Search

Epidemioiden historiallinen tutkimus painottaa usein kirjallisia lähteitä, mutta tartuntataudit ovat olleet ihmisten seuralaisina esihistoriallisista ajoista lähtien. Käsittelemme artikkelissa esihistoriallisten epidemioiden tutkimuskeinoja. Keskitymme muinaisten taudinaiheuttajien luonnontieteellisiin analyysimenetelmiin ja arkeologisessa aineistossa näkyviin epidemioiden epäsuoriin vaikutuksiin. Epidemioilla voi olla demografisia, poliittisia, sosiaalisia, uskonnollisia ja taloudellisia vaikutuksia, vaikka myös muut tekijät voivat laukaista kriisejä. Mahdollisista kriiseistä kertovat ilmiöt ovat usein monitulkintaisia, mutta minkä tahansa kriisiajanjakson tunnistaminen voi johtaa myös epidemian jäljille, sillä epidemiat liittyvät tyypillisesti muihin väestökriiseihin. Myös ilmastotekijät vaikuttavat tautien esiintymiseen. Esitämme, että arkeologisen aineiston monitieteisellä tutkimuksella voidaan tehdä päätelmiä kriisien kokonaisvaikutuksista ja että paras tapa esihistoriallisten epidemioiden tutkimukseen on kiinnittää huomiota sekä laajoihin että paikallisiin, pienimuotoisiin ilmiöihin ja arkeologisen aineiston piirteisiin monesta eri näkökulmasta. Historical research of epidemics often emphasises literary sources, but infectious diseases have accompanied humans since prehistoric times. This article discusses the ways prehistoric epidemics can be identified and studied. We focus on scientific analyses of ancient pathogens and the indirect impact of epidemics that may be visible in archaeological material. Epidemics can have demographic, political, social, religious and economic impacts, although other factors can also trigger similar crises. The phenomena are often complicated and challenging to identify and interpret. However, identifying any period of crisis in prehistory can also lead to the identification of an epidemic, since epidemics are typically linked to other population crises. Climate factors may also influence the emergence of diseases. The interdisciplinary study of archaeological data allows conclusions to be drawn about the overall impact of crises. Thus, the best way to study prehistoric epidemics is to focus on both large-scale and local, small-scale phenomena., Historical research of epidemics often emphasizes literary sources, but infectious diseases have accompanied humans since prehistoric times. This article discusses the ways prehistoric epidemics can be identified and studied. We focus on scientific analyses of ancient pathogens and the indirect impact of epidemics that may be visible in archaeological material. Epidemics can have demographic, political, social, religious and economic impacts, although other factors can also trigger similar crises. The phenomena are often complicated and challenging to identify and interpret. However, identifying any period of crisis in prehistory can also lead to the identification of an epidemic. Epidemics are typically linked to other population crises. Climate factors may also influence the distribution of certain diseases. The interdisciplinary study of archaeological data allows conclusions to be drawn about the overall impact of crises. The best way to study prehistoric epidemics is to focus on both large-scale and local, small-scale phenomena.

Musta surma riehui Euroopassa vuosina 1347–1353. Paiseruttoepidemian aiheutti Yersinia pestis -bakteeri. Vanhastaan on tiedetty, että se levisi Krimin niemimaalla sijaitsevasta Kaffan kaupungista laivojen mukana Eurooppaan, mutta sen alkukoti näyttää kuitenkin olleen Issyk Kul -järven alueella Keski-Aasiassa.

Seasonal human coronaviruses (HCoVs) cause respiratory infections, especially in children. Currently, the knowledge on early childhood seasonal coronavirus infections and the duration of antibody levels following the first infections is limited. Here we analyzed serological follow-up samples to estimate the rate of primary infection and reinfection(s) caused by seasonal coronaviruses in early childhood. Serum specimens were collected from 140 children at ages of 13, 24, and 36 months (1, 2, and 3 years), and IgG antibody levels against recombinant HCoV nucleoproteins (N) were measured by enzyme immunoassay (EIA). Altogether, 84% (118/140) of the children were seropositive for at least one seasonal coronavirus N by the age of 3 years. Cumulative seroprevalences for HCoVs 229E, HKU1, NL63, and OC43 increased by age, and they were 45%, 27%, 70%, and 44%, respectively, at the age of 3 years. Increased antibody levels between yearly samples indicated reinfections by 229E, NL63, and OC43 viruses in 20-48% of previously seropositive children by the age of 3 years. Antibody levels declined 54-73% or 31-77% during the year after seropositivity in children initially seropositive at 1 or 2 years of age, respectively, in case there was no reinfection. The correlation of 229E and NL63, and OC43 and HKU1 EIA results, suggested potential cross-reactivity between the N specific antibodies inside the coronavirus genera. The data shows that seasonal coronavirus infections and reinfections are common in early childhood and the antibody levels decline relatively rapidly. IMPORTANCE The rapid spread of COVID-19 requires better knowledge on the rate of coronavirus infections and coronavirus specific antibody responses in different population groups. In this work we analyzed changes in seasonal human coronavirus specific antibodies in young children participating in a prospective 3-year serological follow-up study. We show that based on seropositivity and changes in serum coronavirus antibody levels, coronavirus infections and reinfections are common in early childhood and the antibodies elicited by the infection decline relatively rapidly. These observations provide further information on the characteristics of humoral immune responses of coronavirus infections in children. The rapid spread of COVID-19 requires better knowledge on the rate of coronavirus infections and coronavirus specific antibody responses in different population groups. In this work we analyzed changes in seasonal human coronavirus specific antibodies in young children participating in a prospective 3-year serological follow-up study.

Vuosina 2017–2019 Ruokaviraston ylläpitämään elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden rekisteriin luokiteltiin tehtyjen epidemiaselvitysten perusteella yhteensä 169 elintarvike- tai talousvesivälitteistä epidemiaa, joista 96 % oli elintarvikevälitteisiä. Talousvesivälitteisiä epidemioita raportoitiin samana ajanjaksona 7. Elintarvikkeiden välityksellä ilmoitettiin sairastuneen yhteensä 2 900 henkilöä ja talousveden välityksellä 567 henkilöä. Kuten aikaisemminkin 2000-luvulla, norovirus oli vuosina 2017–2019 yleisin raportoitu elintarvikevälitteisten epidemioiden aiheuttaja. Norovirus aiheutti 57 (35 %) elintarvikevälitteistä epidemiaa. Suurimmat elintarvikevälitteiset epidemiat aiheutti norovirus hoitolaitosruokailun välityksellä vuonna 2018 (292 ja 110 sairastunutta). Yleisimmät raportoidut välittäjäelintarvikkeet olivat kala ja kalavalmisteet sisältäen äyriäiset ja simpukat. Ne aiheuttivat 14 (9 %) epidemiaa. Toiseksi yleisin välittäjä oli liha ja lihavalmisteet sekä kasvikset ja niistä valmistetut tuotteet (kumpikin 12 epidemiaa; 7 %). Yli 70 %:ssa epidemioista välittäjäelintarvike jäi tuntemattomaksi tai välittäjäksi epäiltiin useita ruokia. Saastuneen raaka-aineen käytöllä oli selvä yhteys 33 (20 %) epidemian syntyyn. Raportoiduista epidemioista 22 %:n taustalla oli lämpötilaan ja säilytysaikaan liittyviä puutteita ja virheitä. Infektoituneen keittiötyöntekijän osallistuminen ruoanvalmistukseen ja puutteellinen käsihygienia oli syynä 19 %:iin elintarvikevälitteisistä epidemioista ja näissä melkein kaikissa tapauksissa aiheuttajana oli norovirus. Elintarvikevälitteisten epidemioiden tapahtumapaikaksi raportoitiin useimmiten ravintola, kahvila tai hotelli (90 kpl; 56 %) ja toiseksi yleisimmin koti (12 kpl; 7 %). Norovirukset aiheuttivat suurimman osan (3 kpl) tunnistetuista talousvesiepidemioista. Yhdessä epidemiassa epäiltiin sapovirusta aiheuttajaksi. Suurin talousvesivälitteinen epidemia havaittiin Nousiaisissa vuonna 2018. Sairastuneita raportoitiin 463. Taudinaiheuttajiksi epäiltiin mm. sapoviruksia. Vuosien 2017–2019 aikana taudinaiheuttaja jäi tuntemattomaksi 67 (41 %) elintarvikevälitteisessä ja kolmessa talousvesiepidemiassa. Uimavesivälitteisten epidemioiden raportointi alkoi vuonna 2012. Suomessa raportoitiin vuosina 2017–2019 neljä uimavesivälitteistä epidemiaa, joissa sairastui noin 200 henkilöä. Kolme epidemioista aiheutui noroviruksen ja yksi kampylobakteerin saastuttamasta uimavedestä tai uimarantaympäristöstä. Ulostevahingon saastuttamalla allasvedellä oli mahdollinen yhteys kylpyläympäristön epidemiaan. Jätevedellä saastunut luonnonvesi aiheutti yhden epidemian. Kahdessa uimarantaympäristöön liittyneessä epidemiassa uimaveden saastumisen syytä ei saatu selville.

Purpose: COVID-19 occurred at the end of 2019 and forced the world to change daily routines. Schools and offices were closed and needed to move to online mode. Educational technology (EdTech) aims to advance the learning results for students, foster individual approaches, and diminish teachers' burnout. The study aims to understand the impact of COVID-19 on business model innovation (BMI) at EdTech startups. Modern scholars show interest in researching firms that have various business models simultaneously. It is still unclear how business model diversification corresponds to its accomplishments. COVID-19 was a rapid and unexpected change. Hence, companies did not have much time to change their strategies and act on the spot. The level of the company's agility depends on many factors. For example, the area of operations and its size may affect the eagerness to shift dramatically. The study sheds light on the research gap on how agility and dynamic capabilities help companies to survive during crisis. Approach: The data was collected by reviewing the existing literature and conducting 17 semistructured in-depth interviews with 14 EdTech startups and three industry’s experts. To analyze qualitative data, the researchers utilized content analysis and MAXQDA 2020 software in which data was coded into 14 categories to find answers to the research questions. Results: There is no doubt that COVID-19 compelled the educational industry to utilize digital tools more actively than ever before. As a result, COVID-19 forced the EdTech industry to grow faster than expected. EdTech startups did not invent a new business model. They still use SaaS (Software as a Service) as a basis and charge users per specific time. Business model innovation (BMI) occurred in all segments of a business model. The main alteration happened in discovering parents as a new target audience and offer pricing plans for them. Second, EdTech startups accentuated their marketing efforts on the advantages of remote education and usability of the products at home. Lastly, EdTech startups focus on adjustability to hybrid learning environments, integrations with the existing platforms, and customer support for teachers and parents. As for the pricing plan, most EdTech startups provided their solution for free for a longer time than usual to support the educational community, increase awareness of the tool, and boost the user base. Implications: The study is beneficial for EdTech startups in the following ways. First, it allows them understanding how other startups from the same industry coped with the pandemic. Second, the study makes it possible for EdTech startups to start internal discussions on revisiting the business model and think about what should be changed. Concerning uncertain time as COVID-19 in the future, EdTech startups must always believe in their product and understand the target audience. peerReviewed

Koronapandemia sulki korkeakoulut keväällä 2020 hyvin nopealla aikataululla. Jyväskylän yliopiston kemian laitoksella siirryttiin etäopiskelujaksolle ja tehtiin nopea digiloikka etäopiskelun mahdollistamiseksi. Opiskelijoiden kokemuksia kevään 2020 etäopiskelujaksosta kartoitettiin kolmen eri kyselyn avulla. Kyselyiden tulosten perusteella kemian etäopetusta pyrittiin kehittämään nopealla aikataululla paremmin opiskelijoiden tarpeita vastaavaksi. Vastausten perusteella kemian opiskelijat pitivät kemian laitoksen etäopiskelun toteutustapaa pääosin onnistuneena. Etäopiskelujakson aikana haasteeksi nousivat opiskelijoiden omien opiskelutaitojen kehittäminen, kurssien sopivien työmäärien asettaminen ja yhteydenpidon aktivointi sekä opiskelijoiden että opetushenkilökunnan näkökulmasta. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Korkeakouluopintojen merkityksellinen aloitus antaa suuntaa niiden yleiselle sujuvuudelle. Yliopistojen alkuorientaatioviikoilla tai -kursseilla on täten suuri merkitys opintoihin integroitumiselle ja myös niiden jatkuvuudelle. Jyväskylän yliopiston kemian laitoksella alkuorientaatio on vuodesta 2007 lähtien järjestetty kahden opintopisteen arvoisena kemian perusopintokokonaisuuteen sisältyvänä Alkukeitos-kurssina. Kurssin tavoitteena on tukea kemian opiskelijoiden opintojen sujuvaa aloitusta ja opintoihin sitoutumista. Syksyllä 2020 Alkukeitos-kurssin järjestäminen aiheutti haasteita vallitsevan koronatilanteen vuoksi. Kurssin korona-ajan toimintamallin toimivuutta arvioitiin palautekeskustelujen ja Moodle-oppimisympäristön palauteosion avulla. Haasteista huolimatta kurssin suunnittelu- ja toteutustyö palkittiin aloittavien opiskelijoiden pääosin positiivisella palautteella. Haasteena osin verkko- ja pienryhmätoteutusta hyödyntäneessä orientaatiossa oli aloittavien opiskelijoiden ryhmäytyminen ja sitoutuminen opiskeltavaan aineeseen. nonPeerReviewed

Over the past few decades, extensively drug resistant (XDR) resistant Klebsiella pneumoniae has become a notable burden to healthcare all over the world. Especially carbapenemase-producing strains are problematic due to their capability to withstand even last resort antibiotics. Some sequence types (STs) of K. pneumoniae are significantly more prevalent in hospital settings in comparison to other equally resistant strains. This provokes the question whether or not there are phenotypic characteristics that may render certain K. pneumoniae more suitable for epidemic dispersal between patients, hospitals, and different environments. In this study, we selected seven epidemic and non-epidemic carbapenem resistant K. pneumoniae isolates for extensive systematic characterization for phenotypic and genotypic qualities in order to identify potential factors that precede or emerge from epidemic successfulness. Studied characteristics include growth rates and densities in different conditions (media, temperature, pH, resource levels), tolerance to alcohol and drought, inhibition between strains, ability to compensate pH, as well as various genomic features. Overall, there are clear differences between isolates, yet, only drought tolerance was found to notably associate with non-epidemic K. pneumoniae strains. We further report a preliminary study on the potential to control K. pneumoniae ST11 with an antimicrobial component produced by a non-epidemic K. pneumoniae. This component initially restricts bacterial growth, but stable resistance develops rapidly in vitro. peerReviewed

Tässä artikkelissa tarkastelen 1800-luvulla Suomeen uutena tartuntatautina levinneen koleran herättämää pelkoa turkulaisten sanomalehtien sekä aikalaislääkäreiden kirjoituksien kautta. Sanomalehtikirjoituksissa ihmisille jaettiin käytännön ohjeita epidemiaa vastaan ja pyrittiin hälventämään epäluuloja ja huhupuheita taudin ympärillä. Sen sijaan ja esimerkiksi Finska Läkare-Sällskapets -seuran julkaisut keskittyivät lääkäreiden väliseen keskusteluun siitä, miten epidemiaa tulisi parhaiten suitsia. Epidemian pelko alkoi jo ennen koleran saapumista Suomeen ja Turkuun, sillä taudin kulkua läpi Euroopan ja erityisesti sen leviämistä Venäjällä seurattiin lehdistössä tiiviisti kirjeenvaihtajien raporttien kautta. Kun kolera levisi Turkuun, kansalaisia ohjeistettiin muiden käytännön toimenpiteiden lisäksi myös olemaan pelkäämättä ja murehtimatta, sillä negatiiviset tunteet altistivat sairastumiselle entisestään. Ihmiset eivät kuitenkaan suhtautuneet epidemioihin täysin huolettomasti, mistä kertovat koleraa käsittelevät huhupuheet, joissa epäiltiin taudin johtuvan kaivojen myrkyttämisestä tai muista tahallisista toimenpiteistä. Lääkäreiden keskinäisistä kirjoituksista puolestaan välittyi usein optimistinen asenne ja usko tieteen kehittymiseen, mutta myös hetkittäinen epätoivo tilanteessa, jossa koleraan sairastuneen potilaan hyväksi ei ollut tehtävissä juuri mitään. Huoli ja turhautuneisuus rajautuivat kuitenkin lääkäreiden omiin keskustelukanaviin. Sanomalehdissä lääkäreiden ja virkamiesten toimesta julkaistut kirjoitukset korostivat toiveikkuutta epidemioiden keskellä. Tämä oli mahdollisesti myös reaktio epidemioiden herättämään pelkoon, joka nähtiin terveyttä uhkaavana tekijänä humoraalioppiin ja miasma-teoriaan perustuvassa lääketieteellisessä viitekehyksessä. Vaikka 1800-luvulla monet erilaiset epidemiat koettelivat Turkua, voidaan koleraepidemioita ja niiden herättämää pelkoa pitää ainakin osittain omaleimaisena ilmiönä. Tauti oli paitsi uusi ja vieras, myös erittäin raju. Epidemiat levisivät ja tappoivat nopeasti ja aikalaiset vertasivat koleraa jopa ruttoon. Tämä vaikutti kolerapelon kokemiseen sekä siihen, miten taudista kirjoitettiin.

Epidemioilla on lyhyen ja pitkän aikavälin taloudellisia ja demografisia vaikutuksia sekä yhteiskunnallisia seurauksia. Samankaltaisuuksistaan huolimatta epidemioiden lopputulokset ovat riippuvia tapahtumaympäristöistään – patogeenit saattavat vaatia hyvin erityiset olosuhteet levitäkseen ja tuottaakseen epidemioita. Historiallinen vertailu osoittaa, että yhteiskuntia muuttaneet suuret tartuntatautiepisodit (kuten musta surma) esiintyvät verrokkeina useammin kuin niiden yleistyvyys tai tyypillisyys puoltaisivat. Epidemiat saattavat haitata alue- ja makrotaloutta hyvinkin pitkällä aikavälillä, mutta tämä on riippuvaista sokkien kohdentumisesta ja laajemmasta taloudellisesta ympäristöstä. Kuolleisuuskriiseistä johtuvat pitkän aikavälin hyödyt eivät ole poissuljettuja, mutta ne – enemmän kuin pitkän aikavälin haittavaikutukset - ovat huomattavan tapaus- ja tilannekohtaisia nonPeerReviewed

Tässä kyselytutkimuksessa (N=1000) selvitettiin koronavirusepidemiasta johtuvien rajoitusten vaikutusta työikäisten (18-65 vuotta) suomalaisten kuluttajien käyttäytymiseen arjessa sekä koronarajoitusten vaikutusta heidän taloudelliseen tilanteeseensa ja koettuun hyvinvointiin. Lisäksi tutkittiin kuluttajien arviota kulutuksesta rajoitusten purkaannuttua. Tutkimustuloksista käy ilmi, että valtaosa vastaajista koki koronarajoitukset tarpeellisiksi. Vain harvat ajattelivat, että arkea rajoittavista määräyksistä, kuten kauppojen ja palvelujen aukiolojen rajoituksista tai liikkumisrajoituksista oli suurta haittaa. Miehet kokivat haittoja naisia yleisemmin. Liikkumis- ja matkustusrajoitukset haittasivat hieman enemmän Uudellamaalla kuin muualla Suomessa asuvia. Useimmat vastaajat kannattivat juhlien ja tilaisuuksien perumista kesän ja monet jopa syksyn osalta. Naiset olivat miehiä enemmän huolissaan lähes kaikesta koronaviruksen liittyvästä haitasta. Erityisesti nuoret olivat huolissaan koronavirusajoitteiden vaikutuksesta heidän omaan henkiseen hyvinvointiinsa. Myös huoli toimeentulosta ja työurasta korostui nuorten ja myös pienituloisten vastauksissa. Keskimäärin vastaajat olivat kuitenkin enemmän huolissaan Suomen talouden kuin oman taloutensa kehityksestä siitäkin huolimatta, että yllättävän moni ennakoi jäävänsä työttömäksi tai lomautetuksi lähiaikoina. Nuorten keskuudessa työttömyys oli vielä yleisempää kuin muilla ja moni oli menettänyt luvatun kesätyön. Taloutensa sopeuttamiseksi erityisesti yrittäjät velkaantuivat muita enemmän, ja työttömistä moni oli lahjoitusten ja ruoka-avun varassa. Toisaalta taas moni keskituloinenkin pystyi sijoittamaan osakkeisiin niiden hintojen ollessa alhaalla. Fyysisissä kaupoissa käyminen väheni koronarajoitusten vuoksi huomattavasti. Verkkokaupoista ostaminen yleistyi silti yllättävän vähän, mutta ostaminen painottui aiempaa enemmän elintarvikkeisiin ja ravintoloiden noutoruokapalveluihin. Erityisesti hyvätuloiset suosivat ravintolaruoan tilaamista kotiin. Kotimaisen verkkokaupan käyttäminen lisääntyi kuitenkin enemmän kuin ulkomaisten. Digitaalisten viihdepalvelujen käyttö oli korona-aikaan hyvin yleistä. Digipalveluiden tottumattomat käyttäjät lisäsivät muita enemmän verkko-ostojaan ja digitaalisten viihdepalvelujen käyttöä. Kulutuksensa nopeaan palautumiseen vähintään ennalleen uskoi vain noin kolmannes vastanneista. Merkille pantavaa oli, että monet uskoivat tulevaisuudessa ostavansa vähemmän tavaraa ja palveluja, koska ovat huomanneet tulevansa toimeen vähemmälläkin. Myöskään ulkomaanmatkailun nopeaan palautumiseen ei uskottu. Hyvätuloiset vastaajat olivat selvästi yleisimmin valmiita palauttamaan kulutustaan ennalleen. Monet vastaajista kaipasivat fyysisiä kauppoja ja erityisesti lähikauppoja ja aikoivat jatkossa panostaa niihin. Verkkokaupasta ostamisen sen sijaan yllättävän harva vastaaja arveli lisääntyvän. Erityisesti kiinalaisia verkkokauppoja ajateltiin jatkossa vältettävän. Monet vastaajat etenkin vanhemmissa ikäryhmissä aikoivat jatkossa ylipäätään välttää kiinalaisia tuotteita.

Gradussani 'Kun paikallinen saa globaalin fokuksen: Ebolan leviämisen narratiivit vuosina 2014 – 2015 Toronto Star -lehdessä' tutkin otsikon mukaisesti Ebolan leviämisen narratiiveja viimeisimmän Ebolaepidemian ajalta. Toronto Star on Kanadan suurin päivittäin ilmestyvä sanomalehti, jonka julkaisupaikka on Torontossa Ontarion provinssissa. Teoreettisena viitekehyksenä käytän Melissa Leachin vuonna 2008 kehittelemää temaattisten narratiivien kategorisointia verenvuotokuumeista (esimerkiksi Ebola ja Marburgin virus). Hänen kategorisointi sisältää seuraavat narratiivit: (1) Globaali uhka: Afrikasta nousevaa ruttoa vastaan taisteleminen, (2) Tappavat paikalliset sairaustapaukset: globaali nopea reagointi paikallisiin tapahtumiin, (3) Kulttuuri ja konteksti: paikallisen tiedon ja osaamisen hyödyntäminen, (4) Mysteerit ja kuolleisuus: ekologisen ja sosiaalisen dynamiikan huomioiminen. Näiden pohjalta graduni tutkimuskysymykset ovat vastaavasti (1) Millaiset leviämisen narratiivit Toronto Star esitteli vuosina 2014 – 2015? (2) Ketkä Toronto Star esitteli päätoimijoina Ebolaepidemian aikana vuosina 2014 – 2015? (3) Millaiset roolit päätoimijat saivat Ebolaepidemian aikana Toronto Star – lehden mukaan? Teoreettisena viitekehyksenä toimijoille käytän sekä Proppin (1968) että Sealen (2002) ajatusta siitä, että hyvä tarina sisältää niin sankareita, auttajia kuin vastustajia. Tarinan lopussa vastustajat häviävät ja sankarit voittavat. Terveyteen liittyvissä tarinoissa sairaus ja kuolema esitetään vastustajana. Sitä vastoin lääkärit ja hoitajat nähdään sankareina, sillä he yrittävät taltuttaa sairauden ja voittaa kuoleman. Tutkimuksessani käytän myös sekä Katzin, Kornbletin, Arnoldin, Liefin ja Fischerin (2011) että Brownin, Mackeyn, Shapiron, Kolkerin ja Novotnyn (2014) teorioita, jotka esittelevät toimijoita globaalin terveysdiplomatian kentällä. Kyseiset teoriat auttavat Ebola-alueen toimijoiden löytämisessä Toronto Starin artikkeleista. Aineistoni koostuu 97 relevantista Ebola-artikkelista, jotka on julkaistu Toronto Star lehdessä vuosina 2014 – 2015 ja kerätty ProQuest Central -palvelun avulla. Analyysini tulokset osoittavat, että Toronto Star esitteli seuraavat päänarratiivit: (1) Ebola globaalina turvallisuusuhkana, (2) Tappavat paikalliset sairaustapaukset ja hidas globaali reagointi tapahtumiin, (3) Kulttuuri ja konteksti: enemmän olisi pitänyt kiinnittää huomiota paikallisten osallistamiseen, (4) Ebolan vuosina 2014 – 2015 leviämisen taustalla pitkään jatkunut köyhyys ja vaillinnaiset terveydenhoitojärjestelmät Länsi-Afrikassa. Tämän lisäksi Guinean, Sierra Leonen ja Liberian terveysministeriöt ja maiden presidentit nähdään globaalin terveysdiplomatian ydintoimijoina. Sen sijaan YK-järjestelmän olennaiset toimijat, Kanadan hallitus, Kanadan ulkoministeri, Yhdysvaltain hallitus ja Yhdysvaltain presidentti nähdään monisidosryhmäisen globaalin terveysdiplomatian toimijoina. Lääkärit ilman rajoja, Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto, PHAC, CDC, terveydenhuollon työntekijät, sosiaalisen liikkuvuuden auktoriteetit, hautaustiimin jäsenet, paikalliset kyläpäälliköt, karanteeniviranomaiset, kansanterveyden asiantuntijat, viranomaiset, tutkijat, laivayhtiöt, lentöyhtiöt, lääkeyhtiöt ja yksityiset lahjoittajat nähdään epävirallisen globaalin terveysdiplomatian toimijoina. Ebola-tarinassa roolit eri toimijoille vaihtelevat uhreista sankareihin ja avunantajista avun vastustajiin. In my Master's Thesis 'When local gets a global focus: Ebola outbreak narratives in 2014 – 2015 in Toronto Star' I research Ebola outbreak narratives of the most recent Ebola outbreak. Toronto Star is Canada's biggest daily newspaper which is being published in Toronto, Ontario. As my theoretical background, I use Melissa Leach's (2008) categorization on thematic narratives related to haemorrhagic fevers (for example Ebola and Marburg virus). Her categorization includes: (1) A global threat: tackling the emerging plague out-of-Africa, (2) Deadly local disease events: the building of universal rapid response, (3) Culture and context: building positively on local knowledge, (4) Mysteries and mobility: taking long-term ecological and social dynamics seriously. Building on these, my research questions in this Thesis are (1) What kinds of outbreak narratives on Ebola were presented by Toronto Star during 2014 – 2015? (2) Who were presented as the main actors during the 2014 – 2015 Ebola outbreak by Toronto Star? and (3) What kinds of roles did the main actors receive over the outbreak period by Toronto Star? As a theoretical background for analysis of actors and different roles, I use Propp's (1968) and Seale's (2002) idea that a good story includes heroes, helpers and villains. At the end of a story, villains loose and heroes win. In the health-related stories, disease and death are being portrayed as a villain. Instead, doctors and nurses are seen as heroes because they are trying to tackle the disease and overcome death. I also use theories by Katz, Kornblet, Arnold, Lief and Fischer (2011) as well as by Brown, Mackey, Shapiro, Kolker, Novotny (2014) which introduce global health diplomacy actors. These theories help me to identify the main Ebola actors being presented in the research data. My research data consists of 97 relevant articles related to the Ebola outbreak published in Toronto Star in 2014 – 2015, collected through the database ProQuest Central. The results of my analysis indicate that Toronto Star represented the following main narratives: (1) Ebola as a global security threat, (2) Deadly local disease events and slow universal response, (3) Culture and context: more attention should have been given on how to include locals into the outbreak response and (4) The 2014 – 2015 Ebola outbreak as an outcome of long-lasting poverty and lacking health care systems in West Africa. Further, the analysis showed how the ministries of Health in Guinea, Sierra Leone and Liberia as well as the presidents of the three mentioned countries are considered as the core global health diplomacy actors. Instead, the relevant actors of UN system as well as the Canadian government, Canada's Minister of Foreign Affairs, the U.S. Government and the U.S. President are considered as multi-stakeholder global health diplomacy actors. Médecins Sans Frontières, International Federation of Red Cross and Red Crescent Societies, the Public Health Agency of Canada, Centers for Disease Control and Prevention (CDC), health care workers, social mobilization authorities, burial team members, local chiefs, quarantine officers, public health experts, officials, scientists, shipping companies, airline companies, pharmaceutical companies and private donors are considered as informal global health diplomacy actors. In the Ebola narrative, the roles for different actors vary from victims to heroes as well as from aiders to opposers.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, kuinka Suomen valtio ja eräät sanomalehdet ovat reagoineet lintuinfluenssan tuomaan uhkaan. Suomen valtion reaktioita tutkiessa aineisto koostuu kansallisesta varautumissuunnitelmasta influenssapandemiaa varten ja lehtien osalta aineisto koostuu Helsingin Sanomien, Turun Sanomien ja Aamulehden pääkirjoituksista. Reaktioita tutkin kööpenhaminalaisen koulukunnan turvallistamisen teorian kautta. Tarkoitukseni on selvittää näkyykö valtion toimista ja lehtien tavasta kirjoittaa lintuinfluenssasta, että ne olisivat turvallistaneet sen. Työni teoreettinen viitekehys koostuu kööpenhaminalaisen koulukunnan uudesta turvallisuusagendasta. Tämän valitsin sen vuoksi, koska kööpenhaminalainen koulukunta on haastanut perinteisen turvallisuuden käsitteen laajemmalla turvallisuuden käsitteellään. Tähän turvallisuuden käsitteeseen sisältyy myös se, että tartuntatautia voidaan pitää turvallisuusuhkana. Kööpenhaminalaisen koulukunnan turvallistamisen teoriaa voidaan pitää heidän tärkeimpänä saavutuksenaan. Turvallistamisella tarkoitetaan, että jostain asiasta tulee turvallisuuskysymys. Teoriassa mikä tahansa asia voidaan sijoittaa asteikolle ei-politisoidusta politisoituun ja edelleen turvallistettuun. Turvallistamisen teorialla on suuri merkitys tässä tutkimuksessa. Työni viitekehyksen tärkeimpänä lähteenä on Buzan Barryn, Wæver Olen ja de Wilde Jaapin vuonna 1998 julkaisema teos ”Security: A New Framework for Analysis”. Aineiston analyysimenetelmänä käytän teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Teorialähtöinen sisällönanalyysi nojaa johonkin tiettyyn teoriaan, malliin tai auktoriteetin esittämään ajatteluun. Tämä teoria on työssäni kööpenhaminalaisen koulukunnan turvallistamisen teoria. Analyysiyksiköksi olen valinnut ajatuskokonaisuuden. Näitä ajatuskokonaisuuksia etsin aineistosta muodostamani analyysirungon avulla. Analyysirunko on muodostettu turvallistamisen teorian avulla. Tärkeimpiä lähteitä analyysiosiossa ovat Tuomi Jounin ja Sarajärvi Annelin vuonna 2002 julkaisema teos ”Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi” ja Kyngäs Helvin ja Vanhanen Liisan artikkeli “Sisällön analyysi” Hoitotiede-lehdessä vuonna 1999. Tämän tutkimuksen päätulos on, että Suomen valtio ja sanomalehdet eivät ole turvallistaneet lintuinfluenssaa vaan politisoineet sen. Ne ovat sen sijaan turvallistaneet influenssapandemian, joka lintuinfluenssasta uhkaa muodostua. Tutkimuksesta selvisi, että Suomen valtio on ryhtynyt laaja-alaisiin toimenpiteisiin influenssapandemiavaaran vuoksi. Se on myös varautunut käyttämään sellaisia toimia pandemian sattuessa, jotka vaarantavat kansalaisten perusoikeudet. Varautumissuunnitelmassa keskityttiin lähes kokonaan suomalaisen yhteiskunnan toimintakyvyn säilymiseen, kun taas sanomalehdissä oltiin huolissaan myös muista maista, erityisesti kehitysmaiden tilanteesta pandemian sattuessa. Varautumissuunnitelma oli siis hyvin valtiokeskeinen, joka taas on suppean turvallisuuskäsitteen mukaista ajattelua. Näihin eroihin varautumissuunnitelman ja sanomalehtien välillä tulee kuitenkin suhtautua varoen, sillä aineistot ovat tyyliltään ja kooltaan erilaisia.