Search

Current global environmental challenges, such as climate change, set an urge to seek renewable low-emission alternatives to substitute fossil fuel-derived products while transitioning towards circular bioeconomy. Wood has proven to be a versatile renewable material that is able to substitute fossil-based materials. However, the market potential and uptake of wood-based products is also dependent on the preferences of consumers and other stakeholder groups. This paper presents a systematic literature review of studies examining stakeholder perceptions of wood-based products, which also resulted in the identification of research gaps and suggestions for future research directions. The results show that while there has been an adequate amount of research concerning perceptions of wood construction and wood products in the built environment especially in recent years, the perceptions of other wood-based products and emerging innovations, such as wood-based textiles and chemicals have previously been studied only marginally. The results show that relevant stakeholders can be divided into two major groups: professionals at different places in the forest products value chain and end-users. Stakeholders are interested in wood-based products in the built environment, seen as competitive to conventional non-wood alternatives. Wood-based products are seen as interesting and environmentally friendly, but also expensive and not easily available. Moreover, there is a lack of information regarding product characteristics. To improve the market share of especially new wood-based products, the focus needs to be on both product development as well as providing information, including information on the environmental performance, on different products. peerReviewed

Global change assessments have typically ignored synthetic chemical pollution, despite the rapid increase of pharmaceuticals, pesticides and industrial chemicals in the environment. Part of the problem reflects the multifarious origins of these micropollutants, which can derive from urban and agricultural sources. Understanding how micropollutants harm ecosystems is a major scientific challenge due to asymmetries of stress across trophic levels and ecological surprises generated by multiple drivers interacting in human-impacted landscapes. We used field assays above and below municipal wastewater treatment plants (WWTPs) in 60 sampling locations across 20 Swiss streams to test how micropollutants and nutrients originating from WWTPs affect two trophic levels (microbes and detritivores) and their role in leaf litter processing. Wastewater impacts were asymmetric across trophic levels, with the detritivore contribution declining relative to microbial-driven decomposition. The strength of negative impacts were context dependent, peaking at sites with the highest upstream abundances of detritivorous invertebrates. Diffuse pollution from intensive agriculture and wastewater-born micropollutants contributed to reduced litter processing rates, including indirect effects apparently mediated through negative influences of insecticides on detritivores. Asymmetries in stress responses across trophic levels can introduce quantitative changes in consumer-resource dynamics and leaf litter processing. This means functional redundancies at different trophic levels are insufficient to compensate for biodiversity losses, causing environmental stressors such as chemical pollutants to have pervasive ecosystem-level impacts., Oikos, 2023 (2), ISSN:0030-1299, ISSN:1600-0706

One of the targets of the circular economy is to keep different materials and substances in circulation for as long as possible. The need for fossil-based virgin materials is efficiently reduced by substituting them with recycled materials. The European Union has set recycling targets for different waste materials. To achieve these ambitious circular economy objectives, new sources of recyclable waste materials in addition to packaging are needed. It has been suggested that a possible source for enhancing the recycling rate of plastics could be materials in waste electrical and electronic equipment (WEEE). It has been estimated that plastic concentrations in WEEE are about 9% in large household appliances, 48% in small household appliances, 30% in ICT equipment, and 31% in TVs, radios, etc. of the total weight of these devices. It is also one of the fastest growing waste streams in our society. Hence, WEEE offers a great potential source of materials for plastics recycling and recovery. The properties of plastics used in these special applications often need to be improved, for example, for safety reasons, by adding various chemical additives that can act as flame retardants, stabilisers, biocides, lubricants, colourants, fillers, and reinforcements, depending on their use. Recycling of WEEE plastics has proved challenging due to the possibly high concentrations of hazardous additives used in plastics in electrical and electronic equipment (EEE). Requirements to remove restricted or phased out substances from recycling processes are getting stricter. In general, the regulatory framework of harmful chemicals at the interface of wastes and products is complex. A consideration of this interface is particularly relevant when waste materials are turned into products in recycling processes. According to the chemicals legislation, recycled materials must fulfil the same requirements for the content of harmful substances as virgin raw materials. The possible presence of certain harmful substances in WEEE plastics can therefore restrict recycling or the use of recycled materials. Preventing the recycling of restricted chemicals also requires the development of identification methods for these substances. In addition, efficient separation techniques are also needed for different matrices and waste streams. The existing chemical legislation should also continuously be followed, because new chemicals are subject to the restriction all the time. Increasing information and new solutions like databases may in the future facilitate the monitoring of the use and occurrence of harmful chemicals in recycling WEEE plastics. An example of this is the already existing SCIP database, which contains information about articles placed on the EU market that contain Substances of Very High Concern (SVHC). In future, the chemical content of products should also already be considered when designing new products. More efficient chemicals management in recycling promotes a safe and sustainable circular economy. This report surveys the occurrence of the most relevant harmful substances in WEEE plastics and their legislative framework. Special attention has been paid to flame retardants and certain plasticisers due to their high concentrations in EEE plastics. Additionally, various chemical additives that have been considered suitable alternatives for already restricted or phased out harmful chemicals in EEE plastics have been evaluated. Haitalliset lisäaineet SER-muoveissa ja niiden lainsäädäntö Yksi kiertotalouden tavoitteista on pitää erilaiset materiaalit ja aineet kierrossa mahdollisimman pitkään. Fossiilipohjaisten neitseellisten materiaalien tarvetta voidaan vähentää tehokkaasti korvaamalla niiden käyttö kierrätysmateriaaleilla. Euroopan Unioni on asettanut kierrätystavoitteet eri jätemateriaaleille. Näiden kunnianhimoisten kiertotaloustavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan pakkausten lisäksi uusia kierrätettävien jätemateriaalien lähteitä. Yhtenä mahdollisena materiaalilähteenä kierrätysasteen lisäämiseksi on nähty sähkö- ja elektroniikkalaiteromun (SER) sisältämät muovit. Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden muovipitoisuuksien on arvioitu olevan suurissa kodinkoneissa noin 9 %, pienissä kodinkoneissa 48 %, ICT-laitteissa 30 % ja television, radion jne. tyyppisissä laitteissa 31 % niiden kokonaispainosta. Sähkö- ja elektroniikkalaitteet on myös yksi yhteiskunnassamme nopeimmin kasvavista jätevirroista. Näin ollen SER tarjoaa suuren potentiaalisen materiaalilähteen muovin kierrätykselle ja talteen ottamiselle. Näissä erityisissä sovelluksissa käytettävien muovien ominaisuuksia on usein parannettava, esimerkiksi turvallisuussyistä, lisäämällä niihin erilaisia kemiallisia lisäaineita, jotka voivat toimia mm. palonestoaineina, stabilointiaineina, biosideina, voiteluaineina, väriaineina, täyteaineina ja lujiteaineina. SER muovien kierrätys onkin osoittautunut haastavaksi, sähkö- ja elektroniikkalaitteiden muoveissa esiintyvien haitallisten lisäaineiden vuoksi. Vaatimukset rajoitettujen tai jo kiellettyjen yhdisteiden poistamisesta kierrätysprosesseista tiukentuvat koko ajan. Haitallisten kemikaalien sääntelykehys jäte-tuote-rajapinnassa onkin monimutkainen. Tämän rajapinnan huomioiminen on erityisen oleellista silloin, kun jätemateriaaleja muutetaan tuotteiksi kierrätysprosesseissa. Kemikaalilainsäädännön mukaan kierrätysmateriaalien on täytettävä samat vaatimukset haitallisten aineiden pitoisuuksien osalta kuin neitseellisten raaka-aineiden. Tästä syystä tiettyjen haitallisten aineiden mahdollinen esiintyminen SER muoveissa voi rajoittaa kierrätystä tai kierrätettyjen materiaalien käyttöä. Rajoitettujen kemikaalien kierrätyksen estäminen edellyttää myös näiden aineiden tunnistamiseen soveltuvien menetelmien kehitystä. Tämän lisäksi tarvitaan myös tehokkaita erotustekniikoita eri matriiseille ja jätevirroille. Voimassa olevaa kemikaalilainsäädäntöä tulee myös jatkuvasti seurata, sillä uusia kemikaaleja tulee rajoitusten piiriin jatkuvasti. Tiedon lisääntyminen ja erilaiset ratkaisut kuten tietokannat, voivat jatkossa helpottaa haitallisten kemikaalien käytön ja esiintymisen seuraamista SER-muovien kierrätyksessä. Esimerkkinä tästä jo olemassa oleva SCIP-tietokanta (Substances of Concern In articles as such or in complex objects (Products)), joka sisältää tietoa EU:n markkinoille saatettujen esineiden sisältämistä erityistä huolta aiheuttavista aineista (Substances of Very High Concern, eli SVHC). Jatkossa tuotteiden kemiallinen sisältö tulisi huomioida entistä paremmin jo tuotteita suunniteltaessa. Tehokkaampi kemikaalien hallinta kierrätyksessä edistää osaltaan turvallista ja kestävää kiertotaloutta. Tässä raportissa tarkastellaan tärkeimpien haitallisten aineiden esiintymistä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun muoveissa sekä niiden hallintaan liittyvää lainsäädäntökehystä. Yhdisteiden osalta on keskitytty pääasiassa palonestoaineisiin sekä tiettyihin pehmittimiin, sillä niiden tiedetään esiintyvän korkeina pitoisuuksina SER-muoveissa. Lisäksi on luotu katsaus sellaisiin yhdisteisiin, joita on pidetty sopivina vaihtoehtoina korvaamaan jo rajoitettuja tai kiellettyjä haitallisia lisäaineita SER-muoveissa.

nonPeerReviewed

On the EU level the main instrument to control industrial releases is the Industrial Emissions Directive (IED), particularly through the publication of BAT Reference documents (BREFs) and the corresponding key chapter, the BAT conclusions. The objective of the IED is to achieve a high level of environmental protection as a whole. This target can only be achieved when the BREFs include all chemicals and substances used in or potentially released from industrial processes, both the ones that have already been identified as hazardous and regulated, as well as the less known and non-regulated ones. At the centre of this report is the analysis of the information exchange under the IED, which results in BREFs and corresponding BAT conclusions. This report proposes how relevant information on chemicals used in or released from industrial processes can be more systematically addressed during BREF reviews. Special emphasis is given to possibilities to better use the available data generated in the context of other pertinent EU legislation such as REACH and POPs Regulation and Water Framework Directive (WFD). The HAZBREF project recommends further systemic cooperation and exchange of information between the European IPPC Bureau coordinating the BREF work and chemical experts from REACH, WFD and the POP convention community. To identify the hazardous chemicals relevant for a given industrial sector and to strengthen the measures to control them, BREF reviews require extended frontloading, systematic identification of chemicals and reinforcing the BREF Technical Working Group (TWG) with knowledge on chemicals. The HAZBREF project further recommends including a specific chapter on chemicals in all BREFs and BAT conclusions and proposes the key topics to be addressed. The proposals of this report seem to fall within a favourable political context with the recently published European Green Deal that defines a new policy framework requiring a deep transformation for the EU’s economy for a sustainable future. One of the key commitments of the EGD is the EU’s zero pollution ambition for a non-toxic environment, which is supported by the Chemicals Strategy for Sustainability published in October 2020. The proposals made by the HAZBREF project would further strengthen the future BAT conclusions and support the IED in achieving the abovementioned EU policy objectives.

Highlights • Shell closing as simple defence against acute toxicity of TNT. • Mussels appear to be able to metabolize TNT to 2- and 4-ADNT.Biomarker responses occurred already at the lowest TNT exposure concentrations. • Biomarker responses occurred already at the lowest TNT exposure concentrations. Baltic mussels (Mytilus spp.) were exposed to the explosive trinitrotoluene (TNT) for 96 h (0.31–10.0 mg/L) and 21 d (0.31–2.5 mg/L). Bioaccumulation of TNT and its degradation products (2- and 4-ADNT) as well as biological effects ranging from the gene and cellular levels to behaviour were investigated. Although no mortality occurred in the concentration range tested, uptake and metabolism of TNT and responses in antioxidant enzymes and histochemical biomarkers were observed already at the lowest concentrations. The characteristic shell closure behaviour of bivalves at trigger concentrations led to complex exposure patterns and non-linear responses to the exposure concentrations. Conclusively, exposure to TNT exerts biomarker reponses in mussels already at 0.31 mg/L while effects are recorded also after a prolonged exposure although no mortality occurs. Finally, more attention should be paid on shell closure of bivalves in exposure studies since it plays a marked role in definining toxicity threshold levels.

This article discusses the regulation of ‘substances of concern’ in the circular economy (CE) in the European Union (EU). It analyses the tensions and obstacles that the present sectoral separation of waste, product and chemicals legislation sets for the development of the CE. We argue that in a longer term perspective the aim should be to erase the border between waste and chemicals regulation and create a single regime for the regulation of materials and their flow. However, the eventual aim of such non-toxic material circulation can be achieved only via precautious transitional measures that outweigh the costs and benefits of each material flow and set restrictions for the particular substances of concern. Regulatory actions addressing the risks posed by the substances of concern in the waste-based material flows are urgently needed. New measures are necessary to protect human health and the environment and to support the development of the markets for the secondary materials.

Luomutuotannossa Suomen peltoalasta on noin 13 % ja maatiloista noin joka kymmenes. Tässä katsauksessa tarkastelemme luomutuotannon vaikutuksia pohjoiseen ilmastoomme, vesistöihin ja luonnon monimuotoisuuteen julkaistun tutkimustiedon valossa ja arvioimme luomutuotannon mahdollisuuksia edistää ruokajärjestelmän kestävyyttä.

An updated version of FATEMOD, a multimedia fugacity model for environmental fate of organic chemicals, was set up to assess environmental behaviour of three pharmaceuticals in northern Lake Päijänne, Finland. Concentrations of ibuprofen, diclofenac, and carbamazepine were estimated at various depths at two sites: near a wastewater treatment plant and 3.5 km downstream the plant. When compared with environmental sampling data from corresponding depths and sites, the predicted concentrations, ranging from nanograms to hundreds of nanograms per litre, were found to be in good agreement. Weather data were utilised with the model to rationalise the effects of various environmental parameters on the sampling results, and, e.g. the roles of various properties of lake dynamics and photodegradation were identified. The new model also enables simultaneous assessment of transformation products. Environmentally formed transformation product concentrations were estimated to be at highest an order of magnitude lower than those of the parent compounds, and unlikely to reach a detectable level. However, a possibility that conjugates of ibuprofen are present at higher levels than the parent compound was identified. Simulation results suggest that environmental degradation half-lives of the inspected contaminants under stratified lake conditions are in the range of some weeks to months. peerReviewed

The Finnish Environment Institute SYKE and Finland’s Ministry of the Environment initiated a project called EKOMON to prepare guidance on how to monitor the environmental impacts of accidental chemical spills at sea. This publication resulting from the project is intended to guide authorities responsible for post-spill environmental monitoring and assessment, and to help them to understand how complex issues they might be dealing with due to the wide range of chemicals currently transported. The main goal of the publication is to create better preparedness for establishing an effective post-spill monitoring programme especially in the Baltic Sea, area and it is primarily targeted at decision-makers responsible for the planning and implementation of environmental monitoring after a sudden chemical spill at sea. Worldwide, approximately 2,000 chemicals are transported by sea, either in bulk or in packaged form. During this decade particular attention has been focused more and more on the possibility of marine chemical accidents. Although the amount of transported chemicals is much less than that of oil and oil products, the risks related to possible chemical accidents are more difficult to identify. The main issue here is the very high variety and complexity of environmental risk profiles and potentials of the different chemical compounds. Risks posed by marine chemical spills depend on the accident scenario, prevailing environmental conditions, and the intrinsic properties of the spilled chemical. Chemicals can behave in a number of ways once spilled into the sea. Hazards to the environment can vary considerably depending on the chemical in question, and the impact can be acute or long-lasting. The occurrence of accidental chemical spills at sea requires an effective response that must include well-executed monitoring guidelines to assess environmental contamination and damage on the affected marine ecosystem. An impact assessment is crucial for the decision-making process concerning the selection and implementation of a prominent response plan. The objectives of the monitoring vary depending on the specific circumstances and environmental conditions related to the spill, and therefore they have to be set for each spill separately. The size of the spill, properties of the chemical, and the type of discharge (single or continuous spill) as well as the characteristics of the receiving environment are the main factors defining the monitoring requirements. Choosing of similar reference areas and/or comparisons with pre-existing baseline data are key components for post-spill monitoring. Finally, environmental monitoring can be used to demonstrate ecological damage and economic losses in the context of spill-related claims and compensations. The EKOMON report can be seen as the first step for the better preparedness for post-spill monitoring especially in Baltic Sea area. In the future these guidelines should be further developed to be more operational with the practical goal being a monitoring system, which in the event of an accident allows a rapid organization of the team responsible for monitoring and identification of its ecological consequences.

The United Nations’ Sustainable Development Goals have been established to end poverty, protect the planet, and ensure prosperity for all. Delivery of the Sustainable Development Goals will require a healthy and productive environment. An understanding of the impacts of chemicals which can negatively impact environmental health is therefore essential to the delivery of the Sustainable Development Goals. However, current research on and regulation of chemicals in the environment tend to take a simplistic view and do not account for the complexity of the real world, which inhibits the way we manage chemicals. There is therefore an urgent need for a step change in the way we study and communicate the impacts and control of chemicals in the natural environment. To do this requires the major research questions to be identified so that resources are focused on questions that really matter. We present the findings of a horizon-scanning exercise to identify research priorities of the European environmental science community around chemicals in the environment. Using the key questions approach, we identified 22 questions of priority. These questions covered overarching questions about which chemicals we should be most concerned about and where, impacts of global megatrends, protection goals, and sustainability of chemicals; the development and parameterization of assessment and management frameworks; and mechanisms to maximize the impact of the research. The research questions identified provide a first-step in the path forward for the research, regulatory, and business communities to better assess and manage chemicals in the natural environment. peerReviewed

Kemikaalien kierto tuotteiden ja materiaalien mukana on tunnistettu yhdeksi kiertotalouden haasteista. Kemikaalien hallintaan kiertotaloudessa vaikuttaa tieto siitä, missä ja minkä ikäisissä tuotteissa vaarallisia aineita voi olla. Kemikaalien pitoisuudet, ominaisuudet ja useiden kemikaalien yhdistelmät vaikuttavat niiden aiheuttamaan terveys- ja ympäristöriskiin sekä siihen, millaisia vaikutuksia näillä kemikaaleilla on kierrätysmateriaalin laadulle. Vaaralliset aineet on tunnistettava ja poistettava materiaalikierroista. Kiertotalouden suuntaviivoja on asetettu kansainvälisesti EU:ssa ja pohjoismaisissa yhteistyöprojekteissa. Kansallisesti erilaisia selvityksiä ja tutkimuksia on tehty kaikissa selvityksen kohteena olevissa maissa, eli Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Suomessa. Kemikaalien hallinta on ollut harvoin esillä kiertotalouteen liittyvissä julkaisuissa. Muutamissa tutkimus- ja kehityshankkeissa on huomioitu myös kemikaalit sekä eri materiaalien sisältämät vaaralliset aineet. Usein materiaalit tulevat kierrätykseen vasta vuosien tai vuosikymmenten jälkeen valmistuksesta ja tuotteiden tai materiaalien käyttöönotosta. Siksi ne saattavat sisältää nykyisin kiellettyjä, vaaralliseksi tunnistettuja aineita. Esimerkiksi rakennusmateriaalien sisältämien vaarallisten aineiden tunnistaminen purku- ja rakennusjätteestä on käytännössä hankalaa, vaikka rakennusmateriaalien vaarallisista kemikaaleista on tietoa saatavilla tehtyjen tutkimusten ansiosta. Tekstiilien ja joidenkin muovien sisältämien vaarallisten aineiden riskinhallintaa pitää vielä parantaa. Erityisesti pitäisi kehittää pysyvien orgaanisten yhdisteiden (POP-yhdisteiden) ja erityistä huolta aiheuttavien aineiden (SVHC-aineiden) riskinhallintaa kiertotaloudessa. On kehitettävä menetelmiä sekä näiden aineiden tunnistamiseksi että materiaalien puhdistamiseksi. Myös materiaalien erotustekniikoilla voidaan parantaa kierrätystä, jotta niiden avulla saadaan kierrätettäväksi kelpaavat ja vaarallisia aineita sisältävät materiaalit omiksi jakeikseen.

Työsuojelurahaston, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n, prosesseissa on eniten työvaiheita, joissa altistuminen on mahdollista, mutta altistumista voi tapahtua myös vähittäiskaupassa. Vaikka konteissa ja tavarayksiköissä havaittiin haitallisia määriä kemikaaleja, työntekijöiden hengitysvyöhykkeeltä mitatut pitoisuudet olivat alle haitallisiksi tunnettujen pitoisuuksien. Haihtuvat aineet ja niiden määrät vaihtelevat kontista ja tavaraerästä toiseen. Tämän vuoksi konttien ja tavarayksiköiden turvalliseen käsittelyyn työpaikoilla pitäisi olla selvä ohjeistus, joka sisältää konttien mahdollisen tuulettamisen ja pitoisuuden mittauksen riittävän kattavilla mittausmenetelmillä ennen tyhjennystyön aloittamista, avoimet työskentelytilat ja hyvän ilmanvaihdon eri työpisteissä. Tieto havaituista haitallisista aineista tulisi välittää myös seuraavaan työvaiheeseen, jossa altistuminen on mahdollista. Näin tavarayksikössä mahdollisesti edelleen olevat haitalliset aineet voidaan ottaa huomioon käsittelyssä, kuten lisämittaukset, ilmanvaihdon parantaminen ja henkilökohtaisten suojainten käyttö. Tiedonkulun parantaminen läpi koko kansainvälisen toimitusketjun auttaisi pitämään työntekijöiden altistumisen haitallisille pitoisuuksille niin pienenä kuin mahdollista.

Ympäristö ja ihmiset altistuvat suurelle määrälle erilaisia antropogeenisia haitta-aineita. Vaikka useiden ongelmallisten kemikaalien vaikutuksia on jo onnistuttu rajaamaan, uusia riskitekijöitä ilmenee tekniikan ja seurantamenetelmien kehittyessä. Suorien mittausten lisäksi ympäristön haitta-ainepitoisuuksia voidaan selvittää laskennallisesti mallintamalla. Mallinnus on lähtökohtaisesti nopea menetelmä ja mahdollistaa parhaimmillaan suurtenkin aineistojen läpikäynnin hyvin vähäisellä vaivalla. Toisaalta tulevaisuutta ja vielä toteutumattomia tilanteita voidaan arvioida ainoastaan laskennallisesti. Mackayn fugasiteettiperiaatteeseen pohjautuvat jakaumamallit ovat yleisesti käytetty ympäristökohtalomallityyppi. FATEMOD on eräs tällainen malli, joka on kehitetty varsinkin Suomen olosuhteisiin. Erikoistyössä FATEMOD-mallista toteutettiin uusi, aiempia jakaumamalleja tarkempien ympäristöjen kuvaamisen mahdollistava versio, joka soveltuu myös yhdisteiden muuntumisketjujen tarkastelemiseen. Tiettävästi toteutettu malli on ensimmäinen nämä ominaisuudet sisältävä fugasiteettiperiaatteen mukainen jakaumamalli. Mallista pyrittiin kehittämään helposti mahdollisimman moneen tilanteeseen laajennettava ja sovellettava. Mallin ominaisuuksia ja käyttömahdollisuuksia on esitelty erilaisissa ideaalisissa tilanteissa sekä sovellettu Pohjois-Päijänteen alueella tehtyjen lääkeaine- ja organotinamittausten tuloksiin. Uudet ominaisuudet vaikuttavat mallinnusten perusteella olevan tärkeitä esimerkiksi lääkeaineita tutkittaessa. Perinteisten jakaumamallien mukaiset tulokset eroavat selvästi ympäristöstä mitatuista pitoisuuksista, mutta yhdisteiden muuntumisen huomioiminen sekä tarkempien ympäristöjen käyttäminen voi parantaa mallinnustulosten ja mittausten vastaavuutta merkittävästi. Malli soveltuu myös perusrungoksi erilaisille jatkokehityssuunnille. Eräitä mahdollisia kehitettäviä ominaisuuksia ovat Mackayn neljännen tason mukainen ajallisuus, tutkittavien yhdisteiden fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien laskennallisen arvioinnin liittäminen kiinteästi malliin sekä tulosten automaattiset herkkyys- ja virhelähdeanalyysit.

Artikkeliväitöskirja. Yhteenveto-osa ja viisi artikkelia. (Artikkelit eivät avoimesti saatavilla.) Article dissertation. An introduction and five articles (not available in this version). Benthic animals in aquatic ecosystems suffer from various anthropogenic pollutants. A challenge in risk assessment of chemicals in aquatic ecosystems (i.e. ecological risk assessment) has been to balance cost-efficiency and effectiveness in detecting early warning signals of chemicals. In this study, hyperspectral imaging and behavioural measurements were evaluated as novel applications for detecting chemical effects on benthic animals, and the reliability of the incidence of chironomid morphological deformities as a more traditional bioindicator of sediment ecotoxicity was assessed. Chironomid deformity experts (25) analysed an identical set of samples for deformities. Deformity assessments were highly subjective and inconsistent. Apparently, guidelines and criteria are needed to improve and ascertain the reliability of deformity analysis. Hyperspectral imaging was tested as a novel method to detect metal contamination of benthic macroinvertebrates using cadmium (Cd) as a model metal. No effects of Cd were observed on traditional toxicity endpoints, survival and number of morphological gill abnormalities in caddisfly larvae. In contrast, hyperspectral features revealed a weak association with Cd concentration indicating darkening of larval soft tissues at high Cd. Further development and testing of this method and of the imaging process in particular, are needed. Another novel method was based on a quadrupole impedance conversion-technique to record behavioural responses of animals. A Multispecies Freshwater Biomonitor (MFB), which utilizes this technique, enabled quantitative behavioural measurements of benthic larvae in sediment and in situ stream water exposures. MFB was found applicable for recording different behaviours, locomotion and ventilation of chironomid, mayfly and lamprey larvae, although no consistent behavioural responses in contaminated sediments or mine-impacted streams were detected.

REACH-asetuksen (EY) N:o 1907/2006 mukainen kemikaalien käyttöolosuhteiden valvonta, siltä osin kun se koskee ympäristöhaittojen ehkäisemistä ja torjuntaa, kuuluu kemikaalilain (599/2013) nojalla Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus) ja kunnan ympäristönsuojelu-viranomaiselle. Tehtäviin kuuluu aineen käytön olosuhteita ja turvallisuustoimia koskevien REACH-asetuksen 14 ja 37 artiklojen, luvanvaraisten aineiden käyttöä koskevan VII osaston sekä aineen rajoituksia koskevan 67 artiklan säännösten noudattamisen valvonta. Valvonta tehdään kemikaalien käyttö- ja varastointipaikoissa Valvonta tehdään normaalin ympäristönsuojelulain mukaisen valvonnan yhteydessä. REACH-valvontaopas on suunnattu ELY-keskuksille ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille. Oppaan tarkoituksena on edesauttaa tehokasta ja yhdenmukaista valvontaa. Opas antaa ympäristönsuojeluviranomaiselle käytännön työkaluja REACH-asetuksen valvontaa varten. Siinä kuvataan ympäristönsuojeluviranomaisen näkökulmasta oleellinen REACH-asetuksen sisältö ja annetaan käytännön toimintaohjeita valvonnan helpottamiseksi. Oppaassa esitetään tietolähteitä, joita valvonnan yhteydessä voi käyttää myös toiminnanharjoittajien neuvonnassa REACH-asetuksen velvoitteista. Opas täydentää ympäristönsuojelulain ympäristövalvonnan ohjetta REACH-asetuksen valvonnan osalta. REACH-valvontaopas ei ole oikeudellisesti sitova eikä sisällä määräyksiä valvojille. Oppaan on tehnyt Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ympäristöministeriön toimeksiannosta.

This project (KoL 12-08) was performed for the Climate and Air Quality Group (KlimaogLuftgruppen, KoL), Nordic Council of Ministers by atmospheric emission, exposureand epidemiology experts from Denmark, Finland, Norway and Sweden. Emission inventory methods and exposure models were presented. A list of carcinogenic andco-carcinogenic pollutants (particles, heavy metals and organic compounds) emittedfrom energy production, industrial activities, road transport, navigation, agriculture, residential heating and product use was compiled. Pollutant emissions levels for 2010and trends for 1990 to 2010 were compiled and discussed, and modelled andmeasured atmospheric concentrations for 2010 were compiled on regional, urbanand local scales. Nordic maps of emissions and air concentrations of PM2.5, PM10, NOx,NMVOC, benzene, BaP, dioxin, cadmium and nickel were compiled for allaggregated main sources, traffic and residential wood combustion. An overview of local studies on exposure for cities or communities with emphasis on wood combustion and traffic and a discussion of existing epidemiological studies on cancer and environment were given.

Природные ресурсы Баренцева региона имеют стратегически важное значение для Европы. Горная промышленность – одна из наиболее интенсивно развивающихся в регионе отраслей экономики, которая создает здесь новые возможности, но одновременно вызывает также изменения в окружающей среде. В апреле 2013 года в г. Рованиеми, Финляндия, состоялась Конференция по наилучшим экологическим практикам в горной промышленности Баренцева региона. Цель Конференции заключалась в изучении экологических вопросов, связанных с горнодо бывающим сектором, и оказании содействия внедрению наилучших экологических практик на горнодобывающих предприятиях Баренцева региона. В основные задачи Конференции входило повышение уровня информированности об экологических вызовах, стоящих перед отраслью, и обмен информацией по вопросам оценки социальных и экологических проблем и управления ими. Данные материалы Конференции включают Концептуальную записку по общим проблемам и тезисы докладов участников. Sprogversioner: Best Environmental Practices in the Mining Sector in the Barents Region

The natural resources of the Barents Region are of strategic importance for Europe. One intensively developing sector is mining, which will bring new opportunities to the region, but which will also cause changes in the environment. The Conference on Best Environmental Practices in the Mining Sector in the Barents Region was held in Rovaniemi in April 2013. The Conference targeted the environmental issues connected to the mining sector and promoted best environmental practices for mines in the Barents Region. The overall goal for the Conference was to increase awareness of the challenges in the mining sector and to exchange information on assessing and managing social and environmental concerns. These Conference proceedings present the Concept Note on Common Challenges of the Conference and the abstracts of the presentations.

This report provides guidance how to test efficacy of articles or material treated with biocides. There are two major groups: The first where the treatment is intended to protect the article itself. To prove efficacy, the material/article has to be tested against an untreated variant. In the second group, the treatment is intended to introduce new properties, e.g. to provide hygienic or insect repellency-functions. The problem which the treatment is intended to solve needs to be shown on the untreated article under normal conditions of use. This way, the benefit of the treatment can be shown.

Kemikaalien riskinhallinnan tavoitteena on tunnistaa markkinoilla olevista tuhansista kemikaaleista ennakolta sellaiset aineet, jotka voivat aiheuttaa haittaa ympäristössä, sekä varmistaa, että niiden käyttö on riskitöntä. Haitallisten aineiden riskinhallinnan ongelmana ovat puutteelliset tiedot aineiden ominaisuuksista, käytöstä, päästöistä sekä esiintymisestä ympäristössä. Kansallisen vaarallisia kemikaaleja koskevan ohjelman yhtenä tavoitteena on parantaa tätä tietopohjaa. Kartoituksella saatiin tietoa yhdyskuntajäteveden ja -lietteen sekä kaatopaikkojen suotoveden sisältämistä kemikaaleista. Kartoitus painottui POP-yhdisteisiin ja vaarallisten aineiden asetuksen mukaisiin haitallisiin ja vaarallisiin aineisiin. Useita tutkittuja aineita päätyy vesiympäristöön puhdistetun yhdyskuntajäteveden kautta, mutta vielä useampia aineita kaatopaikkojen suotoveden kautta. Lisäksi monia aineita löytyy puhdistamolietteestä. Johtopäätösten tekemistä vaikeuttaa suomalaisen mitatun pitoisuustiedon vähäisyys ja huono vertailukelpoisuus johtuen mm. erilaisista analyysimenetelmistä ja määritysrajoista, mitatuista isomeereistä tai siitä, että tulokset on raportoitu liian yleisellä tasolla. Vaarallisten aineiden riskinhallinnassa pyritään pintaveden ympäristönlaatunormien alittumisen lisäksi siihen, että niiden päästöt ympäristöön loppuvat ja niitä ei löydetä ympäristöstä. Vastaavasti haitallisten aineiden riskinhallinnassa tavoitteena on pintaveden ympäristönlaatunormien alittumisen lisäksi se, että niiden päästöt vesiympäristöön vähentyvät. Tämä selvitys on edistänyt kansallisen kemikaaliohjelman altistumiseen liittyviä toimenpiteitä. Seuraava vaihe toimenpiteiden toteuttamisessa on päästömäärien arviointi koko Suomen tasolla yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilta ja kaatopaikoilta.

Pääministeri Kataisen hallituksen ohjelmassa edellytetään vuonna 2006 laaditun kansallisen kemikaaliohjelman toimeenpanon jatkamista sekä nykyisten toimien riittävyyden arvioimista kansainvälisen tavoitteen saavuttamiseksi kemikaalien terveys- ja ympäristöriskien minimoimisessa vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi hallitusohjelmassa todetaan, että hallituskaudella arvioidaan uusien esille nousseiden aiheiden, kuten nanomateriaalien, hormonitoimintaa häiritsevien aineiden ja kemikaalien yhteisvaikutusten edellyttämien lisätoimien tarve. Kansallisesta vaarallisia kemikaaleja koskevasta ohjelmasta on tehty väliarviointi ja ohjelmaa on sen perusteella tarkistettu. Kemikaaliohjelman tavoite on, että kemikaalit eivät aiheuta Suomessa merkittävää terveys- ja ympäristöhaittaa vuonna 2020. Ohjelmassa esitetään suosituksia, joiden avulla kemikaalien aiheuttamaa haittaa ihmisten terveydelle sekä ympäristöön voidaan vähentää. Väestön ja työntekijöiden altistumisesta kemikaaleille ja haitallisten aineiden ympäristökuormituksesta tarvitaan lisää tietoa. Uusina suosituksina esitetään muun muassa, että nanomateriaaleista, kemikaalien yhteisvaikutuksista sekä hormonitoimintaa häiritsevistä aineista tarvitaan lisää tutkimusta, jotta näiden aiheuttamia mahdollisia riskejä osataan hallita. Suosituksissa kiinnitetään erityistä huomiota viestintään ja käytännönläheiseen kemikaalitiedon välittämiseen sekä viranomaisyhteistyöhön. Ohjelmassa esitetään toimenpidesuosituksia seuraavien vaikutustavoitteiden saavuttamiseksi: • EU:n kemikaaliasetusten (REACH ja CLP) tuomat velvoitteet on tehokkaasti toimeenpantu ja asetusten tavoitteet terveyden- ja ympäristönsuojelun korkean tason varmistamiseksi on saavutettu sekä asetusten toimeenpanon kautta saatuja uusia tietoja hyödynnetään laajasti. • Riskinarviointia ja riskinhallintaa sekä toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioimista varten on riittävästi tietoa terveydelle ja ympäristölle vaarallisille aineille altistumisesta ja päästöistä. • Toiminnanharjoittajilla on kemikaaliriskien hallintaan riittävästi tietoa ja menettelyjä, ja näitä käytetään ympäristön- ja terveydensuojelun korkean tason varmistamiseksi kaikenkokoisissa yrityksissä ja toimipaikoissa. Riskinarviointi hallitaan ja toteutetaan työpaikoilla. • Tuotteiden ja valmisteiden sisältämistä kemikaaleista on riittävästi tietoa ja niiden aiheuttamat riskit koko elinkaaren aikana ovat hallinnassa. • Suomi on osaltaan vaikuttanut aktiivisesti siihen, että kemikaalien merkittävimmät haitalliset vaikutukset on minimoitu maailmanlaajuisesti vuoteen 2020 mennessä ns. Johannesburgin tavoitteiden saavuttamiseksi. Kansainvälinen kemikaalien riskinhallintaa ja tiedonvälitystä koskeva yhteistyö on Suomen osalta aktiivista. Vuoden 2016 aikana ympäristöministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyönä selvitetään ohjelman suositusten toteuttamisen tilannetta koskevan uuden väliarvioinnin tarve ja toteuttamistapa.

This Tema Nord report presents a study based on open information and custom market research to review the most common perfluorinated substances (PFC) with less focus on PFOS and PFOA.The study includes three major parts:1) Identification of relevant per-and polyfluorinated substances and their use in various industrial sectors in the Nordic market by interviews with major players and database information2) Emissions to and occurence in the Nordic environment of the substances described in 1)3) A summary of knowledge of the toxic effects on humans and the environment of substances prioritized in 2)There is a lack of physical chemical data, analystical reference substances, human and environmental occurrence and toxicology data, as well as market information regarding PFCs other than PFOA and PFOS and the current legislation cannot enforce disclosure of specific PFC substance information.

This report provides a thorough analysis concerning the situation in Tirupur, India, where the local government has imposed strict requirements on zero liquid discharge of wastewater in textile production. The report analyzes how Tirupur can turn the Zero Liquid Discharge requirements into a competitive advantage by creating a green textile cluster based on the European Eco-label Flower and ISO 14001. The report also includes an analysis of the demand situation for environmentally certified textile in the Nordic countries and how this demand can be affected positively.

Nordic Ministers of Environment adopted in March 2012 the “Svalbard Declaration” with decisions to reduce the negative impacts of the climate changes and air pollution caused by the emission of the so-called Short-lived Climate Forcers (SLCFs) such as black carbon (soot) and methane. Along with CO2, they are the main reasons why the ice in the Arctic now is melting rapidly. At a workshop organised by the Nordic Group on Climate and Air Quality in June 2012 researchers and policy-makers discussed the recent scientific findings, the national experiences with emission inventories, identification of cost-effective measures to cut emissions and the drawing up of national action plans as well as the development in the field of international co-operation on SLCFs.The report presents policy recommendations, conclusions and recommendations on scientific research and monitoring.