Search

This article deals with Finnish-speaking upper comprehensive school students’ skills to produce Finnish passive verb inflections, with our focus on metalinguistic awareness and self-assessment. The aim of the study was to find out how the participants produce passive verb forms and how they evaluate their production skills. In addition, the study focused on the differences between using passive verbs in standard and colloquial Finnish. The data consisted of the answers to an electronic questionnaire by 111 students from the 7th, 8th, and 9th grades. The results show that the students can change active forms to passive forms quite well, but inflection of passive verbs and correcting colloquial forms to standard language is remarkably challenging for them. In inflecting passive verbs, the students evaluate their skills to be higher than what is reflected in their actual performance. The results of the study also indicate a strong entrenchment and conventionalization of passive congruence in standard Finnish.

This article deals with Finnish-speaking upper comprehensive school students’ language awareness of Finnish passive verbs. The aim of the study was to find out what the participants know about passive voice, how they identify passive verbs in written language and how they evaluate their skills of defining the concept and identifying passive verbs. The data consisted of the answers to an electronic questionnaire, involving different types of questions and tasks (multiple choice, Likert-scale, open answers) by 111 students from 7th, 8th, and 9th grades. The results show that the participants succeeded in defining the concept of the passive voice, though they viewed the qualities of the passive voice quite narrowly, referring mainly to unspecified subjects. For the participants, identifying passive verbs in sentences was slightly easier than in a text. The students’ evaluation of their skills was mostly accurate.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten muunsukupuoliseksi identifioituvat informantit kertovat tuovansa esiin sukupuoli-identiteettiään kielen avulla ja miten informantit kokevat ympäristönsä kielellisten valintojen vaikuttavan oman sukupuoli-identiteettinsä rakentumiseen. Aihetta käsitellään kahden muunsukupuoliseksi identifioituvan informantin ajatusten kautta, joita on selvitetty haastattelumenetelmällä. Teoreettisesti tutkielma edustaa sosiolingvistiikan kolmatta aaltoa, jossa kiinnostuksen kohteena ovat kielen avulla tuotetut sosiaaliset merkitykset sekä identiteetit ja niiden tuottaminen kielen variaaton avulla. Tutkielma nojaa erityisesi kielitietoisuustutkimukseen tarkasteltaessa informanttien käsityksiä heidän omasta kielestään. Lisäksi tutkielmaa ovat vahvasti ohjanneet postmodernin feminismin ja queer-teorian lähtökohdat ja ajatukset. Tutkimusaineistona on kahden informantin kanssa yhdessä tehty keskustelunomainen fokusparihaastattelu. Haastattelu pidettiin syksyllä 2022 Tampereella, ja se on pituudeltaan 1 tunnin ja 24 minuuttia. Puolistrukturoidussa haastattelussa saatiin esiin informanttien arkisia omakohtaisia kokemuksia sekä laajempia yhteiskunnallisia pohdintoja muunsukupuolisten kielellisestä identiteetistä. Aineisto analysoitiin diskursiivisella otteella aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Aineiston analyysi osoittaa, että molemmat informantit pitävät sukupuolineutraalia kieltä itselleen ainoana luonnollisena tapana käyttää kieltä. Sukupuolineutraalin kielen käyttäminen on ollut heille molemmille tietoinen valinta. Haastateltavat kertovat huomanneensa kielen sukupuolittuneisuuden niin sanaston kuin kieliopin tasolla. Sukupuolineutraali kieli on ainoa informanttien nimeämä kielellinen keino, jolla he kertovat tuovansa sukupuoli-identiteettiään esiin. Lisäksi aineistossa ilmenee, että informanttien mukaan kielellä on merkittävä rooli kohtaamisissa heidän sukupuoli-identiteettinsä näkökulmasta siinä, miten he kokevat tulevansa nähdyksi ja hyväksytyksi omina itsenään. Kielellisillä valinnoilla voidaan esimerkiksi rakentaa luottamusta tai asettaa sukupuoli-identiteetti kyseenalaiseksi. Aihetta alustavasti laadullisin menetelmin kartoittava tutkimus osoittaa, että kielellinen identiteetti on keskeinen ulottuvuus muunsukupuolisten elämässä. Kahden haastateltavan kokemuksiin ja ajatuksiin perustuva fokushaastattelu kannustaa jatkotutkimuksiin aiheesta, sillä molemmat muunsukupuoliset informantit ovat aktiivisesti pohtineet kielenkäyttöään osana identiteettinsä tuottamista. Informanttien omakohtaisten kokemusten ja ajatusten tarkastelu osoittautui mielekkääksi tutkimuskohteeksi ja fokusparihaastattelu sopivaksi aineistonkeruumenetelmäksi, jota aihepiiriä tutkivissa kysymyksissä kannattaisi hyödyntää myös jatkossa.

Kielitietoisuuden ajatus on noussut keskeiseksi valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa ja koulussa, ja olennainen osa sitä on eri tiedonaloille ominaisen kielenkäytön sekä tiedonalakohtaisten termien tunteminen. Artikkeli tarkastelee kriittisen kielitietoisuuden näkökulmasta ja kielitieteellisen diskurssianalyysin menetelmin, millä eri tavoilla erikoisalan termeille rakennetaan kontekstia peruskoulun oppikirjoissa ja tiedettä yleistajuistavissa tietokirjoissa. Tekstiin rakentuvat kontekstit jaotellaan kategorioihin sen mukaan, mitä elementtejä termin taustasta kirjoitetaan tekstissä näkyviin. Analyysi osoittaa, että oppi- ja tietokirjojen kirjoittajilla on valittavanaan monenlaisia resursseja kontekstin diskursiiviseen konstruointiin: esimerkiksi nimettyyn tai implisiittiseksi jäävään yhteisöön, henkilöön, aikaan ja paikkaan kytkeminen. Konteksti voi myös jäädä tekstissä näkymättömäksi. Termien kontekstin rakentaminen tekee näkyväksi eri tiedonalojen sosiaalista todellisuutta ja luo siten pääsyä tiedonalojen tiedonmuodostusprosesseihin. Kontekstointiin käytetyt strategiat soveltuvat kielitietoisiksi käytänteiksi paitsi koulumaailmassa myös laajemmin tieteen vuorovaikuttaessa muun yhteiskunnan kanssa., The concept of language awareness has become central in Finnish schools and curricula during recent years. An essential part of language awareness is the notion of field-specific (subject-specific) languages. Informed by critical language awareness, the article examines how writers construct a context for the field-specific terms they introduce in the text. The data consists of textbooks and popular science books. By means of linguistic discourse analysis, text sequences introducing field-specific terms are categorized according to the elements that are constructed as a relevant context in the text: e.g. connecting the term to implicit or explicitly named communities, individual people, time and place, as well as representing the term without any social or historical context. By making visible the social and historical context of terms, writers can help readers to gain access to the discourse of field-specific knowledge. Linguistically aware representation of field-specific terms is relevant not only in school but also more broadly in the public communication of research-based knowledge.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani Tampereen yliopiston ITC-tiedekunnan opiskelijoiden kielikäsityksiä ja asenteita Suomessa puhuttavia vähemmistökieliä ja erityisesti saamelaiskieliä kohtaan. Eläviä saamelaiskieliä on yhteensä yhdeksän, ja Suomessa niistä puhutaan kolmea: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Lähes kaikki saamelaiskielet pohjoissaamea lukuun ottamatta ovat merkittävästi uhanalaisia. Sen lisäksi nykyään jo yli puolet saamelaisista asuu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella, jossa saamen kielten näkyvyys on heikkoa, ja tietämys saamelaisista voi olla hyvin hataraa. Kielen säilymiseen vaikuttavat vahvasti ympäristön asenteet kieltä ja sen puhujia kohtaan. Sosiolingvistiikassa on osoitettu, että ihmisillä on taipumus luokitella toisiaan kielimuodon perusteella stereotyyppisesti erilaisiin ryhmiin, jolloin kielten ja kielimuotojen välille syntyy helposti hierarkkisia suhteita, jolloin vähemmistökielten oikeudet eivät pääse toteutumaan valtakielten rinnalla. Saamelaiskieliä ei ole Suomessa aiemmin kieliasennetutkimuksen keinoin käsitelty, joten tavoitteeni on ollut selvittää, millaisena saamelaiskielten näkyvyys ja yhteiskunnallinen merkitys tänä päivänä näyttäytyvät. Tutkimuksen kontekstina on Tampereen alue, joka maantieteellisesti sijaitsee etäällä virallisesta saamelaisalueesta. Kieliasennetutkimukseni yhdistää sosiaalipsykologisen kieliasennetutkimuksen ja kansanlingvistiikan metodeja. Tutkimustani varten keräsin kyselyaineiston sähköisen kyselylomakkeen avulla Tampereen yliopiston monitieteisen tiedekunnan opiskelijoiden keskuudessa. Selvitin, miten satunnaisotantaan päätyneet 34 opiskelijaa määrittelevät vähemmistökielen, miten he suhteuttavat saamelaiskielet muihin Suomen vähemmistökieliin, missä he ovat kohdanneet saamen kieltä, millä tavalla he kuvailevat saamea ja miltä vähemmistökielten tulevaisuus näyttää heidän silmissään. Aineistoni analysoin määrällisellä ja laadullisella sisällönanalyysillä. Analyysistäni nousi esiin neljä päätulosta. Osoittautui, että vastaajat tuntevat vähemmistökielen määritelmän ja sen, että vähemmistökielten oikeudet yhteiskunnassa ovat heikot. Toiseksi vastaajat liittävät vähemmistökielet ja erityisesti saamelaiskielet uhanalaisuuteen ja kieliaktivismiin. Kolmanneksi vastauksista hahmottuu, että uutisten ja sosiaalisen median mahdollistama näkyvyys on nykypäivänä ilmeisen merkittävä ulottuvuus vähemmistökielten elinvoimaisuuden kannalta, siinä missä kouluopetuksessa ja vapaa-ajalla kieliä ei ole tavattu kuin satunnaisesti. Neljänneksi vähemmistökielet ymmärretään osana kielivarantoa, jonka lisäksi vastaajat joko kyseenalaistavat kansalliset stereotyypit tai pohtivat, onko vähemmistökieli rikkaus vai taakka yhteiskunnalle. Yleisesti vastaajilla on hyvin positiivinen asenne saamen kieltä kohtaan, sillä sitä pidetään arvokkaana, mielenkiintoisena ja kauniina, mutta samalla myös melko vieraana, vaikeana ja etäisenä. Tutkimus on suppea laajojen päätelmien tekoon, mutta tulokset antavat viitteitä siitä, että vähemmistökielten tulisi näkyä enemmän etenkin kouluopetuksessa ja myös muissa ympäristöissä, jotta ne olisivat tutumpia ja arvostetumpia koko valtion alueella ja niiden elinvoimaisuus olisi turvatumpi myös tulevaisuudessa.

Miten puheääni ja aksentit syntyvät? Mitä on puhuttu kieli, ja mikä on äänteiden rooli puheen oppimisessa? Miksi jotkin englannin kielen sanat ovat suomea ensikielenään puhuville niin vaikeita lausua? Fonetiikka tarjoaa vastauksia esimerkiksi edellä esitettyihin kysymyksiin erilaisista äännejärjestelmistä ja äänteiden oppimisesta erilaisissa kieliympäristöissä. Foneettista tietämystä voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän myös varhaiskasvatuksessa, jossa lapset ovat kielellisesti yhä moninaisempia ja kielitietoisesti vastuullinen pedagoginen toiminta on yhä tärkeämpää. Artikkelissa esitellään Turun yliopiston KiVe – Kielten vertailu kielitietoisen pedagogiikan tukena varhaiskasvatuksessa -hankkeessa kehitettyä Kielivertailu-työvälinettä, jonka tavoitteena on lisätä varhaiskasvatuksen ammattilaisten ymmärrystä eri kielten foneettisista järjestelmistä sekä kehittää heidän kykyään tukea lasten suomen kielen oppimista. nonPeerReviewed

Tässä tutkielmassa tutkitaan suomi toisena kielenä -oppituntien kielikäytänteitä kyselytutkimuksen avulla. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, käytetäänkö suomen oppitunneilla vain suomea vai käytetäänkö oppitunneilla muitakin kieliä. Toisena tavoitteena on tutkia, mitä kieliä opettaja ja heidän oppijansa käyttävät ja miksi he käyttävät näitä kieliä. Kolmantena tavoitteena on tutkia suomenopettajien antamia perusteluja siitä, miksi muita kieliä kannattaa tai ei kannata käyttää oppitunneilla ja millaisissa tilanteissa kannattaa käyttää vain suomea ja millaisissa tilanteissa kannattaa käyttää muita kieliä. Viimeisenä tutkimuskysymyksenä on, millaisia ohjeita suomenopettajat ovat saaneet suomen oppituntien kielikäytänteisiin. Aineiston keruu tapahtui verkkokyselynä, johon halukkaat suomenopettajat saivat vastata maaliskuussa 2021. Vastauksia kyselyyn tuli 129 kappaletta. Osa vastauksista analysoitiin kvantitatiivisesti, osa kvalitatiivisesti aineistolähtöisen ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa kyselyn vastauksia ryhmitellään ja tulkitaan aineistosta nousevien teemojen kautta. Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissa aineistoa on jaoteltu yksikielisyysideologiaa tukeviin vastauksiin ja monikielisyysideologiaa edustaviin vastauksiin ja aineiston tulkinnassa on käytetty teorioita kieli-ideologioiden, monikielisyyden, limittäisikieleilyn ja kielitietoisuuden tutkimuksesta. Kyselytutkimuksen tulosten mukaan suomenopettajien keskuudessa on yleisempää se, että suomen oppitunneilla sallitaan muiden kielten käyttö (74 %), kuin se, että muiden kielten käyttö kielletään (26 %). Suomenopettajista suurin osa käyttää apukielenä englantia (80 %) ja osa opettajista käyttää tunneilla myös muita kieliä, kuten arabiaa, ranskaa ja venäjää. Oppijat käyttävät suomen oppitunneilla suomen ohella omia äidinkieliään tai muita osaamiaan kieliä. Muita kieliä käytetään suomen oppitunneilla, koska muut kielet tehostavat oppimista, vertailu muihin kieliin helpottaa oppimista, muiden kielten salliminen vahvistaa oppijan monikielistä identiteettiä ja opiskelumotivaatiota, parantaa opiskeluilmapiiriä ja viimeaikainen tutkimus ja opetussuunnitelmat ohjaavat monikielisiin käytänteisiin. Pelkän suomen käyttöä suomen oppitunneilla perustellaan tasa-arvolla, tehokkaalla oppimisella ja ryhmänhallinnalla. Suomen oppituntien kielikäytänteet vaihtelevat tilanteen mukaan. Muita kieliä käytetään monenlaisissa oppimistilanteissa: sanaston ja rakenteiden opiskelussa, kielten vertailussa, ymmärtämisen varmistamisessa ja toisten oppijoiden auttamisessa. Muiden kielten käyttöä rajoitetaan koetilanteissa, puhetilanteissa ja tilanteissa, joissa muiden kielten käyttö häiritsee oppimista tai muita kieliä käytetään kiusaamiseen. 67 % opettajista on saanut ohjeita suomen kielen oppituntien kielikäytänteistä. Ohjeita on saatu koulutuksesta, ammattikirjallisuudesta, kollegoilta, koulutuksenjärjestäjältä ja opetussuunnitelmista. Ohjeet ovat olleet keskenään ristiriitaisia: osa on kannustanut muiden kielten käytön sallimiseen, osa muiden kielten käytön kieltämiseen. Kyselyn perusteella näyttää siltä, että suomen kielen opetuksessa yksikielisyys- ja monikielisyysideologiat esiintyvät rinnakkain mutta monikielisyysideologia on tällä hetkellä suositumpaa.

This article critically explores the discourses surrounding the concept of language awareness in the school-specific curricula of basic schools in Helsinki. The school curricula have been designed at the process of reforming the Finnish national core curriculum for basic education and should be aligned with it. The newest Finnish national core curriculum for basic education came in to effect in 2016. Language awareness is one of the core concepts defining language education in the national curriculum and multilingual learning is an essential part of it. However, results of this study show that the school curricula do not always support multilingual outlook, but instead reflect monolingual practices. The most important theoretical tools in this study are the semiotic processes iconization and erasure defined by Judith T. Irivine and Susan Gal. The data for discourse analysis consists of 92 texts collected from the website http://ops.edu.hel.fi in August 2018. This article is unique in analyzing school-specific curricula.

This article introduces the AFinLA-e thematic issue on plurilingualism in the school. Lately, multilingualism has been a buzzword in both sociolinguistic research and applied linguistics. Through the reform of national core curriculum for basic education, multilingualism, alongside language awareness, has also become an inextricable part of public educational discussions and the normative framework of basic education. There remain, however, questions about how all these changes translate into linguistically responsive classroom pedagogy and practices that support achieving learning goals, the process of language socialization, and pupils’ plurilingual identities. Our aim is to give a brief general introduction into the flourishing field of multilingualism research, its developments, approaches and trajectories, and describe the contributions that the articles in this issue make into the growing body of work in the Finnish context. We also identify three future trajectories for research on plurilingualism in the school.

This paper focuses on pedagogical practices that enhance language awareness and encourage the use of the pupils’ diverse linguistic repertoires in the classroom. The paper is based on the sociolinguistically informed action research project Itä-Helsingin uudet Suomen kielet. The data for this paper come from video recordings of the projects’ workshops as well as interviews with the teachers. I describe the ways in which the pupils take the role of language experts in the project workshops and analyze how the project changed the pedagogical thinking and practices of the teachers. The analysis shows that transforming the monolingual institutional space into a translanguaging space is possible with language awareness and translanguaging pedagogy. In the translanguaging space, registers from different contexts encounter in shared practices, which allows learning beyond the borders of languages. Action research proves to be a fruitful way for implementing research knowledge and ideas in practice.

Demokratia voi hyvin tai huonosti kielen varassa. Monet demokratiaa rapauttavat ilmiöt rikkovat vuorovaikutusta, jota tuotetaan kielellä. Silti kieli- ja demokratiataitojen edistäminen kulkee erillisiä polkuja, erillisten asiantuntijoiden puheissa, harvoin toisiaan koskettavissa keskusteluissa. Artikkelissamme tarkastelemme kielen keskeistä merkitystä demokratiakasvatuksessa. Lähtökohdaksi otamme osallisuutta ja demokratiaa murtavat ilmiöt, kuten polarisoituneen keskustelukulttuurin, ja rakennamme niistä siltaa vuorovaikutustaitojen kautta kielikasvatukseen ja kielitietoisuuteen. nonPeerReviewed

Tässä artikkelissa tarkastelemme, mitä kieliä varhaiskasvatuksessa on nostettu kielitietoisuuden lisäämisen kohteeksi ja millaisia ovat varhaiskasvattajien ja kotien väliset keskustelut, jotka koskevat monikielisten lasten omien äidinkielten käyttöä. Kyselymme perusteella varhaiskasvatuksessa korostetaan suomen kielen asemaa; vahva asema on myös englannilla. Äidinkielten tukeminen sen sijaan saattaa jäädä satunnaiseksi. Perheiden kielivalinnat eivät ole vapaita, vaan ympäristön arvostus – ja esimerkiksi varhaiskasvattajien asenteet ja tietoisuus – vaikuttavat osaltaan siihen, miten kieliä valitaan käyttää ja kehittää. Kielivalintoihin liittyvää keskustelua onkin syytä edelleen syventää niin asiantuntijoiden kesken kuin varhaiskasvatuksen ja perheiden välillä. nonPeerReviewed

Monikielisyys on nykyisin arkipäivää monissa kouluissa. Myös Suomen kouluissa erikielisten oppilaiden määrä on kasvanut ja sen odotetaan yhä kasvavan tulevaisuudessa. Tässä artikkelissa tarkastelemme, miten koulut voivat positiivisesti huomioida monikielisyyttä arjessaan. Käytämme esimerkkinä Utrechtin kansainvälistä koulua Alankomaissa ja kuvaamme, miten oppilaiden monipuoliset kielirepertuaarit nähdään siellä voimavarana ja miten niitä hyödynnetään tarkoituksenmukaisesti opetuksessa. Koulu on erityisen monikielinen yhteisö, sillä oppilaat tulevat eri puolilta maailmaa ja puhuvat useita kieliä. Tämän lisäksi koulun henkilökunta koostuu noin 30 eri kansallisuudesta. Tämän seurauksena monikielisyys on luonnollinen osa koulun arkea. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee näyttelijäopiskelijoiden kielitietoisuuksia sekä kielen merkitystä näyttelijän ammatissa. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat ensimmäisen ja kolmannen vuoden näyttelijäopiskelijat, joiden reflektiivisten kirjoitusten pohjalta tarkastellaan, millaisena opiskelijat näkevät kielen merkityksen näyttelijän työssä. Samalla tarkastellaan sitä, millaisena näyttelijäopiskelijat hahmottavat oman kieliasiantuntijuutensa sekä sitä, miten näyttelijäopiskelijoiden suhde kieleen mahdollisesti muuttuu opintojen aikana. Tutkimus edustaa sosiolingvistiikan ja erityisesti kansanlingvistiikan alaa, joka on tunnetuin murreasenteiden tutkimuksesta. Suomessa alalla on aiemmin tutkittu myös jonkin verran eri alojen asiantuntijoiden kielitietoisuuksia, mutta aiempi tutkimus on keskittynyt enimmäkseen opettajien ja opettajaopiskelijoiden kielitietoisuuksien tarkasteluun. Näyttelijäopiskelijoiden kielitietoisuuksista on tehty yksi aiempi tutkimus, jossa on todettu, että näyttelijäopiskelijat identifioituvat kielen asiantuntijoiksi. Tässäkin tutkimuksessa näyttelijäopiskelijoita tarkastellaan kielen asiantuntijoina. Tutkimuksen aineisto koostuu 23 näyttelijäopiskelijan reflektiivisistä teksteistä, joissa he pohtivat annetun väljän tehtävänannon motivoimina kieltä valitsemastaan henkilökohtaisesta näkökulmasta. Aineisto kerättiin kahdessa vaiheessa, vuosina 2019 ja 2020. Ensimmäinen aineisto kerättiin kolmannen vuosikurssin opiskelijoilta ja toinen aineisto ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoilta. Yhteensä aineistoa on 34 sivua. Aineiston analyysissa on hyödynnetty aineistolähtöistä laadullista sisällönanalyysin menetelmää. Ensimmäisen ja kolmannen vuosikurssin vertailu toimii tutkimuksessa muutoksen tarkastelun näennäisaikamenetelmänä. Tutkimus tarkentaa aiempaa tutkimusta vahvistaen sitä, että näyttelijäopiskelijat kokevat kielen oleellisena työkaluna näyttelijän ammatissa. He ovat kiinnostuneita puheen variaatiosta ja erilaisten kielen rekisterien omaksumisesta osana asiantuntijuutensa kasvattamista. Näyttelijän vastuu ja valta kielen käyttäjänä ja erilaisten representaatioiden esiin tuojana pohdituttaa opiskelijoita. Näyttelijäopiskelijat myös hahmottavat kieltä sen ruumiillisuuden kautta, mikä olennaisesti poikkeaa esimerkiksi lingvistisen koulutuksen saaneiden asiantuntemuksesta. He eivät näe kieltä ainoastaan verbaalina tai kirjoitettuna muotona, vaan osa heidän kieliasiantuntijuuttaan on esimerkiksi sen analysoiminen, miltä ja missä kieli tuntuu. Tutkimus osoittaa, että näyttelijäopiskelijat hahmottavat itsensä kielen asiantuntijoiksi, mutta eri tavalla kuin lingvistinen asiantuntemus yleensä mielletään. Aineiston perusteella vaikuttaa myös siltä, että näyttelijäopiskelijoiden kielitietoisuus on lähtökohdiltaan erilaista opintojen alkuvaiheessa, mutta se syventyy ja monipuolistuu sekä muuttuu kohti sallivampaa, heteroglossista kieli-ideologiaa opintojen edetessä. Ammatillisen kasvun myötä kieli yhdistyy leikkiin ja materiaaliin, jota voi muiden näyttelijän työssä käytettävien elementtien avulla muovata vapaasti omassa työssä.

Perusopetuksen päättöarvioinnin kriteerit ovat tarkentuneet, mutta kuinka selkeitä ne ovat kieltenopettajille? Hämmennystä ovat herättäneet varsinkin A-englannin tavoitteiden T1−T5 kriteerit. Vaikka nämä ei-kielelliset tavoitteet ovat arvokkaita opetuksen sisältöjä, on vaikeaa hahmottaa, miten asettaa arvosana-asteikolle esimerkiksi englannin kielen aseman ymmärtäminen tai englanninkielisten aineistojen käyttäminen. Yritän pohtia tavoitteiden 1−5 merkitystä ja niiden arviointia oman arkeni kautta, jossa tunnen yhä enemmän olevani kasvattaja kuin opettaja. Opetan englantia ja ruotsia Iittalan yhtenäiskoulussa Hämeenlinnassa. Koulumme on pienehkön kyläyhteisön keskus, jossa kaikki tuntevat toisensa ja jossa kulttuurien moninaisuus ei ole kovin näkyvä osa koulun arkea. Kansainvälisiä projekteja ja kontakteja on meillä ollut vain satunnaisesti, koska meitä kieltenopettajia on vain kaksi. Kieltämättä juuri meidän kaltaisemme kylän nuorille ikkunoiden avaaminen maailmaan on erityisen tärkeää. nonPeerReviewed

Työelämän monimuotoisuuden, sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi tarvitaan erilaisia ja toisiinsa linkittyviä keinoja. Useat tutkimukset ovat viime vuosina osoittaneet, että syrjintää ilmenee eri tilanteissa työelämässä. Tässä artikkelissa keskitymme sukupuoleen ja kielitaitoon liittyviin työllistymisen esteisiin ja koettuun haittaan työelämässä. Ratkaisuna esittelemme kaksi uutta keinoa sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi moninaistuvassa työelämässä: kielitietoisen asiantuntijatyön ja sukupuolitietoisen viestinnän. nonPeerReviewed

Artikkelissa tarkastellaan piirustusmetodin ja visuaalisen aineiston vahvuuksia ja heikkouksia perusopetuksessa vallitsevien kieli-ideologioiden tutkimuksessa ja sitä, kuinka metodilla tuotettu aineisto soveltuu luonnollistuneen ja itsestään selvänä pidetyn tavoittamiseen. Tutkimuksen aineisto koostuu 5.–6.-luokkalaisten koululaisten ja luokanopettajaopiskelijoiden piirustuksista suomen kielestä. Aineistona on 115 piirustusta, jotka on kerätty Oulun seudulta ja Helsingistä. Tutkimuksessa tarkastellaan piirustusmetodin käyttöä, sen vahvuuksia ja heikkouksia tutkimusstrategiana, sekä sitä, millaisen pohjan metodi aineiston analyysin valossa tarjoaa kieli-ideologisten prosessien tarkastelulle. Samalla selvitetään, millaisia visuaalisia elementtejä suomen kieleen piirustuksissa liitetään ja millaisia jaettuja suomen kielen representaatioita aineistossa esiintyy. Artikkelissa tarkastellaan piirustusten rakennetta ja luokitellaan niiden sisältöä laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset osoittavat, että osallistujien visuaaliset representaatiot suomen kielestä ovat moninaisia. Aineistossa toistuvien elementtien ja tekstien avulla on mahdollista havaita toistuvia sosiaalisia ja kulttuurisia rakenteita, joihin osallistujat kielen liittävät. Vaikka piirustustehtävän tehtävänanto on abstraktiudessaan haasteellinen, piilee siinä myös sen toimivuus kieli-ideologioiden tarkastelun kannalta: vapaus piirtää mitä vain tuo esiin vallitsevien kieli-ideologioiden moninaisuuden sekä luonnollistuneet ja jaetut ajattelutavat. Tutkimus osoittaa, että piirustusmetodia voi soveltaa kieli-ideologioiden tutkimuksessa laajemmin kuin tähän asti. Tulokset osoittavat, että osallistujilla on jaettuja tapoja kuvata suomen kieltä. Representaatiot tuovat esiin kielen ja kansallisvaltion luonnollistuneen yhteyden. Koulujen kielitietoisen toiminnan ja niiden jatkuvasti moninaistuvan oppilasaineksen kannalta tulos on huomionarvoinen – visuaalisen aineiston valossa historiallisesti hyvin yksikielisessä ja kansallista yhtenäisyyttä ylläpitäneessä koulussa suomen kielen kuvaukset vaikuttavat edelleen voimakkaan kansallisilta. Drawn representations of Finnish: the drawing method as a method of investigating language ideologies This paper observes the strengths and weaknesses of the drawing method and the use of visual data in analysing language ideologies in the context of basic education. The data consists of 115 drawings of the “Finnish language” by primary school pupils and teacher trainees. The data is collected from Helsinki and the Oulu Region. The article examines the use of this method as well as the foundation which these drawings offer for an analysis of language-ideological processes. In addition, the article explores the different elements associated with the possible shared representations of Finnish. The structures of the drawings are observed and their contents analysed using Qualitative Content Analysis. The results show that participants’ visual representations of the Finnish language are manifold. Recurring elements enable one to observe the social and cultural structures associated with the language. Though challenging, this abstract assignment gives participants the freedom to draw anything at all, which highlights the sheer multiplicity of language ideologies and shared perceptions. This paper demonstrates that when examining language ideologies, the drawing method can be applied more broadly than until recently has been the case. The results show that participants share many views regarding the Finnish language, and their representations reveal the naturalised relation of language and nation state. The traditionally monolingual educational system in Finland has played an important role in maintaining national unity and, based on the visual data in this study, visual representations of the Finnish language still appear bound to the idea of the nation state.

Tässä artikkelissa esitellään IKI-hankkeeseen osallistuneen varhaiskasvatusryhmän kielitietoista toimintaa ja pohditaan, miten suomi toisena kielenä -pedagogiikka ilmenee päiväkotiryhmän arjessa. Aineistoa tarkastellaan funktionaalisen eli kielen käyttöön perustuvan kielenoppimiskäsityksen kautta. Samalla pohditaan, mitä funktionaalisuus voisi varhaiskasvatuksen kontekstissa tarkoittaa. Kieleen liittyvät näkökohdat ohjaavat ryhmän toimintaa jo siitäkin syystä, että noin puolet ryhmän lapsista puhuu kotonaan muuta kieltä kuin suomea. Koska kieli- ja kulttuurikysymykset koskevat Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (Opetushallitus 2018, 49) mukaan jokaista varhaiskasvatuksen piirissä olevaa lasta, on niitä hyvä tarkastella kriittisellä silmällä jokaisessa päiväkodissa ja jokaisessa lapsiryhmässä. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Tässä tutkimuksessa tutkittiin kahden opettajan kielitietoisia käytänteitä sekä valmistavan opetuksen että yleisopetuksen luokassa. Tarkoituksena oli etnografisen havainnoinnin ja haastattelun avulla selvittää, miten kielitietoisuuden osa-alueet näkyvät opettajien käytänteissä, ja mitä he tietävät kielitietoisuudesta. Kielitietoisuudella tarkoitetaan laajaa ohjaavaa periaatetta, jossa kieleen ja sen merkityksiin kiinnitetään opetuksessa erityistä huomiota. Tutkimuksessa opettajien kielitietoisia käytänteitä tarkasteltiin aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta (DivED; Opetushallitus 2014; Rapatti 2015) muodostettujen kielitietoisten osa-alueiden avulla. Osa-alueet olivat kielen merkitys yksilölle ja yhteisölle, suhtautuminen kieliin ja monikielisyyteen, tieto kielistä ja niiden rakenteista, kieli kaikkia oppiaineita yhdistävänä tekijänä, tietoisuus eri tiedonalojen kielistä sekä arkikieli ja käsitteellisen ajattelun kieli. Tapaustutkimus toteutettiin etnografisen tutkimusotteen mukaisesti havainnoimalla ja haastattelemalla opettajia tutkimuskentällä vuoden 2020 tammi- ja helmikuussa eräässä suomalaisessa kunnassa. Molemmissa tutkittavissa luokissa oli maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Yleisopetuksen oppilaat olivat kuudesluokkalaisia, kun puolestaan valmistavan luokan oppilaat olivat 1.–4. luokkalaisia. Tutkimuksemme tavoitteena oli nähdä opettajien jokapäiväistä luokka-arkea, ja poimia siitä kielitietoisia käytänteitä. Jokainen kielitietoisuuden osa-alue näkyi molempien opettajien käytänteissä, mutta niissä oli määrällisesti ja sisällöllisesti vaihtelua. Valmistavan opetuksen opettajalla painottuivat määrällisesti erityisesti käytänteet, jotka liittyivät tietoisuuteen eri tiedonalojen kielistä, tietoisuuteen kielen merkityksestä yksilölle ja yhteisölle sekä kieliin ja monikielisyyteen suhtautumiseen. Yleisopetuksen opettajalla taas painottuivat tietoisuus eri tiedonalojen kielistä, arkikieli ja käsitteellisen ajattelun kieli sekä tieto kielistä ja niiden rakenteista. Opettajien käytänteistä muodostui kielitietoisten osa-alueiden sisällä uusia alaluokkia, jotka erosivat opettajilla sisällöllisesti toisistaan. Lisäksi se, mitä opettajat osasivat kertoa kielitietoisuudesta, näkyi myös opettajien käytänteissä. Yleisopetuksen opettaja vaikutti olevan erityisen tietoinen kielen merkityksestä yksilölle ja yhteisölle, arkikielestä ja käsitteellisen ajattelun kielestä, kielistä ja niiden rakenteista sekä siitä, että kieli yhdistää kaikkia oppiaineita. Valmistavan opetuksen opettaja vaikutti olevan tietoinen kielen merkityksestä yksilölle ja yhteisölle, kielistä ja niiden rakenteista, eri tiedonalojen kielistä sekä siitä, että kieli yhdistää kaikkia oppiaineita. Lisäksi hän tiedosti kieliin ja monikielisyyteen suhtautumisen tärkeyden. Tutkimuksen perusteella voisi todeta, että erityisesti oppilaiden äidinkielen painotuksella opetuksessa on suuri merkitys kielitietoisten käytänteiden toteutumiselle. Lisäksi tuloksissa tulee ottaa huomioon tutkimuskontekstin vahva vaikutus opettajien kielitietoisten käytänteiden esiintymiseen. Koska opettajien tietoisuus kielestä ja kielitietoisuudesta vaikutti käytänteiden esiintymiseen, kielitietoisuuden lisäämiseksi tulisi koulutuksissa kiinnittää siihen enemmän huomiota.

DivED-hankkeessa tarjosimme kouluille isommille ryhmille suunnattujen koulutusten lisäksi myös yksilöllistä ohjausta opettajille. Harva koulu tai opettaja lähti mukaan yksilölliseen ohjaukseen, mutta ne yhteistyöt, joita saimme luotua hankkeen aikana, olivat sitäkin hedelmällisempiä. Tässä artikkelissa DivED-hankkeen kouluttaja Kiia Kuusento kertoo yhteistyöstään kotitalousopettajan kanssa. nonPeerReviewed

Project “Linguistically sensitive teaching in all classrooms” (Listiac) aims to make an impact on initial teacher education systems in Europe through action research. In line with European policies, the seven partner countries including Finland, Spain (the autonomous Basque country and Catalonia), Belgium, France, Slovenia, Lithuania and Portugal work together in providing competences and skills needed for handling linguistic diversity in our schools. Diversity education has been regarded nearly everywhere as an isolated ‘add-on’ course or study module (EC 2017). Thus, it has remained insufficiently mainstreamed as an integrated component of teaching practice. Listiac addresses this imbalance by redefining teacher education curricula towards linguistically sensitive multilingual pedagogies in mainstream classrooms and providing reflection tools for initial teacher education. nonPeerReviewed

Sekä tieteessä että arkipuheessa käydyissä keskusteluissa on viime aikoina ilmennyt tarve tarkentaa käsitteitä, joita käytetään keskusteltaessa eri kielitaustoista tulevista oppijoista ja heidän opettamisestaan. DivED-hanke järjesti kesäkuussa 2020 pohjoismaisen käsiteseminaarin. Tässä tekstissä esitellään seminaarista twiiteiksi muotoiltujen ajatusten taustoja ja jatketaan keskustelua aiheesta.[1] nonPeerReviewed

In linguistic landscape (LL) studies, various projects have demonstrated how language learners benefit from tasks that involve the documentation and interpretation of the LL. In this chapter, we investigate how Finnish as a second language learner exchange students turned the local LL into affordances during their time abroad in Finland. While language awareness and its relation to learning and teaching have been extensively discussed, it has often been regarded as a property of an individual consciousness: a faculty or a tendency of a particular person to perceive, notice and reflect upon the linguistic features present in their environments. In contrast, we argue for an approach that contests the person vs. environment dualism and frames language awareness in terms of relational processes. Using awareness raising tasks in second language pedagogy may help learners not only to notice what is useful in their environments, but at the same time invites them to reflect on how they can make use of such resources. Based on the analysis of our corpus we argue that the students explored the role of the LL in their learning and thus, implicitly, also displayed elements of an ecological model of distributed cognition which we discuss in detail. peerReviewed

nonPeerReviewed

Tässä artikkelissa tarkastelemme kulttuurisen, katsomuksellisen ja kielellisen moninaisuuden kohtaamiseen liittyvän osaamisen teemoja erityisesti kielitietoisuuden näkökulmasta ja esittelemme Helsingin yliopiston Kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoinen perusopetus (KUPERA) -hankkeessa tuotettuja oppimateriaaleja. Lähestymme kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoisuuden käsitettä oppimisprosessina, jossa moninaisuuteen liittyviä käsityksiä, tietoa ja moninaisuuden kohtaamiseen liittyviä taitoja tiedostetaan, reflektoidaan ja opitaan vuorovaikutuksessa (ks. esim. Räsänen, Jokikokko & Lampinen 2018; Putkonen 2020). KUPERA-hankkeessa tuotetaan maksutonta materiaalia kieli-, kulttuuri- ja katsomustietoiseen opetukseen. Materiaali tarjoaa kasvattajille arkityön välineitä lasten ja nuorten moninaisten identiteettien tukemiseen ja osallisuuden vahvistamiseen. nonPeerReviewed

Tarkastelemme tässä kirjoituksessa opettajien sekä opettajaksi suuntautuvien yliopisto-opiskelijoiden käsityksiä kielestä ja kielitietoisuudesta, jotka ovat voimassa olevien opetussuunnitelmien (ESIOPS, POPS, LOPS) keskiössä. Aineisto on kerätty nykyisten Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden voimaan astumisen jälkeen vuosina 2017–2019, ja se koostuu kahden kielitietoista koulutusta käsittelevän koulutuskokonaisuuden ennakkotehtävistä sekä yliopistoopiskelijoille suunnatusta kyselystä. Tässä yhteydessä keskitymme tehtäviin, joissa osallistujia pyydettiin määrittelemään kieltä ja kielitietoisuutta. Aineisto osoittaa, että niin koulutuksen kentällä vallitsevat kuin yksilöllisetkin käsitykset kielitietoisuudesta ovat vaihtelevia, moniulotteisia ja muuntuvia, eikä niitä voida olettaa yhteneviksi edes valveutuneessa ja valikoituneessa asiantuntijajoukossa. Käsityksiä jakamalla ja niistä keskustelemalla voidaan kuitenkin päästä lähemmäksi kollegiaalista yhteisymmärrystä ja opetuksen valtakunnallisia tavoitteita. nonPeerReviewed

Kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoinen perusopetus KUPERA on Helsingin yliopistossa vuosina 2019­­–2020 toimiva hanke, joka jakautuu kahteen osaan: materiaalihankkeeseen ja arviointi- ja tutkimushankkeeseen. Molempien osahankkeiden tavoitteena on tuottaa tutkimusperustaisia työkaluja, joilla kehittää ja arvioida koulun kulttuuriseen, katsomukselliseen ja kielelliseen moninaisuuteen liittyviä toimintatapoja erityisesti perusopetuksessa. Hanketta rahoittaa Opetushallitus. Tässä artikkelissa avaamme KUPERAn arviointi- ja tutkimushankkeen lähtökohtia ja kysymyksenasetteluja. Hankkeen tutkimustavoitteet ovat laajat, joten tässä artikkelissa keskitymme niistä yhteen: oppikirjojen kielitietoisuuden analyysiin ja arviointiin. Pohdimme tutkimusteemaa ja asetamme joitakin tavoitteita, joilla voidaan edistää niin oppimateriaalien kielitietoista käyttöä opetuksessa kuin kielitietoisen oppimateriaalin tuottamista. nonPeerReviewed

By assuring equal conditions to all students, they can achieve educational success, regardless of their first language, culture, social background, origin and age. This is the aim of the project Linguistically sensitive teaching in all classrooms (Listiac); we believe in supporting all teachers in becoming more linguistically sensitive to enable opportunities for equally successful schooling for all students in Europe. An important part of the process is to influence European initial teacher education curricula; we believe that reflection about and awareness of linguistically sensitive teaching should be better integrated during all stages of initial teacher education. The reflection should be done by teacher educators when planning individual courses, practice periods and visions and profile, by student teachers when doing their practice periods and obligatory courses, as well as by in-service teachers when supervising the student teachers. nonPeerReviewed

Innovatiivisen kielikasvatuksen kartta ja kompassi (IKI) on kielikasvatuksen kehittämishanke, jonka tavoitteena on kartoittaa, kerätä, kehittää ja jakaa eteenpäin kielikasvatuksen toimivia käytänteitä varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Käytänteiden kerääminen aloitettiin keväällä 2019 havainnoimalla eri puolilla Suomea varhaiskasvatusta ja perusopetuksen oppitunteja, joissa on eri tavoin läsnä kielitietoinen pedagogiikka ja monikielisyys. Varhaiskasvattajia ja opettajia on myös haastateltu kielikasvatukseen liittyvistä näkemyksistä. Tässä artikkelissa esittelemme hankkeen tuloksia keskittyen yläkoulun kielten opetukseen. nonPeerReviewed

Globalisoituneessa maailmassa monikielisyys näkyy yhä enemmän myös suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Tämä luo haasteita, mutta samalla myös mahdollisuuksia pohtia, miten Suomen kahta kansalliskieltä voidaan hyödyntää entistä paremmin monikielisyyden esiintuomisessa. Perinteisesti kieltenopetuksessa tavoitteena on ollut syntyperäistä puhujaa vastaava taso (Aronin & Singleton, 2019, xiv), ja täten koko huomio on kohdistunut kohdekielen opetukseen ja hallintaan. Kielirikasteisen ja kaksikielisen opetuksen yhtenä tavoitteena on löytää mielekkäitä tapoja oppia uutta kieltä käyttämällä sitä toiminta- ja opetuskielenä aidoissa vuorovaikutustilanteissa (ks. myös Hahl, Savijärvi & Wallinheimo, 2020). Artikkelissamme emme kuitenkaan tyydy tarkastelemaan vain toisen kotimaisen kielen käyttämistä kielirikasteisessa varhaiskasvatuksessa, vaan kuinka toisen kotimaisen kielen käyttö avaa oven myös muiden kielien huomioimiselle. nonPeerReviewed

Työelämässä tarvittavan kielitaidon haltuunotto edellyttää tasa-arvoista osallisuutta ja monipuolisia mahdollisuuksia käyttää kieltä jo ammatillisten opintojen aikana. Tässä artikkelissa tarkastellaan käytänteitä, jotka tukevat opiskelijoiden tasa-arvoista pääsyä vuorovaikutustilanteisiin ja samalla heidän ammatillisen kielitaitonsa ja identiteettinsä kehittymistä. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

peerReviewed

Romanikieli on mainittu Unescon maailman uhanalaisten kielten luettelossa. Romanien lukumääräksi on maailmanlaajuisesti arvioitu noin 20 miljoonaa, joista romanikieltä puhuu noin 10 miljoonaa ihmistä. Kieltä ei kuitenkaan opeteta kouluissa kovinkaan monessa maassa. Se siirtyy pääasiassa puhuttuna äidinkielenä vanhemmilta lapsille – tai jää siirtymättä, jolloin on vaarassa, että sen osaaminen katoaa. Romanikielen elvyttäminen vaatii konkreettisia toimenpiteitä, yhteistyötä ja uskoa demokraattiseen ajattelutapaan sekä asenteeseen. Operaatio romanikielen elvytys on Suomessa käynnistynyt. nonPeerReviewed

Koulun arki on monimutkainen verkosto, johon on kudottu oppilaiden ja opettajien erilaisia taustoja, taitoja sekä vuorovaikutusta. Arvojen, kielten ja kulttuurien sekamelska on antoisa ja opettavainen toimintaympäristö, mutta välillä moninaisuus asettaa myös haasteita opettamiselle, oppimiselle ja muullekin vuorovaikutukselle. Tässä artikkelissa kerromme omia kokemuksiamme monikielisestä kouluyhteisöstä ja tarkastelemme oppilaan kielitaidon yhteyttä osallisuuteen. Pohdimme, miten opettaja voi kielitietoisella opetuksella vahvistaa kielenosaamisen lisäksi oppilaan osallisuutta. Kerromme myös monikielisen kouluyhteisön arkisista konfliktitilanteista ja rakentelemme polkua väärinymmärryksistä ja yhteentörmäyksistä kohti vahvempia demokratiataitoja. Tavoitteena on, että peruskoulussa jokainen oppilas pääsee aktiiviseksi yhteisön jäseneksi ja oppii kielen lisäksi mediaatiotaitoja, joista on hyötyä myös tulevaisuudessa. nonPeerReviewed

Vuosi 2020 lähti liikkeelle rajulla tavalla, kun koronavirus toi glokaalin yhteisön merkityksen ihmisten arkeen. Eri puolilla maapalloa ihmisillä onkin yhtäkkiä paljon yhteistä. Ymmärrämme myös, että uhkien ratkaiseminen riippuu paitsi siitä, mitä muut päättävät tehdä Suomessa ja maailmalla, myös siitä, teemmekö yhteistyötä. Pandemian tavoin suomalaiseen arkeen vaikuttavat kyberhyökkäykset, laittomat vaikuttamispyrkimykset kansallisiin vaaleihin ja demokratian horjuminen Euroopan vakaimmissakin valtioissa. Repeilevän demokratian ratkaisuna pidetään demokratiaosaamisen vahvistamista kouluissa ja oppilaitoksissa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt kielitaidon merkitys demokratian ytimessä. Tässä artikkelissa avaamme näkökulmia kielitaidon, osallisuuden ja demokratian yhteyksiin toisen asteen koulutuksessa. nonPeerReviewed

Opetushallituksen rahoittama KIELO – kielitietoinen ohjaus ammatillisessa koulutuksessa ja työelämässä -hanke on kukoistanut jo yli puolitoista vuotta. Hankkeeseen osallistuvat Aikuiskoulutus Taitaja, Business College Helsinki, Careeria, Haaga-Helia Ammatillinen opettajakorkeakoulu ja Luksia, Länsi-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä. Hankkeen alkuvaiheessa noin vuosi sitten Kieli, koulutus ja yhteiskunta -verkkolehdessä julkaistiin Tuija Arolan ja Marianne Sepän artikkeli kielitietoisuudesta ammatillisessa koulutuksessa. Nyt kerromme, mitä tuloksia hankkeessa on saatu aikaan ja annamme suosituksia tulevaisuuden kehittämistyöhön liittyen kielitietoisuuteen ammatillisessa koulutuksessa. publishedVersion

Häng med i svängarna – på svenska! (2018–2020) on Svenska Kulturfondenin rahoittama Hallå!-hanke, jonka tavoitteena on lisätä yläkoululaisten tietoisuutta ruotsin kielestä. Erityisesti haluamme innostaa oppilaita havaitsemaan ruotsin käytön mahdollisuudet omassa arkielämässään ja siten ylläpitää kiinnostusta myös oppilaiden siirtyessä toiselle asteelle ja myöhemmin työelämään. Hankkeessa kehitetään interaktiivista mobiilipeliä, josta kerromme tässä artikkelissa. Artikkelin lopussa kerromme, miten ilmaisen pelin voi ladata itselleen. Hankkeen verkkosivuilla on myös videoita, joita voi hyödyntää oppilaiden motivoinnissa. nonPeerReviewed

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) mukaan opetus rakentuu kielitietoisuudelle, eri kielten ja kulttuurien arvostukselle sekä eri kulttuureiden vuorovaikutukselle. Opettajat ja opettajankouluttajat tietävät, että kielet, kulttuurit ja identiteetit ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Haasteena on, miten kieli- ja kulttuuritietoisuutta voidaan käytännön tasolla toteuttaa. DivED on pyrkinyt vahvistamaan sekä jo nyt työelämässä olevien opettajien että opettajaopiskelijoiden osaamista tällä saralla. Tässä artikkelissa kuvaillaan hankkeemme toimintaa, saavutuksia, haasteita sekä tulevaisuudennäkymiä. nonPeerReviewed

Esittelemme artikkelissamme fiktiivisten tekstien mahdollisuuksia kielitietoisessa kirjallisuuskasvatuksessa. Kokeilumme pohjautuvat IKI-TARU-hankkeeseen, jonka tavoitteena on kehittää kirjallisuuslähtöistä kielenopetusta fiktion ominaisluonnetta kunnioittaen. Hankkeessa kehitetään ja kokeillaan menetelmiä, jotka yhdistävät fiktiivisten tekstien yksilöllisen merkityksenmuodostuksen, taidelähtöisen toiminnan ja lukukokemusten sekä sanataiteen tuottaman mielihyvän ja nautinnon. Nämä ovat myös perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kuvatun monilukutaidon (L4) kivijalkoja. Opetuskokeilujen tavoitteena on väistellä konventionaalisia tekstien tulkintoja ja opetusratkaisuja sekä antaa tilaa oppilaille lukijoina. nonPeerReviewed

Tiivistelmä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (POPS2014) mainitaan tavoitteeksi, että oppilaan kielitietoisuus vahvistuu, oppilas innostuisi tutkimaan kieltä ja sen variantteja ja että oppilas harjaantuisi käyttämään käsitteitä, joilla kielestä voidaan puhua. Kielitiedon opetuksesta on kuitenkin esitetty varsin vähän konkreettisia pedagogisia menetelmiä. Tämän opetuksenkehittämistutkimuksen tavoitteena on luokitella ja kehittää kielitiedon tehtäviä soveltaen Krathwohlin (2002) tavoitetaksonomia-ajattelua siten, että ensimmäisen tason tavoitteena on käsitteiden muistaminen, toisen tason käsitteiden ymmärtäminen ja käyttäminen suppeissa tehtävissä, kolmannen käsitteiden välisten suhteinen ymmärtäminen ja neljännen tason tavoitteena on käsitteiden soveltaminen tekstin analyysissä. Lisäksi mallissa sovelletaan kielentämistä pedagogisena menetelmänä. Esittelemämme tehtävätyypit voidaan luokitella tunnistamis-, tuottamis-, suhteuttamis- ja analyysitehtäviin sekä ilmiöön kohdistuviin tutkivan oppimisen tehtäviin. Avainsanat: kielitietoisuus, kielioppi, opetusmenetelmät, tehtävätyypit

Arvioitu teos Mari Honko & Sanna Mustonen (toim.): Tunne kieli. Matka maailman kieliin ja kielitietoisuuteen. Helsinki: Finn Lectura 2018. 474 s. isbn 978-951-792-923-3.

Tämä tutkimus selvitti kokemuksia kielirikasteisissa opetustuokioissa. Tutkimuksen kohteena olleet opetustuokiot toteutettiin osana kielikasvatuksen varhentamiseen liittyvää hanketoimintaa. Tutkimukselle asetettiin tutkimuskysymys: millaisia kokemuksia varhennetun kielikasvatuksen yhteydessä toteutetuissa kielirikasteisissa opetustuokioissa ilmenee? Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus. Siihen osallistui kolme kakkosluokkaa yhdestä hanketoimintaan osallistuneesta peruskoulusta. Tutkimus sijoittui lapsuudentutkimuksen kentälle, sillä siinä aikuisten lisäksi myös lapset toimivat tutkimuksen subjekteina. Aineisto tuotettiin havainnoimalla opetustilanteita, joiden jälkeen oppilaita haastateltiin pienissä ryhmissä. Haastatteluissa haastateltavat saivat kertoa toiminnasta ja erilaisista siinä syntyneistä kokemuksista puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Tukea havainnoinnin ja lasten haastatteluiden perusteella tehtyihin päätelmiin haettiin haastattelemalla myös luokanopettajia ja teettämällä pienimuotoiset kyselyt opiskelijoille. Näin ollen tutkimuksen aineisto muodostui kolmen eri aineistonhankintamenetelmän avulla saadun tiedon perusteella. Menetelmätriangulaation avulla tuotettu aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tutkimuksen tulokseksi saatiin neljä pääteemaa, jotka olivat vieras kieli ja kulttuuri, opetuksen toteutus, ilmapiiri sekä vuorovaikutus. Tutkimuskohteena olleissa kielikasvatushankkeen opetustuokiot olivat vuorovaikutteisia ja perustuivat toiminnallisiin opetusmenetelmiin. Toiminnallisuus ja arjesta poikkeava toiminta nähtiin mielekkäänä riippumatta siitä, että kieliä oli käytössä useampia. Monien kielten rinnakkainen käyttö ilmeni luonnollisena osana opetustilanteita, mikä kertoo toiminnan monikielisyyttä ja kielitietoisuutta tukevasta luonteesta. Sitoutuneen ilmapiirin voidaan ajatella viittaavaan toiminnan mielekkyyteen, mikä on linjassa kielitietoisen kielikasvatuksen tavoitteiden kanssa. Tulosten perusteella havaittiin, että kaikissa teemoissa ilmeni yhteyksiä kielikasvatuksen nykytavoitteiden kanssa. Voitiin siis päätellä, että tutkimuksen kohteena oleva hanketoiminta tukee juuri julkaistujen vieraan kielen opetussuunnitelman perusteiden mukaista varhennettua kielikasvatusta. Sen tavoitteena on kokonaisvaltaisen, kielitietoisuutta ja monikielisyyttä tukevan kielikasvatuksen toteuttaminen.