Search

Tässä tutkimuksessa pohditaan kahta tutkimuskysymystä. Miten GeoGebran avulla voi opiskella analyyttista geometriaa? Millainen materiaali toimii verkko-opetuksessa, kun aiheena on GeoGebran käyttö analyyttisen geometrian opiskelussa? Tutkimuksen viitekehykseksi tutkitaan kehittämistutkimusta ja verkko-opetusta. Lisäksi tutustutaan GeoGebraan sekä muutamaan analyyttisen geometrian aiheeseen. Viitekehyksen avulla rakennetaan PDF-muotoinen materiaali, joka ladotaan LaTeX-ohjelmalla. Materiaali tehdään yliopiston analyyttisen geometrian kurssia varten. Materiaalia testaavat vapaaehtoiset henkilöt, jotka antavat materiaalista palautteen omalla ajallaan. Testaajat vastaavat kyselylomakkeen avoimiin kysymyksiin. Palautteen avulla materiaalia jatkokehitetään eteenpäin. Kehittämistutkimus on nuori tutkimusmenetelmä, joka on parissa vuosikymmenessä yleistynyt opetusalan opinnäytetöiden tutkimusmenetelmänä. Kehittämistutkimus perustuu syklisyyteen, jossa kehitysvaihe, arviointivaihe ja raportointivaihe seuraavat toisiaan. Opinnäytetöissä käytetään usein yhtä tai kahta sykliä. Tässä työssä käytetään kahden syklin kehittämistutkimusta, joten materiaalia kehitetään palautteiden mukaan toimivammaksi. Verkko-opetus eli tietoliikenneverkkoon sijoittuva opetus kehitettävän materiaalin osalta tapahtumaan Moodle-alustalla. Hyötyinä ovat saavutettavuus sekä se, että opiskelijat voivat käydä itseopiskelumateriaalin omalla aikataulullaan. Materiaali on sellainen, että sitä voisi käyttää myös lähiopetuksessa, mutta lähtökohtaisesti se suunnitellaan verkko-opetuksen osaksi. GeoGebra opiskelun kohteena on valikoitunut siksi, että kyseessä on johtava dynaaminen matematiikan ohjelmisto. GeoGebra on suunniteltu opetuskäyttöä ajatellen ja se onkin sallittu ylioppilaskirjoituksissa. Materiaalin alkuun tehdään GeoGebran yleisohjeet, jonka jälkeen GeoGebran käyttöä opetellaan analyyttisen geometrian näkökulmasta. Analyyttisestä geometriasta aihealueeksi valikoituivat vektorit, ympyrät, tangentti, normaali sekä napa ja napasuora. GeoGebran avulla analyyttistä geometriaa voi opiskella materiaalin avulla siten, että GeoGebra on myös opiskelijan aktiivisessa käytössä. Materiaalina toimii informatiivisin kuvin ja selkeällä rakenteella tehty teoriaa ja harjoituksia sisältävä sähköinen dokumentti. Testaukseen osallistui vain viisi henkilö, joten tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää erityisopettajiksi opiskelevien verkkopalvelujen käyttöä opiskelujen ja työn tukena sekä heidän näkemyksiään ThinkMath-verkkopalvelusta ja sen kehittämistarpeista. Tutkimus on osa Matematiikan maailmaan –matematiikan opettajankoulutuksen kehittämishanketta. Kehittämistutkimuksen tässä osassa selvitettiin opiskelijoiden kokemuksia verkkomateriaalien käytöstä, erityisesti ThinkMath-verkkopalvelusta. Tutkimuksen osallistujat olivat Matemaattiset oppimisvaikeudet -kurssin opiskelijoita (N = 66). Opiskelijat tutustuivat yhdellä kurssin harjoituskerralla ThinkMath-harjoitusmateriaaleihin. Tietoa kerättiin kyselylomakkeilla kurssin alkaessa ja päättyessä. Tuloksissa käytetään kuvailevia tunnuslukuja sekä ristiintaulukointia. Tulosten perusteella erityisopettajaopiskelijat suhtautuvat verkkomateriaalien käyttöön varsin positiivisesti eikä eroja ollut eri ikä- tai työkokemusryhmien välillä. ThinkMath –verkkopalvelu tunnettiin ennalta varsin heikosti. Kurssin päättyessä opiskelijat kokivat sivuston antavan varsin hyvin tietoa matemaattisten taitojen kehityksestä. Heikoimmin sivuston koettiin antavan tietoa matemaattisten oppimisvaikeuksien arvioinnista ja taustatekijöistä. Verkkopalvelun käytettävyydessä kehitettävää ilmeni erityisesti tiedon löytämisen helpottamisessa. Tutkimus antaa tietoa paitsi tämän verkkopalvelun kehittämiseen myös yleensä opettajille suunnatun verkkomateriaalin suunnitteluun. Special education teacher students as users of online materials. Survey to develop ThinkMath web services Abstract The aim of this study was to find out how special educational needs teacher students use online materials in their studies. In addition, we asked how much they have used online materials in their teacher work before their studies. We were also interested in their specific expectations for the development of ThinkMath -web services. The research is part of the Teacher Training Project 'Matematiikan maailmaan' ('Math World'), which is funded by the Ministry of Education and Culture. In our project, we follow educational design research (EDR) principles with several data collection and development cycles. In this paper, we report the results from the first EDR cycle, in which we explored students' experiences with the use of online materials, especially the ThinkMath web service. The participants of the study were students in the Mathematical Learning Difficulty course (N = 66). Students were introduced to ThinkMath online materials as a part of this course. The data was collected by questionnaires at the beginning and at the end of the course. The results use descriptive indicators and cross-tabulation. On the basis of the results, special educational needs teacher students are quite positive about the use of online materials. There were no differences between age or work experience groups. The ThinkMath web service was known poorly in advance. At the end of the course, the students felt that the ThinkMath web service provided quite good information on the development of mathematical skills. Students suggested adding more information about background factors of mathematical learning difficulties, and ways of evaluating mathematical learning. Students also felt that search-functions in the ThinkMath web service needed to be better. Our study showed the benefit of involving users to the developmental work of online materials, for example, ThinkMath web services. Keywords: online materials, special educational needs teacher students, educational design research, ThinkMath, web services

Tämä pro gradu -tutkielma on kehittämistutkimus, jonka tavoitteena on kehittää loogisen ajattelun oppimateriaalia peruskoulun matematiikan opetukseen, yläkoulun seitsemännelle vuosiluokalle. Lisäksi tavoitteena on kerryttää pedagogista tietoa materiaalin kehittämisestä ja käyttämisestä osana matematiikan opetusta. Looginen ajattelu on suuressa roolissa matematiikan oppiaineessa peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden mukaan. Matematiikan oppikirjoissa loogisen ajattelun kehittämiseen liittyviä tehtäviä on kuitenkin melko vähän. Tämän vuoksi materiaalin kehittämiselle on todellinen tarve. Kehittämistutkimuksen luonteen mukaisesti tutkimus koostuu materiaalin kehittämisen sykleistä. Tutkimuksen alussa tehtiin teoreettinen ongelma-analyysi. Tämän pohjalta kehitettiin ”Matka logiikkaan” -materiaalin ensimmäinen versio. Materiaalia kehitettiin sykleittäin kerätyn aineiston pohjalta. Ensimmäisen syklin aineisto kerättiin asiantuntija-arviolla. Korjailtua materiaalia testattiin toisessa syklissä neljän oppitunnin ajan seitsemännellä luokalla. Toisen syklin aineisto kerättiin materiaalin testaamisen aikana havainnoinnilla sekä sähköisillä kyselyillä testaamiseen osallistuneilta oppilailta. Aineistoa lähestyttiin sisällönanalyysin keinoin. Tulosten perusteella ”Matka logiikkaan” -materiaali soveltuu hyvin yläkoulun matematiikan opetukseen. Oppilaat kokivat oppineensa uutta loogisesta ajattelusta jakson aikana ja olivat motivoituneita. Tehtävät olivat vaikeustasoltaan suurimmaksi osaksi sopivia tai helppoja. Lisäksi oppilaiden mielestä materiaali oli selkeä ja materiaalia kuvailtiin useimmiten positiivisesti. Kehitetty oppimateriaali on vapaasti käytettävissä opetukseen ja löytyy liitteestä B.

Mental health research and practice is currently moving beyond a focus on group-level symptom reduction models. Hence, research and treatment increasingly emphasize the real-life individual needs of service users and their social networks. One example is the Open Dialogue approach (OD), which has demonstrated promising outcomes in the Finnish Western Lapland (WL) catchment area. Nevertheless, it is unclear how OD-based services have so far been maintained in WL. It is also unclear how the experiences of multi-disciplinary care teams, service users and their social network members differ, with regard to differing approaches to mental health treatment. More generally, there is a global need for information on factors associated with the long-term treatment outcomes of real-world mental healthcare. This project – a participatory survey to investigate the long-term effectiveness of adult psychiatric services (PSILEAPS) – aims to address these questions. The survey will take place over a two-week period. It will be aimed at all five WL catchment area adult mental health units, and will cover care team members, service users and members of their social network. These will be asked to share their thoughts on (i) why mental health services have been needed in the case in question, and (ii) what factors in the treatment have been helpful or unhelpful. The service users who participate will form a research cohort, which will be followed over five years. Information on demographic and clinical characteristics will be obtained from social and healthcare registers at baseline, and at two- and fiveyear follow-ups. The primary outcome variables at follow-up will be treatment contact at follow-up, disability allowance at follow-up and death during follow-up. Exploratory statistical analyses will be used to study how different variables (including the main principles of OD) are associated with different outcomes. The information can be used to create new hypotheses to guide future research, and to develop mental health services. The participatory design will enable service users to join in the co-production of knowledge. This has the potential to immediately guide and improve their mental healthcare. peerReviewed

This study introduces a research and development process of an immersive Virtual Reality (VR) education application. Altogether four application development iterations are showcased along the Design Science Research methodology. The results show how initial problems change and new problems occur during the course of a long-term DSR project with multiple iterations. Moreover, the study results confirm various previous findings, for example, that VR works better on higher learning levels such as application -level and personalization is a way to achieve this. In addition, 360 photos and videos were found to be easy and cost-efficient ways to increase personalization of VR applications. The results also suggest complementary and parallel use of online courses and VR applications in order to enable scalability. We also found positive learning experiences, interactions, and teacher image to be achieved with VR especially among small tech-savvy group of students. However, personalized learning paths and positive learning results are the preconditions for upbeat learning experiences. peerReviewed

Lapsen kieli kehittyy vuorovaikutuksessa häntä hoitavan aikuisen kanssa ja varhainen kielenkehitys luo pohjan myöhemmälle kielenkehitykselle. Varhaisvuosien kielellisillä taidoilla on siis suuri merkitys myöhemmille kielellisille taidoille, joten on tärkeää, että varhaiskasvatuksen henkilöstö tiedostaa alle kolmevuotiaiden lasten kielenkehityksen vaiheet ja osaavat tukea kielenkehitystä. Tässä kehittämistutkimuksessa toteutin oppaan alle kolmevuotiaiden lasten kielenkehityksen tukemisesta ja tutkin sen toimivuutta varhaiskasvatuksessa. Kehittämistutkimukselle ominaista on syklisyys ja tässäkin tutkimuksessa toteutin kaksi sykliä. Ensimmäisessä syklissä selvitin ensin teoriakatsauksen avulla aiempaa tutkimusta aiheesta ja sopivaa tutkimusaukkoa. Lisäksi selvitin esikyselyn avulla opettajilta, millaiselle oppaalle olisi tarvetta. Näiden pohjalta kehitin ensimmäisen version oppaasta, jonka lähetin toisessa syklissä päiväkoteihin testattavaksi kyselyn kera, jonka avulla pyrin selvittämään kehittämisehdotuksia oppaasta. Toisen kyselyn perusteella muokkasin oppaasta lopullisen version. Tutkimuksen aineisto koostui kahdella verkkolomakekyselyllä kerätystä aineistosta. Esikyselyllä saatu aineisto kattoi seitsemän vastausta ja toisella kyselyllä saatu aineisto neljästä vastauksesta. Aineiston suppeuden vuoksi käytin laadullisia analysointimenetelmiä, kuten sisällönanalyysiä. Tutkimukseni tutkimuskysymykset olivat: ”Mitä varhaiskasvatuksen opettajat ajattelevat alle kolmevuotiaiden lasten kielenkehityksen tukemisesta?”, ”Millaisilla pedagogisilla menetelmillä voidaan tukea alle kolmevuotiaiden lasten kielenkehitystä?” ja ”Miten opas toimii varhaiskasvatuksessa?” Opas on jaettu neljään osaan: teoriaan, vinkkeihin, materiaalivinkkilistaan sekä liitteisiin. Teoriassa on lyhyt kuvaus alle kolmevuotiaan lapsen kielenkehityksen vaiheista sekä siihen vaikuttavista tekijöistä. Vinkit on jaettu vielä kolmeen osaan: fyysiseen ympäristöön, ohjattuun toimintaan sekä perushoidon tilanteisiin. Fyysisen ympäristön vinkit liittyvät ryhmän tilojen muokkaamiseen kielenkehitystä tukeviksi. Materiaalivinkkilistassa on erilaisia internet-sivuja, kirjallisuutta ja muita materiaaleja, joita voi hyödyntää ja joista saa lisää ideoita kielenkehityksen tukemiseen. Liitteissä on vinkkeihin liittyvää materiaalia, jotta vinkit olisivat helposti toteutettavissa. Tutkimukseni osoitti, että kielenkehityksen tukeminen on tärkeää varhaiskasvatuksen opettajille ja he tekevät paljon sen tukemiseksi päiväkodin arjessa. Myös oppaalle on tarvetta ja nimenomaan kaivataan arjessa helposti käytettävää materiaalia. Helppokäyttöisyyttä pyrin lisäämään liitteillä, oppaan jakamisella osiin sekä ulkoasun asettelulla.

The newspaper industry is on a quest to discover sustainable business models. Digital subscriptions are stable revenue generators for most publishers. That being said, smaller publishers face challenges. By not having the same resource base to offset costs compared to larger ones, small publishers are in a constant state of financial unpredictability. Another persistent problem among them is the high churn rate of subscriptions (i.e., the cancelation rate), which suggests a value misalignment between readers and service. New services like news aggregators may promise publishers a large pool of paying readers, as readers have access to diverse content by different publishers and are willing to pay for pooled news content. But platform fees and the disintermediation of direct customer relationships enact barriers for many publishers. To address these shortcomings, this study conducts an online experiment based on design science research to test the performance of different payment plans for a collaborative news aggregator service. We identify preliminary design principles for value creation and capture, which can be utilized for designing a commercial and collaborative news aggregator service. peerReviewed

Koulutus ja työntekijöiden asiantuntijuuden kehittyminen ovat tärkeitä tekijöitä yrityksen kilpailukyvylle. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisilla menetelmillä voidaan lisätä yrityksessä tapahtuvan koulutuksen vaikuttavuutta ja työntekijöiden asiantuntijuutta. Työssä muotoiltiin lisäksi turvallisuuskoulutus, joka on otettavissa yrityksessä käyttöön, ja jonka avulla testattiin teoriaan pohjautuvia sovellettuja menetelmiä. Tutkimuksessa syvennyttiin kielentämisen, positiivisen pedagogiikan ja vertaisoppimisen teorioihin asiantuntijuuden kasvattamisen tukena. Lisäksi työssä tehtiin katsaus virheistä oppimisen merkitykseen yrityksessä tapahtuvalle osaamisen kehittämiselle. Työssä sovellettiin teoriaa käytäntöön luomalla Turvallisesti toimistotyön ulkopuolella -koulutus ja testaamalla sitä todellisessa ympäristössä. Turvallisuuskoulutus pohjautuu riskien arviointiin, jota lähestyttiin tässä työssä perehtymällä riskien arvioinnin nykytilaan ja sen taustalla vaikuttaviin tekijöihin. Riskien suuruuksien ja merkittävyyden arvioinnin pohjaksi tutkimuksessa on esitetty todennäköisyysmatematiikan perusteet. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin ja testattiin verkkokoulutuksen toimivuutta yrityksen koulutuksessa. Tietoa testikoulutuksista kerättiin haastattelemalla osallistujia. Tutkimus toteutettiin kehittämistutkimuksena. Tutkimuksessa ilmeni, että kehitetty turvallisuuskoulutus koettiin mielekkääksi. Koulutukseen sisältyvät ja teoriaan pohjautuvat soveltavat tehtävät koettiin hyödyllisiksi, joskin tehtäville ja materiaalien läpikäymiselle on varattava tarpeeksi työskentelyaikaa. Turvallisuuskoulutuksessa käytetty Microsoft Teams -ohjelmisto toimii hyvin koulutuksen alustana, kun sen eri toimintoja hyödynnetään monipuolisesti. Kielentäminen, positiivinen pedagogiikka ja vertaisoppiminen antoivat hyvän pohjan työn soveltaville sisällöille. Turvallisesti toimistotyön ulkopuolella -koulutuksessa otettiin käyttöön riskien pika-arviointi, jota järjestelmällisesti käyttämällä voidaan saavuttaa yhä turvallisempia työpäiviä. Työn kautta saatiin tietoa siitä, millaisia tekijöitä kannattaa ottaa huomioon yrityksen koulutusten pitämisessä ja oppimisen kasvattamisessa. Tutkimuksesta kerääntyneisiin havaintoihin ja tuloksiin pohjautuen koostettiin kymmenen kohdan lista tekijöistä, joihin kannattaa kiinnittää erityistä huomioita tulevaisuuden koulutuksissa.

Our study argues that the extant literature on virtual reality-based learning environments (VRLEs) currently lacks proper definitions and context descriptions for a problem space, which is fundamental for conducting design science research (DSR). Without properly conducted problem space identification, the most pivotal problems cannot be identified resulting solutions lacking validity and unreliable evaluations. This is a major challenge for the DSR in the educational field, but also for the research on VRLEs. The purpose of this paper is to introduce a novel DSR method to support rigorous problem space identification, which would allow rigorous and profound problem space analysis. The instantiation of our method is depicted with a VRLE development project. In the problem space identification –process we adopt the concepts of self-determination theory and learning path to study and consider individual and a system level of the current VRLE artifact. This theoretical lens enables us to identify the problem space for VRLEs and also suggest how the to-be-developed artifact to be later evaluated. This paper contributes by introducing a general problem space identification for VRLEs and a DSR method to guide the future DSR in the educational field.

Varhaisessa teknologiakasvatuksessa tulisi tarjota lapsille mahdollisuus tutkia ja havainnoida oman ympäristönsä teknologiaa ja keksiä ja kehittää omia luovia ratkaisuja. Teknologiakasvatus näyttäytyy monille varhaiskasvatuksen opettajille vieraana ja haastavana, eivätkä he tiedä miten teknologiakasvatusta tulisi pedagogisesti lähestyä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu tarve varhaisen teknologiakasvatuksen toteuttamista tukevien opetusmateriaalien kehittämiselle. Tässä tutkimuksessa pyritään vastaamaan havaittuun haasteeseen kehittämällä tutkimusperusteisesti tukea varhaiskasvatuksen pedagogiikan mukaisen teknologiakasvatuksen toteuttamiseen varhaiskasvatuksen opettajien työn tueksi. Tutkimuksessa kehitettiin opetusmateriaali, jonka tavoitteena on tarjota sekä teoreettista että käytännön tukea teknologiakasvatuksen toteuttamiseen. Opetusmateriaaliin kehitettiin kaksi projektikokonaisuutta, jotka ohjaavat opettajia laaja-alaisen tutkivaa toimintaa ja leikkiä sisältävän teknologiakasvatuksen toteuttamiseen. Tutkimus toteutettiin kehittämistutkimuksena, joka sisälsi kaksi kehittämisvaihetta. Ensimmäinen kehittämisvaihe sisälsi teoreettisen ongelma-analyysin ja empiirisen ongelma-analyysin, jotka määrittivät tavoitteet tutkimuksessa kehitettävälle opetusmateriaalille. Teoreettisessa ongelma-analyysissa tarkasteltiin aikaisempaa tutkimusta ja kirjallisuutta teknologiakasvatuksen sisällöstä ja tavoitteista yleisesti ja varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Lisäksi tarkasteltiin varhaisen teknologiakasvatuksen toteuttamiseen soveltuvaa pedagogiikkaa. Empiirisessä ongelma-analyysissa kartoitettiin varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia ja tarpeita varhaiseen teknologiakasvatukseen liittyen. Tutkimuksen toisessa kehittämisvaiheessa toteutettiin tutkimuksen toinen empiirinen ongelma-analyysi, jonka aikana opetusmateriaalia testattiin opettajien toimesta varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen arjessa, ja sitä arvioitiin ja kehitettiin teemahaastattelulla kerättyjen kokemusten pohjalta. Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan varhaiskasvatuksen opettajat kaipaavat selvennystä teknologiakasvatuksen tavoitteista ja käytännönläheistä tukea siihen, miten teknologiakasvatusta voidaan varhaiskasvatuksessa toteuttaa, kuten uusia ideoita ja konkreettisia esimerkkejä. Tulosten mukaan varhaiskasvatuksen arkeen soveltuvan teknologiakasvatuksen opetusmateriaalin tulisi sisältää seuraavia ominaisuuksia (1) teknologia ymmärretään sen laajassa merkityksessä, (2) teknologiakasvatusta toteutetaan osana laaja-alaista toimintaa, (3) teknologiakasvatus perustuu tutkivaan toimintaan, (4) teknologiakasvatusta lähestytään tarinallisuuden ja leikin kautta, (5) teknologiakasvatuksen lähtökohtana olevat aiheet ovat lähellä lasten kokemusmaailmaa. Tutkimukseen osallistuneiden opettajien mukaan kehitetty opetusmateriaali tuki heitä teknologiakasvatuksen toteuttamisessa, materiaaliin tutustumisen myötä teknologiakasvatuksesta tuli heille helpommin lähestyttävä, ja heidän käsityksensä teknologiakasvatukseen soveltuvasta toiminnasta laajentui.

Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena tutkia, miten toimijuutta tukeva opiskelijan ohjaus toteutuu sekä toimii sosiaalisena tukena ammatillisen koulutuksen opiskelun tukitoiminnassa, ja eroavatko kokemukset minäpystyvyydestä tukitoimintaan osallistuvilla ja ei-osallistuvilla opiskelijoilla. Tutkimus toteutettiin kasvatustieteellisenä design-tutkimuksena, jossa tutkitaan ja kehitetään toimintaa tutkitun teorian pohjalta. Tutkimusta tehtiin Keski-Uudenmaan alueen ammatillisen oppilaitoksen, Keudan, yhdessä toimipisteessä, jossa yleistä tukea opiskelijoille antavaa toimintaa kutsutaan ”Keudaattoriksi”. Aikaisemmassa tutkimuksessa Keudan tukitoiminnasta ilmeni, että motivaation puute oli ollut syynä jättää tehtäviä tekemättä toimintaan ohjatuilla opiskelijoilla. Opiskelijoiden ohjausta lähdettiin tarkastelemaan toimijuuden tukemisen näkökulmasta, sillä sen nähdään vaikuttavan ihmisten aktiivisuuteen hoitaa tehtäviään. Keudassa koettiin tarpeelliseksi tuoda toimintaan lisää psykososiaalista tukea, jonka nähtiin tässä tutkimuksessa toteutuvan toimijuuden tukemisen kautta. Suomalaisesta koulutuksesta on löydetty tarve kehittää yksilöllistä tukea antavia toimintamalleja kouluihin oppijoiden hyvinvoinnin tukemiseksi. Design-tutkimuksessa keskeisessä asemassa on teorian soveltaminen käytäntöön eri tutkimusmenetelmiä hyödyntäen. Tutkimuksen minäpystyvyys-kyselyyn vastasi 34 opiskelijaa ja lisäksi kuusi heistä osallistui lyhyeen haastatteluun. Keudaattorin ammattiohjaaja toimi tutkimuksessa intervention toteuttajana, ja hänen haastattelunsa analyysista saadut tulokset kuvaavat, miten toimijuutta tuetaan toiminnassa ja miten se muodostaa sosiaalisen tuen opiskelijalle. Tulosten mukaan sosiaalinen tuki Keudaattorissa muodostuu opiskelijan saamasta yhteisöllisestä, informatiivisesta, materiaalisesta, arvioinnillisesta ja emotionaalisesta tuesta. Minäpystyvyys toimijuuden osa-alueena vaikuttaa ihmisen käsitykseen omista kyvyistä suoriutua tehtävistä. Tässä tutkimuksessa Keudaattorissa käyvien ja ei-käyvien opiskelijoiden minäpystyvyydessä ei kuitenkaan osoittautunut olevan eroa. Keudaattorissa opiskelijan toimijuutta tuetaan toimijuutta tukevalla sekä opiskelijan tarpeiden mukaisella ohjauksella, mihin ohjaajan arvot ja osaaminen liittyivät. Opiskelijoiden vahvempi ohjaaminen tavoitteiden asettamiseen voisi motivoida opiskelijoita ja toimia samalla sosiaalisena kontrollina opiskelijoille. Keudaattori-toiminta voidaan nähdä inklusiivisen koulutuksen mukaisena oppimisympäristövaihtoehtona opiskelijalle, missä hänen hyvinvointiansa tuetaan osallisuuden ja onnistumisten kokemuksia tuottamalla.

Ohjelmointi tuli osaksi perusopetusta syksyllä 2016. Opetussuunnitelmauudistuksen myötä monet opettajat olivat uuden äärellä, sillä heillä ei ollut aikaisempaa kokemusta ohjelmoinnin opettamisesta. Tutkimuksen tarve nousi tilanteesta, jossa opettajien täydennyskoulutuksen ja tuen tarve on havaittu, mutta niiden parista ei ole vielä tehty laajasti tutkimusta Suomessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää keinoja tukea luokanopettajia opetussuunnitelman (POPS 2014) mukaisessa ohjelmoinnin opetuksessa. Tutkimuksen aikana kehitettiin toimintamalli tukemaan alakoulujen ohjelmoinnin opetuksen toteuttamista ja vahvistamaan luokanopettajien osaamista ohjelmoinnin opettamiseen. Kehitetty toimintamalli rakentuu koulun opettajille suunnatusta yhteisestä ohjelmointikoulutuksesta, asiantuntijan ja opettajan yhdessä opettamista oppitunneista sekä pidempiaikaisesta tuesta, joka muodostuu opettajille kohdennetuista opetusmateriaaleista, lainattavasta välineistöstä ja koulutuksista. Toimintamallin tarkoituksena on tarjota kouluille matalalla kynnykselle tukea ohjelmoinnin opetuksen aloitusvaiheeseen ja ohjelmoinnin opetuksen käytäntöjen jalkauttamiseen kouluyhteisössä. Tutkimus toteutettiin kaksisyklisenä kehittämistutkimuksena. Kehittämistutkimukselle tyypillisesti tutkimus jakautui kolmeen osioon: ongelma-analyysiin, kehittämisprosessiin ja kehittämistuotokseen. Ongelma- analyysin kautta kartoitettiin teoreettisesti ja empiirisesti ohjelmoinnin opetuksen tuen tarpeita sekä määritettiin niiden pohjalta kehittämistavoitteet. Kehittämisprosessin aikana toimintamallia kehitettiin yhteistyössä kahden alakoulun sekä LUMATE-keskuksen kanssa. Toimintamallia testattiin järjestämällä kaksi ohjelmointikoulutusta opettajille sekä 22 ohjelmointityöpajaa oppilaille. Koulutuksiin osallistui 15 opettajaa ja työpajoihin 400 oppilasta. Toimintamallia arvioitiin ja jatkokehitettiin opettajilta kerätyn kyselyaineiston perusteella. Tutkimuksen kehittämistuotoksena muodostui toimintamalli. Tutkimuksen mukaan ohjelmoinnin opetusta voidaan tukea tarjoamalla teknologista, pedagogista, sisällöllistä, affektiivista ja yhteistyöhön perustuvaa tukea ohjelmoinnin opetuksen aloitusvaiheeseen. Saatujen tulosten mukaan ohjelmoinnin opetusta tukevassa toimintamallissa ovat keskeisiä seuraavat ominaisuudet (1) koulutuksella vahvistetaan opettajien teknologista, pedagogista ja sisältötiedollista osaamista sekä innostusta ohjelmoinnin opettamiseen, (2) koulutuksen lähtökohtana ovat opettajien toiveet, käytännönläheisyys ja ideoiden saaminen opetukseen, (3) opettajien osaamista kehitetään omalla koululla yhdessä opettajakollegoiden kanssa, (4) tuetaan opettajien välistä ja (5) koulun ulkopuolisen toimijan kanssa tehtävää yhteistyötä, (6) tarjotaan tukea ohjelmoinnin kokeilemiseen matalalla kynnyksellä oppilaiden kanssa sekä (7) tarjotaan materiaalista, välineellistä ja koulutuksellista tukea myös jatkossa tukemaan ohjelmoinnin opetuksen suunnittelua, toteuttamista ja osaamisen kehittämistä. Saatujen tulosten perusteella toimintamalli koettiin hyödylliseksi ja se tuki opettajien osaamisen kehittymistä, lisäsi innostusta ja antoi tukea ohjelmoinnin opetuksen toteuttamiseen. Yhteisöllinen kehittämisprosessi tarjosi mahdollisuuden kehittää koulujen tarpeeseen hyvin vastaavan toimintamallin. Yhteisöllisen kehittämisen vahvuuksiksi koettiin, että yhteistyön kautta pystyttiin hyödyntämään eri toimijoiden asiantuntijuutta sekä paremmin huomioimaan koulujen käytännön tarpeita.

Practitioners including designers and teachers developing Virtual Reality (VR) courses are facing a question regarding the strengths and subject areas in which VR-enriched courses might have the highest potential compared to conventional courses. The present study develops a survey scale to assess and match industry managers’ requirements for skills for working life. The same scale was surveyed among two different groups of higher education students participating in conventional courses and a VR-aided course. The results indicate that the industry requirements were higher than met by the both course types. However, the results highlight a set of skills for which the VR courses have the highest potential compared to conventional courses. These skills include self-monitoring, independent thinking and understanding, adapting and applying new ideas into practice as well as creativity as a latent class theme. The paper discusses example designs based on these skills whose development is suggested to be included in the future VR course designs. Practitioners including designers and teachers developing Virtual Reality (VR) courses are facing a question regarding the strengths and subject areas in which VR-enriched courses might have the highest potential compared to conventional courses. The present study develops a survey scale to assess and match industry managers’ requirements for skills for working life. The same scale was surveyed among two different groups of higher education students participating in conventional courses and a VR-aided course. The results indicate that the industry requirements were higher than met by the both course types. However, the results highlight a set of skills for which the VR courses have the highest potential compared to conventional courses. These skills include self-monitoring, independent thinking and understanding, adapting and applying new ideas into practice as well as creativity as a latent class theme. The paper discusses example designs based on these skills whose development is suggested to be included in the future VR course designs.

Tässä pro gradu -tutkielmassa kehitettiin sähköinen oppimateriaalipaketti logaritmien opiskeluun lukion pitkässä matematiikassa. Kehittämistutkimuksen avulla pyrittiin vastaamaan logaritmien oppimisessa havaittuihin haasteisiin sekä selvittämään, millaiseksi opiskelijat ja opettajat kokevat laaditun sähköisen oppimateriaalin käytön. Tutkimusprosessi koostui kolmesta kehittämissyklistä. Tutkielman matemaattisessa osuudessa käsiteltiin eksponentti- ja logaritmifunktioiden teoriaa. Teoreettisessa ongelma-analyysissä tarkasteltiin logaritmeja lukion opetussuunnitelman perusteissa (2015), matematiikan osaamista käsitteellisen ymmärtämisen ja menetelmällisen sujuvuuden näkökulmista, sähköisiä oppimateriaaleja oppimisympäristönä sekä matematiikan kielentämisen ja tutkivan matematiikan tuomia mahdollisuuksia matematiikan oppimiseen ja käsitteellisen ymmärtämisen tehostamiseen. Kehittämistuotoksen ensimmäisen version valmistuttua järjestettiin asiantuntijakierros, jossa joukko matematiikan opetuksen asiantuntijoita testasi ja arvioi kehitettyä oppimateriaalia sekä vastasi sitä koskevaan kyselyyn. Teoreettiseen ongelma-analyysiin ja asiantuntijakierroksen tuloksiin perustuen oppimateriaalia jatkokehitettiin ja testattiin erään lukion pitkän matematiikan kurssin MAA8 Juuri- ja logaritmifunktiot opetuksessa tammikuussa 2020. Oppimateriaalin toimivuutta tutkittiin opiskelijoilla teetetyn kyselytutkimuksen (n = 38), opettajan haastattelun ja opetuskokeilun aikana tehtyjen laadullisten havaintojen avulla. Tutkimus toteutettiin empiirisenä tapaustutkimuksena. Tulokset osoittivat opiskelijoiden ja opettajan kokeneen kehitetyn materiaalin toimivaksi ja sen sisältämät tehtävät monipuolisiksi ja kivoiksi. Opiskelijat pitivät eniten tutkimuslähtöisistä tehtävistä ja vähiten tehtävistä, joissa pyydettiin esittämään perusteluita tai selittämään jokin asia omin sanoin. Logaritmin käsitteen ymmärtäminen jäi toivottua heikommaksi, mutta muut kehittämisprosessille asetetut tavoitteet saavutettiin hyvin ja testausvaiheen kokemukset olivat innostavia. Kehitetty oppimateriaali on vapaasti käytettävissä osoitteessa https://tim.jyu.fi/view/tau/toisen-asteen-materiaalit/matematiikka/kertaus/logaritmit.

In this digital era, Digital Innovation & Enterprise have emerged as a possible prescription in the sharing economy. Scholars have noted that digital innovation is transforming the technological landscape, entrepreneurial practices, and the behaviours, attitudes, and beliefs of consumers across the globe. This research note serves three purposes. First, it introduces digital innovation and enterprise as a fruitful area of research in the sharing economy. Second, it extends the agenda set by Yoo, Henfridsson, and Lyytinen (2010) on “new organising logics of Digital Innovation” to propose contemporary research questions for scholarly collaboration. Third, it attempts to move forward research in digital business from B2B, B2C, mobile-social contexts to emerging eco-systems that address current socio-economic trends. In proposing such a digital business research agenda, the authors reason why Action Design Research studies may be particularly suited for the iterative development, replication and sharing of findings in the form of artefacts such as use-cases. peerReviewed

Tässä pro gradu -tutkielmassa matematiikan aineenopettajaopiskelijat Ykä Lähteenmäki (LuK) ja Robin Hamdi (TkK) kehittivät toiminnallisiin työmenetelmiin keskittyvän hiihtolomakurssin yhdeksäsluokkalaisille, jonka tuotti Tampereen LUMATE-keskus. Hiihtolomakurssin tavoitteena oli vahvistaa oppilaiden matematiikan osaamista sekä kehittää heidän matemaattista minäkuvaansa positiivisesti, jotta he saisivat mahdollisimman hyvät lähtökohdat jatko-opintoihinsa. Hiihtolomakurssin kehittäminen toteutettiin kehittämistutkimuksena. Kehittämistutkimus on syklimuotoinen tutkimusmenetelmä. Kehittämistutkimus koostuu yleensä ongelma-analyysistä, kehittämisprosessista, testauksesta sekä aineiston hankinnasta ja analysoinnista. Ongelma-analyysissä LUMATE-keskus ja tutkijat selvittivät, mitä tutkimuksessa halutaan kehittää. Kehittämisprosessi piti sisällään kehittämistuotoksen suunnittelun, luomisen ja sen arvioinnin. Kehittämisprosessi toteutettiin syklimäisesti toistaen vaiheita, kunnes tuotos oli valmis testattavaksi. Kehittämistuotosta testattiin järjestämällä kurssi keväällä 2019. Tutkimusaineistoa kerättiin sekä kurssin aikana että kurssin järjestämisen jälkeen. Tutkimuksen kohteina olivat kurssille luotu oppimateriaali, kurssille osallistuneiden oppilaiden matematiikan osaamisen kehittyminen ja matemaattisen minäkuvan muovautuminen. Tutkimuksen mukaan kehitetty hiihtolomakurssi onnistui kokonaisuutena. Tutkimustulosten perusteella kurssin aikana kurssille osallistuneiden oppilaiden matematiikan osaaminen kehittyi ja oppilaat viihtyivät kurssilla. Oppilaat pitivät kurssin työskentelymenetelmistä ja suhtautuivat matematiikkaan oppiaineena kurssin jälkeen positiivisemmin. Tutkimukseen osallistuneiden määrä (N=14) jäi suhteellisen pieneksi, joten tuloksia on syytä tarkastella kriittisesti. Tutkijoiden mukaan pienestä otannasta huolimatta tuloksia voidaan pitää ainakin suuntaa antavina ja kurssia toimivana tuotoksena. Tutkimuksen mukaan kurssille kehitetty oppimateriaali onnistui kelvollisesti. Se on toimiva paketti kaikkien käytettäväksi, mutta vaatii jatkokehittämistä, etenkin visuaalisuuden suhteen.

The virtual classroom continues to grow, but it is becoming more and more the norm, and it is fundamentally different from the vocational students at the Indonesian university. With the promised benefits of the virtual classroom, many challenges and difficulties come in the implementation. Although there are already successful design principles for virtual classrooms that support organizations in overcoming the challenges, the approach to implementing the design principles of virtual classroom at the vocational higher education in Indonesia is still lacking. In this study, we aim to answer the research gap and used the design sciences research by interviewing the lecturers to design the solutions. The proposed design approaches were implemented in a course and evaluated with students from two different groups. Overall, the evaluation of the proposed approaches shows 1 significant results as an indicator of the benefits of the implementation of a virtual classroom for vocational students in Indonesia. peerReviewed

Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää alakoulun 5. ja 6. vuosiluokalle murtolukutehtäviä matemaattisen osaamisen ja kirjallisen kielentämisen teoreettisiin viitekehyksiin nojautuen. Kehitetyissä tehtävissä operoidaan sekä symbolikielen, kuviokielen että luonnollisen kielen avulla varioiden näiden yhdistelmiä eri tavoin. Tehtävien avulla oppilas pääsee harjoittamaan matematiikan taitojaan monipuolisesti. Tutkimuksessa kehitettyjen tehtävien on tarkoitus olla sovellettavissa myös muille vuosiluokille sekä matematiikan eri aihealueille niiden sisältöä muokkaamalla. Kyseessä oli kehittämistutkimus. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita sekä oppilaan että opettajan näkökulmasta. Aineisto kerättiin keväällä 2018 kahdeksalta luokalta neljästä eri alakoulusta Pirkanmaalta, Etelä-Pohjanmaalta ja Kanta-Hämeestä. Opettajat (N=8) saivat murtoluku-jakson ajaksi tehtävät käyttöönsä osaksi omaa opetustaan muun työskentelyn ohelle. Oppilaat (N=135) tekivät murtolukutehtäviä jakson aikana opettajan valitsemalla tavalla esimerkiksi yhdessä tunnilla tai kotitehtävinä. Kehitettyjä murtolukutehtäviä oli seitsemän erilaista. Itse tehtävien ratkaisuja ei analysoitu tässä tutkimuksessa, vaan aineistona toimi oppilaiden osalta jokaisen murtolukutehtävän teon jälkeen arvioidut väittämät ja murtoluku-jakson lopuksi täytetty kyselylomake. Lomakkeessa oli kysymyksiä itse tehtävistä ja kirjallisesta kielentämisestä. Lomake sisälsi sekä väittämiä että avoimia kysymyksiä. Oppilaiden osalta taustamuuttujina olivat sukupuoli, opintomenestys matematiikassa ja äidinkielessä sekä kokemus itsestä matematiikan ja äidinkielen osaajana. Opettajat vastasivat murtoluku-jakson jälkeen sähköiseen kyselyyn, joka sisälsi sekä Likert-asteikollisia väittämiä että avoimia kysymyksiä. Sekä oppilailta että opettajilta kerätyt aineistot analysoitiin kehittämistutkimukselle ominaista monimenetelmällistä tutkimusotetta hyödyntäen. Avoimet kysymykset analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla tukeutuen kielentämisen teoriaan. Oppilaiden aineiston osalta tätä sisällönanalyysia jatkettiin kvantifioimalla. Väittämiä tarkasteltiin tilastollisin menetelmin esimerkiksi frekvenssien ja summamuuttujien avulla. Tutkimuksen mukaan oppilaat kokivat kuviokielen luonnollista kieltä mielekkäämpänä matematiikan kirjallisia tehtäviä ratkaistaessa. Tytöt suhtautuivat murtolukutehtäviin sekä kirjalliseen kielentämiseen poikia myönteisemmin ja kokivat sekä luonnollisen kielen että kuviokielen käytön poikia mielekkäämpänä. Huomionarvoista oli, että symbolikieli ei erityisesti korostunut oppilaiden vastauksissa. Opettajat suhtautuivat tehtäviin pääasiassa positiivisesti. He toivat vastauksissaan esille murtolukutehtävien käyttöön liittyvinä haasteina matematiikan opetuksessa läsnäolevan kiireen sekä aikatauluongelmat. Lisäksi opettajien vastauksissa tuli toistuvasti esille opetuksen oppikirjakeskeisyys, ja perusteluissa murtolukutehtäviä verrattiin oppikirjassa oleviin tehtäviin. Tutkimuksen perusteella matematiikan kirjallisen työskentelyn monipuolistaminen on tarpeen, sillä vain niin voidaan huomioida erilaiset oppijat monipuolisesti, tukea oppilaiden pystyvyyden tunnetta matematiikkaa kohtaan sekä laajentaa oppilaiden käsitystä matematiikasta. Jatkossa olisi vielä tarpeellista tutkia lisää sitä, voitaisiinko kielentämistehtävien lisäämisellä opetukseen saada tasoitettuja eroja tyttöjen ja poikien välillä heidän kokemansa matematiikka-ahdistuksen suhteen.

Matematiikkakasvatus on noussut viime vuosina yhdeksi varhaiskasvatuksen keskeiseksi osaksi. Kasvanut kiinnostus matemaattis-luonnontieteellisiä aineita (STEM) kohtaan kaikissa opintopolun vaiheissa, pakolliseksi muuttunut esiopetus ja lukuisat tutkimukset, jotka osoittavat varhaisten matemaattisten taitojen merkityksen myöhemmälle osaamiselle (Matteus-efekti), ovat tuoneet esiin tarpeen kehittää varhaisen matematiikkakasvatuksen menetelmiä. Vaikka tutkimukset ovat osoittaneet tuen merkityksen lasten varhaisten matemaattisten taitojen kehitykselle, verrattain vähän huomiota ovat saaneet tuen konkreettiset muodot päiväkotien arjessa. Tutkimuksessani paneuduin tähän ongelmaan varhaiskasvatuksen pedagogiikassa ajankohtaisen oppimisympäristönäkökulman avulla. Tein tutkimuksen kehittämistutkimuksena, jossa kokosin tutkimuskirjallisuuden ja varhaiskasvatuksen opettajille suunnattujen kyselyjen avulla päiväkodeille oppaan matemaattisen toimintaympäristön kehittämiseen. Tutkimuskysymyksinä olivat: ”Millaisia tekijöitä varhaiskasvatuksen opettajat pitävät tärkeinä toteuttaessaan matematiikkakasvatusta?” sekä ”Millaisilla pedagogisen toimintaympäristön ratkaisuilla voidaan tukea varhaiskasvatusikäisten lasten matematiikkakasvatusta?” Oppaassa on aluksi lyhyt teoriaosuus varhaiskasvatusikäisten lasten matemaattisista taidoista, pedagogisesta toimintaympäristöstä sekä kielentämisestä. Tutkimukselleni keskeiset matemaattiset taidot olivat subitisaatio, spontaani huomion kiinnittäminen lukumääriin, matemaattisloogiset taidot, lukujonotaidot sekä muodot. Oppaan rakentamisessa hyödynsin pedagogisen toimintaympäristön käsitettä, neljän kielen mallia sekä päiväkodin arjen tilanteita. Teoriaosuuden jälkeen on vinkit, jotka on jaoteltu arjen tilanteiden mukaan viiteen päivittäin tapahtuvaan toimintaan eli ohjattuun toimintaan, ulkoiluun, ruokailuun sekä siirtymä- ja pukemistilanteisiin. Toisessa oppaan kehittämissyklissä muokkasin opasta saamieni kehitysehdotusten pohjalta selkeämmäksi ja lisäsin liitteiksi valmiita materiaaleja helpottamaan oppaan käyttöä. Tutkimukseni osoitti arjen tilanteiden hyödyntämisen tärkeyden matemaattisten taitojen kehittämisessä. Varhaiskasvatuksen opettajat korostivat toiminnallisuutta, lasten mielenkiinnon suuntaamista matemaattisiin asioihin ja innostuneen asenteen luomista suhteessa matematiikkaan. Kaikki pedagogisen toimintaympäristön ulottuvuudet – fyysinen, henkilökohtaisesti koettu, yhteiskunnallinen ja yhteisöllinen ympäristö – vaikuttavat yhdessä lapsen oppimiseen, joten nämä kaikki ulottuvuudet tulee huomioida matemaattista ympäristöä kehittäessä. Matemaattinen kielentäminen toimii välittäjänä toimintaympäristön ja lapsen välillä. Sen avulla lapsi oppii jäsentämään omaa ajatteluaan sekä aikuinen pystyy arvioimaan lapsen taitoja.

Tutkimus on osa matematiikan opetukseen tarkoitetun Merkitysten kakut -toimintamateriaalin kehitystä. Tutkimus on kehittämistutkimus, jonka tavoitteena on luoda konkreettinen tuote ja sen toimintaan liittyvää tutkimusta matematiikan akateemisen lukutaidon näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka matematiikan akateemisen lukutaidon osa-alueet näkyvät Merkitysten kakut -materiaalin yhteydessä. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaisia keinoja materiaali tarjoaa opettajalle oppilaan ajattelun ymmärtämiseen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu Judith Moschkovichin (2002) matematiikan akateemisen lukutaidon kolmesta osa-alueesta ja murtolukujen oppimiseen liittyvistä haasteista. Matematiikan akateemisen lukutaidon kolme osa-aluetta ovat matemaattiset käytänteet, matemaattinen osaaminen ja matemaattinen diskurssi. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkimus toteutettiin kehittämistutkimuksen keinoin eräässä pirkanmaalaisessa alakoulussa 3. luokalla yhteistyössä Merkitysten kakut -materiaalin kehittäjän kasvatustieteiden maisteri Marko Blomqvistin kanssa. Tutkimus sisälsi tehtäväkokonaisuuden valmistamisen, opetuskokeilun, aineiston analyysin sekä tehtäväkokonaisuuden kehittämisen analyysin perusteella. Tehtäväkokonaisuus luotiin syksyllä 2017 ja opetuskokeilu toteutettiin tammi-helmikuussa 2018. Opetuskokeilun aikana aineistoa kerättiin videoinnin ja kirjallisten, tehtäväkokonaisuuteen kuuluvien tehtävien avulla. Videoaineisto ja kirjallinen materiaali analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tulokset saatiin teemoittelun avulla asettamalla akateemisen lukutaidon eri osa-alueet ja niihin liittyvät taidot tarkasteltaviksi kokonaisuuksiksi, teemoiksi ja alateemoiksi. Tutkimuksessa aineisto jaettiin neljään eri aihealueeseen opetettavien asioiden perusteella. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että akateemisen lukutaidon osa-alueista matemaattinen diskurssi korostuu eniten Merkitysten kakut -materiaalin ja siihen liittyvien tehtävien yhteydessä. Matemaattiseen diskurssiin lukeutuvat matematiikan neljä kieltä olivat tehtävien yhteydessä tasapuolisesti käytössä. Matemaattisista käytänteistä harjoitettiin eniten perustelun ja keskustelun taitoja työkalujen käytön ja matemaattisen mallintamisen rinnalla. Käytänteistä vähiten näkyi abstraktin ja kvantitatiivisen päättelyn harjoittaminen. Vähiten koko opetusmateriaalin yhteydessä harjoitettiin proseduraalisen sujuvuuden ja strategisen kompetenssin taitoja, jotka molemmat ovat matemaattiseen osaamiseen lukeutuvia taitoja. Matemaattisesta osaamisesta eniten kehittyi käsitteellisen ymmärtämisen taito. Materiaalin yhteydessä oppilaat käyttivät matematiikan neljää kieltä monipuolisesti, mikä antoi opettajalle mahdollisuuksia oppilaan ajattelun ymmärtämiseen. Ratkaisujen vaatiminen matematiikan eri kielillä antoi tietoa oppilaan osaamisen tasosta ja ajattelusta. Eri kielistä voi tulkita, onko oppilas oppinut mallin annettujen esimerkkien kautta vai ymmärtänyt ilmiön syvemmin. Tulosten pohjalta alkuperäistä opetusmateriaalia kehitettiin eri osaamisen alueita tasaisemmin huomioivaan suuntaan. Tutkimuksessa esiteltyä Merkitysten kakut -materiaalia ei ole tutkittu aiemmin ja sen vuoksi sen jatkotutkimusmahdollisuudet ovat moninaiset. Toimintamateriaalin yhteydessä on mahdollista tutkia niin opettajien käyttökokemuksia, ajatuksia toimintamateriaaleista kuin oppilaiden oppimistuloksia. Toimintamateriaali antaa hyvän lähtökohdan erilaisille vertaileville tutkimuksille perinteisen ja uuden mallin välillä.

Tutkimuksen tarkoituksena oli perehtyä ja lisätä tietoisuutta kokonaisen käsityöprosessin ideointi- ja suunnitteluvaiheista. Tutkimus toteutettiin kehittämistutkimuksena ja sen tavoitteena oli luoda ja kehittää tukimateriaalikokonaisuus alakoulun käsityön ja erityisesti ideointi- ja suunnitteluvaiheiden opetuksen tueksi. Tukimateriaalin teon lähtökohtana oli selvittää, millainen tukimateriaali edistää ideointi- ja suunnitteluvaiheiden asemaa osana kokonaisen käsityöprosessin mukaista opetusta. Tutkimuksessa pyrittiin perustelemaan tukimateriaalin tarpeellisuus toisaalta tutkimuskirjallisuuden ja toisaalta kyselyaineiston perusteella. Tutkimus eteni kahden kehittämissyklin mukaisesti. Ensimmäisessä syklissä perehdyttiin aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen, jonka perusteella muodostettiin teoreettinen ongelma-analyysi. Tämän jälkeen ongelman määrittämistä jatkettiin muodostamalla empiirinen ongelma-analyysi, joka perustui tutkijoiden omiin kokemuksiin sekä tutkimuksen osana teetettyyn esikyselyyn. Esikyselyssä kysyttiin käsityönopettajien näkemyksiä kokonaisen käsityöprosessin käsitteen ymmärrykseen sekä uuden opetussuunnitelman tuomiin muutoksiin liittyen. Ongelma-analyysien teon jälkeen tutkimuksen ensimmäinen sykli päättyi tukimateriaalin ensimmäisen version luomiseen. Tutkimuksen toisessa syklissä tukimateriaalin ensimmäinen versio julkaistiin ja sitä testattiin lomakekyselyllä. Kyselyssä selvitettiin käsityöopettajien sekä käsityöopettajaopiskelijoiden mielipiteitä tukimateriaalin ensiversion sisällöstä ja tyylistä. Kyselylomake sisälsi strukturoituja kysymyksiä, joita analysoitiin tekemällä vastauksista suoria jakaumia. Lisäksi lomake sisälsi avoimia kysymyksiä, joita analysoitiin teemoittelemalla. Saadun palautteen perusteella tukimateriaalia kehitettiin edelleen ja luotiin materiaalin toinen ja lopullinen versio. Lopullinen tuotos julkaistiin erilaisissa käsityönopetuksen verkkoyhteisöissä. Lomakekyselyn perusteella saatiin selville, että tutkimuksessa kehitetty tukimateriaalin ensiversio oli kokonaisuudessaan onnistunut ja sisältö oli toimiva. Palautteesta nousi kuitenkin esille useita kehittämiskohteita ja parannusehdotuksia, jotka huomioitiin tukimateriaalin lopullisessa versiossa. Tukimateriaalin sisältöä muutettiin toimivammaksi kokonaisuudeksi ja visuaalista ilmettä kehitettiin palautteen antajien vastausten perusteella. Lisäksi tukimateriaaliin lisättiin enemmän konkreettisia vinkkejä ja opetuskokonaisuusehdotuksia, joita käsityönopettaja voi omassa työssään hyödyntää. Tutkimuskirjallisuuden ja kyselyaineiston perusteella tukimateriaali on tarpeellinen, sillä ideointi- ja suunnitteluvaiheiden toteutuminen alakoulussa vaihtelee suuresti ja vaiheet jäävät usein pienelle huomiolle.

Ympäristökasvatuksen kenttä on hajanainen, vaikka tarve ympäristön ilmiöiden systeemiselle ymmärtämiselle sekä yksilölliselle vastuun kantamiselle kasvaa väestönkasvun ja kulutuskulttuurin ympäristövaikutuksien vuoksi. Tässä tutkimuksessa ympäristöongelmia pyrittiin ratkomaan institutionaalisella ja individualistisella ympäristökasvatuksella suomalaisessa alakoulukontekstissa. Tavoitteena oli selvittää, miten ympäristökasvatuspainotteinen opetusryhmä toimisi, mitkä sen tavoitteet olisivat ja mitkä tekijät vaikuttavat edellä mainittuihin asioihin. Opetusryhmän on oman toimintansa kautta tarkoitus edistää oppilaiden ympäristövastuullisuuteen kasvamista, joka on ympäristökasvatuksen tavoite. Ennen aineiston keräämistä rakennettiin kirjallisuuskatsauksen perusteella ympäristökasvatuspainotteisen opetusryhmän raamit, jotka koostuvat opetusryhmän tehtävästä, oppimistavoitteista, toiminnasta ja rajoista. Raameja kehitettiin ympäristökasvatuksen asiantuntijoiden ympäristövastuuseen kasvamista koskevien näkemyksien perusteella. Aineisto koostuu yhdeksän asiantuntijan teemahaastattelusta, jotka kerättiin helmi-maaliskuussa 2017. Informantit edustavat seitsemää eri instituutiota, jotka kehittävät ympäristökasvatusta omalla alallaan Helsingissä ja Tampereella. Teemahaastatteluilla kerättiin asiantuntijoiden näkemyksiä ympäristövastuuseen kasvamisesta, opetusryhmän periaatteista ja toiminnasta sekä asiantuntijoiden oman toimialan tilanteesta. Sisällönanalyysin pohjalta haastatteluista muodostui neljä pääkategoriaa, joihin aineisto luokiteltiin teemoittelemalla. Kategoriat olivat ympäristöongelmien luoma tarve ympäristökasvatukselle, yksilön ympäristövastuulliseen käyttäytymiseen liittyviä tekijöitä, opetusryhmän toimintaan liittyviä näkemyksiä sekä opettajuuden merkityksiä ryhmän toiminnalle. Tuloksien mukaan opetusryhmän kantava ajatus on oman toimintakulttuurin luominen, mikä edesauttaa ympäristövastuullisen toiminnan omaksumista. Toimintakulttuuri- ja ympäristö lapsen huoltajat mukaan lukien nähtiin merkittävämpänä yksilön ympäristövastuullisuuteen kasvamisen kannalta, kuin opettajan vaikutus oppilaaseen. Nykyinen ympäristökasvatus on alakouluissa teoreettisesti hyvällä tasolla, sillä voimassa olevissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on vahva ympäristövastuullisuutta korostava arvopohja sekä monipuolisia sisältöjä ja menetelmiä ympäristövastuullisuuden opettamiseksi, jotka ovat yhteneviä ympäristökasvatuksen teorian kanssa. Tavoitteiden painotetulle opettamiselle on asiantuntijoiden mukaan tarvetta, sillä vuoden voimassa ollut opetussuunnitelma ei ole käytännössä saavuttanut koko potentiaaliaan. Institutionaalisen ympäristökasvatuksen ongelmat juontavat juurensa asiantuntijoiden mukaan tieteenalojen vahvaan eriytymiseen yleissivistävissä kouluissa sekä yliopistoissa ja siten myös luokanopettajakoulutuksessa, minkä vuoksi yhteiskunnallisen kestävyysmuutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan uudistuksia yliopistojen rahoitusjärjestelmään. Tieteidenvälisyydelle ja monitieteisille ympäristökasvatuksen opinnoille kaivataan lisärahoitusta, sillä ympäristöongelmat eivät ole vain yhden tieteenalan ratkaistavissa. Tutkimus tarjoaakin kriittisen puheenvuoron opetuksen laadun ja määrän painottamiseksi taloudellisen tuloksen ja tehokkuuden edelle kaikilla ympäristökasvatuksen yhteiskunnallisten rakenteiden eri tasoilla.

Jokainen organisaatio haluaa palvella asiakkaitaan paremmin. Sosiaalisen median avulla asioinnista on mahdollista tehdä helpompaa, tehokkaampaa ja vuorovaikutteisempaa. Asiakkaille voidaan tarjota mahdollisuuksia asioida niiden kanavien välityksellä, joita he muutoinkin käyttävät. Nykymaailmassa sähköisellä asioinnilla on kärkirooli, ja myös julkishallinnossa on vahva intressi suunnata asiakaspalvelua verkkoon. Tässä tutkielmassa perehdyttiin sosiaalisen median mahdollisuuksiin asiakaspalvelussa valtionhallinnon näkökulmasta. Tutkimuskohteena oli aluehallintovirasto, jonka asiakkailta ja asiantuntijoilta kysyttiin kokemuksia sosiaalisen median vuorovaikutteisuudesta. Tutkielma on osa virastossa tehtävää kehittämistyötä, jonka tavoitteena on parantaa vuorovaikutteisuutta asiakkaiden ja viraston välillä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia näkemyksiä ja toiveita aluehallintovirastolla ja sen asiakkailla on sosiaalisen median käytöstä vuorovaikutteisena asiakaspalveluvälineenä. Tutkimuskirjallisuudesta nousi esiin vahvana tendenssinä suositus sosiaaliseen mediaan menemisestä. Sosiaalinen media nähdään tulevaisuuden vuorovaikutteisena viestintämuotona, joskin on myös huomattu, että sen omaksuminen sellaiseksi ei ole aivan yksinkertaista organisaatioissa. Tutkielman kyselytutkimusten tuloksista selviää, että aluehallintovirastolta toivotaan vuorovaikutteisempaa palvelua, mutta ei välttämättä ennen kaikkea sosiaalisessa mediassa. Sekä asiakkaat että aluehallintoviraston asiantuntijat toivovat helpompaa ja nopeampaa palvelua, jossa käytetään useitakin eri kanavia. Perinteisiä kanavia, kuten sähköpostia ja puhelinta, ei haluta vielä unohtaa. Asiakkaat suosivat yhteydenotoissaan eniten aluehallintoviraston internetsivuja, joihin tulevaisuuden kehitystyössä voisi yhdistää luontevasti (live)chatmahdollisuuden vuorovaikutteisuuden lisäämiseksi.

Pro gradu -tutkielma toteutettiin kehittämistutkimuksena, jonka tarkoituksena oli luoda lukion kemian neljännelle kurssille uutta oppimateriaalia harvinaisten maametallien ominaisuuksista, niiden käytöstä ja kierrätyksestä sekä sähkö- ja elektroniikkaromun (SER) kierrättämisestä. Tutkielma toteutettiin kahdesta syystä. Lukion opetussuunnitelman perusteet muuttuivat lukuvuodelle 2016-2017, jossa korostetaan arvioinnin monipuolisuutta ja painotetaan kestävän kehityksen opetusta. Lisäksi harvinaiset maametallit ja elektroniikkalaitteet ovat tällä hetkellä tärkeässä roolissa teknologiassa, joten tutkielman avulla esiteltiin teknologiassa käytettäviä menetelmiä ja raaka-aineita mukaan lukio-opetukseen. Tutkielman kirjallisessa osassa tarkasteltiin kestävän kehityksen yhteiskunnallisia linjauksia ja vertailtiin, miten nämä yhtenevät lukion uusien opetussuunnitelman perusteiden asettamiin tavoitteisiin. Kokeellisessa osassa kehitettiin oppimateriaali, jonka sisältö liittyy harvinaisten maametallien ominaisuuksiin, kierrättämiseen ja käyttöön teknologiassa. Tutkimuksen avulla selvitettiin, osaavatko opiskelijat hyödyntää tiedonhaun taitojaan kontekstilähtöisessä oppimisessa. Tutkittiin myös, tunnistavatko opiskelijat harvinaisia maametalleja, osaavatko he kertoa niiden ominaisuuksista ja käytöstä elektroniikkalaitteissa sekä kierrättämisestä. Lisäksi selvitettiin, miten kontekstilähtöinen oppiminen tukee opiskelijoita harvinaisten maametallien oppimisessa ja miten tutkimuksessa kehitetty oppimateriaali auttoi opiskelijoita harvinaisten maametallien oppimisessa. Tutkimustulosten mukaan opiskelijat tunnistavat harvinaisten maametallien kemialliset merkit ja osaavat sijoittaa ne jaksolliseen järjestelmään. Opiskelijat osasivat hakea tietoa harvinaisten maametallien käyttökohteista, mutta eivät osanneet kertoa niiden ominaisuuksista jaksollisen järjestelmän avulla. Tutkimuksen perusteella tiedonhakutehtävät auttoivat opiskelijoita harvinaisten maametallien tunnistamisessa, käyttökohteiden ja kierrätyksen selvittämisessä. Lisäksi kontekstilähtöinen oppiminen edisti harvinaisten maametallien käyttökohteiden ja kierrätyksen oppimista. Tutkimuksen tuloksena saatiin oppimateriaalipaketti, joka sisältää oppilaan tehtävämonisteen, opettajan materiaalin ja itsearviointilomakkeen. Oppimateriaali toteutettiin kontekstilähtöisesti ja sen tehtävät liittyvät harvinaisten maametallien tunnistamiseen, ominaisuuksiin, käyttötarkoituksiin ja kierrätykseen. Opettaja voi ottaa oppimateriaalista pieniä aihekokonaisuuksia ja käyttää niitä haluamallaan tavalla omassa opetuksessaan.

Tutkimuksen tarkoituksena oli perehtyä kertolaskun oppimiseen ja opettamiseen peruskoulun toisella luokalla. Tutkimus toteutettiin kehittämistutkimuksena, jonka tavoitteena oli kehittää pedagogisesti perusteltu ja monipuolinen oppimateriaalipaketti kertolaskun käsitteen sekä kertotaulujen 1-5 ja 10 opettamiseen toisella luokalla. Oppimateriaalin tehtävien ja harjoitusten kehittämisen taustalla vaikuttivat Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) lisäksi kielentämisen periaate matemaattisen ajattelun ilmaisusta neljän eri kielen keinoin sekä Solmu-ohjelman lukumääräpalojen käyttö opetuksessa konkreettisena toimintamateriaalina. Näiden lisäksi kehittämistä taustoitettiin tarkastelemalla aiempia tutkimuksia matematiikan oppikirjoista, olemassa olevia matematiikan oppikirjoja kertolaskun opetuksen osalta sekä aiempaa tutkimuskirjallisuutta kertolaskun oppimiseen ja opettamiseen liittyen. Tutkimus eteni kehittämistutkimukselle tyypillisten vaiheiden mukaisesti. Ensin ongelma-analyysin vaiheessa tarkasteltiin kehittämisen taustalla vaikuttavia teoreettisia lähtökohtia, joiden pohjalta kehitettiin hahmotelma oppimateriaalin ensimmäisestä versiosta. Sen jälkeen oppimateriaalin tehtäviä ja harjoituksia testattiin käytännössä erään tamperelaisen koulun 2. luokassa, jossa oli 24 oppilasta. Opetusjakson aikana materiaalin ensimmäistä versiota täydennettiin ja kehitettiin edelleen vastaamaan paremmin oppilaiden tarpeita. Lopulta oppimateriaalin ensimmäistä versiota arvioitiin kokonaisuudessaan oppitunneilla kuvattujen videoiden, havaintopäiväkirjaan kirjattujen havaintojen, oppilaiden täyttämien kyselylomakkeiden sekä oppilaiden tekemien tehtävämonisteiden ja jakson loppukokeen perusteella. Tätä aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin sekä kvantitatiivisen kuvailun keinoin. Opetuskokeilun perusteella tehty arviointi osoitti, että oppimateriaalin ensimmäinen versio oli kokonaisuuden kannalta onnistunut, mutta kuitenkin useita kehittämiskohteitakin löytyi. Kehittämistutkimuksen luonteen mukaisesti näihin kehittämistarpeisiin puututtiin ja oppimateriaalista kehitettiin vielä toinen paranneltu versio, joka on tämän tutkimuksen lopullinen tuotos. Lopulta oppimateriaalista muotoutui kokonaisuus, jonka tehtävissä ja harjoituksissa hyödynnetään monipuolisesti konkreettisten toimintamateriaalien käyttöä, kuvioiden piirtämistä sekä luonnollisen kielen käyttöä oppimisen tukena matematiikan symbolikielen rinnalla. Oppimateriaalin tehtävät ja harjoitukset on tarkoitettu käytettäväksi opetuksessa käytössä olevan oppikirjan rinnalla opetuksen monipuolistamiseksi. Tehtävät ja harjoitukset voidaan niiden oppimistavoitteen perusteella jakaa neljään kategoriaan, jotka ovat kertolaskun käsite, kertotaulut, vaihdannaisuus ja yhdistetyt laskutoimitukset sekä kertaustehtävät ja koe. Opetuskokeilun perusteella saatiin selville, että kielentämisen periaate matemaattisen ajattelun ilmaisusta neljän kielen keinoin soveltui hyvin kertolaskun ja kertotaulujen opetuksen pedagogiseksi lähtökohdaksi. Moniulotteinen lähestymistapa kertolaskun käsitteeseen näytti johtavan ymmärtävään kertolaskun käsitteen oppimiseen. Lisäksi Solmu-ohjelman lukumääräpalat näyttivät soveltuvan kertolaskun opetukseen hyväksi toimintamateriaaliksi monien ominaisuuksiensa vuoksi. Opetuskokeilun ja aikaisemman tutkimuskirjallisuuden perusteella tärkeäksi kertolaskun opetuksen periaatteeksi osoittautui oikeanlaisen tasapainon löytäminen ymmärtämistä korostavan opetuksen ja mekaanisen harjoittelun välillä, jotta lopputuloksena on sekä kertolaskun käsitteen ymmärtäminen että sujuvan kertolaskutaidon saavuttaminen.

Tässä pro gradu -tutkielmassa perehdytään sähköisten tehtävien käyttöön opetuksen tukena. Tutkimuksen taustalla vaikuttavat vuosina 2017-2019 vaiheittain sähköistyvät ylioppilaskirjoitukset ja uusi opetussuunnitelma, jossa tieto- ja viestintäteknologia ja tulevaisuudet taidot ovat vahvasti esillä. Tutkimusmenetelmänä käytetään kehittämistutkimusta ja tutkimus etenee kehittämistutkimukselle ominaisesti sykleittäin. Aineistona käytetään aiemmin toteutetun pelipedagogiikka-hankkeen materiaalia ja tätä tutkimusta varten järjestettyjen kyselyjen vastauksia. Tutkimuksen tuotoksena koostetaan ohje sähköisten tehtävien käyttöön opetuksen tukena. Ohje perustuu teoriataustaan, aiempiin tutkimustuloksiin ja kyselyissä esille nousseihin opettajien kokemuksiin ja tietämykseen. In this master’s thesis I take a look at using digital assignments to assist teaching. The new digital matriculation examinations and the new curriculum have an influence on this thesis. This is a desing-based research and follows the traditional progress of a design-based research. Material for this thesis has been collected from an older gamification project and from two inquerys designed just for this research. As an output I summarise a guide book about using digital assignments in teaching. It gives guidelines for teaching based on theory and experiences and knowledge of other teachers.

Tässä tutkimuksessa on kehitetty digitaalisten lajikokoelmien koostamiseen soveltuvaa lajitietokantaohjelmaa neljän eri tutkimussyklin aikana. Ohjelman prototyyppiä kehitettiin käyttäjälähtöisesti autenttisissa opetustilanteissa yliopistotason biologian opetuksessa jotta saataisiin alkuvaiheen tietoa prototyypin yleisestä toimivuudesta ja soveltuvuudesta opetukseen. Prototyypin käyttöliittymän visuaalinen suunnittelu todettiin onnistuneeksi. Suurin osa tutkimuksen aikana löydetyistä käytettävyysongelmista ratkaistiin ohjelman kehitystyön aikana. Ohjelma todettiin toimivaksi toteutetussa opetuksessa ja suurin osa käyttäjistä koki sen palvelleen opetusta tai oppimista. Tutkimus antoi joitakin viitteitä ohjelman sopivuudesta muilla kouluasteilla käytettäväksi sekä muutamia jatkokehitysideoita ohjelmalle. Tutkimuksessa kehitetty lajitietokantaohjelma ja sen opetuskäytön konsepti voivat osaltaan auttaa saavuttamaan peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien perusteissa määriteltyjä biologian, maantiedon sekä tieto- ja viestintätekniikan tavoitteita. A computer software for compiling a digital species collection was made in this design-based research during four research cycles. The software was developed by user centered design methods during authentic teaching situations with university level biology courses in order to obtain general knowledge of the software’s functionality and suitability for teaching. The visual design of the user interface was found to be successful and most of the usability problems found were solved during the research. The software was found to be usable in the teaching carried out and most of the users felt that the teaching and learning were influenced positively by using the program. The research gave some references for more generalized usage of the software in other school levels and also some development ideas for the future. The developed species database software and it’s concept of usage in teaching may help to achieve some of the national core curricula goals for primary school and high school in biology, geography and information and communication technology.

Tutkielmassa perehdytään tieto- ja viestintätekniikan opettamiseen digitaalisen pelin ja sen tarinankerronnan avulla. Tutkielma on toteutettu kehittämistutkimuksena, jonka tuloksena tuotetaan oppimispellin suunnitelma, joka kuvailee pelin konseptin, tarinan, pelimekaniikkoja ja tehtäviä. Lopussa tuotoksen käytännöllisyyttä ja soveltuvuutta tieto- ja viestintätekniikan opetukseen arviodaan. This research examines the teaching of information and communications technology with a digital game and its story-telling. This thesis is implemented with the development research method which produces a design for a learning game. The design describes the game concept, story, mechanics and objectives. At the end the practicality and suitability of the design for teaching information and communications technology is estimated.

Tutkimus on kehittämistutkimuksellisella otteella toteutettu laadullinen tapaustutkimus, jonka tarkoituksena oli tuottaa geometrisen käsitejärjestelmän hallitsemista vahvistava oppimateriaali toiselle luokalle geometrian opetukseen, sekä samalla selvittää miten toisluokkalaiset oppivat totuttua haastavampia abstrakteja käsitteitä ja käsitejärjestelmää. Opetusjakso toteutettiin Hämeenlinnan Normaalikoulussa syventävinä projektiopintoina keväällä 2012. Jakson aikana oppilaille opetettiin geometrian peruskäsitteistön käsitejärjestelmä sisäisine suhteineen, mahdollisimman tarkkaa käsitteenmäärittelyä toteuttaen. Tutkimusaineistona toimii tutkijaopettajien havaintopäiväkirja opetusjakson ajalta, jakso- ja tuntisuunnitelmat, oppilaiden valmistamat geometrian kansiot, oppilaiden tekemät alku- ja loppukokeet, sekä täydentävät videohaastattelut. Tutkimuksessa tarkastellaan toisluokkalaisten muodostamaa käsitteellistä ymmärrystä sekä oppimateriaalin käyttökelpoisuutta tämän kerätyn empiirisen aineiston avulla. Lähtökohtana tutkimukselle oli geometrian käsitteistön heikko hallinta ylemmillä luokilla sekä spiraaliperiaatteen mukaisen opetuksen soveltuvuuden kyseenalaistaminen tämän tyyppiseen sisältöön. Opetusmateriaalin runkona toimi Kalle Väisälän (1959) perusteos Geometria, jossa määritellään geometrisen käsitejärjestelmän suhteet seikkaperäisesti mutta selkeästi. Valitun peruskäsitteistön osalta teoreettinen osuus seuraa sanatarkasti Väisälää, jonka pohjalta tutkijaopettajat ovat luoneet toisluokkalaisten oppimista tukemaan pyrkivän materiaalin. Väisälän mallin mukaisesti oppisisällössä aloitetaan pienimmästä mahdollisesta yksiköstä ja rakennettaan järjestelmää lisäämällä määritelmiä portaittain. Käytännössä toisluokkalaisille opetettiin kaksiulotteisen geometrian peruskäsitteet ympyrään ja ympyrän osiin asti. Elliptisiä muotoja tai käyriä ei opiskeltu syvemmin johtuen näiden määritelmien laskennallisesta luonteesta. Minkäänlaisia lukuarvoja saavia käsitteitä ei pyritty opettamaan, eli numeeriset menetelmät jätettiin materiaalin ulkopuolelle. Tutkimuksen perusteella huomattavasti opetussuunnitelman sisältöä haastavamman teoreettisen aineksen opettaminen jo toisluokkalaisille on tuloksellista. Tutkimustulokset kertovat kuitenkin myös, että tiettyjen abstraktien sisältöjen oppiminen on toisluokkalaiselle huomattavan haastavaa, ja että kokonaisuutena ajattelutaidot eivät ole vielä niin harjaantuneita, että käsitejärjestelmän sisäisten suhteiden ymmärrys rakentuisi välttämättä pysyvälle tasolle. Kokonaisuus kuitenkin antaa viitteitä siitä, että oikein toteutettuna teoreettista oppisisältöä voidaan syventää tietyin varauksin huomattavasti nykyistä aiemmin. Tutkimuksemme perusteella ei voida todentaa, olisiko tällaisella mallilla mahdollista kuitenkaan kehittää näiden sisältöjen myöhempää hallintaa. Tutkimuksessa tuotettu oppimateriaali itsessään on käyttökelpoinen työväline luokanopettajille, jotka haluavat haastaa itseään ja oppilaita. Tämän tutkimuksen tuottama teoreettinen tieto kuitenkaan ei itsessään ole tutkimuksen merkittävin sisältö, vaikka esimerkiksi oppimateriaalin suunnittelussa ja kehittämisessä sitä voidaankin hyödyntää, vaan tutkimus ennen kaikkea nostaa esille kysymyksiä opetussuunnitelman laatimisen perusteista ja ajattelutaitojen opettamisen tärkeydestä. Tutkimuksen voidaankin arvioida ennemmin olevan hyvä kysymys, kuin eksakti vastaus - kehittämistutkimuksen periaatetta toteuttaen.

To meet the demands of today’s society and working life, higher education should support the development of learner agency. How the agency of individual learners emerges in university courses and what kind of agency empowers the learners to face new challenges should be considered. In this article, the focus is on learner agency enabled and expressed on a higher education language course. One learner’s experiences of a blended English for Academic Purposes (EAP) course are explored and used to examine the design of the course. The data reveal that the learner’s views of language-use categories and of herself as a language user emerged as central parts of her agency. Although the learner was, in many respects, an active agent on the course, she seemed to be restricted by the assumed expectations of academic language use. Thus, empowering agency was not expressed within the course design. The Design-Based Research (DBR) approach employed in the study enables changes to the learning design to better support the development of empowering agency. Examples of such changes include discussing different learner positions on academic courses and supporting learners’ reflections on the relevance of the course. DBR as a strategy to support teachers’ agency is also discussed. peerReviewed

Tieteidenvälisyys ei ole vain tieteensosiologian ja korkeakoulututkimuksen käsite, vaan koulutus-, tiede- ja innovaatiopolitiikassa alati voimistuva trendi. Tieteidenvälisyys on ankkuroitu esimerkiksi Euroopan unionin kasvustrategian keskeiseksi käsitteeksi. EU:n talouskasvussa ja uusien työpaikkojen luomisessa koulutus, tutkimus ja innovaatiot ovat asetettu tärkeään rooliin. Tässä asetelmassa myös yliopiston merkitys yhteiskunnallisesti legitiiminä instituutiona näyttää korostuvan. Yliopistoilta odotetaan osallistumista monimutkaisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen. Tässä artikkelissa käyn läpi tätä viitekehystä ilkeiden ongelmien, EU:n politiikkakontekstin ja Itä-Suomen yliopiston strategisten valintojen näkökulmista.

Since the beginning of the 21st Century, we have witnessed a remarkable shift in the ways learning takes place across networks, multiple sites and timescales. As the world changes, language teaching is facing growing pressures to rethink and redesign language learning environments to respond to the demands of the ‘knowledge society’. While new digitally enhanced learning spaces offer new affordances to language teachers and learners, they also increase the complexity of language teaching and learning. Furthermore, it has become evident that the affordances of new tools and spaces for learning are not always realised in formal education. Language teachers, who are willing to embrace new technologies and transform their teaching practice, need to reconceptualize their approach to language, language learning, and language teaching. In this paper, we argue that a renewed focus on design is needed. Following a brief discussion on languaging and agency, we present three educational design models and approaches, namely learning design, designed based research and activity theoretical designs, which are being used to assist course designers and teachers with the design of technology-rich learning environments and activities. We argue that design models rooted in cultural historical activity theory (CHAT) in particular can help us address the challenges briefly outlined above. Drawing on CHAT principles and their applications to design for language teaching and learning, we revisit the design of a Finnish literacy skills course offered to international students at the University of Jyväskylä (Jalkanen & Vaarala 2012a, 2012b, 2013) and its enactment, with a particular focus on the development agency and languaging episodes. peerReviewed