Search

Vuoden 2017 alussa joukko yhteiskuntatieteilijöitä ja tanssi- ja teatteriammattilaisia järjesti kaksi maahanmuuttoaiheista Puhekupla-tilaisuutta helsinkiläisessä lähiöbaarissa. Tilaisuuksissa käsiteltiin maahanmuuttoa tutkimustietoon perustuen, esittävän taiteen keinoin, yhdessä baarin asiakkaiden kanssa. Taustamateriaalina käytettiin sosiaalipsykologian alan tutkimuksia, jotka tarkastelivat maahanmuuttajien identiteettiä ja asemaa Suomessa sekä maahanmuuttajien ja suomalaisten tapoja käsitellä monikulttuurisuutta ja jäsenyyttä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tavoitteena oli lähestyä tätä ajankohtaista ja kiistanalaistakin aihepiiriä draaman ja keskustelun kautta, tavalla, joka purkaa rajalinjoja ja vastakkainasettelun sijaan tuottaa epätodennäköisiä kohtaamisia, aidosti vastavuoroisia oppimiskokemuksia ja uudenlaisia näkökulmia kaikille osapuolille. Menetelmällisesti tilaisuuksien suunnittelua inspiroivat yhteiskunnallisen ja osallistavan teatterin käytännöt, erityisesti brasilialaisen Augusto Boalin (1931–2009) kehittämät yleisön osallistumiseen perustuvat toimintamallit, kuten forumteatteri. Tässä katsaustekstissä esittelemme Puhekupla-tilaisuuksiin johtanutta prosessia ja reflektoimme siitä kertyneitä kokemuksia Tavoitteemme on kirjata läpikäymämme prosessi näkyväksi, pohtia sen merkityksiä sekä onnistumisten ja ongelmien paikkoja, oppia itse ja olla inspiraationa muille. Katsausteksti tarjoaa myös uudenlaisen näkökulman tieteen popularisoimiseen. Kyse ei ole vain tiedon välittämisestä uusille yleisöille vaan tieteen- ja taiteentekijöiden yhdessä yleisön kanssa luomasta kokonaisvaltaisesta prosessista, jossa yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita työstetään osallistavan teatterin keinoin, tutkimustietoa hyödyntäen ja sitä edelleen prosessoiden., In the beginning of 2017, a group of social scientists and dance and theatre professionals organised two immigration-themed events called Puhekupla (”speech bubble”) in a suburban bar in Helsinki, Finland. In the events, the questions of immigration were processed together with the bar clients, based on research data by the means of performing arts. Social psychological research on immigrant identity and position in Finland, as well as on immigrants’ and native Finns’ ways of dealing with multiculturalism and membership in the Finnish society was used as background material. The objective was to approach this topical, and also controversial, subject through drama and discussion in a way that could, instead of confrontation, break down borders, produce unlikely encounters, genuinely reciprocal learning experiences, and new perspectives to all participants. Methodologically, the planning of the events was inspired by the methods of social and participative theatre, especially Augusto Boal’s theatrical approaches based on the audience participation, such as forum theater. In this text, we present the process that lead to the Puhekupla events, and reflect the accumulated experiences. Our aim is to make the process visible, consider its meanings as well as the moments of success and challenges, to learn and to inspire others. The text also provides a novel perspective to the popularisation of science. It is not only about conveying information to new audiences but also about a comprehensive process produced by academics and artists together with the audience, where socially significant issues are processed by the means of participatory theatre; utilising research data and processing it further.

Pro gradu – tutkielmani tavoitteena on selventää ranskan slangikielen merkitystä Pariisin lähiöissä asuvien nuorten keskuudessa. Maahanmuutto Ranskaan on lisääntynyt, minkä vuoksi useat kulttuurit ja kielet kohtaavat. Useista tutkimuksista käy ilmi, että maahanmuuttotaustaisilla nuorilla on usein hankaluuksia kouluvuosiensa aikana. Yhtenä syynä tähän voidaan pitää kielellistä epävarmuutta. Lähiöissä puhuttu slangikieli sekoittuu hyvin usein ympäröivään ranskan kieleen, ja erot näiden kahden välillä häipyvät. Tutkielmani alussa perehdyn slangikielen historiaan ja sen monimuotoisuuteen. Tuon esille slangikieleen liitettäviä funktioita, jotka nitoutuvat yhteen kielen käyttötarkoituksen mukaan. Työn pääpaino on kuitenkin Pariisin lähiöissä puhutussa slangikielessä ja sen mukana tuomassa sosiolingvistisessä kontekstissa. Lähiöt tarjoavat useille maahanmuuttotaustaisille nuorille paikan, missä kokoontua yhdessä ja puhua yhteistä kieltä. Tämä synnyttää heissä turvallisuuden tunteen, joka heijastuu positiivisena ajatteluna omaa lähiötä ja siellä asuvia muita nuoria kohtaan. Näin ollen syntyy ryhmä, jonka identiteetti muodostuu slangikielen kautta, ja jonka jäsenet pystyvät samaistumaan toinen toisiinsa. Analyysiosiossani otan käsittelyyn aineistosta löytämäni slangikielen sanat. Lähiöiden slangikielelle ominaisimpia sananmuodostustapoja ovat metaforien käyttö ja vieraiden kielten lainaaminen, sekä sanojen lyhentäminen, erilaisten päätteiden käyttö ja sananmuunnos. Nämä viisi kategoriaa antavat jokainen oman merkityksensä slangisanojen muodostumiseen ja takaavat täten slangikielen säilymisen.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Espoossa sijaitsee kauppakeskus Iso Omena, jonne tullaan ostamaan tavaroita, mutta käyttämään myös talon muita palveluita (kaupungin ja seurakunnan tilat) ja viettämään aikaa. Tämän lisäksi Isossa Omenassa on ihmisiä, jotka ovat valinneet kauppakeskuksen kodikseen ja asuvat näin ollen tämän kulutuksen ja huvituksen keskellä. Asunto-osakeyhtiö Omenakoto on kiinteä osa kaupparakennusta, joten liikkuminen kodin ja kauppojen välillä tapahtuu sisätilojen kautta ja on näin ollen helppoa. Asunto-osakeyhtiön rakennuttaja Asuntosäätiö kohdisti markkinointia aluksi senioreille, tänä päivänä asukkaina on kaiken ikäisiä. Tässä tutkielmassa tutkitaan kauppakeskuksen yhteydessä olevan asunto-osakeyhtiö Omenakodon asukkaita. Tutkimus rajoittuu siis tutkimaan vain näitä kauppakeskuksessa kiinteästi olevien huoneistojen asukkaita sen sijaan, että tutkimuskohteena olisi myös kauppakeskuksen ympärillä olevien asukkaiden tutkiminen. Tutkimuskysymyksinä ovat keitä Omenakodossa asuu, miksi he ovat sinne muuttaneet ja millaista asuminen kauppakeskuksessa on. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisin ja kvantitatiivisin ottein. Kvalitatiivista osuutta ovat rakennuttajan kanssa käydyt haastattelut tutkimuksen taustoja selvitettäessä. Pääpaino on ollut asukkaille tehdyssä kyselyssä, jonka analysoinnissa on käytetty SPSS –tilasto-ohjelmaa ristiintaulukoiden ja frekvenssien saamiseksi. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu ensinnäkin asumiseen liittyvistä näkökulmista, kuten hyvästä asumisesta ja vanhusasumisesta. Toinen lähtökohta on elämäntyyli, urbaani elämäntyyli ja elämän tyylittäminen. Kolmanneksi on lähiöihin ja niiden erilaistumiseen liittyvät teoriat ja viimeiseksi kauppakeskuksiin liittyvät näkemykset. Tutkimuksesta käy ilmi, että Omenakodossa asuu hyvin monenikäisiä ihmisiä. Asukkaista suurin osa on asunut ennestään Espoossa ja kerrostalossa. Palveluiden läheisyys on iästä riippumatta ollut tärkein muuttosyy. Asukkaat käyttävät kauppakeskuksen palveluita päivittäistavaroiden osalta erittäin paljon, mutta myös muiden palveluiden osalta. Asunto-osakeyhtiön sauna- ja uima-allastiloja käytetään paljon, muiden yhteisten tilojen käyttö on vähäistä.

Nuorten elämä kiinnittyy usein voimakkaasti asuinalueeseen ja lähiympäristöön. Viime vuosina sekä nuorten sosioekonominen eriarvoisuus että lähiöiden sosiaalinen eriytyminen ovat lisääntyneet. Joistakin ongelmista huolimatta huonomaineisetkin lähiöt tarjoavat nuorille positiivisia samaistumisen kohteita, tukiverkostoja, kaveriporukoita, identiteetin rakentamisen välineitä – ja sosiaalista pääomaa. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten lähiössä asuvat ja kasvaneet nuoret kuvaavat asuinpaikkaansa ja sinne kiinnittyviä sosiaalisia suhteita. Aineistona on Tampereella Tesoman lähiössä asuvien nuorten yksilö- ja ryhmähaastatteluja, joita analysoidaan sekä aineisto- että teorialähtöisesti. Artikkelissa sovelletaan Robert D. Putnamin sosiaalisen pääoman käsitettä ja esitetään, että kiinnittyminen asuinympäristöön sosiaalisten verkostojen ja yhteisen tekemisen kautta on nuorten sosiaalista pääomaa. Nuoret myös luovat sosiaalista pääomaa ja hyödyntävät sen erilaisia muotoja suhteessa vanhempiinsa ja erilaisten instituutioiden edustajiin. peerReviewed