Search

The world’s population is aging and more and more nurses are facing older people at their work. Gerontological nursing challenges nursing staff with heterogeneity in the older people, different health care settings, and a variety of competence challenges. The purpose of this study was to describe and explain the areas of competence in gerontological nursing, to develop and evaluate the reliability of a new instrument GeroNursingCom and the competence in gerontological nursing produced by UAS’s. The aim was to form an overall picture of the skills required in gerontological nursing in order to develop and evaluate nursing education. The study consisted from three phases including three sub-studies; I a qualitative study, II development and evaluation of the instrument and III a quantitative cross-sectional study. The research material of the first phase was collected and pilot-tested (n=36) in five focus group interviews from gerontological nursing experts (n=27). In the second phase, the instrument GeroNursingCom instrument was developed and tested, with collected quantitative data from Finnish UAS’s (n=9) from 274 students which were used in phase III describing the gerontological competence areas. Qualitative data were analyzed by inductive content analysis and quantitative data by statistical methods using exploratory factor analysis, K-mean cluster analysis, non-parametric tests and descriptive statistics. The results of phase I identified the four competence areas of gerontological nursing; clinical nursing competence; competence in promoting health and well-being; interaction competence; and ethical competence. The instrument was developed in phase II based on phase I results and includes 53 questions from 11 different factors. The phase III results showed that the self-assessed competence in gerontological nursing of graduate nursing students is on intermediate level and in the three profiles identified, the competence varied between intermediate and high levels. The best competence was in the area of appreciative encounter and interaction and the worst the area of supporting the sexuality of older people. In conclusion, the current nursing education produces nurses with intermediate skills in gerontological nursing, which have been positively influenced by previous education and work experience in healthcare. Tiivistelmä Maailman väestö ikääntyy, ja yhä useampi sairaanhoitaja kohtaa työssään ikääntyneitä potilaita ja asiakkaita. Gerontologinen hoitotyö haastaa hoitohenkilökuntaa ikääntyneiden heterogeenisyydellä, erilaisilla terveydenhuollon toimintaympäristöillä ja moninaisilla osaamisen haasteilla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää gerontologisen hoitotyön osaamista ja sen osa-alueita sekä ammattikorkeakoulutuksen tuottamaa gerontologisen hoitotyön osaamista. Tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva gerontologisessa hoitotyössä vaadittavasta osaamisesta, jotta koulutusta voidaan kehittää ja arvioida. Tutkimus koostui kolmesta vaiheesta sisältäen kolme osatutkimusta: I laadullinen haastattelututkimus, II mittarin kehittäminen ja III määrällinen poikkileikkaustutkimus. Ensimmäisen vaiheen tutkimusaineisto kerättiin viidessä fokusryhmähaastattelussa gerontologisen hoitotyön asiantuntijoilta (n=27). Toisessa vaiheessa kehitettiin ja esitestattiin (n=36) gerontologisen hoitotyön osaamista mittaava mittari GeroNursingCom, jolla kerättiin määrällinen aineisto suomalaisista ammattikorkeakouluista (n=9) 274 opiskelijalta. Laadullinen aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä ja määrällinen aineisto tilastollisin menetelmin käyttäen eksploratiivista faktorianalyysia, K-keskiarvo ryhmittelyanalyysiä, ei-parametrisia testejä sekä kuvaavia tilastoja. Vaiheen I tulokset osoittivat gerontologisen hoitotyön neljäksi osaamisalueeksi kliinisen hoitotyön osaamisen, terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen osaamisen, vuorovaikutusosaamisen sekä eettisen osaamisen. Vaiheessa II kehitetyn mittarin sisältö perustuu vaiheen I tuloksiin ja sisältää 53 kysymystä 11 eri kategoriasta. Vaiheen III tutkimus osoitti, että valmistumisvaiheen sairaanhoitajaopiskelijoiden gerontologisen hoitotyön itsearvioitu osaaminen on kaikkiaan keskitasoista, ja laadituissa kolmessa osaamisprofiilissa osaaminen vaihteli keskitason ja korkean tason välillä. Parasta osaaminen oli arvostavan kohtaamisen ja vuorovaikutuksen osaamisalueella ja huonointa ikääntyneiden seksuaalisuuden tukemisen osaamisalueella. Johtopäätöksenä todetaan, että tämänhetkinen sairaanhoitajakoulutus tuottaa keskitasoista gerontologisen hoitotyön osaamista, johon on positiivisella tavalla vaikuttanut opiskelijan aiempi koulutus ja työkokemus terveydenhuollossa.

Toivo voidaan määritellä dynaamiseksi elämän voimavaraksi, joka auttaa ihmisiä selviytymään työelämän haasteista. Toivo ei kohdennu mihinkään erityiseen toiveen kohteeseen eli esimerkiksi parempiin työolosuhteisiin. Toiveet voivat olla osa toivoa, mutta ne eivät ole sen ydinsisältö. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kehittää ja pilotoida mittari kuvaamaan lähiesimiehen keinoja vahvistaa hoitajien toivoa psykiatrisessa hoitotyössä. Kehitetyn mittarin avulla kuvataan myös, miten tärkeinä hoitajat pitävät lähiesimiehen keinoja oman toivonsa kannalta, ja miten nuo keinot toteutuvat psykiatrisen hoitotyön käytännössä hoitajien arvioimana. Mittarin teoreettinen rakenne pohjautui kahteen aiheesta aiemmin tehtyyn kvalitatiiviseen tutkimukseen ja niiden aineistojen induktiiviseen analyysiin täydennettynä kirjallisuushaulla. Operationalisoinnin, asiantuntija-arviointien ja esitestauksen jälkeen esitutkittava mittari sisälsi seitsemän taustatietokysymystä perustuen tutkimuskirjallisuuteen ja 45 Likert 5-asteikollista väittämää, jotka kuvasivat lähiesimiehen keinoja vahvistaa hoitajien toivoa. Asiantuntija-arvioista laskettiin mittarin sisältövaliditeetti-indeksit käyttämällä väittämäkohtaista ja keskimääräistä sisältövaliditeetti-indeksiä. I-CVI ja I-CVI/Ave osoittivat pääosin muuttujien hyvää ja erinomaista sisältövaliditeettia. Esitutkimus suoritettiin tammi-helmikuussa 2019 sähköisellä lomakkeella, joka lähetettiin eriasteisille hoitajille (N = 495), jotka tekivät potilastyötä psykiatrisilla osastoilla eräässä yliopistollisessa sairaalassa Suomessa. Vastausprosentti oli 22 % (n = 110). Aineiston analyysissä käytettiin kuvailevia tilastollisia menetelmiä. Esitutkimuksen tuloksia kuvattiin enimmäkseen summamuuttujatasolla. Cronbachin alfa-kertoimet (α = 0.86–0.96) osoittivat summamuuttujien olevan sisäisesti johdonmukaisia. Esitutkimuksen perusteella mittari oli toimiva ja ymmärrettävä. Lähiesimiehen keinoja vahvistaa hoitajien toivoa olivat esitutkimuksen tulosten mukaan: toiveikkuuden välittäminen, empaattinen ja arvostava kohtaaminen, työryhmän toiminnan johtaminen, ammatissa kehittymisen mahdollistaminen ja työssä jaksamisen tukeminen. Hoitajien mielestä kaikki nämä lähiesimiehen keinot olivat keskimäärin erittäin tärkeitä heidän toivolleen. Tulos on yhdenmukainen ja vahvistaa aiheesta aiemmin tehtyjä tutkimustuloksia. Toivoa vahvistavien keinojen tärkeydestä ja positiivisista seurauksista huolimatta lähiesimiehen keinot hoitajien toivon vahvistamiseksi toteutuivat hoitajien arvioiden mukaan vaihtelevasti. Psykiatrisen hoitotyön lisäksi tutkimustuloksia voidaan hyödyntää muillakin terveydenhuollon aloilla osana sekä hoitajien että hoitotyön johtajien koulutusta ja hoitotyön tutkimuksessa. Jatkossa mittaria tulee edelleen kehittää ja testata suuremmalla otoksella, mikä mahdollistaa monipuolisemmat testit luotettavuuden arvioimiseksi. ABSTRACT Nurse manager’s ways of strengthening hope among psychiatric nurses : developing and testing a measurement instrument Hope can be defined as a dynamic life resource that helps people to cope with the challenges of working life. Hope does not focus on any particular object or desire, unlike wishes for e.g. better working conditions. So, although wishes can be part of hope, they are not its core content. This study reports the development and pilot testing of an instrument to describe nurse manager’s ways of strengthening nurses’ hope in a psychiatric nursing context. The instrument describes the importance of different nurse manager’s ways of strengthening nurses’ hope, and how those ways are realized in nursing practice, as evaluated by nurses themselves. The theoretical structure of the instrument was based on two previous qualitative studies, which were supplemented with a literature review. After operationalization, expert reviews and preliminary testing of the pilot version, the instrument comprised seven background questions based on previous literature and 45 items concerning the ways nurse managers strengthen nurses’ hope, measured by a five point Likert-scale. To analyze the instrument’s internal consistency and validity, content validity indexes (CVI) were computed for each item based on experts’ reviews, and the CVI/Ave measured across items. The I-CVI and I-CVI/Ave demonstrated mainly good and excellent content validity levels across the items. The pilot study was conducted in January-February 2019 using an electronic questionnaire that was sent to all levels of nurses (N = 495) working with patients in psychiatric wards in one university hospital in Finland. The response rate was 22 % (n = 110). The data was analyzed using descriptive statistical methods. The results were mostly described on the level of sum variables. Cronbach alpha coefficients (α = 0.86-0.96) indicated that the sum variables were internally consistent. According to the pilot study the instrument was workable and understandable for the respondents. The results of the pilot study showed that there were six main ways for nurse managers to strengthen nurses’ hope: conveying hopefulness, encountering employees with empathy and appreciation, managing the workgroup, enabling the professional development of employees, and supporting coping at work. Nurses averagely evaluated all of these approaches as very important ways to strengthen their hope. The results of the study were consistent and confirm previous results on the research topic. However, despite the importance of positive means and positive consequences being raised by the study, nurse manager’s ways of strengthening nurses’ hope were realized differently among the evaluations. In addition to psychiatric nursing, the results of this study can be utilized in other health care sectors, and also as part of the education of both nurses and nurse managers, and in nursing research. In the future, the instrument requires further development and needs to be tested with larger samples to better evaluate its reliability.

Pro gradu -tutkielma muodostui tyypin 2 diabeetikoiden sairauteen liittyviä pelkoja käsittelevästä kirjallisuuskatsauksesta ja tieteellisestä tutkimusartikkelista (Tutta Tanttari, Anja Rantanen, Anna-Maija Koivisto, Katja Joronen: Tyypin 2 diabeetikoiden sairauteen liittyvät pelot - mittarin kehittäminen ja esitutkimus). Tyypin 2 diabeetikoiden sairauteen liittyviä pelkoja kartoittavaa mittaria ei ole tiettävästi aikaisemmin tehty. Katsauksen tarkoituksena oli kuvata tyypin 2 diabeetikoiden pelkoja sairauteensa liittyen aikaisempien tutkimuksien perusteella. Haut toteutettiin MedLine-, Cinahl-, PsycInfo-, Medic-, Tamcat- ja Melinda -tietokannoista sekä tietokantojen omilla asiasanoilla että vapaasanahauilla. Katsaukseen valikoitui 32 tutkimusartikkelia. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Katsauksen tulosten perusteella tyypin 2 diabeetikoiden pelot liittyivät diabeteksesta johtuviin fyysisiin ongelmiin, elämää rajoittaviin hoitotoimenpiteisiin, verensokereihin, insuliinihoitoon, itsehoitoon liittyviin tekijöihin, diabeteksen aiheuttamiin psykososiaalisiin ongelmiin ja diabeteksesta johtuviin taloudellisiin ongelmiin. Tieteellisessä artikkelissa kuvattiin tyypin 2 diabeetikoiden sairauteen liittyviä pelkoja kuvaavan mittarin kehittämistä ja arvioitiin mittarin toimivuutta. Mittarin kehittämisprosessi kuvattiin vaiheittain kirjallisuuskatsauksen, operationalisoinnin, sisältövaliditeetti-indeksin arvioinnin, mittarin esitutkimuksen ja jatkokehittämisen näkökulmista. Cronbachin alfakertoimet (α=0,78 0,97) osoittivat summamuuttujien olevan sisäisesti johdonmukaisia. Esitutkimuksen perusteella mittari oli vastaajille ymmärrettävä ja selkeä. Esitutkimuksella saatiin tärkeää tietoa tyypin 2 diabetesta sairastavilta henkilöiltä mittarin jatkokehittämiseen.

Tämä pro gradu -tutkielma koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on julkaisuharkintaan lähetetty eristämiskokemusmittarin (EKM) kehittämistä kuvaava artikkeli "Psykiatristen hoitotyöntekijöiden kokemuksia potilaan eristämisestä sairaalahoidon aikana. Eristämiskokemusmittarin (EKM) kehittämisprosessin ja pilotoinnin kuvaus" (Korkeila H, Koivisto A-M, Paavilainen E & Kylmä J, 2013). Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää eristämiskokemusmittari, testata mittaria pilotoinnin avulla ja kerätä lisätietoa mittarin mahdollista jatkokehittämistä varten. Toisena osana on lisäosa, jossa toteutettiin sähköisellä kyselylomakkeella syyskuussa 2013 kerätty pilottiaineiston analyysi. Aineisto kerättiin kuuden eteläsuomalaisen sairaalan aikuispsykiatristen osastojen hoitotyöntekijöiltä (N=384). Tarkoituksena oli kerätä tietoa suomalaisten psykiatristen hoitotyöntekijöiden eristämiskokemuksista ja niihin yhteydessä olevista tekijöistä. Tutkimuksen perusteella hoitotyöntekijöillä liittyy potilaan eristämiseen erilaisia tunnekokemuksia ja eettisiä kysymyksiä. Tästä lisäosasta on myös tarkoitus kirjoittaa tieteellinen artikkeli.

Äidinmaidon tarjoaminen on yksi äidin tärkeimmistä tehtävistä keskosen tehohoitojakson aikana. Äidinmaito vähentää keskosten kuolleisuutta ja sairastavuutta, ja lypsäminen sitoo äidin tärkeäksi osaksi vauvan hoitotiimiä. Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen tarkoituksena oli kuvata keskosten äitien rintamaidon lypsämisen kokemuksia ja selviytymismenetelmiä. Toisessa vaiheessa tarkoituksena oli arvioida kehitetyn Coping with Milk Expressing for Preterm Infants (CMEPI) mittarin psykometrisiä ominaisuuksia, ja selvittää sosiodemografisten tekijöiden, lypsämisen käytäntöjen, rintamaidon riittävyyden, lypsämisen stressin, selviytymismenetelmien ja lypsämisessä pärjäämisen välisiä yhteyksiä. Ensimmäisessä, laadullisessa vaiheessa selvitettiin äitien kokemuksia maidon lypsämisestä ja imetyksestä integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla (n = 23 julkaisua) käyttäen temaattista analyysia sekä kuvailevalla laadullisella tutkimuksella (n = 130 äidin kertomusta) käyttäen induktiivista sisällönanalyysia. Selviytymisen käsite tunnistettiin keskeiseksi käsitteeksi analyysien kuluessa. Tämän johdosta analyysia jatkettiin tunnistamalla äitien maidon lypsämisessä käyttämiä selviytymismenetelmiä sekundaarianalyysissa. Molemmat aineistot analysoitiin käyttäen deduktiivista sisällönanalyysia. Transaktionaalista teoriaa stressistä ja selviytymisestä käytettiin teoreettisena viitekehyksenä. Tuloksien mukaan maidon lypsäminen oli äideille tärkeä tapa osallistua vauvan hoitoon, toteuttaa äitiyttä ja luoda ja ylläpitää suhdetta vauvaan. Toisaalta lypsäminen nähtiin myös pakollisena tehtävänä, jotta imetys myöhemmin mahdollistuisi. Äidit kohtasivat monia haittatekijöitä lypsämisessä, kuten uupumusta, turhautumista, käytännön ongelmia, ongelmia johtuen äidin ja vauvan erosta sekä maidon riittävyyden ongelmia. Laadullisten tulosten mukaan lypsämisen stressaavuus ja koettu huono pärjääminen haittasivat lypsämistiheyden ylläpitoa. Tutkimuksessa löydettiin useita tunteiden hallintaan ja ongelmanratkaisuun kohdentuvia selviytymismenetelmiä. Tutkimuksen toisessa, määrällisessä vaiheessa selviytymismenetelmät operationalisoitiin CMEPI mittariksi. Mittarin psykometrisia ominaisuuksia tutkittiin käyttäen sekä sairaalahoidossa olevien että kotiutuneiden keskosten äitien kyselyaineistoja (n = 174). Lisäksi mitattiin sairaalahoidossa olevien keskosten äitien (n = 129) sosiodemografisten ominaisuuksien, lypsämiskäytäntöjen, lypsämiseen liittyvän stressin, selviytymismenetelmien ja lypsämisessä pärjäämisen välisiä yhteyksiä käyttäen kahden muuttujan menetelmiä sekä monimuuttujamallinnuksia. CMEPI mittari osoittautui hyväksyttävän validiksi ja reliaabeliksi uudeksi mittariksi. Mittari sisälsi viisi osa-mittaria: Loitontaminen, Aktiivisuus ja Opettelu, Hallitseminen, Mahdollistaminen ja Rajoittaminen sekä Positiivinen Ajattelu. Sosiodemografiset tekijät, lypsämiseen liittyvä stressi tai koettu pärjääminen eivät olleet yhteydessä lypsämistiheyteen. Äidit kokivat vain kohtalaista lypsämiseen liittyvää stressiä laktaation varhaisvaiheessa. Lypsämiseen liittyvä stressi, aikaisempi kokemus vastasyntyneiden teho-osastolta ja vauvan ikä olivat yhteydessä selviytymismenetelmien käyttöön. Selviytymismenetelmät olivat merkitsevä mediaatiotekijä lypsämiseen liittyvän stressin ja koetun pärjäämisen välillä. Tulokset osoittavat, vastakkaisesti laadullisten tutkimusten löydöksiin nähden, että koettu pärjääminen lypsämisen kanssa ja lypsämisfrekvenssi eivät ole yhteydessä toisiinsa. Tukemalla äitien selviytymismenetelmiä ohjauksen keinoin ei ehkä voida vaikuttaa äitien lypsämistiheyteen, mutta se saattaa olla keino tukea äitien koettua pärjäämistä lypsämisessä. Offering breast milk to preterm infants is one of the most important tasks for the mothers during the hospitalization in neonatal intensive care unit (NICU). Breast milk significantly decreases mortality and morbidity of preterm infants, and expressing breast milk enables mothers to become an essential part of the NICU team. The aim of the study’s first phase was to describe mothers’ experiences and coping strategies related to milk expression. In the second phase, the aim was to evaluate the psychometric properties of the developed Coping with Milk Expressing for Preterm Infant (CMEPI) scale, and to explore the associations of mothers’ and infants’ characteristics, milk expression practice, use of breast milk in NICU, expression-related stress, use of coping strategies, and managing with expressing. First, in the qualitative phase, preterm infants’ mothers’ experiences of breast milk expressing were studied through an integrative review (n = 23 studies) using thematic analysis and through descriptive qualitative study (n = 130 mothers’ narratives) using inductive content analysis. The concept of coping was identified as a central concept during the analysis. Therefore the analysis proceeded to identify mothers’ expression-related coping strategies through secondary analysis of both datasets using deductive content analysis. The transactional theory of stress and coping was used as a theoretical framework. The results suggested that expressing was an important way to contribute to the care, execute motherhood, and maintain connection with their infants for the mothers. Expressing was also seen as an obligatory task to achieve breastfeeding. Mothers confront several obstacles in expression, such as exhaustion, frustration, practical problems, mother-infant separation and insufficiency of milk supply. According to the qualitative findings, the increased expression-related stress and poor management of expressing were barriers to adequate expression frequency. Several emotion- and problem-focused expression-related coping strategies were found. During the second, quantitative, phase, the coping strategies were operationalized into the CMEPI scale. The psychometric properties of the CMEPI scale were examined using data from NICU-hospitalized and NICU-graduated preterm infants’ mothers (n = 174). Furthermore, NICU-hospitalized preterm infants’ mothers’ (n = 129) sociodemographic characteristics, expression practices and expression–related stress, coping strategies, and managing with expression were measured using bivariate statistical tests and multivariate modelling. The CMEPI scale showed acceptable validity and reliability for a newly developed scale. The scale consisted of five sub-scales: Alienating, Activity and Learning, Mastering, Facilitation and Delimitation, and Positive Thinking. Socio-demographic characteristics, expression-related stress or perceived management was not associated with expression frequency. Expressing was measured to be only moderately stressful for the mothers in the early phase of lactation. Expression-related stress, previous NICU experience and infant’s chronological age were predictors of use of coping strategies. The coping strategies significantly mediated the relationship between expression-related stress and managing. The results suggest that, opposite to qualitative findings, subjective managing and expression frequency are unrelated issues. Supporting mothers’ coping strategies by counseling may not have an influence on expressing frequency, but can be an opportunity to support mothers’ managing with expression.