Search

Monialaisia ohjauspalveluita perustellaan niiden myönteisillä vaikutuksilla asiakkaisiin, työntekijöihin ja mukana oleviin palveluntuottajiin, mutta monialaista ohjausta koskeva empiirinen ja teoreettinen tutkimusnäyttö on toistaiseksi vähäistä. Tarkastelemme artikkelissamme sitä, miten eri tavoin monialaista ohjausta toteutetaan toiminnan tasolla. Aineiston muodostaa vuosina 2018–2019 kerätty havainnointiaineisto nuorten ohjaus- ja neuvontapalveluja tuottavan Ohjaamon ohjaustilanteista (n = 68). Kysymme, millaisiin erilaisiin tekoihin monialainen ohjaus jäsentyy ohjauksen työmuodon ja ammatillisten toimintatapojen perusteella, joita olivat ohjaajien lukumäärä, ohjauksen tavoite, ohjauksen työmuoto, ohjaustilanteen kesto, ohjauksen aikaperspektiivi ja tieto-, neuvonta- ja ohjaus (TNO)-jakauma. Twostep-klusterianalyysin tuloksena aineistosta tunnistettiin kolme erilaista ohjauksen tekoa, jotka nimettiin 1) pitkäkestoiseksi monialaiseksi ohjaukseksi, 2) jäsentymättömäksi toisen osaamista hyödyntäväksi yksilöohjaukseksi ja 3) lyhytkestoiseksi työllisyysasioinniksi. Havainnointien perusteella 43 prosenttia tutkituista ohjaustilanteista sijoittui ohjauksen tekoon ”lyhytkestoinen työllisyysasiointi”, jossa ei ilmennyt monialaisuutta. Tulokset tuovat uutta empiiristä tietoa ohjauksen työmuotojen ja ammatillisten toimintatapojen hyödyntämisestä monialaisessa ohjauspalvelussa. Lisäksi tulokset nostavat esiin uuden näkökulman: monialaisen ohjauspalvelun ohjaustilanteet eivät useinkaan rakennu monialaisesti. Transdisciplinary guidance services are justified by their positive effects on clients, employees and the service providers involved, but empirical and theoretical research evidence on transdisciplinary guidance is so far limited. In our study, we look at how transdisciplinary guidance is implemented at the operational level. The data consists of observational data collected in 2018–2019 in counselling situations of Finnish One-Stop Guidance Centers, which provide guidance and counselling services for young people (n = 68). We determine which different acts transdisciplinary counselling comprises based on the form of counselling work and professional practices. As a result of a cluster analysis, three different types of counselling were identified from the data, which were named 1) long-term transdisciplinary counselling, 2) unstructured individual counselling that utilizes the expertise of another employee, and 3) short-term employment matters. Based on the findings, 43 per cent of the counselling situations belonged to the cluster short-term employment matters”, which did not show transdisciplinarity. The results provide new empirical information on the utilization of counselling methods and professional practices in transdisciplinary guidance services. Furthermore, the results highlight a new perspective: the counselling situations of a transdisciplinary guidance service are often not built in a transdisciplinary way. peerReviewed

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten dialogisuuteen pyrkivän aikuiskoulutuksen oppimisryhmissä käsitellään opiskelijoiden esittämiä moitteita, jotka kohdistuvat ohjaajan toimintaan tai hänen edustamaansa koulutukseen. Tutkimusaineisto koostuu Aikuiskouluttajan pedagogisten opintojen videoiduista oppimisryhmätilanteista (kaikkiaan 20 tuntia). Aineistossa opiskelijat aloittivat kahdeksan moitekeskustelua, jotka analysoitiin keskustelunanalyyttisesti. Tulokset osoittivat ohjaajan antavan moitetilanteissa opiskelijoille tilaa rakentaa ja esittää moitteensa. Moitteen esittämisen edetessä ohjaaja tuotti neljänlaisia vastauksia moitteisiin: uuden näkökulman tarjoaminen, selonteko, moititun toiminnan myöntäminen ja korjaaminen sekä ongelman ratkaisu. Näistä erilaisen näkökulman tarjoaminen ja ongelman ratkaisu eivät ole tyypillisiä arkitilanteissa annettuja vastauksia moitteisiin vaan edustavat ammatillista ja pedagogista moitteen käsittelyä sekä luovat tilaa dialogisuudelle.

nonPeerReviewed

This article reports the findings from a phenomenographic investigation into guidance counselors’ conceptions of career management skills (CMS). The results show that CMS was conceived as (a) information-based knowledge, (b) personal skills development, (c) interpersonal skills development, and (d) autonomous application of skills. The differences appeared along six dimensions of variation that included awareness of CMS, emphasis, promotion of CMS, teaching practice, assessment, and attitude. The findings give us a more profound understanding of critical aspects that may have an important role in the development of individual’s CMS.

Kerho-opas on tarkoitettu toisaalta toimimaan materiaalina luonnontieteiden kerho-ohjaajakoulutuksessa mutta toisaalta se toimii hyvin myös kerho-ohjaajan käsikirjana.

Väitöskirjan lumo : tohtoriksi valmistumisen vaiheet sekä sen tuki ja ohjaus ja / Kaarina Määttä (toim.). Rovaniemi, 2009.

Tutkimuksessa tarkasteltiin lapsijohtoisen tutkimuksen ohjaamiseen liittyviä haasteita sekä sitä, miten ohjaaja toiminnallaan ja valinnoillaan mahdollistaa tai rajoittaa lasten osallisuutta. Tutkimuskohteena oli alakoulussa toteutettu lapsijohtoisen tutkimuksen projekti ja kyseisen projektin ohjaaja. Projekti toteutettiin kantahämäläisen kyläkoulun 3.-4. luokassa keväällä 2012. Kyseessä on arvioiva tapaustutkimus, jonka aineisto kerättiin monimenetelmällisesti. Aineisto koostuu ohjaajan havainnoista ja päiväkirjasta sekä oppilaiden tutkimuspäiväkirjoista, loppuarvioinneista ja tutkimuksen aikana syntyneistä dokumenteista. Tutkimuksessa ilmenee, että suurimmat haasteet lapsijohtoisen tutkimuksen ohjaamisessa liittyvät ohjaamisen ja avustamisen määrään ja laatuun eli tasapainoiluun tarpeellisen ja liiallisen avustamisen välillä. Kyse on laajemmin lasten osallisuuden mahdollistamiseen ja rajoittamiseen liittyvistä kysymyksistä, joita on myös arvioitu tässä tutkimuksessa. Lapsijohtoisen tutkimusprojektin ja ohjaajan toiminnan arviointi suoritettiin prosessiarviointina, jolloin pääpaino on muuttuvien prosessien kokonaisvaltaisessa kuvaamisessa ja ymmärtämisessä. Tutkimuksessa todettiin myös, että tutkimustaitoja on tarpeen harjoitella erikseen ennen varsinaiseen tutkimuksentekoon ryhtymistä. Tässä tutkimuksessa tutkimustaitoja opeteltiin tutkimusta tehtäessä. Tämä johti ohjaajan roolin korostumiseen ja lasten itsenäisyyden heikentymiseen. Tutkijavalmennuksen puuttuessa oppilaat tulevat enemmän riippuvaisiksi aikuisen avusta. Ohjaajalla oli myös ajoittain vaikeuksia ehtiä auttaa lapsitutkijoita riittävästi.

Background and purpose of the study By the year 2035, the number of persons ≥ 75 years of age will have doubled in Finland. There is convincing evidence for the importance of regular, moderate intensity physical activity for public health gain. Exercise programs need to be developed that can reach the elderly effectively, make optimal use of available resources and are cost effective, thus augmenting state services. The purpose of this study is to evaluate the process and feasibility of a program where peer instructors were educated to implement group based exercises in local pensioner’s societies in Finland. Research methods and data 48 peer instructors (>75 years of age) from 20 societies were trained to establish and lead exercise groups of eligible participants from among their society members. They administered tests of functional ability, obtained information on current physical activity through questionnaires and maintained a diary of exercise session contents. Feedback was collected from both participants and peer instructors. Data analysis included evaluation of recruitment, implementation, achievements as perceived by participants and feasibility of conducting group-based exercise sessions using peer instructors. Program feasibility included the components of reach, safety, drop-outs, participant satisfaction and expenditure. Data was recorded and analyzed using SPSS for Windows 16.0 and Microsoft Office software. Results Peer instructors recruited a total of 268 participants from a population base of 1318 eligible society members. The mean age of participants was 77.7 (SD 4.8) years. Exercise sessions were held 1-2 times a week with average participation of 10.9 persons per session. 48.5% of the total exercise time was spent on strengthening and/or balance training. 79.3% of the recruited participants were aged ≥ 75 years. 45.5% of the participants experienced difficulty or were not able to walk a distance of two kilometres and 27.4% experienced difficulty or could not climb a flight of stairs even with assistance. Approximately € 180 was spent per person per year. 73.7% of the participants attended the exercise sessions regularly (80% sessions), while 12.2% dropped out. Program safety and participant satisfaction were high. Conclusions Group exercise sessions can be successfully implemented by peer instructors in the elderly population; thus facilitating healthy and independent living amongst the elderly. The program is a feasible method for the promotion of physical activity among the elderly.

Sekä kansainvälisessä että kansallisessa koulutus- ja työvoimapolitiikassa on viime vuosina korostettu nuorille ja aikuisille suunnattujen ohjaus- ja neuvontapalvelujen saatavuutta, laadun varmistamista ja palvelumuotojen monipuolistamista. Yksittäisten eri elämänvaiheisiin sijoittuvien valintatilanteiden tarkastelun sijasta ohjauksen tavoitteita ja palveluja tulee jäsentää elinikäisen ohjauksen näkökulmasta. Laadukkaat ja kattavat ohjauspalvelut edesauttavat myös taloudellista kehitystä. Perinteisten ohjaajan ja asiakkaan kahdenkeskiseen vuorovaikutukseen perustuvien työmuotojen rinnalle on kehitetty uusia innovatiivisia työmuotoja. Tuoreimpia innovaatioita ovat tieto- ja viestintäteknologisten sovellusten ja internetin hyödyntäminen ohjauksessa. Ensimmäiset sovellukset liittyivät koulutus- ja ammattitietojen hallintaan. Uusimmissa internet-pohjaisissa sovelluksissa yhdistellään eri tietolähteitä sekä tuetaan ohjaajien ja asiakkaiden välistä vuorovaikutusta ohjausprosessissa. Tällä hetkellä on jo olemassa yleisiä malleja, jotta asiakkaita voidaan opastaa sovellusten tehokkaaseen käyttöön. Ohjaajien tieto- ja viestintäteknologian sekä internetin käyttötaidoissa on eroja. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten ohjaajat kokevat internetin roolin ja merkityksen urasuunnittelun ohjauksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ohjausta tarkastellaan monikerroksisena avoimena systeeminä: erilaisten rakenteiden, mekanismien ja kontekstien yhdistelmänä. Tarkastelun kohteita ovat mm. ohjaajan työ, informaatioja kommunikaatioteknologian ohjaukselliset sovellukset, oppilaitosten kotisivustojen suunnittelu, ohjaajien koulutus, ohjausjärjestelyjä koskeva julkinen päätöksenteko ja ohjauksen toimintapolitiikka. Työ on fenomenografiseen lähestymistapaan pohjautuva ohjauksen ammattikäytäntöjen arviointitutkimus. Aineiston kokoamiseen on käytetty fokusryhmähaastatteluja, joihin osallistui talvella 2001–2002 yhteensä 46 eri oppilaitosmuodoissa työskentelevää ohjaajaa sekä työvoimatoimistojen koulutusneuvojia ja AVO-psykologeja eri puolilta Suomea. He ilmoittivat olevansa joko aloittelevia tai kokeneita internetin käyttäjiä. Combined methods -lähestymistapaan perustuvassa analyysissa selvitetään, miten he kokevat internetin roolin ja merkityksen urasuunnittelun ohjauksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja millaisia erilaisia käsityksiä internetin käytössä on aloittelevien ja kokeneiden ohjaajien keskuudessa. Kaikki ohjaajaryhmät kuvasivat toimintaympäristön mahdollisuuksiin ja tietoiseen päätöksentekoon kytkeytyvän tiedon merkityksen keskeiseksi ohjauksen tavoitteiden kannalta. Keskeisin lisäarvo internetillä näytti olevan välittömän tilannesidonnaisen tiedon sekä koulutus- ja työmarkkinatiedon lähteenä. Internetiä käytettiin tietolähteenä samalla tavalla kuin painettuja koulutusoppaita aiemmin. Internetiä käytettiin vähemmän opiskelijoiden ja asiakkaiden tilanteiden arviointiin tai jatkosuunnitelmien laatimisen tukena. Opiskelijoiden tilanteiden arviointi pohjautui ensisijaisesti ohjauskeskusteluihin. Teknologiasta haettiin ratkaisuja yksittäisiin ongelmakohtiin kokonaisvaltaisen tietostrategisen suunnittelun sijasta. Tulokset osoittivat myös, että oppilaitosten ohjaajien työ oli tietopainotteista ja keskittyi yksittäisiin valintatilanteisiin. Asiakkaiden omien jatkosuunnitelmien tekeminen tulevaa elämää varten jäi vähäisemmäksi. Tulosten perusteella aloittelevat ja kokeneet internetin käyttäjät ilmaisivat internetin merkityksen samansuuntaisesti ohjauksen eri osa-alueilla. Työmäärän koettiin osin lisääntyvän, mutta internetin avulla voitiin myös vähentää rutiininomaisia työtehtäviä. Aineisto vahvistaa sen, että ohjaajia tarvitaan tukena internetissä olevien koulutusja ammattitietopalvelujen käytön ohjaamiseen. Opetus- ja ohjausalan ammattilaisia tarvitaan myös arvioimaan uusien teknisten sovellusten vaikutuksia ja mahdollisuuksia käytännössä. Tutkimusta tarvitaan eri palvelumuotojen kustannustehokkuuden arvioimiseksi.Internet on ajantasaisin koulutus- ja ammattitiedon lähde. Internetin palveluja tulee kehittää eri hallinnonalojen yhteistyönä. Oppilaitosten ylläpitäjien tulee varmistaa ohjauksen tila- ja laitejärjestelyillä palvelujen saatavuus. Tietoinen koko ohjausprosessin kattava internetin käyttö edellyttää ohjaajalta sen tiedostamista, mitä ohjaus on tai miten ohjaaja määrittelee itselleen ohjauksen tavoitteet ohjauksen eri osa-alueilla. Työnantajien tulee varmistaa ohjaajille mahdollisuus osallistua säännöllisesti internetin käyttöä koskevaan täydennyskoulutukseen. Jo peruskoulutuksen aikana ohjaajilla tulee olla mahdollisuus käyttää keskeisimpiä internetissä olevia työvälineitä ohjauskeskusteluihin tai ryhmäohjaukseen integroituneena elementtinä.