Search

peerReviewed

peerReviewed

THE VOICES OF FREEDOM OF HUNGARY Kotimaa and Församlingsbladet as Sympathizers of the Hungarians throughout the Uprising in 1956 and the Restructuring of the Hungarian Lutheran Church in 1957–1958 The dissertation explores the writings of Kotimaa and Församlingsbladet about Hungarian Lutherans and political events in Hungary during the Hungarian Uprising of October–November 1956 and the subsequent debriefing period, which lasted at least till the end of 1958. The study is divided into two phases according to the most intense events in Hungary, the first being the uprising with its immediate aftermaths, and the second the events that soon were to follow. The latter period began in the pages of the newspapers in December 1957. Within a year the Communist state had accomplished those changes in the Hungarian Lutheran Church it endeavoured. Both of the newspapers expected Hungary to become a country of further political rights and of increased freedom of expression and religion. And they keenly kept eye, e.g. on the fate of a prominent Hungarian Lutheran dissident, Bishop Lajos Ordass. The dissertation consists of four articles. The core questions that link the articles together are how the papers Kotimaa and Församlingsbladet tackled Hungary and its Lutherans throughout the 1956 uprising and the 1957–1958 restructuring of the Church, and how they expressed their stance. Furthermore, the study analyzes how extensive this coverage was, and how it was influenced by the political conditions in Finland? For example, did the newspapers rather avoid topics and interpretations that might have turned out sensitive in the context of the Finnish official Foreign policy? Henceforth, the dissertation sheds light on the attitude of the newspapers to the changes in Hungary in relation to Finland’s Eastern policy. It is also essential to examine the intentions behind the articles: why did the papers write this way? Here, the question of what kind of conscious and unconscious standpoints are included in the newspaper articles is of great importance. Therefore, this dissertation includes a limited investigation of the Cold-War-era politics in both Hungary and Finland. Kotimaa was the most influential of all Finnish Ecclesiastical newspapers in the 1950s, and it functioned as a semi-official spokesperson for the Finnish Evangelical-Lutheran Church. Its political sphere of influence stretched far beyond the ecclesiastical environment; its readership and contributors included representatives from different sectors of society. The newspaper was published twice a week and had a circulation of around 50 000 issues. The other ecclesiastical newspaper, Församlingsbladet, appeared once a week. It was a similar publication for Finnish-Swedish public as Kotimaa was for Finnish-speakers. In relation to the Swedish-speaking population in Finland its circulation was as wide as was Kotimaa’s among Finnish-speaking readers. Församlingsbladet’s writings during the respective era are included in the analysis, thus enabling a comparison with Kotimaa. The newspapers reported on the events of the uprising up to date; they also exhorted people to help Hungary through various fundraising activities. The events in Hungary attracted a great deal of sympathy among the citizens, and a desire to help victims in Hungary and refugees who had left the country. An illustrative example of the impact of the news papers was the 1956 Sunday of Christ the King offering for Hungary. Both newspapers actively advertised it, and a record high amount of donations was gathered. Both newspapers followed the political and ecclesiastical circumstances in Hungary with great interest. As Lutheran newspapers, they were particularly interested in the country’s Lutherans, and closely monitored their situation. Compared to Kotimaa, the interest of Församlingsbladet in Hungary was based on diverse intentions and motivations. While both of the papers kept eye on Bishop Ordass, the Human Rights elements in Hungary, freedom of religion, and aiding Hungary, due to its earlier profile as an advocate of the Diocese of Porvoo and generally of a separate Finnish-Swedish identity Församlingsbladet did not show interest in Bishop Zoltán Túróczy, who was popular among Finnish-speakers and who had created close ties with the “körtit”, a pietistic Revivalist movement in Finland. Nor was Församlingsbladet inspired by the ideas of Finnish nationalist circles about Hungary as a kin nation. Thus, during the events in Hungary, Församlingsbladet was much more oriented in civil rights, freedom of thought, Lutheranism and minority issues. On the other hand, the status as a minority publication with scarce resources didn’t enable larger news coverage. The newspapers tended to support freedom of religion and freedom of thought in Hungary, and the country’s contacts with the West during the changing societal conditions. They employed the Cold-War-era rhetoric – the West was the “free world”. Despite the terminology, they also criticized the inaction of the “free West” in regards to Hungary. The Soviet armed invasion and the consequent demise of the uprising the newspapers reported with a cautious shock. The papers had domestic political objectives alike, e.g. Kotimaa equated the Hungarian Uprising with the Winter War experienced by Finns: the first catered yet for an example of the significance of the nation’s spiritual and political unity. Kotimaa was posted to its Hungarian readers literate in Finnish, and thus, the paper served as a news source and channel beyond the Iron Curtain. It transmitted such informa- tion from the West to Hungary that otherwise might have been censored. This role of Koti­ maa did not limit to its Finnish-speaking recipients, as it was further relayed in Hungarian by and among the ecclesiastical opposition. Hand-written summaries and oral communication of the information resembled the “samizdat”-phenomenon that later became more popular. Summaries of the Kotimaa articles were also compiled for Lutheran circles close to the Communist Hungary´s official institutions, the security authorities included. The multifaceted influence of Kotimaa in Hungary was therefore not limited to ecclesiastical opposition circles; also, Government’s stooges utilized the newspaper for their own purposes. The Government’s grip on the Lutheran church started to tighten from the end of November 1957 through December 1958. The altering situation attracted the interest of both Kotimaa and Församlingsbladet. This phase crystallized into the struggle of Bishop Lajos Ordass for the latitude of freedom of his Church. After the dismissal of Ordass at the end of June 1958, or no later than with the Night Frost crisis (Yöpakkaskriisi, from August 1958 till January 1959) in Finland, Kotimaa’s policy became more cautious. Församlingsbladet ceased to actively cover Hungary after the article on Ordass’ dismissal. The Editorials of both newspapers, and the Causeries of Kotimaa, abstained from overtly mentioning the Hungarian Lutheran Church; in leading articles, the ecclesiastical situation in Hungary was no further discussed. The removal of Ordass was implicitly relayed to the audience, without naming the bishop in question. Although the ecclesiastical situation in Hungary finished constellating the Editorials, on the eve of the Finnish Parliamentary Elections of Summer 1958 the leading articles of both newspapers did not hesitate to covertly remind the public of the country’s fate as a showcase of the Communist threat. Kotimaa continued its communication about Hungary covertly by publishing suitable excerpts and translated articles from other newspapers and magazines. These included very sharp stances which the newspaper had carefully selected to fit its own standpoints. As Hungary’s circumstances had changed, to better avoid censorship Kotimaa applied a more precautious policy – thus succeeding to maintain the role of an information provider. Keywords: Kotimaa, Församlingsbladet, censorship, freedom of expression, freedom of religion, Hungary, Evangelical-Lutheran Church in Hungary, Hungarian Uprising of 1956, Hungarian Revolution of 1956, Lajos Ordass, Zoltán Túróczy Väitöskirja analysoi Kotimaan ja Församlingsbladetin (nykyinen Kyrkpressen) uutisointia, reaktioita ja kantoja Unkarista ja maan luterilaisista kansanousussa 1956 sekä Unkarin luterilaisen kirkon alistamisessa kommunistihallinnolle 1957–1958. Tutkimus keskittyy näin kahteen tapahtumien kannalta intensiivisimpään jaksoon. Kotimaa oli 1950-luvulla Suomen vaikutusvaltaisin kristillinen sanomalehti, eräänlainen evankelis-luterilaisen kirkon puolivirallinen äänenkannattaja. Församlingsbladetia voidaan vastaavasti pitää Kotimaan kaltaisena julkaisuna suomenruotsalaisille. Lehdet odottivat Unkariin poliittisten oikeuksien sekä sanan- ja uskonnonvapauksien lisääntymistä. Ne seurasivat tiiviisti merkittäväksi toisinajattelijaksi nousseen unkarilaisen, luterilaisen piispan Lajos Ordassin kohtaloa. Väitöskirja koostuu neljästä artikkelista. Peruskysymys on, miten lehdet käsittelivät Unkaria ja sen luterilaisia tutkimuskautena. Miten laajaa aiheen käsittely oli? Miten Suomen poliittinen tilanne vaikutti siihen? Pyrittiinkö välttelemään ulkopoliittisesti aroiksi koettuja aiheita ja tulkintoja? Väitöskirja sisältää osin myös Suomen ja Unkarin kylmän sodan aikaisen politiikan tarkastelua. Kansannousun tapahtumista lehdet uutisoivat aikansa tekniikkaan nähden ajantasaisesti aktivoiden ihmisiä auttamaan erilaisten keräysten välityksellä. Tapahtumat herättivät kansalaisissa runsaasti myötätuntoa, ja kriisin uhreja haluttiin auttaa sekä Unkarissa että sieltä lähteneiden pakolaisten keskuudessa. Lehdet pyrkivät tukemaan kontakteja länteen Unkarin muuttuneessa tilanteessa. Ne käyttivät kylmän sodan aikaista lännen retoriikkaa: länsi oli niiden kielenkäytössä ”vapaa maailma”, mutta ne myös kritisoivat ”vapaan lännen” passiivisuutta Unkarin asiassa. Neuvostoliiton asevoimien maahantunkeutumisesta ja kansannousun kukistamisesta lehdet kertoivat järkytyksellä mutta varovaisesti. Kirjoituksilla oli myös sisäpoliittisia päämääriä. Kansannousua verrattiin talvisotaan: se oli osoitus kansan poliittisen ja hengellisen yhtenäisyyden tärkeydestä. Kotimaata lähetettiin Unkariin. Se toimi rautaesiripun takaisena uutisväylänä suomentaitoisille unkarilaisille. Viestintärooli ei rajoittunut heihin: lehtiä referoitiin kirkollisen opposition piirissä suullisesti ja kirjallisesti unkariksi, mikä muistutti samizdat-viestintää. Myös kommunistivallan myötäilijät välittivät lehden tietoja omiin tarkoitusperiinsä. Ordassin erottamisen jälkeen kesäkuussa 1958 ja viimeistään yöpakkaskriisin myötä molempien lehtien linja muuttui vähitellen varovaisemmaksi. Vaikkei Unkari enää noussut pääkirjoituksien varsinaiseksi aiheeksi, kummankaan lehden pääkirjoittajat eivät unohtaneet sen tarjoamaa esimerkkiä kommunismin uhasta kesän 1958 eduskuntavaalien alla. Unkarilaisten vapaushaaveiden rauettua molemmille lehdille olennaiseksi muodostui kommunismin patoaminen kotimaassa.

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

The dissertation studies the Association Activist Tilma Hainari (1861–1940) and her attitude towards moral reform and eugenics in the Finnish context. Her thinking about moral reform and eugenics and her activities in these fields are, furthermore, reflected in terms of her strongly held Christianity. Her attitude towards moral reform aimed primarily at building society upon a morally virtuous, Christian base. The core idea behind her attitude towards eugenics was to improve the quality of future generations. Positive eugenics was therefore thought to be a supportive measure for those whose genetic heritage was considered of high quality. In negative eugenics, reproductive isolation, marriage prohibition, sterilization, and castration were used to prevent the reproduction of individuals classified as biologically unfit. Reproduction regulation was, moreover, at the heart of eugenics. Broadly speaking, this dissertation studies why Hainari aligned herself with moral reform and eugenics and how her thinking and activities reflected these ideologies. In addition, the quality of her religiousness and its manifestations are studied. The research also focuses on the relationship between religiosity and eugenics, where religion lay at the heart of Hainari’s life and activities. Her religiousness was multidimensional and her concept of God had two elements. On the one hand, God was seen as a judge who punished sins. Hainari used the term ‘sin’, however, solely for sexual offenses. On the other hand, God was a good father who protected and guided all things. The religious justification for moral reform for Hainari was the notion that only a person purified by religion met the high standards of chastity. Moral reformist and eugenist Tilma Hainari considered her actions as purifying Finland in three ways. First, at the state level, she strove to change the laws on moral issues. Secondly, she dictated moral rules to renew social morality. Third, Hainari was active in the fight against indecency. The effects of the environment, the ideas and challenges of the time, and internal development combined in making Hainari a social influencer. As the chairwoman of the Committee on Chastity in the Finnish National League for Women, she became a guardian of morals in the country and the spokesperson and main figure in chastity work. Hainari held senior positions in society, disseminated doctrines, outlined work, and directed the discussions on the issues of morality and eugenics. Under her leadership, the Committee on Chastity addressed and commented on issues such as prostitution, sex crimes, marriage law, the treatment of the feeble minded, as well as the care of ill-mannered children. As a social influencer and opinion leader, Hainari had the rare opportunity as a woman of her time to gain widespread visibility for her message. Tilma Hainari’s moral reform activities intertwined eugenic ideas with traditional Christian-centred charity thinking. The transition from the control of chastity to that of eugenics was, for Hainari, a complementary issue, in the sense that eugenics was one way to realise the goals of chastity. In particular, Hainari supported and promoted the activities of negative eugenics, including the isolation, sterilization and marriage bans of the feeble minded, and for individuals having certain illnesses, and the castration of pathological sex offenders. Hainari also supported, to some extent, positive eugenics, in promoting support for families and improving their living conditions. In the eyes of the state, Hainari held a prestigious position as a qualified authority in the field of eugenics. In the new Marriage Law, she publicly emphasized the eugenics dimension of the law and her actions affected the implementation of the Sterilization Act. The Finnish government sent Hainari to the United States as a representative to study how the country took care of their feeble minded. Hainari was elected as the only female member of the Prohibition Law Committee. In this case, the hard measures that she often favoured, had not worked, and Hainari had to give up supporting the Prohibition Act. Hainari’s ethical justification for negative eugenics was above all the moral obligation of the society to protect its citizens from degeneration. She considered eugenic measures to have a healing effect on their target population and prevented their offspring from suffering. Hainari saw the actions of eugenics as a part of the efforts of do-gooders and thought that her actions had pure motives, good intentions and served an altruistic purpose. For Hainari, children were the vital core of the nation and the apple of its eye. The relationship between mother and child was sacred. The mother also occupied a societal dimension to care for the weakest members of the nation. It was also possible to fit eugenic maternity into the models of maternity that Hainari favoured. A mother gave birth and raised anew, brave generation. When choosing the groom, the future mother had the responsibility to ensure the good hereditary qualities for her future children and, as the caregiver and educator, she was in charge of the child’s living environment. In sum, religion and eugenics went hand in hand in Hainari’s view of life, sometimes overlapping, most often simultaneously in their own corners of her mind. Their coexistence was neither problematic for her nor for most other Christians in the Finland of her time. The common goal of Hainari’s religiously motivated work on moral reform and her efforts at implementing eugenics was the nation’s morality, which aimed at promoting the best of both the fatherland and the nation. Nationality was thus at the heart of these moral issues. In the field of Finnish eugenics, Hainari was one of the few active, respected key players among women. Not only did she promote the idea of eugenics, she also excelled as an executive. Her overall importance to the Finnish eugenics’ movement was therefore quite remarkable. Väitöskirjassa tarkastellaan suomalaisen järjestövaikuttaja Tilma Hainarin (1861−1940) moraalireformi- ja rotuhygienia-ajattelua ja toimintaa, niiden vaikutteita, kehittymistä ja ilmenemismuotoja sekä niiden suhdetta hänen uskonnolliseen vakaumukseensa. Moraalireformilla pyrittiin nostamaan yhteiskunnan moraali kristillis-siveelliselle pohjalle. Rotuhygienian ydinajatus oli parantaa tulevien sukupolvien laatua, jota pidettiin perinnöllisyyden määräämänä. Positiivinen rotuhygienia merkitsi tukitoimia niille, joiden geenejä pidettiin riittävän laadukkaina. Negatiivisessa rotuhygieniassa taas kelvottomana pidettyjen lisääntyminen pyrittiin estämään eristämisellä, avioliittokielloilla, steriloinnilla tai kastroinnilla. Uskonnollisuus oli Tilma Hainarin elämän ja toiminnan ydintä. Hänen Jumalansa oli toisaalta ankara tuomari, toisaalta hyvä isä ja suojelija. Hainarin mukaan ainoastaan uskonnon puhdistama ihminen täytti moraalireformityön korkeat eettiset vaatimukset, Maan laajuisen naisten kattojärjestön siveellisyyskomitean puheenjohtajana Tilma Hainarista tuli maan moraalinvartija, siveellisyystyön äänitorvi ja keulakuva. Hänen johdollaan siveellisyyskomitea käsitteli ja otti kantaa kysymyksiin prostituutiosta, seksuaalirikoksista, avioliittolainsäädännöstä, älyllisesti kehitysvammaisten hoidosta ja pahantapaisina pidettyjen lasten huollosta. Hainari katsoi puhdistavansa Suomea siveellisemmäksi, kun hän vartioi yhteiskunnan moraalia, vastusti epäsiveellisyyttä ja pyrki muuttamaan moraalikysymyksiin liittyviä lakeja. Yhteiskunnallisena vaikuttajana ja naisten mielipidejohtajana Hainarilla sai sanomalleen näkyvyyttä, ja myös valtiovallan tasolla häntä pidettiin asiantuntijana moraalireformissa ja rotuhygieniassa. Hainarin moraalireformitoiminnassa kristillistä lähimmäisenrakkautta korostavaan ajatteluun nivoutui rotuhygieenisiä käsityksiä. Moraalin kontrolloinnista oli lyhyt siirtymä rotuhygieeniseen kontrolliin. Rotuhygieniasta tuli hänelle yksi keino toteuttaa moraalireformin päämääriä. Hän edisti erityisesti negatiivisen rotuhygienian kontrollitoimenpiteitä, mutta puhui jonkin verran myös positiivisen rotuhygienian puolesta. Hainari perusteli rotuhygieniaa eettisesti, koska hänen mukaansa yhteiskunnalla oli moraalinen velvollisuus suojella kansalaisia rappeutumiselta, jota hän katsoi eri tavoin poikkeavien aiheuttavan. Hän näki rotuhygieeniset toimenpiteet maailmanparannuspyrkimyksinä ja katsoi toimivansa hyvässä tarkoituksessa ja pyyteettömästi. Hainarin moraalireformi- ja rotuhygieniatyöllä oli yhteinen päämäärä, kansakunnan korkea moraali, jonka hän katsoi edistävän isänmaan ja kansan parasta. Suomalaisen rotuhygienian kentässä Hainari oli yksi harvoista aktiivisista rotuhygienian avaintoimijoista naisten keskuudessa. Hänen kokonaismerkityksensä suomalaiselle rotuhygienialle oli varsin huomattava.

Kirkkohistoria perehtyy länsimaitten perinteisen valtakulttuurin menneisyyteen, kehitykseen ja vaikutukseen. Se on ollut kompassi, jonka avulla sukupolvi toisensa jälkeen on asemoinut itseään maailmanhistorian vuossa ja kulttuurien kirjossa. Tieteessä se on ollut akateemisen tutkimuksen, opetuksen ja sivistyksen ytimessä vuosisatoja. Mutta mitä annettavaa kirkkohistorialla on 2020-luvulla?

Artikkelimme käsittelee tietokannan kokoamisen eli tallennusprosessin tiedonhallintaa. Aiheena on luovutetun Karjalan kirkollisista asiakirjoista vuosilta 1681-1949 kootun digitaatisen Karjata-tietokannan rakentaminen, Keskitymme erityisesti vanhojen genealogisten aineistojen digitoinnin haasteisiin ja siihen, kuinka niitä on pyritty hankkeessa hallitsemaan, Tietokanta sisältää digitoitua genealogista ja demografista dataa niistä suomalaisista seurakunnista, jotka jäivät toisen maailmansodan jälkeen rauhansopimuksen perusteelfa Neuvostoliitolle ja jotka lakkautettiin 31.12.1949. Karjala-tietokannan tiedot ovat siten peräisin luovutetun alueen 50 evankelisluterilaisen seurakunnan ja 20 ortodoksiseurakunnan arkistoaineistosta. peerReviewed

Käsittelen artikkelissani Suomen evankelisluterilaisen kirkon saarnalupatutkinnon suorittamiseen pyrkineitä maallikkomiehiä sekä odotuksia, joita papisto heihin kohdisti. Saarnaluvan saaneet saivat julistaa kirkossa ja ottaa osaa kristinuskon opetukseen. Tarkastelen saarnaluvan anojia joukkona, joka edusti kirkolle samanaikaisesti uhkaa ja mahdollisuutta. Lupaa anovat muodostivat koulutustasoltaan ja opintulkinnoiltaan heterogeenisen joukon: hakijoita koeteltiin suullisin ja kirjallisin kokein, jotta luvan haltijoiksi päätyisi ainoastaan kirkolle myötämielisiä sekä kristinuskon opettamiseen kykeneviä miehiä. Papisto pyrki valvomaan paitsi saarnaluvan saaneiden julistusta myös näiden elämäntapoja. Saarnaoikeus oli mahdollista peruuttaa tilanteessa, jossa tutkinnon suorittanut käyttäytyi epäkristilliseen tai epäluterilaiseen tapaan. Toisaalta kirkon piirissä haluttiin myös aktivoida maallikoita hengelliseen työhön. Modernisaation murroksessa vanha kristillinen yhtenäiskulttuuri oli alkanut murentua, eikä kirkko tavoittanut kuulijoita enää samaan tapaan kuin aiemmin. Saarnaluvan saaneisiin turvauduttiin etenkin pappispulasta kärsivissä seurakunnissa. Virallista kirkon virkaa tutkinnon suorittaneilla ei kuitenkaan ollut – useimpien kohdalla saarnatoimi oli osa- ja väliaikainen. Papisto kävi 1800- ja 1900-luvuilla toistuvia keskusteluita maallikkosaarnaajien asemasta. Sekä maallikkosaarnan rajoittamisyritykset että vaatimukset saarnaluvan saaneiden toimivaltuuksien kasvattamisesta kaatuivat kuitenkin aina enemmistön vastustukseen – tutkintojärjestelmä säilyikin pitkälti samanlaisena läpi tutkittavan ajanjakson. Järjestelmän avulla kirkko pyrki yhtä aikaa kontrolloimaan saarnatoimeen pyrkivien joukkoa sekä seulomaan siitä kristilliseen työhön parhaiten soveltuvia voimia. Käytän artikkelissani prosopografista tutkimusmetodia ja määritän saarnaluvan anojien joukon jaettujen ominaisuuksien kautta: tässä tapauksessa hakijoita yhdistävät sukupuoli sekä ajatus saarnaluvan tavoiteltavuudesta.