Search

Social media, as the fifth estate, increasingly influence public dis­courses and play a major role in shaping public opinion. Undoubt­edly, they have the potential to promote participation and democra­cy. On the other side, they also constitute a risk for democratic soci­eties, as the spread of hate speech and fake news has shown. As a response, forms of counterspeech organised by civil society have emerged in social media to counter the normalisation of hate speech and democracy-threatening discourses. In order to influence dis­course in social media in terms of the fifth estate, counterspeech campaigns must be visible also quantitatively. In this ethnographic contrastive study, I analysed the activities of the German and Finn­ish Facebook groups of the network #iamhere international. The in­tensity and continuity of their activities is obviously influenced by their strategic organisation: conventionalised rules support them whereas lacking or inconsequent rules seemed to be counterpro­ductive.

nonPeerReviewed

This paper presents a study of the use of constructed action (CA) in the stories and conversations of adult Finnish Sign Language (FinSL) signers of different ages. CA is defined here as a type of depiction in which a signer enacts the actions, feelings, thoughts and utterances of discourse referents with different parts of their body. Most studies on CA in sign languages have been done on the basis of signed storytelling, and little is known about how the use of CA varies in different discourse types. The use of CA has also been noted to vary between individual signers, but we do not yet know much about the socio-individual phenomena that may be linked to this variation. In the present study, we investigate whether the use of CA is different in the stories and the conversations of adult FinSL signers, and whether younger (18–39) and older (50–79) adult signers use CA differently in stories and conversations. The study is based on the manual annotation of video data recorded for the Corpus of Finnish Sign Language (Corpus FinSL) and the analysis includes frequency descriptions and statistical analysis. The data show that there is a statistically significant difference in the use of CA in stories and conversations, and that in storytelling, older adults use significantly more CA than younger adults. This difference between the two age groups is particularly evident in the overt uses of CA. The work presented here points toward the need for more investigation of CA in non-narrative discourse contexts and in the language use of signers of different ages. peerReviewed

Eurooppalaisen viitekehyksen (EVK) merkitys kielikoulutukselle on lisännyt tutkimusta sen taitotasojen kielellisistä piirteistä; tarkempi tieto näistä piirteistä auttaisi EVK:n soveltamista opetusmateriaalien, kurssien ja arviointin laatimiseen. Tutkimuksessa selvitettiin eroavatko EVK:n tasot toisistaan syntaksin kompleksisuuden perusteella. Suomalaiset 14- ja 17-vuotiaat englannin oppijat (N=379) kirjoittivat kolme kirjoitelmaa, jotka arvioitiin EVK:n taitotasoille. Arviointiaineisto tutkittiin monitahoisella Rasch-analyysillä ja tekstien piirteet selvitettiin automaattisilla analyysiohjelmilla. Tuloksien perusteella alimpia EVK-tasoja (A1–A2) erotti selvimmin toisistaan lauseiden ja T-yksiköiden pituus, vaihtelu lauseiden pituudessa, infinitiivirakenteiden määrä, lausekkeiden ja T-yksiköiden määrä lauseissa ja verbirakenteiden määrä T-yksiköissä. Ylempiä tasoja (B1–B2) erottelivat puolestaan määritteiden määrä nominifraaseissa, lausekkeiden pituus, kompleksisten rakenteiden määrä lausekkeissa ja pääverbiä edeltävien sanojen määrä (left embeddedness). Tulokset ovat linjassa aiempien syntaksin kompleksisuuden tutkimusten kanssa siinä, että pidempien tuotosyksikköjen (lauseet, T-yksiköt) pituus ja vaihtelu erottelee selvimmin englannin oppijoita alemmilla EVK-tasoilla, kun taas korkeammilla taitotasoilla erot ilmenevät lausekkeiden ja fraasien käytössä. The increasing importance of the Common European Framework of Reference (CEFR) has led to research on the linguistic characteristics of its levels, as this would help the application of the CEFR in the design of teaching materials, courses, and assessments. This study investigated whether CEFR levels can be distinguished with reference to syntactic complexity (SC). 14- and 17-year-old Finnish learners of English (N=397) wrote three writing tasks which were rated against the CEFR levels. The ratings were analysed with multi-facet Rasch analysis and the texts were analysed with automated tools. Findings suggest that the clearest separators at lower CEFR levels (A1–A2) were the mean sentence and T-unit length, variation in sentence length, infinitive density, clauses per sentence or T-unit, and verb phrases per T-unit. For higher levels (B1–B2) they were modifiers per noun phrase, mean clause length, complex nominals per clause, and left embeddedness. The results support previous findings that the length of and variation in the longer production units (sentences, T-units) are the SC indices that most clearly separate the lower CEFR levels, whereas the higher levels are best distinguished in terms of complexity at the clausal and phrasal levels. peerReviewed

Suomen kielen käyttö tieteellisessä julkaisemisessa on ajankohtainen aihe. Julkaisukulttuurissa on kuluneen kymmenen vuoden aikana tapahtunut selvä muutos. Julkaisutahti on nopeutunut ja julkaiseminen pirstaloitunut. Tutkijoille julkaisukanavaan ja raportointikieleen liittyvien vaihtoehtojen pohtimisesta on tullut tärkeä osa arkea, ja samalla julkaiseminen on voimakkaasti, melko nopeasti ja vähin äänin englanninkielistynyt. Muutosten taustalla eivät kuitenkaan ole yksittäisten tutkijoiden itsenäiset valinnat vaan laajempi tiede- ja korkeakoulupolitiikkaan sekä kansainvälisiin virtauksiin kytkeytyvä ilmiö, jonka kaikkia vaikuttimia ja varsinkaan kaikkia seurauksia ei vielä tunneta. nonPeerReviewed

Tämän artikkelin peruskysymys on: Mitä on kieli? Kysymystä ei jokapäiväisessä kielentutkimuksessa välttämättä ajatella, saati mahdollista vastausta problematisoida, sillä usein on helpompaa vain ottaa jokin valmis kielimääritelmä ja elää sen mukaan. Mutta kysymys ja sen aktiivinen pohdinta on tärkeää meille kaikille, jotka työskentelemme kielentutkimuksen alalla. Viime kädessä jopa ammattiylpeytemme vaatii, että osaamme vastata kysymykseen kielen olemuksesta jollakin suhteellisen yhtenäisellä ja ennen kaikkea todellisuutta vastaavalla tavalla. peerReviewed

In this chapter we present and compare two research experiences in the domain of linguistic repertoires (LRs) applied to the field of education. Our aim is to elucidate how we used different combinations of methods for data generation in the trilingual (German, Italian and Ladin) Italian province of South Tyrol and the bilingual (Finnish and Swedish) coastal regions of Finland in order to map the LRs of young multilingual participants aged 10 to 19. We investigated different aspects of their LRs (representations, use and trajectories) with multiple methods, ranging from more traditional sociolinguistic surveys such as questionnaires and inter views to multimodal and task-based methods such as language portraits, photographs and simulated contexts for multilingual interaction. We describe these methods and share some of the insights they enabled us to gain into the LRs of adolescents in two multilingual contexts in Europe. peerReviewed

Tässä artikkelissa tarkastellaan suorittavassa työssä tarvittavia tekstitaitoja. Millaisia tekstejä ja toimintaa tekstien kanssa fyysisen ja manuaalisen työn tekijä tarvitsee työssään? Esimerkkinä käytetään rakennusalaa. Artikkelissa esitetään, että ammatillisen monilukutaidon käsite auttaa tekemään näkyväksi eri alojen tekstitoimintaa laaja-alaisesti. Monilukutaito tuo esille yhtäältä työn vaatimuksia ja toisaalta myös työntekijöiden vahvuuksia ja osaamista ammattiryhmissä, joista usein puhutaan tekstitaitojen puutteiden näkökulmasta. nonPeerReviewed

Vuonna 2020 Suomeen levisi koronapandemia, ja tartuntojen ehkäisemiseksi asetettiin kokoontumisrajoituksia. Rajoitukset aiheuttivat ongelmia monilla aloilla, niin myös kulttuurialalla, kun monet kulttuuritapahtumat jouduttiin perumaan, jotta tauti ei leviäisi enempää. Rajoitustoimet olivat vaihtelevasti voimassa aina alkuvuoteen 2022 saakka. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan mielipidekirjoituksissa koronarajoitusten ympärille muodostuvia diskursseja kulttuurialan näkökulmasta. Tutkimuksen tavoite on selvittää, millaisia diskursseja mielipidekirjoituksissa esiintyy: millaista kieltä niissä käytetään, miten kulttuurialaan kohdistuneista koronarajoituksista puhutaan ja millaista kuvaa tilanteesta luodaan. Tutkimuksessa käytettävä aineisto on kerätty Helsingin Sanomien mielipidepalstalla vuonna 2021 julkaistuista teksteistä. Mielipidekirjoituksista on poimittu sellaiset, joissa kuvaillaan tilannetta, johon kulttuuriala on pandemian ja rajoitustoimien myötä ajautunut. Aineistoon kuuluu 52 mielipidekirjoitusta, joista on eritelty viisi yleisintä diskurssia: ahdinko-, epäoikeudenmukaisuus-, estämis-, syyttämis- ja tulevaisuusdiskurssi. Aineistoa analysoidaan kielitieteelliseen diskurssintutkimukseen liittyvällä tekstianalyysilla. Tekstianalyysin avulla tulkitaan kielellisten valintojen tuottamia merkityksiä ja tapaa, jolla näitä merkityksiä tuotetaan. Merkityksiä tutkitaan useilla kielen tasoilla: tekstianalyysiin kuuluu kieliopillinen, sanastollinen ja semanttinen analyysi. Morfeemit, sanat, lauseet ja kokonaiset tekstit kantavat valtavaa määrää merkityksiä. Tekstianalyysissa aineistosta nousi esiin affektiiviset sananvalinnat ja metaforat, joita esiintyi läpi aineiston mutta niiden osuus oli korostunut etenkin ahdingon kuvauksissa. Epäreiluusdiskurssille ominaista olivat erilaiset vertailuasetelmat ja rinnastukset, joilla havainnollistettiin esimerkiksi kulttuurialan muista poikkeavaa, heikkoa asemaa ja sitä, miten rajoitukset kohdistuivat eri tavalla eri aloille. Estämisdiskurssissa esiin nousivat estämistä kuvailevat verbit kuten estää, kieltää, kahlita sekä estämiselle vastakohtaisten verbien käyttö vaatimusten esittämisessä: päästäkää kulttuuri kuristusotteesta ja yleisö tulisi päästää pian myös kulttuurilaitoksiin. Syyttämisdiskurssissa syytöksiä esitettiin yleisimmin kysymyksillä, jotka sisältävät syytöksen kuten miksi suomalainen teatteritaide nyt halutaan tappaa, sekä vaikutelmaverbien avulla ilmaistuilla syyttävän sävyisillä väitteillä kuten vaikuttaa siltä, että kulttuurin arvostusta puuttuu. Tulevaisuusdiskurssissa esitettiin vetoomuksia käsillä olevien ongelmien korjaamiseksi ja enteiltiin pahaa, jos tilanteelle ei tehdä mitään: aikapommi on räjähtämässä käsiin nyt. Kokonaisuudessaan aineiston perusteella kulttuurialan korona-ahdinko vaikuttaa koostuvan monenlaisista asioista, joista yksi on rajoitusten aiheuttamat ongelmat. Aineiston perusteella kulttuurialalla koetaan myös arvostuksen puutetta, epäoikeudenmukaista kohtelua ja kannetaan huolta kulttuurin tulevaisuudesta. Lisäksi syyttämisdiskurssissa ilmenneiden havaintojen myötä syntyi mielikuva siitä, ettei kulttuurilla ole aitoja puolestapuhujia: syytökset kohdistuivat useimmiten päättäjiin, jotka vaikuttivat unohtaneen kulttuurialan päätöksenteossa tai pyörtäneen aiemmat lupauksensa kulttuurialan auttamisesta.

Artikkelissa tarkastellaan laadullisen kyselyaineiston (N=180) avulla suomenkielisten, 15–25-vuotiaiden nuorten kokemuksia pelikäytöksestä digitaalisten pelien parissa. Teema-analyysin avulla rakennetut teemat valottavat epäasiallisen pelikäytöksen syitä ja seurauksia, kilpailullisten pelien suunsoittokulttuuria, pelikulttuureissa esiintyvää rakenteellista syrjintää, sekä myönteistä pelikäytöstä. Pelikäytös näyttäytyy artikkelissa monipuolisena ja monimutkaisena kokonaisuutena, johon vaikuttavat niin yksilöiden ominaisuudet ja mieltymykset kuin pelikulttuurien ja yhteiskunnan rakenteet. Artikkelin lopussa esitetään ehdotuksia keinoista vähentää asiatonta pelikäytöstä. This article explores the experiences of online gaming conduct of Finnish-speaking, 15–25-year-old digital gameplayers through qualitative questionnaire data (N=180). Themes constructed through thematic analysis shed light on the reasons and outcomes of hostile online behaviour, trash talk culture prevalent in competitive online games, structural discrimination in gaming cultures, and prosocial online gaming behaviour. Online gaming conduct is shown to be a complex whole impacted by both individual features and preferences and structures in society and game cultures. At the end of the article, suggestions are made for ways of reducing hostile and discriminating online conduct in gaming. peerReviewed

Why are we so afraid of making mistakes? Students in language classes, speakers of non-standard varieties, professionals working abroad – we all share the anxiety of dropping the ball. But where does this anxiety come from? Why do we perceive certain linguistic features as errors in the first place? Is there any inherent faultiness in such features, or is a language error arbitrary? And if it is arbitrary, are errors less real? In this discussion, Maria Khachaturyan, Maria Kuteeva and Svetlana Vetchinnikova zoom in on the social life of variation in language and its uneasy relationship with our normative ideas. After that, Gunnar Norrman and Dmitri Leontjev give their comments. The discussion closes with replies by the first three authors.

Research on multilingualism in the home has approached the family as a fixed unit thus neglecting the dynamic view of the family and its intersection with family language practices. The present study aims to address this gap by focusing on Russian-speaking mothers in Finland who have raised their children bilingually in single-parent as well as in dual-parent families. Russian speakers are the largest minority language group in Finland, and their number is constantly growing. The current study is a contribution to the research on family language practices in the Finnish context. It examines the nexus of shifts in family configurations and language practices and explores how the dynamic changes in family constellations shape language practices in four families. The study reveals that creating new kinships leads to shifts in the language practices of the peripheral family members and that forming voluntary kin can expand heritage language use and enable an overhearer and bystander role for children. Non-residential family members expand the family's linguistic repertoire and support the legitimacy of already established practices. Being sole caretakers enables mothers to encourage language practices that they consider beneficial for their children without encountering any resistance from other family members. peerReviewed

Tässä artikkelissa tarkastellaan kahden kuuron turvapaikanhakijan, Monan ja Omarin, kielikäsityksiä haastatteluaineiston pohjalta. Artikkelin tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten turvapaikkaprosessin aikaiset kokemukset kielistä ovat muokanneet haastateltavien käsityksiä kielistä ja kielikäytänteistä. Tutkimus perustuu lingvistiseen etnografiaan teoreettisena ja metodologisena lähestymistapana. Aineisto koostuu kolmesta etnografisesta haastattelusta, jotka tehtiin vuosina 2015–2017 vastaanottokeskuksissa ja haastateltavien uudessa kodissa. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksesta selviää, että haastateltavien kielikäsitykset ovat muokkautuneet tilassa, ajassa ja erilaisten arvojärjestelmien ja sosiaalisten käytänteiden, kuten turvapaikkaprosessin, keskellä. Uudet opitut kielet ovat haastateltaville kielellisesti saavutettavampia kuin aiemmat käytetyt kielet ja kielikäytänteet.

During the past decade, the field of family language policy has broadened its scope and turned its attention to diverse family configurations in versatile sociolinguistic contexts. The current study contributes to this endeavor by focusing on two single-parent families who live in Finland and who strive to support Russian as a family language. Applying nexus analysis as an epistemological stance and as an analytical lens, the study takes an emic perspective on family language policy. Furthermore, it examines how family language policy is manifested and negotiated during mother–child play and what discourses shape it. The findings reveal two contrasting ways in which family language policy is manifested and negotiated in the families. Confident family language policy in one of the families is informed by the mother’s historical body (i.e., prior experience of raising children bilingually), while in the other family, discourse in place represented by divergent language ideologies plays a significant role in shaping family language policy and is connected with hesitant decisions about language use in the family.

This comparative study looks into Russian speakers’ acculturation in Finland and Latvia by contrasting their cultural involvement and cultural preference Carlson and Güler (J Int Migr Integr 19:625–647, 2018. 10.1007/s12134-018-0554-4) with their self-reported news media use. Drawing on survey data collected from both countries (N = 224), the findings show that participants in both countries scored closer to biculturalism than monoculturalism. Majority of the respondents report predominantly engaging with non-Russian news media sources. However, regardless of the societal context, respondents who were more engaged with Russian news media sources also scored higher on cultural preference (towards Russian culture of origin). Further significant differences and implications are discussed.

nonPeerReviewed

This article explores the language practices and choices of four teachers in a co-located kindergarten in Finland. Following Finland’s official bilingualism, the education system is built on two tracks –Finnish and Swedish. As official languages of Finland, the two languages share the same status, but since Finnish is the registered language of the vast majority of the population, Swedish can be seen as a de facto minority language –one reason why Swedish education has been seen as an important space for maintaining Swedish language and culture. This constitutes an important perspective for research on Finnish and Swedish early childhood education units that are located in the same building. In this article, the language practices and choices of four kindergarten teachers are examined.The teachers workedin different groups: two of them in Swedish groups and two in Finnish groups. These teachers’ everyday activities were observed and recorded,and the teachers were interviewed about their language practices and choices. Through data source and methodological triangulation, this article illustrates how the teachers worked side by side in collaboration and across language borders, and thus created a feeling of community between the Finnish and Swedish groups. Sharing some of the spaces and activities broadened the space and made it more bilingual. At the same time, the teachers’ language practices gave extra support to Swedish, which was used not only in the Swedish groups but also with bilinguals in the Finnish groups. peerReviewed

This study investigates the formal verbalizations of evaluation used by four beginning L2 learners of Finnish from a dynamic usage-based perspective. Longitudinal data collected weekly were used to investigate what kind of constructions learners use to express evaluation and how these interact and develop over time. The results show that when a new construction is acquired in the L2, another related construction might regress. The results also point to increased variability in the construction during a phase of rapid development and reduced variability in the phases of regression or slower progress. These findings add to our understanding of a developing L2 as a system in which changes in one aspect have the potential to bring about changes in interconnected aspects. The variability patterns found in the learners’ developmental trajectories add to the growing body of research that proposes variability as meaningful in the learning process.

Kieliparipäiväkodit, -koulut ja -kampukset sekä kaksikielinen koulutus suomeksi ja ruotsiksi ovat herättäneet keskustelua jo reilun vuosikymmenen ajan. Kieliparitoiminta suomen- ja ruotsinkielisten yksiköiden välillä voi tarjota mahdollisuuksia monenlaiseen yhteistyöhön ja monikieliseen työskentelyyn. Samalla suomenkielisten määrällinen enemmistöasema voi aiheuttaa haasteita ennen kaikkea ruotsin kielen näkökulmasta, vaikka kielillä onkin sama asema kansalliskielinä. Väitöskirjassani tarkastelen erään kieliparipäiväkodin kielipolitiikkaa, kansallisten ohjausdokumenttien vaikutusta kielipolitiikkaan sekä päiväkodin varhaiskasvattajien kielellistä toimintaa. Tutkimustulokseni osoittavat, että toiminta päiväkodissa pohjautui sekä rinnakkaiseen yksikielisyyteen että dynaamisempaan kaksikielisyyteen. Kieliparipäiväkodit voivatkin tarjota mahdollisuuden hedelmälliselle yhteistyölle, mikäli yhteistyö suunnitellaan hyvin molemmat kielet ja konteksti huomioon ottaen., Co-located kindergartens, schools, and campuses as well as bilingual education in Finnish and Swedish have been discussed lively over a decade. Co-located kindergartens and schools can create possibilities for co-operation and multilingualism. At the same time, co-locations can be seen as challenging from the point of view of Swedish language. Despite the equal status as national languages, Finnish can be seen as de facto majority language. In my doctoral thesis, I examined the language policy of a co-located kindergarten as well as the possible effect that national steering documents have on kindergarten’s language policy. In addition, I examined the language use of the teachers. The results show actions that were based on both parallel monolingualism and more dynamic bilingualism. Thus, co-located kindergartens can be seen as a possibility for fruitful co-operation between the units if the co-operation is planned well and both languages and the context are taken into consideration.

nonPeerReviewed

This paper seeks to advance research on the nexus of language, work-related training and affective capitalism by focusing on an entrepreneurship workshop organized for newly arrived refugees in Germany. Despite the occupational orientation, the primary objective of the workshop was not establishing a business but “empowering” the participants by guiding them to adopt “an entrepreneurial mindset”. To delve deeper into this ‘will to empower’, the study brings together the perspectives of governmentality studies, ethnography, discourse studies and affect studies. To investigate in more detail the evocation of the ‘entrepreneurial mindset’, the study draws on ethnographic data collected in the context of the workshop and focuses on a particular discursive resource, the genre ‘elevator pitch’. The analysis examines how this genre operated as a technology of government by allowing an attempt at modulating the affective states and attachments of the participants so as to evoke an affective configuration characterized by hardness, resilience and diligence, but above all by aspiration, optimism and confidence: faith in oneself, and a horizon of hope that the possibility of self-employment created. The concluding section discusses this subjectification regime as a manifestation of contemporary affective capitalism, in the context of forced migration and beyond, in the light of recent social and sociolinguistic research.

Tässä artikkelissa esitellään dynaamista käyttöpohjaista lähestymistapaa (dynamic usage-based approach), joka tutkii oppijankieltä dynaamisena systeeminä. Soveltavan kielitieteen kentällä dynaamisten systeemien näkökulmaa on sovellettu laajasti: esimerkiksi monikielisyyden, kielipolitiikan ja sosiolingvistiikan kysymyksiä on lähestytty dynaamisten systeemien näkökulmasta (ks. tiivistelmää teoriaa soveltavista tutkimuksista Hiver, Al-Hoorie & Evans 2021). Kun tutkimuksen keskiössä on kielenoppiminen, tarkastellaan oppijankieltä dynaamisena systeeminä, joka on vuorovaikutuksessa oppijan sosiaalisen ja materiaalisen ympäristön kanssa, ja jonka osat ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Näiden vuorovaikutussuhteiden myötä oppijankielessä tapahtuu ajan myötä muutoksia, ja oppijan kielitaito kehittyy. The paper presents a relatively new theoretical framework in the field of applied linguistics, more specifically, in the context of second language acquisition. Dynamic usage-based approach is a combination of complex dynamic systems theory and usage-based approaches, and it sees language development as an individual, dynamic process. In this view, L2 constructions are seen to emerge non-linearly when an L2 learner uses the L2 for the purposes of interaction. This paper focuses on some key aspects of the development of L2 learners’ repertoire, namely individual learning trajectories, non-linear development, variability, and dynamics of L2 constructions. peerReviewed

Involving speakers in research on their linguistic practices has been at the core of sociolinguistics since the inception of the field. In contrast to social sciences, however, sociolinguists have rarely addressed the issues surrounding the participation of those involved and engaged in the research process. This paper aims at reviewing the state of the art and outlining critical dimensions and aspects with relation to participation. We explore previous studies and study designs with the help of the following questions: Who has been involved? How and with what impact have stakeholders participated in different strands of sociolinguistic research? Current developments are presented and reviewed with particular reference to language expertise of those outside academia, as manifested in everyday talk about language, and the link between the production of this knowledge and social inequalities. We point out that the interconnectedness of everyday language expertise and social (in)equality can only be interpreted in highly localised contexts, whose diverse understandings and conceptualisations provide and, at the same time, limit the possibilities of social transformation. peerReviewed

Tutkimuksessa tarkastellaan Sanoma Media Finlandin verkkosivuilla esiintyviä ohjailevia lauseita eli direktiivejä. Tutkimuksella on kaksi tavoitetta: ensinnäkin selvittää, mitä kielellisiä rakenteita verkkosivujen direktiivi-ilmauksissa käytetään, ja toisekseen ottaa selvää, mitä direktiivien sävykategorioita nämä verkkosivuilla esiintyvät direktiivit muodostavat ja missä määrin. Aineisto koostuu 283 kirjallisesta direktiivistä, jotka kerättiin Sanoma Media Finlandin verkkosivuilta. Direktiiveiksi katsottiin kaikki sellaiset lauseet ja otsikot, joiden funktiona oli vaikuttaa lukijan toimintaan tai joissa ilmaistiin, mitä jonkun tai jonkin tahon on esimerkiksi sallittua, kiellettyä, pakollista tai kannattavaa tehdä. Direktiivisyyttä tarkastellaan Ison suomen kieliopin verkkoversion pohjalta hyödyntäen myös erityisesti Yrjö Laurannon väitöskirjassaan esittämiä ajatuksia direktiivisyydestä. Ohjailun sävyn tulkinnassa hyödynnetään myös deonttisen modaalisuuden teoriaa. Aineistossa direktiivisyyttä ilmaistaan kielellisesti monin tavoin ja tavat esiintyvät joskus myös yhdessä. Tutkimuksen perusteella keskeisimmät direktiivisyyden ilmaisimet yrityksen verkkosivujen yhteydessä ovat yksikön 2. persoona, erityisesti imperatiivissa, sekä modaaliverbit. Imperatiivi on spesifeistä rakenteista yleisin, mikä on direktiiviteorian perusteella odotuksenmukaista. Imperatiivi- ja indikatiivimuodot yhteenlaskettuina yksikön 2. persoonaa esiintyy noin 66 prosentissa aineiston direktiivejä. Noin 48 prosentissa direktiiveistä esiintyy modaalisia verbejä, joista ylivoimaisesti yleisin on voida-verbi. Lisäksi tietyt sanat kuten "edellyttää", "suositella", "välttämätön" ja "vapaaehtoista" ohjaavat direktiiviseen tulkintaan niissä lauseissa, joissa ei ole 2. persoonan muotoja eikä modaaliverbejä. Aineistoa käsitellään luokittelumenetelmällä, eli aineiston tapausjoukosta muodostetaan ryhmiä niitä yhdistävien piirteiden perusteella. Tutkimuksen perusteella yleisin tapa ohjata lukijaa on ohjein, neuvoin tai vinkein. Ohjemaisille direktiiveille on yhteistä, että niissä ilmaistiin tapaa tai paikkaa, eli miten tai missä jonkin asian voi tehdä. Toiseksi eniten aineistossa on kehottavia direktiivejä, joita yhdistää imperatiivimodus ja tietynlainen neutraalius. Imperatiivia esiintyy myös muissa direktiiviluokissa, joiden käyttömerkitys on ohjailun kannalta erikoistuneempi. Aineiston lupadirektiiveille on yhteistä modaaliverbit "voida" ja "saada" sekä nesessiivinen rakenne "on mahdollista". Verkkosivuilla esiintyi myös muutamia suosituksia ja toiveita, kieltoja, varoituksia ja muistutuksia sekä kutsuja. Kokonaisuuden kannalta Sanoma Median verkkosivujen direktiivisyyden tavoitteita voisi kuvata auttavaksi, markkinoivaksi ja luvanantavaksi.

peerReviewed

This special issue has been inspired by presentations and discussions which took place during the first workshop of our NOS-HS research network ‘The Politics and Ideologies of Multilingual Writing’ (Stockholm University, 27-28 May 2021). In this issue, we explore translingual and translocal perspectives, zooming in on various aspects of writing, from its legitimacy to its localities. Our focus is on writing for publication by authors with multilingual repertoires and/or working in multilingual settings. Unlike previous research, which focused on academic, journalistic, and creative writing as separate domains, we aim to bring together researchers working in different subfields of linguistics, literary studies, and education, giving ways to new understandings of translingual and translocal dimensions in our writing.

This retrospective review applies a language socialisation perspective in examining the findings of a four-year research project on Swedish immersion in Finland. Findings from nine sub-studies within the project are reported with a point-of-view from three key actors’ (teachers, students, and parents) language socialisation processes. Results show that a special feature of immersion teacher socialisation is its continuous attention toward the additive multilingual nature of immersion education, which requires sustained attention to multilingual language use and development. Students in Swedish immersion are socialised into the use of multiple languages in school and act as socialisation agents also outside school. They bring the immersion language to their homes and influence the family language use. Immersion may thus have a considerable influence on how majority language speakers self-identify as language users. Altogether, the sub-studies demonstrate that the benefits of immersion education extend well beyond learning success of students.

Tutkimus tarkastelee suomenkielisen nuorisokirjallisuuden seurustelusanastoa ja sen muutoksia 1920–2010-luvuilla. Tutkimuksen tavoite on luoda yleiskatsaus suomenkielisen nuorisokirjallisuuden seurustelusanastosta sadan vuoden ajalta. Seurustelusanastolla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa sanastoa, jota käytetään puhuttaessa romanttisesta kiinnostuksesta, romanttisten tunteiden tunnustamisesta, kumppanista, pariskunnista ja seurustelusta tai tapailusta sekä eroamisesta. Tutkimuksen tarkoitus on kuvailla, millaista seurustelusanastoa eri vuosikymmenillä esiintyy, miten seurustelusanasto on muuttunut sekä miten yhteiskunnan asenteet ja odotukset parisuhteita kohtaan näkyvät sanastossa. Analyysin kohteena on siis sanojen alkuperä, mahdolliset merkityksen muutokset sekä se, miten nuortenkirjojen sanavalinnat heijastavat yhteiskunnan seurustelu- ja parisuhdenormeja. Tutkimuksen aineisto koostuu 65 nuortenkirjasta ja 1222 katkelmasta. Katkelmia on poimittu niin hahmojen repliikeistä, ajatuksista, kirjeistä kuin päiväkirjamerkinnöistäkin. Aineisto on jaettu viiteen kategoriaan: kiinnostuksen osoitus ja ihastus, rakastuminen, tapailu ja seurustelu, kumppanin nimitykset sekä eroaminen ja torjuminen. Näistä suurimmat luokat ovat kiinnostuksen osoitus ja ihastus sekä tapailu ja seurustelu. Selvästi vähiten katkelmia on eroaminen ja torjuminen -kategoriassa. Tutkimus on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, ja analyysissa on hyödynnetty teoriapohjana etymologiaa, sosiolingvistiikkaa, semantiikkaa, pragmatiikkaa ja fraseologiaa. Merkittävä osa aineistosta koostuu pitää, tykätä, flirttailla tai ihastua -tyyppisistä yleiskielisistä verbeistä, joiden merkitys ei ole muuttunut vuosien aikana. Analyysissa käydään läpi näiden sanojen erilaisia käyttötapoja ja -konteksteja. Sanaston muutokset näkyvät näiden sanojen synonyymien, kuten hakkailla tai olla lääpällään, esiintyminä. Arkikieliset ilmaukset ja slangisanat ovat tyypillisesti nuorison suosiossa tiettynä ajanjaksona, ja usein ilmaukset vaihtuvat nopeasti. Yleisesti ottaen vaihtelua sanastossa alkaa näkyä kunnolla vasta 1980-luvulta eteenpäin. Tutkimustulokset osoittavat, miten vahvasti yhteiskunnan parisuhteille asettamat normit ja asenteet näkyvät nuortenkirjallisuuden sanavalinnoissa. Ensimmäisten kolmen vuosikymmenen aikana seurustelun odotetaan päätyvän naimisiinmenoon. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että tunteet tuodaan herkästi esiin suoraan kosinnalla. Asenteet näkyvät myös siinä, miten kumppaneihin tai potentiaalisiin kumppaneihin viitataan. Eropuheet ovat ensimmäisillä vuosikymmenillä kosinnasta kieltäytymistä. Kirjoissa on tyypillistä se, että kun suhteeseen on päädytty, ei eroamisia juurikaan tapahdu. Suhtautuminen romanttisiin tapaamisiin näkyy myös muutoksina siinä, miten sellaisia sanoja kuten seurustelu käytetään. Seurustelu-sana on muuttunut tarkoittamaan vakiintuneessa parisuhteessa oloa. Tutkimus on osa sekä suomen kielen että lasten- ja nuortenkirjallisuuden tutkimuskenttää. Se täydentää omalta osaltaan nuorten kielen ja seurustelusanaston tutkimusta ja avaa lisäksi nuortenkirjallisuudessa näkyviä seurusteluun liittyviä asenteita eri vuosikymmenillä. Lisäksi tutkimus osoittaa kaunokirjallisuuden sopivan aineistoksi monenlaiseen kielentutkimukseen.

This special issue contributes to scholarship on language and affective economy by exploring the role played by affect in shaping work and workers under current configurations of capitalism. We take as a starting point the observation of increased valorisation and instrumentalisation of affect in the contemporary phase of capitalism. In this editorial introduction to the special issue, we set the scene by first outlining our questions, aims and objectives. Subsequently, we situate the contribution made by this issue in a larger social theorisation of affect and capitalism, particularly the notion of affective capitalism, and reflect on how this theorisation can contribute to sociolinguistic scholarship on work. The introduction concludes with an outline of the articles in this special issue, highlighting the way, empirically and conceptually, each article contributes to our understanding of the intersections between language, work and affective capitalism.

This qualitative study explores the changes that a specific group of knowledge workers – language professionals in Finland – have undergone in their work and how they perceive the meaningfulness of their work as a result. The data presented in this article has been collected through group interviews and is part of a larger data set. To make sense of our data, we use thematic analysis and the framework of meaningful work presented by Rosso et al. For some of our research participants, the factors of meaningful work are present. For others, changes in work, such as platform work and outsourcing, have reduced autonomy and development possibilities. We conclude by discussing the implications of our findings.

peerReviewed

This article takes up a central question of Kirsti Siitonen’s dissertation – how advancedness in Finnish as a second language can be characterized – and investigates it from the perspective of research terminology as well as the lived experience of language users. We first discuss how and with what implications advanced learners of Finnish have been referred to in the research literature, i.e. whether they have been regarded as learners, speakers or other kinds of language users. Applying a small stories approach to interview data from different research projects, we then explore what advancedness means to such language users themselves. We conclude that advanced learners navigate a complex sociolinguistic context in which their place is not self-evident. Insights into their experiences contribute to debates about the migration – or recruitment – of highly educated professionals who need very advanced Finnish skills in order to work in their field in Finland. peerReviewed

This article examines ways in which Finnish Instagram users employ hashtags in their posts. Hashtags are not used only to link posts with the same tag together but also to guide readers ́ interpretations. The research material consists of 1,500 Instagram posts by private Instagram users with open accounts who have written their updates mainly in Finnish language. Findings indicate that the Finnish users employ hashtags 1) as topic tags, to highlight the subject and theme of the post; 2) as additions, to provide the necessary information for the interpretation of the post; and 3) as evaluative meta comments regarding the emotions connected with the post, the values of the writer and the tone of the post. The study has implications for the understanding of everyday construction of meaning in social media.

Artikkelin tavoite on selvittää, miten neuvolan terveydenhoitajat käyttävät puheessaan kieltä, erityisesti englannin kieltä, ei-suomea-puhuvien asiakkaidensa kategorisointiin. Tutkimuksessa hyödynnetään jäsenkategoria-analyysiä (Schegloff, Emanuel A. 2007. A tutorial on membership categorization. Journal of Pragmatics 39(3). 462–482) osoittamaan, miten englannin kielen osaaminen maahanmuuttostatuksen ja syntyperäisen englannin puhujan normin ohella näytti olevan määräävin tekijä siinä, miten terveydenhoitajat kategorisoivat siirtolaistaustaisia asiakkaitaan. Tutkimustulokset osoittavat kuinka vahvasti jäsenkategoriapohjainen luokittelu näkyy institutionaalisessa päätöksenteossa, ja ne korostavat kielen roolia tässä luokittelussa. Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, miten merkityksellisiä asioita koettu englannin kielen osaamisen taso ja syntyperäisen kielenpuhujan normi ovat siirtolaistaustaisten asiakkaiden kategorisoinnissa. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että englannin kielen osaamisesta on tulossa yhä tärkeämpi osa ammattitaitoa suomalaisessa työelämässä, myös terveydenhuoltoalalla. Olisikin tärkeää ymmärtää asiakkaiden kielitaidon vaikutus heistä terveydenhoitajille muodostuvan mielikuvan muotoutumisessa ja missä määrin tämän mielikuvan muodostuminen liittyy syntyperäisten kielenpuhujien mallin eli standardikieli-ideologian ihannointiin (Milroy, James. 2001. Language ideologies and the consequences of standardization. Journal of Sociolinguistics 5. 530–555). The aim of this paper is to examine how nurses in family clinics use language, and clients’ perceived English proficiency in particular, when categorizing their non-Finnish-speaking clients in their talk. Through membership categorization analysis (Schegloff, Emanuel A. 2007. A tutorial on membership categorization. Journal of Pragmatics 39(3). 462–482), this study shows that perceived proficiency in English, along with migration status and reliance on the native English speaker norm, seemed to be the most decisive elements in how the nurses categorized their migrant clients. The findings demonstrate the power of categorization as an instrument in institutional decision-making and highlight the role language plays in these categorizations. In particular, the study shows how influential perceived English language proficiency and the native speaker norm are in how nurses categorize their migrant clients. The findings suggest that being able to interact with clients in English is becoming a more and more important skill in working life in Finland, also in the health care sector. It would be important to understand how influential perceived language proficiency is in the way nurses conceptualize their clients, and to what extent this relates to the standard language ideology (Milroy, James. 2001. Language ideologies and the consequences of standardization. Journal of Sociolinguistics 5. 530–555). peerReviewed

In this article, we apply critical discourse analysis and ethnography to examine conceptionsand experiences of inclusive interaction and language use in the context of eldercare in aretirement home. Our data consist of interviews with residents, nurses and managers intwo bilingual eldercare units, as well as ethnographic observations of communication andlanguage use in these units. Our analysis focuses especially on language ideologies andmetalinguistic aspects of inclusive language in the context of eldercare. On the basis of ouranalysis, we suggest that four elements are particularly central to elderly-centric language: 1)the quality, quantity and tone of interaction; 2) the practices of addressing people and usingnames; 3) the use of mother tongue and multilingualism; and 4) the significance of touch andother multimodal interaction. The results indicate that the care units are both a home for theresidents and a working place for the nurses and managers. These diverging positions generatedifferent needs and expectations for interaction and language use: while the nurses aim tofunction well in their work in order to make everyday care sensible and efficient, the residentsdesire conversation, chatting and shared activities. Nurses emphasize understandability andclarity of speech, whereas residents focus on social bonding and interaction. The results alsoindicate that methods such as supported mutual interaction between the elderly residents, aswell as the activating use of music, could increase inclusive interaction in the retirement home.

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

This paper examines how the shift to knowledge and innovation economy has created new sites for the commodification of language and communication in the context of organizational consulting. The data come from a consultant-led development and training program of the management teams of a Finnish educational organization. In the study, the year-long training was videotaped (45 h) and followed ethnographically. By using rhetorical discourse analysis as a method, we examine how the consultant-led training activities present the role of language and communication in changing working life. The results show how the activities factualize the transformation of work and the centrality of language in this transformation. They conceptualize language and communication as key elements of professional competence and resources for organizational improvement. Moreover, they construct causal relations between organizational success and the ability to assess and modify one’s own communicative behavior. With its focus on language awareness and contextual variation the training differs from settings examined in previous studies where the mechanisms of commodification are based on standardization practices. In conclusion, we reflect the training programs both as indicators and vehicles for social change and discuss how they act as spaces where the new worlds of work are discursively construed.

Katharina Ruuskan suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa maanantaina 9. marraskuuta 2020. Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Peter De Costa (Michigan State University) ja kustoksena professori Minna Suni. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Assemblage is one way to examine complexities in today’s world. In Deleuzian thinking, assemblage refers to both the act of assembling diverse elements and the arrangements of these elements for a specific purpose. Importantly, it is the interaction between elements that allows the assemblage to become more than the sum of its parts. Applying this concept to long-term research on Cold Rush – the transformation of the Arctic commons into commodities – I argue that examining the boom, bust, and buzz around the commons can be fruitfully conceptualised and studied with assemblage. This approach brings with it an ontological shift from binaries into multiplicities and multiple temporalities. Assemblage also sheds light on the role of discourse in these transformations and shows how language gains its productive force only in collaboration with other elements.

peerReviewed

Arvioitu teos: Sirkku Lesonen: Valuing variability. Dynamic usage-based principles in the L2 development of four Finnish language learners. Groningen Dissertations in Linguistics 184. Groningen: Rijksuniversiteit Groningen 2020. 310 s. isbn 9789403426747. Saatavilla verkossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-94-034-2675-4.

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

The Medical English course at the University of Oulu (Finland), which is compulsory for 200 first-year medical students, is designed to enhance professional English language communication focusing on work life relevance. The course design utilized the action-oriented approach promoted by CEFR CV (2018), to support the active use of language through various simulation activities. This paper describes specifically the final assignment of the Medical English course, which is integrated with the Clinical Psychology course. Having discussed topics in Finnish in groups, complementing the lectures in the Clinical Psychology course, students present in English what they have learnt in these discussions in the framework of a student conference. While preparing for the conference, the students create a poster presentation in teams. During the conference, they present the posters and, thus, practice communication relevant to work life. In this assignment, they must actively apply cross-linguistic mediation and use mediation strategies to explain new concepts and simplify the source text. Traditionally, the assignment requires students to participate in a simulated real-time faceto-face conference both as presenters and attendees. However, due to the Covid-19 pandemic, we used an alternative solution: a hybrid conference of asynchronous presentations with real-time Q&A forums in online posts. The new design similarly provides students with stimuli to activate all modes of communication (production, reception, interaction and mediation) simultaneously. This article reports on this novel solution for the assignment together with its context and the course design in relation to mediation scales and descriptors. Moreover, an analysis of the self-assessment forms between the student cohorts in 2019 and 2020 allows an insight into the learners’ experiences. The results show that students perceive the assignment as an authentic communication task, which enhances their engagement and autonomy in the learning process. peerReviewed

peerReviewed