Search

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Background Teachers' self-reported stress is related to the quality of teacher–student interactions and students' learning outcomes. However, it is unclear if teachers' physiological stress is related to child-centred teaching practices in the classroom and whether teaching practices mediate the link between teachers' stress and students' learning outcomes. Aims We studied the effect of teachers' physiological stress and self-reported stress on their teaching practices and thereby on students' learning outcomes in math. Sample A total of 53 classroom teachers and 866 Grade 1 students participated in the study. Methods Salivary cortisol in the middle of the school day and cortisol slope from morning peak to evening were used as indicators of teachers' physiological stress, in addition to self-reported teaching-related stress. Teaching practices were observed with the ECCOM instrument. Students' math skills controlled for gender and previous skills were used as a measure of learning outcomes. Data were analysed with a two-level SEM. Results Teachers' physiological stress did not have an effect on teaching practices or students' math skills. Teachers reporting less stress used relatively more child-centred teaching practices compared with teacher-directed ones. These practices had a marginal effect on classroom-level differences in the gain of students' math skills in Grade 1. There was neither a direct nor indirect effect from teachers' stress on students' math skills. Altogether, our model explained 77% of classroom-level variance in math skills. Conclusions Teachers' self-reported stress has an effect on their teaching practices, which, in turn, have a marginal effect on students' learning outcomes. peerReviewed

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten oppilaslähtöisyys ja dialogisuus ilmenevät matematiikassa ja miten ne kytkeytyvät toisiinsa erityisesti oppilaiden näkökulmien, ajatusten ja kokemusten huomioimisen kautta. Tutkimuksen aineistoksi valittiin matematiikan aineenopettajaopiskelijoiden pitämiä oppitunteja, joissa havaittiin keskimääräisesti enemmän oppilaslähtöisyyden ja dialogisuuden ilmenemismuotoja. Keskustelunanalyysin keinoin osoitettiin, että oppilaslähtöisyyttä ja dialogisuutta voidaan edistää niin matematiikkaa kuin muitakin aiheita käsittelevissä opetuskeskusteluissa. Esimerkkien avulla pohditaan, miten vallitseva auktoritatiivinen ja oppiainekeskeinen opetusvuorovaikutus on haastettavissa jo opettajaopiskelijoiden opetusharjoittelun aikana. peerReviewed

nonPeerReviewed

Vuonna 2019 levinnyt ilmastolakkoliike näytti lasten ja nuorten yhteiskunnallisen vaikuttamisen tarpeen. Tässä tutkimuksessa tahdoin luoda perusopetukseen ympäristötaideprojektin täyttämään tätä tarvetta. Tutkimuksessa yhdistelen kriittistä teoriapohjaa, ympäristökasvatusta ja taidekasvatusta. Kriittistä taustaa tarkastelen kriittisen pedagogiikan, taistelevan tutkimuksen ja oppilaslähtöisen kasvatuksen lähtökohdista. Ympäristökasvatusta tarkastelen taas ekososiaalisen sivistyksen ja kriittisen ympäristökasvatuksen kautta. Taidekasvatusta tarkastelen kriittisen taidekasvatuksen ja tutkimusprojektin pohjana toimivan taideperustaisen ympäristökasvatuksen kautta. Lisäksi tutkin oppilaiden luontosuhdetta, sillä se vaikuttaa oppilaiden kokemuksiin projektista. Toteutin projektin syyskuussa 2019 pirkanmaalaisen 4. luokan kanssa. Heidän tehtävänään oli suunnitella ja toteuttaa yhteinen vaikuttava ympäristöprojekti. Tutkimusprojektissa oppilaat toteuttivat mahdollisimman oppilaslähtöisesti ja konsensusmenettelyyn perustuen yhteiskunnallisesti vaikuttavan ympäristötaidenäyttelyn, johon kuvattiin oppilaiden tekemiä teoksia heille itselleen merkityksellisistä aiheista. Näyttely toteutettiin julkisessa tilassa oppilaiden naapurikaupunginosassa. Tutkimuksen analyysi on toteutettu fenomenologis-hermeneuttisesti. Tutkimuksen aineistona olen käyttänyt ryhmähaastatteluja, lausetäydennysmenetelmällä kerättyjä oppilaiden luontokäsityksiä, oppilaiden näyttelyä varten tuottamaa kuvallista aineistoa ja siihen liitettyjä tekstejä sekä omia muistiinpanojani. Analyysin perusteella oppilailla on laajasti tietoa erilaisista ympäristöön liittyvistä ongelmista. Teoksensa he toteuttivat kuitenkin hyvin konkreettisista aiheista. Oppilaiden ihmiskeskeinen luontosuhde näkyi heidän suhtautumisessaan projektissa esille tuomiinsa aiheisiin. Oppilailla oli hyvin selkeä ja rajattu kuva koulusta ja koulunkäynnistä, eivätkä oppilaat siksi kokeneet projektia osaksi koulua. Oppilaat kuitenkin kokivat projektin hyvin positiivisesti. Oppilaat nostivat tästä esiin erityisesti vapauden tunteen ja vaikuttamismahdollisuuden. Vaikka oppilaiden luontosuhde olikin enimmäkseen ihmiskeskeinen, oli heidän suhtautumisensa luontomyönteistä. Oppilaiden motivoituneisuus on hyvä lähtökohta, jonka avulla oppilailla voi herätä luontokeskeisempiä ajatuksia kokemuksellisuuden kautta. Luontokeskeisempää ja kriittistä ajattelua tarvitaan viheliäiden ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa. Jatkotutkimusta voisi toteuttaa erilaisten luokkien ja opettajien kanssa, jotta projektin vaikutuksia voisi tutkia laaja-alaisemmin. Luontosuhdetutkimusta taas voisi toteuttaa koulukontekstin ulkopuolella.

Pekka Peura on vantaalainen lukion fysiikan ja matematiikan opettaja, joka viime vuosina on tullut tunnetuksi kehittämänsä oppilaslähtöisen opettamisen mallin myötä. Nimensä mukaisesti mallissa oppilaat lähtökohtaisesti pyrkivät ratkomaan tehtävät ja etsimään tietoa itsenäisesti, mutta opiskelussa voi käyttää apuna myös kaverin, pienryhmän ja viime kädessä opettajan tukea. Näillä keinoilla pyritään siihen, että oppilaat aktivoituisivat oppitunneilla ja näin sisäistäisivät oppimansa asiat entistä tehokkaammin ja ennen kaikkea huomattavasti syvemmin. Kandidaatintutkielmassani pohdin, kuinka tällaista ”Peurametodia” voisi hyödyntää yläkoulun musiikintunneilla. Musiikki oppiaineena on äärimmäisen tärkeä, ja vaikka se usein leimataankin vähäpätöisemmäksi ”hupiaineeksi” koulussa, sen kautta oppilaat voivat opetella todella monenlaisia ja tärkeitä elämäntaitoja, kuten tunteiden hallintaa ja käsittelyä, loogista päättelyä, organisointia, kulttuuritietoisuutta sekä äänenhallintaa, kuuntelemista ja näiden vaikutusmahdollisuuksia. Keskeisiä teemoja oppilaslähtöisen musiikinopetuksen kehittämisessä ovat opetussuunnitelman sisällön ja tavoitteiden soveltuvuus ja toteuttaminen käytännön työssä, oppilaiden ja opettajan välinen hyvä vuorovaikuttaminen, opettajan tietoisuus hyvän opettamisen periaatteista sekä puitteiden ja resurssien vaikutus. Aiheesta on hyvä tehdä myös jatkotutkimuksia, joilla voidaan ilmentää oppilaslähtöisyyttä musiikintunneilla käytännössä. Tällaisella tutkimuksella saadaan täsmennystä siihen, mitkä asiat toimivat oppilaslähtöisesti yläkoulun musiikintunneilla, ja mitkä puolestaan eivät. Heikon valtakunnallisen taloustilanteen ohella tästä on varmasti hyötyä käytännön työtä tekeville musiikinopettajille – uusien ideoiden, inspiraation ja motivaation kautta voidaan Peuran tapaan innostaa myös muita opettajia kehittämään ammattitaitoaan, lisäten näin myös oppilaiden viihtyvyyttä ja taitojen kehittymistä.

Tässä tutkimuksessa tarkoituksenamme oli selvittää, eroavatko oppilaslähtöiseen liikunnanopetusinterventioon osallistuneiden alakoululaisten kokemukset koetusta autonomiasta sekä liikuntaa opettavan luokanopettajan demokraattisesta käyttäytymisestä ja hänen tarjoamastaan sosiaalisesta tuesta verrattuna kontrollikoulun oppilaiden kokemuksiin. Halusimme myös selvittää, erosivatko interventioon osallistuneiden tyttöjen ja poikien kokemukset toisistaan. Tutkimuksemme oli Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen ja liikuntakasvatuksen laitoksen yhteistyönä toteuttaman Liikuntatunnit kaikille aktiiviseksi – CDG-malli opetuksen tukena -hankkeen osatutkimus, joka toteutettiin marraskuun 2011 ja maaliskuun 2013 välisenä aikana. Interventio pohjautui australialaiseen Quayn ja Petersin (2008, 2012) Creative Physical Education -malliin, jonka keskiössä ovat oppilaan sosiaaliset, kognitiiviset sekä motoriset taidot. Aineistomme koostui kahden jyväskyläläisen alakoulun 4–6-luokkien oppilaista. Hankkeen interventiokoulusta tutkimukseen osallistui 161 oppilasta (83 tyttöä, 78 poikaa) ja kontrollikoulusta 152 oppilasta (67 tyttöä, 85 poikaa). Toistettujen mittausten MANOVA koe-kontrolliasetelma ei osoittanut tilastollista muutosta oppilaiden arvioissa liikuntaa opettavasta opettajastaan, mutta luokkatasoittain tarkasteltuna interventio vaikutti tilastollisesti merkitsevästi interventiokoulun kuudennen luokan oppilaiden kokemuksiin. Kuudesluokkalaisten mielestä liikuntatuntien toiminta oli autonomisempaa ja opettajat käyttäytyivät demokraattisemmin interventiokoulussa kuin kontrollikoulussa. Kuudennen luokan keskiarvot opettajan antamasta sosiaalisesta tuesta laskivat tutkimusjakson aikana molemmissa kouluissa, mutta interventiokoulussa lasku oli tilastollisesti merkitsevästi vähäisempää. Interventioon osallistuneiden tyttöjen ja poikien kokemuksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. peerReviewed

Pia-Maria Hemmola (2014). Liikunnanopettajien käsityksiä ja kokemuksia esteettömästä lii-kunnanopetuksesta. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, Liikuntapedagogiikan pro gradu – tutkielma. 86s. Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli selvittää liikunnanopettajien käsityksiä ja ko-kemuksia esteettömästä liikunnanopetuksesta. Aiheen valitsin siksi, että minua kiinnostaa liikunnanopetus, joka tavoittaisi kaikki kokoon, taitoon tai kykyyn katsomatta. Kohderyhmän muodostivat liikunnanopettajat, jotka olivat valmistuneet Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta, pääaineenaan liikuntapedagogiikka. Opiskelu- tai valmis-tumisajalla ei ollut väliä. Tutkimuksen aineiston keräsin haastattelemalla yhdeksän liikunnanopettajaa. Nauhoitin haas-tattelut, minkä jälkeen litteroin ne kirjalliseen muotoon. Tulkitsin aineistoa hermeneuttista kehää hyväksi käyttäen. Tutkimukseni oli luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkimukseni tieteenfilosofinen lähtökohta oli lähinnä fenomenologishermeneuttista tutkimusperinnettä, jolloin haastateltujen liikunnanopettajien kokemukset ja käsitykset nousevat erityisesti esiin. Tutkimukseni tarkoituksena ei ollut tuoda esille yleistettäviä havaintoja tai testata teoriaa, vaan tuoda esille liikunnanopettajien kokemuksia ja käsityksiä esteettömästä liikunnanopetuksesta. Laadullisen työn luonteesta johtuen, en voi tehdä tuloksista yleistäviä päätelmiä. Liikunnan-opettajien vastauksista nousi esiin, että kaikki liikunnanopettajat olivat hyvin tyytyväisiä kou-lutuksesta saamaansa liikunnan lajitaitoihin ja – tekniikoihin mutta koulutukseen kaivattaisiin lisää aitoja kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa. Liikunnanopettajan työn haasteita ovat edelleen suuret heterogeeniset ryhmät, resurssien niukkuus ja oppilaiden suuret taito- ja kyky-erot. Työn kautta koettiin opittavan asioita, mutta opettajilla oli epävarmuus ja pelko siitä, että toimiiko oikein. Pia-Maria Hemmola (2014). Teachers’ perceptions and experiences of an accessible physical education. Department of Sport Sciences, University of Jyväskylä, Master´s thesis. Physical education. 86pp. This master’s thesis was intended to find out the physical education teachers’ perceptions and experiences of an accessible physical education. I chose this topic because I am interested in physical education which would reach everyone without looking size, skills or ability. The target group was formed by the physical education teachers who were graduates of the Faculty of Physical education in University of Jyvaskyla, majoring in physical education ped-agogy. Study or completion time didn’t matter. Material for the study I collected by interviewing nine physical exercise teachers. I recorded the interviews, after which I made transcription. I interpreted the material by using the herme-neutic circle. The nature of my research was qualitative. The scientific starting point for this study was closest to the phenomenological-hermeneutical research tradition where the experi-ence and perception come in the surface. My research was not intended to test the theory or make generalizations but bring up the teacher’s experiences and conceptions of accessible physical education. Because of the nature of qualitative research, I am unable to make general conclusions out of the results. The teacher’s answers highlighted that they were very satisfied with the skills and techniques they had learned in their education, but could do more with authentic encounters with different people. The challenges in Physical education teacher’s job remain to be the large heterogeneous groups, scarcity of resources and big differences in the skills and ability of the students. The teachers experienced that they did learn by doing their job but the uncertainty if they did do the right things brought some fears. Key words: accessible physical education, education for physical education, differentiation, student orientation.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan nykyaikaista vieraiden kielten opetusta eriyttämisen näkökulmasta. Eriyttämisellä tarkoitetaan tässä yhteydessä opetusta, joka huomioi oppilaan yksilönä ; jokaisella oppilaalla on erilainen tausta, omat mielenkiinnon kohteensa ja tarpeensa. Eriyttäminen koskee siten kaikkia oppilaita, ei vain tiettyä osaa oppilasryhmästä. Kieltenopetuksessa onkin tärkeää käyttää erilaisia opetusmenetelmiä, jotka tukevat oppilaiden erilaisia tapoja oppia. Nykyisin kieltenopetusta voidaan kehittää ja monipuolistaa esimerkiksi kielisalkun avulla. Tutkimuksen tarkoituksena on esitellä kielisalkun ideologiaa ja selvittää, miten kielisalkku toimii eriyttämisen apuvälineenä vieraiden kielten opetuksessa. Tutkimuksessa käsitellään sekä opettajien että oppilaiden kokemuksia salkkutyöskentelystä kielten tunneilla. Tutkimusta varten on haastateltu kolmea kieltenopettajaa, jotka käyttävät salkkutyöskentelyä aktiivisesti opetuksessaan. Opettajat kertovat salkkutöiden toteuttamisesta käytännössä ja pohtivat, kuinka salkkutyöskentely tukee oppilaiden oppimista. Lisäksi suoritettiin tutkimusta tukeva projekti eräässä yläkoulussa, jossa oppilaat tekivät ranskan kurssilla salkkutöitä ja kommentoivat työskentelyä jälkikäteen kyselylomakkeella. Opettajien mukaan salkkutyöskentely lisää oppilaiden motivaatiota ja näin myös oppimistulokset paranevat. Salkkutyöskentely antaa oppilaalle mahdollisuuden edetä oman osaamisensa mukaan, ja vertailu muihin oppilaisiin vähenee. Jokainen oppilas voi kokea onnistumisen elämyksiä huomatessaan kielitaitonsa kehittyvän. Salkun avulla eriyttäminen tapahtuu luonnostaan, eivätkä oppilaat tunne olevansa eriyttämisen kohteena. Myös yläkoulussa toteutettu projekti antoi viitteitä siitä, että oppilaiden motivaatio kasvaa, kun he saavat päättää osin itse millaisia töitä tekevät tunnilla. Oppilaan ja opettajan roolit ovatkin muuttumassa niin, että oppilaan autonomia lisääntyy, ja opettaja on oppimisen ja työskentelyn ohjaaja, ei niinkään tiedonvälittäjä. Salkkutyöskentely lisää myös autenttisuutta oppitunneilla, mikä tekee kielenoppimisesta mielekkäämpää ja merkityksellisempää oppilaalle.

Vapauttava laulupedagogiikka on pro gradu -opinnäytetyö, jonka tavoitteena on määritellä laulupedagogista mallia yhdistelemällä oppilaslähtöisiä suuntauksia, kuten psykofyysistä musiikkipedagogiikkaa, Paulo Freiren kriittistä vapautuksen pedagogiikkaa, Eira Korpisen kokonaisvaltaista koulukasvatusmallia, sekä tutkivan opettajan ja oppilaan kokemuksia. Tutkimus on luonteeltaan narratiivinen. Johtopäätöksiä ja tutkimustuloksia ei pidä tulkita yleiseksi totuudeksi, vaan tutkijan subjektiiviseksi näkemykseksi. Lauluopettajien koulutuksessa ei anneta kovin paljon tietoa psykologisten seikkojen vaikutuksesta laulutekniikkaan ja opettamiseen. Tutkielma pyrkii tuottamaan tietoa näistä ilmiöistä esimerkkioppilaan vapautumistarinan muodossa. Pro gradussa kuvaamani Wilhelmiinan yhdeksän laulutunnin jakso keväällä 2010 laulua vapauttavine työkaluineen (esimerkiksi improvisaatio ja dialogisuus) edisti hänen laulamistaan. Sekä laulutekniikka, että suhtautuminen omaan laulamiseen vapautui. Tuloksissa tuli esiin myös, että oman opetuksen tutkiminen – käyttöteorian hahmottaminen ja oman opetuksen kriittinen pohtiminen – on hyödyllistä opettajalle.