Search

Leadership and meaningful work: The possibilities and challenges of the Vocational Meaning and Fulfillment Survey In this study we examined how leaders perceive meaningful work and if the new Vocational Meaning and Fulfillment Survey (VMFS) could be used as a leadership tool in organizations. The data were collected through 22 semistructured thematic interviews and analyzed with a phenomenographic approach. Three categories of perspectives on meaningful work were found: individual, organizational and holistic. The VMFS was perceived as a useful and practical tool by most of the leaders. It could be used at individual, team, and organizational levels to measure the experience of meaningfulwork and to decide where to focus efforts to foster such work. When introducing VMFS into organizations, attention should be paid to proper user training and ensuring the engagement of the management and supervisors.

The concept of planetary well-being rests on the idea that since human activities are among the root causes of the ecological crisis threatening the well-being of human and nonhuman nature, accordingly, solutions lie in transforming human behaviour and shifting the prevailing paradigm towards embracing enhanced visions of the “good life.” The ongoing ecological crisis has evoked profound questions regarding the nature of the good life, requiring consciousness and reflection of scholars’ paradigmatic worldviews. This chapter adopts the lenses of transformative consumer research (TCR) and positive psychology, emphasizing individual, societal, and environmental well-being—challenging the assumptions guiding mainstream marketing and consumer research. The chapter discusses planetary well-being from the premises of Aristotelian eudaimonia, which encompasses pursuing a life of meaning, virtue, and excellence. The chapter elaborates on whether humans can be wise and seek meaning and temperance rather than prosperity in an economy driven by global responsibility considering planetary limits. Temperance is discussed to reduce consumption and redefine human needs while ensuring human and nonhuman flourishing. Temperance captures practices in harmony with sufficiency thinking. Simultaneously, these practices emphasize Aristotle’s timeless values: Meaning, virtues, practical wisdom, balance, harmony, and the common good, which are more meaningful than ever. peerReviewed

PurposeRobots have a history of replacing human labor in undesirable, dirty, dull and dangerous tasks. With robots now emerging in academic and human-centered work, this paper aims to investigate psychological implications of robotizing desirable and socially rewarding work.Design/methodology/approachTesting the holistic stress model, this study examines educational professionals’ stress responses as mediators between robotization expectations and future optimism in life. The study uses survey data on 2,434 education professionals.FindingsRespondents entertaining robotization expectations perceived their work to be less meaningful and reported more burnout symptoms than those with no robotization expectations. Future optimism about life was not affected by robotization expectations alone, but meaninglessness and burnout symptoms mediated the relation between expectations of robotization and future optimism.Practical implicationsRobotization may be viewed as challenging the meaningfulness of educational work by compromising ethical values and interaction. To prevent excess stress among personnel, robotization should be planned together with employees in co-operation negotiations. This implicates the need for co-designing technological changes in organizations especially in the cases of social use of robots.Originality/valueWork’s meaningfulness in robotization is a novel research topic and a step toward socially sustainable robotization.

Purpose Although emotional tensions related to organizational sustainability have been identified, little is known about how employees aim to resolve such situations. This study aims to explore how employees use sensemaking to resolve emotionally tense situations concerning organizational sustainability. Design/methodology/approach The authors studied a case in which, while employees attached positive emotions to organizational sustainability, external stakeholders viewed it negatively. Specifically, the study analyzed how employees used sensemaking to resolve such tense experiences and how this sensemaking eventually influenced their actions. To this end, the authors interviewed 25 employees at an energy company who had experience participating in its sustainability work. Findings The analysis revealed three sensemaking mechanisms for resolving emotional tensions related to organizational sustainability caused by discrepancies between external reputation and internal personal experience: rational sensemaking, experiential sensemaking and identity work. The complexity of sensemaking was reflected in the mixed-use of these three mechanisms, as employees constantly moved from one to another. Originality/value This study demonstrates employees’ tendency to defend their positive emotions about their organization’s sustainability in tense situations. It further provides insights into related sensemaking processes and shows how they can result in different levels of action.

Change in the policy and ideology governing social and health care has been much debated in the Western welfare states, including in Finland, where the public sector has witnessed a shift towards a market and managerial ideology in a climate of austerity. These changes affect organisations as well as individual workers. Social workers implement social policies in their daily work, and are thus positioned in between policies and clients. This may expose them to feelings of unease in the implementation of certain policies. In this study, we apply the policy alienation framework of Tummers and colleagues (2009. “Policy Alienation of Public Professionals: Application in a new Public Management Context.” Public Management Review 11 (5): 685–706) in analysing the responses of social workers to a major social and health care reform prepared in Finland in 2015–2019. By applying problem-driven content analysis to interview data, we study how social workers responded to the proposals for reform, and how the two dimensions of policy alienation, i.e. experiences of meaninglessness and powerlessness, were manifested. The findings suggest that policy alienation is widespread among social workers and that experiences of powerlessness and meaninglessness are common. The social workers experienced powerlessness in relation to specific policies and practices. They also viewed the reform as meaningless, as it lacked socially relevant goals. peerReviewed

This study examined teachers’ occupational well-being by identifying profiles based on teachers’ self-ratings of work engagement as well as work-related effort and reward. It also did so by examining whether the identified subgroups differed with respect to teachers’ self-reported occupational stress and emotional exhaustion as well as with respect to work-related resources such as the individual resource of work meaningfulness and the leader-level resource of the leader–follower relationship. The participants in the study were 321 Finnish elementary school teachers. The data were collected in spring 2021, that is, at the time when the COVID-19 pandemic was present, yet there were no national school closures. Three groups of teachers were identified with latent profile analysis: (1) teachers recognized as being poorly engaged with the highest effort and lowest reward (4.7%); (2) teachers recognized as being averagely engaged with higher effort than reward (32.1%); and (3) teachers recognized as being highly engaged with higher reward than effort (63.2%). The subsequent analyses examining the differences among the profile groups revealed, for example, that each profile group differed with respect to the individual resource of work meaningfulness and profile groups 2 and 3 differed with respect to the leader-level resource of the leader–follower relationship. Thus, the findings indicate that there are differences in the ways in which teachers are able to benefit from the work-related resources and how they cope with job-related demands during the COVID-19 pandemic. peerReviewed

A sense of meaningfulness is one of the most sought?after work characteristics which has been associated with employees’ well-being. This study explored whether meaningful work enhances self-rated health in challenging work context, under the stressors of distractions, unnecessary tasks, and unreasonable tasks. Data was collected from Finnish teachers (N = 1,658) and structural equation modelling was employed with the latent interaction terms. Results showed that meaningful work was associated with better self-rated health and the stressors were associated with poorer self-rated health. Protective potential of meaningful work against stressors was also discovered, as meaningful work mitigated the harm of stressors on self-rated health. These findings indicate that meaningful work acts as an important resource for employees’ self-rated health and helps them to better cope with stressful work conditions, enhancing well-being. The protective quality of meaningful work means that even challenging work context may have less harm for employees’ well-being, if they have a strong sense of meaning in work. The practical implications of the findings for teachers and organizations are discussed. publishedVersion

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan uuden, Yhdysvalloissa kehitetyn Vocational Meaning Survey (VMS) -kyselyn soveltuvuutta työn merkitysten ja täyttymysten kokemusten kartoittamiseen osana ohjausprosessia suomalaiseen kyselyaineistoon (n = 218) perustuen. VMS-kysely sisältää neljä työn merkityksen ja täyttymyksen osa-aluetta: perustarpeet, itseen suuntautuminen, yhteisöön suuntautuminen ja itsensä ylittäminen. Konfirmatorisen faktorianalyysin tulokset osoittivat, että VMS-kyselyn neliulotteinen faktorirakenne vastasi odotettua ja osa-alueiden reliabiliteetit olivat hyvät, kun jäljelle jätettiin suomalaiseen aineistoon parhaiten soveltuvat väittämät. Tulokset tukevat VMS-kyselyn suomenkielisen version rakennevaliditeettia ja soveltuvuutta erilaisiin ohjaustilanteisiin, joissa tavoitteena on yksilöiden itsetuntemuksen lisääminen heidän työhönsä liittämistään merkityksistä ja kokemuksista sekä mahdollisen kuilun tai epäsuhdan kartoittaminen nykyisen ja halutun työtilanteen välillä työn merkityksellisyyden tunteen näkökulmasta. Avointen kysymysten temaattinen sisällönanalyysi osoitti, että suomalaiseen kontekstiin soveltuvuuden parantamiseksi VMS-kyselyn osa-alueita on mahdollista vielä edelleen sisällöllisesti tarkentaa sekä kyselyyn lisätä mahdollisina uusina osa-alueina 1) autenttinen toimijuus ja 2) itsensä kehittäminen. Teoreettisena kontribuutiona esitämmekin, että näiden kahden teeman lisäämisen kautta VMS-kysely tavoittaisi kokemukset työn merkityksellisyyden lähteistä eli työn erilaisista ja yksilöllisesti painottuneista merkityksistä entistä kattavammin, etenkin Suomessa. In this research, the applicability of a new Vocational Meaning Survey (VMS) within the Finnish working life context is investigated with a data set (n =218) comprising working-age Finnish adults. The VMS focuses on meaning and fulfilment at work as a part of a career guidance process as des-cribed by four dimensions: Basic Needs, Self Enhancement, Team Enhancement, and Transcendence. Confirmatory factor analysis confirmed the four-factor structure of the VMS. In addition, the reliabilities of the dimensions were good when the items having best fit with this Finnish data were retained. These observations support the construct validity and applicability of the Finnish version of the VMS in different counselling settings where the aim is to improve individuals’ self-knowledge regarding the meanings and experiences they attach to work as well as to chart the possible gap or misfit between current and desired working conditions in regard to meaningful work. Furthermore, thematic analyses of open-ended ques-tions indicated that the existing dimensions of the VMS could be refined to include two new dimensions: Authentic Agency and Self-Development. Hence, as a theoretical contribution we propose that through including these two new dimensions, the VMS will capture the sources of meaningful work even better, that is, it will take into account the individually emphasised different meanings of work more comprehensively. peerReviewed

Tutkimuksessa keskiössä ovat erilaiset työelämäkokemukset sekä esimiesten työn merkityksellisyyden ja liikkumavaran näkemykset sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstissa. Tutkimus painottuu esimiesten yksilöllisiin kokemuksiin osastonhoitajan työssä koetusta liikkumavarasta ja sen suhteesta työn merkityksellisyyteen ja mielekkyyteen. Tutkimuksen kohdeorganisaationa on Länsi-Uudellamaalla toimiva Perusturvakuntayhtymä Karvainen, joka on perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen kuntayhtymä, joka sijaitsee maantieteellisesti Karkkilan ja Vihdin alueella. Haastattelut toteutettiin kuudelle esimiehelle puolistrukturoituina teemahaastatteluina helmi-maaliskuussa 2022. Haastattelulla haettiin vastauksia tutkimuskysymykseen, jolla pyrittiin selvittämään vaikuttaako liikkumavara esimiesten työn merkityksellisyyden kokemuksiin? Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin sovittuun case-organisaatioon, ikäihmisten palveluiden parissa työskenteleville valikoiduille osastonhoitajille. Tutkimuksen aineisto keskittyy kuuteen yksilöhaastatteluun ja sen myötä syntyneeseen teemahaastattelumateriaaliin. Kerätty aineisto käsiteltiin ja tulkittiin teoriaohjaajan sisällönanalyysin menetelmin. Aineistoa peilattiin keskeisiltä osin työn merkityksellisyyden ja liikkumavaran tieteelliseen kirjallisuuteen ja niitä työelämässä huomioiviin lähtökohtiin. Analyysin pohjalta syntyi tuotoksena kuvaajat jaetusta hedelmästä, kuormituskaaviosta sekä liikkumavaran ja työn merkityksellisyyden tasokuvioista havainnollistamaan syntyneitä käsityksiä ja ymmärrystä tutkituista ilmiöistä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että esimiesten työssä kokema liikkumavara vaikuttaa kahden suuntaisesti heidän kokemuksiinsa työn merkityksellisyydestä. Myönteisesti koettu ja toteutuva liikkumavara vaikuttaa positiivisesti työn merkityksellisyyteen ja rajoittunut liikkumavara puolestaan vaikuttaa kielteisesti työn merkityksellisyyden kokemukseen ja sen ilmenemiseen. Työelämässä merkityksellisyys muodostuu varsin yksilöllisesti erilaisista tekijöistä. Merkityksellisyyttä rakentuu tarpeiden, toiminnan ja kohtaamisten kautta. Liikkumavara puolestaan pääsee toteutumaan itse työn, toimijuuden ja suhteiden avulla. Esimiesten työn tasapaino, kuten palautumisen ja kuormittumisen merkitys ja työn rajaamiseen liittyvät tekijät, kuten priorisoinnin tarve nousivat tutkimuksessa kiinteästi esiin, koska ne vaikuttivat heidän kokemukseensa työn merkityksellisyydestä ja olivat osaltaan riippuvaisia liikkumavaran toteutumisesta. Näin ollen myös työhyvinvoinnin teemoja on tutkimuksen osana käsitelty. Aihe on nähtävissä ajankohtaisena työelämän muutoksellisuuden myötä ja se mahdollistaa tarttumapintoja jatkotutkimukselle, kuten tarkempaan syventymiseen organisaatioiden kykyyn mahdollistaa työntekijöilleen liikkumavaran ja itseohjautuvuuden toteutumista. Hyödyllistä tietoa voisi koostaa myös tutkittaessa tarkemmin liikkumavaran vaikuttavuutta työhyvinvoinnin teemoihin tai sen roolia organisaatiokulttuurin osana.

Työsuojelurahaston rahoittamassa METKU-hankkeessa tarkasteltiin julkisen sektorin palvelutuotannon ammattilaisten sekä esihenkilöiden ja johtajien näkökulmia aiheesta asiakasarvonluonti ja työn merkityksellisyyden kokemus Oulun, Porin ja Tampereen kaupunkiorganisaatiossa vuosina 2021–2022. Aikaisemmassa tutkimuksessa näitä aiheita ei ole yhdistetty toisiinsa. Hankkeen päätutkimuskysymyksen muodosti: mitä on asiakasarvon luominen merkityksellisenä työnä kaupunkien ammattilaisten näkökulmasta? Tutkimuksen kohdeorganisaatioissa työn merkityksellisyyden kokemus asiakasarvoa tuottavissa työtehtävissä oli keskimäärin melko hyvällä tasolla. Eroavaisuuksia esiintyi työn merkityksellisyyden kokemuksen nykytilasta mutta kaikissa kohdeorganisaatioissa paikantui kohteita, joihin tutkimushankkeella kehitettiin käytännön työelämän ratkaisuja sekä suosituksia. Lisäksi hankkeella yhteiskehitettiin kohdeorganisaatioiden kanssa itsearviointimalli työn merkityksellisyyden kokemuksen mittaamiseen asiakasarvoa luovissa kaupunkien palvelutehtävissä. Tutkimushanke loi myös puitteet merkityksellisen työn tunnistamiseen työyhteisössä. Hankkeessa huomioitiin digitaalisuuden ja tekoälytekniikoiden murros. Tutkimushankkeen empiirisiin tuloksiin nojaten voidaan tiivistäen todeta, että kaikissa kohdeorganisaatioissa oli tutkimuskysymyksen vastaus yhtenevä: työn merkityksellisyyden kokemus asiakasarvoa luovissa työtehtävissä on samaan aikaan subjektiivinen ja kollektiivinen eli se on työyhteisön dialogissa rakentuva ja jaettu narratiivi tai käsitys merkityksellisyydestä asiakasarvoa tuottavissa työtehtävissä. Työn merkityksellisyyden kokemus näyttäytyy yhteisön luomana ja omana pääomana. Merkityksellisyyden kokemus ei kuitenkaan ole absoluuttinen vaan se muuttuu ajassa sekä konteksteissa. Loppuraportti on myös soveltuvin osin käsikirja aiheesta kiinnostuneille kuntien kehittäjille, ammattilaisille, esihenkilöille ja johtajille.

This three-wave study explored whether living a calling (at work) mediated the relation between unnecessary tasks (time wasting work tasks) and socio-contextual performance at work (cynicism, organizational citizenship behavior). Participants were 518 Finnish white- and blue-collar employees, who were followed up in 2018, 2019, and 2020. The results of structural equation modeling showed that unnecessary tasks at Time 1 related negatively to living a calling at Time 2, which, in turn, related to cynicism and organizational citizenship behavior at T3. Thus, living a calling mediated the relation between unnecessary tasks and the outcomes. We found no evidence for the moderator role of living a calling between unnecessary tasks and the outcomes. Unnecessary tasks should be minimized in organizations to promote living a calling and subsequent positive outcomes predicted by calling. publishedVersion

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää fysioterapian vaikuttavuutta ja merkityksellisyyttä aivoverenkiertohäiriötä (AVH) ja multippeliskleroosia (MS) sairastavilla kuntoutujilla keskittyen erityisesti ICF:n suoritukset ja osallistuminen -osa-alueeseen. Vaikuttavuutta koskevat määrälliset kirjallisuuskatsaukset (vaihteluväli: AVH 1/2008–5/2017; MS 1/2007–1/2017) kohdistuivat satunnaistettuihin kontrolloituihin terapeuttisen harjoittelun tutkimuksiin (RCT) painottuen tasapainoon ja kävelyyn. Laadulliset kirjallisuuskatsaukset fysioterapian merkityksellisyydestä (1/2000–11/2017) kohdistuivat kuntoutujan kokemuksiin ja käsityksiin fysioterapiasta. Kahdeksassa osajulkaisussa oli yhteensä 182 RCT-tutkimusta (6 856 kuntoutujaa) sekä 50 laadullista tutkimusta (711 kuntoutujaa). Tutkimukseen osallistujat ja interventiot olivat heterogeenisiä. Terapeuttisella harjoittelulla oli suurempi vaikutus kuntoutujien tasapainoon ja kävelyyn liittyvään suorituskykyyn vakioiduissa olosuhteissa, kun harjoittelua verrattiin ei-harjoitteluun tai tavanomaiseen hoitoon. Sen sijaan vaikutus suoritustasolla oli huomioitu vain muutamassa tutkimuksessa. Tuloksia voidaan hyödyntää etenkin kroonisessa vaiheessa olevien AVH-kuntoutujien sekä lievää tai keskivaikeaa MS-tautia sairastavien henkilöiden kuntoutuksessa. Kuntoutujat kokivat merkityksellisenä sen, että fysioterapiassa korostuivat ihmisarvon ylläpysyminen, yksilöllisenä ihmisenä kohdatuksi tuleminen, itsenäisyyden ja vapauden mahdollistuminen, tavalliseen elämään osallistuminen sekä tulevaisuuden uskon ja toivon herääminen ja ylläpysyminen. Kuntoutujat arvostivat tasavertaista, ammattitaitoista, laaja-alaista ja oikeudenmukaista fysioterapiaa, jossa huomioitiin kuntoutumisen merkityksellisyyden ylläpysyminen ja kuntoutumiseen liittyvien haasteiden voittamisen mahdollistuminen. Tulevaisuudessa tutkimuksissa tulisi huomioida paremmin arkisuoriutuminen ja osallistuminen sekä suomalainen kuntoutuksen monitahoinen palvelujärjestelmä. peerReviewed

Democratic culture refers to a set of values, attitudes, and practices shared by citizens and institutions, without which democracy cannot exist. Preschools and schools have a core role in teaching and transmitting democratic culture as they offer most children their early encounters with the public realm that provides social environments for democratic culture. The aim of this article is to increase knowledge on democratic education of young children and creative means to implement it. The core questions raised are: How do young children understand their classroom social environment and their own role in it? Which of the children’s understandings of their classroom social environment reflect attributes of democratic culture? The data include 125 children’s drawings and their linguistic explanations of them collected from schools that implemented the Cultural Literacy Learning Programme in Cyprus, Israel, Lithuania, Portugal, and the UK. The method used is data-driven content analysis, including qualitative categorizing of the data, quantification of its core features, and a reflexive interpretation of the contents of the drawings. The study reveals how children aged 5–6 are able to elaborate on the ideas, principles, and practices of democratic culture, including participation, collaboration, negotiation, dialogue, listening, and expressing one’s own opinions. The analysis of the data elicited five thematic categories of how children think about social life in their classroom, approach democratic culture, and understand their role in practising it in school. The categories were based on the children’s approach to rules; suggestions taking the action either alone or as a member of a group; and views of the purpose and beneficiary of this action. The analysis revealed how drawing with peers is a multimodal and dialogic process of learning democratic culture. Children engage in dialogic chains of thinking not only in verbal, but also in visual interaction. Since the ability to participate in a dialogue is seen as a core skill in democratic education, educators should better recognize visual dialogic chains of thinking as a way for students to familiarize themselves with and practise democratic culture. peerReviewed

This qualitative study explores the changes that a specific group of knowledge workers – language professionals in Finland – have undergone in their work and how they perceive the meaningfulness of their work as a result. The data presented in this article has been collected through group interviews and is part of a larger data set. To make sense of our data, we use thematic analysis and the framework of meaningful work presented by Rosso et al. For some of our research participants, the factors of meaningful work are present. For others, changes in work, such as platform work and outsourcing, have reduced autonomy and development possibilities. We conclude by discussing the implications of our findings.

Our goal was to describe the 10 most challenging aspects that need to be considered when making hybrid education efficient and enjoyable for children. In this context, by hybrid education we refer to both emergency online education that took place in the COVID-19 outbreak in spring 2020 and to various forms of providing education combining online and onsite environments during the pandemic years. nonPeerReviewed

Aims: The aim of this study was to qualitatively analyse physiotherapists’ experiences and perspectives for delivering services directly, without prescription or referral, for clients with musculoskeletal pain or dysfunction. Methods: This was a qualitative study where data were collected from questionnaires given to 34 physiotherapists, 18 of them being in direct access for 6 years and 16 for 6 months. There were 15 structured questions and 3 open-ended ones. The answers were analysed with quantitative and qualitative methods. Results: The data analysis of the open-ended questions showed that physiotherapists had positive experiences of direct access. This practice brought meaningfulness, including increased self-respect, to physiotherapists’ work. Meaningfulness was interpreted as being constructed from a client perspective, a work perspective and a working community perspective. The self-respect was connected to experiencing the improvement of skills with their clients. Conclusions: In providing direct access practice, physiotherapists expressed a heightened sense of meaningfulness in their work, which was related to clients’ satisfaction with being in the right place at the right time. They experienced improved competence, which was connected with their self-respect and cooperation with other health care professionals. For future research, we propose to explore of larger samples of physiotherapists, clients and other key stakeholders. peerReviewed

Tässä tutkielmassa tarkastellaan suorittavaa teollisuustyötä tekevien ihmisten kokemuksia työn mielekkyydestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Suorittavaa työtä pidetään usein stereotyyppisesti raskaana, yksitoikkoisena ja ammattitaitoa vaatimattomana työnä. Tässä tutkielmassa pyritään ennakkoluulojen sijaan antamaan ääni teollisuustyöntekijöille itselleen oman työnsä asiantuntijoina. Tutkimuksen aineistona käytettiin teollisuustyöntekijöiden teemahaastatteluja (14 kpl), jotka toteutettiin Tampereen yliopiston Duunarit-hankkeessa vuonna 2020. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin itsemääräämisen teorian kolmea psykologista perustarvetta sekä työn vaatimusten ja voimavarojen (JD-R -mallin) käsitteitä. Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan kysymykseen, mitkä tekijät vaikuttavat teollisuustyössä koettavaan työn mielekkyyteen, ja tarkastelemaan näitä tekijöitä kompetenssin, autonomian ja liittymisen perustarpeiden täyttymisen sekä työn vaatimusten ja voimavarojen näkökulmista. Työn mielekkyys nähtiin tutkimuksen puitteissa työhyvinvoinnin ja työmotivaation yläkäsitteenä. Haastateltujen teollisuustyöntekijöiden kokemaan työn mielekkyyteen vaikuttavat työympäristöön ja -aikaan, ammattitaitoon, työyhteisöön ja osallisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja työsuhteen pysyvyyteen sekä tiedonkulkuun ja kommunikaatioon liittyvät tekijät. Esimiestyön laadulla on merkityksellinen rooli useissa työn mielekkyyteen vaikuttavissa osatekijöissä. Työntekijät pyrkivät tekemään työnsä mahdollisimman järkevästi ja kokevat työn mielekkyyttä heikentävää turhautumista, jos järkevä työnteko estyy. Tutkimustuloksissa työn mielekkyys näyttäytyy subjektiivisena konstruktiona, joka ei perustu työn sisältöön vaan työn ja työntekijän yhteensopivuuteen. Monet työn mielekkyyteen vaikuttavat tekijät täyttävät kompetenssin, autonomian ja liittymisen tarpeita, mutta kaikkia mielekkyyteen vaikuttavia tekijöitä ei ollut analyysissä mahdollista yhdistää suoraan psykologisiin perustarpeisiin. Vaikka useat työn mielekkyyteen vaikuttavat tekijät voidaan tulkita JD-R -mallin mukaisiksi työn vaatimuksiksi tai voimavaroiksi, osoittautui malli osittain riittämättömäksi kuvaamaan työn mielekkyyden kaltaista henkilökohtaista merkityksenantoa. Esimerkiksi yleisesti työn vaatimuksena pidetyn työn fyysisyyden teollisuustyöntekijät kääntävät jopa työn voimavaraksi. Suorittava työ edustaa monelle toimistotyötä suurempaa vapautta ja antaa mahdollisuuden tuntea ylpeyttä konkreettisista työn tuloksista. Tutkimustulosten perusteella todettiin, että koska suorittava työ voi stereotypioiden vastaisesti olla tekijälleen monin tavoin mielekästä, tulisi työnantajayritysten panostaa myös suorittavissa ammateissa työskentelevien työntekijöidensä työn mielekkyyden tukemiseen. Myös fyysisessä työssä henkisen työhyvinvoinnin tulisi olla työturvallisuuteen rinnastettava arvo. Lisäksi suorittavan työn vaatiman ammattitaidon merkitys tulisi tunnistaa.

Meaning in movement is an enduring topic in sport social sciences, but few studies have explored how sport is meaningful and for whom. The authors examined the relationships between demographic variables, meaningfulness of sport, and craftsmanship. Athletes (N = 258, 61.6% male, age ≥18) from the United Kingdom completed a demographic questionnaire, the Work and Meaning Inventory modified for sport, and the Craftsmanship Scale. Older age and individual sport significantly correlated with higher craftsmanship. Craftsmanship and religion were two independent predictors of meaningfulness, but emphasized somewhat different meaning dimensions. Meaningfulness in sport seems to be related to how athletes approach their craft, as well as their overall framework of life meaning. peerReviewed

This study investigated the reasons that leaders have given for their leader role occupancy. By using a mixed-method approach and large leader data, we aimed to provide a more nuanced picture of how leader positions are occupied in real life. We examined how individual leadership motivation may associate with other reasons for leader role occupancy. In addition, we aimed to integrate the different reasons behind leader role occupancy into the framework of sustainable leader careers and its two indicators: leader’s health (occupational well-being) and performance (measured indirectly as followers’ occupational well-being). The survey data consisted of 1,031 leaders from various sectors of working life. Qualitative analysis revealed that leaders mention various factors behind their leader role occupancy, resulting 26 themes. After inductive investigation of the data, theory-driven analysis focused on the sustainable career components (person, context, time) and agency vs. non-agency. Qualitative data was quantitized based on the theory-driven categories for statistical analysis. Based on the these analysis, we found out that only Affective-Identity MTL predicted all of the studied reasons behind leader role occupancy, whereas the other motivation types (Non-calculative MTL and Social-Normative MTL) did not. All of the reasons for leader role occupancy except non-agentic ones were related to both leaders’ own and their followers’ occupational well-being. Leaders with more person-related and agentic reasons for leader role occupancy experienced better occupational well-being. Person- and context-related and agentic reasons behind leader role occupancy associated also with followers’ occupational well-being, but the associations differed from those of leaders’ well-being: person-related and agentic reasons associated with followers’ exhaustion, but this association was not found among leaders. Our study provided important information for practitioners in the field of human resources and development, as it has shown that if the reasons for leader role occupancy mainly reflect circumstances or other non-person-related reasons, the experienced occupational well-being and person-career fit may remain weak. It is necessary to try to support the leadership motivation for those leaders, or to shape the job description in such a way that it can also offer the experiences of meaningfulness from aspects other than self-realization through a managerial role. peerReviewed

Aims and objectives: The aims of the study were to identify content categories of unreasonable and unnecessary illegitimate tasks and to investigate how unreasonable and unnecessary tasks relate to occupational wellbeing. Background: Illegitimate tasks are a common stressor among healthcare professionals, and they have been shown to have negative associations with occupational well-being. Despite this evidence, research has not yet uncovered what kinds of tasks healthcare professionals consider illegitimate. Design and method: The data gathered by means of an online survey consisted of 1024 municipal healthcare organisation employees. A theory-driven qualitative content analysis was used to analyse freely reported illegitimate tasks. For occupational well-being associations, a mixed-methods approach was used (ANCOVA and linear regression analysis). The STROBE statement—checklist for cross-sectional studies was used. Results: Eight content categories were found for illegitimate tasks. For unreasonable tasks, these were (1) tasks outside one's occupational role (78% of all unreasonable tasks), (2) conflicting or unclear demands (9%), (3) tasks with insufficient resources (8%) and (4) tasks with difficult consequences (5%), and for unnecessary tasks, these were (1) impractical or outdated working habits (31% of all unnecessary tasks), (2) tasks related to dysfunctional technology (30%), (3) unnecessary procedures (27%) and (4) tasks related to bureaucratic demands (12%). Unreasonable and unnecessary tasks were associated with higher levels of burnout and lower work engagement and the meaningfulness of work. Conclusions: Our findings support the theory that illegitimate tasks are an occupational stressor with negative effects on burnout, work engagement and meaningfulness of work. Relevance to clinical practice: The study offers insights into the types of tasks health care employees see as illegitimate and highlights the importance of good job design in promoting occupational well-being in health care. publishedVersion

Substance abuse, conduct disorder (CD) and attention deficit/hyperactivity disorder (ADHD) are all known risk factors for developing aggressive behaviors, criminality, other psychiatric comorbidity and substance use disorders (SUD). Since early age of onset is important for aggravating the impact of several of these risk factors, the aim of the present study was to investigate whether young adult violent offenders with different patterns of early onset externalizing problems (here: substance use < age 15, ADHD, CD) had resulted in different criminality profiles, substance use problem profiles and psychiatric comorbidity in young adult age. A mixed-method approach was used, combining a variable-oriented approach (with Kruskal Wallis tests) and a person-oriented approach (with Configural frequency analysis). Overall, this combined approach indicated that persons with combined ADHD+CD and persons with CD + early onset of substance use had a more varied history of violent crimes, a more comprehensive history of aggressive behaviors in general, and more psychiatric comorbidity, as well as more varied SUD and destructive substance abuse in adult age, than persons without ADHD, CD or early SU. Results are in line with previous variable-oriented research, but also indicate that individuals in this group with heavy problem aggregation early in life have a wider spectrum of problems in young adult age. Importantly, among these young violent offenders, problem aggregation was the overwhelming norm, and not the exception, as in studies of the general population. This emphasizes the need for early coordinated interventions, but also that treatment within correctional facilities in adult age needs to be comprehensive and take individual patterns of comorbidity into account.

Tutkielmassa selvitettiin digitalisaation mahdollista vaikutusta kokemukseen työn mielekkyydestä. Tutkimuskohteena ovat olleet ns. pitkän linjan virkamiehet, jotka ovat nähneet virkauransa aikana koko digitalisaation kehityskaaren ja sen vaikutukset työhönsä. Kyseessä on laadullinen haastattelututkimus, jossa pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Kuinka haastateltavat kuvaavat kokemustaan työn mielekkyydestä työn digitalisoituessa, kokeeko työntekijä työn mielekkyyden muuttuneen työn digitalisoitumisen myötä johonkin suuntaan ja jos mielekkyyden kokemisella ja digitalisaatiolla on suhde, mikä tähän haastateltavien mielestä vaikuttaa. Haastattelut on analysoitu litteroinnin jälkeen sisällönanalyysillä. Digitalisaation aiheuttama muutos yhteiskunnassa on suuri ja sen vaikutukset ulottuvat lähes kaikkialle työelämään. Se kohdistuu myös julkishallintoon. Pro Gradun yhteydessä tehdyssä taustaselvityksessä on käynyt ilmi, että kaikki digitalisaation vaikutuspiirin sidosryhmät eivät ole tutkimuksessa yhtä edustettuja. Tehty tutkimus on kohdistunut paljon tekniikkaan sekä asiakkaiden loppukäyttäjäkokemukseen työn toteuttajien näkökulman jäädessä vähäisemmäksi. Julkisten palvelujen muutos muuttaa myös virkamiesten tekemää työtä, minkä lisäksi virkamiesten työ asemoituu uudestaan, kun kohtaamiset kansalaisten kanssa siirtyvät verkkoon. Pro Gradu -työssä käytetty mielekkyyden määritelmä perustuu kolmeen eri tasoon. Mielekkyyttä voidaan lähestyä yhteiskunnalliselta tasolta (esim. mahdollisuus edistää yhteistä hyvää, työn merkitys yhteiskunnallisesti, sen päämäärä ja tavoitteet), työyhteisötasolta (esim. työn asema työyhteisössä, oikeudenmukaisuuden kokemukset, prosessien sujuvuus) sekä yksilötasolta (esim. mahdollisuus toteuttaa itseään, autonomia, liikkumavara) Tutkielmassa todetaan, että digitalisaatio ei ole haastattelujen perustella heikentänyt kokemusta työn mielekkyydestä, vaan mielekkyyden on koettu parantuneen digitalisaation myötä erityisesti mielekkyyden kokemisen yhteiskunnallisella tasolla. Lisäksi voidaan katsoa, että digitalisaatioon liittyy paljon muutakin muutosta työelämässä, kuten esimerkkivirastojen kohdalla valtakunnallistumien ja yhteiset prosessit, mikä tuo läpinäkyvyyttä prosesseihin ja tuo näkyväksi työntekijöiden osaamisen. Jotta työn mielekkyyden kokemus pysyisi hyvällä tasolla muutosvaiheessa, muutokselle ja oppimiselle on annettava aikaa ja lopullisen, tavoiteltavan päämäärän on oltava motivoiva.

This study explores meaningful learning in the context of teacher education. The study showed the importance of course design in generating meaningful learning. Opportunities to gain strong experience are crucial to meaningful learning. Meaningful learning provides space for both positive and uncomfortable emotions. peerReviewed

nonPeerReviewed

Mielekäs tutkimus. Näkökulmia sosiaalityön tutkimuksen missioihin on kokoomateos, jonka läpileikkaavana teemana on sosiaalityön tutkimuksen mielekkyyden, merkityksen ja missioiden pohtiminen. Avoimesti verkossa luettava kirja juhlistaa Tampereen yliopiston sosiaalityön professori Tarja Pösön merkkipäivää, ja sen ovat toimittaneet Rosi Enroos, Mikko Mäntysaari ja Satu Ranta-Tyrkkö. Kirjassa kysytään, millaisista elementeistä sosiaalityön tutkimuksen mielekkyys rakentuu ja onko sosiaalityön tutkimuksella muihin tieteenaloihin verrattuna oma missio ja erityisiä eettisiä ja moraalisia velvoitteita. Koska Suomessa on ilmestynyt varsin vähän tutkimusta sosiaalityön tutkimuksesta, kirja on tärkeä avaus sosiaalityön tutkimuksen erityislaatuisuuteen. Kirja tarkastelee sosiaalityön tutkimusta yleisesti sekä lastensuojelun tutkimusta erityisesti. Kirja koostuu johdantoluvusta sekä kahdesta osasta, Monimuotoisia näkökulmia mielekkyyteen ja missioihin ja Lastensuojelututkimuksen mielekkyys ja missiot. Näistä ensimmäisessä osassa käsitellään uusien sosiaalityön tutkijoiden kouluttamiseen liittyviä kysymyksiä, muutosta ja aikaa sosiaalityötä luonnehtivina elementteinä, uusien merkitysten ja mielekkyyden hakemista käytännön sosiaalityössä sekä globaalien, monimuotoisten ongelmien sosiaalityölle tuomia haasteita. Toisessa, lastensuojeluun keskittyvässä osassa, tarkastellaan lastensuojelun sijaishuoltotyön vaativuutta, koulukotien tehtävää ja lastensuojelun instituutioiden tutkimisen metodologiaa, lastensuojelututkimuksen vakiinnuttamisen vaikeutta sekä lastensuojelujärjestelmiä kansainvälisesti vertailevan tutkimuksen mielekkyyttä. Teos on kirjoitettu sosiaalityön tutkijoille ja ammattilaisille sekä sosiaalityön ja sosiaalialan korkea-asteen opettajille, opiskelijoille ja kaikille sosiaalityön tutkimuspohjaisesta kehittämisestä kiinnostuneille.

Tämän pro gradu-tutkielman aiheena oli liikuntateknologioiden vaikutukset suomalaisten työikäisten kuntoliikkujien liikuntatottumuksiin ja käsityksiin liikunnasta. Tavoitteena oli löytää teemoja, miten liikuntateknologioiden käyttö on vaikuttanut ihmisten käyttäytymiseen sekä asenteisiin liikuntaa kohtaan. Tutkielman pohjana toimi aiemmin aiheesta tehty kirjallisuus ja tutkielma toteutettiin laadullisena. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta kohdejoukkoon kuulunutta henkilöä. Haastattelut tehtiin yksilöteemahaastatteluina, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä teemoittelulla. Tutkimustulokset osoittivat, että liikuntateknologioiden käytön aloittaminen vaikuttaa käyttäjien liikuntatottumuksiin, liikuntamotivaatioon ja liikunnan mielekkyyteen. Liikuntateknologiat eivät kuitenkaan saa aikaan pysyviä muutoksia käyttäjien liikuntamotivaatioon ja liikuntatottumuksiin. Muutokset jäävät hetkellisiksi, vaikka yhteys liikunnan mielekkyyden kehittymiseen onkin pysyvämpi. Sen sijaan ulkoisesta syystä muuttuneen liikuntamotivaation myötä käyttöönotettu liikuntateknologia tukee tuota muutosta, mikä voi auttaa pääsemään pysyvämpiin käyttäytymismuutoksiin. Liikuntateknologiat miellettiin myös tulleen osaksi liikuntatottumuksia ja ne otetaan nykyään mukaan osaksi vanhoja tuttuja liikuntaharrastuksia. Liikuntateknologioiden käyttö on arkipäiväistynyt, eikä liikuntateknologiaa käytetä jokaisen liikuntasuorituksen yhteydessä. Liikuntateknologian käyttö ei enää ole motivoivaa pidemmän käytön jälkeen. The topic of this pro gradu thesis is to view the effects of implementing sports technology to regular user's sports habits and impressions of exercising. The goal was to find themes how the use of sports technology has affected users behaviour and attitudes towards sports and exercising. Previous literature was the basis for this thesis. This thesis was carried through with qualitative methods. The material was collected by interviewing six persons who belonged to the target group. The interviews were carried through as individual theme interviews which were analysed by separating the answers to themes. The results show that starting the use of sports technology has effects on user's exercising habits, sports motivation and if exercising is worthwhile. The effects of sports technology to exercising motivation and habits are not permanent. The changes remain temporary although the correlation with improving worthwhileness of exercising is bigger. When an external reason effects exercising motivation the role of acquired sports technlogy can be seen as supporting the change which can help reaching more permanent behaviour changes. The results also showed that sports technologies have become a part of exercising habits and they are implemented into the old familiar sports activities. The use of sports technologies have become more common and users don't use sports technology every time they do their sports activities. After using sports technology longer it doesn't support motivation anymore.

Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoa työssä ilmenevien ponnistelujen ja palkkioiden epäsuhdan sekä ylisitoutuneisuuden yhteyksistä kahteen erilaiseen työn intohimoon: harmoniseen ja pakonomaiseen. Tutkimus kohdistui 270 suomalaiseen toimihenkilöön. Tutkittavista 220 oli miehiä (81.5%) ja tutkittavien keski-ikä oli 42 vuotta (kh 3.3, vaihteluväli 34—47). Hierarkkisen lineaarisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että ponnistelujen ja palkkioiden epäsuhta selitti korkeaa harmonista työn intohimoa. Ylisitoutuneisuus selitti vähäistä harmonista työn intohimoa ja korkeaa pakonomaista työn intohimoa. Ylisitoutuneisuus ei muuntanut ponnistelujen ja palkkioiden epäsuhdan yhteyttä kumpaankaan intohimon puoleen. Tutkimustulokset osoittivat, että vaikka ponnistelujen ja palkkioiden epäsuhta aiheuttaa stressiä työntekijöille, se ei vaikuta kielteisesti työn harmoniseen intohimoon. Sen sijaan työntekijöiden ylisitoutuneisuus on riskitekijä työn intohimolle ja sitä kautta työhyvinvoinnille. Ylisitoutuneisuuden ehkäisemiseen on jatkossa hyvä kiinnittää enemmän huomiota organisaatiotasolla esimerkiksi säännöllisillä kehityskeskusteluilla sekä työntekijöiden kokemuksia kartoittavilla kyselyillä.

Ammatillisten oppilaitosten toimintaympäristö on muutoksessa, joka näkyy jokaisen alan organisaation ja yksittäisen opettajan työssä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia ammatillisen opettajan ammatillista identiteettiä ja toimijuutta muuttuvassa työssä sekä tunnistaa keinoja, jotka mahdollistavat onnistuneen muutosmatkan ja mielekkään työn tulevaisuudessa. Tutkimus tehtiin kvalitatiivisella tutkimusotteella, narratiivisella tulevaisuuden muistelo -menetelmällä haastattelemalla yhdeksän toisen asteen ammatillisen oppilaitoksen sosiaali- ja terveysalan sekä kiinteistö-ja rakennusalan opettajaa. Tutkimus osoittaa, että ammatillisen opettajan pedagoginen identiteetti on voimakas, mutta sen sijaan alkuperäinen ammatti on liudentunut taustalle hänen identiteetissään. Opettajan toimijuus näyttäytyy vaikuttamisena työssä ja erilaisten yksilöllisten työtehtävien yhdistelminä. Tämän tutkimuksen mukaan opettajan mielekästä työtä sekä identiteetin ja toimijuuden positiivista muutosta edistäisivät yhteisöllinen ja tiimimäinen työtapa monipuolisen työn-kuvan kanssa. Esimiesten asettamat selkeät tavoitteet, niiden viestintä sekä voimakas tavoitehakuinen, tasapuolinen sekä tasalaatuinen johtaminen nähtiin muutoksessa tarpeellisina. Tulokset osoittavat, että opettaja asettuu ammatillisessa toimijuudessaan pikemminkin muutoksen kohteeksi kuin aktiiviseksi toteuttajaksi tai muutokseen osallistujaksi. Viestinnän painottaessa niitä asioita, jotka säilyvät arjessa muuttumattomina, olisi opettajan helpompi hyväksyä myös toimintaan liittyvät muutokset. Tuloksia voidaan hyödyntää toisen asteen ammatillisen oppi-laitoksen muutosta tukevassa esimiestyössä ja johtamisessa.

This study examines how the concepts related to visual art practice and well-being have been used in the arts and academic sectors. Furthermore, it studies whether it is possible to create a new theoretical and conceptual framework for research. The research material of the arts and academic sectors was examined by the methods of critical review and conceptual analysis. The conceptual analysis led to the following main results: The employment of the concepts concerning the practice of visual arts was diverse, often overlapping, and in some respects incoherent. Both the concepts of ‘art’ and ‘well-being’ were mostly used as reasoning with generalizations. This strategy of discourse was conceptualized as ‘the stated ideal’ of research. A lack of theoretical frameworks and conceptions in regard to both art research and contemporary psychology was discovered. Further study led to the examination of the concepts of subjective well-being (SWB), psychological well-being (PWB), hedonic and eudaimonic well-being (EWB), and flow as a subjective, cognitive-affective experience. A set of relevant conceptions in order to connect the visual art practice with contemporary psychology was discovered. New interdisciplinary theoretical and conceptual frameworks were developed. The principal conceptions of well-being recommended to be applied in research concerning visual art practice are hedonic and eudaimonic well-being as psychological constructs. The new conceptual framework for situationalized and contextualized research takes into consideration the reflective knowledge of art research, and the theories by Waterman and colleagues, Huta, Getzels and Csikszentmihalyi in psychology, and Langer and Dewey in aesthetics. The framework consists of the following conceptions: 1) environment, 2) arts facilitation, 3) arts participation, 4) art activity, 5) artistic process, and 6) artwork. Several research aspects of the conceptions are discussed. In addition, an in situ art workshop research method is introduced. The results provide relevant theoretical support for a new connection between visual art practice and eudaimonic and hedonic well-being. Eudaimonic well-being can be enhanced through the practice of visual arts if the practice is considered as having value, quality and meaning, opportunities for personal growth and self-expression, and the activities and engagement are intrinsically motivated. These notions are conceptualized as the meaningfulness of the visual art practice. The new frameworks can be used when formulating a research question or hypothesis, or when selecting methodology. The study can thus benefit the diverse fields of arts and humanities, practice-based art and design research, as well as health, social and leisure sciences.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mihin viidesluokkalaiset ovat sosiaalistuneet alakoulussa. Tarkempina tutkimuskysymyksinä olivat: mikä on koulunkäynnin merkitys viidesluokkalaisille, minkälaiset ovat lasten vaikutusmahdollisuudet koulussa ja minkälainen on koulun piilo-opetussuunnitelma. Tämän lisäksi sosialisaatioon liittyen tutkittiin oppilaiden osallisuutta koulun päätöksenteossa sekä koettua opiskelun ja oppimisen mielekkyyttä. Tutkimuksen keskeisenä näkökulmana oli oppilaiden kritiikitön asennoituminen kouluun ja sitä kautta ilmenevä koulun kulttuuriin sosiaalistuminen. Tutkimuksen aineisto kerättiin syksyllä 2011 haastattelemalla 3-4 hengen ryhmissä yhteensä 29 oppilasta, kahdelta eri luokalta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti induktiivisen analyysin periaatteella. Tulkinnassa aineistosta pyrittiin löytämään piiloisia merkityksiä oppilaiden sosiaalistumisesta koulun kulttuuriin sekä pääsemään käsiksi siihen, minkälainen on koulun piiloopetussuunnitelma ja minkälaiseen ajatteluun se ohjaa. Tulkintoja käsitteellistettiin ja vahvistettiin sosialisaatioon, piilo-opetussuunnitelmaan, oppilaiden osallisuuteen ja oppimisen sekä opiskelun ja oppimisen mielekkyyteen liittyviin aiempiin tutkimuksiin ja teorioihin vertailemalla. Tutkimuksen mukaan oppilaat ovat vahvasti sosiaalistuneita koulun kulttuuriin eli ajatteluun koulun tärkeydestä oman tulevaisuuden kannalta, koulun muuttumattomaan toimintakulttuuriin, ulkoiseen kontrolliin ja oppilaiden passiiviseen rooliin sekä yhteiskunnan peräänkuuluttamiin arvoihin (kulutus, työvoima ja kansainvälisyys). Vaikka opiskelu ei ole aina mielekästä, suurin osa oppilaista suhtautuu kouluun kritiikittömästi ja neutraalisti. Tätä tuntuu osaltaan selittävän oppilaiden vähäinen osallisuus koulun päätöksenteossa ja ulkoisen kontrollin suuri määrä. Tämä johtaa oppilaiden passivoitumiseen eli näköalattomuuteen ja haluttomuuteen vaikuttaa koulun toimintakulttuuriin. Opetussuunnitelman tavoite aktiiviseksi kansalaiseksi kasvattamisesta ei näytä suurimman osan oppilaista kohdalla toteutuvan. Koulussa tapahtuvan sosialisaation suurin tulos on koulun itsensä legitimointi. Vaikka joitakin asioita kritisoidaan, oppilaat ovat silti enimmäkseen tyytyväisiä kouluun.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka alakoulun viidesluokkalaiset suhtautuvat koululiikuntaan. Tutkimuksessa selvitettiin teemahaastattelun avulla liikuntatunteihin suhtautumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen lähtökohtana toimivat aikaisemmat tutkimukset oppilaiden suhtautumisesta koululiikuntaan. Tutkielman alussa oppiaineen luonnetta tarkastellaan koululiikunnan tavoitteiden ja teorian pohjalta. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan liikunnan erityispiirteitä peruskoulun oppiaineena sekä perehdytään liikuntaan koulun liikunnanopetuksen ja nuorten liikunta-aktiivisuuden näkökulmista, jotka ovat tällä hetkellä vahvasti hyvinvointikeskeisiä. Tämän tutkimuksen aineistona käytettiin teemahaastatteluaineistoa, joka kerättiin syyskuussa 2010. Tutkimuksen kohdejoukkona oli kahdeksan Petäjäveden alakoulun viidennen luokan oppilasta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista lähestymistapaa, jossa selvitettiin oppilaan omia tuntemuksia ja mielipiteitä koululiikunnasta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Aineisto koostuu Tuloksellisuus-projektin kotona asuvien, yli 75-vuotiaiden vanhusten postikyselylomakkeen loppukysymyksestä: "Voitte lopuksi vapaasti kertoa jotain elämästänne tai kokemuksistanne, esimerkiksi palveluista?" Avoin kaatoluokkakysymys tuotti laajan ja heterogeenisen aineiston. Avokysymys voidaan nähdä kommunikaatiokanavana, jossa valta määritellä ja rajata keskusteltava aihe on vastaajalla. Aluksi mielenkiinto kohdistui siihen, mitä vanhukset kokevat khjoittamisen arvoiseksi, mihin he ovat halunneet kyselylomakkeen täytettyään palata, mitä korostaa, lisätä ja tarkentaa. Vastaajat saavat oman äänen ja esiin pääse se, mitä kirjoittajat pitävät tärkeinä kysymyksinä. Kirjoitukset jakautuivat vanhuuden voimavaratekijöihin, ikääntymisen varjopuoliin palveluihin ja elämän saavutuksiin suhteessa yhteiskuntaan. Työ keskittyy hakemaan vastauksia myönteisyydelle - mitkä tekijät kannattelevat vanhuudessa? Tutkimuskysymykseni on kaksitasoinen: mitä kaatoluokka-aineistosta saa irti ja mitkä tekijät ovat vanhuuden kannattelevia voimvaroja? Aineisto on käsitelty Atlas/ti- tekstianalyysiohjelmalla, jonka avulla siitä on tehty sisällönerittely. Tekstejä on tarkastellut selontekoina ja tarinoina, joita lähestyttiin niistä paljastuvien kokemusten ja niille annettujen merkitysten kautta. Hyvinvointikeskustelussa paneudutaan tyytyväisyyteen ja tyytymättömyyteen olemukseen. Tarkastellaan erilaisia iänmääreitä ja ikääntymistä. Vanhenemisteorioista läpikäydään aktiivisuus-, jatkuvuus- ja irtaantumisteorian sekä gerotranssendenssikäsitteen ideat. Tarkastellaan ikäismiä ja vanhuuden kielteisiä myyttejä sekä medikalisaatiokäsittettä. Luodaan katsaus eläokemuksiin, elämänhallintakäsitteeseen, subjektiviteettiin ja sopeutumiseen. Aineiston kirjoittajiin tutustutaan tietyn aikalaishistorian kokeneen sukupolven edustajina. Terveys on hyvinvoinnin keskeinen osatekijä. Tyytyväisyys on henkistä vireyttä, toimintatakykyä ja riippumattomuutta. Fyysinen ja psyykkinen kunto voivat säilyä pitkään vuosista huolimatta. Terveys kokemuksena on monitasoinen ja liukuva käsite. Vanhuudessa toimintakyky saattaa pettää. Vanhenemismuutosten kohtaamisessa myönteisen minäkuvan ylläpito, minän joustavuus, muiden merkitysten hakeminen ja tavoitteiden asettaminen ympäröivään todellisuuteen sekä kompensaatiokyky auttavat sopeutumisessa vajaaseen ja hidastuneeseen toimintakykyyn. Vanhuudessa on aikaa elämänsisältökysymyksille, harrastuksille, nautinnoille ja oleilulle. Haasteet ja kosketus ympäröivään todellisuuteen pitävät vireyttä yllä. Vastavuoroiset ihmissuhteet näyttäytyvät tärkeänä voimavarana ja hyvinvoinninlähteenä ikäihmisten elämässä. Parisuhteesta, jälkeläisistä, sukulaisista ja ystävistä on apua, iloa ja turvaa, silti oman vapauden ja autonomian merkitys korostuvat myös. Iän myötä elämänokemuksia on kertynyt. Kokemukset auttavat suhteuttamaan omassa elämässä kohdattuja kriisejä ja näistä selviämiskokemukset vahvistavat minuutta. Muutosten ja menetysten kanssa tehdään tiliä ja menneisyydestä haetaan tasapainoa. Koti on monimerkitykselfinen tila, joka tukee ikäihmisen autonomiaa. Elinympäristöön liittyy elämää helpottavia ja selviytymistä tukevia loittymiä ja resurssikysymyksiä.

Tutkimuksessa tarkastellaan päätoimisen emännän elämää ja työtä sosiaalisten suhteiden kautta muodostuvien näkökulmien avulla. Selvitetään, miten emännät tuottavat puheissaan työnsä mielekkyyden. Emännyys on moninainen tapa toteuttaa naiseutta sukupuoli- ja sukupolviroolina, joka tarkoittaa laajennetussa perheessä kahden eri sukupolven naisen välisen suhteen sisältöä. Keskeinen käsite on maailmankuvaa vastaava emäntäkuva, jonka rakentamisen analyyttisenä välineenä käytettiin reaalista, ideaalista ja, analyysin välivaiheen tuloksena, strategista emäntäkuvaa. Strateginen emäntäkuva muodostuu puheessa mielekkyyden turvaajaksi. Emännyyden erityispiirre on, ettei siihen ole koulutusta, ei rekrytointia eikä se sisällä uranousua. Emännäksi tullaan solmimalla av(i)oliitto viljelijän kanssa, mutta jonkinasteista emäntätutkintoa kaivattiin. Mielekkyys kumpusi työntäyteisistä päivistä, ihmissuhteista ja ajatuksesta, että emännyys on valinta olosuhteista ja kuormittavuudestaan huolimatta. Emännät sanoutuivat irti avustavan perheenjäsenen roolista, mutta myönsivät joustavansa ajankäytössään, jos tilan työt niin vaativat. Naiset kokivat olevansa tasa-arvoisia, vaikka tasa-arvon ulkoiset kriteerit eivät välttämättä toteutuneet. Epätasa-arvoisen tilanteen kyseenalaistamattomuus luo turvallisuuden tunteen. Toimeliaat, yksinpuurtavat emännät osallistuivat kylätoimintaan kokematta itseään yhteiskunnallisiksi vaikuttajiksi. Kaikki aika koettiin työajaksi. Tavanomaista kotitaloutta laajempi taloustyö laskettiin kuuluvaksi maataloustöihin, joten haluttiin sen kartuttavan sosiaali- ja eläke-etuja. Yksi arjen käsittelytapa oli yrittäjyyspuhe. Kyse ei ollut emännyydestä erkaantumisesta, sillä varsinaiseen yrittäjyyteen ei ollut mahdollisuuksia, koska aika ja voimat kuluvat maataloustöissä. Kvalitatiivisen tutkimuksen aineisto kerättiin 1997, se koostuu 57 emännän puheista. Seitsemään ryhmähaastatteluun osallistui 26, ja haastattelujen perusteella laadittuun kyselyyn vastasi 31 emäntää. Eri vastaamistavoilla saatiin emäntäkuvan monipuolisuus esiin. Tutkimusmenetelmä oli aineistoa kunnioittavaa, teemojen sisältöä erittelevää. Tuloksia voidaan hyödyntää jaksamiskeskusteluissa, neuvonta- ja mielenterveysalalla, maaseudun kehittämiskeskusteluissa, työterveyshuollossa pohdittaessa maataloustyön mielekkyyttä tai tulevaisuuden emäntien työtä EU:ssa. The dissertation examines the points of view of living from the sayings of Finnish farmers' wives. It also addresses whether these view points reveal how they express the meaningfulness of their work. The material of qualitative research work consists the oral reports given in 1997 by 57 full-time farmers' wives. 26 women participated in seven group interviews and 31 responded to the questionnaire. A respectful approach of the material was applied in the analysis. The real, ideal and strategic images are the analytical tools when constructing the image of the farmer's wife. The image is based on the values and attitudes , which they themselves possess and which people around them uphold. The real image is that of her as she is. The ideal image consists of endeavours and objectives, which women themselves and other people set. The strategic image is formed through actions as a defensive shield securing mental well-being. The farmers' wives disassociate themselves from the assistive role as a member of the family, but they do agree to be flexible in regard to their own work and free time if the work on the farm so requires. A woman becomes a farmer's wife through marriage, there is no recruiting, no means of studying for it, not a career channel. The sense of being of assistance is upheld by the status in the extended family hierarchy. Next to the gender role, there rises a generational role, the relationship between two women of different generations. Processing everyday life is in question when women desist from upsetting patriarchal structures. They feel they are equal with men, even though the external criteria do not necessarily come true; the non-changeability of the situation creates a sense of security.

Rationale/Purpose: Traditional European sports clubs are facing increasing pressures to professionalise their services, while also encountering difficulties in the recruitment and retention of the coaching workforce. We used the concept of meaningful work to explore why coaching is worthwhile to coaches and how they have responded to the changes in the structural and narrative context of their work. \ud \ud Methodology: Drawing on narrative inquiry, we explored the various meanings and justifications that athletics (track and field) coaches assign to coaching in Finland and England. Twenty-three coaches (8 women, 15 men) aged 22 – 86 participated in narrative interviews that were analysed using thematic narrative analysis. \ud Findings: The younger coaches mainly constructed coaching as a hobby and more often placed value on personal benefits, whereas many older coaches described coaching as a vocation/calling and emphasized causes that transcend the self (e.g., tradition, duty and leaving a legacy). \ud \ud Practical implications: Understanding the diverse ways in which coaching is meaningful is vital for supporting the recruitment and retention of the coaching workforce in sport clubs.\ud Research contribution: The study extends understandings of meaningful work in coaching and how coaching is shaped by the broader structural and ideological contexts of the work.