Search

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella korkeakoulujen strategioista nousevia merkityksiä suhteessa pedagogiseen johtamiseen erityisesti ekososiaalisen sivistyksen ja kestävyysosaamisen näkökulmista. Aineistona tapaustutkimuksessa on kahdeksan suomalaisen korkeakoulun strategiaa, ja aineiston analyysi on tehty temaattisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen viitekehyksen muodostavat laaja pedagoginen johtaminen korkeakoulussa, ekososiaalinen sivistys ja kestävyysosaaminen. Tutkimuskysymyksenä on, millaisia tavoitteita ja merkityksiä korkeakoulun strategia ilmaisee kestävyyttä ja ekososiaalista sivistystä edistävälle pedagogiselle johtamiselle. Pohdimme myös lopuksi, millaisiin kestävyysosaamisen sekä ekososiaalisen sivistyksen vaatimuksiin pedagogisen johtamisen keinoin tulisi vastata. Tutkimuksen tuloksena syntyi jäsentely korkeakoulujen strategioiden ilmaisemista merkityksistä suhteessa ekososiaaliseen sivistykseen, kestävyysosaamiseen ja pedagogisen johtamisen tavoitteisiin. Strategioista löytyi laajan pedagogisen johtamisen viitekehyksen sekä ekososiaalisen sivistyksen ja kestävyysosaamisen näkökulmista paljon merkityksiä, mutta strategiassa ne on usein ripoteltu läpileikkaavasti erilaisten strategisten tavoitteiden alle. Varsinaisiin strategioiden kestävyystavoitteisiin oli liitetty hyvin vähän suoraan pedagogiseen johtamiseen liittyviä tavoitteita., The aim of the case study was to examine the significance of higher education strategies in relation to pedagogical leadership, especially from the perspectives of eco-social education and competencies in sustainability. The material in this study is strategies of eight Finnish higher education institutions. The analysis of the material has been carried out by means of thematic content analysis. The theoretical framework and key concepts of this study are broad pedagogical leadership at higher education institutions, eco-social education and competencies in sustainability. The research question was: What are the objectives and meanings of the higher education institution's strategy for pedagogical leadership that promotes sustainability and eco-social education? We also bring out as conclusions what intentions for sustainability and eco-social education should be completed through pedagogical leadership. As a result, study shows a structure for the significant elements in the strategy of higher education in relation to eco-social education, competencies in sustainability and pedagogical leadership objectives.

Heritage education is configured as an ideal framework for the treatment of socio-environmental problems relevant to modern society. To this end, it is essential that teachers can develop proposals in the classroom that promote critical thinking and the eco-social education of their students, based on innovative and experiential methodologies. For this reason, initial teacher training must ensure that future teachers acquire these innovative tools. Thus, the aim of this work is to identify the conceptions of student teachers in initial teacher training regarding gamification as a teaching methodology to address controversial heritage. To achieve this, a questionnaire has been designed with questions about heritage, controversy, and educational gamification, which was given to 235 students (M = 60; F = 175) taking their primary education degrees at different Spanish universities. To guide the design of the research instrument and analyze the results, a system of categories was developed and the SPSS data processing program was used. The first results show that, even though students in initial teacher training think that they do have a predisposition to use gamification to work around controversial heritage in class, they lack the knowledge of methodological strategies and gamified educational activities, which suggests a dearth of training on these issues in the primary education degree courses.

Kestävän tulevaisuuden välttämätön edellytys on, että omaksumme edistyskäsityksen, jossa hyvää elämää tavoitellaan yhden planeetan rajoissa. Tässä artikkelissa etsimme ratkaisua rakenteelliseen dilemmaan, jossa koulutuksen tehtäväksi asetetaan samanaikaisesti olemassa olevaa kulttuuria toisintava sosialisaatio ja kokonaisvaltaisen yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaaminen. Tunnistamme keinoja, joiden avulla koulutusorganisaatiot voivat omaksua tarkoituksekseen yhteiskunnan uudistamisen ja kestävän tulevaisuuden rakentamisen. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin sekä perusopetuksen ja lukioiden opetussuunnitelmien perusteisiin tullut ekososiaalinen sivistyskäsitys luo uudistavalle oppimiselle kasvatusfilosofisen perustan. Oppimisen tasojen teoriasta (Bateson 1972; Sterling 2003) on johdettavissa viitekehys, jonka avulla on mahdollista tarkastella koulutusorganisaation paradigman muutosta olemassa olevaa toisintavasta orientaatiosta kohti tulevaisuutta ennakoivaa ja yhteiskuntaa uudistavaa orientaatiota. Tunnistamme orientaatioiden toteutumisen tunnusmerkeiksi ja paradigman muutosta vahvistaviksi tekijöiksi koulutusorganisaation suhteen yhteiskuntaan, organisaatiosta nousevan eli emergentin uudistumisen sekä organisaation tulevaisuusorientaation ja oppimiskäsityksen. Viitekehyksemme havainnollistaa, kuinka transformatiivisuus laajenee yksilön oppimisesta yhteisölliseksi sosiaalipedagogiikaksi, joka kumuloituu uudistavien kumppanuuksien kautta yhteiskunnalliseksi muutokseksi., A necessary precondition for a sustainable future is adopting an ideal of progress in which the aspiration to a good life is obtainable within the limits of one planet. In this article we search for a solution to a structural dilemma in which socialisation and reproduction of our prevailing culture and a comprehensive transformation of society manifest simultaneously as targets for education. We identify the means through which educational organisations can adopt a mission of societal transformation and construct a sustainable future. From the perspective of philosophy of education, the concept of eco-social education, introduced in the Finnish core curricula for early childhood and care, basic education, and general upper secondary education, provides a basis for transformative learning. Based on the theory of levels of learning (Bateson 1972; Sterling 2003), a framework can be derived making it possible to examine the paradigm shift of educational organisation from a reproductive orientation towards forecasting and transformative orientations. We identify an organisation’s relationship with its operational environment, emergence, future orientation and conception of learning as characteristics for these orientations and as central factors of change. Our model describes how transformative learning extends from individual learning into collective social pedagogy, which further accumulates as societal change through transformative partnerships.