Search

Tässä tutkielmassa tarkastellaan luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä kulttuurista, monikulttuurisuudesta sekä toimijuudesta monikulttuurisessa ympäristössä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lisäksi merkityksiä, jotka ovat olleet merkitseviä merkitysten muodostumisessa. Teoreettisen viitekehyksen osiossa avataan kulttuurin ja monikulttuurisuuden käsite ja lisäksi siihen kuuluu monikulttuurinen kasvatus, kriittinen monikulttuurisuus ja interkulttuurinen oppiminen. Monikulttuurisuuskasvatus -osioon sisältyy myös tämän hetkisten suomalaisten opetussuunnitelmien tarkastelu. Tutkimusmenetelmänä toimi fenomenografinen tutkimusote, sillä tarkoituksena oli tutkia luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä ja eroavaisuuksia niiden välillä. Aineiston analyysi toteutettiin fenomenografiselle tutkimusotteelle olennaisella tavalla etsimällä merkitysyksiköitä ja muodostamalla toisistaan erillisiä kategorioita. Tutkimusaineisto kerättiin Tampereen yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden ryhmästä kyselylomakkeen muodosta, ja kyselyyn vastasi lopulta 16 opiskelijaa. Käsitysten erojen ja samankaltaisuuksien luokittelun myötä muodostui yhteensä 3 yläkategoriaa, joista jokaiseen 2 alakategoriaa. Tutkimuksen tuloksen mukaan luokanopettajaopiskelijoiden käsityksissä kulttuuria lähestytään kulttuurisena toimintana tai yhteisönä. Monikulttuurisuuden käsitykset muodostuvat sellaisesta tilasta, missä saman yhteiskunnan sisällä toisistaan erilliset kulttuurit kohtaavat tai sekoittuvat. Opiskelijoiden käsitysten muodostumiseen on pääsääntöisesti merkinnyt kulttuuriset kohtaamiset, mutta luokanopettajakoulutuksen ei nähty kuitenkaan edistävän valmiuksia toimijuuteen monikulttuurisessa luokassa. Lisäksi käsityksiä analysoidaan kriittisesti interkulttuurisen oppimisen ja kriittisen monikulttuurisuuden näkökulmista. Tutkimusanalyysi pyrittiin toteuttamaan mahdollisimman neutraalisti ja pätevästi löytäen noudattamalla hyviä tieteellisiä käytäntöjä. Tutkimuksen toteutustapa palvelee kvalitatiivisen tutkimuksen keskeisiä piirteitä. Tutkimuksessa perustellaan kattavasti tutkimuksen eteneminen sekä tiedostetaan tutkijan aseman merkitys ja sen vaikutus tutkimusprosessiin.

Tässä tutkielmassa tutkitaan sitä, minkälaisia näkemyksiä luokanopettajaopiskelijoilla on suomi toisena kielenä -oppilaiden opettamisesta. Suomen jokaisessa maakunnassa opiskelee S2-oppilaita vuosiluokilla 1-6. Vuosina 2010-2018 S2-oppilaiden määrä on ollut nousujohdanteinen. Voidaan siis olettaa, että valmistuttuaan työelämään lähtevät luokanopettajat kohtaavat S2-oppilaita ainakin jossain vaiheessa työuraansa. Tällöin olisi tärkeää, että heillä olisi valmiuksia S2-oppilaiden opettamiseen. S2-oppilaat opiskelevat koulussa sekä suomen kieltä että oppisisältöjä suomen kielellä, joten he tarvitsevat kielitietoista opetusta. Kielitietoisuus on tärkeä osa monikulttuurisessa kouluympäristössä, joten jokaisella opettajalla tulisi olla valmiuksia toimia kielitietoisesti. Kun tutkitaan luokanopettajaopiskelijoita nähdään, mitkä seikat ova heidän mielestään tarpeellisia ja mitkä asiat taas jäävät vähemmälle huomiolle. Tutkimuksen aineisto kerättiin eläytymismenetelmällä luokanopettajaopiskelijoilta (N=21). Aineistonkeruun välineenä toimi sähköinen lomake. Tutkimus on laadullinen. Aineisto kerättiin tammi-helmikuussa 2020. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimus luo katsauksen siihen, minkälaisia näkemyksiä luokanopettajaopiskelijoilla on suomi toisena kielenä -oppilaiden opettamisesta. Tuloksista voidaan päätellä, minkälaisia näkemyksiä luokanopettajaopiskelijoilla on siitä, minkälaiset tekijät joko edesauttavat S2-oppilaiden tukemista tai luovat haasteita luokanopettajien arkeen. Vastaajien mukaan riittävät resurssit, erilaiset yhteistyön muodot, S2-oppilaille tarkoitetut materiaalit sekä opettajien kouluttautuminen mahdollistavat S2-oppilaiden tukemisen. Resursseista etenkin koulunkäynninohjaaja sekä erityisopettaja olivat merkittävässä osassa. Luokanopettajaopiskelijoiden näkemyksen mukaan haastaavaa olisi, jos resursseja ja materiaaleja ei olisi tarpeeksi ja jos opettajalla itsellään ei olisi osaamista tai riittäviä valmiuksia. Tällöin riittämättömyyden, stressin ja turhautumisen tunteet olisivat läsnä. Sekä S2-, että muutkin oppilaat turhautuisivat eikä opettaja voisi toteuttaa opetussuunnitelman mukaista opetusta. Luokanopettajaopiskelijoiden vastauksista puuttui miltei kokonaan oman äidinkielen opetus. Tämän voidaan nähdä merkitsevän sitä, etteivät luokanopettajaopiskelijat joko tiedä, että oman äidinkielen opetusta on tarjolla tai sitten he eivät pidä sitä merkittävänä. Voidaan kuitenkin olettaa, ettei oman äidinkielen opetukseen tutustuminen ole ollut merkittävässä osassa tai lainkaan esillä luokanopettajakoulutuksessa. Tutkimusta voidaan hyödyntää esimerkiksi opettajankoulutuksen sisältöjä pohdittaessa.

Ensimmäisten kouluvuosien tärkeimpiä tavoitteita on peruslukutaidon ja kirjoitustaidon oppiminen. Ilman näiden taitojen hallintaa yhteiskunnassa toimiminen on haasteellista. Tutkimuksemme tarkoituksena on saada tietoa siitä, millaisia käsityksiä luokanopettajaopiskelijoilla on lukemaan opettamisesta. Tutkimuksemme aineisto koostuu Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen luokanopettajaopiskelijoiden kirjoitelmista. Aineisto on kerätty syksyllä 2013 äidinkielen ja kirjallisuuden luennolla. Tutkimukseemme osallistunut kohdejoukko koostui ensimmäisen vuosikurssin luokanopettajaopiskelijoista maisteriopiskelijoihin. Tutkimuksemme on laadullinen fenomenografinen tutkimus, jossa lähestymme tutkimustehtäväämme seuraavan tutkimuskysymyksen kautta: Millaisia käsityksiä luokanopettajaopiskelijoilla on lukemaan opettamisesta? Tutkimuksemme tulokset voidaan tiivistää luokanopettajaopiskelijoiden käsitysten analyysin pohjalta seuraavasti: 1) luokanopettajaopiskelijat pitävät lukemaan opettamista yhtenä tärkeimmistä ja vastuullisimmista tehtävistä, 2) luokanopettajaopiskelijoiden käsityksissä lukemaan opettaminen on mielenkiintoinen, mutta haasteellinen tehtävä, 3) luokanopettajaopiskelijat näkevät itsensä epävarmoina ja riittämättöminä lukemaan opettajina sekä luokanopettajaopiskelijat epäröivät, millaisia menetelmiä käyttävät lukemaan opettamisessa, 4) luokanopettajaopiskelijoiden käsityksissä kodilla on ratkaiseva merkitys lukemaan oppimisessa.

Tutkimuksessa tarkastellaan luokanopettajaopiskelijoiden peruskoulumatematiikan taitoja ja matematiikkakuvaa opintojen alkuvaiheessa. Tavoitteena oli tutkia Tampereen yliopiston vuosikurssien 2011 ja 2012 luokanopettajaopiskelijoiden peruskoulumatematiikan taitoja proseduraalisen sujuvuuden osalta sekä opiskelijoiden matematiikkakuvaa ennen varsinaisten matematiikan kurssien alkamista. Tutkimus on kaksiosainen ja kvantitatiivinen. Analyysissä käytettiin mm. frekvenssejä, keskiarvoja, ristiintaulukointia ja pääkomponenttianalyysiä summamuuttujien rakentamiseen. Koulumatematiikan taitoja koskevassa osassa tarkastellaan opiskelijoiden tekemän sähköisen taitotestin tuloksia. Matematiikkakuvaa koskeva tutkimus on puolestaan tyypiltään kuvaileva ja vertaileva survey-kartoitus, jossa tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Tavoitteena oli myös vuosikurssin 2012 osalta taitotestin tulosten ja opiskelijoiden matematiikkakuvan vertaileminen. Tutkimusjoukko muodostui 113 luokanopettajaopiskelijasta, joista 22 oli miehiä ja 91 naisia. Opiskelijoiden koulumatematiikan taitoja mitattiin Mikrolinna OY:n Netti-Moppi -oppimisympäristössä. Matematiikan perustaitoja mittaavan testistön ovat kehittäneet Leppäaho, Joutsenlahti, Laine & Tuominen (2012) omaa tutkimustaan varten yhteistyössä Mikrolinna OY:n kanssa. Vaatimustaso kattaa peruskoulun matematiikan oppimäärän yhdeksänteen luokkaan asti. Matematiikan uskomuskysely suoritettiin elektronisen lomakkeen avulla, jossa käytettiin osaa Joutsenlahden (2005) valmiista Likert-asteikollisesta väitejoukosta (34 väittämää). Tutkimukseen osallistuneista 50 on kirjoittanut pitkän matematiikan kokeen, 55 lyhyen matematiikan kokeen ja 8 ei ole kirjoittanut matematiikkaa lainkaan osana ylioppilaskoetta. Suhteellisesti suurempi osa naisista kuin miehistä on kirjoittanut pitkän matematiikan kokeen. Tutkimuksen tulosten perusteella tutkimusjoukon opiskelijoiden usko omiin matematiikan taitoihin on vahvempaa kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Tutkimusjoukon naisilla on heikompi usko omiin matemaattisiin taitoihinsa kuin miehillä. Tämä on tulos, joka on saatu myös aiemmissa matematiikkakuvaa mittaavissa tutkimuksissa. Pitkän matematiikan kirjoittaneiden osuus tutkimusjoukossa on suuri, yli 40 prosenttia. Tutkimusjoukko on heterogeeninen matematiikan taitojen suhteen. Sama tulos on saatu myös aikaisemmissa tutkimuksissa. Positiivisen matematiikkakuvan ja matematiikan tehtävistä suoriutumisen välinen korrelaatio tässä tutkimuksessa vahvistaa aikaisempien tutkimusten tuloksia, joissa on ollut nähtävissä sama ilmiö. Vaikka matematiikan yo-todistuksen arvosana vaikuttaa Tampereen yliopiston luokanopettajakoulutuksen valintapistemääriin, se ei tarkoita, että kaikilla sisään päässeillä matematiikka olisi vahvalla pohjalla. Joka viides vuosikurssin 2011 opiskelija ja joka kymmenes vuosikurssin 2012 opiskelija ilmoitti, että matematiikan kanssa oli ollut koulussa vaikeuksia. Seuraava vaihe olisi laajentaa tutkimusta suurentamalla tutkittavaa joukkoa esimerkiksi teettämällä uskomuskysely myös muissa luokanopettajakoulutuksen yksiköissä ja ottamalla mukaan mukautuvan päättelyn taitoja mittaavaa testistöä (vrt. esim. Kaasila, Pehkonen & Hellinen 2009).