Search

Yliopistojen rahoitus- ja arviointijärjestelmät ovat muutoksissa Pohjoismaissa ja laajemminkin Euroopassa. Tämä avaa Suomessa hyvän aikaikkunan kehittää myös Julkaisufoorumia ja sen tuottamaa JUFO-luokitusta, joka on ollut vuodesta 2015 lähtien sidoksissa yliopistojen rahoitusmalliin.

In order to formulate relevant understanding of key sustainability challenges, evidence-based decision-making relies on comprehensive data. While the complexity of producing and processing spatial data and the potential for biases are well recognised, the social process of making sense of data and its implications for societal uses is less analysed. In this article, insights of critical data studies are applied to study the production of, as well as uses and misuses of, the Finnish urban-rural classification. The classification structures Finland into three urban classes and four rural classes and offers an alternative to classifications that utilise administrative, municipal, and regional boundaries. The classification acts as a boundary object, functioning as a common reference for parties with varying information needs and interests. Using document analysis, as well as an insider action research methodology and our own experiences as data producers, this article aims to understand the processes of sense-making of data in the context of urban-rural classification and identify ways of improving related information systems and data practices. Intended and realised uses of the classification are analysed in order to identify different ways in which data producers and users make sense of data and justify the utilisation of the classification. The process of sense-making starts from the planning of data production and shapes how data and eventually information system are formulated throughout the data cycle. Communication about the limitations of the classification remains an issue and highlights the nature of sense-making as a collective process wherein users are actively shaping data practices as they translate information systems into their own contexts. This also draws attention to the nature of information systems as inherently unneutral, inevitably affected by negotiations shaped by the various information needs. Highlights • Sense-making within spatial data practices is studied. • A methodology for classifying an urban-rural continuum is analysed as a case study. • Uses of the classification are difficult, yet important to anticipate. • Communicative and social considerations cannot be disentangled from information systems.

We analyse how ambitiously the underlying targets for the Sustainable Development Goals (SDGs) of the United Nations Agenda 2030 are set in terms of their semantic formulation and discuss the implications of this for policy making. Our analysis is based on classifying ambitiousness into three types: semantic, relative and absolute ambitiousness; in this paper, we mainly analyse semantic ambitiousness. We establish an evaluation framework that shows clear differences in semantic ambitiousness levels between SDG targets. Awareness of these differences is essential, as semantic ambitiousness also lays the foundation for evaluating other types of ambitiousness of the SDGs in international cross-country comparisons and national policy making processes. We also analyse how progress towards the targets has been reported in the Sustainable Development Report of the SDG Index and in the SDGs Progress Chart of the United Nations. Finally, we discuss possible reasons for the differences in the level of ambitiousness and provide recommendations for operationalising the targets. Our aim is to provide a better understanding of the variability of interpretations that can occur in the evaluation of different SDGs, and to improve the coherence between the goals in developing any future development goal frameworks beyond Agenda 2030.

Julkaisufoorumi-luokitus (JUFO) on kustannustehokas ja päätieteenalojen välillä neutraali laatuindikaattori yliopistojen monimuotoisen julkaisutuotannon arviointiin suoritusperusteista rahoitusmallia varten. Tässä käyttötarkoituksessa JUFO on myös linjassa vastuullisen metriikan periaatteiden kanssa. Haasteita tuottaa mm. julkaisukanavien asiantuntija-arvioinnin työmäärä, jota voidaan vähentää siirtämällä osa arviointipaneelien tehtävistä JUFOn sihteeristölle. Tässä artikkelissa esitellään JUFOn vuosien 2010–20 toiminnan itsearvioinnin keskeisimmät tulokset.

Tekstinkäsittely on saanut jalansijaa kasvavan datamäärän ja internetin myötä. Tekstinkäsittelyn eräs sovellus on tekstin kategorisointi eli tekstinluokitus. Tekstin luokittelun tarkoitus on jakaa tekstimuodossa oleva data ennalta määrättyihin luokkiin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että tekstin luokittelun tarkoitus on siis selvittää funktio, jonka avulla voidaan mallintaa näytteiden kuuluvuus eri kategorioihin. Tekstin luokittelun sovellukset ovat osa nykyistä arkipäivää. Tekstipohjaisen datan automaattinen luokitus, automaattinen sähköpostisuodatus, potilasasiakirjojen automaattinen luokittelu, suositusjärjestelmät ja esimerkiksi hakukoneet (Google, Bing, jne.) ovat esimerkkejä, joissa tekstin luokittelua käytetään vähentämään resurssikulutusta. Diplomityön tarkoituksena on tutkia, minkälaisia menetelmiä on luokitella tekstiä sisältävää dataa ja kuinka hyvin ne toimivat. Tärkeimpänä huomiona metodien valitsemiseen on kieli, joka tässä työssä on suomi. Diplomityössä päädytään vertaamaan neljää eri luokittelijaa SVM (Support Vector Machine/Tukivektorikone), Naiivi Bayes, BiLSTM (Bidirectional Long-Short-Term Memory), BERT (Bidirectional Encoder Representations of Transformers) suomenkielisen uutisdatan luokittelussa. Kyseiset metodit on valittu aikaisempien tutkimuksien tuloksien, sekä niiden helppokäyttöisyyden ja toteutuksien saatavuuden takia. Uutisdata koostuu uutisten otsikoista sekä näiden luokituksesta viiteen eri luokkaan (”Urheilu”, ”Kotimaa”, ”Ulkomaat”, ”Politiikka”, ”Kulttuuri”). Luonnollisten kielten käsittelyn eli NLP (Natural Language Processing) tekniikoiden avulla uutisotsikot muunnetaan numeeriseen muotoon, jota on mahdollista käsitellä koneellisesti. Tätä vaihetta kutsutaan esiprosessoinniksi. Koska esiprosessoitu data tuottaa parempia tuloksia, kuin häiriöitä sisältävä data. Työssä hyödynnetään esiprosessointina datan alkiot eli tässä tapauksessa sanat muunnetaan pieniksi kirjaimiksi, sekä ylimääräiset ja merkityksettömät sanat eli stoppisanat poistetaan. Esiprosessoinnin jälkeen ominaisuuksien valitseminen on vaihe, jonka tarkoitus on auttaa luokittelijoita luokitustehtävässä. Tämän jälkeen TF-IDF-muunnoksella sekä Python-kirjastojen valmisfunktioilla saavutetaan halutut koneellisesti ymmärrettävät muodot. Luokitteluun käytettävistä metodeista parhaiten suoriutuu BERT. Kyseinen metodi sai parhaimmaksi tarkkuudekseen 94 %, mikä on 2 prosenttiyksikköä korkeampi kuin muut työssä vertailtavat algoritmit ja metodit. Toiseksi parhaimman tarkkuuden saavutti SVM jakaen saman tarkkuuden BiLSTM-neuroverkon kanssa. Työssä alhaisimman tarkkuuden tuotti Naiivi Bayes, jonka ominaisuudet selittävät sen toimivan heikosti epätasaisen jakauman omaavalla datalla. The field of natural language processing is a continuously expanding field of machine learning. Text classification is an application of NLP. Text classification has become more important because of its use on data from the world wide web. The purpose of text classification, which is also known as text categorization is to assign textual data into predefined categories. This means that the purpose of text classification is also to generate a function, which models the membership of data in separable categories. Applications of text classification are part of everyday life. Examples of everyday text classification include e-mail filtering and search engines (Google, Bing, etc.). The purpose of this Master of Science Thesis is to examine, what kind of methods exists for classifying text-based data on how well they work. The most important factor when choosing methods for text classification is the language of the text. In this thesis the language is chosen to be Finnish. During this thesis, the focus is on SVM (Support Vector Machine), Naive Bayes, BiLSTM (Bidirectional Long-Short-Term Memory) and BERT (Bidirectional Encoder Representations of Transformers). These methods are chosen, because of their success in previous studies and because of all previously mentioned methods have easy to use implementations available. The data consist of news headlines and corresponding labels. Each news headline is assigned with one ”true” label, which can be either ”Homeland”, ”Abroad”, ”Sports”, ”Culture”, ”Economy” or ”Politics”. Natural Language Processing techniques are used to transform news headlines into numerical format. The first step in text classification is to preprocess the data. In this work data is preprocessed to only have lowercase letters. Part of preprocessing is to remove irrelevant words, which are also known as stopwords. Feature selection method is chosen to be TF-IDF and other Python libraries are used as feature selection tools when needed. The best text classification method in this Master of Sciences Thesis is BERT, which achieved accuracy of 94 percent. Compared to other text classification methods, BERT achieved 2 percentage points higher accuracy. After BERT, the second most accurate method is SVM with the same score as BiLSTM. Naive Bayes performed the worst out from selected methods.

Human recognition, valuation, and communication lie at the heart of ecosystem goods and services. We explore how the wellbeing effects of ecosystems are recognized and communicated based on data obtained from an information campaign to increase public awareness of the health and wellbeing benefits of rural nature areas in Finland. Interested members of the public from different backgrounds were asked to outline and publicly share short descriptions of their personal recommendations for improving their wellbeing through interacting with rural landscapes. The results indicate that a wide variety of ecosystem types and functions are perceived to be important for producing a range of wellbeing benefits through experiencing and multisensory observations of natural landscapes. The importance of cultural and experiential ecosystem services were highlighted while provisioning services received only minor attention, and regulating services were almost entirely unnoted.

In this paper, we propose a novel method for projecting data from multiple modalities to a new subspace optimized for one-class classification. The proposed method iteratively transforms the data from the original feature space of each modality to a new common feature space along with finding a joint compact description of data coming from all the modalities. For data in each modality, we define a separate transformation to map the data from the corresponding feature space to the new optimized subspace by exploiting the available information from the class of interest only. We also propose different regularization strategies for the proposed method and provide both linear and non-linear formulations. The proposed Multimodal Subspace Support Vector Data Description outperforms all the competing methods using data from a single modality or fusing data from all modalities in four out of five datasets., 26 pages manuscript (6 tables, 2 figures), 24 pages supplementary material (27 tables, 10 figures). The manuscript and supplementary material are combined as a single .pdf (50 pages) file

Despite the widespread use of the concept of ecosystem services, there is still much uncertainty over the precise understanding of basic terms such as ‘ecosystem services’, ‘benefits’ and ‘values’. This paper examines alternative ways of defining and classifying ecosystem services by using the specific example of boreal forests in Finland. We find the notion of final ecosystem goods and services (FEGS) operable, and suggest using it in economic valuation and other priority setting contexts, as well as in the selection of indicators. However, in the context of awareness raising it might be more effective to retain the well-established terminology of the Millennium Ecosystem Assessment. Our analysis shows that the cascade model ( Potschin and Haines-Young, 2011. Progress in Physical Geography 35(5), 575–594 ) is helpful in distinguishing between ecosystem structures, processes, services, benefits and values by making the sequence of links visible. Johnston and Russell’s (2011. Ecological Economics 70(12), 2243–2249) operational mechanism for determining FEGSs proves also instrumental in separating intermediate (e.g. carbon sequestration) and final ecosystem services (e.g. reduction of atmospheric carbon). However, we find their definition of importance, which is based on willingness to pay, too narrow. Furthermore, we favour the CICES approach, which defines ecosystem services as the direct contributions that ecosystems – whether natural or semi-natural – make to human well-being.

Perinteinen kuntarajoihin perustuva kaupunki-maaseutu-luokitus on kuntien koon kasvaessa osoittautunut epätarkaksi. Tässä raportissa kuvataan uuden paikkatietoihin perustuvan luokituksen toteuttaminen. Uusi luokitus perustuu paikkatietomenetelmään, jossa lähtöaineistot ovat koko maan kattavia 250x250 metrin tilastoruutuaineistoja. Luokitus perustuu maaseutualueiden osalta aiempaan maaseudun kolmijakoon, jossa tunnistetaan kaupungin läheinen maaseutu, ydinmaaseutu sekä harvaan asuttu maaseutu. Näiden luokkien lisäksi maaseudulta on erotettu maaseudun paikalliskeskukset. Kaupunkialueita ovat yli 15 000 asukkaan keskustaajamat, joihin on raportissa kuvatulla menetelmällä rajattu ydinkaupunkialue ja kehysalue. Ydinkaupunkialue jakautuu edelleen sisempään ja ulompaan kaupunkialueeseen. Luokituksen lähtöaineistona on käytetty väestö-, työvoima-, työmatka- ja rakennustietoja sekä Digiroad tieverkkoaineistoa ja CORINE maankäyttöaineistoa. Näiden perusteella on laskettu määrää, tiheyttä, tehokkuutta, saavutettavuutta, intensiteettiä, monipuolisuutta ja suuntautuneisuutta kuvaavia muuttujia, joiden luokitteluun ja yhdistelyyn luokitus perustuu. Luokitus on vapaasti saatavissa paikkatietomuodossa verkkosivuilta. Sen voi ladata paikkatietoaineistona ja siihen liittyvänä kuntatasolle laskettuna tilastoaineistona. Ensisijaisesti kaupunki-maaseutu-luokitus kuvaa alueiden välisiä eroja aluerakenteen tasolla. Luokitus ei kuvaa niinkään yksittäisen paikan ominaisuuksia vaan luonnehtii aluekokonaisuuksia. Alueluokkien rajat on yleistetty siten, että luokitus toimii parhaiten laajempien alueiden tarkasteluissa. Luokituksen avulla saadaan tietoa erityyppisten alueiden kehityksestä koko maan tasolla.

Suomen ensimmäinen pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokittelu laadittiin vuonna 2008 vesienhoidon ensimmäisen suunnittelukauden ohjeistuksen (Ympäristöhallinnon ohjeita OH 3/2009) mukaisesti. Tässä oppaassa esitetään päivitetyt arviointiperusteet pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan arviointiin ja luokitteluun vesienhoidon toista suunnittelukautta varten. Ohje on ensisijaisesti tarkoitettu ELY-keskuksille vesienhoidon suunnittelussa käytettäväksi vesien tilan luokitteluun. ELY-keskusten on tärkeää huomioida ja ottaa systemaattisesti käyttöön ohjeessa esitetyt päivitetyt arviointiperusteet. Vesien tilan luokittelussa käytettäviä parametreja on tapauskohtaisesti sisällytettävä toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailuihin ja YVA-selvityksiin. Ohjeessa esitetään ne muutokset ja lisäykset, jotka vuosien 2012–2013 aikana toteutettavassa luokittelussa tulee huomioida verrattuna ensimmäisen suunnittelukauden ohjeistukseen. Muilta osin noudatetaan ensimmäisen luokittelukierroksen ohjeistusta (Ympäristöhallinnon ohjeita OH 3/2009). Kaikki luokittelutekijöiden arviointiperusteet (vertailuarvot ja luokkarajat) ovat tässä ohjeessa liitteinä, eikä ohjeen OH 3/2009 liitetaulukoita tule käyttää.

Automatic genre classification of music has been of interest for researchers over a decade. Many success-ful methods and machine learning algorithms have been developed achieving reasonably good results. This thesis explores automatic sub-genre classification problem of one of the most popular meta-genres, heavy metal. To the best of my knowledge this is the first attempt to study the issue. Besides attempting automatic classification, the thesis investigates sub-genre taxonomy of heavy metal music, highlighting the historical origins and the most prominent musical features of its sub-genres. For classification, an algorithm proposed in (Barbedo & Lopes, 2007) was modified and implemented in MATLAB. The obtained results were compared to other commonly used classifiers such as AdaBoost and K-nearest neighbours. For each classifier two sets of features were employed selected using two strategies: Correlation based feature selection and Wrapper selection. A dataset consisting of 210 tracks representing seven genres was used for testing the classification algorithms. Implemented algorithm classified 37.1% of test samples correctly, which is significantly better performance than random classification (14.3%). However, it was not the best achieved result among the classifiers tested. The best result with correct classification rate of 45.7% was achieved by AdaBoost algorithm.

Artikkeli perustuu Sosiologipaivilla Helsingissa (20. 3. 2009) ja The Purpose of Social Theory - kokouksessa Tampereella (24. 4. 2009) pidettyihn esitelmiin.

Leikin arviointivälineet PAGS, ToP ja TOES tarkasteltuna käsitteellisesti ICF-CY – luokituksen kautta. Mattila Liisa. Jyväskylän yliopisto. Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta. Terveystieteiden laitos. 2009.42s. Asiantuntijalla on tärkeä olla riittävästi tietoa leikin arvioinnin tavoitteen kannalta oikean arviointivälineen valitsemiseksi. Lapsen osallistumista leikkiin voidaan arvioida luonnollisessa leikkitilanteessa, jolloin leikkijän, ympäristön ja leikin välinen dynaaminen vuorovaikutus voidaan huomioida. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin käsitteellisesti luonnollisen leikkitilanteen havainnoinnin välineitä Play assessment for group settings (PAGS), Test of Playfulness (ToP) ja Test of Environmental Supportiveness (TOES). Tarkoituksena oli kuvata arviointivälineitä sisällöllisesti selvittämällä, mille International Classification of Functioning, Disability and Health- Children and Youth (ICF-CY) luokituksen osa-alueille ja luokkiin ne kohdentuvat. Toisaalta ICF-CY luokituksen kautta tarkasteltiin, millaisia eroja ja yhteneväisyyksiä arviointivälineistä löytyy. Tavoitteena oli näin auttaa asiantuntijoita tilanteisiinsa sopivan arviointivälineen valinnassa. PAGS ja ToP kohdentuivat pääosin osa-alueelle osallistuminen ja lisäksi ruumiin/kehon toimintojen pääluokkaan mielentoiminnot. TOES kohdentui ympäristötekijöihin. PAGS:n ja ToP:n välillä tuli esille arviointivälineen valinnan kannalta merkityksellisiä eroja. Conceptual Examination of Play Assessment Tools PAGS, ToP and TOES through ICF-CY Classification. Mattila Liisa. Jyväskylä Univercity. Sport and Health Sciences. Faculty of Health Sciences. 2009. 42p. It is important for a health professional to have knowledge to decide on proper assessment tool to reach the goal of play assessment procedure. Participation in play can be assessed in natural settings, where dynamic interaction between player, context and play itself can be taken in account. In this study three participation-level observational play assessment tools Play assessment for group settings (PAGS), Test of Playfulness (ToP) and Test of Environmental Supportiveness (TOES) were conceptually considered. The aim of this study was to describe them in terms of their content by considering to which of the parts and categories of The International Classification of Functioning, Disability and Health- Children and Youth version (ICF-CY they are directed to. On the other side, through the lens of ICF-CY it was examined what kind of similarities and differences can be found between these tools. The objective of this study was to help health professionals to choose an appropriate tool among participation –level play assessment tools. PAGS and ToP were directed primarily to Participation but also to Mental functions. TOES was directed to Environmental Factors. Between PAGS and ToP meaningful differences in terms of choosing an assessment tool were noted. Key terms: ICF-CY, play assessment, participation, PAGS,ToP,TOES

Vaikka säännösteltyjä järviä on tutkittu kahden viimeisen vuosikymmenen aikana, ovat aikaisemmissa hankkeissa kerätyt biologiset aineistot hajanaisia ja etenkin lievästi säännöstellyissä järvissä riittämättömiä vesipolitiikan puitedirektiivin edellyttämien vertailuolojen määrittelyyn ja ekologisen tilan luokittelu- ja seurantajärjestelmän kehittämiseen. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa säännösteltyjen järvien ekologista luokittelua ja ympäristötavoitteiden määrittämistä varten ottaen huomioon samaan aikaan EU-tasolla ja kansallisesti tapahtuva valmistelutyö vesipuitedirektiivin toimeenpanemiseksi. Osahankkeissa hyödynnettiin olemassa olevia biologisia aineistoja säännöstellyiltä järviltä ja niiden vertailuvesistöistä. Uutta aineistoa kerättiin rantavyöhykkeen kalastosta, rantavyöhykkeen pohjaeläimistöstä ja vesikasvillisuudesta. Työssä kehitettiin luokittelumuuttujia vesienhoitoasetuksen mukaista tilan arviointia varten. Varsinaista luokittelumuuttujien valintaa varten laadittiin vaihtoehtoisia tilan arviointimalleja, joiden perusteella järvien tilaluokka määriteltiin. Vedenkorkeuden säännöstelyn vaikutus näkyi sekä vesikasvillisuudessa, pohjaeläimistössä että rantavyöhykkeen kalastossa. Järvien tilaluokka oli laatutekijästä ja elinympäristöstä riippuen huonompi kuin hyvä, kun vedenkorkeuden talvialenema oli yli 2–3 m. Sekä vesikasvillisuudessa, pohjaeläimistössä että kalastossa oli tunnistettavissa useita säännöstelylle herkkiä lajeja. Vesikasveista säännöstelystä näyttävät kärsivät eniten pohjalehtiset, pohjaeläimistä kaksivuotiset hyönteistoukat ja kaloista mutu ja kivisimppu. Rantavyöhykkeen kalaston, pohjaeläimistön ja vesikasvillisuuden luokitukset poikkesivat useassa säännöstelyjärvessä selvästi toisistaan. Järven yleistilaan vaikuttaa tällöin suuresti, määräytyykö tila kaikkien biologisten laatutekijöiden keskimääräisenä tilana (esim. mediaani) vai heikoimmassa tilassa olevan laatutekijän (ns. heikoimman lenkin menetelmä) mukaan.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa käsitellään ihmistieteellisiä luokitteluja ja niiden jäsentämiseen käytettyjä filosofisia teorioita. Moderneissa käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteissä sekä lääketieteessä tehdyt luokittelut muodostavat tieteenfilosofiassa varsin vähän käsitellyn mutta kiinnostavan tieteenfilosofisen tutkimuskohteen: nämä luokittelut tyypillisesti sijoittuvat arkisten luokittelukäytäntöjemme ja puhtaasti tieteellisten päämäärien valossa tehdyn tutkimuksen välimaastoon ja siksi niillä – perustavammin kuin luonnontieteen luokitteluilla – on episteemisen tehtävänsä lisäksi yhteiskunnallisesti merkittäviä konnotaatioita. Tämän erityispiirteen lisäksi ihmistieteellisiä luokitteluja erottavat luonnontieteen tutkimista luokista myös niiden rajoitettu sovellusala ja usein ajassa muuttuva luonne. Näistä eroavaisuuksista huolimatta on eräs merkittävä lähtökohta ihmistieteellisten luokittelujen filosofiseen käsittelyyn ollut lähestyä niitä luonnontieteen luokkien kuvaamiseen käytetyn teorian välinein. Tutkielman keskeinen tutkimuskysymys kuuluukin: voidaanko perinteisesti luonnontieteellisten luokitusten jäsentämiseen käytettyä luonnollisten luokkien teoriaa soveltaa myös ihmistieteellisten luokitusten kuvaamiseen? Tarkastelemalla eri luonnollisten luokkien teorioita pyritään tutkielmassa ensin luvuissa 2–4 osoittamaan luokittelun kysymysten yhteys induktion ongelmaan sekä paikallistamaan käsitteen ’luonnollinen luokka’ tehtävä nykyaikaisessa tieteenfilosofisessa keskustelussa. Eri teorioita vertailemalla käy ilmi, miksi Richard Boydin näkemys luonnollisista luokista kausaalisina homeostaattisina ominaisuusklustereina muodostaa lupaavimman lähtökohdan luonnollisten luokkien teorian laajentamiselle myös ihmistieteitä koskevaksi luokittelun teoriaksi. Tutkielman luvuissa 5–7 esitellään sen keskeinen vastakkainasettelu, kahden ihmistieteen luokkien teorian välillä vallitseva erimielisyys: Mm. Paul Griffithsin kannattaman ekumenistiseksi luokittelun teoriaksi nimitetyn näkemyksen mukaan edellä mainittu Boydin teoria luonnollisista luokista tulisi laajentaa koskemaan kaikkea tieteellistä käsitteenmuodostusta, myös ihmistieteen luokkia. Sitä vastoin Ian Hackingin vuorovaikuttavien luokkien teorian valossa voidaan väittää, että Hackingin tapaustutkimuksissaan kuvaamat monimutkaiset ihmistieteellisten luokitusten ja luokittelun kohteiden väliset vuorovaikutussuhteet muodostavat vakavan ongelman ekumenistiselle luokittelun teorialle sellaisena kun se on muotoiltu Griffithsin kirjoituksissa. Systematisoimalla edellä mainittuja näkemyksiä ja vertaamalla niitä luvussa 7 pyritään osoittamaan Hackingin teorian ekumenismille esittämä haaste perustelluksi: luonnollisten luokkien traditiossa kehitetyt käsitteelliset välineet eivät riitä ihmistieteellisten luokitusten tyydyttävään kuvaamiseen. Tämän kriittisen päämäärän ohella tutkielmassa alustavasti myös luonnostellaan mahdollisuutta erityyppisten luokitteluiden typologian muodostamiseen Griffithsin ja Hackingin teorioiden jatkokehittelyjen pohjalta. Käsiteltyjen teemojen valossa pyritään osoittamaan, kuinka tällainen ehdotettu luokitusten yleinen tutkimusohjelma voisi muodostaa mm. luokkien sosiaalisesta konstruktiosta käytyä keskustelua analyyttisemmän tavan kiistanalaisten ihmistieteellisten luokitusten jäsentämiseen. Tutkielman lopuksi arvioidaan käsitteen ’luonnollinen luokka’ nykytilannetta tutkimuksessa käsiteltyjen eri luonnollisten luokkien teorioiden ja niiden välisten suhteiden valossa.

Iryna Yevseyevan väitöskirjan aiheena on päätöksentekijän avustaminen hänen ratkaistessaan vaativia ja monimutkaisia luokittelutehtäviä. Tällaisia tehtäviä esiintyy erityyppisessä diagnostiikassa, esimerkiksi lääketieteen alalla lääkärin diagnosoidessa potilasta, tekniikan alalla insinöörin määrittäessä koneen rikkoutumisen syytä tai talouden alalla sijoittajan arvioidessa riskejä ennen sijoituspäätöstä.Yevseyevan tutkimat ja kehittämät menetelmät ovat avuksi silloin, kun luokittelupäätökset ovat riippuvaisia päätöksentekijän subjektiivisesta tietämyksestä, intuitiosta ja mieltymyksistä. Esitetyt menetelmät mahdollistavat ongelmakentän määrittelyn ja formalisoinnin, ja lisäksi ne tarjoavat tukea päätöksentekijälle.Yevseyeva esittää työssään strukturoidun katsauksen nykyisiin päätöksentekoa avustaviin luokittelupohjaisiin menetelmiin. Perinteiset päätöksenteon apuvälineet vaativat päätöksentekijää antamaan tietoja, joiden avulla voidaan säätää määrätyn matemaattisen mallin parametreja.Yevseyevan kehittämät menetelmät pyrkivät vähentämään päätöksentekijän kognitiivista kuormaa ja yksinkertaistamaan päätöksentekoprosessia. Kehitetyt menetelmät joko pyytävät päätöksentekijältä joitakin esimerkkejä hänen aiemmin tekemistään luokitteluista, tai vaihtoehtoisesti menetelmä pyytää päätöksentekijää luokittelemaan muutamia valikoituja objekteja. Tätä tietoa hyödyntäen menetelmä voi suorittaa itse luokittelun.Uusien menetelmien lisäksi Yevseyeva toteutti myös muita päätöksenteon tukimenetelmiä. Toista uusista menetelmistä sovellettiin neuropsykologisessa diagnostiikassa, erityisesti ADHD-tapausten diagnosoinnissa. In classification problems with decisions highly dependent on subjective information and preferences of a particular decision maker, the multiple criteria decision aiding approaches can be applied. The decision aiding aspect of these techniques allows providing a significant help for the decision maker by defining the problem, formalizing it, and suggesting supportive methods. In this work, we are motivated by the idea of structuring the field of classification based on multicriteria decision aiding approaches. We present a comprehensive state-of-the-art survey of classification with multicriteria decision aiding approaches. We categorize the existing methods and discuss in more detail the most widely-spread methods. For each method, we study advantageous and disadvantageous properties and look for similarities and peculiarities. In addition, we compare different properties of the existing methods. Such analysis indicates gaps in the existing methods and has motivated us to develop two new methods that would fill some gaps.In particular, we have extended stochastic multicriteria acceptability analysis for nominal classification and have created the SMAA-Classification method. The method does not need parametrical information to be specified but assumes that the decision maker may provide some assignment example(s) for each class. The output of the method contains information about acceptability of each alternative to be assigned in each class. On the other hand, for the situation where there is no possibility to specify assignment examples for classes, verbal decision analysis methods may be applied for ordinal classification. They assume absence of any other information about classes but their number and order. The methods are interactive. In a dialog regime, the decision maker has to classify some alternatives selected by the method, but not all.We have developed the Dichotomic Classification method in the framework of verbal decision analysis.We illustrate the methods developed with simple examples and perform some numerical experiments for the data sets available in the multicriteria decision aiding literature. The results of these tests speak for the efficiency of the methods developed in this work. The introduced Dichotomic Classification method is applied to neuropsychological diagnostics, in particular, diagnostics of Attention Deficit - Hyperactivity disorder. We implement the methods introduced and some of the existing methods in the framework of the multicriteria decision support system developed. For completing the up to date picture of the classification with multicriteria decision aiding approaches, we provide some recommendations for selecting a method to be used.

Piilevämenetelmää käytetään vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisessa jokien ekologisen tilan luokittelussa ja seurannassa. Tähän julkaisuun on koottu Suomen oloihin sopiva ohjeistus menetelmän toteutuksesta näytteenotosta piileväpreparaattien valmistukseen ja tulosten tulkintaan. Lisäksi julkaisussa on esitelty pohjalevien ekologiaa.

Tutkimus on tehty Ympäristöklusterin tutkimusohjelmaan kuuluvassa Suomen jätetilinpidon kehittäminen (Finwaste) -hankkeessa. Hanke toteutettiin Oulun yliopiston Thule-instituutin, Suomen ympäristökeskuksen ja Tilastokeskuksen yhteistyönä. Hankkeessa jäterajaukset ja jätelajien luokittelu perustuivat EU:n jätetilastoasetukseen. Jätetilinpidon tietopohjassa yhdistettiin ympäristöhallinnon VAHTI-tietojärjestelmän jätetiedot useista muista perustilastoista, kuten teollisuustilastosta, kaivostilastosta ja ulkomaankauppatilastosta poimittuihin tietoihin. Excel- taulukkolaskentaohjelman avulla tehtiin systemaattiset poimintarutiinit tietojen viemiseksi jätetilinpidon kehikkoon. Tilinpito kattaa vuodet 1997–2003. Suomen taloudessa syntynyt kokonaisjätemäärä oli jätetilinpidon mukaan vuonna 2003 noin 54,5 miljoonaa tonnia eli 10 tonnia asukasta kohti tai 390 grammaa kansantuotteen euroa kohti. Näistä jätemääristä yli puolet, 55 % on kaivostoiminnan ja rakentamisen kivi- ja maa-aineksia. Tarkastelukauden 1997–2003 lopussa kokonaisjätemäärä oli hieman pienempi kuin alussa, mutta huippu, lähes 59 miljoonaa tonnia saavutettiin viime vuosituhannen lopussa vuonna 1999. Kokonaisjätemäärän supistuminen vuoden 1999 jälkeen johtui kaivostoiminnan sivukivimäärien supistumisesta. Tämä puolestaan johtui yhden, Suomen toiseksi suurimman kaivoksen asteittaisesta siirtymisestä avolouhinnasta maanalaiseen louhintaan. Kun kaivostoiminnan ja rakentamisen kivi- ja maa-ainekset jätetään tilinpidon ulkopuolelle, muiden jätteiden määrä kasvoi tarkastelukaudella 23,3 miljoonasta tonnista 24,6 miljoonaan tonniin, noin 10 %. Samanaikaisesti Suomen bruttokansantuote kasvoi lähes 22 %, joten myös muiden jätteiden kokonaismäärä kasvoi hitaammin kuin bruttokansantuote. Siten Suomen jäteintensiteetti supistui hieman. Tutkimuksessa analysoitiin tuotantotoiminnan jäteintensiteetin vähenemisen osatekijöitä rakenteellisen ositusanalyysin avulla. Analyysin tuloksia voidaan tulkita siten, että Suomen talouden kokonaisjätemäärän intensiteettiin on keskeisesti vaikuttanut tuotannon rakennemuutos ja kaivostoiminnan teknologiamuutos. Voimakkain rakennemuutostekijä löytyy teollisuuden sisältä, vähän jätteitä tuottavan sähköteknisen teollisuuden nopeasta kasvusta. Kaivostoiminnan ulkopuolella teknologisen muutoksen yleinen vaikutus on ollut vähäinen.

Tutkimuksessa käsitellään sitä, miten kulttuurissamme koetaan sopivaksi kertoa tapauksista, joissa henkirikoksen tehnyt surmaa myös itsensä. Tutkimus pureutuu kysymykseen väkivallan tekijyydestä ja vastuusta. Murha-itsemurhat, joiksi tapauksia kutsun, voidaan hahmottaa joko henkirikoksina tai itsemurhina. Itsemurhaa painotettaessa väkivallan tekijä mielletään yhdeksi uhreista, kun taas teon rikosluonnetta korostettaessa, hänen tekijyytensä ja vastuunsa näkyy selvemmin. Teos tarjoaa tietoa siitä, minkälaisia kulttuurisia selityksiä perheen sisäiselle väkivallalle on olemassa. Sen pohjalta voidaan nähdä, millä ehdoilla väkivallantekoja ymmärretään ja milloin tekojen ajatellaan olevan perheen sisäisiä yksityisasioita, joista tulee vaieta. Vaikka murha-itsemurhat ovat omanlaisiaan väkivallantekoja, niiden selitykset pohjaavat yleisiin käsityksiin miehistä ja naisista, heteroseksuaalisesta parisuhteesta, perheestä, lapsi­vanhempi-suhteista ja väkivallasta. Tutkimuksessa analysoidaan murha-itsemurhista kertovia sanomalehtiartikkeleita (Aamulehti, Helsingin Sanomat, Iltalehti ja Ilta-Sanomat ja tapahtumapaikan valtalehti, vuodet 1996-2000) jäsenyyskategorisoinnin analyysin keinoin. Analyysitavassa kiinnitetään huomio siihen, mitä luokkiin ihmiset ja sosiaaliset ilmiöt sijoitetaan. Murha-itsemurhien kohdalla huomio kiinnittyy siihen, luokitellaanko teot rikoksiksi vai itsemurhiksi. Osallisten kohdalla tarkastellaan erityisesti sukupuoli- ja perheluokitusten sekä rikollis- ja uhriluokitusten variaatioita. Murha-itsemurhia käsitellään tässä tutkimuksessa edustavana esimerkkinä sukupuolistuneesta väkivallasta ja sen mekanismeista. Joissakin tapauksissa, kuten silloin kun mies on surmannut vaimonsa ja itsensä, asioista kerrotaan rikosuutiselle tyypillisellä rutiinityylillä, joskus taustalta löytyy ajatus, että tapauksista on parempi vaieta. Toisissa tapauksissa, erityisesti kun surmattujen joukossa on lapsia, kerronta on dramaattista ja laajaa. Tällöin myös usein pohditaan tapahtunutta yhteiskunnallisena ongelmana, mitä ei juurikaan tehdä, kun uhrina on vain vaimo. Joskus tapahtumat jäsennetään painottaen itsemurhaselityksiä, toisinaan teko nähdään pikemmin henkirikoksena. Laajennettuina itsemurhina käsitetään tapaukset, joissa mies surmaa perheensä ja itsensä tai nainen surmaa lapsensa ja itsensä. Teot, jotka eivät sovi näihin raameihin, näyttäytyvät puolestaan henkirikoksina ja niiden tekijät luonteiltaan epäilyttävinä, kuten silloin kun aikuinen poika surmaa vanhempansa ja itsensä tai nainen surmaa koko perheensä, ei vain lapsiaan. Sen sijaan miestä, joka surmaa lapsensa ja vaimonsa sekä itsensä, saatetaan luonnehtia tavalliseksi ja mukavaksi. Vain 7 % henkirikoksista Suomessa johtaa tekijän itsemurhaan. Kuitenkin silloin, kun henkirikoksen uhrina on tekijän naispuolinen kumppani tai lapsi, jopa viidennes teoista on murha-itsemurhia. Ilmiö liittyy kiinteästi väkivallan sukupuolistuneisuuteen; käsityksiin, joita on parisuhteesta, perhesuhteista ja väkivallasta. Uutiset tuovat esille sen, että naisiin parisuhteessa ja sen jälkeen kohdistuva väkivalta on luonnollistunut ja sen syiden ajatellaan olevan itsestään selviä. Usein tekijää ja uhria tarkastellaan kollektiivina, vaikkapa siten, että teon motiivit esitetään yhteisinä: He olivat molemmat työttömiä ja masentuneita ja otsikko on usein passiivissa: pariskunta löydettiin kuolleena tai riita johti kahden kuolemaan . Lasten ollessa uhreja teoista järkytytään ja kollektiivisen surun esitykset ovat tavallisia. Otsikot kertovat perhetragediasta. Tällöin esitetään usein Miksi?-kysymys. Mutta kysymykselle ei varsinaisesti etsitä vastausta, vaan teot mielletään selittämättömiksi mysteereiksi. Lapsen ja hänet surmanneen vanhemman huono suhde tai kosto avioerosta ovat selityksiä, jotka ovat harvoin käytössä silloin, kun myös tekijä on saanut surmansa. Nainen on harvoin murha-itsemurhan tekijä. Niissäkin tapauksissa, joissa uhreina on lapsia, tekijä on useammin lapsen isä kuin äiti. Se, että nainen surmaisi entisen tai nykyisen mieskumppaninsa on äärimmäisen harvinaista. Naisiin murha-itsemurhan tekijöinä ei suhtauduta lähtökohtaisesti miehiä pahempina rikollisina. Heidän tekojaan arvioidaan kuitenkin naisellisuuden ja äidillisyyden kautta. Naisen laajennetun itsemurhan prototyyppinä pidetään pienen lapsen ja itsen surmaa. Ne mainitaan usein laajennettuina itsemurhina. Tällöin ajatellaan, että äiti hahmottaa mielenhäiriössään lapsen osaksi itseään ja äiti­lapsi-suhteen symbioottisuus selittää teon. Kun nainen oli eräässä aineistoni tapauksessa surmannut lastensa lisäksi myös puolisonsa, äidillinen symbioositulkinta ei enää pätenyt. Kyseistä tekoa ymmärrettiin velallisen ongelmien kautta, mutta toisaalta naisesta kirjoitettiin ampujaäitinä ja hänen tekonsa nimettiin murhaksi. Murha-itsemurhauutisissa selitetään perheen sisäistä väkivaltaa moninaisin tavoin, joskus sitä ymmärtäen, joskus taas tuomiten. Selitettäessä tekoja käytetään hyväksi kulttuurisia käsityksiä perhesuhteista ja heteroseksuaalisesta parisuhteesta. Karkeistaen, vaimon surma on tavanomainen teko, eikä vaadi selitystä, sillä parisuhteissa on riitaa ja erimielisyyttä. Lapsen surma taas on järkyttävä teko, mutta sukulaisuussuhteen takia ymmärrettävissä vanhemman itsemurhan laajennuksena. Ulkopuolisen surma taas nähdään näitä kahta vähemmän ymmärrettävänä ja enemmän rikoksena. Joskus selityksissä nojataan suomalaisuuteen, mikä liitetään lähinnä suomalaisten kansantautiin masennukseen ja suomalaisen kulttuurin epäsosiaalisuuteen - joiden molempien nähdään vaikuttavan lähinnä miesten elämään. Naisten ongelmat näyttäytyvät yksilöllisinä mielenterveyden ongelmina tai universaaleina äidillisyyden tai naisellisuuden patologisina puolina, eivät koko kulttuurin tai yhteiskunnan ongelmina. Lapsensa tai vaimonsa ja itsensä surmannut mies voidaan esittää ulkoisten voimien tekoon ajamana. Murder-suicide: Cultural Categorizations in the Crime News. In this study acts that consist of a homicide and followed by the perpetrator s suicide are called murder-suicides. The study explores the crime news articles written about cases of murder-suicide and published in the Finnish press. I have asked how cultural categorizations are used as a resource for news stories and what kind of social and moral orders are (re)constructed in this process. Murder-suicide is a crime that can be culturally mitigated by the notion that the perpetrator is also dead; that s/he has committed suicide ­ which proves that s/he is also a victim. Therefore one central theme in the study is whether these acts are categorised as crimes or as suicides. The data is newspaper articles from four newspapers Aamulehti, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat and Iltalehti, from the years 1996­2000, plus one case from the year 2002 and one from 2004. In addition, I have also collected articles from local newspapers in the places where the murder-suicides have happenned. One starting point of the study has been to view these acts as gendered and sexualised violence. This means that both the gender of the participants and the gendered meanings attached to the acts are considered. The perpetrator is often male and the victim is often his (former) female partner. Therefore the violence relates to cultural conceptions of the heterosexual relationship. The next most common type of murder-suicide is that the perpetrator kills his/her children. In this context the meanings of violence relate to conceptions about parenthood and family that are also thoroughly gendered. The third common type is cases where a man kills both his wife and children. Even though in Finland only about 7 % of homicides lead to the perpetrator s suicide, when the victim is the perpetrator s (ex) female partner or his/her child, 25 % of the cases are murder-suicides. According to earlier research, femicide-suicide is often motivated by the threat of divorce. In the newspaper articles this was not usually mentioned as a reason. One reason for this could be that these events are often written about like routine news; they are not seen as interesting or intriguing and there is not much information about the causes. If the motive is outlined it is most often quarrelling; and the reason for the quarrels is not given. A great portion of the headlines say that a couple was found dead ­ the fact that these deaths have initiators does not seem to be important. The couple is conceived of as a collective with common intentions. The moral order of heterosexual relationships is based on the idea of a common will and destiny which often disregards the women s aspirations. Another aspect is the naturalness of violence in the relationship which needs no explanation. Explanations are asked in cases when a man (also) kills his children. However, these questions are often only rhetorical and the cases are declared as mysteries with no logical explanation. The men who have killed are represented as excellent fathers and the families as ideal families. Although there are ruptures and some suspicions the headlines highlight the ordinariness of the perpetrators. If something is wrong it is about the relationship between the man and his wife, not between the man and his children or with the family as a whole. It is understandable to hate one s wife but not one s children but it is still understandable to kill the children if one is desperate in order to extend the suicide. The father is the head of the family and the prototype of a male initiated murder-suicide is a man killing his family and himself. On some level this may seem almost a proper thing to do. The son who kills his mother and father is obviously doing an improper thing, and so is the mother who kills the whole family and herself. They are both categorised as killers or murderers and their characters are presented as suspicious. The act of a woman who kills her child/ren and herself is understood because of the closeness of the mother­child bond; it is the prototype of a female initiated murder-suicide. The family has a hierarchical social order: the man is the head of the family and the mother has power over the children. Children have their rights and they are entitled to expect that their parents take care of them. But if we follow this line of argument to the extremes, a parent s duty may end up being take the children with her/himself and not to leave them behind . Murder-suicides are understood according to the relationships between the perpetrator and the victims. The transgressive perpetrators, who kill illogical victims, are categorised using criminal labels, their actions are presented as active violence and their characters are described as suspicious. Women perpetrators are not presented par excellence more evil than men but the moral condemnation relates to motherly and feminine traits the acts either confirm or deny. The men whose masculinity is more hegemonious are presented more normal and less violent than men whose masculinity seems to be more marginalised. That of course depends on who the victims are. Among the marginalised one could count adult sons , young men and men boozing with other men. Fathers, men who have a family and men who have wives are those who are normal, ordinary and represented not actually violent . It is possible to find certain moral orders of violence in murder-suicide news articles: normal violence occurs between men, and within the family violence is something else, for example a tragedy . In addition, different moral orders of innocence of the victims are to be found: children are more innocent than adults but outsiders are more innocent than those who are close to the perpetrator. These sense making methods can also be used to divide the cases to those which represent important social problems and those that do not; those that are dramatic and those that are the bulk of crime ; into the kind of violence one should intervene in and into another kind that is private; events worth preventing and those which one is unable even to predict etc. Lastly, there is the question whether Finland is different compared to other countries in the occurrence of murder-suicides. According to statistics and earlier research, murder-suicide is not typically a Finnish phenomenon, but Finnishness is used rather as a cultural resource when murder-suicides are explained and narrated. Male violence is explained as stemming from the Finnish culture. Depression ­ that is often said to be behind these acts ­ is presented as a national illness. Finnishness is reserved to men, women are universal mothers, and their problems stem from their personal mental state and maternity or femininity gone wrong or to an excess.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tarkastelen tutkimuksessa hoitotyössä käytettäviä hoitoisuusluokituksia. Työn tarkoituksena on selvittää, minkälaista kuvaa hoitoisuusluokitukset tuottavat hoitotyöstä ja miten hoitoisuuden muutos luokituksissa tuotetaan. Tarkastelen tutkimuksessa hoitoisuusluokitusten toimijoita ja heidän saamiaan positioita. Edelleen tarkastelun kohteeksi asettuvat luokitusten puhetavat ja rakenne sekä niiden muutos hoitoisuuden muuttuessa. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on ajatus luokitusten sosiaalikonstruktiivisesta luonteesta. Näen hoitoisuusluokitusten konstruktivismin mukaisesti paitsi kuvaavan ja uusintavan hoitotyön todellisuutta myös tuottavan sitä. Luokitukset rakentavat hoitotyön todellisuutta kielenkäytöllään, valinnoillaan ja vaikenemisillaan. Hoitoisuusluokitukset ovat kontekstuaalisia, jolloin niiden kategoriat ja luokat ovat muodostuneet yhteydessä ympäröivään maailmaan ja hoitotyöhön. Hoitoisuusluokitukset eivät myöskään kuvaa mitään absoluuttista totuutta potilaan hoitoisuudesta, vaan luokitusten sisällöt ovat aina valintoja ottaa mukaan tiettyjä asioita ja jättää pois toisia. Metodisesti työ on diskurssianalyyttinen ja analyysivälineinä käyttämäni position, repertuaarin ja kehän käsitteet liittyvät läheisesti Erving Goffmanin ajatteluun. Aineisto koostuu kuudesta Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa käytössä olleesta hoitoisuusluokituksesta, joista vanhin on vuodelta 1968 ja uusin vuodelta 1997. Tutkimustulosten mukaan hoitoisuusluokitusten lähtökohdat eivät liity suoranaisesti potilaaseen vaan niiden käytöllä tavoitellaan ennen muuta autonomisempaa asemaa hoitotyölle. Hoitoisuusluokitukset tuottavat yksipuolistavaa ja ongelmakeskeistä kuvaa potilaasta. Omainen ohitetaan luokituksissa suurelta osin. Näin vaietaan omaisen henkisen tuen tarpeesta ja jätetään käyttämättä tärkeä voimavara potilaan tervehtymisen tukemiseksi. Hoitaminen kuvataan välittömänä potilaaseen kohdistuvana hoitotyönä, jolloin välilliset työt kuten suunnittelu, valmistelu tai kirjaaminen jäävät toisarvoisiksi luokituksissa mainittujen työtehtävien rinnalla. Puhetapojen osalta hoitoisuusluokituksissa ei onnistuta käyttämään hoitotyön omaa kieltä kautta linjan, vaan lääketieteellisen repertuaarin käyttö kasvaa vaikean hoitoisuuden luokissa. Kaikki luokitukset eivät myöskään tuo hoitotyön toimijoita esiin tasapuolisesti ja keskittyessään tietyn toimijan ympärille luokitukset voivat tuottaa poisjätetyille toimijoille alirvostettua asemaa. Tärkeimpinä lähteinä olen käyttänyt Bowkerin ja Starin teosta Sorting Things Out, Classification and Its Consequences, Tiina Hautamäen tutkimusta Tuberkuloosin ja aidsin kulttuurisista merkityksistä ja Merja Kinnusen Työt, toimet ja luokittelut -kirjaa sekä Erving Goffmanin tuotantoa.

Tasa-arvon ihanteista huolimatta Suomessa vallitsee naisten ja miesten palkkaero. Merja Kinnunen jäljittää palkkaeron pysyvyyttä tarkastelemalla luokituksia, joilla palkkaeroja on kuvattu tilastoissa. Hän osoittaa, että ihmisten yhteiskunnallisista ja taloudellisista asemista kertovat luokitukset eivät pelkästään kuvaa yhteiskuntaa vaan pitävät yllä naisten ja miesten välisiä hierarkioita. Luokituksissa ilmenevät myös yhteiskunnan valtasuhteet ja kulttuuriset käsitykset sukupuolesta. Työvoiman, ammattien, kotitalouksien, sosiaalisten ja taloudellisten asemien luokituksista avautuu kertomus suomalaiseen yhteiskuntaan aina 1700-luvulta saakka. Luokiteltu sukupuoli on kirja tilastojen tekijöille ja käyttäjille, kulttuurin-, sukupuolen, työelämän ja yhteiskuntarakenteen tutkijoille. Kirja sopii myös menetelmälliseksi oppikirjaksi

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen tarkoituksena oli esitellä vammaisuuden yksilöllinen ja sosiaalinen malli sekä tutkia niiden näkymistä Maailman terveysjärjestön (WHO) vammaisuuden luokituksissa. Lisäksi tutkimuksessa pohdittiin vammaisuuden malleista esitettyä kritiikkiä ja arvioitiin mallien tämänhetkistä asemaa. Yksilöllisen mallin mukaisesti vammaisuutta pidetään yksilön ongelmana ja toimenpiteet kohdistetaan yksilöön. Sosiaalisessa mallissa vammaisuuden ajatellaan syntyvän yksilön ja yhteiskunnan välisestä suhteesta. Vammaisuuden nähdään aiheutuvan epätasa-arvoisesta kohtelusta, yhteiskunnan rakenteista, asenteista ja fyysisen ympäristön ongelmista. Tutkimusaineistona olivat WHO:N luokitukset International Classification of Impairments, Disabilities and Handicaps (ICIDH) vuodelta 1980 ja International Classification of Functioning and Disability (ICIDH-2) vuodelta 1999. Näitä luokituksia käytetään terveydenhuollon luokittelutyökaluina, mutta lisäksi niihin sisältyy teoriaosuus, jossa määritellään vammaisuuden käsitettä sekä muita siihen läheisesti liittyviä käsitteitä. Vammaisuuden yksilöllisestä mallista on parin viime vuosikymmenen aikana siirrytty yhä enemmän vammaisuuden sosiaaliseen malliin. Tutkimushypoteesinä oli, että siirtyminen yksilöllisestä mallista sosiaaliseen malliin näkyisi muutoksena myös WHO:N luokituksissa. Malleja ja niiden kritiikkejä tarkasteltaessa voitiin todeta, että sosiaalinen malli on tällä hetkellä hallitseva, vaikka yksilöllistä mallia ei olekaan kokonaan hylätty. Muutos yksilöllisestä mallista sosiaaliseen näkyi muutoksena myös WHO:N luokituksissa. International Classification of Impairments, Disabilities and Handicaps (ICIDH) vuodelta 1980 on lähinnä yksilöllisen mallin mukainen, kun taas sen uudempi luokitus International Classification of Functioning and Disability (ICIDH-2) vuodelta 1999 sisältää enemmän sosiaalisen mallin mukaisia piirteitä.