Search

IntroductionDrowning due to driving into floodwater accounts for a significant proportion of all deaths by drowning. Despite awareness campaigns such as 'If it's flooded, forget it', people continue to drive into floodwater. This causes loss of life, risk to rescuers and damage to vehicles. The aim of this study was to develop and evaluate an online e-health intervention to promote safe driving behaviour during flood events.Methods and analysisThe study will use a 2×3 randomised controlled trial in which participants are randomised into one of two conditions: (1) education about the risks of driving into floodwater or (2) education about the risks of driving into floodwater plus a theory-based behaviour change intervention using planning and imagery exercises. The effect of the intervention on the primary outcome, intention to drive through floodwater and the secondary outcomes will be assessed using a series of mixed-model analysis of covariances.Ethics and disseminationThe study has been approved by the Griffith University Human Research Ethics Committee. Participants will review a study information sheet and provide informed consent prior to commencing participation. Results will be disseminated through peer-reviewed publications, industry reports, media releases and at academic conferences. Deidentified data will be made publicly available following publication of the results.Trial registration numberACTRN12618001212246.

Musicians often use mental practice for enhancing performance, but individuals may have different preferences and skills in their characteristic, individually successful ways of carrying out such practice. In this study, we focus on the approaches to mental practice of four pianists who, according to the ratings of a panel of expert judges, showed outstanding improvement in their performances following their mental practice of a new piece in at least one of the two conditions: silent reading of the score or reading the score while simultaneously listening to the music. The four pianists’ approaches to mental practice were studied through self-reports in post-task interviews that were compared with eye-tracking data gathered during the actual mental practice. In successful mental practice, the pianists relied on their experience and the skills they had practised in audiation, use of recordings, imaginary rehearsal, and structural analysis. The results encourage musicians to explore their characteristic approaches to mental practice, and to deliberately practise and develop versatile mental practice skills in order to apply them flexibly in different musical situations. Eye tracking was found to be a useful tool for validating and supplementing musicians’ subjective self-descriptions and for revealing covert mental processes in the context of music reading. peerReviewed

This study addresses musicians’ learning outcomes and subjective experiences in two common types of mental practice: silent score reading and score reading while listening to the music. The study incorporates expert ratings of performances before and after mental practice, questionnaire data concerning modal preferences, as well as semi-structured interviews. The results revealed individual differences in learning outcomes, attitudes toward the two types of mental practice, and the use of imagery. The participants’ attitudes and strategies were variously affected by their ability to audiate newly encountered music, their possible preference for learning by ear, and their need to process the score at their own leisure. The results suggest that different types of mental practice might usefully serve various individual purposes in instrumental education. peerReviewed

Orkesterimuusikon työ koostuu useasta eri osa-alueesta: se sisältää harjoittelua yksin ja yhdessä muiden soittajien kanssa kulminoituen esitystilanteeseen, jossa kommunikoidaan yleisölle. Harjoittelun tarkoituksena on saavuttaa teknisesti ja tulkinnallisesti mahdollisimman hyvä soittosuoritus, mutta muusikolta vaaditaan myös ymmärrystä siitä, mitä musiikissa sisällöllisesti tapahtuu ja mistä se kertoo. Yksi muusikon työkalu soittosuorituksen hiomisessa on mentaalinen kuvittelu, joka on mentaalisten mielikuvien käyttöä apuna soittosuorituksen parantamisessa. Musiikin sisällön löytämisessä ja ymmärtämisessä taas voidaan hyödyntää metaforia, jotka tulevat esiin musiikin ja musiikillisen kokemuksen sanallistamisessa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, millainen osuus mentaalisella kuvittelulla ja metaforilla on orkesterimuusikon työssä. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla Jyväskylä Sinfonian muusikoita, mistä saatiin tutkimuksen empiirinen aineisto. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin hyödyntäen haastatteluteemoja aineiston jaottelussa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että mentaalisia mielikuvia käytetään monipuolisesti soittosuorituksen teknisen puolen tukena niin omassa harjoittelussa kuin yhteissoittotilanteissa. Teknisesti mahdollisimman hyvä soittosuoritus mahdollistaa musiikin sisällön esiin tuomisen ja välittämisen eteenpäin kuulijoille. Muusikot käyttivät musiikin sisällön löytämiseen ja ymmärtämiseen metaforia omassa työskentelyssään, ja metaforat toimivat lisäksi kapellimestarin ja muusikoiden välisen kommunikaation keinona. Tutkimustuloksia voidaan pohtia eteenpäin esittäen, että mentaalisella kuvittelulla ja metaforilla on merkittävä osuus musiikillisessa kommunikaatiossa esittäjältä kuulijalle: ne toimivat apukeinoina musiikillisen sanoman löytämisessä, korostamisessa sekä välittämisessä kuulijalle. Tästä tiedosta voisivat hyötyä sekä muusikot että musiikin opettajat siten, että mentaalisten mielikuvien ja metaforien käytön tarkoitus tiedostettaisiin paremmin ja niitä hyödynnettäisiin aktiivisemmin. Tutkimusta voisi syventää jatkossa tarkastelemalla mentaalisten mielikuvien laatua ja toimintaa yhteissoittotilanteessa sekä tutkimalla metaforien käyttöä kapellimestarin ja muusikoiden välisessä sanallisessa kommunikaatiossa.

The purpose of this research was to examine whether individual and team sport athletes differ in their imagery use and imagery ability, and to examine whether level of sport participation or weekly sport involvement are variables that differentiate between athletes on the basis of their levels of imagery ability and imagery use. Two measures were conducted. The Sport Imagery Ability Measure (SIAM) is a 48-item self-report measure that uses four sport related scenes to examine the dimensional, sensorial, and emotional characteristics of generating images. The Sport Imagery Questionnaire (SIQ) is a 30-item self-report measure that examines five characteristics associated with the cognitive and motivational aspects of imagery use. Participants (N=207) were recruited from high schools, sport clubs and university physical education courses in Finland. The athletes completed the Finnish translations of each measure within their specific organisational settings. Analysis involved the use of independent samples t -tests to compare means from individual and team sport groups. Group comparisons revealed that individual athletes had significantly (t = -3.121, p = .002) higher means in kinaesthetic imagery ability compared to team sport athletes. This demonstrates that individual and team athletes have distinct abilities and characteristics when it comes to sport-oriented imagery. In addition, results showed significant differences in imagery use between these two groups. Score comparisons indicated that individual athletes had significantly higher use of motivation general-arousal (MG-A) (t = -2.188, p = .03) and motivation general-mastery (MG-M) ( t =-3.213, p = .002) imagery. These findings offer some indication that individual and team sport athletes employ the motivational functions of imagery differently. Motivational general arousal may be an interactive oriented type of imagery that is specifically needed in individual sports because there are no teammate to psyc you up. When comparing national and regional level athletes, it was found that national level athletes had significantly (t = 2.222, p = .027) greater visual imagery ability than regional athletes. It appears that national level athletes are able to use their visual ability more efficiently. Results also showed greater use of motivation general-mastery (MG-M) by national level athletes, which suggest that ability to visual imagery and use of general motivational-mastery skills are important characteristics in differentiating national and regional athletes from each other. Time of weekly participation in training or competing seems not to be a differentiating factor in imagery ability. Still, comparison between high and low training groups showed that imagery use of the motivational general-mastery was significantly (t = -2.236, p = 0.03) higher with high training group (29.336.0) when compared low training group (26.936.2). Overall, these initial results support the proposition that individual and team athletes have distinct abilities and characteristics when it comes to sport-oriented imagery. The information of this study may help coaches and athletes to identify the mental preparation needs of specific sports and to present additional information about individual differences in sport imagery. This knowledge can be used in designing mental imagery rehearsal programs for the purpose of enhancing physical performance.

Tässä tutkimuksessa esitellään aluksi kansallisen ja kansainvälisen kirjallisuuden avulla monipuolisesti taitoluistelussa tarvittavia psyykkisiä taitoja, minkä jälkeen tutkimus-osuudessa esitellään suomen taitoluistelumaajoukkueen naisluistelijoiden kilpailuohjel-mien kuormittuneisuutta erilaisten mittaustulosten, kuten laktaattiarvojen ja sykkeen avulla. Maajoukkueluistelijoiden psyykkistä suorituskykyä selvitellään IZOF-profiloinnin kautta ja ohjelmien laadukkuutta sen sijaan vertaamalla kilpailusimulaatio-suorituksia kunkin urheilijan kauden 2010-2011 pääkilpailuun. Mittaukset suoritettiin kilpailusimulaatiossa Jyväskylässä syksyllä 2010. Koehenkilöinä oli viisi maajoukkueen naisluistelijaa. Poisjääntien taustalla oli loukkaantumisia ja sai-rastumisia. Suomen maajoukkueen naisluistelijoiden fyysinen kuormittuneisuus sekä psyykkisten taitojen hallinta kilpailutilanteessa -tutkimus on osa STLL:n (Suomen taito-luisteluliitto) ja KIHU:n (kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus) yhteistyötä taito-luistelun eteenpäin viemiseksi. Tämän tutkimuksen tulokset näyttävät lyhytohjelman olevan kuormittavampi kuin vapaaohjelma, mitä aikaisemmatkin tutkimukset jo kertovat. Luistelijoiden välillä oli pieniä eroja, mutta sykkeet ja laktaattiarvot kertovat aikaisempien tutkimusten mukaisesti siitä, että lajin kilpailusuoritus on hyvin kuormittava laktaattiarvojen noustessa vapaa-ohjelmassa jopa yli 12 mmol/l. Luistelijoiden psyykkiset taidot näyttävät vaihtelevan maajoukkueen sisällä melko paljon, sillä IZOF-profiileissa osa luistelijoista jäi hyvinkin kauas heidän omasta optimaalisesta vireystilastaan. Suoraa johtopäätöstä on vaikea teh-dä, sillä urheilijoiden ikäeron ollessa suuri (16-22-vuotiaita), on psyykkisessä kasvussa ja näin ollen psyykkisissä taidoissa muutenkin eroja. Näyttää kuitenkin siltä, että iän tuoma kokemus, sekä tietysti uran aikaisemmat kilpailuonnistumiset, auttavat psyykeen hallinnassa. Suoritusten onnistuminen oli kilpailusimulaatiossa heikohkoa. Syynä voi olla tietysti simulaation aiheuttamat uudet tilanteet (mittaukset ym.) mutta myös simulaation ajankohta, sillä alkusyksyllä on useimmilla luistelijoilla käynnissä harjoittelukausi, eikä muun muassa normaalia kilpailua edeltävää harjoittelun keventämistä ollut tehty. Koska taitoluistelun arvioidaan olevan jopa 90 %:sti psyykkistä (Weinberg & Gould 2003), tulisi psyykkiseen valmennukseen kiinnittää taitoluistelussa yhä enemmän huomiota. Vaikka psyykkisen valmennuksen tulisi olla osa kokonaisvaltaista valmennusta, ei urheilijoiden henkilökohtaisten lajiavalmentajien ammattitaito psyykkisen valmennuksen alueelta ole välttämättä tarpeeksi laajaa. Tällöin tulisi valmennustiimin kasvaa sisällyttämällä alaan erikoistunut asiantuntija. Tällä tavoin voi valmennustiimi taata urheilijoillensa parhaat mahdolliset lähtökohdat huipulle pääsemiseksi.

Wennman, Heini & Sorvisto, Juha 2009. Suunnistuksen psyykkinen lajianalyysi. Valmentajaseminaarityö VTE.A008, Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 51 s. Suunnistus on kokonaisvaltainen laji, ja on tärkeä hahmottaa, miten psyykkinen puoli kokonaisuudessaan sijoittuu suunnistuksen vaatimuksiin. Kestävyysominaisuuksiltaan suunnistus vastaa hyvin kestävyysjuoksua, mutta asettaa lajina hyvin spesifiset vaatimukset taidollisissa ja psyykkisissä ominaisuuksissa. Suunnistajalla täytyy olla hyvä itsetuntemus ja -luottamus pystyäkseen kehittämään omaa ajatteluansa. Fyysisesti suunnistuksessa vaaditaan lujan aerobisen kestävyyden ja väsymyksen sietokyvyn lisäksi hyvää laktaatin puskurointikykyä ja taloudellista maastoaskelta. Suunnistajalta vaaditaan myös kohtuullisia voimatasoja, etenkin jalkojen isoista lihasryhmistä. Suunnistustehtävän mukainen ajattelu vaatii sujuvaa automatisoitua toiminnan ohjausta, jota suorituksen hallinta tarvittaessa kontrolloi. Toiminnan ohjaus rakentuu sisäisten mallien ja kokemuksien mukaiseksi. Suunnistajan suorituksen hallinta määrää ulkoisen tai sisäisen häiriötekijän ilmaantuessa, millaiset resurssit suunnistajalla on pitää suunnistusajatus jatkuvana. Psyykkinen valmennus on tähän asti saanut liian vähän painoarvoa perinteisessä suunnistusharjoittelussa ja -valmennuksessa. Huippusuunnistajille ominaista on henkisen valmentautumiseen paneutuminen ja omien psyykkisten voimavarojen tiedostaminen. Psyykkisen valmennuksen ohjelmoinnissa pätee samat periaatteet, kuin muussa valmentautumisessakin. Psyykkisen harjoittelun avulla pyritään luomaan yksilön tarpeiden ja tavoitteiden mukaiset henkiset valmiudet kehittyä sekä urheilijana että ihmisenä.

Mia Taini (2005). Mielikuvaharjoittelun vaikutus kilpailuvauhtisen suunnistussuorituksenvirheisiin ja suorituksen fyysiseen rasittavuuteen suomalaisilla juniorisuunnistajilla.Valmennus- ja testausopin Pro Gradu- tutkielma. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylänyliopisto. 76 s.Mielikuvaharjoittelu on saavuttanut suosiota ja saanut aikaan positiivisia tuloksia useassalajissa. Mielikuvaharjoittelusta onkin muotoutunut käytetyin psyykkisen valmennuksenmenetelmä. Mielikuvaharjoittelun avulla voidaan parantaa keskittymistä, yksittäistätaitoa tai strategiaa, säädellä jännittyneisyyttä tai vireystilaa ja lisätä itseluottamusta.Suunnistajien taitoharjoittelu on usein pelkästään fyysistä, eikä mielikuvaharjoittelu oleharjoittelussa tiiviisti mukana, lukuun ottamatta huippuja. Tämän tutkimuksen tarkoituksenaon selvittää voivatko nuoret suunnistajat parantaa suunnistussuoritustaan mielikuvaharjoittelunavulla kuusi viikkoa kestävän mielikuvaharjoittelujakson aikana.Tutkimukseen osallistui 14 koehenkilöä, jotka kuuluivat joko koeryhmään (n=7) taikontrolliryhmään (n=7). Kummassakin ryhmässä oli 4 tyttöä ja 3 poikaa. Iältään koehenkilötolivat 15- 20-vuotiaita. Kaikki koehenkilöt suorittivat alku- ja lopputesteissätasotestin maastossa, maksimihapenottokyvyn testin matolla, suunnistussuorituksensekä sen analysoinnin ja mielikuvittelukykytestin. Lisäksi tutkimuksen puolessa välissäkoehenkilöt suorittivat suunnistussuorituksen sekä analysoivat sen. Koeryhmään kuuluvatkävivät viikoittain ohjatussa mielikuvaharjoituksessa sekä saivat lisäksi ohjeet kolmeenkotona tehtävään mielikuvaharjoitukseen.Mielikuvaharjoitteluryhmä paransi tutkimuksen aikana suorituksiaan siten, että pienetvirheet (5s-1min) vähenivät alku- ja välitestien välillä (p= .021) sekä alku- ja lopputestienvälillä (p= .010). Myös suuret virheet (yli 3min) vähenivät alku- ja lopputestienvälillä (p= .039). Kontrolliryhmällä ei muutoksia tapahtunut. Suunnistuksen fyysinenrasittavuus vaihteli 92:n ja 99 %:n välillä maastossa tehdyn tasotestin anaerobisestakynnyssykkeestä eli suunnistussuoritus tapahtui hieman alle anaerobisen kynnysarvon.Laktaattiarvot vaihtelivat 4,1 ja 6,8 mmol/l välillä, jotka olivat prosentteina 81 ja 144%:n välillä maastossa määritetyn anaerobisen kynnyksen laktaattiarvosta. Mattotestin jamaastotestin kynnyssykkeet olivat hyvin samankaltaiset. Merkittävin ero löytyi siinä,että maastossajuoksun maksimisyke jäi sekä alku- että lopputesteissä merkitsevästi pienemmäksikuin mattotestissä molemmilla ryhmillä. Mielikuvaharjoitteluryhmään kuuluneetkokivat, että mielikuvaharjoittelusta voi olla heidän suunnistussuoritukselleenhyötyä. Mielikuvaharjoittelun hyödyt olivat heidän mielestään parantunut itseluottamus,rauhallisempi olotila ennen lähtöä, uusien tilanteiden läpikäynti jo etukäteen ja parempikeskittyminen suoritukseen. Kaikki mielikuvaharjoitteluryhmään kuuluvat aikovat tehdämielikuvaharjoituksia suorituksensa parantamiseksi myös joskus jatkossa. Tutkimuksentärkein tulos oli, että mielikuvaharjoittelun avulla pystyttiin vähentämään pienten jasuurten virheiden määrää sekä virheiden kokonaismäärää.