Search

The present study longitudinally examined stability and change in the attributional profiles of Finnish student athletes (n = 391) in upper secondary sport schools. Moreover, it examined the extent to which these profiles, and changes in them, were associated with athletes’ level of sport competition and school achievements and dropouts at the end of upper secondary sport school. Using latent profile analysis, five different and highly stable attributional profiles were identified for student athletes: (a) depressive (6.9%), (b) athletic self-serving (23.0%), (c) average (16.4%), (d) learned helplessness (30.9%), and (e) responsible (22.8%). The results further showed that over the 3-year study period, the responsible attributional style, wherein individuals take responsibility for successes and failures, predicted student athletes’ subsequent high grade point average and low sport dropout rates even after controlling for the impacts of their earlier grade point average, gender, and type of sport.

Objective The aim of the present study was to investigate the extent to which initial levels and changes in ninth-grade adolescents' (n = 243) psychological well-being were associated with their school engagement after the transition to upper secondary education. In addition, we investigated whether a brief guided online acceptance and commitment therapy (ACT) intervention program delivered during ninth grade was associated with adolescents’ subsequent school engagement through changes in their psychological well-being. Method Latent growth modeling (LGM) was used to examine the levels of and changes in well-being during ninth grade. Next, school engagement (measured by school satisfaction and dropout intentions) at the first year of upper secondary education was added to the model as a distal outcome variable. Finally, we examined the indirect effects of an online ACT intervention on subsequent school engagement through changes in psychological well-being. Effects of gender and academic achievement were controlled for in all analyses. Results A higher level of life satisfaction at the beginning of ninth grade predicted higher engagement in upper secondary education, whereas increased depressive symptoms during ninth grade predicted lower engagement in upper secondary education. Also, participation in the brief guided online ACT intervention during ninth grade promoted school satisfaction through decreased depressive symptoms. Conclusions The results suggested that psychological well-being and changes in psychological well-being during the final year of basic education are associated with school engagement after the transition to upper secondary education. The results also suggested that a brief guided online ACT intervention may increase psychological well-being, which can, in turn, support later school engagement. peerReviewed

• Lasten ja nuorten oppimiseen ja hyvinvointiin liittyvät oikeudet vaarantuivat korona-aikana. • Osa lapsista ja nuorista ei saanut tarvitsemaansa ja toivomaansa tukea. • Lasten ja nuorten väliset erot hyvinvoinnissa kasvoivat. • Korona-aika lisäsi lasten ja nuorten yksinäisyyden kokemuksia. • Tulevissa etäopetustilanteissa tulisi huolehtia siitä, että lasten ja nuorten hyvinvointia ja yhteenkuuluvuuden tunnetta tuetaan vahvemmin. nonPeerReviewed

In autumn 2021, Covid-19 still has effect on our daily living and our possibilities to conduct everyday life practices such as work and studies. Current realities of ‘new normality’, based on remote work and restrictions of social activities, for example, are grounded on the vast changes that occurred when the pandemic began. In this text we take a look back to the period of school closures in Finland, and their effect on families’ daily practices related to children’s well-being and school work. We explore the impacts of remote school to learning opportunities to find ways to utilize the new, good practices of remote school also in the future. At the same time, we emphasize the significance of support from home for children’s school achievement and accordingly, the need to find new ways to study school work more holistically. nonPeerReviewed

Purpose: The purpose of the study was to examine the trends between 2002 and 2018 in school pressure and school satisfaction among 15-year-old students, across countries and by gender, in the WHO European region and North America, and explore whether there are variations between countries and by gender in the co-occurrence of school pressure and school satisfaction. Methods: Data from the 32 countries that participated in the Health Behaviour in School-aged Children study (HBSC) study between 2002 and 2018 were used. Statistical analyses included ttests, binary logistic regression analyses, and chi-square tests, as required by each of the study aims. Results: School satisfaction tended to increase over the period 2002e2018 among boys, whereas school pressure increased among girls. Also, gender differences tended to dissipate in school satisfaction and generally increase in school pressure. The co-occurrence of school satisfaction and school pressure in 2017/2018 shows that the majority of students are found in the “not pressured enot highly satisfied” and “pressuredenot highly satisfied” groups. There were more boys in the former group and more girls in the latter group. Conclusion: Few students in the 32 countries belonged to the “not pressuredehighly satisfied” group, which from a public health perspective may be seen as the most desirable group. The increases in school pressure in girls from 2002 to 2018 and their overrepresentation in the pressured groups require further attention. Ministerio de Ciencia, Innovación y Universidades RYC-2017e 21626

This longitudinal study covering two educational transitions examined 1,821 Finnish students’ participation in and identification with school and their associations with students’ academic achievement and truancy. The students were surveyed (a) at the end of primary school, (b) at the beginning of lower secondary school, (c) at the end of lower secondary school, and (d) in the first year of upper secondary education. In alignment with the participation-identification model, higher levels of participation in school activities at the end of primary school predicted higher levels of identification (i.e., feelings of belonging and valuing school) at the end of lower secondary school. This association was mediated by academic achievement. High levels of both participation and identification at the end of lower secondary school predicted lower levels of truancy in upper secondary education. The study indicates that promoting students’ participation and identification during comprehensive school prevents student disengagement from upper secondary education.

Tässä katsauksessa kysyn ”onko etäkoulu mahdollinen?” Haen kysymykseen vastauksia kommentoivan narratiivisen kirjallisuuskatsauksen keinoin. Tavoitteenani on tehdä näkyväksi sitä, mitä kaikkea koulu on – ei arvostella koronapandemian aikaisten poikkeavien opetusjärjestelyjen toteuttamista tai idealisoida lähitoteutuksena järjestettävää perusopetusta. Katsaus rakentuu neljän teeman ympärille: 1) koulu on opettamista ja oppimista; 2) koulu on yhteiskunnallista uusintamista ja uudistamista; 3) koulu on ihmisiä ja suhteita ja 4) koulu on paikka ja tila., Is remote school possible? That is the question this narrative review aims to answer. The objective of the review is to make visible what school is all about - not to criticize the implementation od lockdown-era distance education or to idealize "traditional" schooling. The review is built around four themes: 1) school is about teaching and learning; 2) the school is about socialization; 3) school is about people and relationships, and 4) school is about space and place.

Truancy in upper secondary education is a widespread problem, which contributes significantly to school dropout risk. However, the underlying mechanisms of truancy have remained unstudied. This longitudinal study of 1853 Finnish students examined how initial levels and changes in student engagement from primary (Grade 6) to lower secondary school (Grades 7 and 9) predicted truancy in upper secondary education, and whether cynicism (losing interest in school) mediated the relationship between engagement and truancy. Growth curve models showed that high engagement levels in primary school and increases in engagement over time predicted less truancy in upper secondary education. Cynicism mediated the effects of student engagement on truancy: high initial levels and increases in student engagement predicted less cynicism, which was related to less truancy. The findings underscored the importance of student engagement (both directly and indirectly through cynicism) in reducing truancy, and such associations can carry over two critical school transitions. peerReviewed

The present study aims to provide insights into the experiences of early school leavers within the Finnish context. We conducted a narrative inquiry among eleven early school leavers who were in prison when they were interviewed. Self Determination Theory (SDT), more specifically the concept of frustration of the three basic psychological needs of competence, relatedness and autonomy, and the tendency of people to move towards more supporting environments, was used as an interpretative tool, along with contextual information. We identified three pathways out of school, differing in the locus of need thwarting circumstances and the availability of access to transfer into a more satisfying environment. Furthermore, the experienced threat of safety was a shared element in the narrative accounts. Additionally, the findings add information about experienced indifference in the case of the participants, which is a new element in theorising the continuum of perceived need satisfaction within the terms of SDT. publishedVersion

Korona-ajan opetus on vaatinut kouluilta, oppilailta ja vanhemmilta monenlaista sopeutumista. Rehtorit ja opettajat tekivät ympäripyöreää päivää huolehtiakseen oppilaista. Oppilaat kaipasivat kouluyhteisöään ja vanhemmat ohjausta lasten koulunkäynnin tukemisessa. Korona-ajasta jäi kuitenkin käteen monia hyviä käytänteitä, joita kannattaa hyödyntää jatkossa, kirjoittaa kasvatustieteen professori Marja-Kristiina Lerkkanen. nonPeerReviewed

Non

Haastattelimme Marju Moilasen kanssa kymmentä nuorta aikuista (26-36-vuotiaita) heidän koulutuspoluistaan pro gradu -tutkielmassamme, jonka teimme yhteistyössä Niilo Mäki Instituutin Hahmottamisen kuntoutus -hankkeen (HAHKU1) kanssa. Kaikilla haastatelluilla oli hahmotusvaikeuksia, ja tutkimuksen tavoitteena oli kuvata heidän koulunkäyntinsä kannalta merkityksellisiä asioita koulutuspolun eri vaiheissa. Tutkimusaineisto kerättiin elämäkerrallista haastattelutekniikkaa mukailevalla tyylillä keväällä 2017. Haastattelut analysoitiin hyödyntämällä laadullista sisällönanalyysiä. Tässä kirjoituksessa kuvataan tutkimuksen päätulokset, jotka liittyivät toisaalta koulutuspoluilla koettuihin vaikeuksiin ja toisaalta saatuun tukeen. nonPeerReviewed

Kuulomonivammaisten koulupolkua on tutkittu vähänlaisesti, erityisesti inklusiivisessa kouluympäristössä (lähikoulussa). Selvitimme, miten kuulomonivammaisen lapsen koulunkäynti toteutuu lähikoulussa. Tutkimukseen osallistui kaksi kuulomonivammaista lasta, heidän vanhempansa sekä toisen lapsen opettaja ja koulunkäynninohjaaja. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla ja haastatteluilla. Lapsen saaminen lähikouluun voi olla työn takana ja se voi vaatia vanhemmilta tavallista suurempaa aktiivisuutta. Tutkimuksessa selvisi, että yleisopetuksen opettaja muutti opetustapaansa, kun luokassa oli kuulomonivammainen oppilas. Hän visualisoi opetustaan, selkeytti omaa puhettaan, hyödynsi opetusvälineitä sekä muutti oppimisympäristöä ja ajankäyttöä. Tämän tutkimuksen perusteella kuulomonivammainen lapsi voi käydä lähikoulua tukitoimien avulla, ainakin alakouluvaiheen. nonPeerReviewed

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia koulukokemuksia sijoitetuilla nuorilla on. Tavoitteena oli saada tietoa koulunkäynnin merkityksestä sijoitetuille nuorille sekä heidän koulunkäyntiään suojaavista ja kuormittavista tekijöistä. Lisäksi haluttiin tietää, miten sijoitettuja lapsia ja nuoria tulisi tukea koulussa. Tutkielman lähestymistapana oli fenomenologia, sillä tutkimuksen kohteena olivat kokemukset. Laadullinen tutkimusaineisto kerättiin kahdella fokusryhmähaastattelulla. Niihin osallistui yhteensä seitsemän alle 29-vuotiasta sijoitettua nuorta, jotka olivat osallistuneet kokemusasiantuntijatoimintaan. Aineiston analyysissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Koulun aikuisten toiminnalla ja läsnäololla oli suuri merkitys sijoitettujen nuorten koulunkäynnille. Koulu tarjosi emotionaalista, akateemista ja rakenteellista tukea, joista etenkin emotionaalista tukea tarvittiin. Akateemistakin tukea kaivattiin, sillä koulusuoriutumiseen liittyen aineistosta nousi esille kokemuksia oppimisen haasteista, motivaation puutteesta ja epäonnistumisista. Toisaalta saatiin myös tuloksia onnistumisen kokemuksista ja koulumenestyksestä. Vertaissuhteilla oli tärkeä merkitys sijoitetuille nuorille. Kuormittavia tekijöitä koulunkäynnille olivat käyttäytymisen pulmat sekä rakenteelliset haasteet. Tulosten perusteella oppilaan kohtaaminen ja emotionaalisen tuen tarjoaminen ovat ensisijaisen tärkeitä. Sijoitetut oppilaat kuuluvat koulutukselliseen riskiryhmään, minkä vuoksi heidän koulunkäyntiään tulee tukea kokonaisvaltaisesti.

nonPeerReviewed

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia koulukuntoisuutta tukevia elementtejä sairaalakoulujen opettajat käyttävät työssään, ja miten niitä voisi näiden opettajien kokemuksen mukaan hyödyntää yleisopetuksen ympäristöissä. Tutkimuksella oli nuorten mielenterveyden tukemiseen ja opettajuuden kehittämiseen tähtäävä tavoite. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin sairaalakouluissa työskennelleiltä opettajilta teemahaastatteluilla ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksessa havaittiin ensimmäiseen tutkimuskysymykseen liittyen, että sairaalaopetuksessa koulukuntoisuuden tukeminen mahdollistuu sairaalaopetuksen taustalla vallitsevien arvojen ja yleisopetuksesta eroavien ominaispiirteiden kautta. Näiden taustatekijöiden varaan rakentuu sairaalaopetuksen koulukuntoisuutta tukeva pedagogiikka, joka ilmenee oppimisympäristöihin, opiskelutapoihin ja oppisisältöihin liittyvinä ratkaisuina. Toiseen tutkimuskysymykseen liittyen nousi esiin, että sairaalakoulujen opettajien kokemuksen mukaan yläkouluissa tulisi kehittää opettajien tietoutta, vallitsevaa asenneilmapiiriä ja rakenteellisia piirteitä. Näitä kaikkia seikkoja voitaisiin kehittää erityisesti ensiksi mainitun tietouden kautta – opettajankoulutuksen muutosten ja lisäkoulutuksen myötä.

Oppilaan kouluun kiinnittyminen (eli student tai school engagement) on käsite, jonka avulla tutkijat pyrkivät ymmärtämään oppilaan koulussa menestymisen edellytyksiä sekä koulunkäyntiin liittyviä ongelmia. Hyvin yleisellä tasolla sen voidaan sanoa olevan oppilaan ja hänen kouluympäristönsä välinen vuorovaikutussuhde. Se suuntaa kasvattajan huomion oppilaan piirteistä – jotka ovat suhteellisen pysyviä – kouluympäristöön ja kouluympäristön muokkaamiseen sellaiseksi, että se voi edistää oppilaan kiinnittymistä kouluun. nonPeerReviewed

Tässä tutkimuksessa selvitettiin monimenetelmäisellä tutkimusotteella, miten kyselyyn vastanneet opettajat määrittelevät ja kokevat samanaikaisopetuksen työssään sekä mitä heidän mielestään ovat samanaikaisopettajuuden hyödyt ja hyötyjät. Lisäksi selvitettiin opettajien työkokemuksen merkitsevyyttä samanaikaisopettajuuden toimintamallien kuvailuun ja heidän kokemustensa laatuun. Tutkimus toteutettiin lukuvuoden 2015-2016 aikana, kun mm. samanaikaisopettajuuteen ja laaja-alaisen erityisopettajan asiantuntijuuteen kannustavan oppimisen ja koulunkäynnin kolmiportaisen tuen ohjeistus oli ollut käytössä kouluissa viiden vuoden ajan. Tutkimuksen laadullisessa osassa havaittiin opettajien toivovan ja tarvitsevan lisää tietoa ja kokemusta samanaikaisopettajuuden toimintamalleista. Merkittävimmäksi hyödyksi opettajat nimesivät vastuun jakamisen ja vertaistuen mahdollisuuden sekä oppilaiden yksilöllisemmän opetuksen kahden opettajan toimiessa opetusryhmässä samanaikaisesti. Määrällisessä tarkastelussa huomattiin, ettei työvuosien määrällä ollut tässä aineistossa merkittävää vaikutusta opettajien kokemuksiin samanaikaisopettajuudesta.

This thesis examined the engagement of students at lower secondary schools in Finland. Two independent cross-sectional data sets collected in 2010 (N = 821) and 2013 (N = 2485) were analyzed using both variable-centered and personcentered methods. The thesis analyzed the associations between teacher– student relationships, family support for students’ learning, peer support at school, control and relevance of school work, students’ future aspirations and goals, school burnout, behavior at school, and truancy from school. The results offered three main findings. First, the structure of Finnish lower secondary school students’ affective and cognitive engagement, as assessed using the Finnish version of the Student Engagement Instrument (SEI-F), approximates the original theoretical structure. Second, three engagement and burnout profiles among the students were identified: high-engagement/low-burnout profile (40.6% of the sample), average-engagement/average-burnout profile (53.9%), and low-engagement/high-burnout profile (5.5%). Third, students’ perceptions of whether they receive support from teachers at their school – that is, affective engagement within the teacher–student relationships – were the most consistent correlate of their behavioral and cognitive engagement. Moreover, high support from family, good academic achievement and selfesteem, lack of truancy, female gender, studying at seventh grade as compared to eighth and ninth grades, living with at least one parent, and aiming to continue studying in high school after comprehensive school were other positive and significant correlates of engagement. Overall, the findings of this thesis suggest that the engagement of Finnish lower secondary students can be reliably captured using the SEI-F. The study adds to the understanding of students’ achievement and behavior at school and of the factors that associate positively with engagement. The results suggest that variation in students’ engagement is associated with at least partly malleable factors, such as academic achievement, which makes fostering of student engagement an important target for school interventions. As a practical implication of the findings, a three-tiered model of promoting student engagement is presented.

Erityisopetuksena tunnettu perusopetuksen keskeinen toimintamalli on ollut voimallisten muutosten kohteena 1990-luvun lopulta aina näihin päiviin saakka. Vuoden 1998 perusopetuslain myötä alkanut asteittaisten uudistusten sarja kulminoitui vuonna 2011 voimaan tulleisiin perusopetuslain muutoksiin ja oppimisen ja koulunkäynnin tuen järjestelmän toimeenpanoon. Edellisenä vuonna toteutettu valtionosuuslain muutos vaikutti myös olennaisesti erityisopetuksen rahoitukseen ja resursointiin. Teos kokoaa yhteen kolmen toisiaan teemoiltaan sivuavan Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen tutkimushankkeen tuloksia. Tutkimushankkeissa sekä rahoituksen että erityisopetuksen järjestelmän reformia on tarkasteltu sekä teoreettisesti että erityisesti kuntien ja koulujen käytännöissä havaittujen vaikutusten näkökulmasta. Tutkimukset antavat varsin yhtenevän kuvan siitä, että kaikessa monimutkaisuudessaan uudistukset ovat istuneet suomalaiseen toimintakäytäntöön hyvin: vaikka reformit ovat aiheuttaneet joiltain osin lisätyötä, ne ovat myös tuottaneet selvää lisäarvoa. Muutos ei kuitenkaan pysähdy paikalleen: jotain vanhasta säilyy samalla kun jotain uutta syntyy. Teos sopii sekä yliopistolliseksi kurssikirjaksi että itseopiskeluun kaikille perusopetuksen ja erityisopetuksen parissa toimiville opettajille ja tutkijoille.

Vahvaselkä, Mikko. Oppilaiden erilaiset tarpeet koulun mielekkyyskokemusten näkökulmasta. Erityispedagogiikan pro gradu -työ. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitos, 2015. 81 sivua. Julkaisematon. Tässä pro gradussa tutkin millaisille asioille peruskoulunsa päättävät nuoret antoivat merkityksiä koulunkäynnin mielekkyyden kannalta. Työn teoriakehyksessä määrittelin mielekkyyden motivaationa, osallisuu-tena, kouluun kiinnittymisenä ja kouluhyvinvointina. Nämä neljä tekijää limit-tyivät vahvasti toisiinsa, joskin mikä tahansa neljästä tekijästä yksinäänkin tuotti koulupudokkuudelle vastakkaista voimaa. Toteutin tämän laadullisen tutkimuksen pohjaten hermeneuttis-fenomenologiseen tieteenfilosofiaan. Minulla tutkijana oli ilmiöstä oma ennak-kokäsitykseni, jonka kirjoitin näkyväksi työhön perustelemalla ratkaisuni. Teo-riaohjaava sisällönanalyysi mahdollisti sekä aineiston läpikäymisen ilman vah-vaa teoriakehystä, että pelkästään mielenkiintoisten ilmiöiden esiinnostamisen. Nuoret vaativat haastatteluissa omaa opiskelua ja elämää koskevaan pää-töksentekoon mukaan pääsemistä, omaan tulevaisuuteen liittyvää suuntaa opinnoille, mahdollisuutta opetella aikuisen roolia ja perusteluja sille, miksi asioita tehdään niinkuin tehdään. He olivat valmiita tekemään töitä itselleen. Tulkintojeni mukaan alakoulu vastaa vielä melko hyvin oppilaidensa tar-peisiin. Tämä vastaavuus näyttää katoavan ala- ja yläkoulun nivelvaiheessa. Oppilaiden ja opettajiien, opettajien kautta myös koulun, ja oppilaiden välimatka pitenee yläkouluun siirryttäessä, vaikka oppilaat näyttävät kaipaavan entistäkin läheisempää kontaktia opettajiinsa. Ratkaisuksi ehdotetaan läheisempää opettajasuhdetta, ja koulun pitämistä jatkuvassa muutoksessa oppilaiden tarpeiden mukaan.

This study seeks to investigate the school leadership views on the impact of the Ghana National School Feeding Programme (GNSFP). The qualitative methodology was utilized. The data were collected with semi-structured focus group interviews in two primary schools. The informants were members of the five leadership groups of each school. Thematic coding and network analysis were used to answer the three research questions. The results reveal that the school feeding programme has a positive impact on school enrolment, attendance and retention as well as heath issues such as the nutrition quality improving cognitive skills, and minimizing HIV/Aids. Further, the results show that the programme motivates the students, improves families` savings and reduces absenteeism among students. Different from several other countries with school feeding programmes, the GNSFP does not apply deworming and food supplements like vitamins. There were also negative effects accompanied by the enrolment, attendance and retention such as overcrowding, poor supervision, marking of pupils` exercises, lack of furniture and classrooms. Some findings were not previously mentioned in the literature: First, school leaders enjoyed the meals free of charge. Second, the school attendance was motivated by physical punishment, teachers‟ motivation and professional competencies. Lastly, absenteeism was caused by child labour. The study recommends a further research on the impacts of the GNSFP in other districts, disciplinary action as a means to induce attendance and the issue of child labour.

Tämä pro gradu –tutkielma pohjautuu Jyväskylän yliopiston ”Oppiminen ja motivaatio” - hankkeen ”Alkuportaat – Lapset, vanhemmat ja opettajat yhteistyössä koulutien alussa” - seurantatutkimukseen. Tutkimuksen aineisto kerättiin vuosina 2011 lasten ollessa neljännellä luokalla. Tutkittavia äitejä oli 125. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita siitä, millaisia huolenaiheita äideillä oli liittyen lapsen koulunkäyntiin. Huolenaiheita kysyttiin kyselylomakkeella. Lisäksi oltiin kiinnostuneita siitä, selittävätkö äidin sosiaalinen tausta, koulutustaso, vanhemmuuden stressi ja masentuneisuus äitien huolia. Samoin oltiin kiinnostuneita, selittääkö lapsen taitotaso (yksilö– ja ryhmätestit) sekä kaverisuhteet (sosiometria) ja ongelmakäyttäytyminen (opettaja-arviointi) äitien huolia. Tulosten mukaan äidit eivät pääsääntöisesti olleet kovinkaan huolestuneita muista lapsen koulunkäyntiin liittyvistä asioista. Eniten he olivat huolissaan lapsen motivaatiosta ja vähiten opettajan ammattitaidosta. Tulokset osoittivat myös, että mitä yliaktiivisempia, huonommin matematiikan laskutaidossa ja kertotaulussa menestyviä lapset olivat, sekä mitä vähemmän lapsi osoitti prososiaalisuutta, sitä huolestuneempia vanhemmat olivat lapsen oppimismotivaatiosta. Lisäksi tulokset osoittivat, että mitä enemmän lapsella oli kaverisuhteisiin liittyvää ongelmakäyttäytymistä, negatiivisia toverimainintoja ja mitä huonommin lapsi menestyi kertotaulussa sekä mitä enemmän esiintyi vanhemmuuden stressiä, sen huolestuneempia vanhemmat olivat lapsensa kiusaamisesta. Tutkimus antoi uutta tietoa äidin huolenaiheista lapsensa koulunkäynnistä. Kiinnittämällä huomiota äidin lapsen koulunkäyntiä koskeviin huoliin voidaan parantaa perheen ja koulun välistä yhteistyötä. Lisäksi mikäli oppilashuollon resurssit olisivat riittäviä, voitaisiin tukea ohjata luokassa eniten sitä tarvitseville mm. oppimiseen tai ongelmakäyttäytymisen ehkäisemiseen. Tämä tutkimus toi esille myös lapsen kiusaamiseen puuttumisen tärkeyden, sillä lapsen kiusaaminen selitti äidin huolia lapsen oppimismotivaatiota enemmän. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tietää äidin huoliin vaikuttavien äitiin (mm. stressi) ja lapsiin liittyvien tekijöiden (mm. yliaktiivisuus) pidemmän aikavälin seuraukset. This master's thesis is based on follow-up study ”First Steps – Interaction and Learning within Children-Parent-Teacher Triangle”. The data for the research was collected in the year 2011 when the children were on fourth grade. There were 125 mothers under the study. The follow-up study was firstly interested in the kind of worries mother was experiencing in their children’s school-going. The concerns were registered with survey form. The second objective was to examine whether mothers social backgrounds, levels of education, parental stress and parental depression would explain mothers concerns. Also the children’s skill levels (individual- and group testing), social contacts, friends (sociometry) and problem behaviour (the teachers evaluation) were examined as possible predictors of mothers concerns. The results showed that the mothers weren't much concerned about other subjects concerning their children’s school-going. Mostly worrying thing was the child’s motivation and the least the teachers professionality. The results also pointed out that the more hyperactive, less skillful in calculus and times tables the kids were and the less the child showed prosociality, the more mothers worried their children’s motivation of learning. The results also indicated that the more the child had problem behaviour in their friendships and negative friend-mentions, the more mothers evidenced stress, the more concerned the mothers were about bullying.

Miten nuoret löytävät toiveammattinsa ja millaisin valmiuksin he tekevät toisen asteen koulutusvalintojaan? Miten syntyvät keskeyttämisajatukset ammatillisessa koulutuksessa ja millaisia syitä keskeyttämisten takaa paljastuu? Onko oppilaitoksilla keskeyttämistä puskuroivia keinoja ja mahdollisuuksia tukea pitkittyneissä opinnoissa? Tutkimuksessa tarkastellaan ammatillisen koulutuksen keskeyttämistä prosessina, nivelvaiheen siirtymäongelmana ja syrjäytymisriskinä. Julkaisu valaisee jännitteitä yksilön ja koulun välisessä suhteessa sekä yksilöiden kokemuksia opinpolkujen variaatioissa. Tarinat paljastavat keskeyttämiset suhteessa aikaisempaan elämänhistoriaan ja tulevaisuuden odotuksiin. Tutkimus osoittaa keskeyttäjien olevan heterogeeninen joukko ja keskeyttämisen kokonaisvaltainen ja moniulotteinen ilmiö. Opiskeluun kiinnittymisen ongelmia ratkotaan paitsi koulussa, niin myös moniammatillisesti ja poikkihallinnollisesti. Ohjauksen ja tukea antavan kohtaamisen tarve korostuu erityisesti opintojen alkuvaiheessa.

Tutkielmassa paneudutaan yksilön mielikuvien ja mielipiteiden kautta tapahtuvaan koulutusvalintaan. Ihmisellä on ainutlaatuisia kokemuksia, jotka vaikuttavat eri tavoin. Mistä syy valinnalle syntyy? Jokaisella ihmisellä on omanlaisensa elämäntarina. Toimintaan on jokin syy, se voi olla rationaalinen tai irrationaalinen, mutta todennäköisesti jotkut taustatekijät vaikuttavat siihen, että henkilö toimii juuri tietyllä tavalla. Yksilöllistä elämäntarinaa ja taustaa vasten voi ymmärtää ihmistä helpommin ja auttaa häntä siinä todellisuudessa, jossa hän elää. Nämä seikat ovat arkipäivää ohjaajan työssä. Tutkielmassa tarkastellaan sosioekonomisia lähtökohtia sekä joitain psykologisesti ohjaajan kannalta mielenkiintoisia taustavaikuttimia. Oletuksena on, että ohjattava haluaa saada sellaisen tulevaisuudessa sellaisen aseman, kun hän itse toivoo. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella oppilaan taustan vaikutusta tulevaisuuden suunnitelmiin ja tehtyihin valintoihin sekä siitä kumpuavaa ohjauskeskustelua. Kysymyksessä ovat tilanteet, joiden pohtiminen ja esittely auttaisivat ohjaajia käsittelemään niitä. Tämän tapaisia asioita on hankala tarkastella määrällisellä tutkimuksella. Tutkimusmenetelmäksi valitsin laadullisen tutkimustavan, jossa korostuu valitsijan autonomisuus. Tutkielmaa varten haastattelin peruskoulun päättöluokkalaisia. Teemahaastattelut on jäsennelty aihepiirien perusteella. Aineisto on teemoiteltu päätutkimuskysymysten ja alaongelmien mukaan. Tutkielmani metodologia on fenomenologinen ja hermeneuttinen, kuitenkin siten, ettei varsinaiseen kielenkäyttöön ja dialogiin itseensä ole keskitytty. Fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus keskittyy inhimilliseen kokemukseen ja elämismaailmaan ts. elettyyn kokemukseen. Fenomenologisen filosofian mukaan tutkimuksen perustana olevia filosofisia ongelmia ovat ennen kaikkea ihmiskäsitys, eli millainen ihminen on tutkimuskohteena, ja tiedonkäsitys, eli miten tuollaisesta kohteesta voidaan saada inhimillistä tietoa ja millaista tämä tieto on luonteeltaan. Niin fenomenologisessa kuin hermeneuttisessa ihmiskäsityksessä tutkimuksen tekemisen kannalta keskeisiä käsitteitä ovat kokemuksen lisäksi merkitys ja yhteisöllisyys. Tutkielman tuloksista näkyy ohjaajan problematiikan moninaisuus. Tulososassa esitellään erilaisia tilanteita, jotka voivat tulla esiin ohjauskeskusteluissa. Kuinka esimerkiksi työllistymisen merkitys tulevaisuudessa tai paikkakuntariippuvaisuus voi vaikuttaa ohjauksen tarpeeseen. Palkka, työn mielekkyys ja vanhemmilta saatu tuki koulun käyntiin ovat niin ikään tutkielman teemoja. Tärkeiksi asioiksi nousivat haastatteluissa työpaikan saaminen ja työn mielekkyys. Ongelmakohtia olivat paikkakuntariippuvaisuus sekä tiedon puute tulevan opiskelun luonteesta ja peruskoulun luonne ulkoa oppimista suosivana feminiinisenä instituutiona.

Tutkimuksen mukaan koulunaloitusta ohjaavat vanhat kouluvalmiuskäytännöt, joiden toimivuutta ei ole riittävästi asetettu kyseenalaiseksi. Lapsen kouluvalmiuden puutteina pidetyt vaikeudet kasaantuvat koulun alkuun ja yhden lykkäysvuoden varaan. Perinteinen perusolettamus on ollut, että lykkäys on hyödyllinen ja että lykkäysvuosi kypsyttää lapsen pois vaikeuksistaan. Näin ei näytä tutkimuksen mukaan tapahtuvan, koska lasten koulumenestys oli merkitsevästi heikompi kuin muiden samalla luokalla olevien. Sen sijaan kuusivuotiaana koulunsa aloittaneiden koulumenestys oli hyvä.Tutkimustulosten valossa tulisi Linnilän mukaan rakentaa yhtenäisempää kasvatus- ja koulukulttuuria. Oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisyssä ei nykykäytännöissä ole riittävää ja johdonmukaista jatkumoa. Varhaiskasvatus ja koulu kaipaavat hallinnollista ja kulttuurista yhdistymistä, jolloin koulun aloittamisen lykkäyksestä voitaisiin luopua tarpeettomana.Kouluvalmiuspuheen tarkastelu osoittaa, että oppiminen liitetään kulttuurisesti vain kouluun. Lapsenomaisuus ja leikki leimautuvat kielteisiksi ja saavat merkityksensä kouluvalmiuden esteinä. Kun kouluvalmiutta on tarkasteltu vain lapsen ominaisuutena, se on ohjannut huomion lapsen puutteisiin. Samalla puheessa hahmotellaan koulunsa aloittavaa toivelasta. Myös se, mitä lapsen ei toivota olevan, tulee näkyviin.Aikuiset antavat koulunaloitukselle eri merkityksen kuin lapset. Aikuiset puhuvat valmiudesta ja pärjäämisestä, jolloin esillä ovat pikemminkin puutteet kuin kyvyt. Lapsille koulunaloitus merkitsee muuta kuin pärjäämistä. Lapset puhuvat yhteisöllisyydestä, toiminnallisuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja suhteestaan aikuisiin. Ujoillakin lapsilla on halu toisten joukkoon, vaikka taidot riittävät vasta seurailemiseen. Lapset edellyttävät koulunaloitukselta oikeudenmukaisuutta. ”Kun muutkin pääsevät, niin minäkin menen kouluun”-periaate on lapsille olennainen. T he aim of this study was to scientifically justify practices of education and teaching. The study examines school readiness and exceptional school starting. It is divided into to major parts. The first describes the tradition of school starting, that is, “the status quo”. The second describes school readiness in the light of social constructionism and asks: ”Is there, after all, a status quo as is believed?” The research task of the first part is to determine how the tradition of school readiness and exceptional school starting has been formed and how successful exceptional school starters have been. The research task of the second part is to determine what the official discourses of school readiness are and which discourses guide the school readiness talk of families. This study is a multimethodological study of special pedagogy in the field of learning difficulties that occur in the transition stage between early education and school. The study represents the third paradigm and mixed methods research.The data of the study, comprises several different sources of data, such as the norms and legislation on school starting (29 documents), official reports (64), school report data and family interviews (34).The study demonstrated that the school achievements of children with delayed school starting have been poor on a wide front. In contrast, the school achievements of those who have started school early have been good. With school starting, attention must not be focused on a child’s age but on other factors. Practices of school readiness assessment have lagged far behind measures to prevent learning difficulties. There was no support for the concept of maturation in this study – that is, the idea that difficulties would disappear after some growing up. Adults assign different meanings to school starting than children do. Adults talk about readiness and managing, which highlights deficiencies rather than abilities. Children talk about communality, activity, justice and their relationship with adults. Children do not set conditions for school starting. The talk of public officials and professional educators rarely brings up partnership in education or parental expertise. In families, decisions about a children’s school starting are tied to the concept of normality, and families are guided by tradition. An adult’s understanding of children and childhood is conceptualised through an ideal child. In the light of these research findings, it would appear advisable to build a more unified culture of education and schooling. Early education and school now lie too far apart, which has led to an unfounded emphasis on the age of children who are about to start school. Too much weight is placed on an extra year that is intended to sidestep difficulties. A delay of one year constitutes insufficient support. It may be time to consider organisational reforms. Schools should accept precisely those who need the most support for learning. For this reason, it might be advisable to accelerate school starting rather that delay it. Schools should be ready to help children to mature.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Inkluusio on yhteiskunnalliseen syrjäytymiskeskusteluun kuuluva käsite, jolla viitataan joukon mukaan ottamiseen osaksi yhteisyyttä sen ulostyöntämisen tai ulkona pitämisen sijasta. Peruskoulun inkluusiolla viitataan peruskoulun kehittymiseen kaikille oppivelvollisille yhteiseksi yhtenäiskouluksi, jonka toimintaan kaikilla oppilailla on mahdollisuus päästä osallisiksi. Sivistykselliset oikeudet, joiden mukaan oppivelvollisilla on toistaalta oikeus päästä mukaan ja toisaalta velvollisuus osallistua koulunkäyntiin, tukevat inkluusion toteuttamista. Joidenkin oppilaiden osallistuminen yleiseen opetukseen edellyttää tukipalveluita, jotka toteutetaan moniammatillisena kuntoutusyhteistyönä. Eräs tukipalvelun muoto on koulunkäyntiavustajien ammattikunnan tuottamat avustajapalvelut, joiden tavoitteena on muiden tukipalvelumuotojen tavoin tukea vammaisten ja erityisen tuen tarpeessa olevien oppilaiden koulunkäyntiin osallistumista. Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten avustajapalveluilla tuetaan erityisen tuen tarpeessa olevien oppilaiden koulunkäyntiin osallistumista ja siten peruskoulun inkluusion toteutumista. Tutkimusasetelmassa vertaillaan koulunkäyntiavustajien työlle määriteltyjä virallisia ja muodollisia inkluusiotavoitteita sekä työssään pätevien ja koulutettujen avustajien (n=144) ja heidän työpareinaan työskentelevien opettajien (n=96) käsityksiä avustajapalveluiden merkityksestä. Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esiin se, että koulunkäyntiavustajat tuottavat radikaalisti moniarvoisempia työkäytäntöjä kuin mitä ”yhteisessä” arvo- ja normiorientaatiossa inkluusion tavoitteisiin liittyen esitetään. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2003 suomalaisten alakoulujen avustajilta ja heidän kanssaan työskenteleviltä opettajilta kyselylomakkein ja havainnoimalla koulunkäyntiavustajan työtä kolmella alakoululla. Kerätyn aineiston kvantitatiiviseen tutkimiseen käytettiin ristiintaulukointia, faktorianalyysia ja tilastollista testaamista. Kvalitatiivisena tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Tutkimuksen tuloksena koulunkäyntiavustajan tärkeimmiksi, peruskoulun inkluusiotavoitteiden suuntaisiksi työn ulottuvuuksiksi osoittautuivat avustajan työ työrauhan ja viihtyvyyden turvaamisessa, oppilaiden päivittäisissä toiminnoissa avustamisessa ja opetuksen yksilöllisyyden turvaamisessa. Yksikään avustaja ei arvioinut työnsä merkitystä suureksi oppilaiden osallistamisessa oppilasryhmän toimintaan. Vain noin kymmenesosa avustajista koki, että avustaja osallistaa oppilaita suuressa määrin omaan työhönsä (esimerkiksi ottamalla oppilasta mukaan avustamisen suunnitteluun ja oppilaan edistymisen arviointiin). Hieman yli viidesosa avustajista koki työllään olevan suuri merkitys oppilaiden huoltajien kanssa tehdyssä yhteistyössä. Lähes kolme neljännestä avustajista ilmoitti tekevänsä paljon yhteistyötä opettajien ja kuntoutuksen ammattilaisten kanssa. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että koulunkäyntiavustajat pyrkivät tukemaan oppilaiden osallistumismahdollisuuksia huomattavasti enemmän ammattilaisten kuntoutusyhteistyötä tiivistämällä kuin osallistamalla oppilaita ja heidän huoltajiaan omaan työtoimintaansa tai osallistamalla itseään heidän todellisuuksiinsa. Tutkielma perustuu yhteiskunnalliseen ja kasvatustieteelliseen keskusteluun inkluusiosta. Taustaoletuksina on, että sivistyksellisillä oikeuksilla voidaan tuottaa yhteiskunnallista inkluusiota osallistamalla oppivelvollisuusikäiset kansalaiset peruskouluinstituution toimintaan. Avustajapalveluiden merkitystä peruskoulun inkluusiossa tarkastellaan siten lähinnä instituution jäsenyyden saavuttamisen näkökulmasta.