Search

Tuuppaukset ovat psykologisen vaikuttamisen keinoja, joille on yhteistä se, että ne eivät ole luonteeltaan pakottavia. Polttomoottoriautojen korvaaminen sähköautoilla vähentäisi liikenteen päästöjä. Miten liikenteen sähköistymistä voitaisiin edistää eettisesti erinomaisilla tuuppauksilla? Kysymykseen vastataan soveltamalla sähköautotuuppauksiin aiemmassa tutkimuksessa identifioituja ja ilmastotuuppauksille tyypillisiä eettisesti relevantteja piirteitä: (1) ilmastotuuppausten muita hyödyttävä luonne; (2) ilmastotoimikielteisten huomioiminen; (3) varmuus parhaista toimintavaihtoehdoista, (4) oikeudenmukaisuus; (5) läpinäkyvyys; ja (6) ilmastotuuppausten teho. Analyysissä päädytään seuraaviin käytännöllisiin suosituksiin: Sähköautotuuppaukset tulisi ensisijaisesti kohdistaa yksilöihin tai perheisiin, joiden varallisuus riittää sähköauton hankintaan sekä niihin, jotka joka tapauksessa autoilisivat. Erityisesti sähköautotuuppausten suunnittelijoiden tulee kiinnittää huomiota siihen, etteivät tuuppaa ilmastoystävällisempää liikkumistapaa käyttäviä siirtymään sähköauton käyttäjiksi. Sähköautotuuppauksiin olisi hyvä yhdistää tuuppauksia sitä ilmastoystävällisempiin liikkumisen muotoihin. Sähköautotuuppausten tulee olla läpinäkyviä paitsi, jos läpinäkymättömyydelle on hyvät perusteet. Sähköautotuuppauksia suunniteltaessa ja toteutettaessa tulisi viherpesun välttämiseksi pyrkiä arvioimaan niiden tehoa ja vaikutuksia verrattuna niille vaihtoehtoisiin ilmastotoimiin., Nudges are a group of different ways of altering human behavior without forbidding any options. Replacing internal combustion engine cars with electric cars would diminish emissions from traffic. Is it possible to use ethically excellent nudges to enhance the use of electric cars? The question is answered by applying the following six ethically relevant factors (identified in an earlier study) to nudges for electric cars: (1) the other-regarding nature of climate nudges; (2) how to take climate change denialists into account; (3) certainty regarding the right or best behaviours; (4) justice concerns; (5) transparency; and (6) the efficacy of climate nudges. The outcome of the analysis are the following practical recommendations: Nudges for electric cars should be targeted to those, who can afford an electric car and to those, who will not give up using a passenger car. Nudges for electric cars should be accompanied by nudges for more climate friendly forms of transport. Nudges for electric cars should by transparent unless there are good reasons for them being opaque. In order to avoid green wash, the efficacy of nudges of electric cars should evaluated when planning them or carrying them out.

This chapter elaborates the ontological and ethical underpinnings and implications of the concept of planetary well-being. We illustrate how planetary well-being can contribute conceptually to transformative thinking and discussing well-being, and to organizing human societies in more life-considerate ways. The chapter focuses on two themes: First, the ontological grounding and implications of planetary well-being, and second, the central ethical underpinnings and ramifications of planetary well-being. We demonstrate how planetary well-being is positioned in the broader ontological and ethical-theoretical landscape, owing to its process-oriented perspective and morally inclusive (non-anthropocentric) grounds. Those grounds also encourage cross-cultural deliberation and collaboration over the contemporary challenges regarding the ecological crises that threaten nonhuman and human well-being. peerReviewed

Ethics, artificial intelligence (AI), and design thinking are current buzz words. The threat of bias-riddled machine learning algorithms is represented media-wide. Research and development initiatives are endeavoring to ‘translate’ ethics into processes and machine logic and design thinking as a method is adopted to gauge the interests and values of a vast range of stakeholders. Gender, its framing, reflection, and critical evaluation in relation to design thinking as a means for developing ethical AI appear to be less represented in scholarly discourse. Against a background of critical theory and gender studies that describe and problematize gender, its construction and norms in socio-technological discourse, the authors of this article aim to generate insight into the current state of gender in design thinking research focused on ethics and AI. A review of scholarly articles revealed trends in popularity of concepts and prominence in the application of design thinking in specific fields (i.e., educational research). Repetition characterizes the more challenging topics or wicked problems. Provocation and investigation of gender from the perspectives of practitioners, creativity, and its influence in design thinking seem all but visible. peerReviewed

There has been global concern about how personal data are collected and managed. A focused examination of people’s perceptions of their personal data collection and use is relevant given the growing importance of personal data in the use of modern technologies. This thesis focuses on people’s perceptions of their personal data particularly within the health domain. The exploration is carried out from multiple perspectives: ownership; ethics; reuse; and valuation. Future health services that rely on personal data may be developed considering several data ownership, reuse, privacy, and ethical issues. This thesis is conducted with two core objectives: 1) to develop research probes for collecting personal data in the health domain; and 2) to conduct a series of case studies on the perception of personal data using the research probes. The findings of this thesis demonstrate people’s willingness to donate personal data of varying sensitivity levels both for monetary benefits and for social good. Further, it presents insights into personal data management based on empirical investigations using purpose-built research probes complemented by online experiments. Throughout the thesis, I highlight opportunities and challenges that people consider critical to them regarding the collection, storage, processing, and management of their personal data. In this thesis, I demonstrate that gaining an understanding of user perceptions of personal data can benefit digital services that rely on such data. This thesis also highlights the important role that crowdsourcing marketplaces can play by serving as human-subject pools to contribute a vast amount of data. Towards the end of this thesis, I revisit the research questions and highlights how they were answered. The thesis also discusses the implications of personal data for future digital health services that rely on such data. I then take a look into the future with a potential paradigm for managing personal data in a more granular way. I conclude the thesis by restating the thesis’s aim and objectives, and consider the opportunities and challenges of using personal data and possible directions for future research. Tiivistelmä Henkilötietojen keräämiseen ja hallintaan liittyy maailmanlaajuinen huoli. On merkityksellistä tarkastella ihmisten käsityksiä henkilötietojensa keräämisestä ja käytöstä, ottaen huomioon henkilötietojen kasvavan merkityksen modernien teknologioiden käytössä. Tämä väitöskirja keskittyy ihmisten käsityksiin heidän henkilötiedoistaan erityisesti terveysalalla. Tarkastelussa on mukana useita näkökulmia: omistajuus; etiikka; uudelleenkäyttö; ja arvon määrittäminen. Tämän väitöskirjan kaksi ydintavoitetta ovat: 1) kehittää tutkimussovelluksia henkilötietojen keräämiseksi terveysalalla; ja 2) suorittaa sarja tapaustutkimuksia henkilötietojen käsityksestä käyttäen tutkimussovelluksia. Tämän väitöskirjan tulokset osoittavat ihmisten halukkuuden lahjoittaa vaihtelevan arkaluontoisia henkilötietoja sekä rahallisten etujen että yhteiskunnallisen hyvän vuoksi. Lisäksi väitöskirja tarjoaa näkemyksiä henkilötietojen hallintaan perustuen empiirisiin tutkimuksiin, joissa käytetääntarkoitukseen kehitettyjä tutkimussovelluksia sekä täydentävää verkkotutkimusta. Väitöskirja korostaa mahdollisuuksia ja haasteita, joita ihmiset pitävät kriittisinä liittyen heidän henkilötietojensa keräämiseen, säilytykseen, käsittelyyn ja hallintaan. Väitöskirja osoittaa, että käyttäjien henkilötietoihin liittyvien käsitysten ymmärtäminen voi hyödyttää digitaalisia palveluita, jotka nojaavat tällaisiin tietoihin. Väitöskirja myös korostaa kaupallisten joukkoistamisalustojen roolia tutkitun tiedon tuottamisessa. Väitöskirjan lopussa palaan tutkimuskysymyksiin ja näiden vastauksiin. Pohdin henkilötietojen merkitystä tulevaisuuden digipalveluille, jotka ovat näistä tiedoista riippuvaisia. Luonuo katsauksen tulevaisuuteen, joka tarjoaa yksityiskohtaisemman tavan hallita henkilötietoja. Päätän väitöskirjan toistamalla sen tavoitteen ja pohdin henkilötietojen käytön mahdollisuuksia ja haasteita sekä mahdollisia suuntia tulevalle tutkimukselle.

Kiinnostus avaruutta kohtaan on jälleen kasvanut. Osa ihmisistä tähyää Kuuhun ja Marsiin, ja jotkut toivovat avaruudesta uutta rajaseutua, joka tarjoaisi kasvun mahdollisuuksia. Asioiden eettistä puolta olisi hyvä miettiä ennakoiden.

Climate change poses grave risks to food security, and mitigation and adaptation actions have so far been insufficient to lessen the risk of climate-induced violations of the right to food. Could safeguarding the right to food, then, justify some forms of geoengineering? This article examines geoengineering through the analytical lens of the right to food. We look at the components of food security and consider how the acceptability of geoengineering relates to the right to food via its impacts on these components. Our examination shows that results vary greatly between different forms of geoengineering: while some forms of geoengineering fail to respect the right to food, certain other forms may even become obligatory to protect the right to food. It appears that there is no support for aerosol-based solar radiation management, whereas some carbon dioxide removal methods can help protect or promote the right to food. The ethical challenges related to carbon dioxide removal methods are, we note, similar to those that will also be faced in the course of climate change mitigation.

Rules are a crucial part of much religious thought and practice. Their importance or insignificance, their strictness or laxness, and their rigidity or flexibility in the face of change are constant themes of debate, both within and outside religious communities. Yet they have arguably not been given the attention they deserve within recent anthropology. Since the rise of practice theory, rules have more often been considered something to look past in the search for agency. Where the new anthropology of ethics has addressed religious orthopraxy, it has largely been through the lens of the cultivation of virtuous self, or the ways in which moral rules may become especially salient in extraordinary circumstances, such as moments of radical cultural transformation. But religious rules are not just a function of ethical crisis or virtuoso projects of the self. They are also a taken-for-granted part of everyday life for millions of people worldwide. In this introduction and the case studies that follow, we thus aim to move beyond current perspectives, reflecting on both the nature of religious rules themselves and the ways in which they are negotiated in believers’ everyday lives. Keywords: Rules; anthropology; religion; ethics

Ethics of Artiicial Intelligence (AI) is a growing research ield that has emerged in response to the challenges related to AI. Transparency poses a key challenge for implementing AI ethics in practice. One solution to transparency issues is AI systems that can explain their decisions. Explainable AI (XAI) refers to AI systems that are interpretable or understandable to humans. The research ields of AI ethics and XAI lack a common framework and conceptualization. There is no clarity of the ield’s depth and versatility. A systematic approach to understanding the corpus is needed. A systematic review ofers an opportunity to detect research gaps and focus points. This paper presents the results of a systematic mapping study (SMS) of the research ield of the Ethics of AI. The focus is on understanding the role of XAI and how the topic has been studied empirically. An SMS is a tool for performing a repeatable and continuable literature search. This paper contributes to the research ield with a Systematic Map that visualizes what, how, when, and why XAI has been studied empirically in the ield of AI ethics. The mapping reveals research gaps in the area. Empirical contributions are drawn from the analysis. The contributions are relected on in regards to theoretical and practical implications. As the scope of the SMS is a broader research area of AI ethics the collected dataset opens possibilities to continue the mapping process in other directions. peerReviewed

This paper offers a new philosophical account of vocations as deeply personal but at the same time also communal and generational forms of multimodal intending. It provides a reconstruction and a systematic development of Edmund Husserl’s scattered discussions on vocations. On these grounds, the paper argues that vocational life is a general human possibility and not determined by any set of material values, religious, epistemic or moral. Rather, vocations are distinguished from other complexes of intentional acts and attitudes by certain structural features of their core valuations and volitions.

Tutkielma käsittelee lapsiperheiden häätöjen ennaltaehkäisyä taloussosiaalityön kontekstissa. Tutkielmassa tarkastellaan, miten kirjallisuudessa esitetään taloussosiaalityön merkitys lapsiperheiden vuokraveloista aiheutuneiden häätöjen ennaltaehkäisyssä. Lisäksi selvitän, toteutuuko kuntien tarjoamassa taloussosiaalityössä eettisesti hyvän sosiaalityön kriteerit. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu sosiaalialan keskeisistä eettisistä periaatteista sekä ennalta-ehkäisystä. Lisäksi käyn lyhyesti läpi tutkimuksessa käytettyjä keskeisiä käsitteitä. Tutkielman metodina on systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Aineisto koostuu kuudesta vertaisarvioidusta artikkelista, joista neljä on englanninkielistä, kaksi suomalaista sekä vertaisarvioimattomista Pro Gradusta ja katsaustyyppisestä lyhyestä artikkelista. Taloussosiaalityö näyttäytyy keskeisenä tekijänä lapsiperheiden vuokraveloista aiheutuneiden häätöjen ennaltaehkäisyssä. Ennaltaehkäisevällä taloussosiaalityöllä kyetään vaikuttamaan perheiden tilanteeseen siten, että häätöuhka tai häätö perutaan. Haasteena on, ettei palveluja ole tarjolla kaikille sitä tarvitseville. Palvelujen saatavuutta vaikeuttaa palvelujärjestelmän rakenteet sekä yksilöiden omat haasteet palveluihin hakeutumisessa. Aineistosta nousee esiin vuokravelkojen syiden moninaisuus. Niihin puuttumisen keinojen on oltava joustavia ja asiakkaan kokonaistilanteen huomioonottavia. Eettisesti hyvän sosiaalityön kriteerit kuntien sosiaalityössä täyttyvät aineiston mukaan melko hyvin. Ongelmina nähdään mm. eriarvoisuus palvelujen saatavuudessa, palvelujen oikea-aikaisuuden haasteet sekä työntekijöiden suuret asiakasmäärät, jotka vaikeuttavat asiakaslähtöistä työskentelyä. Poliittisen etiikan vaikutus korostuu palvelujärjestelmän muutokseen vaikuttavana tekijänä. Sosiaalialan poliittista vaikutusvaltaa vahvistetaan rakenteellisella sosiaalityöllä ja siten vaikutetaan niin sosiaalisiin kuin yhteiskunnallisiin rakenteisiin.

peerReviewed

nonPeerReviewed

Artificial intelligence (AI) solutions and technologies are being increasingly adopted in smart systems contexts; however, such technologies are concerned with ethical uncertainties. Various guidelines, principles, and regulatory frameworks are designed to ensure that AI technologies adhere to ethical well-being. However, the implications of AI ethics principles and guidelines are still being debated. To further explore the significance of AI ethics principles and relevant challenges, we conducted a survey of 99 randomly selected representative AI practitioners and lawmakers (e.g., AI engineers and lawyers) from 20 countries across five continents. To the best of our knowledge, this is the first empirical study that unveils the perceptions of two different types of population (AI practitioners and lawmakers) and the study findings confirm that transparency, accountability, and privacy are the most critical AI ethics principles. On the other hand, lack of ethical knowledge, no legal frameworks, and lacking monitoring bodies are found to be the most common AI ethics challenges. The impact analysis of the challenges across principles reveals that conflict in practice is a highly severe challenge. Moreover, the perceptions of practitioners and lawmakers are statistically correlated with significant differences for particular principles (e.g. fairness and freedom) and challenges (e.g. lacking monitoring bodies and machine distortion). Our findings stimulate further research, particularly empowering existing capability maturity models to support ethics-aware AI systems’ development and quality assessment. publishedVersion

Autonomiset järjestelmät voivat lisätä turvallisuutta, tehokkuutta ja kestävyyttä, mutta järjestelmien ohjelmointiin ja käyttöön liittyy kuitenkin monia eettisiä kysymyksiä. Tässä katsauksessa tarkastellaan tekoälyyn liittyvien arvojen muodostumista kolmessa autonomiseen liikkumiseen liittyvässä kontekstissa: raitiovaunuliikenteessä, yksityisautoilussa ja meriliikenteessä. Tarkoituksena on tuoda esille tekoälyn kehitykseen ja käyttöönottoon liittyvää arvokeskustelua, erityisesti käyttäjien näkökulmasta. Tutkimusaineisto on kerätty virtuaalisesti järjestetyissä neljässä käyttäjätyöpajassa vuosina 2021 ja 2022. Tulokset perustuvat laadullisesta aineistosta tehtyyn sisällönanalyyttiseen tulkintaan ja vastausten temaattiseen luokitteluun. Liikenne ja liikkuminen ovat osa ihmisten päivittäistä arkea, eikä keskusteluissa noussut esille kriittistä ja täysin tekoälyä ja autonomiaa tyrmääviä arvoja. Tekoälyyn ja autonomisuuteen liikenteessä liittyy kuitenkin vahvoja tunteita ja arvoja, sekä paljon niin positiivisia kuin huolestuttavia tulevaisuuden odotuksia. Käyttäjät kokivat tekoälyn kehityksen enemmänkin mahdollisuutena, toki odotukset tekoälyä kohtaan olivat hieman huolestuneita.Kun on kyse turvallisuuskriittisestä toimintaympäristöstä, kuten liikenteestä, turvallisuus nousee ymmärrettävästi yhdeksi tärkeimmistä arvoista. Käyttäjien näkökulmasta autonomiseen raitiovaunuun ja autoihin liittyi vaihtokauppa: parhaimmillaan autonomiset ratkaisut lisäisivät liikenteen turvallisuutta, mutta yksityisyyden ja valinnanvapauden kustannuksella. Autonomisten laivojen osalta ristiriita näkyi käyttäjien pelkona teknologian turvallisuutta heikentävästä vaikutuksesta.Sekä autonomisten autojen että kuljettajattoman raitiovaunun osalta tärkeimmiksi nousivat samat arvoluokat: hyväntahtoisuus, turvallisuus, itseohjautuvuus ja universalismi. Vaikka liikkumismuodot erosivat merkittävästi toisistaan, teknologian lisääntymisen pelättiin kummassakin tapauksessa asettuvan kiilaksi ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, vähentäen inhimillistä kohtaamista. Ihannetilanteessa autonominen liikenne eristämisen sijaan yhdistäisi ihmisiä, ja helpottaisi ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta.Katsaus on toteutettu strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa ETAIROS-tutkimushankkeessa, jonka keskeinen tavoite on vahvistaa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistä ymmärrystä eettisten käytäntöjen ja pelisääntöjen välttämättömyydestä.

Autonomiset järjestelmät voivat lisätä turvallisuutta, tehokkuutta ja kestävyyttä, mutta järjestelmien ohjelmointiin ja käyttöön liittyy kuitenkin monia eettisiä kysymyksiä. Tässä katsauksessa tarkastellaan tekoälyyn liittyvien arvojen muodostumista kolmessa autonomiseen liikkumiseen liittyvässä kontekstissa: raitiovaunuliikenteessä, yksityisautoilussa ja meriliikenteessä. Tarkoituksena on tuoda esille tekoälyn kehitykseen ja käyttöönottoon liittyvää arvokeskustelua, erityisesti käyttäjien näkökulmasta. Tutkimusaineisto on kerätty virtuaalisesti järjestetyissä neljässä käyttäjätyöpajassa vuosina 2021 ja 2022. Tulokset perustuvat laadullisesta aineistosta tehtyyn sisällönanalyyttiseen tulkintaan ja vastausten temaattiseen luokitteluun. Liikenne ja liikkuminen ovat osa ihmisten päivittäistä arkea, eikä keskusteluissa noussut esille kriittistä ja täysin tekoälyä ja autonomiaa tyrmääviä arvoja. Tekoälyyn ja autonomisuuteen liikenteessä liittyy kuitenkin vahvoja tunteita ja arvoja, sekä paljon niin positiivisia kuin huolestuttavia tulevaisuuden odotuksia. Käyttäjät kokivat tekoälyn kehityksen enemmänkin mahdollisuutena, toki odotukset tekoälyä kohtaan olivat hieman huolestuneita.Kun on kyse turvallisuuskriittisestä toimintaympäristöstä, kuten liikenteestä, turvallisuus nousee ymmärrettävästi yhdeksi tärkeimmistä arvoista. Käyttäjien näkökulmasta autonomiseen raitiovaunuun ja autoihin liittyi vaihtokauppa: parhaimmillaan autonomiset ratkaisut lisäisivät liikenteen turvallisuutta, mutta yksityisyyden ja valinnanvapauden kustannuksella. Autonomisten laivojen osalta ristiriita näkyi käyttäjien pelkona teknologian turvallisuutta heikentävästä vaikutuksesta.Sekä autonomisten autojen että kuljettajattoman raitiovaunun osalta tärkeimmiksi nousivat samat arvoluokat: hyväntahtoisuus, turvallisuus, itseohjautuvuus ja universalismi. Vaikka liikkumismuodot erosivat merkittävästi toisistaan, teknologian lisääntymisen pelättiin kummassakin tapauksessa asettuvan kiilaksi ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, vähentäen inhimillistä kohtaamista. Ihannetilanteessa autonominen liikenne eristämisen sijaan yhdistäisi ihmisiä, ja helpottaisi ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta.Katsaus on toteutettu strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa ETAIROS-tutkimushankkeessa, jonka keskeinen tavoite on vahvistaa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistä ymmärrystä eettisten käytäntöjen ja pelisääntöjen välttämättömyydestä.

Society’s increasing dependence on Artificial Intelligence (AI) and AI-enabled systems require a more practical approach from software engineering (SE) executives in middle and higher-level management to improve their involvement in implementing AI ethics by making ethical requirements part of their management practices. However, research indicates that most work on implementing ethical requirements in SE management primarily focuses on technical development, with scarce findings for middle and higher-level management. We investigate this by interviewing ten Finnish SE executives in middle and higher-level management to examine how they consider and implement ethical requirements. We use ethical requirements from the European Union (EU) Trustworthy Ethics guidelines for Trustworthy AI as our reference for ethical requirements and an Agile portfolio management framework to analyze implementation. Our findings reveal a general consideration of privacy and data governance ethical requirements as legal requirements with no other consideration for ethical requirements identified. The findings also show practicable consideration of ethical requirements as technical robustness and safety for implementation as risk requirements and societal and environmental well-being for implementation as sustainability requirements. We examine a practical approach to implementing ethical requirements using the ethical risk requirements stack employing the Agile portfolio management framework. peerReviewed

Human-centricity is considered a central aspect in the development and governance of artificial intelligence (AI). Various strategies and guidelines highlight the concept as a key goal. However, we argue that current uses of Human-Centered AI (HCAI) in policy documents and AI strategies risk downplaying promises of creating desirable, emancipatory technology that promotes human wellbeing and the common good. Firstly, HCAI, as it appears in policy discourses, is the result of aiming to adapt the concept of human-centered design (HCD) to the public governance context of AI but without proper reflection on how it should be reformed to suit the new task environment. Second, the concept is mainly used in reference to realizing human and fundamental rights, which are necessary, but not sufficient for technological emancipation. Third, the concept is used ambiguously in policy and strategy discourses, making it unclear how it should be operationalized in governance practices. This article explores means and approaches for using the HCAI approach for technological emancipation in the context of public AI governance. We propose that the potential for emancipatory technology development rests on expanding the traditional user-centered view of technology design to involve community- and society-centered perspectives in public governance. Developing public AI governance in this way relies on enabling inclusive governance modalities that enhance the social sustainability of AI deployment. We discuss mutual trust, transparency, communication, and civic tech as key prerequisites for socially sustainable and human-centered public AI governance. Finally, the article introduces a systemic approach to ethically and socially sustainable, human-centered AI development and deployment. publishedVersion

nonPeerReviewed

Quality evaluation (QE) has assumed major importance in governing education. QE is acknowledged as a self-evident and necessary method of improving quality in education across education systems. Along with the quality ‘evaluation wave’, schools and teachers have not only become objects of evaluation, but have also been subjected to increasing demands to self-evaluate. Using genealogical methodology, this chapter analyses the emergence and formation of the politics of school and teacher self-evaluation and also the power and subjectivities invoked through it in the case of Finnish comprehensive education. The research material includes curricular, legislative and education policy texts and national guidelines and textbooks on school and teacher self-evaluation in the period 1970–2014. The chapter demonstrates how, along with these changes in policy, the ethics of the necessity for self-evaluation in Finnish basic education emerges. It shows how teachers and schools traditionally strictly governed by rules and norms and subjectified as obedient to norms have since the early 1980s transformed into the self-developing and self-evaluative teacher and school. Becoming entangled with the long histories of teachers as reflectors on their own work, these changes enabled the formation of self-evaluation as a normal and self-evident everyday practice of teachers and schools to evolve, and along with this, the related ethics of the necessity for self-evaluation to emerge. This ethics is closely entangled with and supports the governing of education through quality evaluation. peerReviewed

This chapter outlines the socio-material framing of the book that it opens. We situate this volume materially not only in the discipline of applied linguistics and language education, but also in the long tradition of applied language studies at the University of Jyväskylä in Finland and the community there. In doing so, the book builds on the authors’ roots in social constructionist thought and explicates why an orientation towards new materialism may be useful for a consideration of equity issues in language education. Socio-materialism fosters a critical, transformative perspective and encourages an ontological ethical grounding of research, thus providing a starting point for research that implicates (but yet decenters) the role of the researchers. Having conducted the work presented in this book in a community of applied linguists has also made us aware of the material role of the community and its scholars in the process; not just as a vessel of knowledge, but as a part of an assemblage.

Towards the end of the editing process, we started to see the book as something more than a collection of chapters around a theme: as an assemblage, which included, of course, the community of authors. When we put out the first call for contributions in May 2018, most authors volunteered a contribution rather quickly, others joined a bit later, and some dropped out for different reasons, underlining the dynamic nature of our assemblage. In pre-pandemic times, we met on and off campus, introduced some of our ideas at conferences, and had a workshop day to brainstorm, plan chapters, and reflect on the process and the purpose of the book. We were connected by common meals, jokes, writing, thinking, and by annoying and challenging each other as colleagues and collaborators. Sometimes, we managed to give space to the other lives we lead: our families, homes, and hobbies. We are thankful that these were invited into our work and being-together. This chapter provides a concluding diffraction, not only as a metaphor of a prism that collects and reconfigures our varied ideas, but as a socio-material view into the book process itself.

nonPeerReviewed

PurposeThe purpose of this paper is to provide insight into the reciprocal relations between the caregiving imparted by immigration centre managers and the role of the researcher in responding to the care that is given by managerial caregivers. To enable this, we draw on a feminist theory of care ethics that considers individuals as relationally interdependent.Design/methodology/approachThe analysis draws on a semi-structured interview study involving 20 Finnish immigration reception centre managers.FindingsInsight is generated by reflecting on moments of care that arise between research participants and the researcher in a study of immigration centre management. We emphasise the importance of mature care, receptivity and engrossment in building caring relationships with research participants by acknowledging the care they give to others. Our findings draw attention to the moral and epistemological responsibility to practice care in organizational research.Originality/valueThe paper highlights the relationality between practicing care in immigration centre management and doing qualitative organizational research, both of which rely on mature care, receptivity and engrossment in order to meet the other morally. We draw attention to the moral responsibility to care which characterises researcher–researched relationships and emphasise the importance of challenging methodological discourses that problematise or dismiss care in qualitative organizational research.

The aim of this essay is to address the challenges and problems in communicating with horses and interpreting their communication in everyday handling and training situations. We seek ways to learn more about equine communication and agency in the prevention of cruelty against animals and in enhancing animal welfare. We ask how it would be possible to learn to read the subtle signs of equine communication and agency in a sensible, sensitive, and ethical way to increase the health and wellbeing of horses that humans interact with. We have placed this theoretical examination in a multidisciplinary framework that consists of humananimal studies, feminist posthumanities, cultural and literary studies, and equine social science, as well as applied insights from, for example, discussions on power, ethics, and politics. Our emphasis is on the need for situated knowledges, among scientific and tacit knowledges, in order to ‘become with’ a horse in a relationship based on mutual communication and trust. These different types of knowledges are central to an ‘animal politics’ that is organised politically on behalf of animals and motivated by an ethics of care and responsibility, echoing recent requests for a relational ethics in interactions with animals in multispecies societies and more-than-human worlds.

Attributing moral responsibility to an agent requires that the agent is a capable member of a moral community. Capable members of a moral community are often thought of as moral reasoners (or moral persons) and, thus, to attribute moral responsibility to collective agents would require showing that they are capable of moral reasoning. It is argued here that those theories that understand collective reasoning and collective moral agency in terms of collective decision-making and commitment – as is arguably the case with Christian List and Philip Pettit’s theory of group agency – face the so-called “problem of the first belief” that threatens to make moral reasoning impossible for group agents. This paper introduces three possible solutions to the problem and discusses the effects that these solutions have in regard to the possibility of attributing moral responsibility to groups.

Several studies have sought to explain the process that led to the disaster of Enron Corporation in 2001. In order to investigate the role of business ethics and accounting in this case, we draw on social psychology, especially the theory of Lucifer-effect (Zimbardo, 2008). Our data comprise nine published research articles and a document film concerning the Enron case. Our findings suggest that situational factors, such as diffusion of personal responsibility, authority, inaction and group pressure explain how and why the evil went further and further within and beyond organizational boundaries and why accounting controls failed in this process. We contribute to the scarce knowledge on the ethical issues that accounting professionals may face. peerReviewed

Kirja-arvio: Marja-Leena Ikkala, Etiikka ja esoteria rakennusmuodoissa. Rudolf Steinerin ensimmäinen ja toinen Goetheanum (Helsinki: Helsingin yliopisto, 2021).

Journalistic codes of ethics articulate conventions of professionalism as it is understood in Western democracies. Codes of ethics combine theoretical and applied ethics, defining the duties (e.g., service of the public, respect for human dignity, etc.) and offering practical instructions for information gathering, processing, and publishing. Codes of ethics do not solve ethical dilemmas but oblige journalists toward moral reasoning and give advice for making the right decisions. The codes of ethics created for traditional media have become insufficient in the current digital media era. The internet is global, as is the public, and increasingly, also the practice of journalism. The global information and communication conglomerates prioritize their commercial interests over the public interests. Journalists are working in the center of this conflict. To maintain and enhance ethical journalism, new types of accountability mechanisms and a media policy supportive of media accountability and criticism need to be created. peerReviewed

The paper focuses on two problems with Alexander Wendt's unification of physical and social ontology on the basis of quantum theory. Firstly, by endowing social phenomena with an ontological foundation in physical reality defined in quantum terms Wendt risks reducing a plurality of worlds as ‘fields of sense’, ordered by their immanent rules, to the physical world ordered by the laws of quantum theory. Secondly, by defining his quantum social science as an ontology Wendt risks excluding from consideration all that which violates ontological laws, yet may still be said to exist or take place: event, potentiality, and alterity. Although the advantages of a scientific ontology are indisputable, the price we pay for it is a sense of ontological captivity, whereby everything that is definitely is so, being and non-being rigorously distinguished and separated with nothing between them. This captivity may be escaped by supplementing quantum ontology with ethics in the Levinasian sense of ‘otherwise than being’.

This article analyses local care policies through the lens of the feminist ethics of care. The focus is on the normative understandings regarding care that emerge in local care strategy documents and how these understandings relate with the concept of ‘responsibility’. In this article, strategies published by the municipality of Jyväskylä, Finland, between the years 2008 and 2016, are analysed using Trace analysis. The research questions are: How is the division of responsibility regarding care among different actors constructed in the strategies? How do the roles assigned to these different actors accord with the principles of ethics of care? The findings show that the documents emphasise individual responsibility in managing risks related to old age, as the norms of local societal institutions are largely detached from the principles of ethics of care. The analysis also reveals the absence of gender and human frailty from the care strategy documents. Rethinking the strategies through the lens of the ethic of care would mean reconceptualising responsibility as relational.

Tässä pro gradu -työssä pyrin selvittämään, millaisia ammattieettisiä käsityksiä kehittyy sekä journalistisissa tehtävissä että yhteisöviestinnän tai organisaatioviestinnän tehtävissä toimineille media-alan ammattilaisille. Journalistin etiikan ja viestinnän ammattilaisen ammattietiikan erittelyn pyrkimyksenä oli hahmottaa hybridisoituneen median eli aiemmin tunnetuista osista yhdistelemällä uudenlaiseksi muotoutuneen median ammattietiikan piirteitä. Taustalla on teknologisen kehityksen matkaansaattama mediatyön murros. Sitä kuvaavat medialogiikan eli mediamaisen ja median tarpeiden saneleman logiikan tunkeutuminen median ulkopuolelle, mediamuotojen sulautuminen toisiinsa ja näiden kehityskaarien tuloksena syntyvät uudet mediamuodot. Tavoitteena oli paikallistaa oman aikakautensa vakiintuneita tapoja kuvaavien korkean modernin ja sitä seuraavan notkean modernin eetosten merkkejä ja tunnuspiirteitä media-alan työtehtävissä, joissa toimitaan erilaisten ammattieettisten koodistojen varassa. Hyödynsin työssäni ajatusta pirstaloituvasta ja alati muotoaan muuttavasta notkeasta yhteiskunnasta, jolle on leimallista liikkuminen työtehtävästä toiseen, kun sitä edeltänyttä toisen maailmansodan jälkeistä korkean modernin eetosta leimasivat pysyvät työsuhteet ja vakaus. Aineiston muodostavat seitsemän kokeneen media-ammattilaisen haastattelut. Kaikilla haastateltavilla on useiden vuosien kokemus sekä journalismin että viestinnän tehtävistä - myös esihenkilöinä - ja he ovat aloittaneet työuransa ennen vuosituhannen vaihdetta. Haastatteluaineisto on käsitelty sisällönanalyysin keinoin. Suhteessa etiikkaan sekä journalismin että viestinnän nähdään kiinnittyvän yhä enemmän notkean modernin tilannekohtaiseen ratkaisujen aiheuttamia seurauksia painottavaan seurausetiikkaan pikemmin kuin totuutta ja vain totuutta korostavaan velvollisuusetiikkaan. Kun tarkastellaan ammattietiikkaa myös suhteessa yleisöön, valtaan ja aikaan, viestinnässä vaikuttaa olevan enemmän notkean modernin eetoksen alati liikkeessä olevia ja muuttuvia piirteitä kuin journalismissa. Kun ammattietiikkaa tarkastellaan suhteessa tietoon, suunnat näyttävät kääntyvän niin, että viestinnässä tavoitteena on korkean modernin pyrkimys objektiivisuuteen samaan aikaan kun journalismissa nähdään liikettä kohti subjektiivisuutta.

Publisher Copyright: © 2022 Copyright for this paper by its authors In Port terminals a progressive change is underway in digitalizing traditional systems to SMART systems with the aid of AI. This study follows one of such progressions, the SMARTER project. SMARTER is a sub research and development project of the Sea for Value program of DIMECC company, Finland to create replicable models for digitalization for future terminals which involves the use of AI enabled tools. AI and Autonomous Systems (AS) are the direction that software systems are taking today. But due to ethical challenges involved in the use of AI systems and increased emphasis on ethical practices in the use and design of AI systems, our study provides an ethical angle, Ethical User Stories (EUS). We use an ethically aligned design tool the ECCOLA method to transfer ethical requirements into EUS for non-functional requirements for an aspect of the logistics system, passenger flow. Over the span of six months, 125 EUS using the ECCOLA method were collected through a series of workshops for the passenger flow use case and the findings are revealed in this paper. This project is in the field of maritime industry and concentrates on digitalization of port terminals and this particular paper focuses on the passenger flow. Results are positive towards the practice of Ethical User Stories.

Eettisen ja vastuullisen toiminnan merkitys yritystoiminnassa on lisääntynyt viime vuosina niiden muututtua strategisiksi tekijöiksi. Erilaiset skandaalit ja eettiset rikkomukset ovat voimistaneet tarvetta etiikan tutkimukselle. Kuitenkin johdon laskentatoimen etiikan tutkimusta on pitkään jopa laiminlyöty. Controllerien rooli on muuttunut yhä vaikutusvaltaisemmaksi, ja täten heillä on myös merkittävämmät mahdollisuudet vaikuttaa päätöksenteon eettisyyteen. Samaan aikaan controllerien aktiivisempi rooli voi tuoda mukanaan myös haasteita, konflikteja ja epäeettistä käyttäytymistä, sillä johdon laskentatoimen ammattilaiset hallinnoivat monia yrityksen ydinprosesseja, kuten kustannuslaskentaa ja budjetointia. Tämän tutkielman päätavoitteena oli tuottaa tieteellistä tietoa johdon laskenta-ammattilaisten eli controllerien ammattietiikasta. Tutkielmassa analysoitiin controllerien kohtaamia eettisiä haasteita ja heidän valmiuksiaan kohdata niitä sekä työympäristön ja ammattikunnan vaikutusta controllerien eettisyyteen. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena haastattelututkimuksena. Tutkimusaineisto koostui controllerina työskentelevien henkilöiden haastatteluista ja haastatteluissa tehdyistä havainnoista. Laadullinen haastattelututkimus sopi tutkimuksen toteuttamistavaksi erityisesti, koska se antaa tilaa haastateltavien omille ajatuksille. Aiemmat laskentatoimen etiikkaan liittyvät tutkimukset on pääosin toteutettu muilla tavoin, ja henkilökohtaisia strukturoimattomia tai puolistrukturoituja haastatteluja on tehty vain vähäisissä määrin. Tutkimuksessa havaittiin, että controllerit olivat kokeneet eettisiä haasteita eri työtehtävissä, sidosryhmien kanssa toimiessaan sekä erityistilanteissa, kuten yhteistoimintaneuvotteluiden ja yrityskauppojen yhteydessä. Haastatteluissa kävi ilmi, etteivät controllerit olleet tietoisia laskentatoimen eettisistä ohjeistuksista. Joidenkin controllerien mielestä koulutus oli antanut valmiuksia eettisten haasteiden käsittelemiseen, mutta yleisesti työkokemus ja kollegat koettiin merkityksellisemmiksi eettisen toiminnan kannalta kuin opinnot. Controllerit kokivat oman roolinsa työpaikalla tärkeänä, mutta samalla haastavana, sillä heidän tehtävänään on puuttua epäkohtiin. Controllerit eivät mahdollisesti tunnistaneet controllerin rooliin liittyvää eettistä velvoitetta, mutta tunnistivat yleisesti heihin työntekijöinä kohdistuvan moraalisen agentin roolin. Osa controllereista piti omia vaikutusmahdollisuuksiaan johtajien eettiseen päätöksentekoon huomattavina, kun taas osan mielestä heillä ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa. Controllerit eivät tunnistaneet olevansa erityisiä eettisiä roolimalleja tai esimerkkejä muulle henkilöstölle. Tutkimuksen tarkoituksena oli vastata aiemmassa kirjallisuudessa esitettyyn tarpeeseen tutkia johdon laskentatoimen liittyvää etiikkaa. Suomessa ei tiettävästi ollut tehty aiempia johdon laskentatoimen etiikkaan liittyviä tutkimuksia ja kansallinen konteksti on havaittu merkittäväksi muuttujaksi etiikkaan liittyvissä tutkimuksissa, joten tutkimus koettiin tärkeäksi toteuttaa suomalaisten controllerien näkemysten kartoittamiseksi.

nonPeerReviewed

Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää gerontologisten sosiaalityöntekijöiden suhdetta asiakkaiden itsemääräämisoikeuteen sekä sitä, miten sosiaalityöntekijät muodostavat ja perustelevat ratkaisunsa puuttua tai olla puuttumatta asiakkaan itsemääräämisoikeuteen. Tutkimuksen käsitteellisinä lähtökohtina on ikääntyminen, gerontologisen sosiaalityön paikka sekä asiantuntijuus. Tutkimuksen teoreettisena käsitteenä on itsemääräämisoikeuden käsite, jota tutkimuksessa lähestytään sekä oikeudellisesta että eettisestä näkökulmasta. Aineistoa tarkastellaan etiikkatyön (eng. ethics work) näkökulmasta. Tämä pro gradu -tutkimus on laadullinen tutkimus, jota varten järjestettiin kolme ryhmähaastattelua. Haastatteluihin osallistui yhteensä 8 eri gerontologista sosiaalityöntekijää samasta kunnasta. Haastateltaville tarjottiin myös mahdollisuus kirjoittaa anonyymisti vapaamuotoinen teksti aiheesta. Analyysi on toteutettu aineistolähtöisesti sisällönanalyysin keinoin. Tutkimus osoittaa, että gerontologisessa sosiaalityössä suhtautuminen asiakkaan itsemääräämisoikeuteen vaihtelee tilanteittain. Periaatteellisena lähtökohtana on puuttumattomuus ja asiakkaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Toisinaan puuttumattomuus johtuu myös siitä, että se ei ole mahdollista tai sen ei katsota olevan hyödyllistä. Välttämättömyyden, asiakkaan edun tai edunvalvonnan tarpeen vuoksi puuttuminen voidaan katsoa perustelluksi. Sosiaalityöntekijät hahmottavat myös, miten yhteiskunnan rakenteet rajoittavat vanhojen ihmisten mahdollisuuksia tehdä itseään koskevia päätöksiä. Usein gerontologinen sosiaalityö on neuvottelua ja keskustelua eri vaihtoehdoista sekä asiakkaan, omaisten että yhteistyötahojen kanssa. Tutkimustuloksissa huomionarvoista on se, että sekä puuttuminen että puuttumattomuus voidaan perustella eettisesti hyväksyttäviksi toimintatavoiksi. Olennaista ratkaisun muodostamiseksi on huolellinen tilannekohtainen arviointi, joka vaatii sekä oikeudellista että eettistä asiantuntijuutta. Arvioinnin ja eettisen harkinnan kannalta riittävä työyhteisön tuki sekä käytettävissä oleva aika ovat myös tärkeitä. Tutkimuksessa on myös lyhyesti kuvattu koronaepidemian vaikutuksia gerontologiseen sosiaalityöhön ja erityisesti sen vaikutuksia asiakkaiden itsemääräämisoikeuden toteutumiseen.

Final disposal of spent nuclear fuel (SNF) from nuclear power plants (NPPs) is an ethical issue with implications within and across generations. We address this issue from the perspective of nuclear communities that host nuclear waste disposal sites. These are primarily the communities that face injustice due to the potential radiological risks. A resident survey (n = 454) was conducted in two Finnish nuclear communities, i.e. Eurajoki and Pyhäjoki, that are being considered as alternative sites for a second repository for SNF. The nuclear waste management (NWM) company Posiva is already building a repository in Eurajoki, the first in Finland. These communities are in different stages of their lifecycles as nuclear communities. We investigated the residents’ conceptions of justice and trust regarding the repository SNF management and its main actors, and how these conceptions related to acceptance of the repository. The main findings show that residents of both communities perceived intragenerational and intergenerational injustices to be important in the procedures and the distribution of risks and benefits of the proposed repository. Claims regarding justice and trust were related to the acceptance of the repository. The community with the longer history with NWM expressed greater mistrust and perceived greater procedural injustice than the community with less earlier experience, which – in turn – expressed more concern over intragenerational distributive justice than the former community. Moreover, having longer history with NWM did not lead to a different understanding regarding responsibility toward future generations as resident’s in both communities expressed similar concern over intergenerational justice. Moreover, having more experience of NWM did not enhance local acceptance. We emphasize that these results should be understood in the light of the prevailing situation in Finland, where the planning of the second repository is at a very early stage. peerReviewed

AI ethics is a research area characterized by a prominent gap between research and practice. With most studies in the area being conceptual in nature or focused on technical ML (Machine Learning) solutions, the link between AI (Artificial Intelligence) ethics and SE (Software Engineering) practice remains thin. Establishing this link, we argue, is vital going forward. While conceptual discussion is required to define AI ethics, much progress has already been made in this regard. Similarly, though technical ML solutions are also required for practical implementation, ML systems are ultimately still software, and thus SE cannot be forgotten. In this paper, we propose one way of bringing AI ethics closer to conventional SE practice: utilizing user stories to implement AI ethics by means of Ethical User Stories (EUS). EUS can be used to formulate both functional and non-functional requirements, although an ethical framework is required produce them. By treating AI ethics as a part of the development process in this fashion, as opposed to a separate task, it can ideally become a part of SE for ML systems. peerReviewed

The algorithmic personalisation and recommendation of media content has resulted in considerable discussion on related ethical, epistemic and societal concerns. While technologies of personalisation are widely employed by social media platforms, they are currently also being instituted in journalistic media. The objective of this study is to explore how concerns about algorithms are articulated and addressed when technologies of personalisation meet with long-standing journalistic values, norms and publicist missions. It first distinguishes five normative concerns related to personalisation: autonomy, opacity, privacy, selective exposure and discrimination. It then traces the ways that these issues are navigated in the context of journalistic media in Finland where the implications of algorithmic media technologies have received considerable attention. The results indicate that personalisation challenges traditional notions of journalism, including those of choosing what is important and relevant and providing the same content to everyone. However, aspects of personalisation also have a long history within journalistic practices, and new technologies of personalisation are being adapted to accord with journalistic norms and aims. Based on these results, ethical blindspots concerning privacy and discrimination are also identified.

Tässä tutkielmassa perehdyn käyttökokemussuunnittelijan eettiseen vastuuseen. Teoreettinen osuus esittelee akateemisen maailman tunnetuimman eettisen suunnitteluviitekehyksen ja menetelmän, arvosensitiivisen suunnittelun (value sensitive design), sekä muita suunnittelualalla käytössä olevia menetelmiä ja työkaluja. Käytännön osuudessa selvitettiin alan ammattilaisten kokemuksia suunnittelun eettisistä näkökulmista, käytännön tilanteista ja heidän omista kokemuksistaan työelämässä. Aineisto kerättiin kyselytutkimuksen avulla web-kyselyllä suunnittelualan ammattilaisilta. Aineisto analysoitiin temaattisen analyysin avulla. Vastaukset jaettiin vastauksista esiin nousseisiin teemoihin, jotka olivat kokemukset eettisistä haasteista käytännön työelämässä, suunnitteluetiikan vastuu, eettisen suunnittelun koulutus ja oppiminen sekä työkalut ja menetelmät. Tutkimuksen mukaan suunnittelun etiikka käytännön työssä koettiin suunnittelijoiden keskuudessa eri lailla riippuen suunnittelijan taustasta, koulutuksesta, omista arvoista ja työkokemuksesta. Suunnittelijoiden omat arvot, mutta myös työympäristö, vaikuttivat siihen, miten suunnittelun etiikka otettiin huomioon käytännön työssä. Vastaajat kokivat myös eri lailla sen, miten suunnittelun etiikkaa tulisi opetella ja opettaa. Case-kuvaukset nähtiin kuitenkin hyödyllisenä ja konkreettisena tapana oppia suunnittelun etiikkaa. Suunnittelun etiikka olisi myös hyödyllistä opettaa osana yliopistojen kursseja.