Search

The present study examined the traces of neoliberal ideology in O-level English language textbooks taught in elitist private schools in Pakistan that follow the UK-based international educational system administrated by the University of Cambridge under the General Certificate of Education (GCE). Analysis in the study was informed by Fairclough's CDA writings. Moreover, Bourdieu's views on neoliberalism were also considered to shed some light on neoliberal ideology in the textbooks. Findings suggest that several neoliberal themes were evident in the textbooks under scrutiny, including marketization, consumerism, branding, celebrity culture, competition, individualism, self-responsibility and self-entrepreneurship, mobility, new ‘Othering’ strategy and English as a neoliberal skill. Based on the findings, we argue that the global ELT industry that produces teaching materials, including textbooks for the periphery is a major contributor to the neoliberal world order maintained by the local (political) elite in the government(s) e.g. Pakistan in case of the present study. The textbooks prepare learners for a competitive world rather than a world based on cooperation, mutual progress, and happiness. The study thus questions such neoliberal hegemony encoded in the textbooks and argues for critical examination and selection of the materials for contexts where English is taught as a foreign language. peerReviewed

Tutkielma käsittelee ruumiin ja sukupuolen representoimista perusopetuksen vuosiluokkien 3–6 äidinkielen ja kirjallisuuden Huima-oppikirjasarjassa. Tavoitteena on lisäksi osoittaa, missä määrin oppikirjat vastaavat Opetushallituksen oppikirjojen laadintaa sekä opetusta koskevien ohjeistusten tavoitteita yhdenvertaisuuden ja sukupuolen moninaisuuden toteutumisesta. Aineistona ovat painetut Huima 3–6 -oppikirjat, niiden kuvat ja tekstit sekä tehtävänannot niiltä osin, kun ne laajentavat kuvitusta ja tekstejä ruumiin ja sukupuolen moninaisuuden näkökulmasta. Analyysissä keskitytään erityisesti oppikirjojen lainaamiin kertomuskatkelmiin lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Oppikirjojen esittelyn ja analyysin tukena ovat myös Huima 3, 4, 5 ja 6 Opettajan oppaat. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu Judith Butlerin ja Sara Ahmedin sukupuolikäsityksistä ja teorioista sukupuolen performatiivisuudesta, ruumiiden toimintamahdollisuuksista sekä käsityksistä norminmukaisen ja -vastaisen ruumiin kokemuksesta maailmassa. Nämä yhteiskuntatutkimuksen teoriat syventävät metodia, jossa feministinen ja multimodaalinen lähiluenta kietoutuvat yhteen oppikirjatutkimuksen kanssa. Tutkielman kuvakirjatutkimuksellisen teoriapohjan muodostavat Kai Mikkosen ja Sirke Happosen kuvakirjatutkimuksen perusteet. Tutkielma etenee keskeisten käsitteiden kuten representaation, ruumiin, sukupuolen ja normin määrittelystä sekä tutkimusmetodin esittelystä kohdeteosteni tarkempaan analyysiin ruumiin ja sukupuolen representaatiosta. Analyysissä tarkastellaan aineistoesimerkein sekä oppikirjasarjan normatiivisia käsityksiä purkavia että toistavia esityksiä. Huomio kiinnittyy ruumiin representaation osalta etnisyyden sekä norminvastaisten ja -mukaisten ruumiiden esittämiseen. Sukupuolen representaatiota analysoidaan erilaisten sukupuolittavien piirteiden, sukupuolen performoinnin ja toimintamahdollisuuksien näkökulmista. Lisäksi analysoidaan antropomorfisten eläinhahmojen sukupuolen ilmenemistä sekä seksuaalisuuden representaatiota Huima-oppikirjoissa. Tutkielmassa keskeinen päätelmä on, että representaatio Huima-oppikirjasarjassa on kauttaaltaan melko normatiivista ja sukupuolen esitys binääristä. Oppikirjat päätyvät toistamaan ruumiiseen, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liitettyjä yhteiskunnallisia ja kulttuurisia normeja tekstivalinnoilla ja kuvituksilla. Oppikirjojen hahmot usein toistavat toiminnallaan stereotyyppistä esitystä sukupuolestaan ja ohjaavat tekemään sukupuolta tämän mukaisesti. Lisäksi heteroseksuaalisuus on ainoa seksuaalisuuden muoto, jota oppikirjoissa ilmenee. Toinen keskeinen johtopäätös on, että Opetushallituksen tavoitteet ruumiin yhdenvertaisuuden ja sukupuolen moninaisuuden edistämisestä eivät täysin tyydyttävästi toteudu normatiivisen kuvaston ja representaation vuoksi. Huima-sarjan opettajan oppaat eivät eksplisiittisesti ohjaa tai anna vinkkejä keskusteluun, jolla olisi mahdollista laajentaa käsityksiä sukupuolesta ja sen moninaisuudesta. On opettajan pedagogisesta osaamisesta ja näkemyksestä kiinni, miten näitä teemoja opetuksessa edistetään ja nostetaan keskusteluun.

Tämä tutkielma on laadullinen vertaileva tutkimus, jossa tarkoitus on tarkastella sitä, miten venäläiset historioitsijat suhtautuvat valtiojohtoisesti tuotettuihin historian oppikirjoihin ja niiden sisältämiin virallisiin historiallisiin narratiiveihin. Tarkasteluni lähtökohtana on se, että Venäjä on ei-demokraattinen valtio, jossa kuitenkin yhä on jonkinlainen sananvapaus. Tutkielmassa vertaillaan kahdesta eri historian oppikirjasta esitettyjä kommentteja. Oppikirjoista ensimmäinen on vuodelta 2007, ja toinen vuodelta 2021. Aineistona tutkielmassa on venäläisten historian tutkijoiden kommentit historian oppikirjoista Noveišaja istorija Rossii 1945–2006: Kniga dlja utšitelja eli Uusi Venäjän historia 1945–2006: kirja opettajalle sekä Istorija Rossii 10 eli Venäjän historia 10. Tutkielman aineisto kerättiin Yandex-hakupalvelun ja Integrum-tietokannan avulla. Aineiston keräyskriteerinä oli se, että kommentoija, tekstin kirjoittaja tai haastateltu on venäläinen historioitsija, joka kommentoi jompaakumpaa historian oppikirjaa omalla nimellään. Oppikirjoista molemmilla on sidos Venäjän valtioon. Vuonna 2007 julkaistu Uusi Venäjän historia 1945–2006: kirja opettajalle julkaistiin Vladimir Putinin hallinnon tilauksesta. Vuonna 2021 julkaistua oppikirjaa taas oli tekemässä Venäjän sotahistoriallinen seura (Rossijskoe voenno-istoritšeskoe obštšestvo, RVIO), joka perustettiin Putinin aloitteesta vuonna 2012 ja jonka puheenjohtaja Vladimir Medinski on toiminut Putinin hallinnon kulttuuriministerinä vuosina 2012–2020 ja Putinin neuvonantajana vuodesta 2020 alkaen. Tutkimustehtävänä tutkielmassa on tarkastella sitä, miten venäläiset historioitsijat suhtautuvat näihin historian oppikirjoihin ja niiden sisältämään viralliseen historialliseen narratiiviin. Historia, kollektiivinen muisti ja historiallinen narratiivi ovat valtiolle tärkeitä, sillä ne määrittävät kansallista identiteettiä. Muisti ja identiteetti eivät ole pysyviä, vaan jatkuvasti muuttuvia prosesseja. Tutkielmani kohteena oleva historioitsijoiden keskustelu oppikirjoista ja niiden virallisesta historiallisesta narratiivista on merkityksellistä, koska se liittyy jatkuvaan muistin ja identiteetin määrittelykamppailuun. Tutkimusaineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla siten, että laajana kehikkona toimi historiapolitiikan käsite. Kehikon kautta aineistoa teemoiteltiin kolmeen pääkategoriaan. Ensimmäinen kategoria käsittelee sitä, miten historioitsijat kommentoivat oppikirjojen asiasisältöjä. Toisen teeman kautta tarkasteltiin sitä, mikä historian opetuksen tarkoitus valtiojohtoisesti tehdyissä oppikirjoissa on ja mikä sen toisaalta historioitsijoiden mielestä pitäisi olla. Tutkielmassa tunnistettiin sekä myötäileviä että kriittisiä suhtautumistapoja historian oppikirjojen sisältämään viralliseen historialliseen narratiiviin. Molempia oppikirjoja kritisoitiin esimerkiksi valtiokeskeisyydestä, tavallisen kansan unohtamisesta ja Stalinin ajan rikosten vähättelystä ja vääristelystä. Valtaosa historioitsijoista tulkitsi, että valtion harjoittama historiallisen narratiivin haltuun ottaminen on osa laajempaa konservatiivista käännettä Venäjällä, ja katsoi oppikirjan olevan keino kasvattaa oppilaita kansalaisuuteen ja patriotismiin. Erimielisyyksiä historioitsijoiden parissa esiintyi kuitenkin siitä, mitä patriotismi on ja tuleeko siihen kasvattaa – ainakaan historian avulla.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisuuden ilmenemistä ja suomalaisuuteen liittyviä puhetapoja suomen kielen ja kirjallisuuden viidennen luokan oppikirjoissa. Lisäksi huomio kiinnittyy monikulttuurisuuteen sekä tasa-arvoon. Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisuutta kysymällä: Miten suomalaisuutta esitetään viidennen luokan suomen kielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa? Miten monikulttuurisuus näyttäytyy suhteessa suomalaisuuteen näissä oppikirjoissa? Kyseessä on menetelmältään laadullinen, hermeneuttisella otteella toteutettu tutkimus, jolla pyritään inhimilliseen ymmärtämiseen. Tutkimuksen aineistona toimii peruskoulun viidennen vuosiluokan suomen kielen ja kirjallisuuden oppikirjat. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin, jota käytettiin tekstin ja kuvien tulkintaan. Tutkimustulokset osoittavat, että suomalaisuuden konstruktiot esiintyvät oppikirjoissa monin eri tavoin. Tutkimuksen mukaan havaittavissa oli symbolisia kuvauksia suomalaisuudesta, myyttisiä kuvauksia suomalaisuudesta, negatiivisten assosiaatioiden tuottamia kuvauksia suomalaisuudesta, monikulttuurisia kuvauksia suomalaisuudesta sekä suoraan poissulkevia ja toiseuttavia kuvauksia suomalaisuudesta. Tutkimuksessa ilmeni, kuinka kuvaa Suomesta ja suomalaisuudesta muodostettiin sekä vahvistettiin myyttisten kuvausten ja kansallisten symbolien avulla. Monikulttuurisuus oli tämän tutkimuksen oppikirjoissa melko vahvasti läsnä, mutta suomalaisessa kontekstissa monikulttuurisuus näyttäytyi osin yksipuolisena, erilaisuutta korostavana ja usein myös stereotypioita vahvistavana. Tässä tutkimuksessa mielenkiintoinen huomio liittyi siihen, kuinka suomalaisuuden kuvaa tasa-arvosta rakennettiin kaunistelemalla, jolloin tasa-arvo nähtiin Suomessa jo toteutuneena asiana. Näin ollen tasa-arvon paradoksista luonnetta siitä, kuinka tasa-arvoa käytetään myös ihmisryhmien välisten erojen tuottamiseen sekä eriarvoisuuden oikeuttamiseen, ei voitu tunnistaa. Tutkielma osoittaa, ettei ole mitenkään merkityksetöntä, kenen kertomuksia ja tarinoita koulussa luetaan.

peerReviewed

Verkkoversio: Helsingin yliopisto, 2023 3., uudistettu painos Liitteinä teksteihin liittyvät äänitteet MP3-muodossa

In this chapter, we analyse the features of textbooks that enable and facilitate their role as material agents in the classroom. Rather than analyse the ways textbooks are used in interaction with humans, we analyse the elements in the textbook itself that facilitate intra-action and the ensuing material agency. Based on a discursive analysis of self-assessment in one textbook and discussing that construct against the Finnish national core curriculum and previous research, we present an ‘ideal imaginary’ of classroom activities as construed in the textbook. This helps us understand the textbooks in their pedagogical ergonomics; i.e. as socio-material in the classroom. We conclude by discussing the ideological nature of the textbooks not only as describing, but materially constructing a learner agency that understands learning both as constructivist and behaviourist. This merging of pedagogic ideals promotes a particular kind of disciplined behaviour to the extent that learner behaviour and learning are inseparably intertwined.

Kielitietoisuuden ajatus on noussut keskeiseksi valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa ja koulussa, ja olennainen osa sitä on eri tiedonaloille ominaisen kielenkäytön sekä tiedonalakohtaisten termien tunteminen. Artikkeli tarkastelee kriittisen kielitietoisuuden näkökulmasta ja kielitieteellisen diskurssianalyysin menetelmin, millä eri tavoilla erikoisalan termeille rakennetaan kontekstia peruskoulun oppikirjoissa ja tiedettä yleistajuistavissa tietokirjoissa. Tekstiin rakentuvat kontekstit jaotellaan kategorioihin sen mukaan, mitä elementtejä termin taustasta kirjoitetaan tekstissä näkyviin. Analyysi osoittaa, että oppi- ja tietokirjojen kirjoittajilla on valittavanaan monenlaisia resursseja kontekstin diskursiiviseen konstruointiin: esimerkiksi nimettyyn tai implisiittiseksi jäävään yhteisöön, henkilöön, aikaan ja paikkaan kytkeminen. Konteksti voi myös jäädä tekstissä näkymättömäksi. Termien kontekstin rakentaminen tekee näkyväksi eri tiedonalojen sosiaalista todellisuutta ja luo siten pääsyä tiedonalojen tiedonmuodostusprosesseihin. Kontekstointiin käytetyt strategiat soveltuvat kielitietoisiksi käytänteiksi paitsi koulumaailmassa myös laajemmin tieteen vuorovaikuttaessa muun yhteiskunnan kanssa., The concept of language awareness has become central in Finnish schools and curricula during recent years. An essential part of language awareness is the notion of field-specific (subject-specific) languages. Informed by critical language awareness, the article examines how writers construct a context for the field-specific terms they introduce in the text. The data consists of textbooks and popular science books. By means of linguistic discourse analysis, text sequences introducing field-specific terms are categorized according to the elements that are constructed as a relevant context in the text: e.g. connecting the term to implicit or explicitly named communities, individual people, time and place, as well as representing the term without any social or historical context. By making visible the social and historical context of terms, writers can help readers to gain access to the discourse of field-specific knowledge. Linguistically aware representation of field-specific terms is relevant not only in school but also more broadly in the public communication of research-based knowledge.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani, miten sarjakuvia hyödynnetään suomi toisena kielenä (S2) -oppikirjoissa. Tarkastelen, mitä sisältöjä sarjakuvilla opetetaan ja millaisia käyttötarkoituksia sarjakuvilla on eri-ikäisille oppijoille suunnatuissa S2-oppikirjoissa. Sivuan tutkimuksessani myös sarjakuviin yhdistettyjä tehtäviä ja oppikirjojen muussa kuvituksessa käytettyjä sarjakuvalle ominaisia konventioita, kuten puhekuplia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu multimodaalisuuden tutkimuksesta, sarjakuvatutkimuksesta sekä sarjakuvan pedagogisia mahdollisuuksia käsittelevästä tutkimuksesta. Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä 12 suomi toisena kielenä -oppikirjasta. Tutkittavista oppikirjoista 8 on suunnattu peruskouluikäisille S2-oppijoille ja 4 aikuisille S2-oppijoille. Aineistossa ei ole lukioikäisille suunnattuja oppikirjoja. Peruskouluun suunnatut oppikirjat ovat harjoituskirjoja ja aikuisoppijoille suunnatut yhdistettyjä teksti- ja harjoituskirjoja. Tutkituissa oppikirjoissa on yhteensä 70 sarjakuvaa. Aineiston sarjakuvat ovat pääasiassa lyhyitä sarjakuvastrippejä, mutta aineistossa esiintyy jonkin verran myös muita sarjakuvan tyylilajeja. Kohdeaineiston oppikirjoissa on myös käytetty sarjakuvalle ominaisia konventioita osana muuta kuvitusta, ja kirjojen muu kuvitus on usein tyyliltään sarjakuvamaista. Yhdistän tutkimusmenetelmissäni laadullisen sisällönanalyysin sekä Kressin ja van Leeuwenin kuva-analyysin menetelmiä. Laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä on käytetty kohdeaineiston jäsentämiseen ja koodaamiseen sekä tutkittavien sarjakuvien jakamiseen alaluokkiin niillä opetettavien sisältöjen ja käyttötarkoitusten perusteella. Tutkimuksessa esitetään myös määrällisiä huomioita aineistosta. Sarjakuvien visuaalisia keinoja keskeisten sisältöjen opettamiseen analysoidaan yksityiskohtaisemmin Kressin ja van Leeuwenin kuva-analyysin keinoin. Sarjakuvalle hahmottuu tutkimuksessa kaksi keskeistä käyttötarkoitusta: sarjakuva opetusvälineenä ja sarjakuva kuvituksena. Sarjakuva opetusvälineenä -kategoriassa sarjakuva on merkittävässä asemassa sisältöjen oppimisen kannalta ja siihen voi olla liitetty myös tehtäviä. Sarjakuvaa käytetään aineistossa huomattavasti enemmän opetusvälineenä kuin kuvituksena. Sarjakuvaa käytetään opetusvälineenä etenkin aikuisille suunnatuissa S2-oppikirjoissa. Sarjakuva kuvituksena -kategorian sarjakuvat ovat keskeisten opittavien asioiden kannalta vähemmän merkittäviä ja pyrkivät visualisoimaan ja tukemaan opittavaa sisältöä. Sarjakuva kuvituksena -kategoria taas korostuu etenkin yläkouluikäisille oppijoille suunnatuissa Särmä-kirjasarjan oppikirjoissa, joiden sarjakuvat ovat epäautenttisia tekstejä. S2-oppijan näkökulmasta kuvituksella voi olla kuitenkin äidinkieliseen kielenkäyttäjään verrattuna suurempi merkitys opittavien sisältöjen sisäistämiseen ja tehtävien suorittamiseen. Laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä hyödyntäen oppikirjojen sarjakuville hahmottuu yhteensä viisi keskeistä opetettavaa sisältöä. Keskeiset aineistosta esiin nousseet opetettavat sisällöt ovat sanasto ja fraasit, variaatio, kielioppi, sarjakuva tekstilajina sekä suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri. Opetettavista sisällöistä frekventein on sanasto ja fraasit -kategoria, joka korostuu etenkin aikuisoppijoille suunnatuissa oppikirjoissa. Vaikka aineiston sarjakuvissa on paljon viittauksia suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, tarkoituksenmukaisesti suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria opettavat sarjakuvat ovat aineiston harvinaisin keskeisen opetettavan sisällön kategoria. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sarjakuvaa hyödynnetään aineiston S2-oppikirjoissa laajasti. Aineiston aikuisoppijoille suunnatuissa oppikirjoissa esiintyy sarjakuvia enemmän kuin peruskouluikäisille suunnatuissa kirjoissa. Oppikirjoissa on hyödynnetty myös paljon sarjakuviin yhdistettyjä tehtäviä. Kohdeaineiston oppikirjoissa sarjakuvalle ominainen symbolinen muotokieli ja sarjakuvamaisuus on yleistä useiden oppikirjojen sarjakuvien ulkopuolisessa kuvituksessa. Useissa oppikirjojen sarjakuvissa hyödynnetään sarjakuvan multimodaalisuutta siten, että sanallista ja visuaalista ilmaisua yhdistämällä tuetaan keskeisten opittavien sisältöjen hahmottamista.

Seksuaalikasvatus on keskeinen seksuaaliterveyden edistämisen strategia, ja se kuuluu jokaisen ihmisen seksuaalioikeuksiin. Suomen lukioissa seksuaalikasvatusta annetaan osana terveystiedon opetusta. Kotimaisten tutkimusten mukaan nuoret kaipaavat enemmän seksuaalikasvatusta, ja he hakevat tietoa epävirallisista lähteistä, mikäli virallinen seksuaalikasvatus ei vastaa nuorten tiedontarpeeseen. Myös tasa-arvokasvatus on merkittävä osa seksuaalikasvatusta. Edelleen kuitenkin esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin nuoriin kohdistuu syrjintää. Opetuksessa käytettävien oppikirjojen on parhaalla mahdollisella tavalla vastattava sen hetken tieteellisiä tutkimuksia, ja esitetyn tiedon on oltava perusteltua ja johdonmukaista. Kieli ja sen käyttötavat – myös oppikirjoissa – rakentavat ja heijastavat todellisuuttamme. Tämän tutkielman tarkoituksena oli kuvata seksuaaliopetuksen sisältöjä lukion terveystiedon oppikirjoissa 1980-luvulta tähän päivään. Tutkielman tavoitteena oli saadun tiedon avulla pohtia lukion terveystiedon oppikirjojen tehtävää tiedon antajina sekä niiden käyttämän kielen rakentamaa todellisuutta. Tutkielmassa tarkasteltiin myös ajan saatossa tapahtunutta muutosta seksuaalisuuden käsittelyssä lukion terveystiedon oppikirjoissa. Oppikirjojen analysoinnista neljän vuosikymmenen aikana saatu tieto auttaa ymmärtämään eri ikäpolvien tapaa nähdä ja ymmärtää seksuaalisuus. Tutkielman aineistona toimi seitsemän lukion terveystiedon oppikirjaa neljältä vuosikymmeneltä. Oppikirjoista analyysin kohteena olivat seksuaalisuuteen liittyvät kappaleet. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Aineisto koostui 117:stä tekstikirjan sivusta, joista muodostui yhteensä 2 757 pelkistystä. Tutkielman tuloksena syntyi kuvaus seksuaaliopetuksen sisällöistä 1980-luvulta 2010-luvulle. Seksuaaliopetuksen pääsisällöt olivat kaikkina aikoina suurimmalta osin yhteneviä. Tämän tutkielman mukaan seksuaaliopetuksen sisältöjä olivat seksuaalisuuden määrittely, seksuaalisuuden kehitys elämänkaaren aikana, seksuaalisuuteen vaikuttavat tekijät, seksuaalioikeudet, seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli, seksi osana seksuaalisuutta, seksuaalinen häirintä, raskaus ja lisääntymisterveys sekä ehkäisy. Seksuaalioikeudet ja seksuaalinen häirintä nousivat omina teemoinaan esiin vasta 2000-luvulta eteenpäin. Aiemmin niiden käsittely oli niin vähäistä, että ne sulautuivat osiksi muita kokonaisuuksia. Huolimatta yhtenevistä sisällöistä tapa puhua asioista muuttui neljän vuosikymmenen aikana. Retrospektiivinen tarkastelu osoitti, että oppikirjat heijastavat oman aikansa yhteiskunnassa vallitsevia näkemyksiä, mutta ovat myös yhteiskunnan realiteettien mukana muuttavia teoksia. Terveystiedon oppikirjat sisältävät tämän tutkielman mukaan laajasti tietoa seksuaalisuudesta. Aiempien tutkimusten mukaan nuoret kuitenkin kaipaavat lisää seksuaalikasvatusta. Terveystiedon oppikirjojen sisältöjen kehittämisessä nuorten tiedontarpeiden kuuleminen olisi tärkeää. Sexual education has a central role as one of the sexual health promotion strategies. Sexual education belongs to everyone’s sexual rights. In Finnish high schools, sexual education is part of a subject called health education. Finnish studies show that young people would like to have more sexual education and they use unofficial sources for information if the official sexual education does not respond to their needs. Education about equality is also a significant part of sexual education. However, some sexual and gender minorities still face discrimination. Textbooks used at schools are meant to provide the best knowledge available. Language and the way it is used - also in textbooks - build and reflect our reality. The purpose of this study was to describe the contents of sexual education from 1980’s until 2010’s in Finnish health education textbooks that are used in high schools. The aim of this study was to utilize the findings to analyse the purpose of textbooks as knowledge providers as well as the reality those textbooks create. This study also examined how sexual education in health education textbooks has changed over these four decades. Retrospective view might help to understand how different generations perceive sexuality. The research data consists of seven health education textbooks from four decades. The analysis focused on the chapters that covered sexuality. The material was analysed by using inductive content analysis. The data included 117 pages, which provided 2 757 reductions altogether. The analysis formed a description of the themes of sexual education from the 1980’s until the 2010’s. The main themes of sexual education during all decades were more or less the same. According to the findings of this study, the themes of sexual education were defining sexuality, development of sexuality during one’s lifetime, factors affecting sexuality, sexual rights, sexual orientation and gender, sex as a part of sexuality, sexual harassment, pregnancy and reproductive health and contraception. Other themes remained the same throughout, but sexual rights and sexual harassment became themes of their own from 2000’s onwards. Despite the similar themes, the tone to discuss the themes changed during the four decades. Retrospective analysis showed that the textbooks reflect the society of their time, but they are also works that change together with the societal realities. According to this study, health education textbooks include plenty of information regarding sexuality. However, according to previous studies, young people wish to have even more sexual education. When developing health education textbooks, it would be important to consider the needs of the users.

1. Auflage Helda Open Books, 2019 2., korrigierte Auflage

Tässä tutkimuksessa selvitettiin kuudennen luokan uskonnon, äidinkielen ja ympäristöopin oppikirjojen tehtävätyyppien jakautumista, sekä tehtäviin vastaamiseksi vaadittuja tulkinnan ja tuottamisen moodeja. Lähes kaikissa kouluissa hyödynnetään oppikirjoja. Oppikirjojen tehtävät ohjaavat sekä tekstien tulkintaa että tekstien tuottamista ja toimivat siten monilukutaidon harjoittajina. Opetussuunnitelman monilukutaidon laaja-alainen osaamistavoite linjaa, että kouluissa tuotetaan sekä mono- että multimodaalisia tekstejä kaikissa oppiaineissa. Tämän vuoksi halusin tutkia millaisia oppikirjojen tehtävät ovat ja millaisia moodeja oppilaat tulkitsevat ja tuottavat oppikirjojen tehtävissä. Tutkimus toteutettiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tarkastelun kohteena oli yhteensä 623 tehtävää, jotka luokiteltiin tehtävätyyppeihin sekä tulkinnan ja tuottamisen moodeihin lähiluvun avulla. Saadut tulokset koodattiin, taulukoitiin ja esiteltiin kvantitatiivisesti. Tutkimuksessa havaittiin, että uskonnon ja ympäristöopin oppikirjojen tehtävissä yleisin tehtävätyyppi oli luetun ymmärtämisen tehtävä ja äidinkielessä yleisin tehtävätyyppi oli kirjoittamisen tehtävä. Kun kaikki tehtävät otettiin huomioon, havaittiin että 49:ssä prosentissa tehtäviä luettiin kirjoittamalla tuotettua tekstiä, kolmessakymmenessä prosentissa tulkittiin multimodaalista tekstiä ja 18:sta prosentissa tehtävistä tulkittiin mooditonta tekstiä. 62 prosenttia tehtävistä vaati vastauksen tuottamista kirjoittamalla. 29:ään prosenttiin tehtävistä vastattiin tuottamalla multimodaalinen teksti ja yhdeksän prosenttia tehtävistä ei vaatinut vastauksen tuottamista. Tutkimuksessa havaittiin, että valtaosa oppikirjojen tehtävänannoista vaati ainoastaan kirjoitetun tekstin tulkintaa ja että valtaosassa tehtäviä vastaus tuotettaisiin kirjoittamalla.

This article provides a critical exploration of the textbook-based character of Finnish educational culture. The opening section points to the need to recognize and better understand the role of textbooks in Finnish education. The next section outlines how and why textbooks have become a characterizing feature of Finnish educational culture before addressing different ways in which pupils and student-teachers are socialized into textbook-based practices of schooling. The later sections critically consider the importance of textbooks as part of Finnish education, as well as the implications for educational research, the ongoing development of Finnish education and in particular teacher education. This study suggests that a more clearly explicated understanding of text-based educational cultures is needed to better understand the character of Finnish education and to broaden the lens for theorisations of, as well as practices within, education. peerReviewed

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, miten eri sukupuolia representoidaan perusopetuksen historian, uskonnon, yhteiskuntaopin ja äidinkielen oppikirjoissa. Tarkoituksena oli selvittää, missä määrin oppikirjat vastaavat niiden pohjana toimivan, vuonna 2014 julkaistun opetussuunnitelman perusteiden sekä Opetushallituksen oppikirjojen laadintaa koskevan ohjeistuksen tavoitteita sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Sukupuolten representaatiota tarkasteltiin sekä määrällisestä että laadullisesta näkökulmasta diskurssianalyysin ja tekstintutkimuksen keinoin. Aineistona tutkielmassa on yhteensä 16 perusasteen ala- ja yläkoulun oppikirjaa kahdelta eri kustantajalta. Kaikista neljästä oppiaineesta on tarkasteltavana neljä oppikirjaa, kaksi alakoulun ja kaksi yläkoulun kirjaa kustakin oppiaineesta. Tutkielman teoreettisena ja metodologisena viitekehyksenä toimii sukupuolentutkimus ja kriittinen diskurssintutkimus. Näkökulmien valintaa ovat ohjanneet uusimmat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden tasa-arvotavoitteet ja Opetushallituksen oppimateriaalin ja opetuksen tasa-arvoon tähtäävät julkaisut. Aineiston teoksia tarkasteltiin kolmesta näkökulmasta. Ensinnäkin jokaisesta teoksesta selvitettiin kvantitatiivisen analyysin keinoin, millainen niiden määrällinen sukupuolijakauma on. Toiseksi tarkasteltiin laadullisesti oppiaineittain erilaisia sukupuolten representaatioon vaikuttavia ilmiöitä, kuten henkilöihin liittyvää kuvailua, toiminnallisuutta ja semanttisia rooleja, asiantuntijapositioiden jakautumista eri sukupuolten kesken sekä sitä, miten sukupuolia esitetään erilaisissa diskursseissa. Kolmanneksi tarkasteltiin, miten oppikirjoissa puhutaan eksplisiittisesti sukupuolesta ja tasa-arvosta. Tutkimuksessa havaittiin, että oppiaineiden välillä on suuria eroja sukupuolten määrällisessä jakaumassa. Siinä missä äidinkielen ja yhteiskuntaopin oppikirjojen määrällinen sukupuolijakauma oli verrattain tasapuolinen, ovat uskonnon ja historian oppikirjat edelleen sangen maskuliinivoittoisia. Laadullisessa analyysissä havaittiin, että eri sukupuoliin kuuluvia toimijoita kuvaillaan ja nimetään edelleen toisistaan poikkeavilla tavoilla ja ne saavat keskenään erilaisia toimijuuksia. Eri oppiaineissa on myös erilaisia tapoja kiinnittää eksplisiittisesti huomiota sukupuoleen ja sen merkitykseen oppiaineen kontekstissa. Yleisesti ottaen niissä oppiaineissa, joissa sukupuolten määrällinen jakauma oli tasapuolinen, sukupuolta myös käsiteltiin perusteellisemmin eksplisiittisesti.

Language does not exist in a vacuum; it is deeply rooted in the structures reflecting and carrying dominant ideologies and social values. Likewise, foreign language teaching does not aim at a mere transmission of linguistic knowledge, but it also brings with it the ideological repercussions. In Pakistani society, English Language teaching either promotes the state-centric view of social reality or reproduces the cultural discourse(s) of colonialism. This study situated in Pakistani context points out the colonial construction of English language learners’ identities in elite Private schools drawing on Fairclough’s (2003) Critical Discourse Analysis (CDA) framework and Mignolo’s (2009, 2011) decolonial option. The study includes language coursebooks and teachers’ reflections as two major sources of data to draw conclusions that English Language teaching in the elite private sector establishes and reinforces the dominant cultural discourse(s) of coloniality as a macro-narrative which is in a conflict with the learners’ local and other global identities. nonPeerReviewed

Tämä oppikirja on johdatus muinaiskirkkoslaavin kieleen ja siihen varhaiskeskiajan maailmaan, jossa tämä slaavien ensimmäinen kirjakieli syntyi Kyrilloksen ja Methodioksen toiminnan tuloksena. Kirja sisältää myös johdannon keskiajan slaavilaiseen kirjallisuuteen sekä perustiedot slaavilaisten kielten historiallisesta kehityksestä.

Alfasta alkuun on kirjoitettu johdatukseksi Uuden testamentin kreikan opiskeluuun. Kirja esittelee kreikan muoto- ja lauseopin pääpiirteet ja sisältää kieliopin oppimista tukevia käännösharjoituksia. Käytössä on nyt neljäs, kevyesti korjattu ja nyt verkossa vapaasti saatavilla oleva painos. Harjoitukset on laadittu niin, että opiskelija pääsee jo kurssin alkuvaiheissa työskentelemään Uuden testamentin kielimaailmaa kuvastavien kreikankielisten tekstikokonaisuuksien parissa. Tarkoitus on, että opiskelija oppii itse kääntämään apuneuvojen avulla Uuden testamentin alkukielistä tekstiä. Alfasta alkuun on osa Uuden testamentin kreikan monimuoto-oppimisympäristö Kαmua, joka on palkittu Helsingin yliopiston opetusteknologiapalkinnolla (2003) ja opetusministeriön ja Opetushallituksen verkko-opetuksen laatupalkinnolla (2005). Verkossa olevat vuorovaikutteiset harjoitukset tukevat kieliopin ja sanaston opiskelua ja auttavat kirjan käännösharjoitusten tekemistä. Uuden testamentin kreikan oppimisympäristö Kαmu: https://kielet.teol.helsinki.fi/kamu/

Kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoinen perusopetus KUPERA on Helsingin yliopistossa vuosina 2019­­–2020 toimiva hanke, joka jakautuu kahteen osaan: materiaalihankkeeseen ja arviointi- ja tutkimushankkeeseen. Molempien osahankkeiden tavoitteena on tuottaa tutkimusperustaisia työkaluja, joilla kehittää ja arvioida koulun kulttuuriseen, katsomukselliseen ja kielelliseen moninaisuuteen liittyviä toimintatapoja erityisesti perusopetuksessa. Hanketta rahoittaa Opetushallitus. Tässä artikkelissa avaamme KUPERAn arviointi- ja tutkimushankkeen lähtökohtia ja kysymyksenasetteluja. Hankkeen tutkimustavoitteet ovat laajat, joten tässä artikkelissa keskitymme niistä yhteen: oppikirjojen kielitietoisuuden analyysiin ja arviointiin. Pohdimme tutkimusteemaa ja asetamme joitakin tavoitteita, joilla voidaan edistää niin oppimateriaalien kielitietoista käyttöä opetuksessa kuin kielitietoisen oppimateriaalin tuottamista. nonPeerReviewed

I denna artikel studerar jag hur uttal presenteras i finska gymnasieläroböcker (n=10) i svenska som andra språk. Syftet är att undersöka vilka uttalsdrag som tas upp i läroböckerna och relationen mellan dessa drag och begriplighet. Metoden som jag använder är kvalitativ innehållsanalys. Prosodiska drag har ansetts ha en stor betydelse för begriplighet. Vad det gäller svenska är speciellt satsrytm viktig. Analysen visar dock att uppmärksamheten oftast fästs vid enskilda segment (språkljud) och ord. Uttalet av hela satser övas också men regler eller anvisningar om produktionen av prosodiska drag presenteras bristfälligt. Att ange explicita råd och att göra inläraren medveten har i tidigare undersökningar noterats vara effektivt eller till och med nödvändigt för inlärning av prosodin. Uttalsmålet för inlärarna på denna nivå är att uttalet är helt begripligt och att inläraren kan tillämpa flera uttalsregler. Att det saknas regler och anvisningar i läroböckerna medför att läraren har en stor roll i att inläraren når målen i uttalet. Presentationen och övandet av prosodiska drag bör vara i nyckelposition i undervisning som syftar till ett begripligt uttal., This study focuses on how pronunciation is presented in Finnish textbooks in Swedish as L2 (n=10). The textbooks are aimed for upper secondary school students at intermediate level. The pronunciation features presented in the textbooks are analyzed from the perspective of comprehensibility. It is well known that prosodic features have a great impact on comprehensibility of speech. Concerning Swedish, sentence rhythm is one of the most important features. Yet, this analysis showed that individual speech sounds and single words are paid a lot of attention to. Also, whole sentences are practised in some exercises, but there is a lack of rules or instructions on how to produce prosodic features. Explicit instructions and awareness raising have been suggested to be effective, or even necessary, in learning prosody. The learning goals at this proficiency level is to gain comprehensible pronunciation and to be able to apply several pronunciations rules. The absence of rules and instructions in textbooks makes the teacher’s role more important in reaching the goals. Presenting and practising prosodic features should be in a key position in language teaching that aims for easily comprehensible pronunciation., Tässä artikkelissa tarkastelen, kuinka ääntämistä käsitellään lukion keskipitkän oppimäärän ruotsin oppikirjoissa (n=10). Selvitän, mitä ääntämisen piirteitä oppikirjoissa esitellään, ja analysoin piirteiden ja ymmärrettävyyden välistä suhdetta. Tutkimusmetodina käytän laadullista sisällönanalyysia. Prosodisten piirteiden onnistuminen helpottaa kuulijaa ymmärtämään puhujaa. Ruotsissa erityisesti lauserytmin on huomattu olevan yhteydessä puheen ymmärrettävyyteen. Tämä oppikirja-analyysi kuitenkin osoitti, että oppikirjoissa huomio kiinnitetään usein yksittäisiin äänteisiin ja sanoihin. Kokonaisten lauseiden ääntämistä harjoitetaan myös, mutta prosodisten piirteiden tuottamiseen liittyviä sääntöjä tai ohjeita on todella vähän. Täsmällisten ohjeiden ja tietoisuuden herättämisen on aiemmissa tutkimuksissa huomattu olevan tehokkaita, jopa välttämättömiä, prosodisten piirteiden oppimisessa. Keskipitkän ruotsin oppimäärän tavoitteina on helposti ymmärrettävä ääntäminen sekä useiden ääntämissääntöjen soveltaminen. Sääntöjen ja ohjeiden puutteellisuus oppikirjoissa kasvattaa opettajan roolia tavoitteiden saavuttamisessa. Ymmärrettävään ääntämiseen tähtäävässä opetuksessa juuri prosodisten piirteiden esitteleminen ja harjoittaminen tulisi olla avainasemassa.

nonPeerReviewed

Pro gradu -tutkielmassa analysoidaan Pohjoismaista tuotettuja merkityksiä peruskoulun historian oppikirjoissa 1970-luvulla. Pohjoismaista muodostui Suomelle tärkeä viiteryhmä varsinkin toisen maailmansodan jälkeen, joka vaikutti myös Pohjoismaiden historian tulkintaan. Tässä tutkielmassa näitä tulkintoja lähestytään peruskoulun historian oppikirjoista käsin. Tutkielmassa selvitetään, millaisia merkityksiä WSOY:n ja Weilin+Göösin kustantamojen oppikirjailijat tuottavat Pohjoismaista vuoden 1970 opetussuunnitelmaan perustuvissa peruskoulun historian oppikirjoissa tekstiin, kuvitukseen ja rakenteeseen liittyvillä valinnoillaan. Weilin+Göösin kirjasarja on valittu aineistoon siksi, että sen toinen kirjoittaja Matti J. Castrén on osallistunut pohjoismaiseen oppikirjojen tarkastustoimintaan. Tutkielmassa analysoidaankin myös sitä, miten Castrénin tausta vaikuttaa Pohjoismaista tuotettuihin merkityksiin. Tutkielman aineisto koostuu oppikirjojen lisäksi vuoden 1970 peruskoulun opetussuunnitelmasta. Oppikirjoja lähestyttiin ensiksi aineistolähtöistä sisällönanalyysia soveltaen. Sen avulla oppikirjoista tehdyt havainnot Pohjoismaista järjestettiin luokiksi. Ensimmäinen näistä luokista liittyi alkuperään ja kieleen. Toinen keskittyi yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Kolmas puolestaan liittyi pohjoismaiseen yhteistyöhön ja sen tulevaisuuteen. Näiden luokkien sisällä havaintoja analysoitiin diskurssianalyysin teoreettista viitekehystä historiantutkimukseen soveltaen. Löydettyjä merkityksiä tarkasteltiin suhteessa ajan poliittiseen tilanteeseen, pohjoismaiseen oppikirjojen tarkastustoimintaan sekä historiantutkimuksen historiaan. Tutkielman perustella oppikirjailijoiden tuottamat merkitykset Pohjoismaista keskittyvät kansallisvaltioihin ja poliittiseen historiaan. Pohjoismailla oppikirjailijat viittaavat lähinnä Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan, jotka ovat selvässä tärkeysjärjestyksessä Suomen historian suhteen. Varsinkin alkuperä ja kieli merkityksellistyvät oppikirjoissa ehdottoman kansallisiksi, ja Pohjoismaiden kulttuurien vuorovaikutukseen keskitytään vain harvoin. Pohjoismaiden historioita yhdistää kuitenkin kehitys kohti kansanvaltaa. Siitä oppikirjailijat pyrkivät luomaan 1970-luvun poliittiseen ilmapiiriin sopien mahdollisen rauhallisen kuvan. Pohjoismaista yhteistyötä oppikirjailijat esittelevät innokkaasti, mutta ongelmaksi koetaan etenkin Tanskan ja Norjan Nato-jäsenyydet. Analyysin mukaan Castrénin osallistuminen pohjoismaiseen oppikirjojen tarkastustyöhön näkyy hänen oppikirjoissaan monin tavoin. Castrén muun muassa nostaa useammin esiin Pohjoismaita yhdistäviä tekijöitä ja nimittää niitä kilpailevaa kirjasarjaa halukkaammin pohjoismaisiksi. Näin ei kuitenkaan tapahdu jokaisen aiheen kohdalla. Tutkielman perusteella pohjoismainen oppikirjojen tarkastustoiminta on vaikutuksistaan huolimatta vain yksi lukuisista oppikirjailijoiden valintoja ohjaavista tekijöistä ja reunaehdoista.

Arvio teoksesta Ahonen, Sirkka. Suomen historian monet myytit. Kansallinen katse historian kirjoissa. Gaudeamus. 2017. 247 s. ISBN 978-952-495-430-3. nonPeerReviewed

Tässä artikkelissa käsitellemme yliopiston taloustieteen opetuksen näkökulmasta sitä, miten taloustietoa tulisi mielestämme opettaa suomalaisessa koulujärjestelmässä. Vertailemme suomalaisia oppikirjoja ja valtakunnallista opetussuunnitelmaa yhdysvaltalaisiin standardeihin, joita johtavat taloustieteilijät ovat olleet luomassa. Käymme läpi myös erilaisia valintoja opetussisältöihin ja -menetelmiin liittyen. Tarkastelemme myös opintopolkua lukiosta yliopistoon ja sitä, pitäisikö taloustiedon olla oma erillinen oppiaineensa. Keskeinen suosituksemme on, että taloustieteilijöiden tulisi osallistua enemmän koulujen taloustiedon oppimateriaalin luomiseen ja sen arvioimiseen. Korostamme myös opettajien täydennyskoulutuksen roolia opetuksen kehittämisessä. peerReviewed

Recension av verket Hiidenmaa, Pirjo, Markku Löytönen & Helena Ruuska (red.). Oppikirja Suomea rakentamassa. Helsinki: Suomen tietokirjailijat. 2017. 346 s. ISBN 978-952-67356-8-9. nonPeerReviewed

Tutkimukseni tavoite on selvittää, miten Natural Semantic Metalanguage -teorian eli NSM:n alkusanat ovat läsnä suomenkielisessä S2-kirjallisuudessa. Alkusanat ovat joukko sanoja tai muotoja, joiden oletetaan edustavan semanttisia universaaleja, eli muotoja, jotka ovat läsnä kaikissa maailman kielissä. NSM:n käyttö S2- ja L2-opetuksessa perustuu sille olettamalle, että alkusanat ovat 1) helppoja oppia, 2) lähtökohtaisesti yleisiä kielessä ja 3) tehokkaita tilanteissa, joissa oppija ei tiedä sanaa tai käsitettä, jota haluaa kohdekielessä käyttää. Tähtäimessäni on siis tutkia, opetetaanko näitä sanoja oppijoille jo varhaisessa vaiheessa. Aineistonani toimii yksi laajalti käytetty S2-oppikirja: Hyvin menee! 1. Aineisto on nähdäkseni riittävä tiettyjen lainalaisuuksien selvittämiseen, mutta tunnustan lisätutkimuksen tarpeen niin oppikirjojen kuin muidenkin materiaalien osalta. Tutkimuksen teoriatausta rakentuu kahdesta suuremmasta kokonaisuudesta: NSM:stä sekä Second language acquisition -tutkimuksesta, eli SLA:sta, jolla tarkoitetaan toisen kielen oppimisen tutkimusta. Tutkimuksessani siis risteää kaksi eri tutkimussuuntaa: kielitiede ja pedagogiikka. Tutkimusmenetelmäni jakautuu kahtia: Laadullisesti pohdin sellaisia asioita, jotka tulee ottaa huomioon NSM:ää käytettäessä ja tutkittaessa. Määrällisesti teen tämän pohdinnan perusteella tarkan tilastollisen analyysin. Tilastollisen analyysin perusteella voin sanoa, että 76 laskemaani alkusanaa jakautuvat kirjassa jokseenkin epätasaisesti. Jotkin sanat ovat erittäin yleisiä, toiset eivät esiinny kirjassa lainkaan. Kirjan alun kappaleet ovat eri alkusanojen määrän puolesta suppeita, mutta alkusanojen määrä sekä eri alkusanojen jakauma lisääntyvät huomattavasti kirjan edetessä. Kirjan eri osa-alueista eniten alkusanoja sisältävät tekstit, mutta myös tehtävissä niitä on paljon. Tutkimukseni toimii eräänlaisena alustustyönä mahdolliselle alkusanoja hyödyntävälle opetusmetodille. Se siis rakentaa kuvan nykytilanteesta, jonka päälle uutta voi rakentaa.

Tutkimusten mukaan liike edistää oppimista. Aistihavainnejärjestelmään perustuvan oppimistyyliteorian mukaan tietoa vastaanotetaan, käsitellään ja tallennetaan visuaalisen, auditiivisen ja kinesteettisen kanavan kautta. Havainnekanavia käytetään erilaisina yhdistelminä sekä erilaisin painotuksin. Liikkeen vaikutus oppimiseen korostuu erityisesti ihmisillä, joiden havainnejärjestelmä on hallitsevasti kinesteettinen. Oppimisympäristössä toimimiseen vaikuttavat myös oppijoiden synnynnäiset temperamenttipiirteet. Ihmisillä, joiden temperamenttipiirteenä on korkea aktiivisuus, esiintyy usein keskittymisvaikeuksia, mikäli opetuksessa käytetyt työtavat eivät sisällä liikettä. Fyysinen aktiivisuus, kehollisuus, eri aistien käyttö sekä toiminnalliset työtavat, joiden voidaan katsoa pitävän sisällään fyysistä toimintaa, mainitaan myös vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Jo vuoden 2004 opetussuunnitelmassa mainitaan erilaisten oppimistyylien, oppimis- ja työskentelytapojen sekä oppilaiden yksilöllisyyden huomioiminen. Suomalaisessa vieraan kielen kouluopetuksessa oppikirja ohjaa usein oppitunnin kulkua. Erityisesti tehtäväkirjojen sekä oppikirjasarjoihin kuuluvien opettajien oppaiden voidaan katsoa määrittävän opetuksessa käytettäviä työtapoja. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, missä määrin karkeamotorista liikkumista sisältävät työtavat tulevat esiin peruskoulun saksan kielen oppikirjojen tehtävänannoissa, sekä millä tavoin työtavat on huomioitu opettajien oppaissa ja muissa lisätehtäviä sisältävissä materiaaleissa. Tarkastelun kohteena on seitsemän peruskoulun oppikirjasarjaa, jotka käsittävät kahden Suomen suurimman oppikirjoja julkaisevan kustantamon ajankohtaiset saksan kielen opetukseen ylä- ja alakoulussa soveltuvat materiaalit, jotka on laadittu vuoden 2004 tai 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Tarkasteltujen oppikirjasarjojen välillä esiintyy merkittävää vaihtelua karkeamotorista liikkumista sisältävien tehtävien määrissä. Erityisesti alakoulun oppikirjoissa fyysiset toimintatavat ovat hyvin edustettuina, ja myös yläkoulun puolella liikkumista sisältävät tehtävät tulevat esiin erityisesti osassa opettajien oppaista. Useimmissa yläkoulun oppikirjasarjoissa liikkumista sisältäviä toimintatapoja ei kuitenkaan ole huomioitu merkittävästi, vaikka opettajien oppaissa saatetaan kuvata niiden merkitystä oppimisprosesseissa. Lisäksi yläkoulun oppikirjasarjojen runsaslukuisiset digitaaliset lisätehtävät eivät sisällä karkeamotorista liikettä, mikä lisää huolta oppilaiden fyysisestä aktiivisuudesta digitalisoituvassa kouluopetuksessa.

nonPeerReviewed

Tarkastelen työssäni laulujen roolia suomalaisissa alakouluille suunnatuissa englannin oppikirjoissa. Opetustyössäni olen huomannut, että musiikin käytöllä on suuri potentiaali etenkin nuorempien kieltenoppijoiden opetuksessa, ja tämän havainnon perusteella kiinnostuin tutkimaan aihetta tarkemmin. Työn ensimmäisessä osassa selvitän musiikin ja laulun merkitystä eri teorioiden näkökulmasta. Onko musiikilla todellakin tärkeä rooli lasten kieltenoppimisessa? Millaisia perusteluja löytyy musiikin käytölle luokkahuoneessa vieraan kielen eri osa-alueiden opetuksessa? Voiko musiikilla vaikuttaa myönteisesti myös muihin osa-alueisiin kuin varsinaiseen kielenoppimiseen, esimerkiksi luokan ilmapiirin parantamiseen? Ensimmäisen osan jälkeen esittelen työssä käyttämäni tutkimusmenetelmän eli sisällönanalyysin sekä datan. Tä- män jälkeen tarkastelen Sanomapron kustantamaa, uutta opetussuunnitelmaa (OPS 2014) noudattavaa Go for it!3- sarjan teksti- ja työkirjaa (textbook, workbook). Tutkimuskohteiksi valittiin alakoulun oppikirjat johtuen paitsi tutkimusten osoittamista musiikin käytön eduista etenkin lasten kieltenopetuksessa, myös siksi, että tutkittavaa materiaalia eli lauluja löytyy enemmän alakouluihin suunnatuista oppikirjoista. Tarkoituksena oli selvittää, löytyykö mainituista oppikirjoista lauluja, kuinka paljon ja mikä vaikuttaisi olevan niiden oppimistarkoitus. Nämä jaettiin neljään kategoriaan tehtävänannon perusteella, ja jokainen tehtävätyyppikategoria käsiteltiin erikseen. Tutkimustuloksista selvisi, että laulujen määrä tutkittavassa aineistossa on melko runsas. Laulujen tarjoamaa mahdollisuutta kehittää monipuolisesti oppilaiden taitoja ja tietoja kielen eri osa-alueilla pidettiin siis tutkimustuloksieni perusteella tärkeänä ainakin niiden runsaan määrän perusteella. Laulujen systemaattisesta esiintymisestä huolimatta tutkimani tehtävät eivät olleet kovinkaan monipuolisia, vaan suuri osa laulun sisältävistä harjoituksista on tehtävänannoltaan ”kuuntele ja laula mukana”-tyyppisiä tehtäviä. Tutkimustuloksissa hämmensi myös se, että osa lauluista ei sisältänyt minkäänlaista ohjeistusta. Lopuksi esitänkin mahdollisia parannusehdotuksia laulujen sisällön ja käytön suhteen.

Toinen maailmansota on yksi historiamme merkittävimmistä tapahtumista, ja sen selittäminen, opettaminen ja ymmärtäminen ovat yhä edelleen tärkeitä. Saksan nähdään aloittaneen sodan, ja Hitleriä, hänen johtamiaan kansallissosialisteja ja Saksaa pidetään yleisesti vastuullisina sotaan ja Euroopan merkittävimpään kansanmurhaan holokaustiin. Toinen maailmansota ja sen perintö on pitkään ollut (ja on kenties yhä edelleen) arka aihe Saksassa, joten on mielenkiintoista tutkia, miten toisen maailmansodan tapahtumia opetetaan uusille sukupolville. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää minkälaisia representaatioita Saksasta ja sen roolista toisessa maailmansodassa luodaan suomalaisessa ja saksalaisessa oppikirjassa. Tutkimusmateriaaliksi valittiin molemmista maista yksi lukiotason historianoppikirja, jossa käsitellään toista maailmansotaa. Suomesta valittiin Forum-kirjasarjan Forum II: Kansainväliset suhteet –oppikirja ja Saksasta valittiin Ala-Saksin osavaltiossa käytettävä Zeiten und Menschen: Nationalsozialismus und deutsches Selbstverständnis –oppikirja. Saksassa jokaisella osavaltiolla on oma opetussuunnitelmansa ja sen myötä myös omat oppikirjansa. Ala-Saksin osavaltio valittiin tähän työhön, koska se on Länsi-Saksassa ja sillä on siten todennäköisesti enemmän kulttuurillisia yhtäläisyyksiä Suomen kanssa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kriittistä diskurssinanalyysiä, koska se mahdollisti myös oppikirjoihin olennaisesti liittyvän makrotason eli kulttuurisen ympäristön, historian ja niissä vallitsevien diskurssien tutkimisen ja heijastamisen analysoitavaan materiaaliin. Tämän lisäksi tutkittiin myös kielen mikrotasoa, eli minkälaisia representaatioita Saksan roolista toisessa maailmansodassa rakennetaan suomalaisessa ja saksalaisessa lukion historianoppikirjassa. Saksan roolia näissä oppikirjoissa on tutkittu agenttiuden eli aktiivisen tekijän avulla, sekä analysoimalla aktiivi- ja passiivilauseiden käyttöä oppikirjoissa. Suomalaisessa oppikirjassa on käsitelty toista maailmansotaa ja sen tapahtumia paljon laajemmin kuin alasaksilaisessa oppikirjassa. Suomalaisesta oppikirjasta analysoitiin 21,5 sivua ja alasaksilaisesta kirjasta analysoitiin 22,5 sivua. Alasaksilaisesta kirjasta analysoitiin toisen maailmansodan tapahtumien lisäksi myös kansallissosialismin ja Hitlerin nousua. Molemmissa oppikirjoissa on käytetty enemmän aktiivi- kuin passiivilauseita, mutta alasaksilaisessa oppikirjassa on käytetty suhteessa vähemmän Saksaan ja saksalaisiin henkilöihin ja ryhmiin viittaavia agentteja kuin suomalaisessa kirjassa. Suomalaisessa oppikirjassa käytettiin usein erilaisia Saksaan ja saksalaisiin viittaavia agentteja aktiivisina tekijöinä lauseessa ja suomalaisessa oppikirjassa tuotiin enemmän esiin Saksan syyllisyyttä sotaan kuin alasaksilaisessa oppikirjassa.