Search

Yksin maahan tulleet alaikäiset turvapaikanhakijat tarvitsevat erityisen vahvaa selviytymiskykyä, sillä he ovat kohdanneet sotaa ja traumaattisia tapahtumia kotimaassaan ja pakomatkallaan. Heillä on myös Suomessa edessään uusia haasteita, kuten raskas turvapaikkaprosessi. Selviytymiskyvyllä eli resilienssillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa yksilön kykyä kohdata vaikeuksia ja selvitä vastoinkäymisistä toimintakykyisenä. Näiden nuorten selviytymiskyvyn tukeminen on avainasemassa heidän kotoutumisensa ja hyvinvointinsa edistämisessä. Tukemisen keinoista tämän ryhmän kohdalla on kuitenkin vain vähän tutkimustietoa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yksin maahan tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden selviytymiskyvyn tukemista ryhmäkotien ohjaajien näkökulmasta. Aineisto muodostui 19 ohjaajan ryhmähaastatteluista, jotka tehtiin neljässä ryhmäkodissa eri puolilla Suomea. Aineiston laajuus kirjoitettuna oli 62 sivua, jotka analysoitiin laadullisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tulosten mukaan ohjaajat käyttävät laajasti eri tuen keinoja hyödyntäen ammattitaitoaan, vuorovaikutustaitojaan ja arjen toimintoja ja näkevät myös eri palvelujen, yhteistyötahojen ja sosiaalisen verkoston tarjoavan keinoja turvapaikanhakijalasten ja -nuorten tukemiseen. Tuen keinoista muodostui kolme kehää sisältäen nuoren sisäisen maailman, sosiaalisten suhteiden ja yhteiskunnan rakenteiden tasolla toimivia tekijöitä, jotka toimivat lomittain ja toisiinsa vaikuttaen. Eri tuen keinojen hyödyntäminen kaikilla näillä tasoilla on tarpeen. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää tukijärjestelmien kehittämisessä, sillä tiukentunut turvapaikkapolitiikka on johtanut nuorten selviytymisen vaikeutumiseen.

Pro gradu -tutkielma koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on julkaisuharkintaan lähetetty tieteellinen artikkeli, Yksin maahan tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden selviytymiskyvyn tukeminen ohjaajien näkökulmasta (kirjoittajat: Nahkiaisoja Annamaija, Isokoski Annukka, Koivula Meeri). Toinen osa on laajennettu pohdinta, jossa tarkastellaan laajan aineiston tuottamia tutkimustuloksia tarkemmin kirjallisuuden valossa. Yksin maahan tulleet jo kotimaassaan ja matkalla vaaroja ja traumoja kokeneet alaikäiset turvapaikanhakijat tarvitsevat paljon tukea selviytyäkseen haastavasta elämäntilanteesta turvapaikkaprosessin keskellä ilman perhettään. Suomessa heidät majoitetaan turvapaikkaprosessin ajaksi ryhmäkoteihin, joissa sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset toimivat heidän ohjaajinaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin neljällä temaattisella ohjaajien ryhmähaastattelulla ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tulosten perusteella voidaan todeta ohjaajien käyttävän monipuolisia tuen keinoja yksin tulleiden selviytymiskyvyn vahvistamiseksi. Tuki perustuu kannattelevaan ja luottamukselliseen ohjaussuhteeseen ja ryhmäkodin arjen käytäntöihin, joilla luodaan kodinomainen, turvallinen ja kasvatuksellinen ympäristö. Ohjaajat näkivät sosiaalisen verkoston arvokkaana tuen lähteenä nuorille, ja pyrkivät mahdollistamaan sosiaalisten suhteiden rakentumista monin tavoin. Ohjaajat toivat esiin myös rakenteellisen tuen keinoja sekä näkökulmia järjestelmän ja käytäntöjen kehittämiseen tukimahdollisuuksien parantamiseksi. Tätä lisäosaa voidaan hyödyntää ryhmäkotien ja ohjaajien työn kehittämisessä ja tukemisessa, samoin kuin palvelujärjestelmän kehitystyössä. ABSTRACT “We are just trying to walk alongside them on their journey” - perceptions of residential care workers on supporting the resilience of the unaccompanied asylum seeker minors This master’s Thesis contains two parts. The first part is an article offered for publishing to a scientific paper. The article is called Supporting the resilience of the unaccompanied asylum seeker minors – views of residential care workers (authors: Annamaija Nahkiaisoja, Annukka Isokoski, Meeri Koivula). The second part is an extended discussion, reflecting the findings in the light of literature. Unaccompanied asylum seeker minors who have faced dangers and traumas in homeland and on their journey, need a lot of support to cope with the difficult situation in life in the midst of an asylumseeking process without their family. In Finland, they are accommodated in group homes where social- and health professionals work as their social advisors. The results show that the social advisors use a variety of methods to strengthen the resilience of the unaccompanied minors. The support is based on building a trusting relationship and practices of daily life in the group home, which create a homelike safe and educating environment. The participants saw the social network as a valuable source of support for the youth, and enabled the formation of the social relations in many ways. The participants also brought up different forms of structural support and viewpoints about the needs to develop the structural support methods and the system. This extended discussion part can be used in developing and supporting the work of the group homes and the social advisors, as well as in development of the service system of the asylum-seeking minors.

Kerho-opas on tarkoitettu toisaalta toimimaan materiaalina luonnontieteiden kerho-ohjaajakoulutuksessa mutta toisaalta se toimii hyvin myös kerho-ohjaajan käsikirjana.

This article reports the outcomes of a study, undertaken from a phenomenographic perspective, of career practitioners' conceptions of social media usage in career services. Fifteen Finnish career practitioners – representing comprehensive, secondary and higher education as well as public employment services – were interviewed in focus groups. The analysis of the interview data revealed five distinct descriptive categories reflecting the career practitioners' conceptions of social media's use in career services. Social media in career services was conceived as (1) unnecessary, (2) dispensable, (3) a possibility, (4) desirable and (5) indispensable. The results indicated associations between career practitioners' conceptions and their practice. Moreover, the critical aspects identified in this study can be used to support the career practitioners' understanding of new technologies in career services. peerReviewed

Ohjaustyön opas : yhteistyössä kohti toimijuutta / Sanna Vehviläinen. [Helsinki] : Gaudeamus, 2014.

Tutkimuksessa tarkasteltiin lapsijohtoisen tutkimuksen ohjaamiseen liittyviä haasteita sekä sitä, miten ohjaaja toiminnallaan ja valinnoillaan mahdollistaa tai rajoittaa lasten osallisuutta. Tutkimuskohteena oli alakoulussa toteutettu lapsijohtoisen tutkimuksen projekti ja kyseisen projektin ohjaaja. Projekti toteutettiin kantahämäläisen kyläkoulun 3.-4. luokassa keväällä 2012. Kyseessä on arvioiva tapaustutkimus, jonka aineisto kerättiin monimenetelmällisesti. Aineisto koostuu ohjaajan havainnoista ja päiväkirjasta sekä oppilaiden tutkimuspäiväkirjoista, loppuarvioinneista ja tutkimuksen aikana syntyneistä dokumenteista. Tutkimuksessa ilmenee, että suurimmat haasteet lapsijohtoisen tutkimuksen ohjaamisessa liittyvät ohjaamisen ja avustamisen määrään ja laatuun eli tasapainoiluun tarpeellisen ja liiallisen avustamisen välillä. Kyse on laajemmin lasten osallisuuden mahdollistamiseen ja rajoittamiseen liittyvistä kysymyksistä, joita on myös arvioitu tässä tutkimuksessa. Lapsijohtoisen tutkimusprojektin ja ohjaajan toiminnan arviointi suoritettiin prosessiarviointina, jolloin pääpaino on muuttuvien prosessien kokonaisvaltaisessa kuvaamisessa ja ymmärtämisessä. Tutkimuksessa todettiin myös, että tutkimustaitoja on tarpeen harjoitella erikseen ennen varsinaiseen tutkimuksentekoon ryhtymistä. Tässä tutkimuksessa tutkimustaitoja opeteltiin tutkimusta tehtäessä. Tämä johti ohjaajan roolin korostumiseen ja lasten itsenäisyyden heikentymiseen. Tutkijavalmennuksen puuttuessa oppilaat tulevat enemmän riippuvaisiksi aikuisen avusta. Ohjaajalla oli myös ajoittain vaikeuksia ehtiä auttaa lapsitutkijoita riittävästi.

Erilaisten yhteistyön muotojen, vuorovaikutuksen ja jakamisen merkitystä korostetaan tutkimuksissa, mutta opettajien ja ohjaajien kollegiaalisen tuen muotoja ei juurikaan edistetä rakenteellisin tai organisatorisin keinoin. Vertaistuki vahvistaa ohjaajien työssä kehittymistä ja jaksamista sekä koulutuksen kehittämistä.

Background and purpose of the study By the year 2035, the number of persons ≥ 75 years of age will have doubled in Finland. There is convincing evidence for the importance of regular, moderate intensity physical activity for public health gain. Exercise programs need to be developed that can reach the elderly effectively, make optimal use of available resources and are cost effective, thus augmenting state services. The purpose of this study is to evaluate the process and feasibility of a program where peer instructors were educated to implement group based exercises in local pensioner’s societies in Finland. Research methods and data 48 peer instructors (>75 years of age) from 20 societies were trained to establish and lead exercise groups of eligible participants from among their society members. They administered tests of functional ability, obtained information on current physical activity through questionnaires and maintained a diary of exercise session contents. Feedback was collected from both participants and peer instructors. Data analysis included evaluation of recruitment, implementation, achievements as perceived by participants and feasibility of conducting group-based exercise sessions using peer instructors. Program feasibility included the components of reach, safety, drop-outs, participant satisfaction and expenditure. Data was recorded and analyzed using SPSS for Windows 16.0 and Microsoft Office software. Results Peer instructors recruited a total of 268 participants from a population base of 1318 eligible society members. The mean age of participants was 77.7 (SD 4.8) years. Exercise sessions were held 1-2 times a week with average participation of 10.9 persons per session. 48.5% of the total exercise time was spent on strengthening and/or balance training. 79.3% of the recruited participants were aged ≥ 75 years. 45.5% of the participants experienced difficulty or were not able to walk a distance of two kilometres and 27.4% experienced difficulty or could not climb a flight of stairs even with assistance. Approximately € 180 was spent per person per year. 73.7% of the participants attended the exercise sessions regularly (80% sessions), while 12.2% dropped out. Program safety and participant satisfaction were high. Conclusions Group exercise sessions can be successfully implemented by peer instructors in the elderly population; thus facilitating healthy and independent living amongst the elderly. The program is a feasible method for the promotion of physical activity among the elderly.

Sekä kansainvälisessä että kansallisessa koulutus- ja työvoimapolitiikassa on viime vuosina korostettu nuorille ja aikuisille suunnattujen ohjaus- ja neuvontapalvelujen saatavuutta, laadun varmistamista ja palvelumuotojen monipuolistamista. Yksittäisten eri elämänvaiheisiin sijoittuvien valintatilanteiden tarkastelun sijasta ohjauksen tavoitteita ja palveluja tulee jäsentää elinikäisen ohjauksen näkökulmasta. Laadukkaat ja kattavat ohjauspalvelut edesauttavat myös taloudellista kehitystä. Perinteisten ohjaajan ja asiakkaan kahdenkeskiseen vuorovaikutukseen perustuvien työmuotojen rinnalle on kehitetty uusia innovatiivisia työmuotoja. Tuoreimpia innovaatioita ovat tieto- ja viestintäteknologisten sovellusten ja internetin hyödyntäminen ohjauksessa. Ensimmäiset sovellukset liittyivät koulutus- ja ammattitietojen hallintaan. Uusimmissa internet-pohjaisissa sovelluksissa yhdistellään eri tietolähteitä sekä tuetaan ohjaajien ja asiakkaiden välistä vuorovaikutusta ohjausprosessissa. Tällä hetkellä on jo olemassa yleisiä malleja, jotta asiakkaita voidaan opastaa sovellusten tehokkaaseen käyttöön. Ohjaajien tieto- ja viestintäteknologian sekä internetin käyttötaidoissa on eroja. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten ohjaajat kokevat internetin roolin ja merkityksen urasuunnittelun ohjauksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ohjausta tarkastellaan monikerroksisena avoimena systeeminä: erilaisten rakenteiden, mekanismien ja kontekstien yhdistelmänä. Tarkastelun kohteita ovat mm. ohjaajan työ, informaatioja kommunikaatioteknologian ohjaukselliset sovellukset, oppilaitosten kotisivustojen suunnittelu, ohjaajien koulutus, ohjausjärjestelyjä koskeva julkinen päätöksenteko ja ohjauksen toimintapolitiikka. Työ on fenomenografiseen lähestymistapaan pohjautuva ohjauksen ammattikäytäntöjen arviointitutkimus. Aineiston kokoamiseen on käytetty fokusryhmähaastatteluja, joihin osallistui talvella 2001–2002 yhteensä 46 eri oppilaitosmuodoissa työskentelevää ohjaajaa sekä työvoimatoimistojen koulutusneuvojia ja AVO-psykologeja eri puolilta Suomea. He ilmoittivat olevansa joko aloittelevia tai kokeneita internetin käyttäjiä. Combined methods -lähestymistapaan perustuvassa analyysissa selvitetään, miten he kokevat internetin roolin ja merkityksen urasuunnittelun ohjauksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja millaisia erilaisia käsityksiä internetin käytössä on aloittelevien ja kokeneiden ohjaajien keskuudessa. Kaikki ohjaajaryhmät kuvasivat toimintaympäristön mahdollisuuksiin ja tietoiseen päätöksentekoon kytkeytyvän tiedon merkityksen keskeiseksi ohjauksen tavoitteiden kannalta. Keskeisin lisäarvo internetillä näytti olevan välittömän tilannesidonnaisen tiedon sekä koulutus- ja työmarkkinatiedon lähteenä. Internetiä käytettiin tietolähteenä samalla tavalla kuin painettuja koulutusoppaita aiemmin. Internetiä käytettiin vähemmän opiskelijoiden ja asiakkaiden tilanteiden arviointiin tai jatkosuunnitelmien laatimisen tukena. Opiskelijoiden tilanteiden arviointi pohjautui ensisijaisesti ohjauskeskusteluihin. Teknologiasta haettiin ratkaisuja yksittäisiin ongelmakohtiin kokonaisvaltaisen tietostrategisen suunnittelun sijasta. Tulokset osoittivat myös, että oppilaitosten ohjaajien työ oli tietopainotteista ja keskittyi yksittäisiin valintatilanteisiin. Asiakkaiden omien jatkosuunnitelmien tekeminen tulevaa elämää varten jäi vähäisemmäksi. Tulosten perusteella aloittelevat ja kokeneet internetin käyttäjät ilmaisivat internetin merkityksen samansuuntaisesti ohjauksen eri osa-alueilla. Työmäärän koettiin osin lisääntyvän, mutta internetin avulla voitiin myös vähentää rutiininomaisia työtehtäviä. Aineisto vahvistaa sen, että ohjaajia tarvitaan tukena internetissä olevien koulutusja ammattitietopalvelujen käytön ohjaamiseen. Opetus- ja ohjausalan ammattilaisia tarvitaan myös arvioimaan uusien teknisten sovellusten vaikutuksia ja mahdollisuuksia käytännössä. Tutkimusta tarvitaan eri palvelumuotojen kustannustehokkuuden arvioimiseksi.Internet on ajantasaisin koulutus- ja ammattitiedon lähde. Internetin palveluja tulee kehittää eri hallinnonalojen yhteistyönä. Oppilaitosten ylläpitäjien tulee varmistaa ohjauksen tila- ja laitejärjestelyillä palvelujen saatavuus. Tietoinen koko ohjausprosessin kattava internetin käyttö edellyttää ohjaajalta sen tiedostamista, mitä ohjaus on tai miten ohjaaja määrittelee itselleen ohjauksen tavoitteet ohjauksen eri osa-alueilla. Työnantajien tulee varmistaa ohjaajille mahdollisuus osallistua säännöllisesti internetin käyttöä koskevaan täydennyskoulutukseen. Jo peruskoulutuksen aikana ohjaajilla tulee olla mahdollisuus käyttää keskeisimpiä internetissä olevia työvälineitä ohjauskeskusteluihin tai ryhmäohjaukseen integroituneena elementtinä.