Search

Background Digital health promotion programs tailored to the individual are a potential cost-effective and scalable solution to enable self-management and provide support to people with excess body weight. However, solutions that are widely accessible, personalized, and theory- and evidence-based are still limited. Objective This study aimed to develop a digital behavior change program, Choosing Health, that could identify modifiable predictors of weight loss and maintenance for each individual and use these to provide tailored support. Methods We applied an Intervention Mapping protocol to design the program. This systematic approach to develop theory- and evidence-based health promotion programs consisted of 6 steps: development of a logic model of the problem, a model of change, intervention design and intervention production, the implementation plan, and the evaluation plan. The decisions made during the Intervention Mapping process were guided by theory, existing evidence, and our own research—including 4 focus groups (n=40), expert consultations (n=12), and interviews (n=11). The stakeholders included researchers, public representatives (including individuals with overweight and obesity), and experts from a variety of relevant backgrounds (including nutrition, physical activity, and the health care sector). Results Following a structured process, we developed a tailored intervention that has the potential to reduce excess body weight and support behavior changes in people with overweight and obesity. The Choosing Health intervention consists of tailored, personalized text messages and email support that correspond with theoretical domains potentially predictive of weight outcomes for each participant. The intervention content includes behavior change techniques to support motivation maintenance, self-regulation, habit formation, environmental restructuring, social support, and addressing physical and psychological resources. Conclusions The use of an Intervention Mapping protocol enabled the systematic development of the Choosing Health intervention and guided the implementation and evaluation of the program. Through the involvement of different stakeholders, including representatives of the general public, we were able to map out program facilitators and barriers while increasing the ecological validity of the program to ensure that we build an intervention that is useful, user-friendly, and informative. We also summarized the lessons learned for the Choosing Health intervention development and for other health promotion programs. International Registered Report Identifier (IRRID) RR2-10.1136/bmjopen-2020-040183

Funder: Finnish Foundation for Cardiovascular Research, Funder: Finnish Diabetes Research Foundation, Funder: University of Helsinki, Funder: Helsinki University Hospital Government Research Funds, Funder: University of Helsinki and Helsinki University Hospital Government Research, Funder: The Finnish Medical Foundation, Weight loss and increased physical activity may promote beneficial modulation of the metabolome, but limited evidence exists about how very low-level weight loss affects the metabolome in previously non-obese active individuals. Following a weight loss period (21.1 ± 3.1 weeks) leading to substantial fat mass loss of 52% (−7.9 ± 1.5 kg) and low body fat (12.7 ± 4.1%), the liquid chromatography-mass spectrometry-based metabolic signature of 24 previously young, healthy, and normal weight female physique athletes was investigated. We observed uniform increases (FDR < 0.05) in bile acids, very-long-chain free fatty acids (FFA), and oxylipins, together with reductions in unsaturated FFAs after weight loss. These widespread changes, especially in the bile acid profile, were most strongly explained (FDR < 0.05) by changes in android (visceral) fat mass. The reported changes did not persist, as all of them were reversed after the subsequent voluntary weight regain period (18.4 ± 2.9 weeks) and were unchanged in non-dieting controls (n = 16). Overall, we suggest that the reported changes in FFA, bile acid, and oxylipin profiles reflect metabolic adaptation to very low levels of fat mass after prolonged periods of intense exercise and low-energy availability. However, the effects of the aforementioned metabolome subclass alteration on metabolic homeostasis remain controversial, and more studies are warranted to unravel the complex physiology and potentially associated health implications. In the end, our study reinforced the view that transient weight loss seems to have little to no long-lasting molecular and physiological effects.

Background Cardiovascular diseases (CVDs) cause most deaths globally and can reduce quality of life (QoL) of rehabilitees with cardiac disease. The risk factors of CVDs are physical inactivity and increased BMI. With physical activity, it is possible to prevent CVDs, improve QoL, and help maintain a healthy body mass. Current literature shows the possibilities of digitalization and advanced technology in supporting independent self-rehabilitation. However, the interpretation of the results is complicated owing to the studies’ high heterogeneity. In addition, the added value of this technology has not been studied well, especially in cardiac rehabilitation. Objective We aimed to examine the effectiveness of added remote technology in cardiac rehabilitation on physical function, anthropometrics, and QoL in rehabilitees with CVD compared with conventional rehabilitation. Methods Rehabilitees were cluster randomized into 3 remote technology intervention groups (n=29) and 3 reference groups (n=30). The reference group received conventional cardiac rehabilitation, and the remote technology intervention group received conventional cardiac rehabilitation with added remote technology, namely, the Movendos mCoach app and Fitbit charge accelerometer. The 12 months of rehabilitation consisted of three 5-day in-rehabilitation periods in the rehabilitation center. Between these periods were two 6-month self-rehabilitation periods. Outcome measurements included the 6-minute walk test, body mass, BMI, waist circumference, and World Health Organization QoL-BREF questionnaire at baseline and at 6 and 12 months. Between-group differences were assessed using 2-tailed t tests and Mann-Whitney U test. Within-group differences were analyzed using a paired samples t test or Wilcoxon signed-rank test. Results Overall, 59 rehabilitees aged 41 to 66 years (mean age 60, SD 6 years; n=48, 81% men) were included in the study. Decrement in waist circumference (6 months: 1.6 cm; P=.04; 12 months: 3 cm; P Conclusions Remote cardiac rehabilitation added value to conventional cardiac rehabilitation in terms of waist circumference and QoL. The results were clinically small, but the findings suggest that adding remote technology to cardiac rehabilitation may increase beneficial health outcomes. There was some level of systematic error during rehabilitation intervention, and the sample size was relatively small. Therefore, care must be taken when generalizing the study results beyond the target population. To confirm assumptions of the added value of remote technology in rehabilitation interventions, more studies involving different rehabilitees with cardiac disease are required. Trial Registration ISRCTN Registry ISRCTN61225589; https://www.isrctn.com/ISRCTN61225589

nonPeerReviewed

Background: Overweight and obesity are major problems worldwide, and they lead to an increased risk for several diseases. The use of technology in the treatment of obesity is promising, but in the existing literature, there is considerable uncertainty regarding its efficacy. In this review, we included web- and mobile-based weight loss interventions that were implemented remotely in rehabilitation settings. Objective: The aim of this systematic review is to study the effectiveness of physical activity-promoting web- and mobile-based distance weight loss interventions in rehabilitation settings on body composition in comparison with control groups that did not use technology. Methods: Studies were searched from 9 databases. The inclusion criteria were as follows: population: age 18-65 years; intervention: physical activity-promoting web- and mobile-based distance weight loss interventions; comparison: control groups without the use of technology; outcome: changes in BMI, waist circumference, or body fat percentage; study design: randomized controlled trial. The quality of the studies was assessed by 2 researchers. Meta-analysis was performed, and we also conducted a meta-regression analysis to evaluate the factors associated with the changes in body composition outcomes if statistical heterogeneity was observed. Results: The meta-analysis included 30 studies. The mean quality of the studies was 7 of 13 (SD 1.9; range 3-10). A statistically significant difference was observed in BMI (mean difference [MD] 0.83, 95% CI 0.51-1.15 kg/m2; P

Erityisruokavaliot ovat osa ruokakulttuuriamme. Ravitsemushoitoa edellyttävien sairauksien yleistyminen on lisännyt terapeuttisten ruokavalioiden käyttöä. Terveystietoisuuden yleistyminen ja lisääntynyt kiinnostus ruokaa ja ruokavaliota kohtaan taas heijastuvat elämäntapaan liittyvien ruokavalioiden yleistymiseen. Tässä tutkimuksessa elämäntapaan liittyvillä ruokavalioilla tarkoitetaan omaehtoiseen noudattamiseen ja hyvinvoinnin tavoitteluun perustuvia ruokavalioita. Suomalaiset noudattavat hyvin erilaisia ruokavalioita, ja ruokavalioiden suosiossa on ollut vuosien saatossa vaihtelua. Erilaiset ruokavaliot saavat paljon medianäkyvyyttä, millä on vaikutuksensa erityisruokavalioiden noudattajien lisäksi niihin, jotka eivät erityisruokavalioita noudata. Syöminen on jatkuvasti muuttuvaa, ja erilaiset ruokavaliot määrittävät ruokakulttuuriamme uudelleen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten sosiodemografiset tekijät, asenteet ja poliittinen kanta selittävät erityisruokavalioiden noudattamista. Tutkimukseen valitut erityisruokavaliot olivat omaehtoinen gluteeniton ruokavalio, runsasproteiininen ruokavalio sekä laihdutus. Tutkimuksen aineistona on Helsingin Sanomien ruokakyselyn 18–79-vuotiaat vastaajat (n = 22 706). Aineisto kerättiin poikkileikkausasetelmalla ajanjaksolla 1.–19.3.2020. Tutkimuksessa sosiodemografisina tekijöinä olivat sukupuoli, ikä, koulutustaso, asuinpaikka ja työmarkkina-asema. Asenteista käsiteltiin kymmenen ruoan valintaan liittyvää motiivia. Poliittista kantaa määriteltiin sen perusteella, mitä puoluetta vastaaja ilmoitti äänestäneensä eduskuntavaaleissa vuonna 2019. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin. Kuvailevien tunnuslukujen lisäksi tutkimusmenetelminä käytettiin ristiintaulukointia, khiin neliö -testiä, Cramerin V:tä ja gammaa. Näiden jälkeen aineistossa edettiin logistiseen regressioanalyysiin. Logistisella regressioanalyysilla pystyttiin ennustamaan sitä, miten kukin selittävä muuttuja vaikuttaa kunkin tutkitun ruokavalion noudattamisen todennäköisyyteen. Lisäksi monimuuttujamallissa pystyttiin vakioimaan selittävät muuttujat suhteessa toisiinsa. Aineiston analysointiin käytettiin IBM SPSS Statistics 26.0 -ohjelmaa. Tutkimustulosten mukaan sosiodemografisista tekijöistä etenkin naissukupuoli ja ikä ennakoivat sekä omaehtoisen gluteenittoman ruokavalion noudattamista että laihduttamista. Laihduttaminen oli todennäköisintä 40–59-vuoden ikäisillä ja omaehtoisen gluteenittoman ruokavalion noudattaminen 40–49-vuotiailla. Sen sijaan runsasproteiinisen ruokavalion noudattaminen oli todennäköisempää miehillä ja vanhimpaan ikäryhmään kuuluvilla. Asenteista sekä omaehtoista gluteenitonta ruokavaliota että runsasproteiinista ruokavalioita ennakoi parhaiten ruoan terveyttä edistävien vaikutusten arvostaminen. Laihdutusta taas se, että ruoka ei lihota. Lisäksi jokaisen tutkittavan ruokavalion kohdalla yhdistävänä tekijänä oli epäluottamus suomalaisia ravitsemussuosituksia kohtaan. Mitä enemmän vastaaja luotti ravitsemussuosituksiin, sitä epätodennäköisempää oli tutkittujen ruokavalioiden noudattaminen. Ruokavalioita päätyi myös harvoin noudattamaan sellainen, joka kokee terveellisen syömisen olevan helppoa ja ruoan tuottavan iloa itselleen. Puoluekannalla oli vaikutus runsasproteiinisen ruokavalion noudattamiseen, ja yhteys pysyi tilastollisesti merkitsevänä vielä vakioinnin jälkeenkin. Vihreitä äänestäneisiin verrattuna ruokavalion noudattaminen oli todennäköisintä perussuomalaisia äänestäneillä. Yhteenvetona voidaan todeta, että sosiodemografisilla tekijöillä, asenteilla ja puoluekannalla on kaikilla vaikutusta siihen, päädytäänkö laihduttamaan tai noudattamaan omaehtoista gluteenitonta ruokavaliota tai runsasproteiinista ruokavaliota. Taustatekijöiden vaikutus ruokavalioihin ei kuitenkaan ole samanlainen kaikissa ruokavalioissa. Laihdutusta ennakoi parhaiten sosiodemografiset tekijät, kun taas omaehtoista gluteenitonta ruokavaliota vaikuttaisi määrittävän enemmänkin asenteet. Runsasproteiinisen ruokavalion noudattamiseen vaikuttivat sekä sosiodemografiset tekijät, asenteet että puoluekanta.

Disordered eating behavior (DEB) is associated with psychological distress. It increases the risk of weight gain and complicates weight loss and maintenance. Disordered eating behavior may be under-recognized in young men and in treating obesity. This study aimed to increase knowledge of DEB and its associations with weight and physical activity in young men. Moreover, it aimed to clarify the effects of intensive lifestyle intervention on eating behavior traits and weight in adults. Population-based data on young men (n = 2,491) was collected from the Finnish Defence Forces’ call-ups in 2010, 2011, and 2013 in the Oulu area, Finland. Behaviors related to disordered eating, weight, and exercise were investigated using a questionnaire. Anthropometric and physical fitness measurements and medical examinations were performed. A second dataset was obtained from 120 working-age adults (BMI > 30) who participated in intensive lifestyle intervention. Questions related to eating behavior traits were asked at the beginning of the study and thrice during a three-year intervention. Heights and weights were measured. Disordered eating behavior occurred in 11.1% of young men and was more common among overweight men. General symptoms of DEB and compulsive desire to lose weight occurred more frequently in overweight young men, while bulimic behavior occurred with all weights. Four DEB profiles were recognized: compulsive thinking of dieting, eating in secret, being concerned about eating control, and mild disordered eating. Disordered eating behavior was associated with less physical activity, higher sedentary leisure time, and especially body-related motives to exercise. Among working-aged people, binge eating occurred in one in four women but was rare in men. During the intensive lifestyle intervention, impulsive eating decreased and emotional eating was lower at the end of the intervention among those who lost and maintained at least 5% of their weight. Cognitive restraint of eating was not associated with maintaining weight loss. These results indicate that DEB is common among overweight young men. It is also associated with other harmful health behaviors in young men and should be considered harmful, especially in treating obesity. New methods are required to recognize DEB in men. Tiivistelmä Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen on yhteydessä psyykkiseen pahoinvointiin sekä altistaa painonnousulle ja vaikeuttaa laihtumista ja painonhallintaa. Nuorilla miehillä ja etenkin lihavuuden hoidossa syömishäiriöoireet voivat jäädä huomioimatta. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli lisätä tietoa nuorten miesten häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä ja sen yhteydestä painoon ja liikuntakäyttäytymiseen. Tavoitteena oli myös selvittää tehostetun elintapaohjauksen vaikutusta työikäisten syömiskäyttäytymispiirteisiin ja painon muutokseen. Nuorten miesten väestöpohjainen aineisto (n = 2491) kerättiin Oulun alueen kutsunnoissa vuosina 2010, 2011 ja 2013. Miesten syömis-, paino- ja liikuntakäyttäytymistä kartoitettiin kyselyllä ja heille tehtiin antropometrian ja fyysisen kunnon mittaukset sekä terveystarkastus. Toinen aineisto koostui elintapaohjausinterventioon osallistuneista 120 työikäisestä (BMI > 30). Tutkittavat täyttivät tutkimuksen alussa ja kolmevuotisen intervention eri vaiheissa kyselyn, jolla selvitettiin heidän syömiskäyttäytymistään. Heidän pituutensa ja painonsa mitattiin. Häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä esiintyi 11,1 prosentilla nuorista miehistä, ja se oli yleisempää ylipainoisilla. Yleisiä syömishäiriöoireita ja pakonomaista laihtumisen halua esiintyi enemmän ylipainoisilla, kun taas ahmimisen oireita esiintyi kaiken painoisilla. Tutkimuksessa tunnistettiin neljä syömishäiriöoireilun profiilia: laihtumista tavoittelevat, salaa ahmivat, syömisen hallinnastaan huolestuneet ja lievästi syömisellään oireilevat. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen oli yhteydessä vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen, runsaampaan istumiseen ja etenkin kehokeskeisiin liikkumismotiiveihin. Työikäisten aineistossa joka neljännellä naisella esiintyi ahmimista, miehillä ei juurikaan. Elintapaohjauksen myötä pysyvästi vähintään viisi prosenttia laihtuneilla impulsiivinen syöminen väheni ja tunnesyöminen oli intervention lopussa vähäisempää kuin heillä, joiden paino ei laskenut pysyvästi. Syömisen tietoinen rajoittaminen ei ollut yhteydessä painonhallintaan. Tämä tutkimus osoitti, että syömishäiriöoireilu on yleisempää ylipainoisilla nuorilla miehillä ja siihen liittyy muita terveydelle haitallisia tekijöitä. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen tulisi huomioida itsessään ja erityisesti lihavuuden hoidossa. Miesten syömishäiriöoireilun arvioimiseen tarvitaan uusia menetelmiä.

Prolonged periods of energy deficit leading to weight loss induce metabolic adaptations resulting in reduced energy expenditure, but the mechanisms for energy conservation are incompletely understood. We examined 42 healthy athletic females (age 27.5 +/- 4.0 years, body mass index 23.4 +/- 1.7 kg/m(2)) who volunteered into either a group dieting for physique competition (n = 25) or a control group (n = 17). The diet group substantially reduced their energy intake and moderately increased exercise levels to induce loss of fat mass that was regained during a voluntary weight regain period. The control group maintained their typical lifestyle habits and body mass as instructed. From the diet group, fasting blood samples were drawn at baseline (PRE), after 4- to 5-month weight loss (PRE-MID), and after 4- to 5-month weight regain (MID-POST) as well as from the control group at similar intervals. Blood was analyzed to determine leukocyte transcriptome by RNA-Sequencing and serum metabolome by nuclear magnetic resonance (NMR) platform. The intensive weight loss period induced several metabolic adaptations, including a prominent suppression of transcriptomic signature for mitochondrial OXPHOS and ribosome biogenesis. The upstream regulator analysis suggested that this reprogramming of cellular energy metabolism may be mediated via AMPK/PGC1-alpha signaling and mTOR/eIF2 signaling-dependent pathways. Our findings show for the first time that prolonged energy deprivation induced modulation of mitochondrial metabolism can be observed through minimally invasive measures of leukocyte transcriptome and serum metabolome at systemic level, suggesting that adaptation to energy deficit is broader in humans than previously thought.

IntroductionDigital behavioural weight loss interventions have the potential to improve public health; however, these interventions are often not adequately tailored to the needs of the participants. This is the protocol for a trial that aims to determine the effectiveness and cost-effectiveness of the Choosing Health programme as a means to promote weight loss and weight loss maintenance among overweight/obese adults.Methods and analysisThe proposed study is a two-group randomised controlled trial with a nested interrupted time series (ITS) within-person design. Participants (n=285) will be randomly assigned to either the Choosing Health digital intervention or a control group. For intervention participants, ecological momentary assessment will be used to identify behavioural determinants for each individual in order to tailor evidence-based behaviour change techniques and intervention content.Control group participants will receive non-tailored weight loss advice via e-book and generic emails. The primary outcome is the mean difference in weight loss between groups at 6 months controlled for baseline. Secondary outcomes include blood pressure and percentage of body fat; self-reported measures of physical activity, sitting time, quality of life, cost and theory-derived correlates of weight loss. Secondary outcomes will be measured at baseline, 3, 6 and 12 months. The primary outcome for ITS will be daily weight loss plan adherence. Data will be analysed using regression and time series analyses.Ethics and disseminationEthics approval was granted by Faculty of Psychology, SWPS University of Social Sciences and Humanities, Wroclaw, Poland, approval number 03/P/12/2019. The project results will be disseminated through structured strategy implemented in collaboration with the Ministry of Health.Trial registration detailsThis trial was registered with www.clinicaltrials.gov; registration number NCT04291482.

Background: High intensity interval training (HIIT) has been widely employed as an exercise protocol to reduce fat, and also in addition, interval recovery periods are the most important factors which can have great impact on weight loss. Therefore, the aim of this study was the evaluation of different recovery time between HIIT program on metabolic responses and weight loss in overweight women. Methods: Twenty-four overweight (BMI 29.5±3.5 kg/m2) volunteer women were randomly assigned into three groups (n=8/group) to study the effects of different recovery times: (group 1; HIIT with 60/60 activity-rest ratio (sec), group 2; HIIT with 60/30 activity-rest ratio (sec), and group 3 was set as a control. The participants performed 3 times per week 4 bouts/session (80% of Heart Rate Reserve). The exercise program gradually increased to 10 bouts/session. Results: The most important findings of this study were a change in the Body fat percentage (BF %) in the between group comparison: group1 (40.5±0.9), group 2 (41.2±0.7) and group 3 (41.1±1.1). Compared to the control group the 60/30 sec HIIT resulted in a significant decrease in BF % (p=0.002). However, no other significant differences in the body composition were found. Either there were no significant differences between the groups in T4, T3 and TSH, cortisol, HGH, FBS, blood insulin, insulin resistance insulin sensitivity or fatnessassociated hormones. Conclusions: In conclusion, considerable decrease in BF % in the 60/30 sec. rest interval group indicates that 30 sec recovery period in HIIT may reduce fat % more efficiently than 60 sec. peerReviewed

Purpose The purpose of this study was to analyze changes in the prevalence of weight reduction behaviors (WRBs) among European adolescents from 26 countries between 2001/2002 and 2017/2018. The impact of the perception of body weight on WLB was also analyzed, with particular attention being paid to overestimation. Methods The data of 639,194 European adolescents aged 11, 13, and 15 years who participated in the Health Behaviour in School-aged Children survey were analyzed. Age-standardized prevalence rates of WRB were estimated separately by survey round and gender for each country, using the overall 2017/2018 Health Behaviour in School-aged Children study population as the standard. Multivariate logistic regression analyses were used to assess WRB trends over time, adjusted for survey year, body mass index, body weight misperception, and family affluence and stratified by gender and age. Results In the 26 countries examined, the overall age-adjusted prevalence rates of WRB were 10.2% among boys and 18.0% among girls. The prevalence of WRB was higher for girls, but in the more recent surveys, gender differences in WRB decreased. There was a significant increase in the percentage of WRB among boys in most countries. Among girls, most countries did not experience significant changes. Increases in body mass index and overestimation of body weight were significant factors increasing the risk of WRB in both genders. Conclusions The change in the prevalence of WRB by gender warrants greater attention from researchers and practitioners alike. peerReviewed

PurposeThis study aims to understand how online weight loss services could help customers achieve a durable change. The particular focus is on exploring the roles of value co-creation and well-being outcomes in reinforcing the transformative value potential, which is argued to be realized as customers’ intentions to continue a healthier lifestyle after the service period has ended.Design/methodology/approachData was collected from the participants of an online weight loss service (n = 498), and a conceptual research model was tested using structural equation modelling.FindingsThe results imply that compliance with the guidelines and social support are two value co-creation activities that can influence the well-being outcomes of transformative services (i.e. perceived behavioral control and satisfaction with one’s achievements). These well-being outcomes help attain the transformative value potential of online weight loss services. However, the actual weight loss affected the transformative value potential only through customers’ satisfaction with their achievements as a subjective well-being outcome.Originality/valueThis study provides insight into the transformative value potential of services in the weight loss context. This study contributes to the transformative service research by focusing on the role of online services in reinforcing a durable change through the co-creation of value and improvements in customers’ well-being.

Exercise and exercise-induced weight loss have a beneficial effect on overall health, including positive effects on molecular pathways associated with immune function, especially in overweight individuals. The main aim of our study was to assess how energy deprivation (i.e., "semi-starvation") leading to substantial fat mass loss affects the immune system and immunosuppression in previously normal weight individuals. Thus, to address this hypothesis, we applied a high-throughput systems biology approach to better characterize potential key pathways associated with immune system modulation during intensive weight loss and subsequent weight regain. We examined 42 healthy female physique athletes (age 27.5 +/- 4.0 years, body mass index 23.4 +/- 1.7 kg/m(2)) volunteered into either a diet group (n = 25) or a control group (n = 17). For the diet group, the energy intake was reduced and exercise levels were increased to induce loss of fat mass that was subsequently regained during a recovery period. The control group was instructed to maintain their typical lifestyle, exercise levels, and energy intake at a constant level. For quantification of systems biology markers, fasting blood samples were drawn at three time points: baseline (PRE), at the end of the weight loss period (MID 21.1 +/- 3.1 weeks after PRE), and at the end of the weight regain period (POST 18.4 +/- 2.9 weeks after MID). In contrast to the control group, the diet group showed significant (false discovery rate

Teknologian vaikuttavuutta painonhallintaan on tutkittu paljon, mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia (Hutchesson ym. 2015). Painonpudotustutkimuksissa tulosmuuttujina on yleensä ollut kehon massa tai painoindeksi. Nämä eivät kuitenkaan erottele lihaksiin liittyvää massaa rasvaan liittyvästä massasta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia etäteknologian vaikuttavuutta vyötärön ympärysmittaan ja rasvaprosenttiin liikuntaa sisältävissä painonpudotusinterventiossa verrattuna tavanomaiseen hoitoon. Aineistoa kerättiin kahdeksasta tietokannasta: EMBASE, CENTRAL, Ovid MEDLINE, CINAHL, PsycINFO, PEDro, WoS sekä OT-Seeker. Haku tehtiin ajalta 1/2000 – 1/2016 hyödyntäen Cochrane-katsausten tarkistuslistaa (Moher ym. 2009). Sisäänottokriteereissä käytettiin PICO-kehystä, jossa P=aikuiset, I=koeryhmässä käytettiin etäteknologiaa, C=kontrolliryhmässä ei ollut etäteknologiaa ja O=tulosmuuttujana oli vyötärön ympärysmitta tai rasvaprosentti. Tutkimuksista tehtiin meta-analyysi käyttämällä Review Manager 5.3-ohjelmaa. Heterogeenisyyttä arvioitiin I2-arvolla, tutkimusten laatua Furlanin ym. (2015) 13 osion laatukriteeristöllä ja näytönastetta Anttilan (2008) kriteerien mukaisesti. Tutkimuksia löytyi yhteensä 4245, joista sisäänottokriteerit täytti 21 tutkimusta. Vyötärön ympärysmitan osalta tutkimuksia oli 19 ja rasvaprosentin osalta seitsemän. Tutkimuksia, joissa tulosmuuttujina oli sekä vyötärön ympärysmitta että rasvaprosentti, oli viisi. Sisäänottokriteerien perusteella hyväksyttyjen tutkimusten koeryhmillä vyötärön ympärysmitta kaventui -3,5 cm ja kontrolliryhmillä -0,7 cm. Rasvaprosentti pienentyi vastaavasti -1,3 koeryhmissä ja -0,1 kontrolliryhmissä. Meta-analyysiin hyväksyttiin 16 tutkimusta. Sen mukaan koeryhmillä vyötärön ympärysmitta pieneni -2,5 cm (95% LV -2,9 to -2,1; p < 0.001) ja rasvaprosentti -1,4 prosenttia (95% LV -1,7 to -1,0; p < 0.001) enemmän kuin kontrolliryhmällä. Heterogeenisyys oli vyötärön ympärysmitan osalta 31 ja rasvaprosentin osalta 67 prosenttia. Tutkimusten tieteellinen laatu oli keskimäärin 7,4. Vyötärön ympärysmitan osalta näytönaste oli B ja rasvaprosentin osalta C. Tämän tutkimuksen perusteella etäteknologia ilmeisesti vähentää vyötärön ympärysmittaa ja saattaa vähentää rasvaprosenttia. Muutokset olivat kuitenkin kliinisesti pieniä ja tutkimusten heterogeenisyys vaihtelevaa, joten tulokset ovat suuntaa-antavia. Vaikuttavimmilta näyttivät interventiot, jotka käyttivät etäteknologisen menetelmän lisäksi henkilökohtaista menetelmää, kuten sähköpostia, interventioon sisältyi tutkittavien omaseurantaa, yksilöllisesti määritellyt tavoitteet, henkilökohtainen palaute sekä tutkittavien motivoimista ja sitouttamista tutkimukseen. The effectiveness of distance technology to waist circumference and body fat percent in the weight loss interventions including exercise. Distance technology and overweight has been widely studied, but the results are limited or conflicting (Hutchesson et al. 2015). Body mass or body mass index has been usually out-come variables but they don’t differentiate fat mass from fat-free mass. The aim of this study was to study the effectiveness of distance technology to waist circumference and body fat percent in weight loss interventions including exercise comparing to the usual care. Data was searched from eight databases: EMBASE, CENTRAL, Ovid MEDLINE, CINAHL, PsycINFO, PEDro, WoS and OT-Seeker. The search was made from 1/2000 to 1/2016 using Cochrane systematic review checklist (Moher ym. 2009) Inclusion criterias were assessed with PICO-framework, where P=adults, I=distance technology in the intervention group, C=no distance technology in the control group and O=outcome variables were waist circum-ference or body fat percent. The meta-analysis was made with Review Manager 5.3-software. Heterogeneity was evaluated with I2-value, the quality of studies was evaluated by using Furlan et al. (2015) guidelines and the degree of evidence by the criterias of Anttila (2008). Totally 4245 studies were found. Of these 21 studies filled the inclusion criterias. Waist cir-cumference was the outcome variable in 19 studies and body fat percent in seven studies. Both waist circumference and body fat percent were outcome variables in five studies. In studies that filled the inclusion criterias, waist circumference reduction was ‒3,5 cm in the intervention groups and ‒0,7 cm in the control groups. Body fat percent reduction was ‒1,3 percent in the intervention groups and ‒0,1 percent in the control groups. 16 studies were accepted to the meta-analysis. According to the meta-analysis, waist circumference reduc-tion was ‒2,5 cm (95% CI –2,9 to –2,1; p < 0.001) and body far percentage reduction ‒1,4 percent (95% CI ‒1,7 to ‒1,0; p < 0.001) more than in the control groups. Heterogeneity was in waist circumference 31 percent and in body fat percent 67 percent. The studies were given average 7,4 quality points. The quality of evidence was B in waist circumference and C in body fat percent. According to this study, distance technology apparently reduce waist circumference and might reduce body fat percent. However the changes were clinically small and the heteroge-neity was variable, so the results are directional. The most effective interventions seemed to be the interventions which used some personal method, like personal e-mail with distance technology, intervention include self-report, personal goals, personal feedback and motiva-tion and commitment of the participants.

Elämäntapamuutoksen avulla voitaisiin ehkäistä monia ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä sairauksia, ja interventioita tarvitaan etenkin painonhallintaan ja pysyvään elämäntapamuutokseen liittyen. Jotta interventiot olisivat mahdollisimman tehokkaita, tulisi niiden sisältää käyttäytymisen muutokseen tähtääviä tekniikoita, esteiden pohdintaa sekä useiden itsesäätelytaitojen ja niihin vaikuttavien tekijöiden harjoittelua. Hyväksymis- ja omistautumisterapialähtöiset (engl. The Acceptance and Commitment therapy, ACT) interventiot pyrkivät vaikutta- maan näihin tekijöihin ja ovat siksi potentiaalinen menetelmä elämäntapamuutosinterventioissa. Tämä pro gradu -tutkielma koostuu kahdesta osasta, jotka ovat 1) kirjallisuuskatsaus liitty- en itsesäätelyyn ja painonhallintaan hyväksymis- ja omistautumisterapialähtöisestä näkökulmasta ja 2) artikkelikäsikirjoitus. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin systemaattiseen tiedonhakuun perustuen hyväksymis- ja omistautumisterapialähtöisiä elämäntapamuutostutkimuksia. Tutkimukset käsittelivät elämäntapamuutosta painonpudotuksen, yleisesti painonhallinnan, liikunnan lisäämisen sekä syömiskäyttäytymisen muutoksen näkökulmasta. Tulokset ovat lupaavia, mutta laadukkaiden tutkimusten vähäisyyden vuoksi näyttö ei ole vahvaa. Lisää tutkimusta siis tarvitaan, ja etenkin hyväksymis- ja omistautumisterapian prosessien yhteydestä käyttäytymisen muutokseen tarvitaan lisää tutkimusta. Internetinterventiot ovat myös lupaava toteutustapa perinteisten ryhmäinterventioiden rinnalle. Artikkelikäsikirjoitus on alkuperäistutkimus, jonka tarkoituksena oli kuvata minkälaisia prosesseja ja kokemuksia liittyy osallistujien itsesäätelyn opetteluun ja käyttäytymisen muutokseen hyväksymis- ja omistautumisterapialähtöisessä internetpohjaisessa elämäntapamuutosinterventiossa. Tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksen ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirin toteuttamaa 24 kuukautta kestävää elämäntapamuutosinterventiota, joka sisältää ryhmätapaamisia, puhelinsoittoja ja verkkojaksoja. Tämän tutkimuksen aineisto koostui 17 osallistujan verkkopäiväkirjoista intervention kuudelta ensimmäiseltä verkkojaksoviikolta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä. Osallistujat voitiin jakaa neljään eri ryhmään liittyen itsesäätelyn opetteluun ja käyttäytymisen muutokseen. Ryhmät olivat ”Esteisiin jumiutuneet”, ”Hitaasti etenevät”, ”Pohtien ja työskennellen etenevät” ja ”Vakuut- tavasti konkreettisten tavoitteiden avulla etenevät”. Ryhmien väliset erot liittyivät koettuihin esteisiin, tavoitteiden asettamiseen, toimeen tarttumiseen ja terveystekojen saavuttamiseen. Tulokset osoittivat, että tämän tyylinen interventio aktivoi muutosprosessia, esteiden pohtimista ja itsesäätelytaitojen harjoittelua. Esteiden pohtiminen ja itsesäätelytaitojen harjoitteleminen arjessa puolestaan aktivoi terveystekojen tekemistä. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää elämäntapamuutosinterventioiden suunnittelussa ja kehittämisessä. Lisätutkimusta tarvitaan edelleen käyttäytymisen muutoksen prosessista. By changing one’s lifestyle it would be possible to prevent many noncommunicable diseases related to overweight and obesity and interventions addressing weight maintenance and life- style change are needed. Interventions should include behavioral techniques, address barriers, several mediating self-factors and self-regulation skills to be successful for obese participants. The Acceptance and Commitment therapy-based (ACT-based) interventions combine and intend to improve many of these factors and thus are a potential method in life style interven- tions. This master’s thesis consists of two parts which are 1) review of self-regulation and weight management from the ACT point of view and 2) an article manuscript. The review based on a systematic research about ACT-based lifestyle interventions. The ACT-based life- style interventions concerned weight loss, weight management, exercise and eating habits. The results are promising but evidence isn’t strong and more research is needed especially on the ACT processes’ and behavior change. Internet based interventions are also a promising method alongside with the traditional group interventions. The article manuscript is an origi- nal study and the aim was to show what kinds of processes and experiences are involved in participants’ self-regulation learning and behavior change during the online module of an ACT-based lifestyle intervention. This study is part of a larger 24-months lifestyle interven- tion consisting of group meetings, phone calls and online modules. The larger study is con- ducted by the Research center of Health promotion of University of Jyväskylä in co-operation with the hospital district of central Finland. The data was formed by seventeen online log- books from the online modules written by obese participants during the first six weeks of the intervention. The data was analyzed with data-driven content analysis. Regarding the process- es involved in self-regulation learning and behavior change four different groups were identi- fied. Groups were named as “Stuck with barriers“, “Slowly forward”, “Reflective and hard- working” and “Convincingly forward through concrete goals”. The main differences between groups considered personal barriers, goal setting, taking action and achieving healthy actions. The results show that this intervention activates the change process, reflection of barriers and practice of self-regulation skills. By doing the exercises, practicing self-regulation skills and implementing them in everyday life healthy actions can also be achieved. The results of this study can be used in the planning and development of lifestyle interventions. More research especially on the process of behavior change is still needed.

Liikunnalliselta näyttäminen on ominaisuus, jota monet nuoret arvostavat. Hoikka ja urheilullinen ihannevartalo saattaa myös aiheuttaa ahdistusta. Nuoruusiän tärkeä kehitystehtävä on muodostaa myönteinen kuva omasta muuttuneesta kehosta. Auttaako liikunta tässä? WHO-Koululaistutkimus pyrki lisäämään tietoa asiasta viimeisimmän aineistonkeräyksensä yhteydessä. Hoikkuuden paineet näyttävät olevan erityisen merkityksellisiä tytöille ja liikunta yksi keinoista, jolla hoikkuuteen pyritään. Laihtumisen arvioi erittäin tärkeäksi liikkumisen syyksi joka kolmas tyttö, pojista joka kymmenes. nonPeerReviewed

This paper contributes to the discussion on health behavior change support systems by examining one of the persuasive software features, social support. The paper studies the influence of structural social support on functional social support types in the online environment. Specifically, the paper examines the frequency of using two different kinds of online social platforms (online forums and Facebook groups) that are used to facilitate peer social support in weight loss and their influence on perceived functional social support types (emotional, informational, and instrumental). The results show that frequent use of Facebook based support peer group facilitates perceived emotional, informational, and instrumental support, whereas frequent use of online forum based peer support group facilitates emotional and informational support but much less than Facebook support group usage does. Thus, modifying the support platform makes it possible to influence perceived functional social support. peerReviewed

Jokinen, Emmi (2016). Tarve laihduttaa ― kyse ei ollutkaan pelkistä kiloista. Liikuntakasva- tuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan pro gradu –tutkielma, 56 sivua, 1 liite. Pro gradu –tutkielmani keskeinen tavoite oli selvittää kuinka tutkittavat henkilöt kuvaavat painon kertymistä, sen syitä ja toisaalta onnistunutta painonpudotusta ja sen taustalla vaikutta- via tekijöitä. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat lihomiseen ja laihtumiseen. Tavoitteena oli myös kerätä kokemuksellista tietoa painonpudotuksesta yhtei- sössä nimeltä Herbalife. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja sen tieteenfilosofinen lähtökohta on feno- menologis-hermeneuttinen. Tutkimusaineisto on kerätty sähköpostikyselyllä henkilöiltä, jotka ovat osallistuneet Herbalife painonpudotushaasteryhmiin. Aineiston analysoimiseksi on käy- tetty sisällön analyysia. Analyysikehyksen muodosti neljä eri osa-aluetta: painonkertyminen, syyt laihduttamiseen, painonpudotusprosessi ja laihduttamisen hyöty. Painonkertymisen yleisimpänä syynä oli stressi, masennus ja muut psyykkiset tekijät. Mielen vähäiset voimavarat aiheuttivat sen, että tutkittavat eivät jaksaneet huolehtia omasta hyvin- voinnistaan. Stressi vaikutti syömiseen epäedullisesti, joka näkyi painonnousuna. Muita syitä painonkertymiselle olivat raskaudet, loma-aika, lapsuuden uskomukset, liikkumattomuus ja epäusko omasta onnistumisesta. Suurin syy laihduttamisen aloittamiselle oli halu tehdä muutoksia omassa hyvinvoinnissa. Myös fyysiset terveyshaasteet ja parempi jaksaminen arjessa kannustivat laihdutusprojektin aloittamiseen. Monet tutkimukseen osallistuneista henkilöistä olivat täydellisen kyllästyneitä olotilaansa ja halusivat siksi muutosta vallitsevaan tilanteeseensa. Jokaisen tutkittavan laih- duttamispäätökseen vaikutti halu voida kokonaisvaltaisesti paremmin. Painonpudotusprosessi oli aaltoileva, mutta etenevä. Jokainen tutkittava koki Herbalife tuot- teiden helpottaneen painonpudotusta huomattavasti. Ehdotonta onnea tuotteet eivät kuiten- kaan tuoneet vaan vaihtelevat ja stressaavat elämäntilanteet hankaloittivat välillä painonpudo- tusprosessin etenemistä. Ryhmän ja ohjaajan tuki sekä Herbalife tuotteet koettiin kuitenkin merkittävänä apuna painonpudotuksessa ja painonpudotusprosessin jatkumisessa hankalam- mista vaiheista huolimatta. Laihduttamisen keskeisimpinä hyötyinä koettiin mielialan koheneminen ja onnellisuuden li- sääntyminen. Myös fyysinen kunto koheni ja liikunta koettiin miellyttävämmäksi keventy- neen vartalon myötä. Mahdollisissa tulevissa tutkimuksissa olisi mielenkiintoista selvittää miten esimerkiksi kun- nan järjestämät laihdutusryhmät, jotka kokoontuvat vain määrätyn ajan, eroavat Herbalife pai- nonpudotusryhmästä, jossa asiakas halutessaan jatkaa osana yhteisöä. Olisi mielenkiintoista päästä selvittämään painonpudotus tuloksen pysyvyyttä kahdessa täysin erilaisessa painonpu- dotusryhmässä. Jokinen, Emmi (2016). The Department of Sport and Sciences, University of Jyväskylä, Mas- ters thesis, 56 pages, 1 appendice. The purpose of this master thesis was to find out how the persons involved in this study de- scribe their weight gain and it`s reasons, and also successful weight loss and these things that has made it possible. The aim was to increase understanding of the factors that influence weight gain and weight loss. The aim was also to gather empirical information on weight loss in community called Herbalife. The research was conducted as a qualitative science and its philosophical basis is a phenome- nological- hermeneutic. The research was collected by e-mail inquiry from people who have taken part in the Herbalife weight loss challenge groups. The content analysis has been used to analyse the material. Analysis of the frame formed of four different areas: gaining weight, the reasons for dieting, weight loss process and weight loss benefits. The most common reason to gaining weight was stress, depression and other psychological factors. The mind limited resources meant that the subjects were not able to take care of their own health. Stress adversely affected by eating, which was reflected in gaining weight. Other reasons for gaining weight were pregnancies, holidays, childhood beliefs, lack of exercise and disbelief on their own success. The main reason for the initiation of dieting was the desire to make changes in their well-be- ing. Also, physical health challenges and a better ability to cope in everyday life encouraged the project to start losing weight. Many of the individuals participating in this study were fed up with their presence and therefore wanted to have a change in the prevailing situation. To everyone ́s decision to lose the weight effected the desire to feel better overall. The weight loss process was wavy, but progressive. According to all the participants, using the Herbalife products made weight loss easier. Absolute happiness the products did not brought but varied and stressful life situations have hampered the process of weight loss pro- gression. However, the support of the group and the wellness coach as well as Herbalife prod- ucts, was seen as an important aid in weighting loss and to going on with the weight-loss pro- cess, despite of the difficult stages. The main benefits of loosing weight were improvement in mood and increase happiness. Also, the physical condition got better and physical activity was felt more comfortable with the slimmer body. Possible future studies, it would be interesting to find out how, for example, the municipality organized weight loss groups that meet in a specified time, differ from Herbalife weight loss groups, in which the customer can choose to continue as part of the community. It would be interesting to research the stability of weight loss results in two completely different weight loss groups.

Objectives We conducted a randomized trial among overweight long-distance drivers to study the effects of structured lifestyle counseling on body weight and cardiometabolic risk factors. Methods Men with waist circumference > 100 cm were randomized into a lifestyle counseling (LIFE, N=55) and a reference (REF, N=58) group. The LIFE group participated in monthly counseling on nutrition, physical activity, and sleep for 12 months aiming at 10% weight loss. After 12 months, the REF group participated in 3-month counseling. Assessments took place at 0, 12, and 24 months. Between-group differences in changes were analyzed by generalized linear modeling. Metabolic risk (Z score) was calculated from components of metabolic syndrome. Results The mean body weight change after 12 months was -3.4 kg in LIFE (N=47) and 0.7 kg in REF (N=48) [net difference -4.0 kg, 95% confidence interval (95% CI) -1.9- -6.2]. Six men in LIFE reduced body weight by >= 10%. Changes in waist circumference were -4.7 cm in LIFE and -0.1 cm in REF (net -4.7 cm, 95% CI -6.6- -2.7). Metabolic risk decreased more in the LIFE than REF group (net -1.2 points, 95% CI -0.6- -2.0). After 24 months follow-up, there were no between-group differences in changes in body weight (net -0.5 kg, 95% CI -3.8-2.9) or metabolic risk score (net 0.1 points; 95% CI -0.8-1.0) compared to baseline. Conclusions Weight reduction and decreases in cardiometabolic risk factors were clinically meaningful after 12 months of counseling.

Objective To examine baseline prestroke weight loss and poststroke mortality among men. Design Longitudinal study of late-life prestroke body mass index (BMI), weight loss, and BMI change (midlife to late life) with up to 8-year incident stroke and mortality follow-up. Setting Community-based aging study data. Participants Japanese-American men (N=3581; age range, 71–93y) who were stroke free at baseline. Interventions Not applicable. Main Outcome Measure Poststroke mortality: 30 days poststroke, analyzed with stepwise multivariable logistic regression; and long-term poststroke (up to 8y), analyzed with stepwise multivariable Cox regression. Results Weight loss (4.5kg decrements) was associated with increased 30-day poststroke mortality (adjusted odds ratio=1.48; 95% confidence interval [CI], 1.14–1.92), long-term mortality after incident stroke (all types, n=225; adjusted hazards ratio (aHR)=1.25; 95% CI, 1.09–1.44), and long-term mortality after incident thromboembolic stroke (n=153; aHR=1.19; 95% CI, 1.01 to 1.40). Men with overweight/obese late-life BMI (≥25kg/m2, compared with healthy/underweight BMI) had increased long-term mortality after incident hemorrhagic stroke (n=54; aHR=2.27; 95% CI, 1.07–4.82). Neither desirable nor excessive BMI reductions (vs no change/increased BMI) were associated with poststroke mortality. In the overall sample (N=3581), nutrition factors associated with increased long-term mortality included the following: (1) weight loss (10lb decrements; aHR=1.15; 95% CI, 1.09–1.21), (2) underweight BMI (vs healthy BMI; aHR=1.76; 95% CI, 1.40–2.20), and (3) both desirable and excessive BMI reductions (vs no change or gain, separate model from weight loss and BMI; aHR range, 1.36–1.97; P

Mari Makkonen (2014). Lievästi alipainoinen läski: Diskurssianalyyttinen tutkimus syömishäiriö- ja laihduttamispuheesta pro ana-blogeissa, Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, Terveyskasvatus, pro gradu – tutkielma, 96 sivua, 2 liitettä. Tämän työn tarkoituksena on tutkia millaisia merkityksiä laihduttamiselle ja syömishäiriölle sekä syömishäiriöstä parantumiselle rakentuu pro ana-blogeissa. Aineistona on ollut kymmenen suomenkielistä pro ana-blogia, jotka olen kerännyt suosiojärjestyksessä Blogilista-palvelusta keväällä 2011. Tutkimusmenetelmänä käytän aineistolähtöistä diskurssianalyysia, joka sopii luonnollisen kielenkäytön vaihtelevuuden tutkimiseen. Olen nimennyt aineistosta kahdeksan erilaista puhetapaa liittyen syömishäiriöön ja laihduttamiseen sekä kaksi puhetapaa liittyen syömishäiriöstä parantumiseen ja laihduttamisen lopettamiseen. Puhetavat rakentavat myös puhujalleen erilaisia identiteettejä ja asemoivat itse syömishäiriön tai laihduttamisen tilanteisesti. Kaikissa blogeissa laihduttaminen rakentui konkreettiseksi toiminnaksi, jonka etenemistä seurattiin ja arvioitiin erilaisten ruoka- ja liikuntapäiväkirjojen sekä arkisten toimintojen kuvausten avulla. Blogeissa heijastui usein yksilökeskeinen ajatusmaailma siitä, kuinka jokaisella on oikeus omaan kehoonsa ja tehdä sillä mitä haluaa. Tällöin esimerkiksi normaalipainosta alipainoon tähtäävä laihduttaminen on individualistisessa kehyksessä oikeutettua. Tällöin puhujalle rakentui aktiivinen identiteetti, joka on oman itsensä ja elämänsä paras asiantuntija ja oman onnensa seppä. Laihduttaminen tai syömishäiriö rakentui myös tavaksi ilmentää itseään haluamallaan tavalla ja välineeksi tulla sosiaalisesti hyväksytyksi. Tällöin laihuuteen liitettiin vahvoja myönteisiä odotuksia. Toisaalta blogeissa tuotiin myös esiin äärimmäiseen laihduttamiseen ja syömishäiriöön liittyviä kielteisiä puolia. Puhujalle rakentuu tällöin tiedostava, mutta ristiriitaa kokeva identiteetti. Laihduttamisesta ja syömishäiriöstä rakennettiin blogien sisällä myös yhteistä toimintaa, jota ohjaavat samankaltaiset tavoitteet ja ajatusmaailma. Yksilön autonomiaa kyseenalaisti puhe, jossa laihduttaminen tai syömishäiriö rakentui sairaudeksi, jolloin kyse ei ollut enää omasta valinnasta tai halusta laihduttaa. Tällöin puhujalle rakentui passiivinen syömishäiriön uhrin identiteetti. Omia valinnanmahdollisuuksia laihduttamisen suhteen kyseenalaisti myös puhe kulttuuristen ulkonäkö- ja suorituskeskeisten arvojen ja normien ohjaamasta laihduttamisesta. Puhuja asemoitui tällöin joko olosuhteiden uhriksi, joka pyrkii sopeutumaan laihaan normiin tai kapinoimaan normia vastaan esimerkiksi keskittymällä oman hyvinvoinnin edistämiseen laihduttamisen sijaan. Syömishäiriöstä parantumisen ja laihduttamisen lopettamisen suhteen korostui myös yksilön aktiivisuus ja autonomia, jolloin parantuminen oli yksilön omasta halusta ja muutosvalmiudesta kiinni. Syömishäiriöstä parantumisen liitettiin myös ristiriitaisia ajatuksia, koska joissakin tapauksissa epäitiin, että syömishäiriöstä parantuminen on aivopesun tulosta, jolloin omat uskomukset ja käsitykset omasta kehosta ja laihduttamisesta on korvattu ulkopuolelta syötetyiltä käsityksillä ja ajatuksilla. Syömishäiriöön ja laihduttamiseen liittyvien puhetapojen ymmärtäminen ja tunnistaminen on tärkeää esimerkiksi kouluterveydenhuollossa, jotta esimerkiksi voidaan ymmärtää paremmin syömishäiriöstä kärsivän asiakkaan arkea ja millainen merkitys syömishäiriöllä tai laihduttamisella on hänen elämässään. Terveydenhuollossa tarvitaan lisää tietoa pro ana-blogeista ja niiden merkityksestä sekä itse blogin pitäjille että seuraajille esimerkiksi hoitovasteen kannalta. Avainsanat: pro ana, blogi, laihduttaminen, syömishäiriö, diskurssianalyysi, puhetapa Mari Makkonen (2014). Slightly Underweight Fatty: A Discourse Analysis of Dieting and Eating Disorder Talk in Pro ana-blogs, Department of Health Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis of Health Education, 96 pages, 2 appendices. The aim of this study was to investigate the meanings of eating disorder and dieting, treatment and recovery constructed in Finnish pro ana-blogs. The data was gathered from the internet in spring 2011 using “pro ana” as the search engine term. I studied ten most popular pro ana-blogs from a three month period. The blogs were listed in Blogilista.fi. The analysis was carried out by using data-based discourse analysis. I named eight discourses about eating disorder and dieting, and two discourses about treatment, recovery, and quitting dieting. Dieting or eating disorder as a concrete action-discourse emphasizes the tracking and evaluation of dieting with the help of food and exercise diaries. Dieting or eating disorder as one’s own choice and right-discourse emphasizes the individual’s right for one’s own body. Dieting or eating disorder as an identity construction and a self-actualization-discourse emphasizes the expectations of a person suffering from an eating-disorder about what life would be like after excessive dieting if one could achieve the goal of being thin. Getting thin is believed to be the requirement for attaining some desirable qualities such as happiness or perfection. Dieting or eating disorder as a shared action-discourse constructs shared thoughts and actions in the blog community. Through shared values or the blog community the talker is constructed as a part of the community pursuing for thinness. Dieting or eating disorder as control and sense of coherence-discourse emphasizes that dieting or eating disorder brings about the overall sense of control and coherence into one’s life. Dieting and eating disorder as a negative issue-discourse emphasizes problematic and negative issues about dieting and eating disorder. Dieting or eating disorder as an illness-discourse emphasizes the symptoms of eating disorder. Here the talker is constructed as a passive victim of a devious illness. Dieting or eating disorder as a demand of circumstances-discourse emphasizes the role of society and sociocultural values and norms behind the eating disorder. The talker is constructed as the victim of external uncontrollable circumstances and expectations. Dieting or eating disorder can be seen as an individual’s attempt to adapt to these values and norms. The discourses concerning the treatment of eating disorder and the recovery from it were: one’s own willingness and readiness to change-discourse and the so called gospel or brainwash? -discourse. The Discourse of one’s own willingness and readiness to change emphasizes the active role and readiness in trying to quit dieting and stop the eating disorder. The discourse of recovery as being gospel or brainwash highlights the prejudices linked to recovery and treatment. Here recovery is seen as brainwash where someone is trying to put ideas into the patient’s head. The gospel about treatment and recovery is seen as being almost unrealistically optimistic about the bright sides of being recovered / recovering from eating disorder. The talker is constructed as an “enlightened person” or a “recruiter”. It’s important to understand the meanings of dieting and eating disorder for example in school health care. Then it can be easier to understand individual with an eating disorder and her situation as a whole. Health care providers should be aware of pro ana-blogs and their content. More information is needed about pro ana-blogs and for example their role in response to treatment of eating disorder. Key words: pro ana, blog, dieting, eating disorder, discourse analysis, discourse

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja ymmärtää nuorten aikuisten, joilla oli taustalla vaikea tai sairaalloinen lihavuus, merkityksiä laihduttamisesta. Tutkimukseen osallistui kuusi 22 - 29-vuotiasta henkilöä; neljä naista ja kaksi miestä. Ennen laihduttamista heidän painoindeksinsä(BMI) sijoittuivat välille 34.9 - 48.3 ja haastatteluhetkellä välille 25.9 - 34.7. Laihduttamisen aloittamisesta oli aikaa vuodesta neljään vuotta. Tutkimuksessa käytettiin fenomenologis-hermeneuttista tutkimusmenetelmää ja haastatteluaineisto analysoitiin Giorgin (1985) ja Laineen (2010) nelivaiheisella analyysimenetelmällä. Kaikki tutkimukseen osallistuneet nuoret aikuiset olivat olleet lihavia lapsesta saakka. Laihduttamisen merkitys nuorelle aikuiselle ilmenee merkityskokonaisuuksista: 1) kriittinen suhtautuminen itseen, mikä kuvaa osallistujien kokemuksia ennen laihduttamista, sekä 2) muutoskykyisyys,3) omien ruokailutottumusten muuttaminen ja 4) voimavara hallita syömistä uusissa tilanteissa. Laihduttamisessa onnistuneita nuoria aikuisia yhdisti itsenäisyys, omatoimisuus ja vastuullisuus omien elämäntapojen muuttamisessa. He rupesivat laihduttamaan kokeilumielessä, eikä tavoitteeksi asetettu tiettyä kilomäärää. Kolmella osallistujalla innostus laihduttamiseen sai alkunsa ystävän, sisaruksen tai työkaverin esimerkistä. Osallistujien itsenäinen elämäntilanne mahdollisti ruokavalion muuttamisen ja nopea painonpudostus laihduttamisen alkuvaiheessa oli erittäin tärkeää, koska se toi uskoa itseen. Terveydenhoitajilla oli tärkeä rooli ohjaajina ja kannustajina ja heillä oli resursseja sitoutua kontrollikäynteihin useiden kuukausien ajaksi. Naisilla, joilla ilmeni tunnesyömistä/ahmimista, oli pitkäaikainen tuen tarve. Laihdutustuloksen pysyvyyden kannalta omavalvonta painon seurannassa ja syömisen hallinnan kannalta haasteellisten tilanteiden ennakoiminen ja niihin varautuminen on tärkeää. Vähäkalorinen ja -rasvainen, kasvisvoittoinen ruokavalio, josta on jätetty pois huonot hiilihydraatit, säännöllinen ateriarytmi sekä monipuolinen säännöllinen liikunta tukevat painonhallintaa. The purpose of this study was to describe and understand weight loss experiences of young adults who have been severely or morbidly obese. Data was collected through interviews with six young adults, four women and two men, who were 22 - 29 years old. Before weight loss their body mass indexes were from 34.9 to 48.3 and during the interviews from 25.9 to 34.7. They started their weight loss from one – to four years ago. The phenomenologicalhermeneutic method was used and the material was analysed through phenomenological analysis by Giorgi (1985) and Laine (2010). The young adults that participated in this research had been obese since childhood. The meaning of weight loss is revealed by four themes: 1) critical attitude to oneself, which describes participants’ experiences before weight loss, 2) capability to change, 3) change in eating habits and 4) resource to control eating in new situations. Young adults who succeeded in weight loss were independent, self-directed, responsible and willing to change their lifestyle. They started weight loss as an experiment and they did not set a specific weight goal at the beginning. Three participants became enthusiastic about weight loss when they followed the example of a sibling, friend or colleague. It was possible to change their diet because of the participant’s independent situation in life. Quick weight loss in the beginning was very important because it increased their self-confidence. Public health nurses had an important role as assistants and supporters and they had enough resources to commit to the follow-up visits for several months. Women, who had problems with emotional or binge eating, were in need of long-term support. Self-monitoring weight and preparing oneself for challenging situations from an eating perspective are important to achieve permanent weight loss. A low-calorie and low-fat food, vegetable-rich diet without poor quality carbohydrate, a regular meal rhythm and diverse regular exercise support weight loss maintenance.

The prevalence of working-aged weight losers is high because of high prevalence of obesity. Unfortunately, the loss of weight is often temporary. The aim of the present study was to investigate the effect of intensive counselling on maintained weight loss and eating behaviour (cognitive restraint, emotional eating, uncontrolled eating and binge eating). Additionally, the associations of eating behaviour with maintained weight loss, discontinuation, dietary intake and anhedonia were studied. Eighty-two overweight or obese subjects (body mass index >27) participated in either intensive (n=35) or short-term (n=47) weight loss counselling (based on the Finnish Current Care guidelines) in a randomized weight loss follow-up study lasting 18 months. The subjects in the intensive counselling group lost more weight than those in the short-term counselling group at the 6 months follow-up (5.0±5.7kg, 2.4±2.5kg, respectively). The weight loss results were not maintained in either of the groups. The cognitive restraint increased and the emotional eating, uncontrolled eating and binge eating symptoms decreased in both groups. There were subjects in both counselling groups who succeeded in weight loss (weight loss result 9.3±6.3%) and those who failed (gained 3.3±1.7% of body weight). Those who succeeded had the highest score for cognitive restraint and lowest for uncontrolled eating, binge eating and emotional eating. In failure group, the scores for uncontrolled eating and binge eating were the highest already at the beginning of study. Those with the highest cognitive restraint at 18 months reported low intake of energy and fat while their intake of carbohydrates and fibre was high. Anhedonia existed in 24.4% of the participants at least once during the study period. They had higher binge eating scores continously, more uncontrolled eating and emotional eating at 6 months and they lost less weight than those without anhedonia. Thirty-two participants (39%) discontinued the study. Discontinuation was independently associated with a lack of free-time and a high weight loss goal. The association of eating behaviour with weight loss and dietary intake suggest that enhancing eating behaviour could be a target for improving the success of weight loss. The assessment and then the treatment of psychological factors (such as anhedonia), focus on setting realistic weight loss targets as well as emphasizing the fact that counselling visits and lifestyle changes are time consuming processes should be included in weight loss counselling. Tiivistelmä Lihavuuden lisääntyessä myös työikäisten laihduttajien määrä kasvaa. Laihdutustulos jää valitettavan usein väliaikaiseksi. Tämän työn tavoitteena oli tutkia tehostetun ohjauksen vaikutusta laihtumistulokseen ja syömiskäyttäytymiseen (tietoinen syömisen hillintä, tunnesyöminen, impulsiivinen syöminen ja ahmimistaipumus). Lisäksi tutkittiin syömiskäyttäymisen yhteyksiä laihtumistulokseen, tutkimuksen keskeyttämiseen, energiaravintoaineiden saantiin sekä anhedoniaan. Tutkimukseen osallistui 82 ylipainoista tai lihavaa henkilöä (painoindeksi >27kg/m²). Heidät satunnaistettiin kahteen tutkimusryhmään: tehostetun ohjauksen (n=35) ja lyhytohjauksen ryhmään (n=47). Ohjaus perustui aikuisten lihavuuden Käypä hoito -suositukseen. Tutkimuksen kesto ohjaus- ja seurantajakson kanssa oli 18 kuukautta. Tehostetun ohjauksen ryhmässä henkilöt laihtuivat ensimmäisen kuuden kuukauden aikana enemmän kuin lyhytohjausryhmässä (5.0±5.7kg ja 2.4±2.5kg). Laihtumistulos ei kuitenkaan ollut pysyvä. Syömiskäyttäytymisessä tapahtui pysyvä muutos kummassakin tutkimusryhmässä; tietoinen hillintä lisääntyi, ja samanaikaisesti tunnesyöminen, impulsiivinen syöminen ja ahmiminen vähenivät. Kummassakin ryhmässä oli laihtumisessa onnistuneita (laihtumistulos 9.3±6.3 %) sekä epäonnistuneita (paino nousi 3.3±1.7 %). Onnistujilla esiintyi enemmän tietoista syömisen hillintää ja samanaikaisesti vähiten tunnesyömistä, impulsiivistä syömistä ja ahmimistaipumusta. Epäonnistujat söivät jo alkutilanteessa impulsiivivisemmin, ja heillä oli enemmän ahmimistaipumusta kuin onnistujilla. Henkilöt, joilla oli korkein tietoinen syömisen hillintä, saivat vähiten energiaa ja rasvaa mutta eniten hiilihydraatteja ja kuitua. Anhedoniaa esiintyi 24.4 %:lla tutkituista ainakin kerran tutkimuksen kuluessa. Anhedoniaan yhdistyi myös muita korkeammat ahmimistaipumuspisteet koko tutkimuksen ajan, eniten impulsiivista syömistä ja tunnesyömistä kuuden kuukauden seurannassa ja vähäisempi laihtuminen kuin henkilöillä, joilla ei esiintynyt anhedoniaa. Tutkimuksen keskeytti 39 % mukaan lähteneistä. Keskeyttämisen itsenäisiä riskitekjöitä olivat vapaa-ajan puute ja suuri laihtumistavoite. Syömiskäyttäytymisen yhteys sekä laihtumiseen että energiaravintoaineiden saantiin osoittaa, että syömiskäyttäytymisen ohjaus tulisi olla keskeinen osa laihdutusohjausta. Myös ahedonian arviointi ja hoito sekä keskustelu realistisesta painotavoiteesta ja elämäntilanteen kuorimittavuudesta voisivat tehostaa laihdutuksen onnistumista.

Painonpudotukseen johtavien pysyvien käyttäytymismuutosten tekeminen on osoittautunut hyvin vaikeaksi, minkä vuoksi paino useimmiten nousee painonpudotuksen jälkeen. Tämän ilmiön paremmaksi ymmärtämiseksi tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää ylipainoisten painonhallitsijoiden käsityksiä painoonsa vaikuttavista tekijöistä sekä painonhallintaan ja elämäntapamuutoksiin motivoivia tekijöitä painonpudotuksen jälkeisessä seurannassa. Lisäksi tutkittiin painonpudotusohjelman aikaisten ja sen jälkeisten painomuutosten sekä psykologisen joustavuuden yhteyksiä näihin painonhallitsijoiden käsityksiin ja motiiveihin. 49 ylipainoista painonpudotusohjelmassa mukana ollutta henkilöä osallistui noin 8 kuukautta ohjelman päättymisen jälkeen pidettyyn seurantaan. Painoon vaikuttavia tekijöitä kysyttiin avoimella lomakkeella, jossa kysyttiin lisäksi osallistujien halukkuutta tehdä muutosta kuhunkin mainitsemaansa tekijään. Motiiveja painonhallintaan ja elämäntapamuutoksiin kysyttiin elämänalueittain. Painoon vaikuttavina tekijöinä ylipainoiset painonhallitsijat ilmoittivat liikunnan ja syömistottumusten lisäksi yleisesti sosiaalisia tekijöitä, kuten perheen tai ystävät. Tärkeitä motiiveja painonhallintaan ja elämäntapamuutoksiin oli terveys, parisuhde, vapaa-ajan harrastukset, työ sekä muut sosiaaliset suhteet. Painonpudotuksessa ja -hallinnassa eritavoin onnistuneet erosivat painoon vaikuttavien tekijöiden maininnan sekä painonhallinnan motiivien suhteen. Myös psykologinen joustavuus oli yhteydessä painonhallitsijoiden erilaisiin näkemyksiin ja motiiveihin. Sosiaalisten tekijöiden vaikutus painoon oli moninainen. Tulokset ehdottavat, että sosiaaliset tekijät motivoivat enemmän henkilöitä, joilla on alhaisempi psykologinen joustavuus. Lisäksi henkilöt, joita parisuhde motivoi painonhallintaan, pudottivat vähemmän painoa painonpudotusohjelman aikana. Psykologinen joustavuus oli yhteydessä myös halukkuuteen tehdä muutoksia elämäntilanteeseen ja terveyteen, sekä itsekontrollin korostamiseen painoon vaikuttavana tekijänä. Siten tutkimuksen tulokset ehdottavat, että psykologisen joustavuuden lisäämisellä voisi olla vaikutusta ylipainoisten käsityksiin painoon vaikuttavista tekijöistä sekä ylipainoisten motivaatioon tehdä elämäntapamuutoksia.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Nuorten laihduttaminen on lisääntynyt ja se on hyvin yleistä. Laihduttamisen nähdään uhkaavan nuoren terveyttä ja hyvinvointia, joten sitä tulisi vähentää. Tämän takia tarvitaan enemmän tietoa nuorten laihduttamista lisäävistä tekijöistä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin seitsemäsluokkalaisten nuorten laihduttamista selittäviä psykososiaalisia tekijöitä, joita olivat äidin sekä ystävien laihdutusnormit ja laihdutusmallit, painon takia kiusaaminen, laihdutusmedioiden seuraaminen, ulkonäköihanteiden sisäistäminen, itsetunto, painotyytyväisyys ja masentuneisuus. Tutkielmassa tarkasteltiin sukupuolieroja psykososiaalisissa tekijöissä, ja miten psykososiaaliset tekijät selittivät tyttöjen ja poikien laihduttamista. Lisäksi tarkasteltiin olivatko psykososiaalisten tekijöiden vaikutukset laihduttamiseen erilaisia normaalipainoisilla tai ylipainoisilla tytöillä ja pojilla. Teoreettisena taustana olivat sosiaaliset normit ja sosiaalinen oppiminen. Tutkittavia seitsemäsluokkalaisia (13-vuotiaita) nuoria oli yhteensä 726, joista tyttöjä oli 400 ja poikia 326. Tutkittavat olivat kolmen eri kaupungin kahdestatoista koulusta. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella sekä mittaamalla todellinen pituus ja paino. Tilastollisina tutkimusmenetelminä käytettiin osittaiskorrelaatioita, hierarkkista regressioanalyysiä ja interaktioiden tarkastelua. Tulosten mukaan tyttöjen ystävistä yritti laihduttaa useampi kuin poikien ystävistä. Tyttöjä oli myös kiusattu painon takia poikia useammin. Lisäksi tytöt olivat seuranneet useammin laihdutusmedioita ja sisäistäneet voimakkaammin kulttuurisia ulkonäköihanteita. Tytöillä oli myös poikia huonompi itsetunto, alhaisempi painotyytyväisyys ja useammin masentuneisuutta. Kaikki psykososiaaliset tekijät, lukuun ottamatta äidin laihdutusmallia, selittivät tyttöjen laihduttamista kun painoindeksi oli vakioitu. Ystävien laihdutusnormi ja painon takia kiusaaminen selittivät kuitenkin vain normaalipainoisten tyttöjen laihduttamista. Lisäksi itsetunnon huononeminen ja painotyytyväisyyden väheneminen sekä äidin laihdutusnormin lisääntyminen näyttivät lisäävän voimakkaammin normaalipainoisten kuin ylipainoisten tyttöjen laihduttamista. Poikien laihduttamista selittivät psykososiaalisista tekijöistä äidin ja ystävien laihdutusnormit, ystävien laihdutusmalli, painon takia kiusaaminen, ulkonäköihanteiden sisäistäminen, itsetunto ja painotyytyväisyys. Lisäksi painon takia kiusaaminen selitti vain ylipainoisten ja masentuneisuus vain normaalipainoisten poikien laihduttamista. Tytöillä voimakkaimmin laihduttamisen useutta selitti painotyytyväisyys ja pojilla äidin laihdutusnormi. Tulokset olivat pääsääntöisesti oletusten mukaisia ja tutkimus tuotti uutta tietoa. Tutkielman mukaan kaikki psykososiaaliset tekijät, äidin laihdutusmallia lukuun ottamatta, selittivät nuorten laihduttamista. Lisäksi nuorten paino ja sukupuoli vaikuttivat siihen, miten psykososiaaliset tekijät selittivät laihduttamista. Tyttöjen laihduttamisen vähentämiseksi näyttäisi olevan erityisen tärkeää vaikuttaa ulkonäkö- ja laihuusvaatimuksiin ja pojilla puolestaan äidin laihdutusnormiin. Nuorten hyvinvoinnin kannalta voisi olla parempi puhua laihduttamisen sijaan terveellisestä ruokavaliosta ja riittävästä liikunnasta. Näitä terveellisiä elintapoja voivat edistää monet tahot, kuten vanhemmat ja koulu.

Sarkkinen, Pasi 2007. Nopean painonpudotuksen vaikutukset kehon koostumukseen sekä neste- ja hormonitasapainoon kansallisen huipputason painijoilla. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto. Pro Gradu –tutkielma. Nopean ja suuren painonpudotuksen vaikutuksia urheilijan elimistöön on tutkittu verrattain vähän ja mahdollisia terveydellisiä riskejä ei ole juurikaan tiedostettu. Nopea painonpudotus on hyvin yleisesti käytetty menetelmä painoluokkalajeissa, kun normaalipaino ylittää kilpailusarjan. Painijoiden painon pudotus ala- ja keskisarjoissa on useimmiten 5-8 kg eli 8-12 % kehonpainosta. 18 tervettä suomalaista painijaa osallistui kreikkalais-roomalaisen tyylin SM-kilpailuihin (2004). Heidän kehon koostumus (DXA –menetelmä), kehon paino, eräät verimuuttujat (Hb, Hkr, Krea) sekä seerumin hormonitasot (testosteroni, LH, SHBG, IGF-1) mitattiin kolme viikkoa ennen kilpailua. Koehenkilöt alensivat painoaan 2 – 3 viikon ajan vähentämällä ravintoa ja nestettä, sekä hikoilemalla. Toinen vastaava mittaus tehtiin juuri ennen SM-kisojen punnitusta. Koehenkilöt punnittiin vielä seuraavana aamuna ennen kilpailun alkua, noin 15 tunnin vapaan neste- ja ravintotankkauksen jälkeen. Tutkittavien paino laski keskimäärin 5.7 ± 1.5 kg eli 8.2 ± 2.3 %. Suurin yksittäinen painonpudotus oli 8.3 kg ja suurin suhteellinen pudotus 12.0 %. Kehon rasvan määrä väheni nopean painonpudotuksen jälkeen keskimäärin 0.9 ± 0.4 kg (16.0 ± 6.9 %, p?0.001) ja rasvattoman kehon paino 4.8 ± 1.3 kg (7.9 ± 2.5 %). Rasvaprosentti laski 0.7 ± 0.5 %. Suoritettu painonpudotus ei vaikuttanut luuston massaan tai tiheyteen. Ensimmäisessä mittauksessa keskimääräinen paino oli 69.8 ± 7.1 kg, toisessa mittauksessa 64.2 ± 7.2 kg ja kolmannessa mittauksessa 68.3 ± 7.2 kg. Kehon paino nousi toisen ja kolmannen mittauksen välillä 4.1 ± 1.3 kg (6.0 ± 1.9 %). Hemoglobiinipitoisuus nousi 12.0 ± 8.6 g / l (7.8 ± 5.9 %, p?0.001), hematokriitti 4.9 ± 2.9 % (11.3± 6.8 %, p?0.001) ja kreatiniini 31 ± 21 ?mol / l (35 ± 23 %, p?0.001). Elektrolyyttipitoisuuksissa tapahtui myös tilastollisesti merkitseviä muutoksia, mutta viitearvojen rajoissa. Seerumin testosteronipitoisuus laski merkitsevästi 25.0 ± 9.5 nmol / l arvosta 9.7 ± 7.3 nmol / l arvoon (p ? 0.001). S-LH -pitoisuus laski 3.3 (±1.3) U / l arvosta 1.5 (± 1.2) U / l arvoon. Muutos oli myös tilastollisesti merkitsevä (54 ± 47 %, p?0.001). Sukupuolihormoneja sitovan proteiinin (SHBG) pitoisuus kasvoi tilastollisesti merkittävästi (p ? 0.001) 29.2 ± 7.9 nmol / l arvosta 40.8 ± 9.3 nmol / l arvoon. S-IGF-1 -pitoisuus nousi 231 ± 61 ng /ml arvosta 237 ± 82 ng / ml arvoon. Elimistössä tapahtui nopean painonpudotuksen seurauksena merkittäviä muutoksia sekä kehon koostumuksessa että hormonipitoisuuksissa. Kehon painon lasku johtui suurelta osin rasvattoman painon alenemisesta, joka puolestaan johtui suurelta osin nesteen menettämisestä. Selvä aleneminen tapahtui myös rasvakudoksen määrässä. Seerumin testosteronipitoisuuden laskua voidaan pitää vajaaeritystilan kaltaisena arvona.

Aims To explore participants’ ability to participate in physical activity (PA), and barriers and facilitators to PA, at 12 months following restrictive bariatric surgery, and how these differed from participants’ pre-surgery perceptions. Motivators for PA post-surgery were also explored. Methods Qualitative one-on-one in-depth interviews were conducted pre- and 12 months post-surgery. Data were analysed using inductive thematic analysis. Results Fourteen adults (12 females), with a mean (range) age of 41.4 years (25.0–56.0), body mass index (BMI) of 31.7 kg/m2 (22.3–48.2), and excess weight loss of 66% (2–127) completed both interviews. Lack of participation in PA during the first 3–6 months post-surgery was a common theme. Although participants reported increased ability to participate in PA, attributing this to a reduction in obesity-related physical barriers to PA, many participants reported that some pre-surgery obesity-related barriers to PA remained at 12 months post-surgery. For most participants, pre-surgery non-obesity related barriers to PA also remained at 12 months post-surgery. Facilitators to PA were consistent pre- and post-surgery. Weight loss and improvement in physical appearance were the most common motivators for PA post-surgery. Conclusions At 12 months following surgery, many participants reported residual obesity and non-obesity related barriers to PA. These barriers may explain the small, if any, pre- to post-surgery change in PA levels reported by earlier research. Facilitators to PA did not change and post-surgery motivators for PA were mostly esteem-related. These data are relevant to shape interventions aimed at optimising PA in this population. peerReviewed