Search

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani, miten ja minkälaista suhdetta itseen rakennetaan elämäntaitovalmennuksen käytännöissä. Elämäntaitovalmennus eli life coaching on 2000-luvulla Suomeen rantautunut ala, jonka tarkoituksena on tarjota asiakkailleen valmennusta elämän eri tilanteissa. Tutkin elämäntaitovalmennusta terapeuttisena teknologiana. Terapeuttiset teknologiat ovat käytäntöjä, joiden avulla ihmiset pyrkivät edistämään terveyttään, hyvinvointiaan tai onnellisuuttaan. Laajempana teoreettisena taustana tutkimukselleni toimivat terapeuttinen kulttuuri sekä uusliberaali hallinta. Terapeuttisella kulttuurilla viitataan siihen, miten psykologisen tiedon ja sanaston merkitys on kasvanut tavassamme ymmärtää itseämme ja maailmaa. Samalla yhä useammat ilmiöt käsitteellistetään yksilön ja tämän sisäisen maailman kautta. Uusliberaali hallinta taas luo subjekteja, jotka hallitsevat yhä voimakkaammin itse itseään. Heiltä odotetaan oma-aloitteista aktiivisuutta ja yritteliäisyyttä elämänsä suhteen. Keskeisenä teoreettisena viitekehyksenäni toimivat Michel Foucault’n ajatukset etiikasta eli itsesuhteen rakentamisesta. Aineistoni koostuu kuuden suomalaisen elämäntaitovalmentajan ja kolmen elämäntaitovalmennukseen osallistuneen henkilön teemahaastatteluista. Analysoin aineistoani diskurssianalyyttisella otteella käyttäen teoreettisena työkalunani Michel Foucault’n jaottelua minäkäytäntöjen ulottuvuuksista. Elämäntaitovalmennuksessa rohkaistaan asiakasta löytämään yhteys sisäiseen totuuteensa. Ulkopuolisten odotukset sekä vääränlaiset uskomukset ja asenne nähdään rajoittavina tekijöinä itsen toteuttamiselle. Valmennuksen käytännöissä itsesuhteen työstämiseen rohkaistaan vetoamalla sekä yksilön vastuullisuuteen, mutta myös ajatukseen siitä, että itseä kohtaan tulee olla armollinen. Itsesuhteen muokkaamisen eli eettisen työn keinoja ovat esimerkiksi itsetuntemukseen liittyvät tehtävät, itsen ja ajatusten tarkkailu sekä omiin ajatuksiin puuttuminen. Valmennuksen käytännöissä tavoitteeksi muodostuu yksilö, joka on riippumaton ja elää omannäköistä elämää. Tämä yksilö tuntee ja hallitsee itsensä eli on oman elämänsä asiantuntija. Toisaalta hänen tulee olla jatkuvasti avoin kehitykselle. Itsen kehittämisellä tähdätään myös eräänlaiseen hyveellisyyteen: sen avulla pyritään paremmaksi ihmiseksi sekä itselle että muille. Yksilön suhde muihin rakentuukin voimakkaasti itsen kautta. Itsen kehittäminen nähdään ratkaisuna niin ihmissuhde- kuin työelämänkin ongelmiin. Samalla itsen työstäminen näyttäytyy vastuullisuutena muita kohtaan.