Search

In later life, digital support is predominantly received outside of formal education from warm experts such as children, grandchildren, and friends. However, as not everyone can rely on this kind of informal help, many older adults are at risk of being unwillingly left without digital support and necessary digital skills. In this article, we examine non-formal digital support and peer tutoring as a way to promote digital and social inclusion through the acquisition of necessary digital skills. First, we ask: (a) What is peer tutoring, in the field of digital training, from the peer tutors’ point of view? Then, based on the first research question, we further ask (b) what are the key characteristics of peer tutoring in relation to other forms of digital support? Our thematic analysis is based on semi-structured interviews (n = 21) conducted in Central Finland in 2022 with peer tutors aged between 63 and 84. Peer tutors offered individual guidance by appointment and also supported their peers in group-based settings. Based on our study, we argue that from the peer tutors’ point of view, being a peer entails sharing an age group or a similar life situation and provides an opportunity for side-by-side learning. Although every encounter as a peer tutor is different and the spectrum of digital support is wide, these encounters share specific key characteristics, such as the experience of equality between the tutor and the tutee that distinguishes non-formal peer support from formal and informal learning.

This study aimed to investigate the significance of informal learning contexts in physical education (PE) student teachers’ professional identity construction. It addressed two research questions: How do informal learning contexts contribute to the construction of PE student teachers’ professional identity? What forms of relationships can be identified between the informal and formal contexts of learning in PE student teachers’ professional identity construction? The data consisted of 20 semi-structured interviews with PE student teachers during the final teaching practice period. The data were analysed using structural and pattern coding methods. The analysis revealed that informal learning contexts contributed to three elements of professional identity construction: professional ambitions, professional values and principles, and professional knowledge and competencies. Three distinct forms of relationships between informal and formal learning contexts in the construction of professional identity were also discovered: complementary, reconstructive and disconnected. Informal learning contexts appear highly influential in the construction of professional identity. The results also point towards a holistic notion of professional identity, where professional and personal aspects of identity merge and overlap in the construction of professional identity. publishedVersion

Educational functions of digital games are often seen only in the light of the serious and purposeful activities that aim for learning outcomes, in contrast with noneducational games that are designed for entertainment. The focus of this paper is in studying players’ learning outcomes from playing non-educational games, and how these relate to wellbeing outcomes of playing, and gaming motivation. The data for this study was collected via a survey (N = 1,202) in the United Kingdom and the United States. The survey respondents answered the question regarding what players perceive they have learnt by playing digital games. A generic datadriven qualitative content analysis of the responses to this question yielded 11 categories representing different types of game-based learning outcomes. A consequent cluster analysis suggested three groups of informal game-based learning, which differed in their emphasis on (1) learning persistence, (2) learning practices and community, and (3) learning to perform. Our analyses indicated substantial connections between the learning outcomes and gameplay motives and gameplay activity preferences. Such connections point out how gameplay activity has an inherently close relationship with learning. Moreover, the results yielded significant association between learning outcomes, wellbeing measures, and eudaimonic motives to play digital games. These results indicate that playing games because gaming is aligned with players’ core values and need for selfrealization are clear precedents for both wellbeing and learning outcomes. peerReviewed

Tässä artikkelissa tarkastellaan pop- ja jazzmusiikin informaalia oppimista ja arvioidaan sitä osana toisen asteen ammatillista muusikkokoulutusta konservatoriossa, missä opetus on tyypillisesti opettajajohtoista. Se ei välttämättä ole paras työskentelymalli pop- ja jazzmusiikissa, jossa traditioon on vahvasti kuulunut epävirallisissa soittotilanteissa oppiminen. Artikkelissa tutkitaan konservatoriossa ammattimuusikoiden ja opiskelijoiden yhteistyönä toteuttamaa uudenlaista työssäoppimisen työpajatyöskentelyä ja esitetään sitä yhdeksi informaalin oppimisen ratkaisumalliksi. Lähestymistapa on musiikinopetuksessa varsin uusi ja aiheeseen liittyvää aiempaa tutkimusta on toistaiseksi melko vähän. Tutkimustulokset osoittavat, että työpajoissa tapahtuu monentasoista muusikkoutta kehittävää oppimista. Musiikkioppilaitoksissa tulee tunnistaa informaalin oppimisen potentiaali ja opettajien kehitettävä oppimisympäristöjä, joissa sitä hyödynnetään. Soitettavien kappaleiden valinta, soittokokemuksista oppiminen ja oppimistulosten arviointi ovat merkittävissä määrin opiskelijan vastuulla. Nämä edellyttävät vastuullista ja aloitteellis- ta toimintaa, ongelmanratkaisukykyä, yhteistyötaitoja sekä valmiutta kokemusten reflektointiin., The present article will examine informal learning in pop and jazz music education and evaluate it as a part of formal upper secondary vocational musicians’ training. Typical teacherdirected model of working is not necessarily the best one in the context of pop and jazz music, which has traditionally benefitted from learning in informal playing situations. This article examines workshops, which were implemented as joint efforts with professional musicians. The adoption of this model is proposed for realizing informal learning in the field. This kind of approach is quite new in music education, and the research on the theme is still scarce. The findings of present research show that multilevel learning in workshops develops musicianship. Vocational music schools should recognize the potential of informal learning, and the teachers should develop learning environments to include such elements. The choice of music to be played, learning from playing experiences and the evaluation of learning outcomes are to a great extent within students’ responsibilities. Carrying them out requires responsible and initiative action, problem solving skills, communication skills and readiness for reflecting experiences.

The potential of non-educational games in learning is well-established, but there have been relatively few empirical studies attempting to explore the kinds of informal learning take place in non-educational games outside of formal education. Simultaneously, student motivation is known to have a connection to learning outcomes, but there is a lack of research on the relationship between gaming motivations and informal learning in games. This paper aims to fill the gap in research by, firstly, forming an empirically-based understanding of what players perceive they are learning from playing non-educational games, and secondly, exploring the potential connections of self-articulated learning outcomes with motivations to play games and preferences for gameplay activities. The research data was collected through an online survey panel. The respondents were asked to describe in open-text answers what they had learned by playing games, and their motives and gameplay activity preferences were measured using two psychometric instruments, Motives of the Autonomous Player, MAP (Vahlo and Tuuri, submitted) and the gameplay activity inventory GAIN (Vahlo et al, 2018). The open-text responses analysed using data-driven content analysis, which resulted in 11 main categories of learning outcomes. Cluster analysis of the main categories revealed three clusters indicating informal game-based learner types: (1) Learning perseverance, learning mainly related to coping skills and self-enhancement, (2) Learning practices and communalities, focusing on practical and interpersonal skills, and (3) Learning to perform, emphasising cognitive and sensori-motor competencies. Comparisons of the learning outcome clusters with motives and gameplay preferences revealed the learner types had distinct profiles which denote differences between learner types in the overall motivation to play games, in certain motivational factors, and in preferences of gameplay activities. Based on this analysis we suggest the existence of two distinct continuums, transfer of learning, and the situational dependence to gameplay activities, where these learner types are located.

Arvioitu teos: Minna Intke-Hernandez: Maahanmuuttajaäitien arjen kielitarinat. Etnografinen tutkimus kieliyhteisöön sosiaalistumisesta.Kasvatustieteellisiä tutkimuksia103. Helsinki: Helsingin yliopisto 2020. Johdanto 112 s. + 4 artikkelia. isbn 978-951-51-6837-5. Johdanto-osa saatavillaverkossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6838-2.

Artikkeli käsittelee opettajaopiskelijoilla (N = 160) toteutettua tiedonalalähtöisen eheyttämisen opintokokonaisuutta ja siihen liittyvää tutkimusta. Tutkimuksessa selvitettiin opiskelijoiden asenteissa ja tiedonalalähtöisen eheyttämisen valmiuksissa tapahtuneita muutoksia alku- ja loppukyselyn sekä tuottamistehtävien avulla. Opintokokonaisuus, joka koostui noin kymmenestä tunnista asiantuntijaluentoja sekä neljän kuukauden aikana opiskelijoiden keskenään ja opettajiensa kanssa käymistä ryhmäkeskusteluista, vahvisti opiskelijoiden uskoa kykyihinsä toteuttaa oppiaineintegraatiota. Varsinkin ne opiskelijat, joiden mielestä asiantuntijaluennot avasivat onnistuneesti eri tieteenalojen selitysperusteita, kokivat eheyttämisvalmiuksiensa kohentuneen. Kuitenkin myös opiskelijat, jotka eivät käyneet luennoilla kokivat hyötyneensä opintokokonaisuudesta. Tämä selittynee ryhmäkeskustelujen yhteydessä opiskelutovereilta tihkuneella tiedolla. Lisäksi opintokokonaisuuden yhteydessä tehdyn DNA-testin voi olettaa herkistäneen eheyttämisteemalle nekin opiskelijat, jotka eivät käyneet luennoilla. Tutkimus osoittaa tiedonalalähtöiseen eheyttämiseen keskittyvän opintokokonaisuuden mahdollisuudet opiskelijoiden eheyttämisasenteiden ja -osaamisen kehittäjänä. Solving the origin of the Finns: A study of the impact of interdisciplinary instruction in the perceptions of student teachers to carry out discipline-based integration Abstract: The article presents the study relating to a discipline-based integration course for student teachers (N = 160) carried out in the University of Helsinki between January and May in 2018. The content of the course was the origin of the Finns. Pre and post tests were conducted to obtain students’ perceptions of their own abilities relating to the discipline-based integration and their readiness to carry it out in the future. In addition to the attitude scales, the test included writing tasks to analyse students’ disciplinary and interdisciplinary knowledge. The course showed to increase students’ faith in their own abilities to fulfill discipline-based integration. Particularly, those students who valued the ten-hours of lectures on archaeology, philology, history and genealogy thought that their disciplinary-based integrative instruction ability was improved in consequence of the course. However, also those students who did not participate in the lectures experienced the course useful. Undoubtedly, they benefited from knowledge, which has trickled in connection with the group discussions from the fellow students during the course. Another explanation seems to be the results of personal DNA tests which increased students’ interest towards the theme of the course. The study indicates the potential of the discipline-based integrative course in fostering students’ attitudes and knowledge management for discipline-based integration. It also emphasizes the importance of blending the formal instruction with informal learning in forming significant learning experiences. Keywords: discipline-based integration, multidisciplinary learning modules, elementary teacher education, university pedagogy, informal learning

Youth sport is habitually promoted as an important context for learning that contributes to a person’s broader development beyond sport-specific skills. A growing body of research in this area has operated within a life skills discourse that focuses on useful, positive and decontextualised skills in the production of successful and adaptive citizens. In this paper, we argue that the ideological discourse of life skills, underpinned by ideas about sport-based positive youth development, has unduly narrowed the research on learning in sport to only what is deemed functional, teachable, and economically productive. After considering the problems associated with the currently dominant life skills approach, we explore existential learning as an alternative perspective on conceptualising and studying learning in sport. An existential approach provides a non-instrumental theory of learning with an emphasis on discontinuity, relational self and ‘becoming’, opening an avenue for exploring various forms of informal learning under-explored in sport. We discuss the applications of this alternative approach for future research and practice in learning in youth sport. peerReviewed

This study used the Programme for International Assessment of Adult Competencies (PIAAC) dataset to examine informal literacy learning’s effects on adults’ literacy proficiency. Also, the factors associated with informal literacy learning at and outside of work were studied. The study participants were Nordic adults aged 35–65 years. The statistical method was regression analysis, and the results indicate that informal literacy activities at work are associated primarily with occupation, and informal literacy activities outside of work with education, parents’ education and gender. Initial education, occupation, language background and age exerted the strongest estimated associations with reading literacy proficiency. Informal learning, particularly reading outside of work, exerted a statistically significant effect independent of adults’ backgrounds, indicating that it may offer all adults the opportunity to develop literacy proficiency. (DIPF/Orig.)

Mia Scotsonin soveltavan kielitieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 12. syyskuuta 2020. Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Johanna Vaattovaara Tampereen yliopistosta ja kustoksena yliopistotutkija Heidi Vaarala. Mia Scotson: Korkeakoulutetut kotoutujat suomen kielen käyttäjänä. Toimijuus, tunteet ja käsitykset. JYU Dissertations 271. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto 2020. Väitöskirja on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8259-1 nonPeerReviewed

Volunteering in adapted sports competitions has not been studied as much as in other competitions. Survey data from volunteers in a supportive role at the European Transplant Sport Week 2016 in Finland were analysed to report the way involvement in the event increased knowledge of transplantation. Through social learning theory, the aim of the study was to report the associations between changes in knowledge, training and volunteering experience of supportive role volunteers. A representative sample of the adult volunteers (n=95, Male=35, Female=60; Disabled=31, non-Disabled=64; Mage=49.7y old, SD=16.8) responded to a web-based survey. Questions included self-perceived knowledge of transplantation before training, after training and after the event. The data was analysed through ANOVA repeated measures to test the changes of knowledge at each phase, after adjusting for prior experience with transplantation. There were large effects from the knowledge rating (ranged from 4-10) prior to training (mean 6.04; SD=1.46) to after training (mean=7.89; SD=1.01, d=1.48) after the event (mean=8.82; SD=0.81, d=2.36) for people with no experience with transplantation. People with experience with transplantation (n=11) reported increased knowledge from training (mean=8.91, SD=0.70, d=1.31), but not from between after training and after the event. As volunteers' knowledge of the organ transplant sport had increased significantly due to the volunteer training and working at the event, it can be noted that the volunteer programme was successful in terms of achieving the desired goal. peerReviewed

Artikkeli käsittelee opettajaopiskelijoilla (N = 160) toteutettua tiedonalalähtöisen eheyttämisen opintokokonaisuutta ja siihen liittyvää tutkimusta. Tutkimuksessa selvitettiin opiskelijoiden asenteissa ja tiedonalalähtöisen eheyttämisen valmiuksissa tapahtuneita muutoksia alku- ja loppukyselyn sekä tuottamistehtävien avulla. Opintokokonaisuus, joka koostui noin kymmenestä tunnista asiantuntijaluentoja sekä neljän kuukauden aikana opiskelijoiden keskenään ja opettajiensa kanssa käymistä ryhmäkeskusteluista, vahvisti opiskelijoiden uskoa kykyihinsä toteuttaa oppiaineintegraatiota. Varsinkin ne opiskelijat, joiden mielestä asiantuntijaluennot avasivat onnistuneesti eri tieteenalojen selitysperusteita, kokivat eheyttämisvalmiuksiensa kohentuneen. Kuitenkin myös opiskelijat, jotka eivät käyneet luennoilla kokivat hyötyneensä opintokokonaisuudesta. Tämä selittynee ryhmäkeskustelujen yhteydessä opiskelutovereilta tihkuneella tiedolla. Lisäksi opintokokonaisuuden yhteydessä tehdyn DNA-testin voi olettaa herkistäneen eheyttämisteemalle nekin opiskelijat, jotka eivät käyneet luennoilla. Tutkimus osoittaa tiedonalalähtöiseen eheyttämiseen keskittyvän opintokokonaisuuden mahdollisuudet opiskelijoiden eheyttämisasenteiden ja -osaamisen kehittäjänä. The article presents the study relating to a discipline-based integration course for student teachers (N = 160) carried out in the University of Helsinki between January and May in 2018. The content of the course was the origin of the Finns. Pre and post tests were conducted to obtain students’ perceptions of their own abilities relating to the discipline-based integration and their readiness to carry it out in the future. In addition to the attitude scales, the test included writing tasks to analyse students’ disciplinary and interdisciplinary knowledge. The course showed to increase students’ faith in their own abilities to fulfill discipline-based integration. Particularly, those students who valued the ten-hours of lectures on archaeology, philology, history and genealogy thought that their disciplinary-based integrative instruction ability was improved in consequence of the course. However, also those students who did not participate in the lectures experienced the course useful. Undoubtedly, they benefited from knowledge, which has trickled in connection with the group discussions from the fellow students during the course. Another explanation seems to be the results of personal DNA tests which increased students’ interest towards the theme of the course. The study indicates the potential of the discipline-based integrative course in fostering students’ attitudes and knowledge management for discipline-based integration. It also emphasizes the importance of blending the formal instruction with informal learning in forming significant learning experiences.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vastaanottokeskuksen työntekijöiden käsityksiä vastaanottokeskuksesta turvapaikanhakijalapsen oppimisympäristönä. Vastaanottokeskusta oppimisympäristönä tarkastellaan lapsen informaalina, arkipäivän oppimisympäristönä. Tutkimustehtävänä oli saada vastauksia tutkimuskysymykseen tarkastelemalla työntekijöiden käsityksiä siitä, mitä turvapaikanhakijalapsi oppii vastaanottokeskuksessa, minkälaisia oppimisympäristöjä vastaanottokeskus pitää sisällään ja miten työntekijöiden näkemysten mukaan vastaanottokeskusta oppimisympäristönä voitaisiin kehittää. Tutkimuksessani on nähtävissä yhtymäkohtia fenomenologis-hermeneuttiseen lähestymistapaan. Tässä tutkimuksessa tutkittavaa asiaa tarkasteltiin niiden käsitysten pohjalta, joita tutkittavat olivat välillisesti työkokemuksensa perusteella aiheesta muodostaneet. Tutkittavien käsitysten tulkinta tapahtui fenomenologis-hermeneuttista lähestymistapaa hyödyntäen. Tämän laadullisen tapaustutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin teemahaastattelun keinoin. Haastateltavina oli seitsemän tutkimusorganisaatiossa eri työtehtävissä toimivaa henkilöä. Kaikki haastattelut tehtiin huhtikuussa 2018. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen. Tutkimustulosten mukaan turvapaikanhakijalapsi oppii vastaanottokeskuksessa sosiaalisia taitoja, arkielämän taitoja, kansainvälisyyttä, akkulturoitumista ja perheestään huolehtimista. Tutkittavat mielsivät vastaanottokeskuksen oppimisympäristönä monin tavoin. Vastaanottokeskuksen oppimisympäristöistä merkittävimmiksi nousivat yhteiskunnan järjestämät palvelut, oma perhe, fyysiset tilat, monikulttuurisen vastaanottokeskuksen sosiaalinen yhteisö ja laitosolosuhteet. Tutkittavat olivat yhtä mieltä siitä, että turvapaikanhakijalapsen perheellä on merkittävin rooli lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemisessa, mutta tässä tehtävässä onnistuakseen perhe tarvitsee myös yhteiskunnallista tukea. Myös vastaanottokeskuksen laitosolosuhteet näyttäytyivät tutkittavien mukaan merkittävänä lapsen oppimista säätelevänä ympäristönä. Turvapaikanhakijalapset oppivat siis vastaanottokeskuksessa asuessaan asioita, joita heidän on elämäntilanteestaan johtuen pakko oppia. Tämän kaltainen elämäntilanne ei välttämättä tarjoa lapselle hänen ikätasoonsa nähden tarkoituksenmukaista oppimisen ympäristöä. Kaikille tutkittaville vastaanottokeskus ei näyttäytynytkään lapsen oppimisympäristönä erityisen positiivisella tavalla. Turvapaikanhakijalapsen oppimisympäristöjen kehittämisessä ideaalitilanteena nähtiin se, että yhteiskuntaan ja kulttuuriin integroitumisen edesauttamiseksi turvapaikanhakijalapset ja -perheet ohjataan etsimään oppimisympäristöjä vastaanottokeskuksen ulkopuolelta. Myös turvapaikanhakijaperheiden asumisolosuhteiden kehittämisellä nähtiin olevan merkittävä vaikutus lasten oppimisen edistämiseen. Tutkimuksessa tutkittavat korostivat formaalien oppimisympäristöjen (koulu, varhaiskasvatus, vastaanottokeskuksen kerhotoiminta) merkityksellisyytä lapsen oppimista edistävinä ympäristöinä. Formaalien oppimisympäristöjen katsottiin muodostavan lapsen oppimisen kannalta tarkoituksenmukaista tukea ja ohjausta tarjoavia oppimisympäristöjä. Vastaanottokeskus lapsen infomaalina oppimisympäristönä määrittyi lapsen perheen hyvinvoinnin kautta: vanhempien hyvinvointi määritteli heidän mahdollisuuksiaan olla tukena lapsen arkipäivän oppimistilanteissa. ABSTRACT ”They are educated quite a lot by their circumstances” Reception centre workers' views on the reception centre as the asylum seeker child`s learning environment The aim of this thesis was to examine reception centre workers' views on the reception centre as the asylum seeker child's learning environment. The reception centre as a learning environment is examined as a child's informal, everyday learning environment. The research question was to get answers to the larger thesis analysis by reviewing the workers' views on: what the asylum seeker child learns in the reception centre, the kinds of learning enviroments the reception centre provides, and what the workers thought could be done to improve the reception centre as a learning environment. This thesis intersects with phenomenologic-hermeneutical research. The research question of this study was examined through the views of the workers, who had formed said views based on their experiences at work. The views of the workers were interpreted using phenomenologic-hermeneutical approach. The research materials of this qualitative case study were gathered by conducting (thematic) interviews with seven individuals working in different positions at the object organisation. All interviews were conducted in April 2018. The materials were subjected to theory-guided content analysis. The study shows that in the reception centre, the asylum seeker children learn social skills, skills for daily life, internationality, acculturation, and skills for taking care of their family. The interviewees possessed a varied view of the reception centre as a learning environment. Of the learning environments, the most significant were deemed to be the services provided by the Finnish society, one's own family, physical premises, the social community of the multicultural reception centre, and the conditions at the reception centre. The interviews were agreed on the fact that the asylum seeker child's family plays the most important part in supporting the child's growth, development and learning, but that in order for the family to succeed in this, the family needs support from society. According to the interviewees, the conditions at the reception centre of the asylum seeker child were also a significant environment that defined the child's learning. So, asylum seeker children, living in the reception centre, learn what they have to learn owing to their circumstance in life. Such a circumstance may not necessarily provide a child with a learning environment that is appropriate to the child's age. Thus, not all interviewees regarded the reception centre as a positive factor in relation to the child's learning environment. The ideal way of improving the learning environments of asylum seeker children would be to direct the children and their families to seek learning environments outside the reception centre in order to facilitate their integration into society and culture. In addition, improving the living arrangements of asylum seeker families was viewed to have a significant impact on facilitating children's learning. The interviewees highlighted the significance of formal learning environments (school, early age education, club activities of the reception centre) as environments that facilitate the asylum seeker child's learning. Formal learning environments were viewed to provide learning environments which are conducive to offer appropriate support and guidance in relation to the child's learning. The significance of the reception centre as the child's informal learning environment was defined by the wellbeing of the child's family: the wellbeing of the parents dictated their abilities to support their child in everyday learning situations.

Tämä pro gradu -tutkimus käsittelee nuorten kokemusta informaalin oppimisen näkökulmasta Lohjan nuorisopalveluiden järjestämällä kesäduunileirillä kesällä 2016. Tutkimuksen tavoitteena on antaa ääni leiriin osallistuneille 14-17-vuotiaille nuorille ja tutkia heidän kokemuksiaan leirille osallistumisesta. Tavoitteena on peilata nuorten kokemuksia informaaliin oppimiseen nuorisotyössä sekä tutkia, mitä tällainen työmuoto pitää sisällään sekä analysoida tuloksia suhteessa nuorisotyöttömyyteen ja nuorten syrjäytymiseen. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa tutkimusaineisto on kerätty sekä etnografisen tutkimusotteen että teemahaastattelujen avulla. Etnografisen havainnointiaineiston olen kerännyt osallistumalla leiriin viikon ajan kesäkuussa 2016. Haastatteluaineistoni olen kerännyt syksyllä 2016 haastattelemalla neljää leirille osallistunutta 15-17-vuotiasta nuorta. Aineiston analyysina on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tämä tutkimus nivoutuu osaksi nuorisotyöttömyyttä ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyä paneutuen nuorisotyön uudentyyppiseen työmuotoon kesäduunileireihin, joiden tavoitteena on mahdollistaa kohdennetusti nuorille kokemusta työelämästä ja samalla tukea nuoren elämänhallinnan taitoja. Tutkimuksessa liitän nuorten kokemukset edellä mainittuihin ilmiöihin ja pohdin niiden kautta nuorten kokemuksia kesäduunileireistä informaalin oppimisen näkökulmasta. Tutkimus osoittaa, että nuorisotyön keinoin informaali oppiminen mahdollistuu ja työtehtävät mahdollistavat monenlaista osaamisen kehittymistä. Tärkeimmäksi työmuodoksi nousee nuorten sosiaalinen vahvistaminen, jonka avulla nuoret saavat tarvitsemaansa tukea ja kannustusta. Nuorten kokemana aineistosta nousevat teemat ovat motivointi, kannustus, yhteisöllisyys ja turvallisuuden tunne.

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää ammattitaidon näkökulmasta, millaisia ovat rekrytointialalla työskentelevien henkilöiden näkemykset muodollisen rekrytointikoulutuksen kehittämisen tarpeesta. Rekrytoinnissa tarvittava osaaminen muodostuu pääosin työntekijän koulutustaustasta, työkokemuksesta ja täydennyskoulutuksesta. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita siitä, onko rekrytoijien muodollisen koulutuksen kehittämiselle tarvetta ja millaisissa tilanteissa tämä voi heidän työssään näkyä ammattitaidon näkökulmasta. Työelämän eri osa-alueilla rekrytointia tekevillä on jokaisella omanlaisensa lähtökohdat ja valmiudet rekrytointiin ja varsinaista rekrytointiin suuntaavaa muodollista koulutusta ei ole. Tutkimuksen teoreettinen tausta käsittelee informaalin työssä tapahtuvan oppimisen teemaa, työelämäosaamisen mallin ja rekrytoinnin viitekehyksestä. Lisäksi pyritään löytämään vastauksia muodollisen rekrytointikoulutuksen kehittämisen tarpeeseen rekrytoijien näkökulmasta. Aineisto kerättiin eläytymismenetelmällä, jossa tutkijan laatimien, kahden kehyskertomuksen pohjalta osallistujat kirjoittivat pienen tarinan esitettyyn tilanteeseen perustuen. Kehyskertomuksissa varioitiin yhtä seikkaa, mikä mahdollisti ilmiön tarkastelun kahdesta näkökulmasta. Aineisto (N=30) on kerätty sähköisesti pääosin rekrytointiin erikoistuneista organisaatioista ympäri Suomea tammi-maaliskuussa 2019. Vastaajat ovat rekrytointia työssään tekeviä henkilöitä. Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että rekrytointiprosessin eri alueiden hallinta on avainasemassa rekrytoijan ammattitaidon kokemuksen muodostumisessa. Muodollinen rekrytointikoulutus nähdään vastausten perusteella haasteellisena vastaamaan jatkuvasti muuttuvan työelämän osaamisvaatimuksia. Teknologian nopea kehitys ja rekrytointialan uudistuminen edellyttävät rekrytoijalta jatkuvaa oppimista.

European journal for Research on the Education and Learning of Adults 7 (2016) 1, S. 41-55, The aim of the article is to examine the informal learning processes of migrants particularly in relation to their social engagements in associations, informal groups and transnational networks in the Estonia-Finland space. The theoretical framework relates to socio-cultural, situated learning tradition as well as transnational migration studies. In educational research, transnational perspectives are still relatively new and little explored. The research data (98 interviews) were analysed following theoryguided content analysis. Diverse learning trajectories in relation to the informants’ associational engagement were identified. Engagement in various social groups in transnational environments had widened the informants’ perspectives and understanding, enabling them to explore differences in societal conceptions and practices. Some of the informants had been acting as transnational brokers, conveying conceptions and practices between communities across national borders. There is a need to examine migrants’ learning trajectories in relation to their social engagements not only in the country of settlement but also in transnational spaces. (DIPF/Orig.)

This study focuses on a youth science camp for pupils in sixth to ninth grades that is organized annually by the University of Jyväskylä, Finland. The main idea of the science camp is to learn to do guided inquiry in nature. The study investigates the significance of science camp for encouraging young participants to learn science and how the camp supports their learning. The research method used was a survey. Altogether, 47 youth participated in the camp in 2012 and 2013. The results show that the participants wanted to learn more about science than secondary school could offer, and science camp had a positive impact on their interest in science. It was possible to introduce important concepts of chemistry and biology in a comprehensible manner through experimentation in an authentic context. The participants worked as researchers in a positive and non-formal learning environment and they received concrete experience with the various phases of scientific research.

Videopelit ovat alati kasvava populaarikulttuurin ja viihteen muoto. Videopelit ovat saavuttaneet myös akateemisen tutkimustyön mielenkiinnon mm. tietokoneavusteisen kielenoppimisen (computer-assisted language learning, CALL) ja peleihin pohjautuvan oppimisen (game-based learning) muodossa (ks. esim. Peterson, 2013; Reinhardt & Sykes, 2012). Nämä tutkimusalat keskittyvät kuitenkin videopelien ja erilaisten videopeleille ominaisten piirteiden soveltamiseen muodollisissa oppimisympäristöissä, kuten kouluissa ja muissa oppilaitoksissa. Vapaa-ajalla informaalien oppimistilanteiden kautta tapahtuvaan kielenoppimiseen kohdistuva tutkimus onkin ollut verrattain vähäisempää. Videopeleihin liittyvään informaaliin oppimiseen keskittyvä määrällinen tutkimus (mm. Sundqvist & Sylvén, 2012; Uuskoski, 2011) kuitenkin osoittaa, että vapaa-ajalla tapahtuvan videopelaamisen määrällä ja englannin oppimisella on positiivinen yhteys. Kielenoppijoiden omia kokemuksia videopeleistä osana kielenoppimista on kuitenkin tutkittu varsin vähän. Tämän tutkielman tarkoitus on tuoda esiin suomalaisten, englantia vieraana kielenä puhuvien kielenoppijoiden kokemuksia vapaa-ajalla, kaupallisten videopelijulkaisujen myötä tapahtuvasta englanninoppimisesta. Lisäksi tutkimus selvittää mahdollisuutta sille, että videopelaaminen lisää oppijoiden motivaatiota englannin formaalia opiskelua kohtaan ja selvittää osallistujien muita oppimiskokemuksia, kuten yleis- ja historiatiedon oppimista. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelututkimuksella, joka toteutettiin vuoden 2017 syksyn aikana. Tutkimuksen osallistujat vaihtelivat lukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoista yliopisto-opiskelijoihin ja aktiivisesti työelämässä mukana oleviin osallistujiin. Haastatteluissa nousi esiin erityisesti positiivisia kokemuksia sanaston ja kommunikaatiotaitojen oppimisesta. Sanaston oppimisessa esiin nousivat erityisesti substantiivit ja verbit, joille monet erilaiset pelit tarjoavat välittömän ja selkeän kontekstin, joka auttaa uuden sanan oppimisessa. Erityisesti MMORPG-genren roolipelit sekä pelaajien väliseen äänikommunikaatioon tukeutuvat verkkomoninpelit koettiin hyödyllisiksi, sillä niiden kautta voi oppia englannin suullisia ja kirjallisia taitoja. Videopelien ja oppimismotivaation yhteyden analyysissä esiin nousi selkeä eroavaisuus nuorempien ja vanhempien osallistujien välillä. Nuoremmat osallistujat kokivat videopelaamisen motivoivan heitä opiskelemaan englantia, kun taas vanhemmat osallistujat suhtautuivat tähän ajatukseen negatiivisemmin. Toisaalta yksi vanhempi osallistuja kertoi videopelien lisänneen hänen mielenkiintoaan englannin oppitunteja ja tuntityöskentelyä kohtaan. Jatkotutkimuksen avulla voitaisiin tutkia esimerkiksi videopelien motivoivia vaikutuksia eritasoisten oppilaiden opiskelumotivaatioon.

Hybrid language learning, combining formal and informal contexts, is nowadays common and natural. The use of various everyday technologies offers extracurricular or extramural support for language learning. We focused on two groups of university students, language and political science majors, and compared informal pre-university learning contexts, the perceived importance of language skills and attitudes towards technology-enhanced language learning with a Webropol-based questionnaire. In their responses, the groups were very similar. They were aware of and had benefitted from many informal learning contexts. Both groups found knowing foreign languages very important and had generally positive attitudes towards technology-enhanced language learning. Awareness of informal language learning affordances can enhance the diversity of foreign languages and act as a balancing force against possible inequality of education.

There has been unsatisfactory integration of traditional music into education, despite the fact that the Ministry of Education advocates its use, stating that education should ‘preserve South Africa’s cultural practice; develop an appreciation for the practice of one’s culture; and develop a sense of respect for other people’s culture’. South Africa is in need of a music education philosophy that is culturally embedded, cognisant of the societal context in which it is to function, and informed by South African ideas and philosophy of life. This study entails sourcing the Ethnomusicological and Anthropological focus in musicology for purposes of providing a better understanding on music and identity, and how ‘informal learning’ can inform ‘formal learning’. Simultaneously it aims to play a role in broadening, deepening and enriching the dimensions of Music Education, in the sense that the process of teaching and learning indigenous music in the classroom situation is surprisingly underestimated. The underlying intent of the study was a) to investigate the modes of transmission in the teaching and learning process of indigenous Pedi music; and b) to determine how the Musical Arts have an impact on cultural identity, morals and value systems within the Pedi community. The operational ground of the study is the Pedi society, its music and the various traditional music and dance groups that constitute its membership. The study explored how social interaction in the Pedi society is a critical component of situated learning, and involves a ‘community of practice’ which embodies certain beliefs and behaviours. It described and discussed the whole spectrum of the indigenous musical arts of the Pedi people within the context of history, education, entertainment, cultural celebrations, religion and rituals, and explained how they are transmitted without written transcriptions. Findings of this study show that in the Pedi culture, musical development: transmission, teaching and learning is complex. Music takes place in many contexts, and the teaching and learning of Pedi music employs indigenous methods of transmission. With regard to how the Musical Arts of the Pedi people impact on their cultural identity, the enquiry has revealed that the music gives the activities identity and meaning on the one hand, while deriving identity and meaning from the activities on the other hand. My hope is that this thesis will contribute to the nationally significant question of the integration of traditional music into education in the construction of the post- apartheid society and its capacities in South Africa, and at the same time, offer a uniquely Pedi perspective on the modes of transmission in the teaching and learning process of indigenous Pedi music.

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli ottaa selvää, mitä mieltä ruotsin opiskelijat ovat kieliharjoittelusta, joka on pakollinen osa ruotsin aineopintoja. Tutkimuksessa tarkasteltiin, mitkä seikat vaikuttavat kieliharjoittelutavan valintaan, millaista hyötyä opiskelijat kokevat saaneensa kieliharjoittelusta ja kuinka positiiviseksi opiskelijat arvioivat harjoittelun kokemuksena. Lisäksi tutkittiin opiskelijoiden kielitaidon kehitystä itsearviointien avulla sekä opiskelijoiden mielipiteitä harjoittelun tavoitteiden toteutumisesta. Tutkimukseen osallistui 19 henkilöä. Aluksi kaikki vastasivat sähköiseen kyselylomakkeeseen ja myöhemmin kuusi henkilöä valittiin vielä tarkempaan suulliseen haastatteluun. Tutkimuksen mukaan kieliharjoittelun suoritustavan valintaan vaikuttaa suuresti opiskelijoiden sen hetkinen elämäntilanne. Työn tai parisuhteen takia joillakin opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta tai halua lähteä pidemmäksi aikaa ulkomaille kieliharjoittelua suorittamaan. Osa puolestaan kokee kieliharjoittelun mahdollisuutena ja haluaa mahdollisista esteistäkin huolimatta viettää kohdekielisessä ympäristössä mahdollisimman pitkän ajan. Lisäksi tutkimus osoitti, että kaiken kaikkiaan opiskelijat kokevat kieliharjoittelun hyödyllisenä ja positiivisena joitakin yksittäistapauksia lukuun ottamatta. Kävi ilmi, että hyödyllisenä koettiin erityisesti mahdollisuus kommunikoida syntyperäisten kielenkäyttäjien kanssa sekä itsevarmuuden kasvaminen kielenkäytön suhteen. Tulosten mukaan opiskelijat kokevat kehittyneensä erityisesti kuullun ymmärtämisessä sekä suullisissa vuorovaikutustaidoissa. Tavoitteista osa toteutui opiskelijoiden mukaan hyvin, mutta osaa tavoitteista oli heidän mukaansa hankala arvioida, koska tavoitteen muotoilu oli heidän mielestään epäselvä eivätkä he näin ollen voineet olla varmoja, mitä tavoitteella oikeastaan haettiin. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että erilaiset mahdollisuudet kieliharjoittelun suorittamiseen ovat paikallaan ja että yli puolet harjoittelun suorittaneista kokee kehittyneensä sen ansioista vähintään yhdellä kielitaidon osa-alueella. Eri kielillä (ruotsi, norja, tanska) suoritettavien kieliharjoittelujen erot voitaisiin kuitenkin ottaa paremmin huomioon kieliharjoittelun tavoitteissa, sillä niiden opiskelijoiden, jotka kieliharjoittelun aikana aloittavat tanskan opiskelun alkeista, ei luulisi voivan täyttää samoja tavoitteita kuin edistyneemmät ruotsin opiskelijat.

Tarkastelen tässä tutkimuksessa nuorten tieto- ja neuvontapalveluita käyttäneiden nuorten kokemuksia palveluiden vaikutuksista ja näkemyksiä toimintaperiaatteiden merkityksestä. Tarkastelen vaikutuksia sen pohjalta miten nuoret ovat kokeneet nuorten tieto- ja neuvontapalvelun tarjoaman tiedon ja neuvonnan vaikuttaneen heidän elämäntilanteeseen tai muuttaneen sitä. Toimintaperiaatteiden tarkasteluni perustuu nuorten näkemyksiin informaalin oppimisympäristön ja nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden eurooppalaisten periaatteiden merkityksestä. Käytän tutkimuksessa tapaustutkimuksellista tutkimusstrategiaa. Tapaustutkimuksella koetan saada yksityiskohtaista tietoa nuorten kokemuksista nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden vaikutuksista ja näkemyksiä toimintaperiaatteiden merkityksistä. Hankin tutkimusaineiston haastattelemalla 12 nuorta kolmelta eri paikkakunnalta. Haastatteluihin osallistuneet nuoret ovat käyttäneet nuorten tieto- ja neuvontapalveluja yhden tai useamman kerran erilaisissa elämäntilanteissa ja asioissa. Haastatteluhetkellä nuoret olivat 16-25 -vuotiaita. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa käsittelen nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden institutionaalisia julkilausuttuja tavoitteellisia sisältöjä sekä käytäntöjä. Kytken nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden sisällöt ja käytännöt teoreettisiin käsitteisiin sekä niistä nouseviin näkökulmiin informaalin oppimisen ja oppimisympäristön teorian kautta. Nuoret kuvaavat nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden vaikutuksiksi erilaisia oppimisen kokemuksia. Tutkimukseen osallistuneet nuoret kertovat oppineensa päätöksentekotaitoja, tiedonhaku ja -hallintataitoja, arjen- ja taloudenhallintaa, sosiaalisia vuorovaikutus- ja työnhakutaitoja. Nuoret kertovat, että heidän käytettyä nuorten tieto- ja neuvontapalvelua on heidän elämäntilanteessaan tapahtunut jonkinlainen muutos. Lähes kaikki haastatellut nuoret kertovat, että ovat saamansa tiedon ja neuvonnan perusteella pystyneet itsenäisesti ratkaisemaan elämäänsä liittyvän ongelmatilanteen. Nuorille on merkityksellisestä, ettei heidän puolestaan tehdä asioista ja he saavat itse päätöksiä. Nuorille on tärkeää, että he saavat asioida palvelussa, kun heistä parhaalle tuntuu eikä asiointi edellytä välttämättä erillistä ajanvarausta. Usea haastateltu kokee tärkeäksi, ettei heitä leimata nuorten tieto- ja neuvontapalvelussa ongelmaksi vaan liikkeelle lähdetään nuoren omasta tilanteesta ja lähtökohdista. Nuorten tieto- ja neuvontapalvelun vahvuudeksi nähdään informaalin oppimisen näkökulma palveluiden järjestämisessä. Haastatteluissa korostuu nuorten tarve aikuisesta kuuntelijasta ja keskustelijasta, myös iloisissa asioissa. Positiivista merkitystä annetaan mahdollisuudelle tavata palveluissa vertaisia ja sille, että palvelut pääasiassa tuntuvat olevan kodinomaisia.

Yliopisto-opiskelija voi osoittaa opintoihinsa kuuluvaa kieli- ja viestintäosaamista näyttökokeessa. Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen eli AHOT koskee siis myös tutkintoihin kuuluvia erityisalojen kieli- ja viestintäopintoja. Tässä artikkelissa kerrotaan, kuinka yliopisto-opiskelijat näkevät ja kokevat englannin alakohtaisen ja akateemisen kielitaidon tunnistamisen ja tunnustamisen Itä-Suomen yliopistossa. nonPeerReviewed

Kieliä sekä muita tietoja ja taitoja opitaan nykyään paljon arjessa, tahattomasti tai tarkoituksella. Kirjat, lehdet, televisio, muut ihmiset, kansainvälisyys sekä etenkin internet tarjoavat paljon mahdollisuuksia oppia. Etenkin nuoret ottavat uudet teknologiat nopeasti käyttöön. Vieraisiin kieliin törmää arjessa myös yhä useammin ja helpommin. Arkioppimista eli informaalia oppimista ei usein kuitenkaan virallisesti huomioida, vaikka ihminen luultavasti oppii elämänsä aikana enemmän informaalisti kuin formaalisti, eli esimerkiksi koulussa. Tämän pro gradu -tutkielman aihe on kielten informaali oppiminen. Tarkoituksena oli selvittää 1) kielten opettajien käsityksiä informaalista oppimisesta kielten osalta ja ylipäänsä sekä 2) antavatko opettajat oppilailleen vinkkejä kielten informaaliin oppimiseen ja mitä nämä vinkit ovat. Kielten opettajat voivat vaikuttaa nuoren mielikuvaan kielistä ja kielten oppimisesta. Opettajien tieto informaalista oppimisesta voisi saada myös oppilaat tietoisiksi siitä sekä vaikuttaa sen tiedostamiseen ja arvostukseen yhteiskunnassa. Tätä laadullista tutkimusta varten haastateltiin neljää yläkoulun ja lukion saksan ja ruotsin opettajaa Jyväskylän seudulta. Teemahaastattelut analysoitiin teoriaohjaavan ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksessa selvisi, että informaalin oppimisen käsite on opettajille melko vieras ja sen merkityksestä ollaan epävarmoja, jotkin käsitykset kuitenkin vastasivat käsitteen määritelmää. Informaalin oppimisen ilmiö taas on opettajille tuttu. Opettajien mukaan oppilas tai opiskelija oppii kieltä koulun ulkopuolellakin. Opettajat nimesivät ja kuvailivat monia tilanteita ja niin sanottuja resursseja, joiden avulla kieltä voisi oppia informaalisti. Ne vastasivat suurilta osin aiemman tutkimuksen tuloksia siitä, mitkä informaalit tavat oppia kieltä nuoret kokevat hyödyllisiksi. Myös opettajien käsitykset informaalin oppimisen hyödyistä ja haitoista nuoren kielitaitoon ja kielten opinnoille vastasivat pitkälti tutkimustuloksia informaalin oppimisen vaikutuksista. Opettajat antavat myös vinkkejä oppilaille. Vaikuttaa siltä, että audiovisuaalisista medioista ja internetin mahdollisuuksista vinkataan eniten. Musiikkia käytetään tunneilla myös melko usein. Painetuista medioista vinkataan harvemmin. Mahdollisuuksista päästä kohdekielisille alueille kerrottiin ja niillä oli myös käyty. Kiire ja järjestyksen pito oppitunneilla sekä opettajien ja opiskelijoiden kiinnostukset vaikuttavat vinkkien antamiseen.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella Kiinaan suuntautuneita opiskelijavaihtoja opiskelijan näkökulmasta. Tavoitteena on kartoittaa opiskelijoiden kokemuksia Kiinassa opiskelusta sekä tutkia, millaisia merkityksiä he antavat vaihto-opiskelulle ja sen tuottamalle oppimiselle. Lisäksi halutaan selvittää, miten suomalaiset vaihto-opiskelijat ovat sopeutuneet Kiinaan ja minkälaisena oppimisympäristönä kiinalainen yliopistomaailma näyttäytyy suomalaisen yliopisto-opiskelijan näkökulmasta. Tutkimuksen kirjallisuuskatsauksessa perehdytään aiempaan tutkimukseen opiskelijoiden liikkuvuudesta, sekä eritellään kansainvälisyyden käsitettä kytkemällä sitä korkeakoulukontekstiin. Lisäksi käsitellään oppimista ja oppimisympäristön käsitettä sekä kiinalaista korkeakoulujärjestelmää. Sopeutumista lähestytään Berryn akkulturaatiomallin kautta. Tutkimuksen empiirisenä aineistona toimi Tampereen yliopiston vaihto-opiskelijoiden kirjoittamat matkakertomukset, joita oli yhteensä 37 kpl. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä ja erityisesti teemoittelua käyttäen. Analyysi pohjautuu empiirisen aineiston ja teorian vuoropuheluun. Vaihto-opiskelun kokemuksissa esille nousivat sosiaaliset suhteet ja matkustelu. Oppimista tapahtui niin luokkahuoneen sisällä kuin ulkopuolellakin. Kiinalainen yliopistomaailma näyttäytyi hyvin erilaisena oppimisympäristönä akateemiseen vapauteen tottuneille suomalaisopiskelijoille. Tutkimuksen mukaan vaihto-opiskelu oli antoisa ja kasvattava kokemus, joka kehitti kielitaitoa, kulttuurisia valmiuksia sekä kasvatti kohtaamaan myös vastoinkäymisiä. Vaihtoaika oli ennen kaikkea henkisen kasvun aikaa, ja hyvä väylä elämäntaitojen kehittämiseen akateemisen kehityksen rinnalla.

Kielikerhot ja kielisuihkut ovat viime vuosina olleet yhä suositumpia tapoja tutustuttaa 2.–4.-luokkien oppilaat vieraiden kielten maailmaan leikkien, laulaen ja pelejä pelaten. Tarkoituksena on saada oppilaat innostumaan vieraista kielistä ja motivoida heitä opiskelemaan kieliä myös tulevaisuudessa. Kerhoilla tai kielisuihkuilla ei ole vakiintuneita toteutustapoja, joten käytännössä ne voivat olla hyvinkin erilaisia. Juuri moninaisuutensa vuoksi ne ovatkin tärkeitä tutkimuskohteita. Lukuvuonna 2012–2013 toimin 2.–3.-luokkalaisille tarkoitetuissa kielikerhoissa kerhonohjaajana. Tämä tutkielma ja sen aineistona toiminut kielikerho esittelee, kuinka ohjaamassani kielikerhossa opiskeltiin syyslukukauden ajan saksaa. Tutkimuksen kerho oli yksi Tampereen kaupungin Harrastava iltapäivä -hankkeen HIP-kerhoista. Kerhon tavoitteena oli innostaa oppilaita kielten opiskeluun sekä monipuolistaa heidän kielivalintojaan. Saksan kerho toimi kaksikielisenä oppimisympäristönä, jossa pelit ja leikit olivat keskeisessä roolissa. Kerho-ohjaajana kiinnitin huomiota sekä varhaisen kielenoppimisen että kerhopedagogiikan tavoitteisiin. Tutkielman teoreettisessa osiossa esitellään suomalaisen kieltenopetuksen kielikoulutuspoliittisia haasteita, varhaisen kielenopetuksen muotoja sekä suomalaista kerhopedagogiikkaa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka varhaisen kielenopetuksen toimintaperiaatteet ovat toteutettavissa kerho-opetuksessa. Opetuksessa noudatetut periaatteet juontavat juurensa kielikylpyopetuksesta, jossa vieras kieli on keskeisessä roolissa päivittäisessä kanssakäymisessä. Ohjaamassani kerhossa noudatettiin näitä samoja periaatteita, jotka muun muassa havainnollistavat opettajan vieraskielistä puhetta. Toimintaperiaatteiden lisäksi tutkimuksessa selvitetään kerhopedagogiikan ja informaalin oppimisympäristön toteutumista kielikerhossa. Lopuksi pohdin myös kerhonohjaajakokemukseni puitteissa, kuinka kerhopedagogiikkaa sekä varhaisen kielenoppimisen toimintaperiaatteita voidaan hyödyntää esimerkiksi juuri kielikerhoissa. Tutkielman aineisto koostuu videoitujen kerhotuntien valituista aktiviteeteista. Kerhotunteja on arvioitu keskustelunanalyysistä tunnetun litterointitavan ja laadullisen sisällönanalyysin avulla. Analyysissä kävi ilmi, että kerhopedagogiikka ja varhaisen kielenoppimisen periaatteet tukevat hyvin toisiaan. Oppilaat pitivät kielikerhoa mieleisenä oppimisympäristönä ja ovat motivoituneita opiskelemaan muitakin kieliä. Oppimisympäristö täyttää informaalin oppimisen tunnuspiirteet ja mahdollistaa kielenoppimisen ympäristössä, jossa opitaan leikin avulla. Nonverbaliikka, erilaiset mediat ja visualisointi tukevat oppilaiden kielen ymmärtämistä ja heidän oppimisprosessiaan. Kielelliset viittaukset, kielen äänenpainon käyttö, sisällön uudelleen muotoilu ja toistaminen sekä äidinkielen käyttö auttavat oppilaita ymmärtämään puheen sisältöä. Myös kontekstilla on suuri vaikutus oppilaiden motivaatioon kielenoppimisessa. Autenttiset oppimistilanteet innostavat oppilaita käyttämään vierasta kieltä osana vuorovaikutusta. Yleisesti ottaen voin todeta, että kerhoympäristö voi mahdollistaa kielenopetukselle ympäristön, jossa kielenoppiminen tuntuu oppilaille miellyttävältä harrastukselta. Kerhotoiminnan avulla oppilaat innostuvat kielten opiskelusta ja valitsevat mahdollisesti jo nuorena useita kieliä opiskeltavikseen. Lisäksi oppilaat oppivat vierasta kieltä kerhotoiminnan ohella. Kielikerhotoiminnalla voidaan täten tukea sekä elinikäisen kielenoppisen toteutumista että kieliryhmien muodostumista. Haluan lämpimästi kiittää tutkimukseeni osallistuneita oppilaita sekä heidän vanhempiaan siitä, että he mahdollistivat tutkimukseni toteuttamisen. Oppilaat eivät antaneet tutkimuksen tai kerhokertojen videoimisen häiritä aitoa osallistumistaan kerhotoimintaan, vaan auttoivat luomaan mielekkään kielenoppimisympäristön kerhoomme. Myös Tampereen kaupungin HIP-toiminta ansaitsee maininnan tämänkaltaisen toiminnan mahdollistamisesta sekä kielenoppimisen tukemisesta.

Tämä tutkimus on osa laajempaa hanketta, joka toteutettiin lukuvuonna 2011–2012. Tutkimuksen toteuttivat yhteistyössä Nokia Oy, Elisa Oy, Tampereen yliopisto ja Ylöjärven kaupunki. Tutkimus toteutettiin erillisessä kouluyksikössä, johon oli sijoitettu kaksi 5. luokkaa ja kaksi 6. luokkaa, joissa oli noin 80 opettajaa ja oppilasta. Kyseessä oli toimintatutkimustyyppinen hanke, jossa kaikille yksikön oppilaille ja opettajille jaettiin Nokia N8 -älypuhelin. Puhelimen datakäyttö sekä testipuhelimien väliset puhelut ja tekstiviestit olivat osallistujille maksuttomia. Tutkimuksen aikana testattiin puhelimen roolia koulussa ja sen ulkopuolella, sekä kokeiltiin ja kehitettiin erilaisia käytänteitä ja toiminnallisuuksia. Toimintatutkimukseen kuuluvat myös suunnittelemattomat ilmiöt, jotka syntyvät tutkittavien omasta aloitteesta ja joita tutkimus pyrkii tukemaan. Tässä tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan yhtä toimintatutkimuksesta esiin noussutta mielenkiintoista ilmiötä. Siinä oppilaat ryhtyivät oma-aloitteisesti käyttämään tutkimuksessa kehitettyä mobiilia kyselyjärjestelmää, joka suunniteltiin ensisijaisesti opettajajohtoiseen toimintaan. Kyseessä oli selkeästi informaaliin, yhteisölliseen ja vertaisoppimiseen liittyvä ilmiö. Tutkimus antaa viitteitä sille, että koululuokan oppilaiden välisille avoimille ja informaaleille kommunikointikanaville on selkeä tarve. Tuotettujen kysymysten analyysi viittaa siihen, että tutkittua järjestelmää käytettiin ensisijaisesti sosiaaliseen osallistumiseen ja oman identiteetin rakentamiseen liittyviin teemoihin. Sisällöstä näkyy vahvasti kiinnostus siihen, mitä muut ajattelevat ja miten he näkevät kysymyksen esittäjän. Oman identiteetin määräytyminen sen mukaan, miten erotumme muista ja mitä yhteistä meillä on, oli vahvasti läsnä toiminnassa. Oppilaat kyselivät toisiltaan myös ikäkaudelle tyypillisistä oman kokemuspiirin asioista kuten urheilusta, harrastuksista, eläimistä, tv-ohjelmista, musiikista, peleistä ja muusta vapaa-ajan toiminnasta sekä myös koulunkäynnistä niin tunne- kuin tietotasolla. Oppilaat ovat jo osa monia sosiaalisia verkostoja, mutta ne rajoittuvat yleensä kaveripiireihin, ja koko luokalla on harvoin keinoja toimia tehokkaasti yhdessä koulupäivän ulkopuolella. Kaveripiiri voi olla myös sosiaaliselta rakenteeltaan yksipuolisempi, kun hakeudutaan samankaltaisten seuraan. Koululuokka taas on yleensä laajempi ja monikulttuurisempi yhteisö, jossa opitaan toimimaan yhteisöllisesti erilaisten ihmisten kanssa. Luokkayhteisö on siis monipuolinen vertaisryhmä, joka voisi tukea myös lapsen informaalista koulun ulkopuolista oppimista ja toimintaa. Tulevaisuudessa koulu kohtaa yhä enemmän haasteita formaalin koulumaailman ja lasten narratiivisen ja informaalin elämysmaailman yhdistämisessä. Koulun rajattomuus on yhä selvemmin nähtävissä. Tutkittu ilmiö osoittaa kuinka teknologialla voidaan tukea rajattomampaa koululuokan ja -päivän ulkopuolelle ulottuvaa yhteisöllistä ja omaehtoista oppimista ja siihen liittyviä koulun kasvatus- ja identiteettitehtäviä.

Tässä tutkimuksessa tutkitaan opettajien käsityksiä teknologian ja oppijalähtöisen verkko-oppimisympäristön käytöstä opetuksen ja oppimisen tukena. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, miten käsitykset oppimisesta ja oppimisympäristöstä ilmenevät siirryttäessä uuden teknologian ja uusien oppimisympäristöjen värittämään oppimiskontekstiin. Tämän lisäksi tarkoitus oli selvittää, miten käsitykset heijastavat siirtymisen mukanaan tuomia haasteita ja muutosta. Tietoa ihmisten käsityksistä saa kysymällä niistä ihmisiltä itseltään. Siksi tämä tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Aineisto on kerätty haastattelemalla mOppijat- hankkeeseen osallistuvia opettajia Jyväskylässä ja Kuopiossa. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriasidonnaisen sisäl-lönanalyysin menetelmin. Käsityksiin oppimisesta voi tehdä jaon perinteisen ja uuden oppimisen sekä opetuksen välille, jossa perinteinen opetus heijastaa behaviorismiin perustuvia käytänteitä ja uusi opetus konstruktivistista tietoteoriaa. Opettajien käsitykset ovat pääosin uuden oppimisen mukaisia, mutta perinteinen opetus on edelleen läsnä opettajien arjessa (Norrena, 2013). Perinteinen opetus ei kuitenkaan pysty vastaamaan nyky-yhteiskunnan haasteisiin. Oppimisympäristön osalta teknologian käyttö opetuksen tukena koetaan hyväksi oppimisen laajentamisessa luokkahuoneen ulkopuolelle ja informaalin oppimisen hyödyntämi-sessä formaalissa oppimisessa. Tutkimukseen osallistuneiden opettajien mukaan teknologiasta ei ilman tarkoituksenmukaista ja oppimista palvelevaa käyttöä ole juurikaan lisäarvoa oppimiselle. Opettajien käsitysten mukaisesti oppimisympäristöön tuodaan oppimista palvelevaa teknologiaa perinteisempien välineiden rinnalle, oppimista ei olla kokonaisuudessaan siirtämässä verkkoon. Tämä tutkimus tuo esille opettajien näkökulmaa oppimisen haasteisiin vastaamisessa lisääntyvän teknologian sävyttämässä oppimisympäristössä.

Tutkimus keskittyy suomenkielisiin sairaan- ja terveydenhoito-opiskelijoihin, jotka opiskelevat Centria-ammattikorkeakoulussa Kokkolassa ja joiden koulutus käsittää usein harjoittelujaksoja kaksikielisissä työympäristöissä. Kohtaavatko opiskelijat ruotsia puhuvia potilaita tai työkavereita harjoittelujaksojensa aikana? Yrittävätkö he itse puhua ruotsia harjoittelujaksojen aikana? Mitkä tekijät vaikuttavat niin, että suomenkieliset opiskelijat yrittävät ilmaista itseään toisella kotimaisella kielellä? Mutta yhtä tärkeää on saada tietää, kuinka opiskelijat kokevat ruotsin kurssinsa ammattikorkeakoulussa. Auttaako ammattikorkeakoulun ruotsinopetus heitä todellisessa elämässä? Millainen ruotsinopetus auttaa heitä parhaiten? Millaista tukea opiskelijat tarvitsevat koulussa ja harjoittelussa? Tutkimuksen päämääränä oli tarjota tietoa suulliseen kielen oppimiseen vaikuttavista tekijöistä eri oppimisympäristöissä (koulu, harjoittelupaikat). Tutkimuksessa tarkasteltiin myös iän merkitystä kielenoppimisen kannalta ja siksi kaksi neljästä tutkimusryhmästä koostui aikuisopiskelijoista. Tutkimus oli enimmäkseen määrällinen. Puolistrukturoitu kyselylomake sisälsi sekä avoimia että monivalintakysymyksiä. Määrälliset kysymykset analysoitiin kuvailevien tilastojen avulla, kun taas laadulliset kysymykset eriteltiin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustulokset osoittivat, että ruotsin tarve Kokkolassa on suuri. Varsinkin ylempien vuosikurssien opiskelijat olivat kohdanneet ruotsia ja yrittäneet käyttää kieltä poikkeuksetta harjoittelujaksojen aikana. Moni opiskelija on käyttänyt kieltä omasta aloitteestaan. Sekä harjoittelussa että ammattikorkeakoulussa merkittävin vaikuttava tekijä oli motivaatio. Aikuisopiskelijat kokivat motivaation jonkin verran tärkeämmäksi kuin muut opiskelijat. Enemmistö opiskelijoista koki, että he olivat hyötyneet ammattikorkeakoulun tarjoamasta ruotsinopetuksesta harjoittelujaksojen aikana. Opiskelijat toivoivat, että ruotsinopetus valmistaisi heitä tuleviin työtehtäviin, kuten suullisiin tilanteisiin ruotsinkielisten potilaiden kanssa. Ammattisanaston kartuttaminen oli tärkeintä opiskelijoiden mielestä.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen suomalaisten lukiolaisten kokemuksia kansainvälisestä oppilasvaihdosta Saksassa. Yksi keskeisistä tavoitteistani oli selvittää, kuinka oppilaat kokevat vieraalla kielellä toimimisen autenttisissa tilanteissa, ja millaisia vaikutuksia ulkomailla oleskelulla on oppilasvaihtoon osallistuvan nuoren näkökulmasta. Lisäksi käsittelen tutkielmassani sitä, kuinka koulun vieraan kielen tunnit ovat lukiolaisten mielestä valmistaneet saksan käyttämiseen luokkahuoneen ulkopuolella. Kansainvälisyys sekä monipuolinen kielitaito ovat keskeisessä osassa muun muassa vuonna 2016 voimaan astuvien opetussuunnitelman perusteiden luonnoksessa. Vaikka aihe on ajankohtainen, on koululaisten liikkuvuutta sekä vaihtokokemuksia tutkittu tähän mennessä melko vähän. Tutkielman aineisto koostuu kuudesta teemahaastattelusta, jotka kerättiin vuoden 2014 aikana. Haastatteluihin osallistui kuusi abiturienttia eri puolilta Suomea, ja he olivat viettäneet kuukaudesta kymmeneen kuukauteen oppilasvaihdossa Saksassa. Koska osallistujien taustat olivat muuten hyvin samankaltaiset, muodosti vaihdon pituus mielenkiintoisen vertailukohdan lukiolaisten välille. Aineisto analysoitiin laadullista sisällönanalyysiä käyttäen, sillä se soveltuu hyvin kokemusten tutkimiseen, jotka ovat keskiössä tässä tutkimuksessa. Oppilaiden vaihtokokemukset olivat pääasiassa myönteisiä, ja he kokivat tavoitteidensa täyttyneen. Saksan kielen oppiminen sekä kulttuuriin ja saksalaisiin tutustuminen olivat useimmin mainitut syyt vaihtoon osallistumiselle. Lukiolaiset kokivat saaneensa hyvät perustaidot koulun tunneilta, ja opettaja toimi usein kannustajana vaihtoprosessin suunnittelussa. Silti lähes kaikki kaipasivat lisää vapaata keskustelua sekä arkisanaston opettelua koulun tunneille, koska tämä valmistaisi oppilaiden mukaan hyvin aitoihin kielenkäyttötilanteisiin. Vaihdon pituudella osoittautui olevan yllättävän vähän merkitystä yksittäisen oppilaan kokemuksen kannalta. Vieraan kielen käyttämisen koettiin helpottuvan jo muutamissa päivissä tai viikoissa, ja myös kuukauden kesävaihtoon osallistuneet oppilaat huomasivat merkittäviä muutoksia kielitaidossaan. Varmuus käyttää saksaa sekä osittain myös muita vieraita kieliä kasvoi jo lyhyen vaihdon aikana. Yhtälailla lukiolaiset onnistuivat jo lyhyessä ajassa luomaan pysyviä kontakteja saksalaisiin. Tulokset osoittavat, että koululaisten kansainväliseen toimintaan satsaaminen on kannattavaa. Oppilaiden oman kokemuksen mukaan jo muutamilla päivillä tai viikoilla voi olla hyvin myönteinen vaikutus.

nonPeerReviewed

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä musiikkitoimintaa oppilaat tekevät vapaa-ajallaan ja millainen tablet-tietokoneilla harjoitettu koulun musiikkitoiminta siirtyy oppilaiden vapaa-aikaan. Tavoitteena on myös selvittää, miten tablet-tietokoneiden käytön määrä ja sisältö vapaa-ajalla kehittyy tutkimusjakson aikana. Tutkimus toteutettiin vuoden 2014 keväällä. Tutkimusaineisto kerättiin yhdeltä alakoulun neljänneltä luokalta, jonka jokaisella oppilaalla oli käytössään henkilökohtainen tablet-tietokone. Tutkimus toteutettiin järjestämällä oppilaille tablet-tietokoneisiin painottuva 4 kuukauden pituinen tutkimusjakso musiikissa. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla, haastatteluilla ja tutkijan omista observoinneista. Oppilaat täyttivät kyselylomakkeen tutkimusjakson alussa ja lopussa. Kyselylomakkeiden perusteella valikoitui kahdeksan haastateltavaa, joita haastateltiin tutkimusjakson lopussa. Analyysit tehtiin sekä kvalitatiivisin että kvantitatiivisin metodein. Tutkimuksessa kävi ilmi, että musiikinkuuntelu oli suosituinta vapaa-ajan musiikkitoimintaa. Monet oppilaista käyttivät tablet-tietokoneita musiikkitoimintaan vapaa-ajalla, tosin kaikki eivät kuitenkaan siitä kiinnostuneet. Tutkimusjaksolla ei ollut juuri vaikutusta oppilaiden vapaa-ajan musiikkitoiminnan määrään. Oppilaat innostuivat tablet-tietokoneilla eniten luovasta tekemisestä, ja se siirtyi myös monen oppilaan vapaa-aikaan. Oppilaat käyttivät vapaa-ajalla lähinnä koulussa ladattuja musiikkiohjelmia. Koulussa käytetyt musiikkiohjelmat siirtyivät monelle lapselle vapaa-ajan käyttöön, joten tablet-tietokoneiden musiikkiohjelmiin tulisi panostaa entistä enemmän. Tablet-tietokoneet näyttivät sopivan parhaiten musiikilliseen keksimiseen, kun taas perinteisemmät välineet esimerkiksi yhdessä soittamiseen. Kaikki oppilaat eivät kuitenkaan tablet-tietokoneista innostuneet, ja se on pidettävä mielessä tablet-tietokoneiden opetuskäytössä.

Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, mitä lapset ja nuoret kokevat oppivansa digitaalisia pelejä pelaamalla. Tähän tutkimusongelmaan etsittiin vastausta kolmesta näkökulmasta. Ensimmäiseksi tutkittiin lasten ja nuorten kokemuksia digitaalisten pelien kehittämistä tiedoista ja taidoista ja toiseksi heidän kokemuksiaan pelien tarjoamasta hyödystä. Kolmanneksi selvitettiin, millainen yhteys oppimiskokemuksilla on erilaisiin pelitottumuksiin ja pelaajatyyppeihin. Tutkimuksemme on pääasiassa laadullinen. Pääasiallinen aineisto, eli lasten ja nuorten kirjoitelmat, analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin sekä aineistolähtöisesti että teoriaohjaavasti. Kirjoitelmien ohella täydentävänä aineistona toimi pelitottumuksia selvittävä taustatietolomake, josta saatuja vastauksia analysoitiin sekä laadullisin että määrällisin menetelmin. Tutkimuksessa lasten ja nuorten kokemukset digitaalisista peleistä saaduista tiedoista ja taidoista jakautuivat kolmeen luokkaan: deklaratiivisiin tietoihin eli perinteiseen symboliseen tietoon, proseduraalisiin taitoihin eli tietoon siitä, kuinka asioita tehdään sekä sosioemotionaalisiin taitoihin eli taitoihin, jotka liittyvät tunne-elämään ja sosiaaliseen kompetenssiin. Lasten ja nuorten hyötykokemukset jakautuivat situationaalisiin hyötyihin, eli jossain tietyssä tilanteessa tai kontekstissa koettuun hyötyyn, sekä kehityshyötyihin, joilla tarkoitetaan tietoja ja taitoja, jotka itsessään koettiin hyödyllisiksi ilman tilannesidonnaisuutta. Pelitottumusten ja oppimiskokemusten yhteyden selvittämiseksi tutkimuksessa muodostettiin neljä pelaajaprofiilia, jotka jakautuivat pääpiirteittäin iän ja sukupuolen mukaan. Nämä pelaajaprofiilit nimettiin kilpailijaksi, uppoutujaksi, puhelinpelaajaksi sekä kaveripelaajaksi. Tämä tutkimus tuo esille digitaalisiin peleihin liittyviä oppimiskokemuksia lasten ja nuorten näkökulmasta. Kasvatusalalle tutkimuksen tulokset antavat tietoa ja näkökulmia siitä, miten viihdekäyttöön tarkoitettuja digitaalisia pelejä, pelillistämistä ja lasten informaalia oppimisympäristöä voisi hyödyntää formaalissa opetuksessa ja pedagogiikassa. Lisäksi tutkimus tarjoaa suuntaviivoja digitaalisten pelien sekä oppimisen tutkimuksen kehittämiselle.

Tämä tutkielma käsittelee lukiolaisten informaalia englannin oppimista ja sen yhteyttä englannin oppimiseen koulussa. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, kuinka suuren osan englannin oppimisestaan lukiolaiset arvioivat tapahtuvan koulun ulkopuolella, missä tilanteissa he oppivat englantia koulun ulkopuolella ja mikä yhteys koulun ulkopuolisella oppimisella on koulussa tapahtuvaan oppimiseen. Tutkielman teoreettisessa osassa tarkastelen englannin kielen asemaa Suomessa ennen ja nyt sekä englantia maailmankielenä. Tämän lisäksi käsittelen englannin kielen informaalia oppimista. Tutkielman empiirinen osa esittelee kvantitatiivisen tutkimuksen, joka tutkii lukiolaisten informaalin englannin oppimisen määrää ja laatua sekä sen yhteyttä englannin oppimiseen koulussa. Tutkimusmetodina toimii kyselylomake. Tutkimukseen osallistui yhteensä 240 lukiolaista pääkaupunkiseudulta. Kerätty aineisto analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelman avulla. Tutkimukseen osallistuneista lukiolaisista neljännes kertoo oppivansa englantia suurimmaksi osaksi tai ainoastaan koulussa, lähes puolet yhtä paljon koulun ulkopuolella kuin koulussa, ja reilu viidennes suurimmaksi osaksi tai kokonaan koulun ulkopuolella. Yleisimmät oppimistilanteet koulun ulkopuolella ovat television ja elokuvien katselu, internet ja musiikin kuuntelu, ja informaalin oppimisen katsotaan vaikuttavan etenkin sanastotaitoihin. Sen perusteella, kuinka suuri osuus informaalilla oppimisella on oppijoiden englannin oppimisessa, tutkimukseen osallistuneet lukiolaiset voidaan jakaa institutionaalisiin oppijoihin, universaaleihin oppijoihin ja informaaleihin oppijoihin. Sukupuoli on merkittävä tekijä englannin informaalissa oppimisessa, sillä 80 prosenttia informaaleihin oppijoihin kuuluvista oppijoista on poikia. Englannin informaalin oppimisen ja arvosanojen välillä löytyy tilastollisesti merkittävä korrelaatio: informaaleilla oppijoilla on muita korkeammat arvosanat. Tämän lisäksi englannin informaalin oppimisen ja perinteisen koulutyöskentelyn välillä löytyy tilastollisesti merkittävä negatiivinen korrelaatio: informaalit oppijat käyttävät vähemmän aikaa läksyjen tekemiseen ja kokeisiin lukemiseen kuin institutionaaliset ja universaalit oppijat. Kolmanneksi englannin informaalin oppimisen ja englannin oppimisen vaikeustason välillä löytyy tilastollisesti merkittävä korrelaatio: informaalit oppijat kokevat englannin oppimisen helpommaksi kuin institutionaaliset ja universaalit oppijat. Tutkimustulokset osoittavat, että informaalit oppijat ovat luokkahuoneissa etulyöntiasemassa. He saavuttavat vähemmällä vaivalla korkeampia arvosanoja kuin institutionaaliset ja universaalit oppijat.

This article explores how students’ informal language learning experiences with English find their way into the formal context of content-based language teaching (CLIL). The analysis is focused on stretches of classroom talk in which native Finnish-speaking students draw on their expertise of English-language popular culture, and use their knowledge as a semiotic resource for producing various types of actions. Based on the data, it is argued that the organisation of peer group talk in the language classroom provides students with affordances for participation that are characteristically different from whole-class interaction. In this environment, global popular culture and conversational humour intertwine with the official business of learning. Moreover, the findings are used to problematize a monolithic conceptualisation of ‘classrooms’ as a formal context for language learning within the dichotomy of formal/informal. Instead, it is suggested that many interactional practices in classrooms, such as those described in this article, share similarities with everyday interaction, the pedagogic implications of which are briefly discussed. peerReviewed

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella työssä oppimista ja sen toteutumismuotoja ja -tapoja vähittäismyyntiin perustuvassa palveluorganisaatiossa. Tarkoituksena oli myös tutkia työntekijöiden merkittäviä oppimiskokemuksia sekä tekijöitä, jotka edistävät ja ehkäisevät työssä oppimista. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tiettyyn organisaatioon kohdistuva tapaustutkimus. Tutkimuksen metodologinen osuus on suoritettu käyttäen teemahaastattelua. Analysoiminen tapahtui käyttäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Toteutin yhteensä yhdeksän haastattelua organisaatiossa työskenteleville myyjille sekä yhden esihaastattelun. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on Wengerin sosiaalisen oppimisen teoria ja käytäntöyhteisöt, sillä näkökulma työssä oppimiseen on tässä tutkimuksessa yhteisöllinen. Tärkeimpänä tuloksena ilmeni ihmisten välisen avoimen ilmapiirin ja tiedon jakamisen tärkeys työssä oppimisen kannalta. Työssä oppimista koettiin esiintyvän paljon arkisen työnteon lomassa, jolloin se sitoutui osaksi omaa työntekoa. Palvelualan työssä vuorovaikutus ihmisten kanssa ja työn tekeminen käytännössä painottuvat. Työssä oppimisen tyypeiksi muodostuivat koulutusorientoitunut, sosiaalinen, käytännönläheinen ja tiedostamaton oppimisen tyyppi. Koulutusorientoitunut tyyppi korostaa koulutusten merkitystä oppimiselle, kun taas sosiaalinen tyyppi korostaa vuorovaikutusta ja kommunikaatiota ihmisten kanssa. Käytännönläheisessä tyypissä käytännön työ ja omat kokemukset osoittautuivat parhaimmiksi oppimisen tavoiksi. Tiedostamaton oppimisen tyyppi kuvaa oppimisen tiedostamattomuutta ja vaikeasti kuvattavaa puolta. Lähtökohtana työssä oppimiselle pidetään oma-aloitteisuutta, aktiivisuutta ja avoimuutta. Nopea tiedon omaksuminen ja uusien asioiden oppiminen nähdään etuina. Haasteellisimpina tekijöinä pidettiin kiirettä. Työssä oppimista voitaisiin edistää luomalla tilanteita, joissa lähtökohtana on ihmisten välinen vuorovaikutus. Tavoitteena olisi, että tietoa ja kokemusta pystyttäisiin jakamaan ihmisten välillä yhä tehokkaammin ja nopeammin.

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella siirtolaisten oppimisprosesseja ylirajaisissa ympäristöissä ja näissä muodostuvia ylirajaisia oppimistiloja. Kansainvälisten muuttoliikkeiden ja rajat ylittävän yhteistyön myötä syntyviä erilaisia ylirajaisia yhteisöjä ja verkostoja sekä yksilöiden kokemuksia näissä on tutkittu vähän oppimisnäkökulmista. Ylirajainen tila (transnational space) viittaa tässä kansalliset rajat ylittäviin, sosiaalisesti muotoutuneihin tiloihin, jotka yhdistävät kahdessa eri yhteiskunnassa asuvat tai asuneet henkilöt. Siirtolaisilla (migrants) tarkoitetaan sekä maiden välillä liikkuvia muuttajia että pysyvämmin maasta toiseen muuttaneita henkilöitä. Tutkimus keskittyi erityisesti Suomen ja Viron välillä liikkuvien siirtolaisten ja maahanmuuttajien kokemuksiin. Tutkimuskysymykset olivat 1) Millaisia informaaleja oppimisympäristöjä muodostuu ylirajaisissa toimintaympäristöissä (koskien erityisesti siirtolaisia Suomen ja Viron välillä)? 2) Millaisia ovat ylirajaiset oppimisprosessit siirtolaisten näkökulmasta? 3) Miten käsityksiä ja toimintatapoja jaetaan ylirajaisissa oppimisympäristöissä? Tutkimusaineisto (78 puolistrukturoitua haastattelua ja 20 elämänkertahaastattelua) kerättiin Suomessa TRANS-NET- tutkimusprojektissa (Transnationalisation, Migration and Transformation: Multi-Level Analysis of Migrant Transnationalism, 2008-2011). Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisen, teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksessa sovellettiin sosiokulttuuriseen oppimiseen ja ylirajaisuustutkimukseen liittyviä teorioita ja käsitteitä. Situationaalisen oppimisen teoria (esim. Lave & Wenger 1991; Wenger 1998) korostaa oppimisen tilannesidonnaisuutta, sosiaalisten yhteisöjen toimintaan osallistumisen merkitystä yksilöiden oppimiselle ja oppimisen kollektiivista luonnetta. Kansainvälisiä muuttoliikkeitä tarkasteleva ylirajaisuustutkimus on nostanut esiin ylirajaiset tilat, joita muodostuu sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta erityisesti tulo- ja lähtömaissa asuvien ihmisten välille. Ylirajaisen tilan rakenteen tarkastelussa sovellettiin aikaisemmin kehitettyä mallia (Faist 2000; Pitkänen ym. 2012). Tutkimuksessa nousi esiin kolme laajaa ylirajaista oppimisympäristöä: ylirajainen perhetila, ylirajainen ammatillinen tila ja ylirajainen yhteiskunnallinen tila. Nämä rajat ylittävät, sosiaalisesti rakentuneet tilat yhdistivät kahdessa tai useammassa eri yhteiskunnassa asuvat tai asuneet henkilöt. Makrotasolla erilaiset tekijät, kuten kansainvälinen, alueellinen ja kansallinen politiikka, hallinnollinen sääntely ja yhteiskuntien sosio-kulttuurinen ja poliittis-historiallinen kehitys, muovasivat näitä tiloja ja vaikuttivat sekä yksilöiden että yhteisöjen toimintaan. Mesotasolla, erilaiset sosiaaliset ryhmät ja yhteisöt, kuten perheet, työyhteisöt, kansalaisjärjestöt ja ylirajaiset verkostot, tarjosivat yhteisöllisen oppimisen areenoita erilaisissa arkipäivän toimintaympäristöissä. Mikrotasolla yksilöillä oli erilaisia oppimispolkuja ja -kokemuksia ylirajaisissa ympäristöissä. Tässä tutkimuksessa siirtolaisten keskeisiksi oppimisprosesseiksi ylirajaisissa ympäristöissä nousivat esiin käsitysten ja toimintatapojen erojen tunnistaminen, erilaisten uskomusten ja tapojen vertailu, oman sosio-kulttuurisen taustan reflektio, uusien ideoiden, toimintatapojen ja ajattelutapojen omaksuminen ja jakaminen yli kansallisten rajojen sekä identiteetin rakentuminen erilaisten yhteisöjen jäsenyyksien kautta. Osa tutkimukseen osallistuneista henkilöistä oli toiminut ylirajaisina välittäjinä esimerkiksi eri maissa sijaitsevien työyhteisöjen, järjestöjen ja perheiden välillä. Nämä ylirajaiset välittäjät olivat selittäneet ja jakaneet yhteiskunnallisiin, ammatillisiin ja kulttuurisiin traditioihin liittyviä käsityksiä ja toimintatapoja sukulaistensa, ystäviensä ja kollegoidensa kanssa, vaikka yhteiskuntien erilainen poliittishistoriallinen kehitys muodosti esteitä tälle toiminnalle. Tutkimustulokset osoittavat, että ylirajaisissa oppimistiloissa niin siirtolaiset kuin kantaväestökin voivat omaksua ja jakaa, yli kansallisten rajojen, uusia käsityksiä ja toimintatapoja sekä luoda identiteettiään sosiaalisen toiminnan kautta. Rajat ylittävään, yhteisölliseen oppimiseen vaikuttavat myös yhteisöjen ja ryhmien sisäiset kamppailut ja jäsenten erilaiset valta-asemat. The aim of this dissertation was to explore the learning processes of migrants in transnational settings and the emerging transnational spaces of learning. The focus was specifically on the experiences of people migrating between Estonia and Finland (both transmigrants, shuttling to and fro between the countries, and the more settled immigrants). The research questions were: 1) What kinds of informal learning environments emerge in transnational settings, particularly concerning migrants between Estonia and Finland? 2) What are the characteristics of transnational learning processes from migrants’ perspectives? 3) How are conceptions and practices shared in transnational learning environments? The research data (78 semi-structured and 20 life-course interviews) were gathered in Finland during the TRANS-NET project (Transnationalisation, Migration and Transformation: Multi-Level Analysis of Migrant Transnationalism, 2008-2011). The interview data were analysed qualitatively, following theory-guided content analysis in which theoretical concepts provided insights for the interpretation of the data collected. The theoretical framework related to socio-cultural, situated learning theories (for example, Lave and Wenger 1991; Wenger 1998) and research on migrant transnationalism. The situated learning approach has examined learning as a collective phenomenon, exemplified through shared participation in the social practices. Transnational migration studies have explored how migrants engage in transnational social fields, spaces, or circuits embedded in at least two societies across national borders. The framework developed by Faist (2000) and Pitkänen et al. (2012) was applied in this research to analyse the structure of transnational spaces. While there is a large body of research on transnational networks and border-crossing activities of migrants, there are only few studies examining migrants’ learning experiences in transnational settings and diverse transnational learning environments. Three main, broad transnational learning environments were identified: transnational family space, transnational occupational space and transnational civic space. These border-crossing, socially constructed spaces connected people residing or having resided in at least two or more different societies. On the macro level, these spaces were shaped by international, regional, and national policies, administrative regulations as well as the socio-cultural and political development of societies. The meso level social formations, such as families, work communities, non-governmental organisations and transnational networks, provided arenas in which both migrants and non-migrants had the opportunity to engage in situated learning processes in their everyday lives in a transnational setting. On the micro level, individuals had diverse learning trajectories and experiences in transnational environments. The informants’ key learning processes included identifying differences in conceptions and practices, comparison of different beliefs and behaviours, reflecting on one’s own socio-cultural heritage, on-going processes of identity construction, adoption of new ideas, ways of behaviour and mindsets as well as sharing conceptions and practices across national borders. Some of the informants had been acting as transnational brokers by mediating and interpreting information, skills and practices, for example, between families, work organisations and associations located in different countries. The informants had shared conceptions and practices related to societal and occupational issues, gender orders as well as cultural traditions with their non-migrant relatives, friends, colleagues and associative contacts although differences in the politico-historical development of societies created barriers between the individuals and groups impeding and complicating such exchanges. The results show how in transnational learning spaces both migrants and non-migrants can adopt and share new conceptions and practices as well as construct their identities through their engagement in various social groups and communities, involving on-going struggles and power differentials, both within a nation-state and across national borders. The study provides new perspectives through which to explore informal, cross-border learning environments in a world in which people are increasingly mobile and interconnected through their family, occupational, associative and societal ties.