Search

The university church of Sweden is a religious organization that is active on 30 campuses towards higher education in the nation. The main objective of the or- ganization, which works on an ecumenical level, is to provide support for the staff and students at the universities and by doing so arrange activities and provide a listening ear towards the targeted group. The objective of the study is to provide knowledge about the organization from the perspective of inner secularization from Karin Johannessons point of view through the anthology inomkyrklig seku- larisering (2018) by studying the organizations physical activities. The method is based on a quantitative content analysis that covers approximately 1400 activities in 10 cities provided by the university church from Malmö in the south to Luleå in the north of Sweden. The goal is also to cover a time perspective of over 2.5 years to give the study a broad perspective on the activities. By doing so the study also covers what nature the activities have that is offered and how they differ from each other when it comes to a comparison, campus to campus. The result shows a complex image where approximately 2/3 of the activities provided is secular and the other third Christian in nature according through the lens of the theoretical framework. The organization differs a lot from city to city when it comes to most aspects regarding Christian and secular approaches. It also differs in activity level on Facebook and what kind of priorities the organization tend to have towards the student and staff population on each of the Universities.

In the town of Södertälje, a great number of ecclesiastical denominations are represented, a majority of which with roots in the Middle East. To a person attending several various Christian services at many different churches, the diversified ecclesiastical scene offers many similarities among the different denominations, as well as many differences between them. An obvious difference is the view of ministry. In the Church of Sweden women may be ordained, whereas this is not possible in the Chaldean-Catholic Church or the Syrian-Orthodox Church. This paper describes how some ordinary worshippers, members of the Chaldean-Catholic Church or the Syrian-Orthodox Church, look upon their own religious practices in view of the fact that they belong to minority denominations in a secularized society in which the Church of Sweden is the major church. This paper has a Theological as well as a Sociological perspective, since these two perspectives have a reciprocal effect on each other regarding the creating of identities of both informants and churches. An important aspect of this paper is the informants’ view of the relationship between priesthood and gender. It will be obvious that the informants’ opinions of who may be allowed to take Holy Orders depend more on the person’s eligibility than on gender, irrespective of traditions in their denominations. In spite of the fact that women are not ordained in either of the churches dealt with in this paper, the informants hold the view that this may change with time. Instead, they mean that this is one in a row of adaptations that should be carried out by their churches, in order for them to be able to continue to exist in Södertälje and to achieve an ongoing increase in numbers. However, the question of priesthood and gender is complicated, partly due to traditions in their home countries, but also since the bodies of men and women, respectively, are regarded differently in Orthodox theology, not least so in comparison with that, I Södertälje finns ett stort antal kyrkliga samfund representerade, flertalet med rötter i Mellanöstern. Det kyrkliga landskapet medför att det för den kyrkobesökare som rör sig i flera olika kyrkorum, är lätt att upptäcka många likheter mellan de olika kyrkliga samfunden, men också flera skillnader. En påtaglig skillnad är synen på prästämbetet. I Svenska kyrkan kan kvinnor vara präster, medan detta inte är möjligt i Kaldeisk-katolska kyrkan eller i Syrisk-ortodoxa kyrkan. Den här uppsatsen handlar om hur några vanliga gudstjänstdeltagare, medlemmar i Kaldeisk-katolska kyrkan eller Syrisk-ortodoxa kyrkan, ser på de egna kyrkotraditionerna och -praktikerna i ljuset av att vara minoritetskyrkor i ett sekulärt samhälle där Svenska kyrkan är majoritetskyrka. Uppsatsen har ett teologiskt såväl som ett samhällsorienterat perspektiv. Anledningen till det är att dessa två perspektiv har en ömsesidig påverkan på varandra beträffande informanternas - och kyrkornas - identitetsskapande. En viktig ansats i uppsatsen är vilken syn på relationen prästämbete och kön informanterna ger uttryck för. Uppsatsen visar att informanternas uppfattning om vem som kan vigas till präst är mer beroende av personlig lämplighet än av kön, oaktat att de kyrkotraditioner de tillhör säger något annat. Trots att kvinnor inte vigs till präster i någon av de kyrkor som uppsatsen belyser, menar informanterna att det på sikt inte alls skulle vara en omöjlighet. Det är istället en i raden av anpassningar som de menar att deras kyrkor bör göra, för att fortsätta att leva och verka i Södertälje och för att tillväxten av medlemmar ska vara god. Dock visar det sig att frågan om prästämbete och kön inte är okomplicerad. Det beror dels på traditioner från hemländerna, men också på att mannens och kvinnans kropp betraktas på olika sätt i ortodox teologi, inte minst jämfört med Svenska kyrkans teologi. I uppsatsen ger informanterna också uttryck för frågor som har väckts genom mötet mellan deras respektive he

Equmeniakyrkan bildades 2011 genom ett samgående mellan Metodistkyrkan i Sverige, Svenska Baptistsamfundet och Svenska Missionskyrkan. Svenska kyrkan och Svenska Baptistsamfundet har historiskt sett haft oförenliga dopsyner. Troendedopet i Baptistsamfundet kontra barndopet i Svenska kyrkan har varit en skiljelinje mellan de två samfunden. Syftet i denna uppsats är att undersöka denna skiljelinjes betydelse i de ekumeniska samtal som lett fram till överenskommelsen Ekumenisk överenskommelse mellan Svenska kyrkan och Equmeniakyrkan (2016). Hur har man i dessa samtal förhållit sig till skillnader i syn på dopet? Har det skett ett närmande mellan en baptistisk dopsyn och en svenskkyrklig? Vad har varit de mest kritiska frågorna i diskussionerna? Hur påverkar överenskommelsen kyrkornas praxis? Undersökningen har ett deskriptivt anslag. Primärmaterial är dokument som överenskommelsen med kommentarer, samtalsrapporter, avtal och remisser. Materialet har undersökts med fokus på kyrkornas syn på dop, tro, medlemskap och församlingssyn. Jag har också använt mig av litteratur om dopsyn och ekumenik. Inom Equmeniakyrkan är en vanlig väg till dopet, först erkänd tro sedan dop. Inom Svenska kyrkan är erkänd tro inte en förutsättning för dop, utan dopet uppfattas som trons förutsättning. På grund av förekommande skillnader i dopsyn och doppraxis förrättar enligt överenskommelsen 2016 respektive kyrka sina egna dop. Däremot fastställs uppfattningen att Kristus verkar i alla dop och man erkänner dop förrättade i den andra kyrkan. Svenska kyrkan tar avstånd från omdop och ingår inte samarbeten lokalt om omdop praktiseras. Intentionen i överenskommelsen är att den, trots teologiska skillnader mellan kyrkorna, ska främja en utveckling mot enhet vad gäller tro, dop och undervisning. Utgångspunkten är ett ideal om den världsvida kyrkans enhet och ett gemensamt uppdrag att verka i världen för fred och rättvisa. En slutsats i min undersökning är att skillnader i dopsyn alltjämt på lokal ni

Uppsats i Kyrko- och missionsstudier C.

The aim of this thesis is to investigate if the Lutheran heritage, represented by a comparison between early Lutheran writings and Luther’s source of inspiration Theologia Germanica, can provide a starting point for potentially unifying dialogues within Christian circles. The background of this pursuit of unity is the ecumenical problem of the seemingly opposite views of how faith and deeds relate to each other in the life of a Christian that can be found within the Lutheran tradition, and between Lutheranism and other Christian traditions. Since both Luther and Theologia Germanica are part of an Augustinian tradition I first examine how their theologies relate to and are to be understood in the light of St Augustine. This creates a foundation and preunderstanding for the following chapter, where Luther and Theologia Germanica are compared with reference to how they view the relationship between faith and deeds. The Lutheran writings that are used in the comparison are On the Freedom of a Christian and A Treatise on Good Works, since they were published close in time to when Luther first published Theologia Germanica. I argue that there are similarities in how Luther and Theologia Germanica view the relationship between faith and deeds, which can be summarized in a coherent teaching. According to this teaching, human deeds are unable to accomplish anything before God, and humans receive the light of faith from God. In relation to this light of faith the Christian person is and must remain passive and rest in God, through an ever-growing obedience of self-abandonment and surrender, where God becomes the only agent, and creates good deeds in the life of the Christian. This teaching about faith and deeds – which is present in the Lutheran heritage – is then related more broadly to views about the relation between faith and deeds in the Lutheran tradition. I here find that the teaching is compatible with several strands of the Lutheran tradition (though not all) and the

I takt med att allt fler personer som är kristna ifrån Mellanöstern har sökt sig till S:ta Ragnhilds kyrka i Södertälje, har ett oväntat dilemma uppstått för samfundet Svenska kyrkan lokalt. Många besökare har efterfrågat fromhetsuttryck som är vanliga i den kyrkotradition de kommer ifrån, till exempel i form av en skulptur föreställande Jesus, en vigvattenskål och krukväxter. Att korsteckna sig med välsignat vatten, att vidröra, omfamna och kyssa Jesus-skulpturen visar ett sätt att utöva sin tro, som också kan fungera som brobyggande mellan olika kulturer och kyrkotraditioner. Detta väcker frågor om identitet och maktstrukturer i kyrkorummet. Många kristna ifrån Mellanöstern lämnar krukväxter i gåva till kyrkorummet, de placeras på golvet i närheten av en ljusbärare. Ljusbärare är ett vanligt fromhetsuttryck i kyrkorum som är tillhöriga samfundet Svenska kyrkan. I S:ta Ragnhilds kyrkorum är ljusbäraren utformad som ett träd med nakna grenar. Det är skänkt av ett lokalt ordenssällskap, designat av en lokal silversmed och tillverkat i en lokal smedja. Det har en lokal prägel, och en tydlig lokal avsändare, i form av en plakett med ordenssällskapets namn på monterat på ljusträdet. Men den lokala kontexten i Södertälje har över tid förändrats. När arbetslaget i S:ta Ragnhilds kyrkorum i samråd med församlingsherden organiserar gudstjänster med textläsning på arabiska, som är modersmål för många i den gudstjänstfirande församlingen, har detta ibland tolkats som ett utmanande inslag. Att få höra Ordet på sitt modersmål, en luthersk idé och därmed en del av Svenska kyrkans identitet, har blivit upplyftande för många gudstjänstbesökare men provocerande för andra. Nu har arbetslaget i S:ta Ragnhilds kyrkorum att förhålla sig till dessa reaktioner. Utmaningen är att få samfundet Svenska kyrkans identitet att manifesteras i kyrkorumet S:ta Ragnhild på ett sådant sätt att den gudstjänstfirande församlingen, som består av kristna med rötter i flera olika kyrkotraditioner, känn

The results illustrate that there is a lack of reciprocal dialogue and respect between the churches at present. The Russian-orthodox church has chosen to disrupt its dialogue with the Swedish church due to disagreements regarding same-sex marriage. In the research, qualitative methods, such as interviews, were used to answer the research questions. Three main challenges to the continuation of an ecumenical dialogue are discussed in the theoretical section of the dissertation: goals, methods and responsibilities. The study shows that similar problems are faced by both churches.

Undersökningen tecknar bilden av vilka principer och överväganden som gjorts rörande fältprästverksamheten från 1900 fram till 2000-talet. Den skildra de konflikter som rört att även andra än präster i Svenska kyrkan kunde bli fältpräster och visar att den ekumeniska utvecklingen inom försvarsmakten inte löper parallellt med de ekumeniska samtalen mellan samfunden.

Paul F. Knitter on yhdysvaltalainen teologi, joka on tunnettu pluralistisesta uskontoteologiastaan. Sen lisäksi hän on katolinen kristitty ja buddhalainen munkki. Kirjassaan Withouth Buddha I could Not Be a Christian Knitter rakentaa identiteettiään ja muodostaa teologiaa kahden harjoittamansa uskontoperinteen kautta. Teos on luonteeltaan henkilökohtainen kuvaus, ei tieteellinen puheenvuoro. Tämän tutkimuksen tavoitteena on vastata kysymykseen, mikä on Knitterin uskonnollinen identiteetti ja miten hän muodostaa uskonnollista identiteettiään. Tutkimus liittyy uskontoteologian tutkimusperinteeseen, jossa tarkastellaan muita uskontoja koskevia teologisia käsityksiä sekä teologiaa, jota tehdään yhteydessä toisiin uskontoihin. Knitter itse toteaa identiteettipohdintansa edustaneen ja edustavan vertailevaa teologiaa. Kniter kuvaa pohdintaansa dialogina, jonka lähtökohtana on sisäinen konflikti. Knitter tuo esiin ongelmansa suhteessa kristinuskon tarjoamaan tulkintaan kaikkivaltiaasta ja muuttumattomasta Jumalasta, ihmisen kyvystä ymmärtää Jumalan olemus ja sanoittaa sitä sekä Jeesuksesta Jumalan Poikana ja pelastajana. Buddhalaisuuden avulla hän vertaa, peilaa, etsii vaihtoehtoisia vastauksia ja sanoituksia hänelle ongelmallisiin kristillisen opin kohtiin. Keskeiseksi uudistavaksi käsitteeksi Knitter nostaa buddhalaisen Thich Nhat Hahnin yhteyselämän käsitteen, jonka kautta hän tulkitsee kristinuskon Jumalaa. Yhteyselämä tarkoittaa kaikkien asioiden yhteyttä, läpäisevyyttä ja keskinäistä riippuvuutta. Knitterin teologisen metodin edellytyksenä on usko siihen, että uskonnolliset perinteet voivat syventyä ja rikastua toistensa kautta. Analyysini tukena käytän Hermans & Hermans-Konopkan dialogisen minän teoriaa, joka esittää, identiteetin muuttuvana prosessina. Ympäröivän todellisuuden arvot, uskomukset ja ideat määrittyvät mielessä keskinäisten suhteiden kautta ja luovat identiteettiä. Postmodernissa todellisuudessa globaali lokalisoituu Minässä ja muodostuu osaksi identite

”Ihmisen kohtalon iankaikkisuudessa ratkaisee se, mikä henki hänessä on”, kirjoitti vaikutusvaltainen ja myös pelätty maallikkosaarnaaja Heikki Saari Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) pää-ääneenkannattajassa, Päivämies-lehdessä, vuonna 21.2.1979. SRK-vanhoillinen herätysliike oli tuolloin syvässä kriisissä. Liikkeen sisäinen kuohunta hoitokokouksineen herätti huomiota myös ulkopuolisissa. Kriisissä näytteli keskeistä roolia henkiä ja henkivaltoja koskeva opetus, niin kutsuttu henkioppi. Myöhemmin SRK on sanoutunut irti henkiopista ja todennut sen harhaopiksi. On kuitenkin merkkejä, että se elää yhä liikkeen ruohonjuuritasolla. Tutkielmassani analysoin SRK-vanhoillisuuden henkiä koskevaa opetusta vuosina 1976-1979. Lähdeaineistonani ovat Päivämies-lehden kirjoitukset mainituilta vuosilta. Pyrin saamaan selville, mitä henkioppi pitää sisällään käsitteellisellä tasolla, millaisista opillisista ja historiallisista lähtökohdista se nousi ja miten se kytkeytyy SRK-vanhoillisen maallikkodogmatiikan kokonaisuuteen. Tämä auttaa ymmärtämään, miksi herätysliike ajautui 1970-luvulla niin syvään ja traumatisoivaan kriisiin. Päivämies-lehden kirjoitukset ovat tyyliltään käsitteellisesti epätarkkaa tunne- ja kokemuskieltä. Niiden analysoiminen vaatii poikkeuksellisen runsasta taustoitusta. Tästä syystä teen johdannon jälkeen katsauksen SRK-vanhoillisuuden tapahtumahistoriaan 1960- ja 1970-luvuilla. Se muodostaa kulttuurisen kontekstin, johon herätysliike reagoi henkiopin avulla. Tämän jälkeen selvitän SRKvanhoillisen maallikkodogmatiikan perusteita. Ne muodostavat henkiopin opillisen kontekstin. Sen jälkeen analysoin itse Päivämiehen henkiä ja henkivaltoja koskevaa opetusta. Lopuksi teen yhteenvedon ja johtopäätökset. Tutkimukseni osoittaa, että henkioppi kytkeytyy saumattomasti SRK-vanhoilliseen soteriologiaan, erityisesti seurakunta- ja vanhurskauttamisoppeihin. Liikkeen teologian ydin on ajatus uskovasta eräänlaisena persoonasakramenttina, joiden kautta Jumala te

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Said Nursin islamilainen käsitys armosta hänen pääteoksensa Risale-i Nurin (lyhyesti Risale) osassa Salamat. Tutkin työssäni, miten Nursi ymmärtää Jumalan armon ja miten armo ilmenee Nursin mukaan ihmisen elämässä. Selventääkseni Nursin armokäsitystä vertaan sitä luterilaiseen armokäsitykseen työni lopussa. Työni edustaa näin ollen vertailevaa uskontoteologiaa. Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Lähteenä käytän Said Nursin Risalea. Luterilaisen käsityksen selvittämiseksi käytän luterilaisia tunnustuskirjoja. Said Nursi (1877–1960) oli turkkilainen islamilainen teologi. Hän kirjoitti pääteoksensa, yli 6000 sivuisen Risalen vuosina 1926–1944 pääosin arestissa ja vankilassa ollessaan. Uskonnollisesti ja myös poliittisesti vaikutusvaltainen Nursi joutui 1920-luvulta alkaen Turkin sekulaarin hallituksen epäsuosioon ja vietti näin suuren osan elämästään vankeudessa. Nursi edustaa sufilaisvaikutteista sunnalaista islamia ja hänen hengelliset juurensa löytyvät turkkilaisesta madrasa-traditiosta eli Koraani-koululaitoksesta. Nursin ideologinen vastustaja oli hänen aikansa sekulaari, materialistinen ja ateistinen filosofia, jonka Nursi näki haasteena islamille ja johon hän pyrkii kirjoituksissaan vastaamaan. Jumalan armo on Nursin kirjoituksissa jatkuvasti esillä oleva teema. Nursin käsitys armosta on hyvin laaja. Tutkimukseni päätyy siihen, että Nursin armokäsityksen voi systemaattisesti jakaa neljään kategoriaan, jotka ovat luomisen armo, ontologinen armo, mystinen armo ja soteriologinen armo. Luomisen armo tarkoittaa käsitystä, jonka mukaan luomakunnan kauneus ja toimivuus ovat Jumalan armoa. Ontologinen armo tarkoittaa, että olemassaolo yleensä on Jumalan armoa. Mystinen armo tarkoittaa Jumalan läsnäolon ja rakkauden kokemista mystisessä rukouksessa. Soteriologinen armo tarkoittaa pelastukseen liittyvää armoa: Nursin mukaan ihminen pelastuu Jumalan armosta kadotukselta. Vertaamalla Nursin armon kategorioita luterilais

In this essay I have studied the how the Catholic Church have viewed other churches during history and how this changed during the Second Vatican Council. Through a discourse analysis of the document Unitatis Redintegratio I have studied how the Catholic Church themselves view this change and how to understand it through the catholic doctrine that new doctrines of the church cannot contradict previous doctrines. Before the Second Vatican Council viewed other Christian congregations as heretics without a chance of salvation. Through the different ecumenical councils of the church they have declared all those who held opposing views as anathemas. This changed in the Second Vatican Council and the document Unitatis Redintegratio. The Catholic Church know became open for a dialogue with the other churches. However, I argue that the basics have not changed, they still view themselves in the document as the only true church. In the document they also hold the belief and goal that other Christians should join them.

Artikeln ger en ytterst kortfattade översikt över pentekostalismen i Sverige och i världen, dess inledning i Los Angeles 1906 med starka krav på jämlikhet och jämställdhet mellan svarta och vita, mellan män och kvinnor och mellan människor från olika sociala grupper, dess spridning i Sverige som en överkonfessionell rörelse, dess splittring, vidare utveckling och ställning i dag. Några korta kommentarer om den internationella pentekostalismen och dess olika uttryck avslutar artikeln.

Tässä tutkielmassa tavoitteena oli selvittää asiakirjassa The Evangelical Roman Catholic Dialogue on Mission 1977–1984 (ERCDOM) esiintyvää ilmoituskäsitystä. ERCDOM keskittyy lähetysteologian hahmottelun ympärille. Dialogin tärkein motiivi oli selvittää yhteisen todistamisen mahdollisuutta ja edistää ymmärrystä lähetystyön luonteesta. Asiakirjassa ei tavoiteltu ekumeenista yhteyttä, vaan se on luonteeltaan opintoraportti käydystä keskustelusta. ERCDOM:sta suurin osa liittyy ilmoituskäsityksen ympärille. Asiakirjan mukaan ilmoituskäsityksellä on selkeä yhteys lähetysteologian määrittelemiseen ERCDOM:ssa tätä perusteltiin vetoamalla siihen, että lopulta kysymys on auktoriteetista; mikä on Jumalan ilmoituksen auktoriteetti suhteessa ihmisiin, ja kenellä on oikeus tulkita ja opettaa Raamattua. ERCDOM:ssa näkemyserot evankelikaalien ja roomalaiskatolilaisten välillä näkyivät selvimmin kysymyksissä koskien magisteriumia ja kirkon traditiota. Oleellinen havainto oli se, että sekä evankelikaalit että katolilaiset korostivat seurakuntayhteyttä oikean esiymmärryksen takaajana ja oikeana raamatuntulkintaympäristönä.

When Nathan Söderblom became archbishop in 1914 he substantially altered and extended the office of archbishop. This study deals with how and why the office of archbishop has changed from Söderblom’s incumbency down to the introduction of an assistant bishop in the archdiocese in 1990. Is the archbishop mainly a diocesan bishop with some duties on the national level or is the archbishop mainly the primate with minor tasks in the diocese? The latter view has prevailed and the archbishop’s business as primate has come to be regarded as the most important. During the period studied seven archbishops have served in Uppsala. Their ex officio positions, their archiepiscopal arenas, are examined to find out how they shaped their office. Different leadership styles are uncovered and the archbishops’ differing performance and characteristics are examined. These ranged from expansion and renewal (Nathan Söderblom), cautiousness and withdrawal (Erling Eidem), restoration and consolidation (Yngve Brilioth), uniting and dividing (Gunnar Hultgren), institutionalisation and internationalization (Ruben Josefson), ecumenism and peace work (Olof Sundby), and expansion and clarification (Bertil Werkström). In this way the study also gives a comprehensive view of the 20th century Church of Sweden debates and conflicts. The study also covers formal changes that have been introduced to the office of archbishop. The concepts of fields, capital and habitus are used to analyse the patterns and structures of the office during the decades studied. The social position of the archbishop became stronger during the period while the formal position became weaker. The archbishop of Uppsala is since the Reformation the foremost representative and spokesperson of the Church of Sweden.

Tre frågeställningar kring mångkultur och identitet inom de ortodoxa kyrkorna i Sverige tas upp: frågor om ekumenikens roll, mångspråkighets. och översättningsfrågor, samt frågor som har med identitet och relation till olika nationella sammanhang att göra. Livet i diasporan kan också förstås som en förebild för det som är en kristen identitet.

Sola fide -periaate on korostunut Lutherin teologiassa näihin päiviin asti. Uskon merkityksen korostaminen johtuu osittain ehkä siitä, että Luther itse halusi tehdä pesäeron vallitsevaan roomalais-katolisessa kirkossa vallitsevaan skolastiseen oppiin, jonka mukaan ihminen voisi omilla teoillaan vaikuttaa omaan pelastumiseensa. Uskon ja sola fide -periaatteen merkitystä väheksymättä voidaan kuitenkin sanoa, että myös teot ovat osa Lutherin käsitystä pelastuksesta. Tutkielmassani selvitän uskon ja tekojen suhdetta Lutherin pelastuskäsityksessä ja lähestyn aihetta kysymällä otsikon mukaisesti millainen ihminen pelastuu. Käytän päälähteinäni kahta Kirkkopostillan kolmannesta osasta löytyvää saarnaa, joiden evankeliumitekstit lopun ajoista. Sivulähteinä käytän muuta Lutherin omaa tuotantoa. Tutkielman metodi on systemaattinen analyysi. Lähtökohtana Lutherin pelastuskäsitykselle voi pitää sitä, että ”kristitty” pelastuu. Lutherin käsitys kristitystä on kuitenkin monitahoinen. Hän jakaa ihmiset kristittyihin ja ei-kristittyihin, joista ei-kristittyjen kohtalo on tuomio jo maanpäällisessä elämässä. Ei-kristittyjä ovat esimerkiksi pakanat, muiden uskontojen edustajat sekä evankeliumin vastustajat. Kristityt Luther jakaa kahteen osaan: oikeisiin ja vääriin kristittyihin. Väärät kristityt, eli ulkokultailijat Luther jakaa edelleen kahteen osaan: laiskoihin ja ylpeilijöihin. Molemmat halveksuvat omalla tavallaan Kristuksen sovitustyötä ja armoa, eivätkä kykene nöyrtymään Jumalan edessä. Lutheria voikin tulkita siten, että usko on Kristukseen hallintaan antautumista. Kuitenkin sekä oikeat että väärät kristityt ovat taivaan valtakunnassa. Taivaan valtakunta on hengellinen, evankeliumin toteutumiseen ja Jumalan rakkauteen perustuva, valtakunta maan päällä. Lutherin valtakuntaoppi tulee erottaa hänen regimentti- ja kirkko-opistaan, sillä vaikka taivaan valtakunta onkin kristittyjen yhteisö, se on myös täysin riippumaton mistään ajallisista määreistä. Taivaan valtakuntaa voidaan pit

Kristillisen Kirkon hajaannus eri kirkkoihin on Raamatun mukaan väärin. Kirkkojen Maailmanneuvosto on pyrkinyt löytämään koko olemassa olonsa ajan ykseyttä eri kirkkokuntien välille. Yhtenä tällaisena suurena saavutuksena on Limassa vuonna 1982 hyväksytty asiakirja (BEM-dokumentti). BEM-dokumentti saavutti eri kirkkojen parissa erittäin suuren huomion. Vaikka anglikaanisella ja luterilaisella kirkkoperheillä on ollut aina läheinen yhteys, ei virkojen suhteen ole löytynyt ennen BEM-dokumentin laatimista yhteistä näkemystä. Englannin kirkolla ja Pohjoismaiden luterilaisille kirkoilla on ollut 1900-luvulla sopimuksia kasteesta ja ehtoollisyhteydestä, mutta sopimukset ovat olleet suppeita vailla laajempia teologisia perusteluita. Suurin erottava kysymys on ollut virkateologia. Anglikaanit ovat aina painottaneet historiallisen piispuuden merkitystä, kun luterilaiset ovat puhuneet sanasta ja sakramenteista. Apostolisuuden käsitteen laajentaminen BEM-dokumentin mukaisesti mahdollisti vuonna 1987 Niagarassa pidetyn neuvottelun, jossa saatiin laadittua yhteinen näkemys apostolisesta seuraannosta ja kaitsennan virasta tätä toteuttamassa kummassakin kirkossa. Välittömästi Niagaran raportin julkistamisen jälkeen alkoivat Britannian ja Irlannin anglikaaniset kirkot ja Pohjoismaiden ja Baltian luterilaiset kirkot konsultaatiot lähemmästä ykseydestä Näiden neuvotteluiden tuloksena syntyi Porvoon yhteinen julkilausuma. Siinä sopimusosapuolet hyväksyvät toistensa kasteen päteväksi, sallivat ehtoollisvierailut ja virkojen vaihdon kirkkojen välillä. Julkilausuma on merkittävin Suomen evankelisluterilaisen kirkon kannalta hyväksytty ekumeeninen asiakirja. Pro gradu -työssäni keskityn apostolisuuden käsitteeseen. Vaikka yleensä kaikki kristilliset kirkot yhtyvä Nikean uskontunnustukseen, ei apostolinen traditio tarkoita kaikkialla samaa. Käytän lähteinä kolmea eri asiakirjaa (BEM-dokumentti, The Niagara Report ja Porvoon yhteinen julkilausuma). Tarkastelen niiden välisiä yhteyksiä ja la

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella helluntailaista näkökulmaa kristityksi tulemiseen helluntailiikkeen ja katolisen kirkon (HE – KK) välisten neuvotteluiden viidennellä kierroksella esiteltyjen helluntailaisten osanottajien esitelmien pohjalta sekä vertailla niitä dialogin neuvotteluiden loppuraporttien tekstien kanssa. Tutkimuksen sisältöön kuuluu sekä valtaosaltaan julkaisemattomien tekstien esittely sekä huomioiden teko HE – KK dialogiin osallistuneiden helluntailaisten tavasta kirjoittaa teologiaa sekä väittämien että niiden argumentoinnin kautta. Havainnointi on rajattu erityisesti seuraavien kahden tekijän tarkasteluun. 1. Kokemuksellisuuden asema teologisena painotuksena 2. Suhde oppiin ja opillisuuteen Tutkimuksen taustana on esitelty helluntailaisuuden historiasta seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet liikkeen ekumeenisiin suhteisiin sekä näiden kehitykseen. Tämän lisäksi tarkastelen näiden kahden hyvin erilaisen kirkkokunnan välistä dialogia sekä neuvotteluiden että dokumenttien luonteen näkökulmasta. Sekä dialogiprosessissa itsessään että dokumenttien luonteessa on nähtävissä yhtäältä osapuolten erilainen kirkollinen traditiopohja ja toisaalta ne pyrkimykset ja odotukset, joita osapuolilla on käynnissä olevaa dialogia kohtaan. HE – KK dialogin viidennen kierroksen otsikko käsittelee kristityksi tulemista. Jokaisen neuvottelutapaamisen otsikko käsittelee eri näkökulmaa tai osa-aluetta siitä prosessista, jonka ihminen käy läpi kasvaessaan kohti seurakunnan täysivaltaista ja aktiivista jäsenyyttä. HE – KK dialogin viidennen kierroksen helluntairyhmän kirjoittajina ovat toimineet seuraavat henkilöt. Listassa on myös mainittuna myös esitelmän otsikko sekä tapaamisajankohta. 1. Ronald Kydd: Kristityn initiaatio ja Pyhän Hengen kaste, helluntailainen näkökulma, (1998) 2. Thomas D. Pratt: Helluntailainen näkökulma uskoon ja kristityn initiaatioon, (1999) 3. Harold Hunter: Usko ja kristityn initiaatio: Patristinen kirjallisuus, helluntailainen näkökulma, (19

1900-talets sista fyra decennier innebar stora förändringar för kyrkorna i såväl globalt som lokalt perspektiv. Två rörelser inom kristenheten spelade stor roll för utvecklingen: den ekumeniska rörelsen och den karismatiska rörelsen. Mötet mellan de etablerade kyrkorna och framför allt den karismatiska förnyelserörelsen var inte enkelt. Tonläget mellan dem var tidvis högt. Under 1980- och 90-talen skadades relationer mellan både människor och organisationer vid sådana möten. Förutom personlig och kollektiv sorg har detta inneburit en dränering av resurser. Denna studies syfte är att utifrån ett ecklesiologiskt perspektiv undersöka vad som sker i mötet mellan en förnyelserörelse och kyrkorna i en lokal ekumenisk kontext, samt under vilka förutsättningar mötet leder till enhet eller splittring. De aktörer som studien intresserar sig för är (1) förnyelserörelsen med dess företrädare, (2) församlingarna med dess ämbetsbärare, samt (3) samfundsledningar och -ledare på stifts-, distrikts- och nationell nivå. I studien söks mönster i deras handlande, samt vilka konsekvenser dessa får för mötet mellan förnyelserörelsen och de etablerade kyrkorna på orten. Aktörernas förmåga att bedriva ett aktivt försoningsarbete förefaller vara en viktig faktor när det gäller sambandet mellan förnyelserörelser, splittring och enhet. Ett delsyfte är därför också att undersöka förutsättningarna för och förekomsten av försoningsprocesser, samt vilken metodik som använts. Studien görs utifrån ett lokalt ekumeniskt perspektiv på förnyelserörelsens möte med kyrkan. Explicit undersöks den ekumeniska utvecklingen i Uddevalla i mötet med främst den karismatiska förnyelserörelsen under tidsperioden 1975-2000., During the last four decades of the 1900’s, the churches in Sweden faced major changes, both from a national and a local perspective. Two movements within Christianity played a major role in this development: the ecumenical movement and the charismatic movement. The encounters between the established churches and, in particular, the charismatic renewal movement was, however, not always friction-free. At times, they were quite belligerent. As a result, many relations between people and organisations were damaged, during the 80’s and 90’s. In addition to personal and collective grief, this implied a significant drain of resources. The aim of this study is to examine, from an ecclesiological perspective, what happens in the encounter between a renewal movement and churches in a local ecumenical context, and to highlight under what conditions these meetings lead to unity and division, respectively. The actors of interest to this study are (1) the renewal movement with its upholders, (2) the churches, with its ministers, and (3) leaders at district and national levels. The aim is to find patterns in their behaviour, as well as the consequences of these for the encounters between the renewal movement and the established churches in the area. The participants' ability to engage in active reconciliation appears to be an important factor, determining the direction of the correlation between renewal movements in relation to division and unity. A part of the aim is therefore also to examine the conditions and the occurrence of reconciliation processes, as well as the methodology used. The study is made from a local ecumenical perspective on the meeting between the renewal movement and the church. More specifically, the ecumenical development in Uddevalla, during its meeting with the charismatic renewal movement the years 1975-2000, is examined.

During the past decades, there has been a struggle for land reform in Brazil among poor farmers and rural workers. The Catholic Church, along with some other churches, has been part of this, through the "Commissao Pastoral da Terra" and the base communities linked to the liberation theology movement. The political and theological context has changed in many ways since the emersion of liberation theology in the late 1960s. Over the years the churches separately have published various documents addressing the issue of land and in 2006 bishops and pastors from four churches (Catholic, Anglican, Lutheran and Methodist) signed and ecumenical document called "Os pobres possuirao a terra" (The Poor Will Own the Land). This thesis aims to study the theology of that document, focused on how the concepts of life and death are used in its argumentation. A system-immanent analysis is used, in which some of its closest context is also taken into account. Life and death are very central to the theology developed in "Os pobres possuirao a terra". The dualism of the God of Life, Creator and Lord of the lands, on the one hand, and the poor people suffering from problems caused by greed and the so-called idolatry of the market - that is, sin and death - on the other, serve as the main basis for the theology. The purpose of the church is to interpret the society and address the needs so that the poor and all creation may have life in abundance. There are several similarities with liberation theology, as well as with some leftish ideas, though it is not mentioned, but rather more traditional theological authorities. The bishops find new liberalism and industrial agriculture the biggest problems facing the countryside of today´s Brazil.

This essay examines the using of consensus method for decision making within the World Council of Churches (WCC) and the process that led to the decision to adopt its usage. The main question of my essay is why the method was introduced to the WCC and what motives lay behind its introduction. Other questions are how the consensus method works; both in theory and in practice, and what the predecessors and prototypes for the method are. The consensus method belongs to a broad Christian tradition of spiritual discernment and spiritual decision making. The New Testament, in particular Acts, gives examples of decision making in the early church which show that discerning God's will was considered essential. However the most influential model for the consensus method have been the decision making process of the Religious Society of Friends or Quakers, and also the consensus model of the Uniting Church in Australia. The Quaker Business Meeting main focus is on the discernment of God's will through silence and listening and thus reaching unity or the sense of the meeting. There are also ways of dealing with dissenting voices in a respectful way. The Uniting Church model is more regulated and formal than the Quaker practice but the principles are basically the same. Other examples of Christian traditions of consensus and discernment are Jesuits, Anabaptists and The Theology of Sobornost within the Russian-Orthodox tradition. The work and process of the Special Commission on Orthodox Participation has been crucial to the adoption of the consensus method within the WCC. Orthodox member churches have experienced long term dissatisfaction with theological developments of the WCC and a feeling of being a part of a constant minority. The consensus method was preferred by the Commission at an early stage in the process and was promoted by Orthodox members, but also by Quakers and members of the Uniting Church in Australia. Important parts of the theology of consensus are about buil

The purpose of this essay is to shed light upon the ecumenical work that has been done between the Church of Sweden and the Mission Covenant Church of Sweden. The recent years of work have led to a recommendation for a certain degree of fellowship to be established between those churches. This proposal as well as other documents are analysed in the essay from an ecclesio-logical point of view, to find out how the Church of Sweden looks upon itself in meeting another church. To structure the material, the essay has been subdivided into seven parts that is related to ecclesiology. In those seven chapters the positions of the Church of Sweden and the Mission Covenant Church of Sweden are given individually as well as in common. Questions like the im-portance of dioceses, local congregations or parishes and the national level are described. These issues all seem to relate to the structure of the ordained ministry. The different structure of the ordained ministry in the churches is not just about function but about essence and question of the sacramentality of the orders. The understanding of baptism as an incorporation into the church makes up a serious problem due to the sometimes occurring re-baptism of adults who have been baptised once as a child. This also has a certain relation to the issue of confirmation. The theology of the Eucharist raises no problems at first sight, but with regard to the administra-tion, problems emerge. In relation to service as well as communion in the local congregation there seems to be a convergence between the two churches. Both accentuate openness for others and the intention to serve the world, but this does not exclude the mystical and sacramental di-mension. The individual confession of faith is less emphasized in favour of the common confes-sion of the church. The sacramental, mystical and serving communion which is characteristic of the church is constituted by the Word and sacraments, handed over by people in ordained minis-try.

kortbiografi över Paul Nicolay, känd internationell evangelist och studentledare, hemma från Petersburg och Viborg. PN kom från en känd internationell adelsfamilj och gick så småningom in i ett aktivt kristet lekmanna ansvar inom olika sektorer av kristen verksamhet både nationellt och internationellt.

The article is part of the volume of 20th century church history of Sweden. It describes the missionary organizations from 1910, when the International Missionary Council was founded. In 1922 the Swedish Missionary Council was constituted. The missionary organizations of Sweden worked ecumenically and most of them were in the mainstream. Leading missiologists became professors of missiology from 1930 in Uppsala. Academics and activists joined in the missionary purpose. Ethiopia, South Africa, the Congo have been major countries for Swedish mission agencies. The Pentecostals of Sweden made pioneering endeavours in Brazil and Burundi.

Nathan Söderblom var ett levande band mellan Europas folkkyrkor, en andes budbärare, som blev hörd och förstådd överallt och genom vilken människor från skilda världar lättade upp sitt hjärta för varandra. Hans stora tanke: fred och samförstånd svarade mot den längtan, som växt sig så stark i efterkrigsårens splittrade värld, och dock förefaller det omöjligt att avgöra, om det var hans idéer, som fäste världens uppmärksamhet på hans person, eller om det inte snarare var den gåtfulla makten hos denna märkliga personlighet, som förde den ekumeniska tanken till seger. Han vann snart nog en erkänd ställning som en av protestantismens ledande personligheter, och hans namn blev till sist ett av de få stora som världen känner. Eftersom hans starka personlighet ligger i grund för hans ekumeniska verksamhet, säger jag några ord om Söderblom som person. Det som lockade mest var hans enkelhet. Han hörde inte till dem som blir uppblåsta av sina värdigheter. Alla som träffade honom trodde att han var lycklig och harmonisk människa. Ensam utkämpade han sin själsnöd. Han var ett stöd för många, och han var ett stöd för sig själv. Och hela sitt liv blev han en sökande och forskande ande, samtidigt som han ägde en djup inre fromhet och gudsförtröstan.

Archbishop Olof Sundby of Uppsala took during the cold war an initiative to call together 160 church leaders of protestant, anglican, catholic, orthodox and oriental orthodox tradition. The name of the conference in Uppsala 1983 was Life and Peace. They issued a statement on peace and a ban on nuclear weapons. They should be abolished within five years. One soncrete result of the conference was the creation of the Life&Peace Research Institute in Uppsala.