Search

Relationships are at the heart of well-being. Parental self-efficacy emerges as a powerful construct for understanding parenting and parent–child relationships. However, person-centered approaches that allow identification of different family-specific configurations of mothers’ and fathers’ parental self-efficacy and potential within-family discrepancies remain scarce. Families are more than the sums of their parts, and holistic approaches are needed to deepen our understanding of potential family-level accumulation of relationship well-being and vulnerability. A latent profile analysis of 249 families of preadolescents identified four family profiles of parental self-efficacy: (1) low–low, (2) low–average, (3) high–average, and (4) high–high (a mother’s–a father’s parental self-efficacy within the family). We further applied the Mplus auxiliary function to explore what characterizes mothers’, fathers’, and their preadolescents’ intra- and extra-familial relationships within these profiles. Belonging to the balanced low parental self-efficacy family profile was associated with intra- and extra-familial relationship vulnerability: mothers, fathers, and preadolescents reported the highest social and emotional loneliness, parents perceived their family communication as less open, and preadolescents were evaluated as the least prosocial (in parent, teacher, and peer evaluations) and as the most antisocial (in parent evaluations). Mothers’, fathers’, and preadolescents’ intra- and extra-familial relationship well-being was the strongest in high parental self-efficacy family profiles. Promoting parental self-efficacy can be a promising way to enhance all family members’ relationship well-being. Moreover, as loneliness experiences accumulated in the balanced low parental self-efficacy family profile, efforts to tackle preadolescents’ loneliness should acknowledge the well-being of all family members.

Parisuhteisiin liittyy yhteiskunnassamme monenlaisia uskomuksia ja odotuksia. Yhtenä tällaisena odotuksena voidaan pitää seksiä. Seksin odottaminen parisuhteelta toistuu niin ikään tutkimuskirjal-lisuudessa parisuhteen määritelmän yhteydessä kuin myös tavassamme ajatella parisuhteita. Kun seksi kerran liitetään niin vahvasti osaksi parisuhdetta, miten parisuhteen osapuolet mieltävät suhteensa, kun seksiä ei ole? Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten parisuhteen vuorovaikutuksessa kehystetään suhteen seksit-tömyyttä. Tarkoituksena on tunnistaa erilaisia kehyksiä ja kuvata millaisia merkityksiä ne tuottavat parisuhteen seksittömyydelle. Kehystämisellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa parisuhteen keskus-teluissa sanoitettuja merkityksiä. Tutkielma toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena, jossa haastateltiin viittä pariskuntaa. Haastatteluaineisto analysoitiin kehysanalyysin mukaisesti. Tulokset osoittavat, että pariskunnat käsittelivät seksittömyyttä suhteessa itseensä, suhteessa pari-suhteeseensa ja suhteessa yhteiskuntaan. Henkilökohtainen, parisuhde ja yhteiskunta muodostivat kolme yläkehystä, jotka antavat seksittömyyden tarkastelulle ja mielipiteille kontekstin. Se miten seksittömyyteen suhtauduttiin, vaihteli ongelmaisen, positiivisen, neutraalin ja normaalin näkökulman välillä. Nämä suhtautumistavat muodostivat neljä alakehystä. Kehysten läpi katsottaessa seksittömyys merkityksentyi monenkirjavaksi aiheeksi. Seksittömyyteen nähtiin myös osaksi persoonaa, tarpeita ja halua sekä siihen liitettiin aikaisempia kokemuksia, uskomuksia ja mielipiteitä. Siitä koettiin tarvetta keskustella yhdessä kumppanin kanssa ja saada asiaan ratkaisu. Se merkityksentyi myös luonnolliseksi asiaksi, jonka kanssa oltiin sinut ja tilanne oli hyväksytty. Seksittömyyden nähtiin tuovan jotain hyvää suhteeseen ja toimineen opettajana ja suhteen vahvistajana sekä siihen suhtauduttiin uteliaasti. Niin ikään seksittömyys tulkittiin pettymysten ja negatiivisten tunteiden aiheuttajana, jota on vaikea ymmärtää, saati hyväksyä ja se luo tyytymättömyyttä, häpeää ja ongelmia. Yhteiskunnallisesti seksittömyys nähtiin arkana puheenaiheena, tabuna, mutta sen nähtiin olevan murroksessa. Sen nähtiin kuuluvan suhteisiin ja tarvitsevan siksi normalisointia. Seksittömyyteen liittyvät stereotypiat saivat myös kyseenalaistamaan parisuhteisiin liittyneitä käsityksiä. Tulokset antavat uutta tietoa parisuhteen sisäisistä ja ehkä vaietuistakin asioista, niiden merkityksistä ja niihin suhtautumisesta ihmisen itsensä, parisuhteen ja yhteiskuntamme näkökulmista käsin.

Koronarokotteisiin liittyvä keskustelu nähdään vahvasti polarisoituneena rokotevastaisten ja rokotemyönteisten näkökulmien välillä. Rokotteita koskevat näkökannat vaihtelevat myös perheenjäsenten ja ystävien kesken synnyttäen konflikteja, jotka ikävimmillään ovat johtaneet vuorovaikutussuhteiden katkeamiseen. Aiheen tutkiminen vuorovaikutuksen ja viestinnän näkökulmasta on tärkeää, koska niin polarisoituminen, konfliktit kuin vuorovaikutuskin liittyvät vahvasti toisiinsa. Polarisoituminen luo edellytyksiä konflikteille ja vuorovaikutus voi kiihdyttää polarisaatiota. Lisäksi vuorovaikutus voi olla konfliktin alkusyy, mutta sen avulla konfliktia pyritään myös hallitsemaan. Vuorovaikutuksessa kyse on myös vaikuttamisesta toiseen osapuoleen, jolloin on kiinnostavaa tutkia, kuinka osapuolet pyrkivät vaikuttamaan toistensa käsityksiin. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan, miten vuorovaikutuksessa ilmenneet konfliktit koetaan läheisissä ihmissuhteissa koronarokotteista keskusteltaessa. Tutkielman aineisto koostui 12 teemahaastattelusta, jotka toteutettiin kesäkuun ja elokuun välisenä aikana vuonna 2022. Haastateltavien ikäjakauma oli varsin laaja, 21–71 vuotta, ja he edustivat sekä rokotemyönteisiä että rokotekielteisiä näkökantoja. Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Osapuolten vuorovaikutukseen liittyi useita ristiriitoja, jotka tekivät konfliktin ratkaisemisesta läheisten välillä haastavaa. Haastateltavat pyrkivät ratkaisemaan konflikteja kilpailemalla argumenteilla, mutta suurimmaksi osaksi aiheesta ei koettu voivan puhua lainkaan läheisen kanssa, jolloin osapuolet päätyivät koko aiheen välttelemiseen. Konfliktit näyttivät kapeuttavan vuorovaikutusta läheisen kanssa vaikuttaen näin negatiivisesti osapuolten kokemaan tyytyväisyyteen suhteessa.

This Finnish longitudinal study investigated the role of relationships with mothers (n = 631) and teachers (n = 56), and adolescents' (n = 848; 53.9% girls, 46.1% boys) temperament in the development of the adolescents' socioemotional functioning during the transition to lower secondary school (Grade 6 to Grade 7; age in Grade 6: M = 12.32, SD = 0.36). The results showed that mother–adolescent closeness predicted a higher level and teacher–adolescent closeness predicted a smaller decrease in prosocial behavior. Teacher–adolescent conflict predicted a higher level, and mother–adolescent conflict predicted an increase in externalizing problems. Only temperament predicted internalizing problems. In addition, relationship quality both mediated and moderated some of the associations between temperament and socioemotional functioning. peerReviewed

• Valtaosa varhaisnuorista voi hyvin, mutta eriarvoistumiskehitys ja haavoittuvuustilanteiden kasautuminen muodostavat kasvavan yhteiskunnallisen haasteen. • Väitöstutkimukseni punaisena lankana kulkee ymmärrys haavoittuvuuden ja resilienssin rakentumisesta vuorovaikutuksessa ja ihmissuhteissa. • Vanhemman luottamus kykyynsä selviytyä vanhemmuuden haasteista ja se, ettei hän koe jäävänsä yksin, heijastuu myönteisesti varhaisnuoren valmiuksiin solmia ja ylläpitää merkityksellisiä ihmissuhteita. • Oppilaan tarpeisiin joustavasti sovitettu tunnetuki vahvistaa sinnikkyyttä ja myönteisyyttä oppimisessa. • Haavoittuvuustilanteiden ennaltaehkäisemiseksi ja lievittämiseksi tarvitaan ymmärrystä ja ratkaisuja, jotka ulottuvat vuorovaikutteisiin systeemeihin kaikilla tasoilla: perhe- ja kouluympäristöistä yhteisöihin ja yhteiskunnalliseen kontekstiin laajemmalti. • Meistä jokaisella on suuri merkitys siinä, että jokainen varhaisnuori voi tulla arjen kohtaamisissa nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi. nonPeerReviewed

This chapter tackles the question of interpersonal understanding from the point of view of so-called “moments of meeting.” Coined by Daniel Stern and his colleagues, this term refers to specific and particularly intense experiential situations, where two (or more) persons attune to each other’s affective experiences, thus “cocreating” an experiential area that exists to these two individuals exclusively—a “shared private world,” as Stern puts it (Stern, 2004). While moments of meeting have attracted a lot of interest in research on psychotherapeutic change, clinical effectivity, and outcome, the usefulness of the concept in nonclinical discussions has been overlooked. The chapter fills in this lacuna by underlining the applicability of the concept of descriptions of everyday experiences of emotional sharing. The core argument is that moments of meeting have an asymmetric structure that complicates the structure of self-other relationships. By opening new perspectives to interpersonal understanding—its successes and shortcomings—this chapter contributes both to nonclinical and clinical discussions. peerReviewed

As the population ages, the number of people with dementia increases. An emerging body of research is focusing on living with dementia and understanding the experience of caring and the care burden. There is much less research on the meaning of dementia from the perspective of an older couple’s spousal relationship and related intimacy. This qualitative study explores the meanings of emotional and physical intimacy and the changes brought by dementia in the couplehood of persons with dementia and their spousal carers. The data comprise semi-structured interviews with 35 persons. The interviews were analysed using inductive qualitative content analysis. Four themes describing the meanings of relational intimacy were identified: intimacy as a striving force, intimacy turning into worrisome behaviour, intimacy as physical and emotional dependency, and intimacy turning into one-sided caring for a partner. Dementia changes the intimate relationship in many ways, but shared affection and long-term partnership help maintain the spousal relationship. While dementia may bring about conflicts and behavioural challenges in an intimate relationship, the couple’s shared intimacy and a sense of responsibility for one another may serve as a resource and support the continuity of couplehood. publishedVersion

This article uses a relationality-sensitive perspective to analyse long-term breastfeeding. The data was gathered through open invitations to write, and the article is based on the written reflections of 39 long-term breastfeeding Finnish mothers. In Finland, the breastfeeding of babies is strongly supported, but long-term breastfeeding (over 12 months) is a more conflicted issue, and the cultural norm of one year of breastfeeding is strong. Through qualitative content analysis, the article shows how mothers reflect on long-term breastfeeding’s effects on their relations with their breastfed children, partners (if any), relatives and healthcare professionals. The findings show that long-term breastfeeding is often a rewarding experience, but that it takes place in a network of relations and has effects on those relations. With a relationality-sensitive approach to breastfeeding, we can better understand how mothering is done in and through relations with others, and how mothers express the need for a change in attitudes towards long-term breastfeeding. This article gives a voice to mothers who are often silent in our society, and therefore participates in the feminist empowerment of women and especially mothers. peerReviewed

Communicating work issues at home and home issues at work, also known as across-the-border (ATB) communication, is a part of everyday work and family interaction. This study focuses on the concept of ATB communication, using Work/Family Border Theory, according to which the boundaries between work and private life are seen as negotiated and shaped through social interactions and practices. We argue that through ATB communication, and especially by focusing on what is shared and how, employees can manage boundaries and achieve work-life balance. Altogether, 32 informants, comprising journalists (N = 16) and their relational others (N = 16), were interviewed to investigate the role of ATB communication in employees’ work-life boundary management. The findings show that ATB communication entails discussions about responsibilities in different life domains and a search for support in demanding or complex work or private life situations. One feature of boundary management involves refraining from ATB communication in order to achieve a balance between work and life. The study extends existing knowledge of boundary management as a communicative process and offers important practical implications by highlighting the role of interpersonal relationships in boundary management practices and the quality of ATB communication in these relationships. peerReviewed

Using Winnicott’s theory, this article produces an account of the individual’s relation to a given conceptual framework. Whereas Winnicott’s ideas have been almost exclusively discussed in developmental and psychopathological contexts, the present article extends Winnicott’s theory and applies it to the problem of interpersonal understanding. Taking a lead from one of Winnicott’s letters to Klein, the article investigates the problem of expressing one’s idiosyncratic insights in the confines of a given conceptual framework. The article examines Winnicott’s theory of compliance and creativity, discusses the plea that Winnicott makes to Klein, analyses the encounter with a “dead language”, and investigates the asymmetrical structure of interpersonal understanding. Cashing out the latter in terms of an “illusion of contact”, the article enhances our interpretation of the successes and shortcomings of interpersonal encounters – in everyday life, in clinical settings, and in the historical community of researchers. By focusing on the last mentioned in particular, the article brings forth neglected aspects of Winnicott’s thinking and uses these to assess the conditions of an open dialogue within the psychoanalytic community. peerReviewed

Sosiaaliset verkostot ovat yksilöiden ja ryhmien välisiä sidoksia, jotka kuvaavat sosiaalisiin suhteisiin ja aktiviteetteihin osallistumista. Sosiaaliset verkostot edistävät terveyttä, esimerkiksi syöpäpotilailla verkostojen on todettu olevan yhteydessä hyvinvointiin ja vähentyneeseen kuolleisuuteen. Mittasimme Oulun ylipistolliseen sairaalaan (OYS) hoitoon tulleiden uusien rintasyöpä- (n=222) ja lymfoomapotilaiden (n=102) sosiaalisia verkostoja 2–5 kuukautta diagnoosin jälkeen sekä 9, 18 ja 36 kuukauden kuluttua. Kysyimme verkostojen henkilömäärää ja kuinka monen kanssa potilas oli puhunut syövästään seuraavissa osaverkostoissa: puoliso, perhe, lähipiiriin kuuluvat omaiset (aikuiset lapset perheineen, omat/puolison vanhemmat, omat/puolison sisarukset, tätä kaukaisemmat sukulaiset), läheiset ystävät, tuttavat, muut syöpäpotilaat, syöpää hoitaneet henkilöt, työyhteisö, muut hoitosuhteet, osallistuminen (uskonnollinen yhteisö, harrastukset, järjestötoiminta). Alkuvaiheessa lähes 90 %:lla oli puoliso/kumppani, neljäsosalla kotona asuvia lapsia ja kaikilla joitakin lähipiiriin kuuluvia omaisia. Kolmella neljästä oli aikuisia lapsia perheineen (nuoremmilla useammin omia/puolison vanhempia, vanhemmilla aikuisia lapsia puolisoineen ja lastenlapsia) ja lähes kaikilla sisaruksia. Useimmilla oli ystäviä. Em. lähiverkostot olivat tyypillisesti laajoja ja kaikille oli yleensä puhuttu syövästä. Neljä viidestä oli jo alkuvaiheessa puhunut tuttaville ja muille syöpään sairastuneille. Työssä olevat olivat yleensä puhuneet työyhteisössään. Seurannassa jotkin osaverkostot harvinaistuivat ja supistuivat hiukan, rintasyöpäpotilailla enemmän kuin lymfoomapotilailla, mutta lähipiiriin kuuluvien kaukaisempien sukulaisten ja ystävien määrä suureni alkuvaiheen ja yhdeksän kuukauden välillä. Muiden syöpäpotilaiden määrä lisääntyi koko ajan. Sairastuneilla oli paljon ja laajoja sosiaalisia verkostoja, joissa varsinkin läheisille oli puhuttu syövästä. Lähiverkostot olivat eri-ikäisillä erilaisia. Sairastumisen jälkeen lähipiiriin tuli lisää sukulaisia ja ystäviä, ja verkostoihin liittyi kanssapotilaita ja hoitoon osallistuvia. Vaikka osaverkostot saattoivat seurannassa vähentyä, tätä tapahtui hyvän ennusteen omaavassa syövässä (rintasyöpä) enemmän kuin vakavammassa (lymfooma). Tulkitsemme, että jälkimmäisillä oli suurempi tarve ylläpitää tukea antavia ihmissuhteita.

Interpersonal trust and people’s trust in institutions are important components of social capital, which has been shown to have not only innate social value but also diverse direct and indirect positive social and economic impacts. Using data for an economically and globally diverse group of countries, we examine empirically how changes in interpersonal trust and trust in institutions affect entrepreneurship over time. Our findings suggest that (1) enhancing either type of trust leads to more entrepreneurial activity and (2) an increase in interpersonal trust causes a structural change in the composition of the TEA-type entrepreneurship. Increased trust reduces the share of relatively lower value-added necessity-driven entrepreneurial activity and increases the share of higher value-added improvement-driven opportunity entrepreneurial activity (Schumpeterian entrepreneurship). peerReviewed

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani käsikkäin kävelemisen ja emotionaalisen omistusoikeuden yhteyttä 20–30-vuotiaiden nuorten aikuisten parisuhteissa. Emotionaalisella omistusoikeudella tarkoitan niitä parisuhteessa esiintyviä eksklusiivisia tunteita, joita ei ole sallittua tuntea parisuhteen ulkopuolisia ihmisiä kohtaan, kuten romanttinen rakkaus. Emotionaalisen omistusoikeuden lisäksi käsittelen aihetta seksuaalisen omistusoikeuden kautta. Vertailen käsikkäin kävelylle annettuja merkityksiä suljetussa ja avoimessa suhteessa olevien ihmisten välillä. Teoreettinen viitekehykseni pohjaa Randall Collinsin teoriana ihmissuhteiden rituaaleista. Rakkauden rituaalit vahvistavat omistusoikeuksia symbolisella tasolla. Käsikkäin käveleminen on yksi tällainen rakkauden rituaali, joka tuottaa eksklusiivista suhdetta. Rituaalien tuottamat symbolit alkavat symboloida koko suhdetta ja siinä esiintyvää rakkautta, jolloin rituaalin tai symbolin jakaminen jonkun suhteen ulkopuolisen kanssa merkitsee iskua koko suhteelle. Aineistonani on eläytymismenetelmällä keräämäni tekstit. Tutkimukseen osallistujat ovat eläytyneet tilanteeseen, jossa he joko näkevät kumppaninsa kävelevän käsikkäin jonkun heille ennestään tuntemattoman ihmisen kanssa tai vaihtoehtoisesti he kävelevät itse käsikkäin kumppanille ennestään tuntemattoman ihmisen kanssa ja kumppani näkee tämän. Vastaajat ovat kirjoittaneet, mitä tilanne heidän mielestään tarkoittaa ja mitä tunteita se herättää. Analyysimenetelmänä olen hyödyntänyt sisällönanalyysiä. Tutkimustuloksissa käsikkäin käveleminen parisuhteen ulkopuolella sai kootusti seuraavanlaisia merkityksiä: uskottomuus, ei-romanttinen tai ei-seksuaalinen tapahtuma, vaatii keskustelua parisuhteessa ja ”jotain enemmän”. Uskottomuus sisältää selän takana tapahtuvaa suhdetta ja sen rajoja rikkovaa toimintaa. Ei-romanttinen tai ei-seksuaalinen tarkoittaa tilanteen määrittelyä muuksi kuin romanttiseksi tai seksuaaliseksi määrittelyn tapahtuessa kuitenkin romanttisuuden tai seksuaalisuuden kautta. Vaatimus keskustelusta merkitsee tarvetta selittää tilannetta jälkeen päin kumppanille. ”Jotain enemmän” puolestaan tarkoittaa tilanteen symbolista tulkintaa, joka vie fyysisen tilanteen emotionaaliselle tasolle. Käsikkäin käveleminen merkitsi enemmän kuin seksi, sillä silloin kun seksi määritellään vain fyysiseksi tapahtumaksi, sisältää käsikkäin käveleminen emotionaalisen siteen ja oletuksen parisuhteesta. Käsikkäin käveleminen kuuluu sekä emotionaalisen että seksuaalisen omistusoikeuden piiriin. Vaikka avoimet suhteet ovat usein seksuaalis-fyysisesti avoimia, rajautuvat kädet tästä ulos. Kädestä pitäminen ja käsikkäin kävely toimivat voimakkaasti symbolisella tasolla, joka tulkitaan tarkoittavan vahvaa ja usein romanttista tunnesidettä kävelijöiden välillä.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen Tinderiä ja sitä, miten sen käyttäjät kokevat sovelluksen käytön ja kommunikoinnin sovelluksessa heidän etsiessään satunnaista seuraa, parisuhdetta tai muuta suhdetta. Näin pyrin pääsemään kiinni siihen, millaisena välittäjänä sovellus näyttäytyy käyttäjien kokemusten perusteella. Aiemmissa deittisovelluksiin ja Tinderiin liittyvissä tutkimuksissa on keskitytty tarkastelemaan sovellusten käyttöä ja sitä, ketkä sovelluksia käyttävät. Lisäksi tutkimuksissa on pyritty selvittämään motiiveja Tinderin käytölle ja sovelluksen tarjoamia hyötyjä ja haittoja käyttäjilleen. Sen sijaan tutkimuksissa on kiinnitetty vähemmän huomiota itse Tinder-sovellukseen ihmissuhteiden välissä olevana välittäjänä. Tutkielmani tavoitteena onkin yrittää ymmärtää, millaisia ulottuvuuksia Tinderillä on välittäjänä ihmissuhteen muodostumisprosessissa. Lisäksi haluan vahvistaa sovellusta koskevaa tutkimusta suomalaisessa kontekstissa. Sovelluksen välityksen nostaminen tutkimuksen keskiöön on yhteiskunnallisestikin tärkeää, sillä Tinderin kaltainen – jo lähes itsestään selvänä pidetty – sovellus muokkaa pinnan alla ihmisten tapoja, normeja ja käyttäytymistä. Tutkielmani laadullinen aineisto koostuu sovelluksen entisten ja nykyisten käyttäjien haastatteluista, jotka toteutettiin keväällä 2022. Haastattelin tutkimukseeni yhdeksäätoista henkilöä, joista haastatteluhetkellä oli Tinderissä aktiivisena kymmenen. Katson, että haastateltavien kokemukset kertovat teknologian ja ihmisen välisestä vuorovaikutuksesta. Pyrin Tinderin käyttäjien kokemusten kautta tunnistamaan, millaista välittyneisyyttä sovellus tuottaa ja miten välitys vaikuttaa käyttäjiin. Tutkielmani kiinnittyy osaksi relationaalisen sosiologian kenttää. Lähestyn Tinderiä tutkimuksessani ei-inhimillisenä toimijana, joka välittäjänä voi vaikuttaa aktiivisesti sosiaalisissa suhteissa. Aineistoni analyysin olen toteuttanut teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla, ja teoreettisena viitekehyksenä minulla on toiminut erityisesti Michel Serresin teoria neutraalista välityksestä (enkelit) ja välitykseen liittyvistä häiriötekijöistä (parasiitit). Aineistostani nousee esiin, että Tinder onnistuu neutraalina välittäjänä luomaan mahdollisuuksia ihmissuhteiden muodostamiselle. Sovelluksen koettiin luovan sellaisia mahdollisuuksia, joita käyttäjille ei välttämättä muutoin tarjoutuisi. Samalla sovelluksen positiiviseksi puoleksi koettiin se, että Tinder muodostaa sosiaaliset raamit potentiaalisen partnerin etsimiselle. Sovelluksen käyttäjät voivat siis olettaa muidenkin käyttäjien etsivän mahdollista ihmissuhdetta – oli se sitten seksuaalinen, romanttinen tai jotain muuta. Samankaltaisia huomioita on tehty myös aiemmissa tutkimuksissa. Toisaalta haastateltavien kokemuksista nousi esiin monia ulottuvuuksia, jotka häiritsevät sovelluksen käyttöä. Haastattelemani henkilöt toivat esiin esimerkiksi sen, että sovelluksen käyttö voi aiheuttaa käyttäjälleen stressiä tai pahaa oloa. Moni haastateltavista kertoi sovelluksella olevan addiktoivia vaikutuksia. Myös näiden huomioiden osalta samankaltaisia havaintoja on tehty aiemmissa tutkimuksissa. Lisäksi osa haastateltavista toi esiin, että sovellus on vaikuttanut negatiivisella tavalla heidän suhtautumiseensa muihin ihmisiin. Tämä huomio tukee aiempaa tutkimusta, jossa käyttäjien on havaittu tekevän stereotyyppisiä yleistyksiä muista sovelluksessa olevista ihmisistä. Sovelluksen tarjoama välitys vaikuttaisi olevan myös täynnä erilaisia teknisiä häiriöitä, parasiitteja, jotka tulevat sotkemaan käyttäjiensä toimintaa heidän yrittäessään muodostaa ihmissuhdetta sovelluksen avulla. Aineistoni perusteella näyttää myös siltä, että Tinder muokkaa käyttäjiensä toimintaa niin sisällä sovelluksessa kuin sovelluksen ulkopuolisessa maailmassakin. Uuden näkökulman aiempaan tutkimukseen verrattuna tarjoaa lisäksi havainto, että osa sovelluksen käyttäjistä kokee sovelluksen toimivan itsetuntemuksen välineenä. Käyttäjät kokivat, että sovelluksen välityksellä heidän oli mahdollista tutustua paitsi toisiin ihmisiin myös itseensä.

peerReviewed

BackgroundDue to increased risk of endometrial and ovarian cancer, women belonging to known Lynch Syndrome (LS) families are recommended to undergo germline testing. Current practice in Finland is to offer counselling to women with pathogenic variant and advocate risk-reducing surgery (RRS) after completion of childbirth. The present study aimed to clarify the impacts of positive germline testing on family planning and reproductive decisions of these women, which are relatively unknown.MethodsSeventy-nine carriers of germline MMR gene pathogenic variant (path_MMR)were identified from the Finnish LS Registry as having genetic testing performed before the age of 45 years and not having undergone hysterectomy or oophorectomy. These women were sent a questionnaire concerning family planning, intimate relationships and psychosocial wellbeing.ResultsThirty-five women (44.3%) responded. Parity ofpath_MMRcarriers (2.1) was slightly higher than parity among Finnish women in general (1.8). No significant differences were found between parity, number of induced abortions or sterilizations before and after genetic testing. Only minority of subjects reported any influence on family planning (20%) or negative impact on feminine self and body image (14%).ConclusionsThe positive germline testing does not seem to have a major negative impact on family planning, intimate relationships or feminine self and body image. According to the open comments, counselling, supportive and empathic attitude of the professionals seem to have a significant impact on this. These results are a valuable addition to the counselling of LS women at reproductive age.

A youth’s ability to adapt during educational transitions has long-term, positive impacts on their academic achievement and mental health. Although supportive relationships with parents, peers, and teachers are protective factors associated with successful educational transitions, little is known about the reciprocal link between the quality of these interpersonal relationships and school well-being, with even less known about how these two constructs affect academic achievement. This longitudinal study examined how the quality of interpersonal relationships and school well-being worked together to affect academic achievement during the transition from primary school to lower secondary school. Data were collected from 848 Finnish adolescents (54% girls, mean age at the outset 12.3 years) over the course of sixth and seventh grade. The results support a transactional model illustrating the reciprocal associations between the quality of interpersonal relationships and school well-being during the transition to lower secondary school. As such, the presence of high quality interpersonal relationships promoted higher academic achievement through increased school well-being, whereas high school well-being promoted higher subsequent academic achievement through increased quality of interpersonal relationships. Overall, the results suggest that promoting learning outcomes and helping adolescents with challenges during educational transitions is a critical part of supporting school well-being and the formation of high-quality interpersonal relationships.

Positive mental health is central to adolescent well-being. The present study examines the prevalence of loneliness and positive mental health indicators (mental well-being and self-esteem) in four Nordic countries and associations between loneliness, mental well-being, and high self-esteem. This study is based on data from the Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) study which was conducted in 2018 in Denmark, Finland, Iceland, and Sweden. Participants were 5883 15-year-old boys and girls. To examine the associations between loneliness, mental well-being, and self-esteem, structural equation modeling (SEM) was applied. In the comparison of Nordic countries, the prevalence of loneliness was highest among Finnish and Icelandic adolescents. High mental well-being and high self-esteem were most prevalent in Denmark and Sweden. In general, boys scored higher on positive mental health indicators and girls on loneliness. Loneliness was also a strong indicator of low mental well-being and low self-esteem in all Nordic countries. Loneliness is not only associated with mental health problems such as anxiety and depression, but it is also a risk factor for adolescents’ positive mental health. Positive mental health is important for healthy maturation and there is a need to develop initiatives to reduce adolescent loneliness and so support positive development. peerReviewed

Annukka Lahti, Kia Aarnio, Anna Moring & Jenni Kerppola (toim.): Perhe- ja läheissuhteet sateenkaaren alla. Helsinki: Gaudeamus, 2020, 335 s, I S B N 978-952-345-085-1

Jokainen meistä kohtaa elämänsä aikana kriisejä, ja usein perheellä on osansa kriisistä selviytymisessä. Perheen sisäisillä viestintätyyleillä ja -tavoilla on kuitenkin merkitystä siihen, millaista tukea perheeltä saa. Tämän tutkielman tavoitteena oli ymmärtää perheen vuorovaikutussuhteita kriisissä, ja erityisesti sisarusten välistä supportiivista viestintää ja kokemuksia supportiivisesta viestinnästä perheen sisäisessä kriisissä. Tutkielmassa tarkastellaan nuorten aikuisten käsityksiä ja kokemuksia sisaruksilta saadusta ja sisaruksille tarjotusta supportiivisesta viestinnästä sekä jaetun kriisin vaikutuksia sisarussuhteelle. Tutkielman tutkimusongelmaksi muodostui, miten nuoret aikuiset kokevat supportiivisen viestinnän sisarusten kesken perheen sisäisessä kriisitilanteessa. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusta varten tehtiin 11 puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastatteluun osallistuvien tuli olla iältään 18– 29-vuotiaita, ja heillä tuli olla vähintään yksi sisarus. Haastatteluilla kerätty aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Tutkielman tulokset osoittavat, että sisaruksilta saatu tuki koetaan erittäin tärkeänä silloin, kun kyseessä on juuri perheen sisäinen kriisi. Yhteinen ymmärrys tilanteesta ja vertaisuus voidaan nähdä merkittävinä tekijöinä sen suhteen, keneltä tukea haetaan, ja siksi sisarusten tuki korostuu perheen sisäisessä kriisissä. Yhteisen kriisin myötä vastavuoroisuus tuen tarjoamisessa ja saamisessa korostuu. Kriisin vaikutukset koetaan sisarussuhteelle lähtökohtaisesti hyvin positiivisena, ja kriisin myötä viestintä sisarussuhteessa voi muuttua avoimemmaksi, syvällisemmäksi ja aktiivisemmaksi. Kriisi voidaan kokea jopa käänteentekevänä asiana sisarussuhteen vuorovaikutukselle. Sisarusten välisessä tuen tarjoamisessa korostuu emotionaalinen tuki, sillä sisarusten kanssa halutaan erityisesti jakaa tuntemuksia sekä kokemuksia tilanteeseen liittyen. Sisaruksille halutaan tarjota kokemus siitä, että he toimivat haastavassa tilanteessa tiiminä ja koettavat selviytyä tilanteesta yhdessä. Erityisesti vanhemmat sisarukset kokevat tuen tarjoamisen nuoremmille sisaruksille ensisijaisen tärkeänä, ja onnistuneen tuen tarjoamisen koetaan edistävän myös omaa selviytymistä tilanteesta. Haasteita tuen hakemiselle ja tarjoamiselle sisarusten välillä muodostavat suuret ikäerot ja ikäeroihin liittyvät roolit sekä erilaiset tarpeet ja toimintatavat. Vaikka sisarukselta saatuun tukeen ei oltaisi tyytyväisiä, sen ei haluta vaikuttavan sisarussuhteeseen negatiivisesti.

nonPeerReviewed

Issues relating to ethics and how moral principles evolve are imminently engrained in culture. Culture and technology cannot be separated from one another, as both are processes and reflections of social cognition and experience through action and practice. Technology is the embodiment of values and enabler of culture. As technology develops and human relationships to information technology (IT) become ever more intricate and intimate the cultural framework underpinning values and ethics also morphs. The Internet is everywhere and humans are reliant on it for everything from banking to maintaining family relationships. Anything an individual could possibly desire can be found within the masses of information and websites. The Internet has made access to domains that were either rare luxury or forbidden seemingly easy, convenient and free. What was once considered taboo and hedonic indulgence is now not only openly available, but widely accepted within popular Western culture. This paper concentrates on the topic of technosexuality, Internet facilitated sexual encounters, technologically enabled sex, and ideas around ethics and changing moral values. We refer to ‘ethical stance’ as a reflection of the socio-psychological positioning of humans in relation to their moral views and understandings. This is a theoretical paper that draws on contemporary examples from dating Apps and embodied technology (sex robots) in light of current discourse expressed in public online media. peerReviewed

Yläkoulun kaverisuhteet ovat nuorille tärkeitä, ja ne vaikut­tavat monin tavoin nuorten toimintaan. Kaverisuhteissa syntyvät kokemukset ovat yh­teydessä myös nuorten liikku­miseen. Ne ohjaavat esimerkik­si sitä, mitä nuoret välituntisin haluavat ja uskaltavat koulus­sa tehdä. nonPeerReviewed

Ei ole yllättävää, että yksin asuvat eivät näy korona-ajan suosituksissa, sillä yksin asumiseen liittyvät kysymykset unohtuvat usein niin politiikassa kuin julkisessa keskustelussa. nonPeerReviewed

The present study focuses on experiences of relational tensions and management strategies in family relationships among 18 young adults with foster care backgrounds who participated in interviews. In the analysis drawing from relational dialectics, three main tensions were revealed in the participants' relationships with birth and foster family members or in their romantic relationships: the dialectics of emotional distance‐closeness, integration‐separation and sameness‐otherness. In addition, the tension of the childhood dialectic of responsibility was identified in this study. The tensions were managed utilizing eight strategies. The findings highlight the importance of giving a voice to young adults who have experienced the complex web of relationships in at least two families and of sensitizing both birth and foster parents and other adults working with foster children and youth to these tensions in relationships. peerReviewed

Kirja-arvostelu teoksesta Rooney, Sally (2020) Normaaleja ihmisiä (Normal People, 2018), suom. Kaijamari Sivill, Kustannusosakeyhtiö Otava. nonPeerReviewed

peerReviewed

Pohdin tutkimuksessani kirjoittamista rajankäyntinä sosiaalisen ja yksityisen välillä. Tarkastelen erityisesti kirjoittamisen suhdetta omaelämäkerralliseen kerrontaan, queer-identiteetin käsitteeseen sekä metaforisen kaapin epistemologiaan. Tutkielmani on taiteellinen tutkimus, jossa tutkimukselliset jaksot limittyvät taideproosaan ja jossa hajonneet kirjoittajan ääneni käyvät vuoropuhelua tutkimuskirjallisuuden kanssa. Tutkimusaiheeni kontekstina toimii valtio, jossa olen rikollinen homoseksuaalisuuteni vuoksi; olen palannut kirjaimellisesti takaisin kaappiin kirjoittamaan ja tutkimaan tuota omaa kirjoittamistani. Jakolinja lain kirjaimen, sosiaalisten normien sekä niistä poikkeavan elämäntavan välillä kiteytyvät tutkimuksessani julkisen elämän ja ”kaapista ulos tulemisen” kieltoon. Tutkimuskysymykseni on, millaisia ovat ”takaisin kaappiin” -tilanteen vaikutukset kirjoittamiseen. Teoreettinen viitekehykseni muodostuu omaelämäkerrallisen kerronnan tutkimuksesta, jota täydennän metodologisesti autoetnografialla, sekä queer-teoriasta, joka kiinnittää tutkielman laajemmin jälkistrukturalistiseen tutkimustraditioon. Tutkimuksen lähtökohdat perustan Eve Kosofsky Sedgwickin queer-tutkimuksen klassikkoon Epistemology of the Closet (1990). Kaappi on yhtä aikaa rajoittava ja tuottava: seikat, joilla kulttuurista rajoittavuutta tuotetaan, ovat rajoittavia. Tuottavuuden merkkinä puolestaan on se, että kaapilla on oma kielioppinsa. Problematisoin omaelämäkerrallista tietoa viittaamalla muun muassa Jean-Jacques Rousseaun Tunnustuksiin (suom. 1938), Georg Perecin W eli lapsuusmuistoon (suom. 1991) ja Siri Hustvedtin Elää, ajatella, katsoa -teokseen (suom. 2016). Tarkasteluni kohteena ovat myös kerronnan ontologiset tasot. Tutkielmassa tutkimuskielen asema ei ole hierarkkisesti muiden yläpuolella eikä se ole muita kertovia ääniä määrittelevä, vaan yksi kerronnan taso muiden kerronnan tasojen rinnalla. Tukeudun narratologisessa teoriakehyksessä Viveca Füredyn merkittävään artikkeliin ”A Structural Model of Phenomena with Embedding in Literature and Other Arts”(1989). Artikkelissa esitellyt loogisten tasojen väliset rajatyypit muodostavat kiintopisteen, jota täydennän muulla teorialla. Kiinnitän erityisesti huomiota sisäiskertomusten raja-alueisiin ja sekä siihen, millä tavoin rajojen läheisyys aktivoi tekstuaalista toimintaa. Tavoitteeni on itse tutkielman kerronnan tasojen moninkertaistaminen, kun rajan problematiikka rinnastuu sekä teoreettiseen tutkimuskysymykseen eli kaappiin rajautumisen metaforana että tutkimuksellisen osion ja taideproosan välisiin rajoihin ja niiden ylityksiin; olen pyrkinyt luomaan kokonaisteoksen, jossa tutkielman fyysisellä muodolla ja sen rakenteella on yhtä aikaa sekä tietoa tuottava että sitä selittävä funktio. Tutkimusaineistoni on autoetnografista niiltä osin kuin se on kiinni nykyhetkessä: arkeen, eristyneisyyteen, kiellettyyn parisuhteeseen Omanissa sekä työskentelyyni Voima-lehdessä julkaistujen ”Takaisin kaappiin” -blogitekstien parissa. Menneisyyden osalta aineisto on omaelämäkerrallista muistelua ja muistojen täydentämistä kuvittelemalla. Perustelen omaelämäkerrallisen aineiston käyttöä autoetnografisen metodin pohjalta ja pyrin osoittamaan, miten tutkimuskysymyksen tarkastelu edellyttää, että tutkimus on lähellä kohdettaan.

Kirja-arvostelu teoksesta André Aciman: Etsi minut (Find me). Suom. Antero Tiittula. Tammi 2020. 294 s. nonPeerReviewed

A workplace is a network of various relationships, each with their own distinctive features. Negative coworker relationships, such as bullying relationships, may cause significant long-term emotional and psychophysical strain for the individuals involved, the coworkers who observe such relationships, and the entire organization. In contrast to an isolated workplace conflict, a negative relationship can include recurring patterns of dismissive and offensive communication or the perceived threat of such. This chapter explores nonvoluntary relationships that the participants are, to a certain extent, forced to maintain due to their shared office space and organizational goals. Because ending these relationships is not an option in the foreseeable future, the chapter discusses their maintenance. Ways of initiating discussions of relational problems are also discussed. peerReviewed

Artikkelissa analysoidaan diskurssianalyysin keinoin anonyyminä käytyjä verkkokeskusteluja suomalaisen Ylilauta-keskustelufoorumin Ihmissuhteet-keskustelualueelta. Miesten ja poikien ihmissuhdekeskustelujen alueelle on tullut viime vuosina vaikutteita radikaalin miesliikkeen, niin sanotun manosfäärin, mielipidevaikuttajien blogeista, jotka pyrkivät muun muassa rakentamaan miesten emotionaalista yhteisöä naisvihan ympärille. Tässä artikkelissa analysoidut keskustelut pyrkivät typistämään sukupuolten väliset suhteet yksinkertaisiksi biologisperustaisiksi totuuksiksi ja stereotyypeiksi ja edustavat siinä mielessä populistista retoriikkaa. Artikkelissa osoitetaan vihamielisten diskurssien ylirajainen kierto sekä tulkitaan naisvihaan yllyttävät yhteisöt intiimin elämän radikalisoitumiseksi, jossa yksilöt pyrkivät levittämään omaksumaansa sanomaa edelleen muille. Keskusteluissa esiintyy myös vastapuhetta, jossa yritetään haastaa naisvihalle perustuvia käsityksiä ja naisvihamielisiä asenteita. Useimmiten keskusteluista tulee kiisteleviä.

Kirja-arvostelu teoksesta Elena Ferrante: Amalian rakkaus. Suom. Taru Nyström (2005, uusi laitos 2019, suomennoksen tarkistus Marjut Karasmaa-Donovan, alkuperäisteos 1999) 192 s. nonPeerReviewed

Kirja-arvostelu teoksesta Per Petterson: Miehet minun tilanteessani (Men i min situasjon). Suom. Katriina Huttunen. Otava 2019. 279 s. nonPeerReviewed

Lectio praecursoria puheviestinnän väitöskirjaksi tarkoitetun tutkimuksen Communicating interculturality in the workplace tarkastustilaisuudessa Jyväskylän yliopistossa 24.10.2015. Vastaväittäjänä toimi professori Fred Dervin (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Maarit Valo.

This paper focuses on the professional journeys of 14 mid- and late-career teacher educators in seven countries in the subject area of physical education. Data was gathered through two rounds of semi-structured interviews and revealed a strong emphasis on the professional relationships impacting upon participants’ entry to and development within the profession. Career interest development, career choice and career performance were all affected by the people with whom participants formed relationships throughout their careers. The findings are discussed with reference to the role of teacher educators in selecting, encouraging and supporting their teacher education colleagues.

Kokkini Eleana, 2018. An exploratory study of coach and players’ emotion regulation in a female volleyball team. Master’s Thesis in Sport and Exercise Psychology. Faculty of Sport and Health Sciences. University of Jyväskylä. 72p. During the past few decades, the strategies followed by athletes in order to initiate, maintain, modify or display emotions before and during competition have received extensive attention in sport settings (Gross and Thompson, 2007). The coach’s determinant role in the athlete’s pursuit of optimal performance is yet another topic of scientific interest (Chelladurai, 2007). The aim of the present study was to explore the emotion regulation strategies that Greek female volleyball players tend to follow before and during competition as well as the coach’s emotion awareness and contribution to the players’ regulation of emotion. The study’s sample consisted of ten Greek female volleyball players currently competing in the regional semi-professional championship of Western Greece and their coach. Data for both the players and the coach were collected using semi- structured interviews. Additional qualitative information was gathered through an observation protocol, which included the researcher’s descriptive and reflective notes. The collected data were thematically analyzed (Boyatzis, 1998). Themes and codes were developed using the inductive and deductive approach and the participants’ cues were compared to each other in search of similarities and differences between the players’ followed emotion regulation strategies and the coach’s awareness and interpersonal emotion regulation. The inductive and deductive analysis revealed eleven main themes for the players’ perceptions and emotion regulation strategies and eight main themes for the coach’s perceptions, emotion awareness and contribution to the players’ regulation of emotion. The results revealed that the participant players perceived pleasant emotions as more functional for their performance and described under which circumstances unpleasant emotions like stress turned from functional to dysfunctional. The players’ cues related to emotion regulation strategies supported the existing literature and disclosed self-talk, positive reappraisal, listening to music, putting into perspective, seeking others’ help and emotion sharing as the most frequent followed strategies. Interestingly, the results showed a high consistency between the coach’s and the players’ statements when compared. The coach was presented as an emotionally intelligent person who developed stable relationships in the team, was able to adapt in challenging situations and to manage the players’ emotions. The researcher’s observation notes supported the interview results. The study supported the existing literature and shed more light on the ongoing scientific flow regarding the integration of the emotion regulation (ER) and emotional intelligence (EI) traditions. Keywords: Coach-athlete relationship, emotion regulation, emotional intelligence, interpersonal emotion regulation, volleyball

This longitudinal study investigated the role of parents and peers as well as of education-related goal motivation during educational transitioning in late adolescence. The sample consisted of 1520 upper secondary education students attending either academic or vocational upper secondary school in Finland. They were surveyed three times: (1) in the first year of their upper secondary education, (2) in the second year of their upper secondary education, and (3) two years later. The results show, first, that when students in upper secondary education pursued their educational goals out of autonomous motivation they also invested more effort in their goals, which was reflected in high levels of goal progress. High goal progress, in turn, was related to high levels of school satisfaction, whereas low goal progress was associated with the intention to drop out of school. By contrast, controlled motivation was associated neither with goal effort or goal progress in educational goals. Second, different interpersonal environments played unique and different roles in adolescents’ educational goals. While mothers’ affective warmth and involvement particularly enhanced adolescents’ autonomous motivation, fathers’ affective support directly predicted high levels of school satisfaction and low intentions to drop out of upper secondary school. The role of peer acceptance (measured using a sociometric procedure) was twofold: it was related to high autonomous motivation in adolescents’ educational goals, and it also directly predicted adolescents’ satisfaction with their chosen educational track. The intention to drop out of school is an important warning signal of later actually dropping out. Additional analyses showed that the less adolescents had the intention to drop out of upper secondary school, the more likely they were to be successful in dealing with the educational transition from upper secondary school to further education or employment. peerReviewed

Tutkimukseni tehtävänä on selvittää, miten Jyväskylän musiikkiluokkien A-kuorossa (sittemmin Vox Aurea) laulaneet ihmiset kokevat kuoron vaikuttaneen elämäänsä. Haastattelin tutkimukseeni viittä erilaisesta musiikillisesta taustasta tulevaa aikuista, jotka ovat laulaneet kuorossa sen alkuvuosina, sekä kuutta nuorta, jotka lauloivat kuorossa haastatteluhetkellä. Kahden eri sukupolven haastatteleminen mahdollistaa vertailun sen suhteen, ovatko kuorolaulun tärkeät ja vaikuttavat asiat huomattavasti muuttuneet kuoron alkuajoista nykypäivään. Haastattelu oli teemahaastattelu, jossa oli avoimen haastattelun piirteitä. Tutkimus on aineistolähtöinen ja aineistosta nousevan sosiaalisen näkökulman painottumisen takia tutkimuksen näkökulmaksi valikoitui sosiaalisen pääoman käsite. Tarkastelen tuloksia haastatteluteemojen ympärillä, joita ovat kuorolaulun vaikutukset elämään, harrastuksiin, opiskeluun ja ammatinvalintaan, sosiaalisuus ja sosiaaliset suhteet, kansainvälisyys sekä identiteetti ja persoonallisuus. Tulkintani mukaan A-kuoron koetaan vaikuttaneen elämään sen eri osa-alueilla. Musiikkiammatissa toimivat ovat saaneet musiikkiluokilta ja kuorosta kimmokkeen ammattiinsa, mutta myös muihin ammatteihin päätyneet ovat hyötyneet kansainvälisistä kokemuksista, esiintymistaidoista sekä sosiaalisista ja ryhmätyötaidoista. Positiiviset kokemukset ovat antaneet kimmokkeita hankkia musiikista ammatti tai jäädä aktiivisesti harrastamaan sitä. Yhteiset kokemukset synnyttivät pitkiä ja tiiviitä ystävyyssuhteita. Huomionarvoista on, ettei vaikutuksia ole aikaansaanut pelkästään A-kuoro vaan myös musiikkiluokat. Nuoret uskovat hyötyvänsä kuoroharrastuksesta erityisesti omaksuttuaan sosiaalisia taitoja ja saatuaan kuorosta rohkeutta ja motivaatiota kansainvälisyyteen. Haastateltavat nostavat esiin pääosin positiivisia kokemuksia. Tuloksista voi päätellä, että kuoro on tutkittaville merkittävä, positiivinen asia, jolla on vaikutusta läpi elämän.

Tutkielman aiheena on kotona asuvien vanhusten kokemukset yksinäisyydestä ja ihmissuhteista. Vaikka vanhusten yksinäisyyttä on tutkittu melko paljon, on vanhusten oma ääni tutkimuksissa jäänyt vähemmälle. Vanhusten ihmissuhteita puolestaan on tutkittu vain lähinnä yhtenä osa-alueena vanhuusiän elämänlaatua tutkittaessa. Tässä tutkimuksessa haluttiin tutkia sekä yksinäisyyttä että ihmissuhteita, sillä yksinäisyys ja sosiaaliset suhteet kietoutuvat toisiinsa. Tutkielma vastaa kahteen tutkimuskysymykseen: millaisena yksinäisyys vanhuksille näyttäytyy ja millaisena ihmissuhteet vanhuksille näyttäytyvät. Aineisto hankittiin haastattelemalla seitsemää kotona, kaupunkimaisessa ympäristössä, asuvaa vanhusta. Jokaisen haastateltavan luona käy sään-nöllisesti SPR:n vapaaehtoisystävä ja siksi oli syytä olettaa, että heillä on kokemusta yksinäisyydestä. Laadullinen aineiston analyysi perustui sisällönanalyysiin. Tutkimustulokset osoittavat, että vanhukset antavat yksinäisyydelle monenlaisia merkityksiä. Yksinäisyys on mahdollista nähdä muun muassa tapahtumaköyhyytenä, arvottomuuden- ja turvattomuudentunteina sekä kaipauksena. Myös hyvän yksinäisyyden kokeminen on mahdollista. Osa vanhuksista kokee musertavaa, laaja-alaista yksinäisyyttä, kun taas osa kokee lievempää yksinäisyyttä. Lievää tai keskivaikeaa yksinäisyyttä kokevat pitävät mahdollisena yksinäisyyden tunteiden hallitsemista esimerkiksi yksin suoritettavien aktiviteettien avulla kun taas laaja-alaisesta yksinäisyy-destä kärsivät eivät koe juurikaan voivansa vaikuttaa tilanteeseen. Kaikilla haastateltavilla on yksinäisyyden kokemuksista huolimatta useita ihmissuhteita ja sosiaaliset suhteet näyttäytyvät vanhuksille pääasiassa voimavarana. Kuitenkin joissakin ihmissuhteissa on erilaisia vastavuoroisuuden murtumia, jotka heikentävät suhteen laatua. Tällaisia ovat muun muassa läheisen toimintakyvyn heikkeneminen vuorovaikutuksen laatua huonontavana tekijänä sekä oma lisääntynyt avuntarve, joka horjuttaa itsemääräämisoikeutta ja asettaa vanhuksen joissakin ihmissuhteissa riippuvaisemman osapuolen asemaan. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että vanhukset kokevat yksinäisyyden eri tavoin ja se on kietoutuneena sosiaalisiin suhteisiin, niiden ja oman toimintakyvyn menetyksiin sekä erilaisiin murtumiin ihmissuhteissa. Jotta vanhusten osallisuutta yhteiskunnassa voitaisiin tukea, tarvitaan eläytyvää ymmärrystä vanhusten kokemuksista itsestään sosiaalisena toimijana.