen suuntautumista, motiiveja ja taustaa kartoittaneeseen postikyselyyn vastasi syksyllä 2008 yli 1 300 (25-60-vuotiaita) vastaajaa. Tutkimusaineistoja kerättiin myös muuttaneille tehdyillä teemahaastatteluilla. Pääkaupunkiseudulta ympäristökuntiin suuntautuvassa muuttoliikkeessä tapahtui vuoden 2008 aikana selvä muutos. Vielä vuonna 2007 pääkaupunkiseutu menetti ympäristökuntiin noin 4 600 asukasta enemmän kuin sai niistä. Vuonna 2008 nettomuuttotappio oli enää noin 3 200 henkilöä. Talouden taantuma selittää osan pääkaupunkiseudun muuttovirtojen vaihtelusta, mutta muutokset saattavat heijastella myös asumiseen liittyviä arvoja ja ympäristötietoisuuden lisääntymistä. Mieluisan asunnon löytäminen oli tärkeimpiä uuden asuinkunnan valintaan vaikuttaneita tekijöitä. Työhön, asuinympäristöön sekä palveluihin liittyvät tekijät vetivät muuttajia muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle. Tulomuuttajat ja pääkaupunkiseudun sisällä muuttaneet arvostivat kaupunkimaista asuinympäristöä ja tapahtumarikasta elämää. Kehyskuntien vetovoima perustui asuntojen edullisempiin hintoihin ja pientaloasumiseen. Lähes puolet vastaajista piti niiden vaikutusta muuttoon melko tai erittäin suurena. Pääkaupunkiseudulta kehyskuntiin muuttaneet arvostivat myös asunnon ominaisuuksia sekä asuinympäristön viihtyisyyttä, rauhallisuutta ja turvallisuutta. Muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle muuttaneiden keskimääräinen työmatka lyheni, kun taas pääkaupunkiseudulta kehyskuntiin muuttaneiden työmatkat pitenivät keskimäärin 10-30 kilometriä. Pääkaupunkiseudun sisäisessä muutossa työmatkojen pituus pysyi ennallaan. Ympäristökuntiin muuttaneista vastaajista 60 prosentilla työmatkaan käytetty aika lisääntyi ja lähes 70 prosenttia kulki työmatkansa henkilöautolla. Kehyskuntiin muuttaneet kokivat liikkumismahdollisuutensa huomattavasti huonommiksi kuin pääkaupunkiseudun sisällä tai pääkaupunkiseudulla muuttaneet. Noin puolet pääkaupunkiseudulla muuttaneista ja kaksi kolmesta ympäristökuntiin muuttaneista ei olisi todennäköisesti muuttanut nykyiselle asuinalueelleen, jos asuntojen hintataso pääkaupunkiseudulla olisi ollut alhaisempi. Pääkaupunkiseudun sisällä muuttaneista vain viidennes harkitsi muuttoa myös ympäristökuntiin. Monipuolisempi asuntotarjonta sekä viihtyisämpi tai turvallisempi asuinympäristö olisivat vaikuttaneet noin joka toisen pääkaupunkiseudulla ja pääkaupunkiseudulta ympäristökuntiin muuttaneen kotitalouden muuttopäätökseen. Kunnan veroprosentilla, eläkkeelle siirtymisellä tai ekologisella elämäntavalla ei ollut juurikaan vaikutusta asuinkunnan valintaan. Suurin osa kehyskuntiin muuttaneista käytti ravintola- ja kulttuuripalveluja muualla kuin asuinkunnassaan ja osti kestokulutustavarat ja vaatteet naapurikunnista. Noin neljännes kehyskuntiin muuttaneista käytti myös terveys-, urheilu- ja liikuntapalveluja asuinkuntansa ulkopuolella. Muuton seurauksena kulutusmenot kasvoivat riippumatta siitä, minne muutettiin. Noin viidennes pääkaupunkiseudulta kehyskuntiin muuttaneista uskoo asuvansa pääkaupunkiseudulla jälleen viiden vuoden kuluttua. Pääkaupunkiseudulla tai -seudulle muuttaneista yli puolet arvioi asuvansa viiden vuoden kuluttua omakoti- tai rivitalossa, joka viides nykyisessä asuinkunnassaan ja joka toinen muualla pääkaupunkiseudulla. Muuttovirtojen ohjaileminen edellyttäisi kunnilta valmiuksia sujuvaan asuntotuotantoon ja kaavoitukseen. Pääkaupunkiseudulla omakotitaloasumisen lisäksi kohtuuhintaisen pienkerrostalo- ja rivitalotuotannon lisääminen ja ns. matalarakentamisen suosiminen vähentäisi lapsiperheiden muuttoa kehyskuntiin. Uusien asuntojen tulisi olla myös helpommin muunneltavissa asukkaiden muuttuvien tarpeiden mukaan.

Tutkimuksessa tarkastellaan, mitkä ovat pääkaupunkiseudun sisällä, pääkaupunkiseudulta ympäristökuntiin ja muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle suuntautuvan muuton lähtösyyt muuttajien näkökulmasta, miten fyysiset, sosiaaliset ja taloudelliset muutokset vaikuttavat kotitalouden toimintaan sekä miten pääkaupunkiseudun vetovoimaisuutta asuinympäristönä tulisi lähtömuuttajien mielestä kehittää. Tutkimusaineistona käytettiin 24 muuttajan teemahaastattelua. Uuden asuinpaikan valinnalle löytyy yhtä monta perustelua kuin on muuttajiakin. Toiveiden mukainen asunto, toimivat liikenneyhteydet, asuinalueen rauhallisuus ja luonnonläheisyys korostuvat muita perusteluja enemmän uuden asuinpaikan valinnassa. Lapsiperheet muuttavat kaupunkien keskustoista pientaloalueille tai maaseudulle paitsi asumistason nostamiseksi myös päästäkseen turvallisempaan ja lapsille parempaan kasvuympäristöön. Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle muuttaminen lisää oman auton käyttöä. Yksityisautoilu ei näytä olevan itseisarvo, vaan välttämätön pakko nykytilanteessa. Toisaalta oman auton käyttöä perustellaan liikkumisen nopeudella ja sujuvuudella verrattuna julkisiin liikennevälineisiin. Tutkimuksessa ilmenee, että liikuttaessa mitataan enemmän aikaa kuin kilometrejä. Varsinkin yksityisautoilijoilla kilometrit ovat menettäneet merkitystään sekä tieverkoston, kulkuvälineiden että tekniikan kehittymisen myötä. Monelle unelmien asuinpaikka on pientalo rauhallisessa asuinympäristössä, mutta moni muuttaja suosii myös kerrostaloasumista. Henkilöt, jotka ovat voineet vaikuttaa oman kotinsa suunnitteluun ja rakentamiseen, kokevat asuvansa unelmiensa asunnossa. Pääkaupunkiseudun kuntien vetovoimaisuuden kehittämisessä korostuvat asuminen ja liikenne. Asumisen näkökulmasta pääkaupunkiseudun kuntien vetovoimaisuuden kehittämisessä korostuu hintatason kohtuullistaminen. Myös viheralueiden kehittäminen nähdään tärkeäksi asumisviihtyvyyttä lisääväksi tekijäksi, sillä luonto halutaan tuoda asukkaita lähemmäksi. Pääkaupunkiseudusta toivotaan myös rauhallisempaa ja turvallisempaa asuinpaikkaa. Turvallisuuteen panostaminen nähdään tärkeäksi tekijäksi, jolla pääkaupunkiseudun vetovoimaisuutta voidaan kehittää. Liikenteen kehittämisessä tärkeimmäksi ratkaistavaksi ongelmaksi nähdään liikenneruuhkista eroon pääseminen sekä joukkoliikenteen kehittäminen erityisesti poikittaissuuntaisessa itä-länsiliikenteessä. Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyöhön suhtaudutaan pääsääntöisesti myönteisesti. Yhteistyöltä odotetaan palvelujen tehostumista ja paranemista. Yhteistyön hyväksi puoleksi nähdään myös hallinnollisten kulujen karsiminen ja näiden rahojen siirtyminen palvelujen tarjontaan. Pääkaupunkiseudun kuntien yhdistäminen sen sijaan jakaa mielipiteitä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pääkaupunkiseudulla on havaittu viitteitä lievästä huono-osaisuuden keskittymisestä pienille alueille. Työttömyyden ja sosiaalisten ongelmien väheneminen laman jälkeen ei ole ollut yhtä nopeaa kaikilla seudun asuinalueilla. Yhdeksi selitysmalliksi tällaiseen kehitykseen on mainittu mahdolliset erityisyydet huono-osaisten alueiden asukkaiden verkostoitumisen tavassa. Tutkielmassa pyritään kvantitatiivisin menetelmin selvittämään sitä, onko asuinalueen keskimääräisellä tulotasolla vaikutusta asukkaiden verkostojen laajuuteen ja paikallisuuteen. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on asukkaiden ns. heikkojen sosiaalisten suhteiden eli tuttavuussuhteiden määrä. Nämä nähdään teoreettisessa keskustelussa tärkeinä juuri työmarkkinoilla menestymisen kannalta. Tutkielman teoreettinen pohja rakentuu myös aluevaikutuksista käytävälle keskustelulle ja erityisesti sille, mitkä ilmiöt ja minkälaisten väestöryhmien läsnäolo alueella saattaa vaikuttaa asukkaiden verkostoitumiseen. Sekä yksilö- että aluetasolla aineistona käytetään Helsingin kaupungin tietokeskuksen ja STAKESin keväällä 2002 keräämää nk. Syreeni-kyselyaineistoa. Aineiston otanta on ositettu siten, että pääkaupunkiseutu on kartalla jaettu 250m kertaa 250m karttaruutuihin ja ruuduille on laskettu asukkaiden keskitulo. Yksi otos on otettu keskituloiltaan ylimpään kvintiiliin kuuluvista ruuduista, toinen alimpaan kvintiiliin kuuluvista ja kolmas kaikista ruuduista satunnaisesti. Yli 18-vuotiaita vastaajia kaikissa kolmessa otoksessa on yhteensä 10 555. Tutkielma perustuu näiden otosten vertailuun elaboraatioasetelmassa. Otostavalla pyritään tavoittamaan pääkaupunkiseudun alueellisesti hajautunut huono-osaisuus. Monitasoista regressioanalyysiä käyttämällä vakioidaan vastaajien yksilöllisten ominaisuuksien vaikutus heidän verkostoilleen ja näin selvitetään alueen tulotason vaikutuksen osuus verkostoihin. Lähialueen tulotasolla näyttää pääkaupunkiseudulla olevan merkitsevä yhteys asukkaiden sosiaaliseen verkostoitumiseen. Suurituloisilla alueilla asukkaiden verkostot ovat hieman laajempia ja heillä on enemmän heikkoja sosiaalisia suhteita muihin alueisiin verrattuna vaikka yksilötason tekijät on vakioitu. Kaikki sosioekonomiset ryhmät hyötyvät sosiaalisten suhteiden muodossa asumisesta suurituloisilla alueilla ja toisaalta kaikki ryhmät kärsivät hieman asumisesta pienituloisella alueella. Yleisesti ottaen korkea sosioekonominen asema, lapsiperhetyyppi ja nuoruus vaikuttavat positiivisesti verkoston kokoon. Ikä vaikuttaa kaikilla alueilla negatiivisesti verkoston kokoon, mutta pienituloisilla alueilla iän myötä tapahtuva suhteiden väheneminen on jyrkempää verrattuna suurituloisiin alueisiin. Pieni- ja suurituloisilla alueilla asuvien verkostot ovat aavistuksen paikallisempia kuin pääkaupunkiseudulla keskimäärin. Erot ovat tosin varsin pieniä. Yksin asuminen ja matala sosioekonominen asema vaikuttavat verkostoon paikallisuutta lisäävästi. Iän karttuessa pienituloisilla alueilla verkoston paikallisuus kasvaa, mutta suurituloisilla alueilla ikä ei vaikuta samoin tavoin paikallisuuteen. Asuinalueen verkostoitumiseen vaikuttavaa piirrettä ei kuitenkaan tutkimuksen perusteella voida määrittää tarkasti, sillä alueen tulotaso, pientalovaltaisuus, asukasrakenne ja sosiaalisen disorganisaation vähäisyys ovat aineistossa vahvasti sidoksissa toisiinsa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Opiaattiriippuvaisten lääkkeellisessä korvaushoidossa omahoitajilla on keskeinen rooli asiakkaan hoidossa. Tutkielmassa tarkastellaan omahoitajien kokemuksia ja mielipiteitä korvaushoidosta. Tutkimuksen kohteena oli kahdeksan omahoitajaa, neljästä eri avohoitoyksiköstä pääkaupungkiseudulta. Nämä yksiköt ovat: Espoon A-klinikka, Vantaan Korvaushoitopoliklinikka, Töölön A-klinikka ja Kettutien A-poliklinikka. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelulla: mikä on korvaushoito, henkilökunnan rooli sekä konflikteja korvaushoidossa. Aineisto analysoitiin pitkälti aineistolähtöisesti. Tutkielmasta käy ilmi, että omahoitajat kokevat työssään monia haasteita. Uusi sosiaali- ja terveysministeriön asetus 33/2008 ei määrittele korvaushoidon käsitteitä. Tämän johdosta käsitteet ovat epäselviä ja sekavia. Omahoitajat joutuvat työssään tulkitsemaan epäselvät käsitteet, mikä aiheuttaa myös konfliktitilanteita, suhteessa asiakkaisiin että työryhmään. Korvaushoitoasiakkaat ovat vaativa asiakasryhmä joilla on usein problematiikkaa eri elämänalueilla. Heidän hoitonsa vaatii, että omahoitajalla on ammattiosaamista sekä myös omaa panosta. Tavoitteena on tarkastella näitä haasteita ja konfliktitilanteita mitä omahoitajat työssään kohtaavat. Tutkielma nostaa myös esille omahoitajien kokemuksia sekä mielipiteitä korvaushoidosta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Maan sisäinen, väestön alueellista jakaumaa muuttanut, muuttoliike käynnistyi 1800-luvun loppupuolella lainsäädännöllisten esteiden poistuttua, itsenäistymisen tapahduttua ja yhteiskunnan alkaessa muuttua elinkeinorakenteeltaan. Muuttoliikkeen suunta on ollut maassamme pitkään kohti eteläistä Suomea, ja siellä erityisesti kohti pääkaupunkiseutua. Muuttoliiketutkimus on keskittynyt pääosin muuttovirtoihin ja niiden rakenteeseen, jolloin on tutkittu muuttoliikkeen vaikutusta väestömääriin ja väestörakenteeseen niin muuttovoitto- kuin muuttotappioalueillakin. Tämä pääosin siksi, että tutkimus on perustunut väestötilastoihin eikä muunlaista aineistoa juuri ole ollut saatavissa. Tässä työssä oli tarkoituksena selvittää, miten vastakkaissuuntaiset maassamuuttovirrat erilaisine valikoitumisvaikutuksineen ovat heijastuneet väestörakenteeseen. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, onko pääkaupunkiseudun asukkaista löydettävissä yhdistäviä tai erottavia sosiodemografisia ominaisuuksia muuttohistorioiden tai lähtöalueiden perusteella. Tarkastelu tapahtuu kahden erilaisen luokittelun perusteella. Ensin tarkastelun pohjana on niin sanottu muuttajatypologia, joka on luotu kyseisten henkilöiden erilaisten muuttohistorioiden pohjalta. Henkilöt on luokiteltu aina pääkaupunkiseudulla asuneisiin, pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuneisiin alueella syntyneisiin, suoraan pääkaupunkiseudulle muuttaneisiin sekä vähintään yhden ulkopuolisen asuinkunnan kautta alueelle tulleisiin. Toinen tarkastelutaso on alueellinen. Maa on jaettu viiteen alueeseen ja tarkastelun lähtökohtana on kunkin henkilön syntymäkotikunnan sijoittuminen näille alueille. Työssä on käytössä Helsingin yliopiston sosiologian laitoksella oleva 11 prosentin otosaineisto niin sanotusta EKSY-aineistosta (Elinolot ja kuolemansyyt), josta on erotettu osa pääkaupunkiseudulla vuonna 1995 asuneista henkilöistä. Kyseessä on pitkittäisaineisto, joka sisältää tietoja samoista henkilöistä vuosien 1970 ja 1995 väliseltä ajanjaksolta. Tietoja on kaiken kaikkiaan 56 357 henkilöstä, jotka ovat 18–55-vuotiaita vuonna 1995. Tarkastelualueena on neljän kunnan muodostama pääkaupunkiseutu (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen), joka on viime vuosikymmeninä ollut maan vahvin maassamuuttokohde. Taustamuuttujiksi valittiin sellaisia muuttujia, joiden tiedetään jo aikaisemman tutkimuksen perusteella olevan merkityksellisiä asuinpaikan vaihdosten suhteen. Ikä, siviilisääty ja sukupuoli ovat muun muassa tällaisia muuttujia. Lisäksi tarkastelussa on käytetty tiettyjä taloudellisia muuttujia. Tulokset ovat pääosin hyvin samantyyppisiä kuin aikaisempien tutkimusten perusteella oli odotettavissa. Naisten enemmyys muuttaneissa ja myös heidän nuorempana tapahtuva muuttamisensa olivat täysin odotettavissa olevia ilmiöitä. Myös muuttojen painottuminen selkeästi nuoriin aikuisiin, niin miesten kuin naistenkin kohdalla, olivat aikaisempien tutkimusten perusteella odotusten mukaisia. Suurin osa muuttajista oli naimattomia muuton tapahtuessa ja perheiden, niin yhden kuin kahden huoltajankin, muuttaminen oli varsin vähäistä. Tarkasteluajanjaksoon osuva 1990-luvun alun taloudellinen lamakausi ja sen mukanaan tuoma korkea työttömyys kohdistuivat hyvin samalla tavalla eri ryhmiin muuttajatypologioittain tarkasteltuna, mutta aluetarkastelussa eroja sen sijaan löytyi. Osoittautui, että Itä-Suomesta lähteneitä työttömyys kohtasi herkemmin. Lisäksi työttömyyden kestossa oli eroja, erityisesti sukupuolten välillä; miesten työttömyysajanjaksot olivat pitempiä kuin naisten. Suurimpana ja selkeimpänä erona, niin alue- kuin muuttajatypologiatarkastelussakin, oli pääkaupunkiseudulla syntyneiden ja alueella aina asuneiden ajan kuluessa enenevässä määrässä tapahtuva häviäminen muille ryhmille koulutuksen ja tätä kautta välillisesti työllisyyden ja tulojen suhteen. Sosioekonomiset erot olivat varsin vähäisiä muuttajaryhmien välillä. Suurimmat erot näkyivät juuri pääkaupunkiseudulla syntyneisiin verattuna. Tarkasteluajanjakson loppuessa suuren työttömyyden vuosista toipuminen oli vielä kesken. Sen jälkeen tiedetään muuttomäärien lähteneen uudelleen voimakkaaseen nousuun ja pääkaupunkiseudun olevan jälleen sen pääkohde.

Tässä julkaisussa esitetään ilmanlaadun seurantaohjelma Uudenmaan ympäristökeskuksen (alue nro 1) ja pääkaupunkiseudun (alue nro 14) seuranta-alueille vuosiksi 2009-2013. Painopiste on Uudenmaan ympäristökeskuksen alueessa ja pääkaupunkiseutua käsitellään vain lyhyesti. Seurannan vaatimukset ja puitteet määritellään EU:n direktiiveissä, joiden säännökset on sisällytetty ympäristönsuojelukiin ja- asetukseen sekä ilmanlaatuasetukseen. Alueen 1 kunnat aloittivat Uudenmaan ympäristökeskuksen kanssa yhteisen seurannan vuonna 2004. Seuranta Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella muodostuu seuraavista vuosittain tehtävistä osista: • Jatkuva hengitettävien huikkasten ja typenoksidien mittaus Lohjalla. • Jakuva hengitettävien huikkasten ja typenoksidien mittaus Tuusulassa, Keravalla, Järvenpäässä, Porvoossa ja Hyvinkäällä vuoden jakso kussakin kaudella 2009-2013. • Typpidioksidipitoisuuksien määritys passiivikeräimillä valtateiden läheltä yhdeksässä suurimmassa kunnassa noin kolmessa pisteessä kussakin. • Päätökartoitus kussakin kunnassa (tieliikenteen päästöt teittäin, pistepäästöt). • Raportti tuloksista koko alueelta ja kunnittain. Lisäksi mäntyjen päällysjäkälien kunto kartoitetaan vuonna 2009 ja pienpolton päästöjen vaikutusta arvioidaan vaiheittain usean vuoden aikana. YTV on huolehtinut pääkaupunkiseudun kuntien ilmanlaadun mittauksista pitkään. Tästä on tehty erikseen yksityiskohtainen ohjelma. Raportointivaiheessa kummankin seurannan tuloksia käytetään ristiin toistensa tukena ja lisätietona. Jäkäläkartoitus on molemmille seuranta-alueille yhteinen. Seurannan 1 toteutuksesta huolehtii kuntien, Uudenmaan ympäristökeskuksen ja maakunnan littojen edustajista muodostettu yhteistyöryhmä. Kirjallisen vuosiraportin lisäksi tuloksista tiedotetaan osakkaiden ja YTV:n verkkosivuilla.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa selvitetään luokka-aseman merkitystä suomalaisten nuorten lehtien lukutottumuksissa. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymykseen, onko lehtien lukemisessa nähtävissä yhteiskunnallisiin luokkarakenteisiin viittaavaa eriarvoisuutta? Haastateltavina on 12 pääkaupunkiseudulla asuvaa nuorta opiskelijaa. Opiskelijat on valittu eritasoisista oppilaitoksista aina ammattikoulusta yliopistoon. Erilaisten opintolinjojen lisäksi haastateltavien luokka-asemaa määrittää heidän vanhempiensa koulutus ja nykyinen ammatti. Haastatteluissa on pääpaino neljällä haastatteluja varten valitsemallani lehdellä: Suomen Kuvalehdellä, Helsingin Sanomilla, Iltalehdellä ja 7 Päivää -lehdellä. Lisäksi haastatteluissa käsitellään jonkin verran muita lehtiä ja sähköistä mediaa. Tutkimuksessa käyn läpi Suomen yhteiskuntaluokkien historiaa alkaen 1900-luvulta edeten keskustelemaan siitä, millä tavoin luokkien eriarvoisuus on nähtävissä nykypäivänä. Lisäksi käsittelen sitä, kuinka yhteiskuntaluokat näkyvät lehdissä ja niiden lukijoissa. Vertailukohteena ovat brittiläiset lehdet ja Englannissa tekemäni kandidaatin työ ulkosuomalaisten nuorten lehtien lukemisesta. Tutkimusmenetelmänä käytän teemahaastatteluja. Teemoinani ovat lehtien lukutottumukset, lähipiirin vaikutus nuorten lukutottumuksiin sekä mielikuvat lehdistä ja niiden lukijoista. Ensimmäisessä osiossa kartoitan sitä, kuinka paljon haastateltavat lukevat haastatteluja varten valittuja lehtiä ja muita julkaisuja. Toisessa teemaosiossa tarkastelen haastateltavien lapsuudenperheen ja ystäväpiirin lukutottumuksia ja niiden vaikutusta haastateltaviin. Kolmannessa teemaosiossa käsittelen sitä, kuinka luokkasidonnaisia mielikuvia haastateltavilla on tietyistä lehdistä ja niiden lukijoista. Käytän myös apuna koko väestöä kartoittavia tutkimuksia, erityisesti suoraan lehdiltä saamiani Taloustutkimus Oy:n (2006) KMT Lukija Syksy05/Kevät06:n (Levikintarkastus Oy) tuloksia. Tutkimukseni keskeinen tulos on, että luokka-asemalla on haastatteluotoksessani vaikutusta lehtien lukemiseen ja muista lukijoista muodostettuihin mielikuviin. Opiskeluala vaikuttaa lukutottumuksiin. Myös lähipiiri, erityisesti vanhemmat, ovat tärkeällä sijalla siinä, mitä lehtiä nuoret alkavat itse lukea. Joissakin tapauksissa pelkkä vanhempien antama esimerkki tietyn lehden lukemisesta riittää, mutta yhtä lailla merkittäviä ovat vanhempien kanssa yhdessä vietetyt lukuhetket lapsuudessa ja sitä kautta saatu innostus tietyntyyppiseen lukemiseen. Myös koko väestöä kartoittava tutkimustieto tukee sitä, että luokka-asema vaikuttaa lukemiseen. Esimerkiksi akateemisesti koulutetut ovat yliedustettuina tiettyjen lehtien lukijaprofiileissa. Tärkeimpiä tutkimuksessa käytettyjä lähteitä ovat Pierre Bourdieun (1984) Distinction, Beverly Skeggsin (2004) Class, self, culture, Sanna Sanaksenahon (2006) Eriarvoisuus ja luottamus 2000-luvun Suomessa, suomalaista luokkayhteiskuntaa käsitteleviä teoksia (esim. Blom 1999) sekä sosiaalista pääomaa käsittelevät teoriat (Putnam 2000, Halpern 2005).

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten aikuisten yksin asumista pääkaupunkiseudulla vuosina 1985, 1990 ja 1995, sen yleistymistä ja siihen vaikuttavia kehitysmekanismeja. Vertailuryhminä toimivat muut samanikäiset perheasemassa olevat nuoret aikuiset. Taustatietoina on käytetty muun muassa Tilastokeskuksen perhe- ja asuintilastoja, joiden mukaan yksin asuvien määrä on noussut. Yksin asujia ei voida luokitella yhteen selkeään kategoriaan, vaan tämän ryhmän sisällä on erilaisia ihmisiä erilaisissa elämänvaiheissa: lapsuudenkodista muuttaneita itsenäistyviä nuoria, opiskelijoita, eronneita. Tutkimuksessa aineistona on käytetty Tilastokeskuksen väestölaskentojen pitkittäistiedostoa vuosilta 1970-1995. Tiedostosta oli otettu kolme satunnaisotosta vuosilta 1985, 1990 ja 1995 pääkaupunkiseudulla asuvista vähintään 18 vuotta täyttäneistä. Kun tarkastelun kohteeksi rajattiin 18-34-vuotiaat jokaisena tarkasteluajankohdan vuotena, saatiin aineiston kooksi vuonna 1985 yhteensä 57 521, vuonna 1990 yhteensä 58 176 ja vuonna 1995 yhteensä 60 783 henkeä. Muodostin uuden ns. perheasemamuuttujan, jonka avulla tarkastelin yksin asuvia ja vertasin heitä avio- ja avopareihin, lapsen asemassa oleviin ja yksinhuoltajiin. Analyysimenetelminä käytin ensin ristiintaulukointia ja tarkastelut tehtiin sekä ikäryhmittäin että ikävakioitujen lukujen avulla. Logistisessa regressioanalyysissa muodostin dikotomia-luokitukset: yksin asuvat – lapsen asemassa olevat sekä yksin asuvat – liitossa (avo- tai avioliitossa) asuvat. Tutkimuksen keskeisin tulos oli, että yksin asuminen on yleistynyt jokaisessa ikäryhmässä kaikkina tarkasteluvuosina. Ikäryhmittäinen tarkastelu osoitti, että naisilla yksinasujien osuudet ovat nousseet tarkasteluajankohtana nuoremmissa ikäryhmissä, miehillä puolestaan vanhemmissa. Tärkeä havainto myös oli, että avoliitot ovat yleistyneet yksin asumisen kanssa samaa tahtia. Naisilla yksin asumisen yleistyminen liittyi lapsuudenkodista lähdön aikaistumiseen ja miehillä puolestaan liittojen purkautumiseen. Taustamuuttujittain tarkastelussa havaittiin, että koulutus lisää yksin asumista; mitä korkeampi koulutus, erityisesti naisilla, sitä varmimmin asutaan yksin. Lisäksi työttömyys ja opiskelu lisäsivät yksin asumista. Opiskelijat ovat päässeet kiinni yksin asumiseen opinto- ja asumistuen turvin. Tutkimukseni tulosten perusteella näyttää siltä, että mitä paremmat taloudelliset edellytykset ja koulutus, sitä paremmat mahdollisuudet valita yksin asumisen ja liitossa asumisen välillä. Yksin asuminen ei näyttäisi olevan nuorille aikuisille mikään erityisesti valittu elämäntapa eli pitkäaikaisesti preferoitu asuinmuoto, vaan siihen siirrytään erilaisten elämänvaiheiden kautta. Yksin asumisesta onkin tullut osa nuoren aikuisen normaalia, hyväksyttävää, mutta silti usein vain väliaikaista elämänkulkua, samalla kun liittojen purkautumisen myötä yksin asujien joukkoon on liittynyt yhä enemmän myös miehiä ja naisia vanhemmista ikäryhmistä.

Valkoposkihanhesta on tullut vajaassa parissa kymmenessä vuodessa pääkaupunkiseudun nurmikoita ja rantoja näkyvästi hallitseva laji. Ilmiö ei ole irrallaan samanlaisesta kehityksestä koko Itämeren piirissä. Valkoposkihanhi on asettunut jäädäkseen alueen linnustoon. Tämän julkaisun tarkoitus on koota yhteen Helsingin yliopiston metsäekologian laitoksen tekemän ja ohjaaman valkoposkihanhen seurannan tulokset ja kokemukset erilaisista menetelmistä niiden aiheuttamien haittojen torjunnassa. Tarkoitus on ollut hakea lintudirektiivin tarkoittamaa muuta tyydyttävää ratkaisua sen sijaan, että ongelmia ratkaistaisiin poikkeamalla valkoposkihanhea koskevista rauhoitussäännöksistä. Ennaltaehkäisyn keinoja tulisikin ottaa käyttöön ja kehittää niitä edelleen.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tässä tutkielmassa tarkastellaan nuorten pääkaupunkiseutulaisten asenteita Vihreään liittoon. Tarkoitus on selvittää, minkälaisia laadullisia asenteita nuorten argumentaatiosta on mahdollista löytää sekä minkälaiseksi kohteeksi Vihreä liitto nuorten asenteissa määrittyy. Lisäksi tarkoitus on selvittää vastaavatko löydetyt asenteen kohteet käsityksiä Vihreästä liitosta ympäristöpuolueena ja uuden politiikan puolueena. Asenteet ymmärretään retorisen sosiaalipsykologian mukaisesti sosiaalisiksi ja argumentatiivisiksi, ja niitä tarkastellaan laadullisen asennetutkimuksen lähestymistavan mukaisesti. Aineisto koostuu 18-vuotiaiden pääkaupunkiseutulaisten haastatteluista. Haastatteluissa 12 nuorta kommentoi kahdeksaa heille esitettyä väittämää, jotka kaikki koskevat Vihreää liittoa. Puolet väittämistä on Vihreää liittoa arvottavia ja puolet esittää käsityksiä Vihreästä liitosta puolueena. Tutkielman aineistossa esiintyy 27 laadullisesti erilaista asennetta Vihreään liittoon. Puolueen kannattaminen ja vastustaminen eivät ole yksinkertaisia asioita. Nuoret kannattavat Vihreää liittoa yhdessä kontekstissa, mutta vastustavat toisessa. Asenteen kohteena Vihreä liitto on monipuolinen. Aineistossa se määrittyy seitsemällä tavalla. Haastatteluissa Vihreää liittoa arvotetaan hippien ja ympäristöaktivistien puolueena, puistopuolueena, vasemmistopuolueena, oikeistopuolueena, uudenlaisena puolueena, linjattomana kohupuolueena sekä poliittisena turvapaikkana. Käsitystä Vihreästä liitosta ympäristöpuolueena vastaavat kielteisesti arvotettu määritys Vihreästä liitosta hippien ja ympäristöaktivistien puolueena sekä myönteisesti arvotettu määritys Vihreästä liitosta puistopuolueena. Kielteisessä asenteessa Vihreä liitto määrittyy puolueeksi, joka asettaa ympäristönsuojelun ihmisten tarpeiden edelle. Myönteisessä asenteessa taas Vihreä liitto määrittyy puolueeksi, joka suojelee ihmisille tärkeää resurssia: ympäristöä. Käsitystä Vihreästä liitosta uuden politiikan puolueena vastaavat myönteisesti arvotettu määritys Vihreästä liitosta uudenlaisena puolueena sekä kielteisesti arvotettu määritys Vihreästä liitosta linjattomana kohupuolueena. Myönteisessä asenteessa Vihreä liitto määrittyy nuorekkaaksi puolueeksi, jota puoluekuri ei kahlitse. Kielteisessä asenteessa taas Vihreä liitto määrittyy puoluekurin puutteen vuoksi linjattomaksi ja kohujulkisuudella erottuvaksi puolueeksi. Vihreä liitto määrittyy nuorten argumentaatiossa myös vanhan politiikan puolueeksi ja poliittiseksi turvapaikaksi. Vanhan politiikan puolueena Vihreä liitto määrittyy sekä oikeistoon että vasemmistoon. Arvottaminen riippuu siitä, mihin puhuja itsensä vanhan politiikan ristiriitaulottuvuudella asemoi. Poliittisena turvapaikkana Vihreää liittoa arvotetaan myönteisesti neutraalina ja leimaamattomana puolueena. Tärkein lähde laadullisen asennetutkimuksen osalta oli Vesalan ja Rantasen (1999) Pelkkä puhe ei riitä. Retorisen sosiaalipsykologian tärkein lähde oli Billigin (1996) Arguing and thinking (2. painos). Tutkimusaiheen kannalta tärkeimmät lähteet olivat Hellstenin ja Martikaisen (2001) Nuoret ja uusi politiikka, Paakkunaisen (2003) toimittama "Kyllä politiikalle, mutta..." sekä Carterin (2001) The politics of the environment.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pääkaupunkiseudulla asuvien nuorten aikuisten sitoutumista poliittiseen järjestelmään. Kansalaisten sitoutuminen poliittiseen järjestelmään on keskeinen edellytys kyseisen järjestelmän pitkän aikavälin toiminnalle. Erityisesti urbaanien nuorten on usein mainittu muodostavan ryhmän, jonka politiikkasuhde on ongelmallinen perinteisten politiikkaan sitoutumisen muotojen kannalta. Väitetyn politiikasta irtautumisen on oletettu kohdistuvan erityisesti nuoriin. Nuoret aikuiset ovat kuitenkin tulevaisuuden politiikkaan osallistujia, mikä tekee heidän poliittiseen järjestelmään sitoutumisesta mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää pääkaupunkiseudulla asuvien nuorten aikuisten tapaa sitoutua poliittiseen järjestelmään. Tutkimuksessa tarkastellaan, onko nuorten aikuisten sitoutumisessa poliittiseen järjestelmään tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosien 1988 ja 2004 välisenä aikana. Tutkimuksen keskeinen näkökulma on tutkimusperinteessä vahvana elävä oletus kansalaisten ja politiikan muuttuneesta suhteesta ja ristiriitaisissa käsityksissä tämän muutoksen luonteesta. Kansalaisen ja poliittisen järjestelmän välisen suhteen muutoksen on nähty käytännön tasolla oletettu tarkoittavan muun muassa poliittisesta järjestelmästä irtautumista. Poliittinen järjestelmä on tässä tutkimuksessa määritelty David Eastonin kolmijakoisen mallin mukaan. Nuorten sitoutumista politiikkaan sen sijaan käsitellään arvo- ja asennepohjaisena sitoutumisena Eastonin esittämiin poliittisen järjestelmän osiin. Käytännössä sitoutumista mitataan erilaisten asenneväittämien avulla. Tämä tutkimus perustuu vahvasti kvantitatiivisiin menetelmiin. Tutkimuksen aineistona on käytetty vuosina 1988, 1995, 1999 ja 2004 kerättyjä pääkaupunkiseudun nuorten aikuisten haastattelututkimuksiin perustuvia survey-aineistoja. Tutkimuksen aineistoja tarkasteltiin muuttujien jakaumien perusteella, laskemalla muuttujista fragmentaatioarvot, laatimalla regressioanalyysejä sekä tekemällä aineistoista ryhmittelyanalyysit. Tutkimuksessa esitettävät tulokset perustuvat määrällisten aineistojen analyysiin erilaisin menetelmin. Tutkimuksen keskeinen tulos on havainto pääkaupunkiseudulla asuvien nuorten suhteellisen muuttumattomasta politiikkasuhteesta. Kyseinen ihmisryhmä ei näytä tämän tutkimuksen perusteella altistuneen oletetulle poliittisesta järjestelmästä irtautumiselle. Pääkaupunkiseudulla asuvien nuorten aikuisten sitoutuminen poliittiseen järjestelmään on itse asiassa jossain määrin kasvanut mittauksen kohteena olevalla ajanjaksolla. Tältä osin tämän tutkimuksen tulokset poikkeavat yleisessä keskustelussa kyseisen ilmiön ominaisuudesta esitetyistä käsityksistä.

Tyypillinen arava- ja korkotukivuokra-asunnonhakija pääkaupunkiseudulla on alle 35-vuotias yksinasuva ja yksin asuntoa hakeva. Kaupunkien vuokra-asuntoa hakevan tulot ovat pienemmät kuin yleishyödyllisiltä tahoilta asuntoa hakevan tulot. Haettava asunto on yleisimmin yksiö tai kaksio. Helsingistä asuntoa hakeva esittää usein myös aluetoiveen ja se on usein kantakaupunki. Tämän päivän asunnonhakijalle on tyypillistä, että hänellä on mahdollisuus odottaa sellaista asuntoa, joka vastaa mahdollisimman hyvin asunnolle asetettuja vaatimuksia. Asukasvalinta onkin muuttunut asunnon jaosta asunnon markkinoinniksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan arava- ja korkotukivuokra-asuntojen hakijarakennetta pääkaupunkiseudulla syys-marraskuussa 2005 kerätyn poikkileikkausaineiston perusteella. Tutkimuksen kohteena ovat pääkaupunkiseudun kuntien, Helsingin, Espoon ja Vantaan, sekä yleishyödyllisistä yhteisöistä VVO-yhtymä Oyj:n ja Sato-yhtymä Oyj:n em. kunnissa omistamien arava- ja korkotukivuokra-asuntojen hakijat. Tutkimuksella selvitetään, minkälaiset ruokakunnat pääkaupunkiseudulla hakevat arava- ja korkotukivuokra-asuntoa ja mistä syystä, miltä alueilta asuntoa haetaan, minkälaisia toiveita asunnon ja asumisalueen suhteen esitetään. Hakijaruokakuntia tarkastellaan niiden koon, perhetyypin, tulojen, varallisuuden, asunnontarpeen syyn ja tarjotusta asunnosta kieltäytymisen suhteen. Haettua asuntoa tarkastellaan sen huoneluvun, talotyypin, lisävarustetoiveiden ja sijainnin suhteen.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Kiinnostus terveyden alueellisia eroja kohtaan on viime vuosina tuntuvasti kasvanut. Erityisesti mielenkiinnon kohteena ovat olleet asuinalueiden ja sosiaalisen ympäristön itsenäiset terveysvaikutukset. Yksi keskeinen kiinostuksen kohde ovat olleet terveyden alue-erojen muotoutumisen perusta; ovatko alueelliset erot etupäässä seurausta eri ihmisryhmien, joilla on eriasteiset yksilöominaisuuksiin perustuvat terveydelliset riskitasot, kasautumisesta tietyille asuinalueille? Vai muotoutuvatko alueelliset erot vasta asuinalueilla – joidenkin ympäristöön liittyvien tekijöiden vaikutuksesta? Näiden kysymysten selvittämistä auttavat nk. monitasomallit, joiden käyttö alueellisten terveyserojen tutkimuksessa on viime vuosikymmenen aikana huimasti lisääntynyt. Niiden keskeinen idea on juuri yksilötasolla havaitun terveyden vaihtelun osittaminen alueiden väliseen ja yksilöiden väliseen osaan, mikä auttaa erottamaan sen vaikutuksen, joka on ympäröivän fyysisen ja sosiaalisen kontekstin aiheuttamaa. Tässä tutkielmassa on monitasoisia logistisia regressiomalleja käyttämällä pyritty selvittämään Helsingin kaupungin työntekijöiden henkisen hyvinvoinnin ja fyysisen toimintakyvyn alueellista vaihtelua ja sitä selittäviä niin yksilö- kuin aluetason tekijöitä. Tutkimuksen aineistona on käytetty laajaa, kaupungin työntekijöille suunnattua terveyskyselyä. Aineistossa on kattavat tiedot paitsi vastaajien sosiaalisista ja asumiseen sekä perhemuotoon liittyvistä taustoista, että esimerkiksi terveystottumuksiin liittyvistä tekijöistä. Tausta-aineistona on käytetty erilaisia tilastotietoihin perustuvia, asuinalueiden luonnetta kuvaavia muuttujia. Tutkimuksessa havaittiin fyysisen toimintakyvyn vaihtelevan alueiden välillä huomattavasti henkistä hyvinvointia enemmän. Molempien terveyden osa-alueiden aluevaihtelu näytti johtuvan suuremmalta osin alueiden asukasrakenteeseen liittyvistä tekijöistä kuin varsinaisista asuinalueiden vaikutuksista. Kuitenkin fyysisen toimintakyvyn havaittiin olevan kompositionaalisista tekijöistä riippumatta yhteydessä asuinalueen sosioekonomiseen tasoon niin, että sosioekonomisesti heikompiosaisilla alueilla fyysinen toimintakyky oli keskimäärin matalampi. Lisäksi havaittiin, että suurin suhteellinen merkitys oli juuri alueen huono-osaisuudella – erityisen hyväosaiset alueet eivät niinkään poikenneet keskimääräisitä alueista. Edelleen alueellinen huono-osaisuus näytti olevan jossain määrin irrallaan yksilötason huono-osaisuudesta fyysisen toimintakyvyn kannalta: huonompiosaisilla alueilla asuvat olivat terveyden näkökulmasta huonossa asemassa riippumatta yksilötason suojaavista tekijöistä, kuten tulotasosta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen taustalla on vuonna 1992 paljastunut laaja, noin kaksi vuotta kestänyt, nuorten tekemä rikossarja, jossa syytteitä nostettiin yhteensä 631 sadallekolmellekymmenelleviidelle(135) nuorelle. Poikia jutussa oli mukana yhteensä 126 ja tyttöjä 9. Oikeudenkäyntejä oli yhteensä 12 ja ne toteutuivat vuosina 1993-1994. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusote on fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimustehtävänä on tarkastella rikolliseen ja kiellettyyn toimintaan osallistuneiden nuorten näkemyksiä ja kokemuksia yhdestä elämänvaiheesta, jolle tyypillistä oli rikolliseen toimintaan osallistuminen. Tarkemman tarkastelun työssä saa nuorten ajatukset ja kokemukset liittyen rikoksentekoon, elämiseen lähiöjengissä, ihmissuhteisiin, arvomaailmaan ja tulevaisuuskuvaan. Tutkimuksen kohderyhmänä on kaksitoista, haastatteluhetkellä 16-19-vuotiasta nuorta rikoksentekijää, joita haastateltiin teemahaastattelua käyttäen. Muu tutkimusaineisto muodostuu poliisin esitutkintapöytäkirjoista, henkilötutkinta-asiakirjoista, tutkijan havaintopäiväkirjasta, perustietolomakkeesta, sosiaaliviraston asiakirjoista ja tuomiolauselmista. Haastatteluaineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Nuorten rikollisuutta on työssä tarkasteltu ilmiötasolla tutkimusperinteiden ja tilastotietojen valossa. Tutkimustulosten mukaan nuorten elämä koostui lähinnä vapaa-ajasta. Elämä kulki kavereiden kanssa musiikkia kuunnellen, videoita katsoen, päihteitä käyttäen ja rikoksia tehden. Nuorten pääasialliset rikokset liittyivät autojen, päihteiden ja tupakan varastamiseen. Joukossa oli myös huumausainerikoksia, petoksia ja pahoinpitelyjä. Motiiveina rikolliseen toimintaan olivat pääasiallisesti jännitys ja tekemisen puute. Rikoksia tehtiin sekä yhdessä että yksin, selvänä sekä humalassa. Kiinnijäämisen yhteydessä poikia kuulusteltiin pääasiallisesti kolme päivää yhtäjaksoisesti, jolloin he olivat pidätettyinä. Pojat kuvaavat sellissä vietettyjä päiviä aika ankeiksi. Lisäksi psyykkistä kuormittavuutta lisäsi se seikka, etteivät he tienneet, mitä kaverit olivat jo kertoneet. Päihteiden käyttö oli suhteellisen runsasta. Koulussa käytiin, jos huvitti tai jaksettiin. Koulu koettiin lähinnä ikävystyttävänä paikkana, mutta työnteko poikia kiinnosti. Poikien arvomaailmaa sävytti salliva suhtautuminen sellaiseen rikollisuuteen, jota he itse harrastivat. Vakavampi rikollisuus tuomittiin ankarasti. Pojat tunsivat hyvin rikosseuraamusjärjestelmän ja luottivat siihen, etteivät joudu vankilaan. Poikien suhdeverkosto koostui kavereista, jotka olivat tärkeitä. Koti koettiin lähinnä ruokailu- ja nukkumispaikaksi. Välit vanhempiin olivat viileähköt. Osa pojista suhtautui luottavaisesti tulevaisuuteen, joskin harvalla oli ajatuksia siitä, mitä pitäisi tehdä oman tulevaisuutensa eteen. Poikien elämästä tiedetään vielä vuoden 1997 vaiheilla, jolloin kolme poikaa oli saanut toimeentulotukea tilapäisesti ja kaksi pitemmän aikaa. Lisäksi tiedetään, että viidelle pojalle on kirjattu uusia rikoksia, joista kahdelle useita. Tutkimuksesta jäi mieleen päällimmäisenä kolme asiaa - onnistumisen kokemukset, katumuksen tunteen puute ja näköalattomuus tulevaisuuteen.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen kohteena on työttömien työnhakijoiden kokemukset työstä ja työnhausta työvoimatoimiston asiakkaana pääkaupunkiseudulla. Tutkimuksessa selvitän työttömien suhdetta työhön työnhakutilanteen yhteydessä. Lähtöajatuksena oli, että rakennemuutos on vaikuttanut työn merkitykseen ja työvoimapolitiikka työnhakutilanteeseen. Monelle työttömälle uuden työn hakeminen on ongelmallista nykyisiltä työmarkkinoilta. Työvoimatoimisto toteuttaa työvoimapolitiikkaa käytännössä, joten tutkimuksessa tarkastelen työvoimatoimiston palvelujen merkityksiä työttömille. Tutkimusaineisto on kerätty laadullisella haastattelumenetelmällä. Tutkimuhaastattelut tapahtuivat Vantaan työvoimatoimistossa. Haastattelin kokeneita ammattiosaajia eri aloilta, joiden yhtäjaksoinen työttömyys ei ollut pitkä. Haastattelujen runkona olivat teemat. Taltioitujen kokemuskertomusten analyysimetodina on ollut grounded theory. Rakennemuutoksen ja työttömyyden kokemukset ovat vaikuttaneet syvästi ihmisiin. Palkkatyö on edelleen tärkeää, mutta työlle asetetaan ehtoja: tulevaisuuden turvaa, sosiaalisia ja materiaalisia ehtoja ja vaihtoehtotoimintaa. Työn pitää olla paikallista, mielekästä, jatkuvaa ja varmaa. Työmarkkinat tarjoavat epätyypillisiä töitä. Työssä on edelleen tärkeää ajan rakentuminen päivittäin, sosiaaliset kontaktit sekä säännöllinen toiminta. Materiaaliset ehdot ovat tutkimuksen mukaan heikkenemässä. Vaihtoehtoinen toiminta ei liity työhön, vaan työttömän oman tahdon ja elämän mukaiseen toimintaan. Työtön haluaa toimia kotiäitinä tai ns. elää itselleen. Vaihtoehtoisessa toiminnassa työnhaku ei ole ensisijaista ja työttömyysturva mielletään kansalaispalkaksi. Työttömät odottavat työvoimatoimiston palveluilta säännöllisyyttä, yksilöpalvelua, työmahdolisuuksia ja tukea työnhakuun. Odotukset ja palvelujärjestelmä eivät aina kohtaa käytännössä. Passiivisimmat työnhakijat alkavat pitää työvoimatoimiston palvelujärjestelmää korvikkeena työssäkäynnille, jolloin työttömyys alkaa pitkittyä. Tutkimuksen mukaan aktiivinen työnhaku on vähäistä, koska työnhakutavoitteet ovat epäselviä, työt epätyypillisiä ja nykyinen koulutustaso ei riitä mielekkäisiin työtehtäviin. Työvoimapolitiikka, työttömyysturvalaki ja työttömien työlle asettamat ehdot ajautuvat käytännössä ristiriitaan. Useimmat työttömät lieventävät työlle asettamiaan ehtoja työttömyysturvan menettämisen pelossa ja taipuvat työvoimapolitiikan vaateisiin. Tutkimuksen tärkeinä lähteinä ovat Richard Sennetin (2002) kuvaus työn uudesta järjestyksestä, Ulrich Beckin (2000) näkemykset työstä länsimaisissa yhteiskunnissa, Kari Vähätalon (1998)tutkimukset työttömyydestä suomalaisessa yhteiskunnassa sekä Marie Jahodan (1982) analyysi työstä ja työttömyydestä. Työvoimapolitiikan ja uudistukseen liittyvissä kysymyksissä tukeudun Skogin ja Räisäsen (1997)selvityksiin sekä Arkilin ym. (2000) arviointeihin.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan pääkaupunkiseudun sosiaalisessa rakenteessa tapahtunutta muutosta vuodesta 1990 vuoteen 1995. Lähtökohtana tutkimukselle on analysoida, tapahtuiko pääkaupunkiseudulla laman aikana sosiaalista polarisaatiota. Tätä tarkastellaan ammatti-, koulutustaso- ja tulorakennetta tutkimalla. Lisäksi huomiota kiinnitetään koulutus- ja ammattiryhmittäisiin tuloerojen muutokseen, sekä tarkastellaan ammatti- ja koulutusrakenteiden muutoksien syitä. Tutkimuksen aineistona käytetään noin 11 % otosta yksilötasoisesta rekisteriaineistosta, Eksy95:stä. Tämä aineisto perustuu vuoden 1995 väestölaskentojen pitkittäisaineistoon, jota on täydennetty muista rekistereistä saatavilla tiedoilla. Eksy-aineisto on muodostettu professori Tapani Valkosen ja Tilastokeskuksen yhteistyönä. Aineisto koostuu yhteensä 66 621 havainnosta, joista 67 % oli mukana molempina vuosina. Tutkimus on rajattu koskemaan pääkaupunkiseudulla asuvia 25–64 -vuotiasta väestöä. Laman aikana yksi pääkaupunkiseudun sosiaalisessa rakenteessa tapahtunut merkittävä muutos oli ammatissa toimimattoman väestön osuuden kasvu 20 %:sta 30 %:iin. Ammattirakenne muuttui entistä toimihenkilövaltaisemmaksi työntekijöiden osuuden laskiessa. Suurimman koulutusasteryhmän muodostivat sekä vuonna 1990 että 1995 enintään peruskoulun suorittaneet. Tämän ryhmän osuus kuitenkin laski ja perusastetta korkeammin koulutettujen osuus nousi. Mediaanitulot laskivat laman aikana niin miehillä kuin naisillakin. Tulojen laskiessa myös ammatti- ja koulutusryhmien väliset tuloerot kasvoivat. Ammatti- ja koulutusasterakenteiden muutoksen taustalla vaikuttavat kolme tekijää: siirtyminen ryhmästä toiseen sekä muuttoliikkeen ja iän vaikutus. Ammattirakenteen muutoksesta saatava kuva riippuu käytetystä ammattirakenteen luokittelusta. Tilastokeskuksen luokittelulla eniten merkitystä on ammattiryhmästä toiseen siirtymisellä. Eksy-luokituksella puolestaan muuttoliikkeen vaikutus korostuu. Koulutusasterakenteen muutoksessa vaikuttavin tekijä on ikä: nuoremmat ikäluokat ovat vanhempia ikäluokkia koulutetumpia. Tutkimuksen kaksi tärkeintä ulkomaista innoittajaa olivat Saskia Sassen ja Chris Hamnett, kotimaisista tutkimuksista tärkeimmiksi nousivat Mari Vaattovaaran, Matti Kortteisen ja Markku Lankisen Helsingin ja pääkaupunkiseudun sosiaalista rakennetta sekä segregaatiota koskevat tutkimukset.