Search

Tässä tutkielmassa tutustutaan nuolilogiikkaan, joka on modaalilogiikan osa-alue, jossa nuolet eivät ole pelkästään siirtymiä mahdollisten maailmojen välillä, vaan ne ovat itse mahdollisia maailmoja. Nuolilogiikkaa on tutkittu laajasti ja sen tutkimus jakautuu useaan alueeseen, tässä tutkielmassa keskitytään niistä kahteen. Toinen tarkastelusuunta on modaalisen nuolilogiikan laajennus, missä nuoli on itsenäinen kokonaisuus ja toinen on kaksiulotteinen nuolilogiikka, jossa nuoli on järjestetty pari. Ensiksi työssä käydään läpi hieman nuolilogiikan historiaa ja sen jälkeen tutustutaan nuolilogiikan malliteoriaan, jossa määritellään nuolilogiikalle syntaksi ja semantiikka sekä mallien tasolla tärkeitä peruskäsitteitä. Peruskäsitteisiin sisältyy myös bisimulaatio, joka määritellään ja todistetaan bisimulaatiolause eli että bisimulaatio säilyttää totuuden sekä modaalisessa että kaksiulotteisessa nuolilogiikan mallissa. Yleisesti mallien tasolla saatuja tuloksia laajennetaan käymällä läpi kaksiulotteisten kehysten malliteoriaa. Sen jälkeen monia malleista saatuja tuloksia laajennetaan koskemaan myös kehyksiä. Tutkituimpia kehyksiä nuolilogiikassa ovat kaksiulotteiset kehykset ja niitä on helppoa havainnollistaa geometrisesti. Työssä lähestytään näitä kaksiulotteisia kehyksiä multigraafien ja graafien kautta ja annetaan havainnollistavia esimerkkejä kaksiulotteisesta nuolilogiikasta. Tutkielman loppupuolella käydään läpi määriteltävyyttä ja siihen liittyen todistetaan vastaavuustuloksia modaaliselle nuolilogiikalle. Kaksiulotteisen nuolilogiikan kaikki kehykset eivät ole sellaisenaan määriteltävissä samoilla kaavoilla kuin modaalisen nuolilogiikan, mutta tietyin lisäehdoin saadaan muodostettua kaavat, joilla kaksiulotteiselle nuolilogiikalle saadaan vastaavuustuloksia. Lopuksi annetaan vielä nuolilogiikalle aksiomaattinen muotoilu ja todistetaan tämän systeemin luotettavuus. Todistetaan lisäksi täydellisyys modaaliselle nuolilogiikalle ja esitetään myös muutama kaksiulotteisen nuolilogiikan täydellisyystulos.

This article discusses the international IL framework in the Finnish academic library context. In our online questionnaire conducted in May 2017, we researched how Finnish academic libraries in the universities and universities of applied sciences have received the Information literacy framework launched by The ACRL (Association of College and Research Libraries) in 2015. In the article, we discuss the current awareness of the frames in Finland and show practical examples of using the frames. The usefulness as well as the pros and cons of the frames are being analyzed. This article compares the current interpretation of the frames in Finland with the recent discussion in the academic libraries in the United States. Moreover, we address the transition from the IL standards to the Information literacy framework, and discuss similarities in the themes discussed in the States and Finland. Our conclusion was that in Finland, the majority of the libraries are aware of the IL frames and some of the libraries have already used the framework in developing information literacy in higher education. Non

Globaalien trendien vaikutuksesta on monissa maissa on harjoitettu politiikkaa, jonka mukaan korkeakoulut nähdään taloudellisen kasvun kannalta tärkeinä toimijoina. Erityisesti yrittäjyyteen liittyvät toimintapolitiikat ovat muovanneet yliopistojen kehittymistä kohti proaktiivisempia toimintatapoja ja vähäisempää riippuvuutta valtionrahoituksesta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida muutosprosessia, joka liittyy yrittäjämäisen yliopiston toimintamallin kehittämiseen valtion yrittäjyyden edistämiseen tähtäävän toimintapolitiikan puitteissa. Muutosprosessin taustalla olevien seikkojen ymmärtämiseksi tässä tutkimuksessa hyödynnettiin erityisesti institutionalisoitumisen ja yrittäjämäisen yliopiston käsitteitä. Käyttämällä National University of Singapore (NUS) yliopistoa tutkittavana tapauksena, tutkimuksen tutkimuksessa keskityttiin niiden vaikuttavien tekijöiden ja niiden laajuuden tunnistamiseen, jotka vaikuttavat yrittäjämäisen yliopiston toimintamallin institutionalisoitumisen taustalla. Tutkimuksessa institutionalisoituminen määriteltiin yksilöitä koskevaksi tilaksi liittyen tarpeeseen hyväksyä ja sitoutua tiettyihin NUS yliopiston omaksumiin käytäntöihin. Yrittäjämäisen yliopiston mallia käsiteltiin muutosprosessin kontekstissa sisältäen 1) laitosten, tiedekuntien ja erillisyksikköjen toiminnan ja käytännöt liittyen tulonhankinta-aktivititeetteihin; 2) yliopistotason toiminnot jotka kytkeytyvät kansalliseen yrittäjyyden edistämiseen liittyvään toimintapolitiikkaan; 3) eri toimijoiden roolit ja kontribuutiot yrittäjämäisten toimintojen kehittämisessä ja 4) akateemisen yhteisön sitoutuneisuuden yliopiston tehtävien, aktiviteettien ja tavoitteiden yhdistämisessä valtion yrittäjyyden edistämisen toimintapolitiikkaan. Tutkimuksessa hyödynnettiin metodina kehysanalyysiä. Tätä käytettiin välineenä monitulkintaisten kysymysten ja tilanteiden tulkintaan, mukaan lukien keinojen etsinnässä yrittäjämäisen yliopiston muutosprosessin haasteisiin. Kehysten tunnistaminen toimi apuna valtion korkeakouluihin kohdistaman politiikan toimeenpanon onnistuneisuuden selvittämisessä etenkin sen suhteen missä määrin yrittäjyyden edistämiseen liittyvän toimintapolitiikan ideaalit toteutuvat yliopiston rakenteiden ja johtamisen tasolla. Tutkimuksen lähtökohtana oli myös tuoda esille monitieteistä lähestymistapaa korkeakoulukontekstiin liittyvien asioiden ja tilanteiden analysoinnissa soveltamalla erityisesti terveydenhuoltosektorin kontekstissa kehitettyä institutionalisoitumisen viitekehystä sekä ympäristökonfliktien tutkimuksen piirissä kehitettyjä kehyskategorioita. Tutkimuksessa hyödynnettiin laadullisen kehysanalyysiin lähestymistapaa institutionalisoitumisen asteen selvittämiseksi NUS-yliopistossa. Seuraavat ympäristökonfliktien tutkimuksesta johdetut kehyskategoriat ohjasivat analyysiä: identiteettikehys, karakterisointikehys, valtakehys sekä riski- ja informaatiokehys. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui kahdesta aineistotyypistä, haastatteluista ja dokumenteista. Kaikkiaan tutkimuksen puitteissa toteutettiin 18 eri tieteenalojen (luonnontieteet, tekniset tieteet, liiketalous, yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet) edustajien haastatteluita. Haastattelut toteutettiin etupäässä NUS-yliopiston Kent Ridgen ja Timahin kampuksilla. Yrittäjämäisenä yliopistona NUS-yliopiston voitiin todeta osallistuvan aktiivisesti kaupallistamistoimintoihin ja yrittäjyyskoulutukseen. Yliopiston vuonna 2006 tapahtuneen yhtiöittämisen jälkeen yliopistossa on toteutettu laajamittaisia muutoksia jotka ovat kohdistuneet yliopiston toiminnallisen ja taloudellisen joustavuuden lisäämiseen. Dokumenttiaineiston perusteella yliopisto on huolellisesti suunnitellut ja toimeenpannut useita yrittäjyyttä ja yrittäjämäisyyttä täydentäviä toimintamalleja, resursseja, sisäisiä rakenteita ja tukitoimintoja muutosprosessin yhteydessä. Toisin kuin eurooppalaisten yliopistojen osalta, singaporelaisten yliopistojen yrittäjämäistymiseen liittyvä muutosprosessi ei johdu etupäässä valtiorahoituksen merkittävästä vähentymisestä. Itse asiassa yrittämäisyyttä tukevien toimenpiteiden resursoinnissa on ollut jatkuvaa kasvua erityisesti niillä tieteenaloilla, jotka kytkeytyvät Singaporen strategisille kasvualoille (mm. biotekniikka, ympäristö- ja vesitekniikka sekä interaktiivinen ja digitaalinen media). Mainittavaa on, että tutkimusaineiston analyysin perusteella voitiin osoittaa suuri määrä erilaisia henkilöstön käsityksiä yrittäjämäisen yliopistomallin institutionalisoitumisesta NUS-yliopistossa. Kehysten avulla voitiin kuvata tieteenalakohtaisia eroavaisuuksia, institutionaalisia järjestelyitä, joidenkin tieteenalojen haavoittuvuuksia liittyen näiden rooliin osana yrittäjämäistä yliopistoa sekä riskikäsityksiä, jotka heijastelivat NUS-yliopiston jäsenten yrittäjämäistymisprosessin tukemiseen liittyviä valintoja. Institutionalisoituminen prosessina sisältää tyypillisesti vaiheita tai kehitysasteita. Erityisesti NUS-yliopiston visiossa, missiossa sekä strategiassa ilmenevä ”yrityshengen” käsite on tutkimuksen kannalta erittäin keskeinen, koska se havainnollistaa yrittäjämäisten yliopistojen muuttuvaa ja mukautuvaa luonnetta monimutkaisina toimijoina ja koska se on myös vaikuttanut yrittäjämäisen yliopistomallin institutionalisoitumiseen siirryttäessä vaiheesta toiseen. NUS-yliopiston henkilöstö valikoiden soveltaa yrittäjämäisen yliopiston merkityksiä tavalla joka on heidän omien tavoitteiden ja aloitteiden kannalta relevanttia. Kokonaisuudessaan tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yrittäjämäisen yliopistomallin institutionalisoituminen NUS-yliopistossa on dynaaminen mutta edelleen käynnissä oleva prosessi. Tämä johtuu siitä, että NUS-yliopistossa on tarve käsitellä toiminnallisia haasteita samaan aikaan kun se pyrkii saavuttamaan yrittäjämäisyyteen liittyviä tavoitteitaan. Global trends influence many countries in introducing policies that enjoin higher education institutions as partners for economic growth. Entrepreneurship policies in particular, have shaped the transition of universities to become more proactive institutions and less dependent from government funding. The purpose of this study was to analyze the university’s transformation in building up the entrepreneurial university model based on the government’s policy framework in promoting entrepreneurship. In order to understand the drivers of transformation, the concepts of institutionalization and the entrepreneurial university were utilized in this research. The research questions were focused on determining the extent and factors that contribute to the institutionalization of the entrepreneurial university model by taking the National University of Singapore (NUS) as a case study institution. In this study, institutionalization was defined as a condition confronting individuals of the need to accept and commit to certain practices that have been adopted by the university. The entrepreneurial university was tackled in terms of the transformation of the university which encompasses: 1) the behavior and practices within departments, faculties, and independent institutes concerning their approach to income-generating activities; 2) the institutional activities’ link to the national policy on entrepreneurship; 3) the roles and contributions of various actors in cultivating entrepreneurial activities at the university; and 4) the commitment of the academic community to align the tasks, activities, and goals of the university with the government’s policy framework on entrepreneurship. The method of frame analysis was utilized in this study as a tool in interpreting complex issues and situations, including means to explore solutions in the course of entrepreneurial university transformation. Uncovering frames helped in examining the success of the government in implementing policies on higher education institutions in relation to embracing entrepreneurial ideals in their overall structure and management. This study has presented a multidisciplinary approach in analyzing various issues and situations in higher education: namely, the framework of institutionalization from the healthcare sector and the categories of frames from environmental conflict research. A qualitative approach to frame analysis was applied to analyze the institutionalization situation at NUS. This study was guided by four categories of frames derived from environmental conflict research: identity frames, characterization frames, power frames, and risk and information frames. Empirical data for this study consisted of two main sources: interviews and documents. Eighteen interviewees participated in this study, which represent various disciplines - including science, engineering, business, social science, and the humanities. The interviews were mostly held at NUS’s Kent Ridge and Bukit Timah campuses. As an entrepreneurial university, NUS was found to be actively involved in commercialization activities and entrepreneurship education. Since the university’s corporatization in 2006, massive changes have occurred to address issues of operational and financial flexibility. Documents revealed that the policies, resources, internal structure, and the support functions to complement entrepreneurial activities were earnestly planned and implemented throughout the transformation of NUS. Compared to European universities, the entrepreneurial transformation of Singaporean universities was not mainly caused by massive decrease in government funding. In fact, there has been continuous increase in resources to facilitate entrepreneurial activities, especially in disciplines that are aligned to Singapore’s strategic growth areas (i.e., biomedical sciences, environmental and water technologies, and interactive and digital media). More importantly, the analysis of the data featured the myriad perceptions of institutional members on the institutionalization of the entrepreneurial university model at NUS. Frames were found to depict disciplinary differences, institutional arrangements, vulnerability of some disciplines in their role within the entrepreneurial university, and risk perceptions that reflected the choices of institutional members in supporting the entrepreneurial transformation. Institutionalization as a process typically involves stages or phases. The “spirit of enterprise” was a crucial statement in the vision, mission, and strategy of NUS because it depicts the varying and malleable notions of an entrepreneurial university and also affects the institutionalization of the entrepreneurial university model in terms of moving into another phase. As such, institutional members selectively adapt the meaning of entrepreneurial university that is more relevant to their intentions or initiatives. Overall, the current study found that the institutionalization of the entrepreneurial university model at NUS is something dynamic but is still in progress because of the need to address various operational barriers while working towards achieving entrepreneurial goals.

This paper explores threats as they appear in children's everyday dispute interactions. The main purpose is to extend understandings of children's interactions and disputes in order to show how young boys construct threats in pretend frames within a classroom peer dispute by drawing upon the resources of the video game world and a verbally constructed fight. The conceptual and methodological frameworks underpinning the analysis are conversation analysis and Goffman's concept of frame. The analysis focuses on one episode that illustrates how the boys, in the absence of the teacher, invoke, share and switch frames within the dispute. Using pretence, they posit threats and build attack strategies in a video game and in mass fight frames, even though they are in a classroom and unable to complete the threats at that moment. The analysis points out that the pretend threats are different to other sorts of threats and escalate the dispute sequence. Threats in the pretend frame, as in the video game frame, are also opportunities to bring activities outside school into the classroom. Hence, this study also looks at how video game playing is used as a resource when not playing. The implications for broader educational practices exemplify how language and social interaction function in children's peer interactions by uncovering the multifaceted aspects of peer culture, friendship and children's agentive roles in maintaining and creating social and moral order in different realities. peerReviewed

Tutkimuksessa tarkastellaan valtiovarainministeriön keskeisten viranhaltijoiden vallankäyttöä valtiontalouden kehysprosesseissa. Tarkasteluajanjakson muodostavat vuoden 2003–2015. Kehykset nähdään yhtenä ydinvaltion oleellisimmista vallankäyttöprosesseista. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan kysymykseen, miten valtiovarainministeriön työntekijöiden vallankäyttö rakentuu. Tutkimuksen aineisto muodostetaan haastattelemalla suomalaisen kehys- ja budjettieliitin jäseniä politiikasta, ministeriöistä, sekä valtiontalouden tarkastusvirastosta. Teoreettisena lähestymistapana toimii grounded theory, joka antaa tekijälleen suhteellisen vapaat kädet luoda aineistosta paitsi tuloksia, myös uutta teoriaa. Keskeisimmäksi kategorioista nousi taloustotuuden muodostaja rooli. Rooli kuvaa prosessia, jossa valtiovarainministeriön työntekijöillä keskeisesti vaikuttavat lopullisiin päätöksiin. Totuus tarkoittaa käytännön tilanteissa yleisesti hyväksyttyjä raameja ja ennustelukuja. Konstruktiivisesti katsottuna roolia on myös kehysten rakenteissa, esimerkiksi kehysten kehittämisprosessissa. Rooli liikkui käsitteellisesti haastavien, mutta käytännössä valtapitoisten totuuden, tiedon, ja informaation käsitteiden alueella. Vallan kohteina olivat ennemmin vaalipoliitikot, ei niinkään kehyspääluokkien edustajat eli ministeriöt. Teoriaan onnistuttiin tekemään vertailtavasta aineistosta tarkennuksia, mutta sen ydin kesti niin vertailevan aineiston kuin itsenäisen todentamisen.

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tuottaa lisää tietoa vuorovaikutusteknologian osallisuudesta työelämän virtuaalitiimien työskentelyyn. Tutkielmassa tarkasteltiin teknologiasta käydyn keskustelun kehyksiä sekä teknologialle annettuja merkityksiä. Lisäksi suoritettiin menetelmäkokeilu kehysanalyysin soveltuvuudesta tiimien keskustelujaksojen tutkimukseen. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuskohteena oli kolmen suomalaisen asiantuntijatiimin vuorovaikutus ja tutkimusta varten havainnoitiin tallennettua videoaineistoa kuudesta vuorovaikutusteknologisen alustan kautta käydystä tapaamiskeskustelusta. Virtuaalitiimien tapaamisissa käytiin keskustelua vuorovaikutusteknologiasta viidessä kehyksessä. Vuorovaikutusteknologiasta puhuttiin useimmin käytännöllisessä ja työtehtävien kehyksessä, eli järjestellen teknisiä ominaisuuksia ja käytännön toimintoja sekä koskien teknologian hyödyntämistä työtehtävissä. Keskustelua käytiin lisäksi ohjaus-, suhde- ja käyttäjäkehyksissä. Tällöin virtuaalitiimien jäsenet ohjasivat toisiaan teknisissä asioissa, ylläpitivät vuorovaikutussuhteitaan sekä pohtivat teknologian käyttäjien ominaisuuksia. Tulokset osoittavat, että virtuaalitiimit antavat tapaamisissaan vuorovaikutusteknologialle erilaisia merkityksiä. Tutkittujen tiimien jäsenille teknologia oli yhteinen jaettu tila, työtehtävien kannalta olennainen työkalu, epävarmuuden kohde tai hyödyllinen apuväline, osaamisen tai osaamattomuuden kohde, välillä ongelmallinen teknisten toimintojen kokonaisuus sekä läheisyyden osoittamisen alusta. Menetelmäkokeilun mukaan kehysanalyysi sopii tiimien tapaamisten tutkimiseen, mutta sen käyttö keskustelujaksojen tasoisen aineiston analyysissä sisältää haasteita. Kehysanalyysi antaa tutkijalle hyödyllistä käsitteistöä sekä teoreettisen pohjan laadulliseen sisällönanalyysiin. Kehysten kautta voidaan tarkastella merkityksiä toimivasti. Tämän tutkielman tulokset ovat hyödynnettävissä sekä virtuaalitiimien vuorovaikutuksen suunnittelun että työyhteisöjen käytänteiden tasolla. Tulosten mukaan virtuaalitiimien kehittämisessä on keskityttävä paitsi järjestelmien kehittämiseen myös tiimien jäsenten osaamisen tunnistamiseen. Työyhteisöissä on kannattavaa varmistaa, että tiimien käytössä olevat alustat ovat valittu tarkoituksenmukaisesti. Näin tiimit voivat yhä tehokkaammin hyödyntää teknologiaa työtehtävien suorittamisessa tai suhdetason vuorovaikutuksessa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman tarkoituksena on tutkia suomalaista tuotantoa olevien television ajankohtaisohjelmien rakentamaa kuvaa kehitysmaista, niiden ongelmista ja asukkaista. Lähtökohtana tutkielmassa on ajatus siitä, että se tapa, jolla kehitysmaa-aihetta käsitellään mediassa, kertoo vähintään yhtä paljon suomalaisesta kulttuurista, sen arvoista ja asenteista, kuin tapahtumista kehitysmaissa. Tästä lähtökohdasta tutkielman ongelmanasettelu on kaksitasoinen: toisaalta tutkitaan sitä, minkälainen kuva kehitysmaista ja niiden kansalaisista rakentuu television ajankohtaisohjelmissa, toisaalta sitä, miten aihetta käsitellään suhteessa suomalaisuuteen. Tutkielma on tiedonkäsitykseltään konstruktivistinen. Lisäksi taustaa haetaan pohtimalla visuaalisuuden merkitystä, television ja ajankohtaisohjelmien roolia merkitysten tuottajina ja ylläpitäjinä sekä kehitysmaiden asemaa suomalaisessa joukkoviestinnässä aiemmin kartoittavaa tutkimusta. Tutkielman teoreettinen tulkintakehys rakentuu kehysanalyysin, visuaalisen järjestyksen sekä kansallisen identiteetin käsitteiden varaan. Erving Goffmanin sosiaalipsykologisen tutkimuksen piirissä kehittelemän kehystämisen (framing) käsitteen soveltamista viestinnän tutkimukseen lähestytään Robert Entmanin, Erkki Karvosen ja Esa Väliverrosen ajattelun avulla. Kehysanalyysin avulla hahmotetaan aineiston tapaa esittää katsojille tulkintoja esittämistään ongelmista, niiden syistä sekä mahdollisista ratkaisuista. Janne Seppäsen visuaalisen järjestyksen käsitettä käytetään kehystämisen ajatuksen kuvallisena vastinparina, kansallisen identiteetin käsittelyssä nojaudutaan vahvasti Stuart Hallin ja Ullamaija Kivikurun kirjoituksiin. Analyysin kohteena olevan aineiston muodostaa 12 Yleisradion A-Studion ja Ajankohtaisen kakkosen ohjelmaosiota vuosilta 2002–2004. Aineistoa lähestytään laadullisen, kriittisen lähiluvun avulla käyttäen teorian pohjalta muodostettua operationalisointikehikkoa. Kuvallisen materiaalin analyysi keskittyy aineiston vakiintuneita kuvallisen ilmaisun tapoja luoviin mekanismeihin sekä vakiintuneisuutta mahdollisesti rikkoviin elementteihin. Analyysin tuloksien perusteella todetaan, että aineiston ohjelmat tarjoavat katsojalle hyvin suppean keinovalikoiman esitettyjen asioiden kriittiseen ja monipuoliseen tarkasteluun. Vastaukset tutkimuskysymyksiin on muotoiltu aineistosta esiin nousseiksi kehyksiksi. ”Olemassaolon Kamppailu” –kehys erittelee aineiston tapaa määritellä esitettyjä ongelmia. Ongelmien syitä pohtiva kehys, ”Syyt Vastuuttomuudessa”, esittää yleisesti ongelmien syiksi kansallisen ja kansainvälisen vastuuttomuuden ja oman edun tavoittelun nimeten muutamia esimerkkejä. ”Virheistä Oppiminen, Tehokkuus ja Yhteistyö” –kehyksen piirin luetaan aineiston ongelmille esittämät ratkaisut. ”Suomalaiset Sankarit” on aineiston läpileikkaava kehys. Esitetyt aiheet saavat merkityksensä suhteessa suomalaisuuteen. Ohjelmien esittämisen motiivit, muodot ja lopputulokset, joihin ohjelmissa päädytään muotoutuu suomalaisten toimittajien, ohjelmissa esiintyvien suomalaisten asiantuntijoiden ja katsojien muodostamassa kolmiyhteydessä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tutkitaan valtionhallinnon asiantuntijaorganisaation, Uudenmaan ympäristökeskuksen, tiedottamista ja julkisuutta sanomalehdissä. Tutkielmassa keskitytään siihen, mitä sanottavaa asiantuntijalla on ja miten hän sen sanoo. Tutkielmassa nähdään julkisuuteen annettavien ja julkisuudessa elävien asioiden käsittelytapojen olevan merkityksellisiä siinä, millaisia mielikuvia ne vastaanottajille muodostavat ja millaiseen toimintaan ne potentiaalisesti suuntaavat. Tutkimusaineistoina toimivat Uudenmaan ympäristökeskuksen tiedotteet ja edustajien haastattelut, organisaation käyttämän uutisseurantapalvelun tuottamat uutistiivistelmät sekä organisaatiota koskevat sanomalehtiuutiset. Tutkielmassa tarkastellaan tapaustutkimuksen avulla ympäristökeskuksen julkisuudessa esiintyviä aiheita, teemoja ja toimijoita sekä selvitetään millaisin retorisin keinoin organisaatio tiedotteissa ja sanomalehtiuutisissa rakentuu ja millaisiin kehyksiin se niissä asettuu. Lisäksi tarkastellaan ympäristökeskuksen viestinnällisiä tavoitteita ja niiden toteutumista, pyrkimyksiä vaikuttaa julkisuuteensa sekä tapaa seurata julkisuuttaan. Tutkielmassa käytetään sekä määrällistä että laadullista analyysiä. Määrällisessä analyysissä sisältöä eritellään luokittelujen ja taulukointien avulla. Laadullisina menetelminä toimivat teemahaastattelu sekä kehys- ja retoriikan analyysi, joista kahden jälkimmäisen tavoitteena on etsiä johdonmukaista, toistavaa tapaa tekstien sisällössä ja tyylissä sekä tiettyjä näkökulmia asioihin. Tutkielmassa selviää, että Uudenmaan ympäristökeskus on hyvin selvillä oman sanomalehtijulkisuutensa aihepiireistä ja käsittelytavoista, vaikka organisaation uutisseurantapalvelun käyttö on vähäistä. Uutisointi ympäristökeskuksesta on pääosin neutraalia, ja aihealueista luonnonsuojelun korostuminen profiloi organisaatiota tehokkaasti. Organisaation julkisuudessa esiintyvät useimmin muut valtion viranomaiset ja kaupungit. Ympäristökeskuksen julkaisemista tiedotteista kaksi kolmasosaa läpäisee uutiskynnyksen, ja kaikesta uutisoinnista kaksi viidesosaa perustuu tiedotteisiin. Organisaatiota voi analyysin perusteella luonnehtia aktiivisen oloiseksi tiedotteiden tekijäksi, mutta passiivisemmaksi julkisuuteen reagoijaksi. Ympäristökeskuksen viestinnän keskeinen päämäärä, eri toimijoiden oman vastuun ja panoksen korostaminen ympäristöasioissa, edellyttäisi tiedottamiselta järeämpää, vastavuoroisempaa ja strategiatietoisempaa viestintää. Uudenmaan ympäristökeskusta koskevista sanomalehtiuutisista jäsentyy kaksi päätulkintakehystä: toiminnasta kertominen sekä asioiden ja toimijoiden arvioiminen. Retorisuus tulee ympäristökeskuksen tiedotteissa ilmi teemojen kautta ja argumentoinnin työkaluna. Löytyneitä teemoja ovat: toiminnasta kertominen, syiden diagnosoiminen, asioiden ja toimijoiden arvioiminen sekä parannuskeinojen ehdottaminen. Vastaanottajia vakuuttamaan pyrkiviä strategioita löytyy neljä: muihin tahoihin vetoaminen, laadullisiin ja määrällisiin perusteisiin vetoaminen sekä omaan asiantuntemukseen vetoaminen. Sanomalehdissä jäsentyvistä kehyksistä toiminnasta kertomisen voi nähdä liittyvän viranomaisen tiedonantovelvollisuuteen ja sen täyttämiseen, ja organisaation toimijuuden arvioiminen puolestaan vahvistaa nykykäsitystä perinteisestä asiantuntijuudesta ei-automaattisena. Tärkeimpiä lähteitä ovat: Erkki Karvonen (1999): Elämää mielikuvayhteiskunnassa: imago ja maine menestystekijöinä myöhäismodernissa maailmassa; Kimmo Saaristo (2000): Avoin asiantuntijuus. Ympäristökysymys ja monimuotoinen ekspertiisi; Markku Temmes (1992): Julkiset asiantuntijaorganisaatiot; Elisa Ikävalkon (1996) artikkeli ja teos organisaatioista ja julkisuuden hallinnasta