Search

Tämän tutkimuksen toimeksiantaja, Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura, toivoo saavansa tietoa siitä, millainen vaikutus seuran organisoimilla historiakerhoilla on ollut kerholaisille itselleen ja myös laajemmin kulttuuriperintökasvatuksen ja yhteiskunnan saralla. Historiakerhoja on tuotettu vuodesta 2016 lähtien ja niitä on ollut yhteensä 18 paikkakunnalla. Tutkimus on luonteeltaan fenomenografinen tutkimus. Aineisto kerättiin historiakerholaisille osoitetun sähköisen kyselylomakkeen avulla loppuvuodesta 2019. Aineistoon lukeutuvat myös kerho-ohjaajien vuosina 2016-2019 kirjoittamat raportit kustakin historiakerhokaudesta. Aineisto analysoitiin fenomenografista analyysitapaa hyödyntäen. Fenomenografisen analyysin tarkoituksena oli tuoda esiin historiakerholaisten ja historiakerho-ohjaajien käsityksiä historiakerhoista ja kulttuuriperinnöstä sekä niiden merkityksestä. Keskeisenä tuloksena tutkielmassani voidaan pitää sitä, että historiakerhotoiminnalla on merkitystä kerholaisille itselleen. Historiakerhojen ajoittuminen koulupäivän jälkeiseen aikaan, sen sisällölliset ratkaisut sekä koulutunnista poikkeava tekeminen nousevat ensisijaisesti esiin tarkasteltaessa kerhon merkityksellisyyttä ja vaikuttavuutta. Kerho luo nuorelle ajan ja tilan olla jossain, osallistuen niin halutessaan. Historiakerho myös osallistaa pohtimaan ja tuottamaan kulttuuriperintöä laajasti. Parhaimmassa tapauksessa historiakerhon teemasta täysin kiinnostumaton kerholainen onkin motivoitunut osallistumaan tavalla, jota tavallisella koulutunnilla ei ole tapahtunut. Historiakerho on myös vaikuttanut kerholaisten menestymiseen koulun historiantunnilla. Ohjaajille itselleen kerhon ohjaaminen on ollut mielekästä, vaikka haasteitakin on ollut. Suurimmat haasteet liittyvät ohjaajien näkökulmasta kerholaisten ikään, osallistujamääriin ja sopivan kerhoajankohdan löytämiseen. Opetussuunnitelman ulkopuolisena toimintana historiakerho vaikuttaisi olevan mielekäs aktiviteetti, muodostaen koululaiselle eheän koulupäivän. Aineistosta käy ilmi, että historiakerhoon on osallistunut nuoria, jotka eivät lähtökohtaisesti ole olleet kiinnostuneita historiasta, mutta silti he ovat osallistuneet kerhoon ja haluavat jatkaa siellä. Jokin elementti saa nämä nuoret palaamaan historiakerhoon kerta toisensa jälkeen. Kerho vaikuttaisi siis täyttävän jonkin oleellisen sosiaalisen tarpeen. Tällä on laajempi merkitys tarkasteltaessa esimerkiksi nuorten syrjäytymiskehitystä yhteiskunnassa.

Peruskoulun kerhotoimintaa on kehitetty runsaasti tutkimusta edeltävän kymmenen vuoden aikana. Viime vuosien hankkeet ja suositukset kohdistavat muutospaineita koulun toiminnalle koko koulupäivän rakenteen tasolla. Tutkimuksessa lähestyttiin koulun kerhotoimintaa erityisesti opetussuunnitelman, joustavan koulupäivän ja kerhotoiminnan laatukriteerien kautta. Lisäksi käsiteltiin kerhotoiminnan yhteyttä oppimiseen, kouluviihtyvyyden parantamiseen ja lasten hyvinvointiin. Opettajan toimiminen kerhonohjaajana oli myös yksi näkökulma kerhotoimintaan. Tämän mixed methods -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ja kuvata, millaisena peruskoulun kerhotoiminta näyttäytyy kerhoa ohjanneille peruskoulun opettajille. Tämän lisäksi selvitettiin ja kuvattiin, miten ensimmäisen vuoden luokanopettajaopiskelijoiden peruskoulun kerhotoimintaa koskevat näkemykset eroavat kerhoa ohjanneiden peruskoulun opettajien näkemyksistä. Kerhonohjaajina toimineilta opettajilta aineistoa kerättiin kyselylomakkeella, johon saatiin 36 analysoitavaa vastausta. Lisäksi neljää kyselylomakkeeseen vastannutta opettajaa haastateltiin tutkimustulosten laajentamiseksi ja syventämiseksi. Eri aineistojen käyttäminen paransi myös tutkimuksen luotettavuutta. Ensimmäisen vuoden luokanopettajaopiskelijoilta (n=61) kerättiin aineisto samalla kyselylomakkeella kuin opettajiltakin. Tutkimuksessa käytetty kyselylomake sisälsi suljettuja ja avoimia osioita. Näin ollen jo kyselylomakkeesta saatiin sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Likert-asteikolliset väittämät luokiteltiin analyysivaiheessa osioihin, joissa oli samaa aihepiiriä koskevia väittämiä. Väittämistä laskettiin keskiarvoja ja -hajontoja, minkä lisäksi tarkasteltiin vastausten jakaumia. Avointen osioiden vastauksia analysoitiin etsimällä vastauksista teemoja ja luokittelemalla vastaukset teemojen mukaan. Eri teemoihin asettuneiden vastausten lukumääriä laskettiin. Opettajien ja opiskelijoiden vastausten jakaumia verrattiin ristiintaulukoimalla, ja erojen tilastollinen merkitsevyys varmistettiin Mann Whitney U -testillä. Opettajien haastattelut litteroitiin ja teemoiteltiin. Haastattelut jakautuivat viiteen luokkaan, joilla kaikilla oli myös väitemuotoista yläluokkaansa eritteleviä ja tarkentavia alaluokkia. Tutkimuksessa saatiin selville, että kerhoa ohjanneet opettajat näkevät kerhotoiminnan hyvin myönteisessä valossa niin lasten, koulun kuin itsensäkin kannalta. Opettajien mielikuvissa kerhotoiminta vastasi sille perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa (OPH 2004; OPH 2014) asetettuja tavoitteita ja tehtäviä erityisesti harrastuneisuuden osalta. Harrastamisen mahdollisuuden opettajat liittivät tasa-arvon lisäämiseen. Opettajille kerhot näyttäytyivät lisäksi paikkana, jossa lapsi saa onnistumisen elämyksiä ja siten paremman itsetunnon ja apua koulunkäyntiin. Opettajat kokivat kerhotoiminnan myös lisäävän lasten kuulumista koulun yhteisöön. Opettajien mielestä kerho on paikka sosiaalisten suhteiden hankkimiselle ja kehittämiselle. Onnistunut kerhotoiminta on opettajien mielestä osallistavaa. Kerhoa ohjanneiden opettajien mielestä opettaja on hyvä kerhonohjaaja, vaikka koulutus ei annakaan kovin paljoa eväitä kerhonohjaajana toimimiseen. Kerhoista opettaja saa itselleen oppilaantuntemusta, nautintoa ja välineitä oman työnsä kehittämiseen. Opiskelijoiden käsitykset kerhotoiminnasta eivät vastanneet täysin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden määritelmää kerhotoiminnasta. Vastauksista heijastui myös opiskelijoiden epävarmuus: kerhotoiminta, opettajan työ ja koulun arki ovat opiskelijoille vielä vieraita. Opiskelijoiden ja opettajien näkemykset erosivat toisistaan erityisesti muutamassa kohdassa. Opiskelijat eivät kokeneet kerhotoiminnan kuuluvan kovin vahvasti koulun tehtäviin. Lisäksi opiskelijat kokivat, että opettaja ei ole kovin hyvä kerhonohjaaja. Opiskelijat pitivät tärkeänä, että kerhotoiminta on turvallista, ja pitivät onnistunutta kerhotoimintaa jopa ei-tavoitteellisena toimintana. Jatkossa olisi tarpeen keskittyä siihen, että kerhotoiminta oikeasti osallistaa lapsia. Kerhotoiminnan vapaaehtoisuudesta tulee pitää huolta myös joustavan koulupäivän yhteydessä. Opettajien koulutus ei juurikaan valmista kerhon ohjaamiseen. Opettajien näkemyksiä heidän kasvatuksellisesta tehtävästään tulee laajentaa vastaamaan muuttuvaa koulupäivää ja kehittyvää koulun tehtävää.

Kerho-opas on tarkoitettu toisaalta toimimaan materiaalina luonnontieteiden kerho-ohjaajakoulutuksessa mutta toisaalta se toimii hyvin myös kerho-ohjaajan käsikirjana.

Many countries have begun to adopt computer science (CS) and computational thinking (CT) into national curricula of compulsory education and upper secondary education. It is argued that learning rigorous CS concepts not only secures a workforce for the future’s digital industries but also benefits all students by improving their problem-solving and logical reasoning skills. However, the popularity of CS as a university major declined in the beginning of the 21st century, resulting in the development of a range of student outreach activities to engage young students in the study of computing. This thesis originated from this need to attract and retain students in the CS field. The focus of this research is in understanding how the outreach impacts student’s development of an interest in computer science and engineering studies. The impact is considered from both long-term (from 3 months to 3–5 years) and short-term (ca. 1 week) perspectives. There were two contexts in this study: game programming workshops organized during summer holidays, and technology and programming club events. This dissertation comprises six articles that consider the impact using mixed methods: while qualitative methods were dominant, quantitative methods were also used. The impact of outreach seems to be two-fold. On one hand, this study indicates that the outreach indeed impacts positively on students’ interest towards computer science and engineering studies from the long-term perspective. This positive impact was either “confirmatory” (confirms earlier career aspirations) or “emergent” (individual interest emerges due to participation). On the other hand, there were students whose plans were not affected by the outreach, or, moreover, were disengaged from CS due to the workshop. This latter finding can also be seen as a positive result as the students can make better informed choices due to these experiences. The results suggest that to be able to affect student interest in pursuing CS degrees, it is important to expose students to rigorous CS concepts in a hands-on manner. It is also important for the content to be engaging but at the same time comprehensible to all students. The results also call for more long-term evaluation of student outreach impact on interest development.

Tutkimusten mukaan varhaislapsuudessa muodostuneet asenteet tiedekasvatuksesta vaikuttavat lasten tieteen oppimiseen myöhemmin. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, millaista on lasten tutkiva toiminta heille järjestetyissä tiedekerhoissa, ja mikä tutkimisessa innostaa lapsia. Tutkimuksen aineisto kerättiin yksityisessä päiväkodissa 5–6-vuotiaille lapsille järjestetyissä tiedekerhoissa. Kerhoissa oli 5 erilaista teemaa. Kerhokertoja oli 9 ja kerhoihin osallistui yhteensä 7 lasta. Tiedekerhot videoitiin ja videot litteroitiin tekstiksi. Aineisto analysoitiin laadullisesti. Tiedekerhoihin osallistuneet lapset olivat kiinnostuneita tutkimisesta. Lapset toivat esille, että tutkiminen oli heistä innostavaa ja mielekästä toimintaa. Lapsille tärkeää oli itse tekeminen ja kokeminen sekä havaintojen ja ajatusten jakaminen toisten lasten kanssa. Sosiaalisen ympäristön lisäksi tiedekerhoissa korostui välineiden merkitys. Kun lapsilla oli riittävästi tarvittavia välineitä, he keskittyivät tutkimiseen paremmin kuin silloin, kun heidän piti vuorotella välineiden käytössä. Tulokset vahvistavat aiempaa käsitystä, että lasten tutkimisessa keskeistä on itse tekeminen ja kokeileminen, monipuolinen aistien käyttö ja lasten omista kiinnostuksenkohteista lähteminen. Yksi tutkimisen keskeisistä edellytyksistä on se, että lapsilla on saatavilla riittävästi tutkimisessa tarvittavia välineitä. Tutkiminen on lapsille luontaista toimintaa ja se tarjoaa heille iloa ja onnistumisen elä- myksiä. Aikuisen tehtävä on mahdollistaa lasten tutkimukset.

TIIVISTELMÄ Ståhlberg, Anna-Maria & Laukka, Julius (2016). Yläkoululaisten fyysinen aktiivisuus, viih-tyminen ja suhtautuminen koulun järjestämään liikuntakerhotoimintaan. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 82 sivua., 5 liitettä. Tutkielmassa selvitettiin yläkoululaisten suhtautumista liikuntakerhoihin sekä liikuntakerho-jen haasteita ja mahdollisuuksia. Lisäksi tutkittiin yläkoululaisten fyysistä aktiivisuutta, lii-kuntamotivaatiota vapaa-ajalla ja koulussa viihtymistä. Aineisto kerättiin syksyn 2015 aikana kyselylomakkeilla kolmesta jyväskyläläisestä koulusta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 15 yläkoulun luokkaa, joissa oli 265 oppilasta, 122 tyttöä ja 143 poikaa. Tutkielma toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena ja tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin IBM SPSS-Statistics -ohjelman avulla. Luokka-asteiden ja sukupuol-ten välisiä eroja arvioitiin yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla ja vertailuja tehtiin T-testillä. Luokka-asteiden välisiä eroja tarkasteltiin Tukeyn HSD-testillä. Mittareiden sisäistä luotettavuutta arvioitiin Cronbachin alfakertoimella. Tämän tutkielman tulokset osoittivat, että yläkoulun oppilaista vain harva osallistui koulussa järjestettyihin liikuntakerhoihin. Yleisimmäksi liikuntakerhoon osallistumisen esteeksi nousi kiinnostuksen puute kerhoja kohtaan. Toisiksi yleisemmäksi syyksi oppilaat kokivat sen, ett-eivät kerhot innosta osallistumaan. Ajan kuluminen muissa harrastuksissa ja kerhojen heikko arvostus kaveripiireissä olivat seuraavaksi merkittävimpiä osallistumisen esteitä. Tulosten mukaan yläkoululaiset toivoivat yhteensä 42 eri liikuntalajia koulun liikuntakerhoihin. Kyse-lytutkimuksen perusteella suurin osa oppilaista kannatti liikuntakerhon järjestämistä koulun-päivän jälkeen. Lisäksi tutkielman tuloksista ilmeni, että oppilaat toivoivat koulun liikunta-kerhon kestävän 60 minuuttia. Fyysinen aktiivisuus erosi tilastollisesti merkitsevästi 9.-luokalla, poikien ollessa tyttöjä aktii-visempia (p=0.027). Tilastollisesti merkitseviä eroja fyysisessä aktiivisuudessa ei ollut 7.¬- ja 8.- luokilla. Tulosten mukaan 7.–9.-luokilla tytöt viihtyivät poikia paremmin koulussa. Moti-vaation ulottuvuuksia kartoittaessa selvisi, että tytöt tunnistivat poikia paremmin vapaa-ajan liikunnan tärkeyden ja hyödyt. Lisäksi 7.- ja 8.-luokkalaisten välillä oli tilastollisesti merkit-sevä ero (p=0.001), 7.-luokkalaiset tunnistavat 8.-luokkalaisia paremmin vapaa-ajan liikunnan tärkeyden ja hyödyt. Tytöt kokivat poikia useammin itsensä huonoksi vapaa-ajan liikunnassa. He kokivat myös enemmän syyllisyyttä ja häpeää liikkumattomuudesta. Lisäksi tilastollisesti merkitsevä ero (p=0.001) oli 8.- ja 7.-luokkalaisten välillä. Oppilaista 8.-luokkalaiset kokivat 7.-luokkalaisia useammin häpeää ja syyllisyyttä sekä itsensä huonoksi liikkumattomuudesta. Luokka-asteita vertailtaessa 7.-luokkalaiset olivat 8.-luokkalaisia motivoituneempia harrasta-maan vapaa-ajan liikuntaa nautinnon, hauskuuden, mukavuuden ja ilon takia. Tämä tutkielma toi uutta tietoa yläkoululaisten liikuntakerhoihin liittyvistä asenteista. Lisäksi tähän tutkimukseen tehtyä kyselylomaketta voidaan käyttää jatkotutkimuksissa koskien kou-lujen järjestämiä liikuntakerhoja. Avainsanat: liikuntakerhot, fyysinen aktiivisuus, koululiikunta, motivaatio, kouluviihtyvyys, yläkoululaiset ABSTRACT Ståhlberg, Anna-Maria & Laukka, Julius. (2016). Secondary school students’ physical activity, en-joyment and attitudes towards school organized after school programs. Department of Physical Educa-tion, University of Jyväskylä. Master’s thesis, 82 pp., 5 appendices The aim of this study was to investigate secondary school students’ attitudes towards after school pro-grams. This study also investigated barriers and opportunities for participating in after school pro-grams. In addition, the levels of physical activity, sport motivation and school enjoyment of the sec-ondary school students was examined. The data collection was carried out in the autumn of 2015, by paper questionnaires in three Jyväskylä secondary schools. The number of participants in this study was 265 secondary school students from Jyväskylä. The par-ticipants consisted of 122 girls and 143 boys from 15 different classes. This study was a quantitative questionnaire research and the data was analyzed with statistical means, using IBM SPSS-Statistics -program. Internal differences in grades and genders were evaluated with one-way ANOVA and com-parisons were made with T-test. Differences between grades were inspected by Tukey’s HSD-test. The internal reliability of indicators was evaluated with Cronbach’s alpha. This study showed that only few secondary school students participate in after school programs. The most common barrier for participating was lack of interest toward the after school program. Other definitive perceived barriers were the programs were not perceived as exiting by students, lack of time due to other hobbies and low appreciation of after school programs in students’ social circles. The results showed that students requested 42 different sports that they would like to try in the after school program. The results indicated that the students preferred the duration of 60 minutes for after school programs. Additionally, majority of the students wanted the program to be after the school day and not before or during it. Questionnaires showed that boys were more physically active than girls in 9th grade (p=0.027). There were no statistically significant differences in physical activity levels in 7th or 8th grade students. Re-sults showed that girls from 7th to 9th grade experienced more enjoyment in school than boys. Motiva-tional aspects showed statistically significant differences (p=0.001) between sexes and 7th versus 8th graders. Girls and 7th graders identify the importance and benefits of leisure time physical activity better than boys and 8th graders. Girls experienced more than boys and 8th graders more than 7th graders on a statistically significant level (p=0.001), feelings of negativity, guilt, shame and failure in leisure time physical activity. Students on 7th grade were more motivated than 8th graders in leisure time phys-ical activity because of enjoyment, fun, comfort and joy. This research gave new information about secondary school students’ attitudes towards after school programs. The questionnaire, made for this study, can be utilized in further studies regarding after school programs. Key words: After school program, physical activity, physical education, motivation, school enjoyment

Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää millaisia osallistumisen funktioita neulekerhoon osallistumiseen neulojilla liittyy, sekä millaista sosiaalista pääomaa neulojat neulekerhosta saavat. Teoreettisen viitekehyksen muodostavat osallistumisen funktiot ja sosiaalinen pääoma. Tutkimuksen aineiston muodostaa Helmikuussa 2014 neulojien ravelry.org sivustolla tätä tutkimusta varten kerätty aineisto, johon vastasi 81 suomalaista neulojaa. Aineisto käsiteltiin sisältöä teemoitellen ja tyypitellen. Keskeiset tutkimustulokset paljastivat, että osallistumisen funktioita on sekä näkyviä että latentteja. Näkyviä funktioita osallistumiselle ilmeni olevan sosiaalinen toiminta, keskusteleminen samanhenkisten ihmisten kanssa, oman ajan saaminen sekä rentoutuminen. Latentteja funktioita ilmeni olevan itsensä esittäminen, toisten kuunteleminen ja ystävien saaminen. Neulekerhosta saatuja resursseja oli voitu hyödyntää mm. työpaikan saamisessa. Neulominen yhdessä merkitsi vastaajille ennen kaikkea terapeuttisena toimintana, mikä oli myös merkittävänä osa harrastusta. Kerhon merkitykseen kuitenkin vaikutti se mitä kerhosta haettiin: osa halusi hyvin tiiviin ryhmän, jonka kanssa jutella rauhassa, kun taas toiset halusivat kokea seurustelun asteelle jäävää sosiaalista toimintaa.