Search

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten moniammatilliset yhteistyötahot asemoidaan esi- ja perusopetuksessa laadituissa oppimisen ja koulunkäynnin tuen asiakirjoissa. Tutkimusaineisto koostui 114 oppimissuunnitelmasta ja henkilökohtaisesta opetuksen järjestämistä koskevasta suunnitelmasta (HOJKS), jotka analysoitiin diskurssianalyyttisesti. Tutkimustulokset osoittivat, että yhteistyötahot asemoitiin asiakirjoissa viiteen eri positioon: äänetön läsnäolija, täydentävä tuentarjoaja, asiantuntija, auktoriteetti ja kumppani. Moniammatillisen yhteistyön kirjaaminen vaihteli pedagogisissa asiakirjoissa, eivätkä yhteistyötahojen vastuiden kirjaamiselle valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa määritellyt tavoitteet täyttyneet kaikissa asiakirjoissa. Asiakirjojen laadun varmistamiseksi varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen opettajien tietoisuutta asiakirjojen hyödyistä ja vaikuttavista kirjaamisen tavoista olisi lisättävä. Lisäksi kirjaamista raamittavien lomakepohjien olisi hyvä ohjata opettajia yhteistyötahojen vastuunjaon sekä tuen tarjoamiseen ja pedagogisiin ratkaisuihin liittyvien sopimusten yksityiskohtaiseen kirjaamiseen. This study aims at examining the positioning of various specialists in the learning and school attendance documents drawn up from pre-primary and basic education. The research data consisted of learning plans and individual education plans (IEP) (N=114) which were analysed through discourse analysis. The specialists were positioned into five different positions: voiceless attendees, complementary support providers, experts, authorities and partners. The practices of documenting multiprofessional collaboration were varied, and the documents did not always follow the principles or goals of documentation defined in the national curricula. To improve the quality of the documents, it is necessary to increase teachers’ awareness of the benefits of documentation and efficient ways of documenting. In addition, the forms of the learning plans and IEPs should lead teachers into documenting, as much in detail as possible, the responsibilities of the team members of multiprofessional collaboration as well as the agreements on the support and pedagogical solutions. peerReviewed

Software applications and services are essential parts of our daily lives. In today’s vibrant and rapidly changing business world, ensuring the quick delivery of quality software is important. Agile software development (ASD) has been widely adopted in the software industry owing to its capabilities for rapidly delivering valuable software. However, the findings from research reveal that ASD faces challenges regarding the documentation and management of quality requirements (QRs). QRs portray how well software performs its functions, and play a crucial role for the success of software. ASD studies reveal that QRs are often neglected, underspecified, not documented, and managed improperly. These often result in increased maintenance costs and system quality degradation. Examining QR documentation is valuable in obtaining a better understanding about the topic. It also helps in building guidelines and models that support QR documentation in ASD, which is a research gap. This dissertation aims to synthesize a better understanding about the documentation of QRs in ASD and to support QR documentation tasks in ASD. In order to achieve this, it first explored the state of the art of the management of QRs in ASD through a systematic mapping study. Then, it examined the state of the QR documentation practices in ASD through two multiple case studies. Next, a design science research methodology was applied to build Agile QR-Doc guidelines. The dissertation complements the literature with empirical knowledge on QR documentation practices, tools and artifacts and related stakeholders involved in QR documentation in ASD. It reveals the significance of documenting QRs, gives insight into aspects practitioners consider important when documenting QRs and a better understanding about factors influencing QR documentation in ASD. It also developed Agile QR-Doc guidelines and a model to support QR documentation in ASD. The guidelines have been validated by practitioners. They identified them as relevant, useful, understandable, and simple enough to use in supporting QR documentation tasks in ASD. The knowledge from the research can help practitioners proactively approach QR documentation tasks in ASD. For researchers, the dissertation offers the synthesis of empirical knowledge on QR documentation in ASD and identifies opportunities for future studies. Tiivistelmä Ohjelmistosovellukset ja -palvelut ovat olennainen osa jokapäiväistä elämäämme. Nykypäivän vilkkaassa ja nopeasti muuttuvassa yritysmaailmassa on olennaista taata laadukkaan ohjelmiston ripeä toimittaminen. Ketterä ohjelmistokehitys (ASD eng. Agile software development) on otettu laajalti käyttöön ohjelmistoteollisuudessa, koska sen ansiosta kyetään toimittamaan arvokkaita ohjelmistoja nopeasti. Tutkimustulokset osoittavat kuitenkin, että laatuvaatimusten (QRs eng. quality requirements) dokumentointi ja hallinta on haasteellista ASD:ssä. Laatuvaatimukset kuvaavat, kuinka hyvin ohjelmisto suorittaa toiminnallisuutensa, ja niillä on ratkaiseva rooli ohjelmiston menestyksen kannalta. Tutkimukset ASD-kontekstissa osoittavat, että laatuvaatimuksia laiminlyödään, niitä ei spesifioida tarpeeksi, niitä ei dokumentoida ja niitä hallinnoidaan väärin. Nämä johtavat usein kohonneisiin ylläpitokustannuksiin ja järjestelmän laadun heikkenemiseen. QR-dokumentoinnin tutkiminen on ensiarvoista aiheen paremman käsityksen kannalta. Sen avulla kyetään kehittämään ohjeita ja malleja tukemaan QR-dokumentointia ASD:ssä, joka on osoitettu tutkimuksessa puutteelliseksi. Väitöskirjan tavoitteena on lisätä ymmärrystä QR-dokumentoinnista ASD:ssä ja tukea sitä ASD:ssä. Tämän saavuttamiseksi väitöskirja tutkii ensin QR-hallintaa ASD:ssä systemaattisen kartoitustutkimuksen kautta. Tämän jälkeen tarkastellaan QR-dokumentoinnin tilaa ohjelmistoteollisuudessa kahden monitapaustutkimuksen avulla. Seuraavaksi kehitetään QR-Doc-ohjeistus laatuvaatimusten dokumentointiin ASD:ssä kehitystutkimusmenetelmää soveltaen. Tämä väitöskirja täydentää QR-dokumentointiin liittyvää tutkimustietoa empiirisellä tiedolla käytänteistä, työkaluista ja artefakteista sekä QR-dokumentointiin liittyvistä sidosryhmistä. Väitöskirja tuo ilmi QR-dokumentoinnin tärkeyden, valaisee ammatinharjoittajien tärkeinä pitämiä näkökulmia QR-dokumentoinnissa sekä auttaa ymmärtämään QR-dokumentointiin vaikuttavia tekijöitä ASD:ssä paremmin. Se esittää myös QR-Doc-ohjeistuksen sekä mallin, joka tukee QR-dokumentointia ASD:ssä. Kehitetty ohjeistus on arvioitu ammatinharjoittajien toimesta. Ohjeistus miellettiin oleelliseksi, hyödylliseksi, ymmärrettäväksi ja riittävän helppokäyttöiseksi, jotta se tukee QR-dokumentointia ASD:ssä. Tutkimuksesta saatu tieto auttaa ammatinharjoittajia lähestymään QR-dokumentointitehtäviä proaktiivisesti. Väitöskirja tarjoaa tutkijoille koottua empiiristä tietoa QR-dokumennista ASD:ssä sekä mahdollisuuksia jatkotutkimukselle.

Background: We conducted an exploratory study to test the delivery of technical instructions built on the principles of minimalism. The aim was to investigate how we could support target users’ skill levels in a context-sensitive manner. Literature review: Related work examines minimalism, user needs and profiling, and industrial maintenance and technician experience. Research questions: 1. How can the semantic structure of DITA XML be utilized in delivering technical information to users based on their skill levels? 2. How would a layered system of information support the principles of minimalism? Methodology: We created material and tested the concept in user studies with maintenance personnel in three countries. We collected feedback through participant observation, interviews, and questionnaires. Results and discussion: The minimalist approach of delivering information to maintenance technicians was well received and supported users with varying skill levels. Conclusion: The context-sensitive level of expertise concept empowers users to decide on the depth of technical information that they require to complete the task at hand. The semantic structure of DITA XML works well in the delivery of technical information to the users based on their skill levels. Many of the key principles of minimalism are applicable to hardware maintenance instructions. peerReviewed

peerReviewed

The present article examines collaborative writing in organizational consulting and training, where writing takes place as part of a group discussion assignment and is carried out by using digital writing technologies. In the training, the groups use digital tablets as their writing device in order to document their answers in the shared digital platform. Using multimodal conversation analysis as a method, the article illustrates the way writing is interactionally accomplished in this setting where digital writing intertwines with face-to-face interaction as the groups jointly formulate a documentable written entry for specific institutional purposes. The results show how writing is managed in situated ways and organized by three specific aspects: access, publicity, and broader organizational practice. The article advances prior understanding of the embodied nature of writing and writing with technologies by demonstrating how the body and the material and social nature of writing technologies intertwine within situated social interaction.

Documentation is an integral part of social work. It is a tool in client work, and it also has an accountability perspective. Documentation helps the practitioners to evaluate their own work and makes it possible to assess the impact of work and develop practices. The use of client documents for research purposes has been identified as an option, but it is still quite rare. Moreover, little attention has been paid to social work with adults in this context. The development of electronic information systems (EIS), including structured forms, presents new research opportunities. Through documentation, it is possible to make tacit information visible and obtain evidence, for example, about the effects of adult social work. The aim of this review is to examine the use of adult social work client documents in research: what kinds of documents are used as data, what are the aims and methods of the studies, and especially what opportunities and challenges are associated with the client documents as research data? The review finds that the methods and research topics are diverse. It indicates that documentation has a low status in adult social work, and recording practices are inadequate; this has implications for the client’s position and involvement, the development and monitoring of social work, and the usability of such documents for research purposes. These findings are a matter of serious concern, and they are linked to the demanding working conditions and the recording cultures that prevail in organizations, as well as problems with information systems. peerReviewed

Dokumentaatio on tärkeä osa organisaation toimintaa sekä tuotannon että muun organisaation toiminnan kannalta. Dokumentaatio auttaa organisaatiota tekemään tulevaisuuden kannalta kestäviä päätöksiä, sillä dokumentaatio ohjaa tulevaisuuden toimintaa kertomalla miten aikaisemmin tehdyt päätöksen onnistuivat ja vaikuttivat toimintaan. Huonosti toimiva dokumentaatio hidastaa organisaation tuotantoa ja vaikeuttaa sekä uusien prosessien suunnittelua että päätöksentekoa. Dokumentaation laatu muodostuu pitkälti dokumentaation luomisen ja ylläpidon mielekkyydestä: mikäli dokumentaatiota on mukava kirjoittaa ja ylläpitää, on dokumentaatio laadukkaampaa kuin vastentahtoisesti tuotettu. Tämä tutkimus käsittelee ketterää dokumentaationhallintajärjestelmää. Tavoitteena oli tutkia kirjallisuudesta teoriaa dokumentaation hallintaan ja soveltaa löydettyä teoriaa järjestelmän kehittämiseen. Tutkimus tulee vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: kuinka kehittää automatisoitu dokumentaationhallintajärjestelmä, ja kuinka automatisoida dokumentaation kääntäminen helposti käytettävään tiedostomuotoon. Tutkimus käy läpi dokumentaationhallinnan työkalut sekä dokumentaation luomisessa käytetyt teknologiat. Tutkimuksessa selvitetään, miten Nokian Mobile Networksin System-on-Chip-osastolla luodaan ja käytetään dokumentaatiota, sekä käydään läpi, miten automatisoitu dokumentaationhallintanäkymä toimii. Tutkimus osoittaa, että ohjelmisto ketterän dokumentaation tukemiseen pystyttiin luoda. Kirjallisuudesta selvisi, että dokumentaatiojärjestelmää luodessa tulee keskittyä siihen, että dokumentaation luonti ja ylläpito olisivat mahdollisimman vaivattomia prosesseja. Automaatio saatiin kehitettyä ominaisuuksille, jotka vaatisivat paljon manuaalista työtä, ja ohjelmasta onnistuttiin rakentamaan helppokäyttöinen ja selkeä. Palautteesta kävi ilmi, että ohjelmisto toimii ja se pystytään ottamaan käyttöön.

KM Noora Heiskasen erityispedagogiikan väitöskirja ”Children’s needs for support and support measures in pedagogical documents of early childhood education and care” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 8.11.2019. Vastaväittäjänä toimi professori Lasse Lipponen Helsingin yliopistosta ja kustoksena dosentti Tanja Vehkakoski Jyväskylän yliopistosta. peerReviewed

Tässä tutkielmassa tarkastellaan sairaalassa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden tekemää psykososiaalista työtä, sen määrittelemistä sekä kirjaamista potilasasiakirjoihin. Lisäksi tarkastelun kohteena on sairaalan sosiaalityön dokumentointi yleisellä tasolla. Tutkimuskysymykset ovat: mitä tietoja ja miten sairaalan sosiaalityöntekijät yleisesti kirjaavat potilasasiakirjoihin? Miten sairaalan sosiaalityöntekijät määrittelevät psykososiaalisen työn omassa työssään ja miten he kirjaavat psykososiaalista työtä potilasasiakirjoihin? Tutkielman alussa määrittelen keskeiset käsitteet, jotka taustoittavat tutkimustani. Tutkielman aineisto on kerätty erään suuren sairaalan sosiaalityöntekijöille (64) osoitetun laadullisen kyselyn avulla. Kyselylomakkeessa oli kaiken kaikkiaan 12 kysymystä, joista avoimia kysymyksiä oli 10. Kyselyyn vastasi lopulta yhteensä 14 sosiaalityöntekijää. Vaikka kyselyyn vastanneiden määrä jäi suhteellisen niukaksi, tuli aineistosta laadullisesti rikas ja monipuolinen. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysin keskeiset tulokset on tiivistetty kahteen kuvioon. Yleisellä tasolla sairaalan sosiaalityöntekijät kirjaavat työssään tiivistetysti, keskittyen potilaan kokonaiselämäntilanteen, tehdyn työn sekä hoidon kannalta olennaisen tiedon kirjaamiseen. Tulokset osoittavat, että tutkimani sairaalan sosiaalityöntekijät kirjaavat sekä rakenteisesti että vapaata kirjaamistapaa hyödyntäen. Jotkut sosiaalityöntekijät ovat kehittäneet omia kirjaamisrakenteita ja -tyylejä. Jotkut sosiaalityöntekijät yhdistelevät rakenteista ja vapaampaa kirjaamistapaa. Tulosten perusteella sosiaalityöntekijät tiedostavat, että rakenteiseen kirjaamistapaan pitäisi pääsääntöisesti pyrkiä, mutta siihen perehtymiseen tai sen lopulliseen hyödyntämiseen ei välttämättä ole aikaa tai jaksamista. Kirjausten tekemiseen ja niiden laajuuteen vaikuttavat ennen kaikkea yhteisesti sovitut kirjaamiskäytännöt ja kirjaamiseen käytettävissä oleva aika sekä kirjausten laaja näkyvyys muille mahdollisille yhteistyötahoille. Tulosten perusteella sairaalan sosiaalityöntekijät tietävät, mitä psykososiaalinen työ on ja he määrittelevät sen hyvin yhtäläisesti. Sosiaalityöntekijät näkevät psykososiaalisen työn hyvin samankaltaisena kuin sitä on määritelty myös aiemmissa tutkimuksissa. Psykososiaalinen työ on heidän mukaansa potilaan kohtaamista ja dialogia, terapeuttista tukemista, kokonaistilanteen huomioimista sekä konkreettista auttamista. Sairaalan sosiaalityöntekijät kirjaavat psykososiaalista työtä vaihtelevasti. Sosiaalityöntekijöiden antamissa vastauksissa korostuu kuitenkin, että psykososiaalisen työn kirjaamattomuus ei tarkoita, etteikö sitä olisi tehty. Sosiaalityöntekijät saattavat tehdä paljonkin psykososiaalista työtä, mutta se kirjataan vain lyhyesti. Virallinen, potilastietojärjestelmään kirjattu tieto on siis vain pieni osa sairaalassa tapahtuvan sosiaalityön tietoa eikä kaikkea tietoa voi tallentaa potilastietojärjestelmään. Psykososiaalisen työn kirjaamiseen vaikuttavat ennen kaikkea yhteisesti sovitut kirjaamiskäytännöt, kirjaamiseen käytettävä aika tai sen puute sekä potilaan yksityisyydensuojaan liittyvät tekijät. Psykososiaalisen työn näkyväksi tekeminen on tärkeää, jotta sen merkitys voidaan tunnistaa ja nostaa keskustelun kohteeksi. Terveydenhuollon sosiaalityöntekijöiden kannustaminen pohtimaan psykososiaalisen työn sisältöä ja sen kirjaamista voi saada heidät reflektoimaan omaa työtään ja pohtimaan, millaisena psykososiaalinen työ heidän työssään toteutuu ja kirjataanko sitä näkyviin. Tutkielmani aihe nostaa pohdinnan aiheeksi myös sen, että sosiaalityön dokumentoinnissa tulisi kiinnittää huomiota sekä siihen, mitä kirjataan, että siihen, miten kirjataan. Tutkielmani nostaa esiin myös pohdinnan siitä, kuinka hyvin potilastietojärjestelmä mahdollistaa sosiaalityön kannalta olennaisen tiedon kirjaamisen sekä toisaalta sen, miten kirjaamisen rajoitukset mahdollisesti vaikuttavat siihen, miten sosiaalityö pystyy tekemään itseään näkyväksi terveydenhuollon kontekstissa.

Tutkielmani tavoitteena oli tarkastella koulukuraattoreiden dokumentointikäytäntöjä eli sitä, miten, mitä ja mihin koulukuraattorit dokumentoivat. Lisäksi tutkielmani tavoitteena oli selvittää millaisia haasteita ja mahdollisuuksia koulukuraattorit jäsentävät dokumentointiin liittyen. Tarkoituksena oli löytää uusia työvälineitä ja näkökulmia koulun sosiaalityön dokumentointiin. Pro gradu -tutkielmani on laadullinen tutkimus, jossa avoimia kysymyksiä sisältävällä kyselylomakkeella, pyrin saamaan vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tutkimusaineisto koostuu erään suomalaisen keskisuuren maakunnan 28 koulukuraattorin vastauslomakkeista. Tutkimusaineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella 25.10.2020–15.11.2020. Tutkimusaineiston olen analysoinut aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimustuloksista selviää, että koulukuraattorit dokumentoivat sähköisiin järjestelmiin. Tutkimustulosten mukaan asiakaskertomus on yleisin koulukuraattoreiden dokumentoima asiakirja ja se sisältää paljon erilaista tietoa oppilaasta. Tutkimustulosten mukaan koulukuraattorit dokumentoivat pääasiassa itse, mutta osallistavat oppilaita, vanhempia ja muita tapahtumassa paikalla olleita asiakirjojen tarkastamisessa. Tutkimustulokset osoittavat, että asiakaskertomuksen dokumentointiin liittyy paljon haasteita ja mahdollisuuksia. Niistä selviää myös, että sama asia voidaan nähdä niin haasteena kuin mahdollisuutena. Tutkimustuloksien yleisimmiksi teemoiksi nousevat ajan käyttö, dokumentoinnin toimiminen muistin tukena ja näyttönä tehdystä työstä sekä oleellisten asioiden dokumentointi. Tutkielmani lisäsi tietoa koulukuraattoreiden dokumentointikäytännöistä sekä siihen liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista. Tuloksista voidaan päätellä, että koulukuraattoreiden dokumentointikäytännöissä on eroavaisuutta, mutta niistä löytyy myös paljon yhteneväisyyttä. Tutkielmani ajankohtaisuutta lisää se, että tuleva sote-uudistus siirtää koulukuraattorit mahdollisesti hyvinvointialueiden vastuulle. Tämä vahvistaa tarvetta yhtenäistää dokumentointikäytäntöjä. ABSTRACT The goal for this study was to observe school sosial workers’ practices in documentation; what is being documented and where to. The aim was also to figure out what are the challenges and possibilities with the documentation. Target was to find new tools and perspectives in documenting the school’s social work. This Master’s thesis is a qualitative study in which answers were collected with a questionnaire that consisted of open questions. The research material is collected from 28 questionnaires filled by school’s social workers who work in the same mid-sized Finnish province. The research material was collected electronically during 25.1.2020 – 15.11.2020. The material was analyzed with material-based content analysis. My study shows that school social workers do their documentation in electronic systems. The most common document is a client report that contains a lot of different information about the student. The study shows that school social workers create the documentation for the most part, but share fact checking of the documents with the students, parents and others present at the meeting. Study shows that there are a lot of challenges and possibilities when it comes to documentation. It also shows that same things can be seen as both a challenge and a possibility. Most popular themes in the answers seem to be usage of time, documentation as a tool in assisting memory, as evidence of work and documenting the essential information in client reports. My thesis added information regarding school’s social workers documentation practices and challenges and possibilities related to them. We can conclude that there are variations in the documentation practices, but there are also a lot of similarities. The upcoming Social and Healthcare -reformation is possibly moving the school’s social work under the responsibility of welfare areas. This makes my topic more relevant and verifies the need to unify the documentation practices.

Tämä artikkeli selvittää digitaalisten portfolioiden käyttöä varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan arvioinnin välineenä. Tutkimustehtävänä oli selvittää, mihin sisältöihin ja muotoihin digitaalinen portfoliotyöskentely kohdentuu, millaisia yhtäläisyyksiä ja eroja on havaittavissa digitaalisen portfolion sisällöissä ja muodoissa lasten ja päiväkotiryhmien välillä, sekä kuinka lasten toimijuus ilmenee digitaalisten portfolioiden sisällöissä ja muodoissa. Tutkimusaineisto on kerätty osana kolmen kunnan kehittämishanketta ja se koostuu 71:stä, 3–5 -vuotiaan lapsen digitaalisesta portfoliosta. Empiiristä aineistoa on analysoitu määrällisesti ja laadullisesti aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustulokset osoittavat, että digitaalinen portfolio antaa mahdollisuuden dokumentoida monipuolisesti lasten toimintaa ja oppimista varhaiskasvatussuunnitelmassa määriteltyjen tavoitteiden viitekehyksessä, mutta lasten toimijuus portfolioiden sisällön tuottajina ja tulkitsijoina jäi vähäisemmäksi. Tulokset tuovat myös esiin merkittäviä eroja lasten ja päiväkotiryhmien välillä siinä, miten ja mihin digitaalista portfoliota käytetään. Tulosten mukaan varhaiskasvattajien huomio kiinnittyi ennen kaikkea digitaalisen oppimisalustan käyttöön, portfoliokansioiden luomiseen ja kuvan lataamiseen lapsen kansioon. Tulokset nostavat esiin varhaiskasvatusalan ammattilaisten pedagogisen asiantuntijuuden kehittämisen tärkeyden digitaalisten portfolioiden hyödyntämisessä osana suomalaista varhaiskasvatusta., In this article, we investigate how digital portfolios are used as a form of assessment in Finnish Early Childhood Education (ECE). Our study is situated in a development program on the use of digital portfolios between three Finnish municipalities. In our study, we focus on the content and form of digital portfolios within and across ECE groups and children, with attention also to the ways in which children’s agency was made possible during the portfolio work. The empirical data consist of 71 children’s (aged 3–5 years old) digital portfolios from six ECE groups. The digital portfolios were analysed quantitatively and qualitatively using content analysis. The results show that digital portfolios are well suited for pedagogical documentation of children’s activities, learning and wellbeing as part of ECE practices in accordance to the national core curriculum framework and its goals. However, the ways in which children’s agency is made possible and recognized in this process appears more challenging. The results also reveal significant differences in the ways in which digital portfolios were used between and across children and ECE groups. The ECE practitioners’ activities were primarily focused on the actual use of the digital portfolio platform, creation of portfolios and uploading digital data into the children’s portfolios, instead of pedagogical assessment of children’s activities and learning processes. In sum, the results of the study demonstrate the importance of ECE practitioners’ pedagogical and technological expertise in the use of digital portfolios in their everyday work with children in ECE centers.

Social welfare service and health care providers are in a key position to implement successful domestic violence (DV) interventions. However, it is known that DV intervention and prevention work is often lacking in coordination and continuity. In addition, the limited resources, hectic work pace, and changing practices negatively affect the development of successful ways to prevent and intervene in DV. This qualitative study involving 11 focus groups, composed of social welfare and health care professionals ( n = 51) in a midsized Finnish hospital, examined the challenges and possibilities within DV interventions and the adoption of good practices produced by a DV intervention development project funded by the European Union (EU). The results show that short-term development projects, amid the pressure of limited time and resources, encounter serious challenges when applied to wicked and ignored problems, such as DV. Developing successful violence intervention practices requires a broad understanding of the challenges that rapid development projects present to professionals and social welfare service and health care practices at the organizational level. Hence, the implementation of good practices requires continuity in managerial and organizational support, distribution of information, documentation of DV, awareness raising, education, training, and agreement on basic tasks and responsibilities. Otherwise, the failure to continue development work derails the results of such work, and short project durations lead to unnecessary work and the need to reinvent temporary work practices time and again. Short-term interventions provide inefficient solutions to the problem of DV, and a built-in organizational structure can prevent the misuse of organizational and human resources.

Tämän pro gradu- tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä tavoin lastensuojelun asiakkuudessa olleet lapset ja nuoret kokevat oman elämänsä tulleen dokumentoiduksi ja minkälaista merkitystä lastensuojelussa tuotetuilla dokumenteilla on ollut heidän elämänpolullaan. Lastensuojelun asiakirjat sisältyvät osaksi tutkimukseen osallistuneiden nuorten henkilökohtaista elämää institutionaalisen asiakkuuden myötä. Tutkimuksen tavoitteena on lisäksi selvittää, millä tavoin nuoret tunnistavat oman elämäntarinansa dokumenttien sisältä ja kokevatko he tarinansa tulleen oikein kohdelluksi. Tutkielman teoreettinen viitekehys käsittelee lastensuojelua ja sijaishuoltoa yleisesti sekä sosiaalihuollossa tehtävää asiakirjadokumentointia. Lisäksi teoreettisena viitekehyksenä nähdään elämäntarinat ja niiden lukeminen hallinnollisten dokumenttien sisällä. Tässä tutkimuksessa elämäntarinalla tarkoitetaan jokaisen nuoren yksilöllistä elämänkulkua ja sitä tarinaa, josta jokaisella nuorella on oma, subjektiivisiin kokemuksiin perustuva tulkinta. Tuohon tarinaan kuuluvat myös lastensuojelun interventiot ja lastensuojelun asiakkuus, joka osaltaan on ollut johtamassa siihen, että tutkimukseen osallistuneiden nuorten elämäntarinaa on dokumentoitu institutionaalisista tarkoitusperistä käsin ja nuoret ovat näin ollen olleet lukijoina oman elämäntarinansa äärellä. Tutkielman kvalitatiivisena aineistona on käytetty 7 nuorten teemahaastattelua, jotka on toteutettu loppuvuodesta 2019. Haastatteluilla tavoitetaan tutkimukseen osallistuneiden nuorten kuvauksia omasta lastensuojelun asiakkuudestaan ja asiakirjoistaan elettynä, koettuna ja nykyhetkessä kerrottuna. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tulosten mukaan kokonaisvaltaista elämäntarinaa on mahdotonta tavoittaa hallinnollisista dokumenteista. Asiakirjat ovat kirjoittajansa kuvauksia ja välähdyksiä tapahtumista ja hetkistä, joita tutkimukseen osallistuneiden nuorten elämässä on tapahtunut. Asiakirjojen sisältä oma elämäntarina saa aikajänteen sekä konkretisoi muistissa olleita tapahtumia. Asiakirjat kuitenkin nähdään vahvasti hallinnollisina työvälineinä, joista puuttuu asianosaisen ääni ja mielipiteet. Asiakirjat myös hyväksytään osaksi lastensuojelutyötä, mutta niitä kritisoidaan voimakkaasti painoarvon antamisesta muiden toimijoiden kuin lapsen itsensä käsiin. Tutkimustulosten perusteella suomalaisesta lastensuojelusta puuttuvat ohjeistukset ja lainsäädäntö liittyen asiakirjojen luovuttamiseen asiakkuuden päättymisen jälkeen. Tutkimustulosten perusteella kuntien tavat luovuttaa asiakirjoja vaihtelivat merkittävästi ja samanaikaisesti tuloksista on luettavissa, että juuri asiakirjojen lukeminen yhdessä työntekijän kanssa muodostui korjaavammaksi kokemukseksi kuin asiakirjojen lukeminen yksin, jolloin lukukokemus saattoi muodostua hyvinkin raskaaksi. Tutkimustulokset korostavat keskustelun tärkeyttä lastensuojelun dokumentoinnin perustehtävästä. On merkityksellistä pysähtyä pohtimaan, kenen tarpeisiin asiakirjoja laaditaan ja kuinka huomioidaan asiakkaiden asiakirjoihin palaamisen mahdollisuus. Dokumentoitu tieto ei kompostoidu ja asiakkailla on oikeus lukea elämäntarinaansa myös hallinnollisista asiakirjoista. Tärkeää on myös pohtia uudenlaisia käytänteitä asiakirjojen luovuttamiseen ja riittävän tuen tarjoamiseen myös asiakkuuden jo päättäneiden nuorten ja aikuisten kohdalla. The purpose of this master´s thesis is to examine how children who have received child welfare services regard documents written about themselves and which kind of meanings the documents have had in their lives. Child welfare documents can be seen as a part of children´s personal lives because of their history in child welfare. The purpose is also to examine in which way the children recognize their life stories within the documents and do they feel that their story has been treated the right way. Theoretical framework of the study deals with the child welfare ja foster care in general and the documentation made in social care. Theoretical framework also concludes with life stories and reading them from institutional case files. In the context of this study, life stories are understood as every children individual life path and the story, that each and everyone has their own and subjective interpretation of. That story includes child welfare interventions and child´s involvement to the system. That is part of why life stories of the participants in this study has been documented from institutional purposes and that way makes the children readers of their own life stories. The qualitative data of this study consists of seven thematic interviews of care experienced adults carried out in end of the year 2019. The interviews reflect the interviewees´descriptions of their involvement in the child welfare system and the documents about them as lived experience, narrated in the present moment. The data was analysed with data-driven content analysis. According to the results, holistic life story is impossible to reach from bureaucratic documents. Case files are always workers written descriptions and climpses of the incidents and moments of children´s lives. Within documents, life stories get timeframes and documents can concrete incidents from memory. However, documents are strongly seen to be bureaucratic tools and they lack the voice and opinions of the stakeholders. Documents are approved to be part of social work, but they are criticized from giving the value to other actors than child himself. Results of the study indicate that Finnish child welfare lacks guidance and legislation about sharing out the documents for those clients, whose involvement in child welfare has ended. According to the results, municipalities have significant differences of sharing out the documents and at the same time, the results show that it was way more remedial experience to read case files with worker than reading them alone, which can be extremely painful experience. The results signify the importance of discussion about the basic task of documentation. It is evident to stop and think about whom needs documents answer and how it is taken into account that clients have possibility to revert to documents. Documented information doesn´t vanish and the clients have every right to read their life stories within bureaucratic documents. Therefore it is important to think different kind of practice to sharing out documents and providing sufficient support also for those clients, whose involvement in child welfare has already ended.

Lapsen huostaanotto on perheiden yksityisyyttä ja itsemääräämisoikeutta rajoittava perheinterventio. Huostaanottoon on ryhdyttävä tilanteissa, joissa lapsen huolenpidossa tai muissa kasvuolosuhteissa on puutteita, jotka vaarantavat vakavasti lapsen terveyden tai kehityksen tai jos lapsi itse vakavasti vaarantaa oman terveytensä. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden selontekoja huostaanottopäätöksissä ja -hakemuksissa. Sosiaalityöntekijöiden on aina kyettävä perustelemaan tekemänsä päätökset, erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa ihmisten itsemääräämisoikeuteen merkittävästi kajotaan. Olen kiinnostunut erityisesti sosiaalityöntekijöiden käyttämistä retorisen vakuuttamisen keinoista, joilla argumentteja puolustetaan. Retoristen keinojen lisäksi olen kiinnostunut siitä, kenelle sosiaalityöntekijät selontekonsa kohdistavat. Tutkielmani teoreettinen viitekehys paikantuu paternalismiin eli holhoukseen sekä sosiaalityöntekijöiden selonteon käsitteisiin. Tutkielman aineistona toimii kymmenen huostaanottohakemusta ja kymmenen huostaanottopäätöstä, jotka keräsin yhdestä keskisuuresta suomalaisesta kaupungista. Tutkielma on laadullinen ja olen hyödyntänyt aineiston analyysissä argumenttianalyysiä sekä retoriikka-analyysiä. Sosiaalityöntekijöiden argumentit huostaanoton tarpeellisuudesta muodostavat kolme erillistä teemaa. Sosiaalityöntekijät perustelevat huostaanottoa lapsen kasvun ja kehityksen vaarantumisella, avohuollon tukitoimien riittämättömyydellä sekä jaetulla huolella muiden viranomais- ja hoitotahojen kanssa. Yleisimmät retoriset keinot aineistossa ovat puhujakategorialla oikeuttaminen, tosiasioihin vetoaminen, yksityiskohdilla ja kertomuksilla vakuuttaminen, kategorian käyttö, asiantuntijalausunnoilla ja konsensuksella vahvistaminen sekä numeerinen ja ei- numeerinen määrällistäminen. Sosiaalityöntekijöiden selonteko on puolestaan kohdistettu hallinto-oikeudelle, johtavalle sosiaalityöntekijälle ja organisaatiolle ja vasta viimeisenä asiakkaille. Analyysin tuloksena asiakkaille tehty selonteko näyttäytyy toissijaisena hallinto-oikeudelle ja organisaatiolle tehtävään selontekoon nähden, mikä puolestaan on ristiriidassa sosiaalityöntekijöiden eettisen koodiston kanssa, joka painottaa asiakkaiden ensisijaisuutta kaikessa sosiaalityön toiminnassa. Tutkielman perusteella sosiaalityöntekijöiden selonteossa on parantamisen varaa erityisesti asiakkaiden osallisuuden ja heille kohdistetun selonteon näkökulmasta.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella mitä tukea nuori on saanut jälkihuollon palveluissa ja miten jälkihuolto on vastannut nuoren tuen tarpeisiin sosiaalityön asiakasdokumenttien kertomana. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa nuoren saamasta tuesta erään kunnan jälkihuollon palveluissa. Tarkoituksena oli myös löytää uusia näkökulmia ja mahdollisia työmenetelmiä nuoren auttamiseen ja tukemiseen. Tämä pro gradu -tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa aineistoa on tarkasteltu institutionaalisen ja ammatillisen asiantuntijuusnäkökulman kautta. Tutkimusaineisto muodostuu kymmenen nuoren jälkihuoltoasiakkaan sosiaalityöntekijän kirjoittamista asiakasdokumenteista jälkihuollon palveluissa. Nuoret ovat iältään 18-21-vuotiaita ja heillä on lastensuojelulain (417/2007) 75 §:n mukainen jälkihuolto-oikeus. Tutkimusaineisto on kerätty joulukuussa 2019 ja aineisto sisältää 281 asiakirjakopiosivua, joista 28 on asiakassuunnitelmaa, 91 päätöstä ja 470 asiakaskertomuskirjausta. Tutkimusaineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkielman tulosten mukaan nuorten haastavimpia itsenäistymisen alueita olivat taloudellinen tilanne ja asumisen haasteet. Nuoren pärjäämisen taustalla näyttäisi vaikuttavan nuoren aikaisemmat kokemukset ennen sijaishuoltoon tuloa, sijaishuollon muoto sekä sen katkoksellisuus ja pysyvyys. Tulosten mukaan suurimmalla osalla nuorista itsenäistymisen valmiudet ovat vielä puutteelliset, eikä nuori ole löytänyt paikkaansa yhteiskunnassa. Tuloksista myös ilmeni vahvasti nuorten terveydelliset haasteet, jotka heijastuivat nuoren eri elämän osa-alueisiin heikentävästi. Tulokset osoittavat, että nuorten tuen tarpeet jakautuvat kolmeen polkuun. Ensimmäiseen polkuun lukeutuvat nuoret, joiden tarpeisiin jälkihuollon tuki on pääosin vastannut ja luonut nuorille erilaisia selviytymisen polkuja. Toiseen polkuun lukeutuvat nuoret, joiden tukeminen jälkihuollon resursseilla ei ole riittävä tai nuori ei ole sitoutunut ottamaan tukea vastaan. Kolmanteen polkuun lukeutuvat nuoret ovat kaikkein heikommassa asemassa olevia nuoria. Nuorella on taustallaan useita sijaishuoltopaikkoja. Nuoren polku on hyvin katkonainen ja pirstaleinen, joka heijastaa nuoren itsenäistymiseen heikentävästi. Tulokset osoittavat vahvasti, että perhehoidossa olevat nuoret näyttäisivät selviytyneen tässä vaiheessa parhaiten. Tutkimus lisäsi tietoa ja antoi uudenlaista näkökulmaa jälkihuollon tuesta ja siitä, miten jälkihuollon tuki on vastannut nuoren tarpeisiin. Tuloksista voidaan päätellä, että nuoren tuen tarve on ilmeinen ja tulos on yhteiskunnallisesti merkittävä nuoren syrjäytymisriskin kannalta. Aihe on ajankohtainen, sillä nuoren jälkihuolto-oikeus on noussut 25 ikävuoteen asti 1.1.2020 lähtien. Lakiuudistus merkitsee sitä, etteivät jälkihuollon asiakkaat tule vähenemään, sillä nuoret ovat pidempään jälkihuollon asiakkaina. Tämä on tärkeä asia huomioida ja vaatii mahdollisesti enemmän resursseja jälkihuollon palveluihin jatkossa. The aim of this study was to review what type of support has been given for young people in aftercare services and how has the aftercare responded to the young person’s needs. This case is based on social services’ client documents. The aim of this study was to produce information of what type of support does aftercare services give for young people in a certain city. Focus was also in finding new perspectives and possibly new ways of helping and supporting the young people in aftercare services. This Master’s thesis is a qualitative study in which the material has been studied from both institutional and professional point of view. The research material is gathered from ten (10) young clients’ documents that have been written by their social worker in aftercare services. These young people were between age 18 to 21 and they have the rights for aftercare based on child welfare act 75 § (417/2007). The material of this research has been gathered in December 2019 and consists of 281 pages, of which 28 are client plans, 91 are written decisions and 470 are client notes. This study material has been analyzed with data-driven content analysis. The results of this study shows that biggest challenges in getting independent are financial status and challenges in residency. Experiences before coming into foster care, the form of foster care service and its consistency seem to have effects on the young people’s coping skills. Study shows that most of the young people are lacking in skills of coping independently and they haven’t found their place in society yet. It also shows that these young people have health issues that affects different aspects of their lives in a bad way. Study shows that needs for young people are divided into three paths. First path is for the ones whose needs were met in the aftercare services and aftercare services had provided them with different coping skills. Second path consists of young people that didn’t get the services they needed or didn’t have the ability to receive it. Third path is for the most unfortunate young people. They have the background of multiple foster care places. Their paths are very discontinuous and shattered, which weakens their skills of getting independent. Study shows strongly that the ones who have been in family care have the best skills. This study increases knowledge and gives a new perspective about need for aftercare and how the aftercare services have met the needs of young people. It can be concluded that it is obvious that these young people need help and the result is substantial in preventing exclusion. This subject is relevant because the right for aftercare has been extended up to age 25 starting from January 1st in 2020. The reform of the law means that the amount of clients in aftercare system will not be reduced, for the clients will stay in the system longer. This is an important thing to notice and possibly requires more resources for aftercare services in the future.

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee 12–17-vuotiaiden nuorten äänien kuulumista palvelutarpeen arvioinnin yhteenvetodokumenteissa. Palvelutarpeen arviointi alkaa lastensuojeluilmoituksesta ja kestää enimmillään kolme kuukautta. Arvioinnin aikana lapsiperheiden sosiaalipalveluiden sosiaalityöntekijät ja -ohjaajat arvioivat lapsen ja perheen tuen tarvetta. Tutkielma kytkeytyy sekä keskusteluun lasten ja nuorten osallisuudesta, että sosiaalityön dokumenttien tutkimukseen. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat Hartin ja Shierin osallisuuden tikapuumallit, sekä moniäänisyyden käsite. Tutkielma on toteutettu analysoimalla 30:tä 12–17-vuotiaiden nuorten palvelutarpeen arvioinnin yhteenvetoa yhdestä keskisuuresta suomalaisesta kaupungista. Aineiston analyysi on toteutettu laadullisesti, diskurssianalyysiä hyödyntäen. Nuorten äänet kuuluvat aineistossa neljän eri diskurssin sisällä. Huolen diskurssissa nuoret ovat määrittämässä huolta tai sen puutetta, pärjäämisidiskurssissa nuoret tuottavat huolen puuttumista tai tottumistaan tilanteeseen. Toteavassa diskurssissa nuorten äänillä ei oteta kantaa, vaan tuotetaan faktoja työskentelyyn. Nuorten oman toimijuuden diskurssissa nuoret kuuluvat moniulotteisina ja aktiivisesti omaan elämäänsä vaikuttavina toimijoina. Nuorten äänet kuuluvat moniulotteisesti ja erottuvasti teksteistä. Toisaalta osa nuorista on tuottanut emmätiiä-puhetta tai kieltäytynyt osallistumasta neuvotteluihin. Tutkielmassa ilmeni myös aiemmissa tutkimuksissa tehty havainto sosiaalityöntekijöiden oman äänen hukkumisesta vieraiden äänien alle. Nuorten osallisuus rakentuu teksteissä kolmen osallisuuden tikapuumalleista sovelletun ulottuvuuden kautta, jotka ovat 1) läsnäoloon vaikuttaminen, 2) mahdollisuus mielipiteiden ilmaisuun ja 3) päätöksissä mukana oleminen. Ulottuvuudet eivät tutkielmassa näyttäydy hierarkkisina ja ne saattavat toteutua yhdessä tai toisistaan irrallaan. Nuorten osallisuus toteutuu lähes kaikissa teksteissä ainakin yhden ulottuvuuden kautta, mutta kaikki kolme ulottuvuutta eivät monessakaan tekstissä toteudu yhdessä. Tutkielman perusteella työntekijöillä olisi enemmänkin tilaa tukea nuoria osallistumaan omiin asiakasprosesseihinsa.

Tämä työmaa-aikainen dokumentointi käsittelee Seminaarinmäen kampusalueella sijaitsevan arkkitehti Arto Sipisen suunnitteleman Athenaeum-rakennuksen peruskorjausta, joka toteutettiin elokuun 2017 ja lokakuun 2018 välisenä aikana. Rakennuksen kellarikerros oli korjattu vuosin 2011 ja 2012 aikana. Athenaeum-rakennus kuuluu neljän samanaikaisesti valmistuneen rakennuksen sarjaan (muut rakennukset ovat kirjasto, hallinto ja Musica). Kaikki neljä rakennusta ovat valmistuneet vuosien 1974–1976 aikana. Rakennuksista hallinto eli T-rakennus on peruskorjattu aiemmin, ja kirjasto sekä Musica odottavat peruskorjausta. Kirjaston peruskorjauksen on tarkoitus alkaa kesällä 2019. Rakennusten muodostama kokonaisuus on Keski-Suomen maakuntakaavassa määritelty osaksi Seminaarinmäen yliopistokampuskokonaisuutta, joka on kulttuurihistorialtaan todettu arvokkaaksi. Alueen ja sen rakennusten suojeluprosessi on vireillä. Athenaeumin peruskorjauksen työmaa-aikaisella dokumentoinnilla pyrittiin täydentämään aikaisempia historiatietoa ja tallentamaan korjaustöiden tuomat muutokset. Dokumentoinnista toivotaan olevan hyötyä jatkossa Seminaarinmäen muiden samankaltaisten projektien yhteydessä.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lastensuojelun dokumentointia ja lapsen läheissuhteiden käsittelyä lastensuojelun asiakaskertomuksilla. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista tietoa lasten läheissuhteista on luettavissa lastensuojelun avohuollon asiakaskertomuksilta sekä millaisia merkityksiä tiedosta muodostuu. Tutkimuksena aineistona on kymmenen lastensuojelun avohuollon asiakaskertomusta. Aineisto on poimittu erään suuren suomalaisen kaupungin sosiaaliaseman lastensuojelun avohuollon asiakkuudessa olevien lasten asiakaskertomusten joukosta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi, ja sosiaalityön dokumenttien ymmärretään osaltaan tuottavan lastensuojelun työskentelyä ohjaavia merkityksiä. Tutkimuksessa aineiston analyysimenetelmänä käytetään retorista diskurssianalyysia. Aineistossa vallitseva tapa kertoa lapsen läheissuhteista oli tuottaa läheissuhteita koskevaa tietoa epäsuoran kerronnan keinoin. Aineistosta löytyi kolme lapsen läheissuhteita koskevaa diskurssia. Läheissuhteiden kiistanalaisuuden diskurssissa lapsen läheissuhteita käsitellään huolta aiheuttavina ja lastensuojelun puuttumista oikeuttavina. Läheissuhteiden tavanomaisuuden diskurssi esittää läheissuhteet todisteena lapsen ja perheen selviytymisestä sekä puhuu lastensuojelun huolenaiheita vastaan. Kolmantena läheissuhteiden oikeudellisen sääntelyn diskurssi käsittelee lapsen läheissuhteita juridisen ulottuvuuden kautta. Tutkimuksen aineisto on sosiaalityöntekijöiden ammatillisissa käytännöissä tuottamaa ja he käyttävät määrittelyvaltaa kirjoittaessaan lapsen läheissuhteista. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kuitenkin myös asiakkaat osallistuvat teksteissä läheissuhteita koskevan tiedon tuottamiseen ja merkityksenantoon. Tutkimuksessa osoitetaan, miten läheissuhteista kirjaaminen on yksi keino tuottaa tietoa lapsesta sekä tuottaa välineitä lapsen tilanteen kokonaisarviointiin lastensuojelun asiakkuuden aikana.

Arvioitu teos Ulla Tiililä & Kati Karvinen (toim.): Elämän ja kuoleman tekstit: kirjoittaminen sosiaali- ja hoitotyössä. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus 2017. 203 s. ISBN 978-952-5446-90-6. Kirja on luettavissa osoitteessa http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk50/Elaman_ja_kuoleman_tekstit.pdf.

In this article, we discuss how the flow of private information about children and families in poverty situations is managed in interorganizational networks that aim to combat child poverty. Although practices for sharing information and documentation between child and family social work services are highly encouraged and recommended to create supportive features for parents and children, this development often results in undesirable forms of governmentality. Interorganizational networking also creates controlling side effects because the exchange of information in networks of child and family services may wield a holistic power over families. We theorize this issue by using the Foucauldian concepts of the panopticon and pastoral power, which allows us to grapple with the major tension between support and control in the information‐ and documentation‐sharing practices of social workers. A critical analysis of our empirical data reveals four central fields of tension in which social workers and their organizations must position themselves: (a) craving control and handling uncertainty, (b) using and misusing private information and trust, (c) constructing families as subjects and objects of intervention, and (d) including and excluding families. peerReviewed

Tämän pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on kuvata aikuisen sosiaalityön asiakkaan elämää siten kuin se on luettavissa sosiaalityön dokumenteista, ja etsiä asiakkaiden elämänkuvauksista yhteneväisiä erityispiirteitä. Tutkimukseni kohderyhmä muodostuu Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan perhe – ja sosiaalipalveluiden aikuissosiaalityön tiimien asiakkaista, joille sosiaalityöntekijä on laatinut tilannearvion alkuvuoden 2017 aikana. Tutkimukseni aineistona ovat näiden asiakkaiden tilannearviodokumentit, joita tutkimuksessani oli mukana 35 kappaletta. Aineistoni analyysimenetelmänä on diskurssianalyysi. Asettamani tutkimuskysymys on, miten aikuissosiaalityön asiakkaiden elämäntilanteita kuvataan dokumenteissa ja millaisia elämänhallintaan liittyviä diskursseja on aikuissosiaalityön asiakkaan elämässä. Tutkimuksellinen viitekehykseni on sosiaalinen konstruktionismi. Tutkimukseni lähtökohdat sijoittuvat aikuissosiaalityön tehtävänkuvaan ja aikuissosiaalityössä parhaillaan käynnissä oleva muutokseen. Toimeentulotukityön siirryttyä kunnilta Kelan tehtäväksi vuonna 2017 on aiheuttanut kuntien sosiaalityölle painetta uudistumiseen ja kehittymiseen. Tutkimukseni keskeisiä käsitteitä ovat sosiaalityössä tapahtuvan dokumentoinnin lisäksi tilannearviointi ja asiakasprosessin kulku sosiaalityössä sekä elämänhallinnan käsite. Tilannearvioteksteistä havaitsin kolme erilaista elämänhallinnan problematiikkaan liittyvää diskurssia, jotka nimesin puutteiden diskurssiksi, päihteiden diskurssiksi ja epäselvien tilanteiden diskurssiksi. Diskurssien muodostumisen taustalla oli tilannearviodokumenteissa yleisesti käytetty ongelmalähtöinen kerrontatyyli, joka huomioi varsin niukasti asiakkaan elämässä olevat positiiviset asiat ja voimavarat. Tekstejä hallitsi ongelmia luetteloiva kerrontatapa eikä kaikista teksteistä löytynyt lainkaan positiivisten asioiden tai voimavarojen kuvausta. Tulosten perusteella voin päätellä, että erityistä tukea tarvitsevan aikuissosiaalityön asiakkaan elämäntilanne näyttäytyy ongelmallisena. Toisaalta kyse voi olla myös siitä, että voimavarojen kirjaus tilannearviodokumentteihin oli vähäistä. Ongelmia löytyi yhtäaikaisesti usealta elämänalueelta, joka viittaa yleisesti puutteelliseen elämänhallintaan. Elämänalueilla esiintyvät ongelmat liittyivät kaikissa tapauksissa asunnon tai jonkin muun elämän perustarpeen puutteellisuuteen. Tulosten perusteella näyttää siltä, että puutteiden myötä kapeutunut arki ja vaihtoehtojen vähyys ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat negatiivisesti yksilön elämänhallinnan kokemukseen. Asiakkaiden elämään liittyy useassa tapauksessa päihteet, jotka yleensä haittaavat elämänhallintaa. Elämäntilanteisiin liittyy hyvin usein epäselvyyksiä tai ristiriitaisuuksia, jotka vaikeuttavat tulevaisuuden suunnittelua ja yleistä elämänhallintaa. ABSTRACT The life of an adult social work client in documents : adult social work clients in need of special support in Helsinki The purpose of this master’s thesis is to describe the life of an adult social work client as it can be interpreted from social work documents, and to find commonalities in the client life stories. The target group of my research consists of the clients of the adult social service teams within family- and social services in the social and health care sector of City of Helsinki for whom a social worker had drafted a situation assessment during early 2017. The basis for my research are these situation assessment documents, 35 documents in total were included. The method used in this research is discourse analysis. The research questions how the lives of adult social work clients are described in the documents and what kind of discourse related to life management is included in the life of an adult social work client. The research framework is social constructivism. The basis of the study can be found in the job description of adult social work and on the ongoing changes in adult social work. The transfer of social assistance from the municipalities to Kela in 2017 has put pressure on the renewal and development of municipal social work. The key concepts of my research are, in addition to documentation in social work, situation assessment and the path of the client process in social work on top of the concept of life management. The situation assessment documents have outlined three different discourses related to the problems in life management, and I have named these the deprivation discourse, intoxicants discourse and the discourse of ambiguous situations. On the back of the formation of these discourses is the commonly used, problem-focused narrative, which in a very limited manner takes into account the positive aspects and resources in the client’s life. The documents were dominated by a cataloging narrative, and some documents did not include any descriptions of positive aspects or resources. Based on the results I can conclude that the life situation of an adult social work client in need of special support manifests itself as problematic. Problems were found simultaneously in multiple areas of life, which generally refers to inadequate life management. In all cases, the problems were related to deprivation in housing or some other basic need of life. Based on the results, it seems that everyday life limited by deprivations and the general lack of options are factors that negatively affect an individual’s experience of life management. In many cases, clients’ lives are linked to intoxicants, which usually hinder life management. Their lives are very often characterized by confusions or contradictions, which complicate planning of the future and general life management.

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja kartoittaa minkälainen lukiokuraattorin tehtävä on Helsingin lukioissa. Aineistona on käytetty lukiokuraattorien asiakasrekisteritilastoja ajalta 1.8.2014-31.7.2017. Tutkimuksessa pääosin tarkastellaan lukiokuraattorin tehtävää professiotutkimuksen näkökulmasta, mutta tutkimus myös osallistuu kuraattorin pätevyysvaatimuksista käytyyn keskusteluun. Tutkimuksen aikajänne on oppilas- ja opiskelijahuoltolain (1287/2013) jälkeinen aika. Tutkimus on metodologisesti kuvaileva ja kartoittava kvantitatiivinen tutkimus asiakasrekisteriaineistosta. Tutkimuksellinen sivujuonne on myös dokumentaation tutkimus. Asiakasrekisteriaineistossa on 1290 asiakkuuden tiedot 1232 eri asiakkaasta. Asiakasrekisterissä on 18 eri työntekijän tilastot 12 eri koululta. Tutkimuksen mukaan lukiokuraattorin tehtävä on koulun sosiaalista työtä, jossa pääpaino on psykososiaalisessa asiakastyössä ja yhteisöllisessä työssä. Asiakasrekisterin perusteella yksilötyötä tehtävässä on noin kaksi kolmasosaa ja yhteisöllistä työtä yksi kolmasosa. Yhteisöllisen työn suuri osuus myös erottaa kuraattorin tehtävän muista kunnallisista sosiaalityön tehtävistä. Tyypillisesti kuraattorilla on koulukohtaisesti noin 285 kirjattua yksilötyön tapahtumaa vuosittain noin 45 asiakkaan kanssa. Tämän lisäksi koulukohtaisesti kuraattori tekee keskimäärin yhteisöllistä opiskeluhuoltotyötä moniammatillisessa yhteistyössä noin 38 kertaa ja opiskelijaryhmien kanssa 42 kertaa lukuvuodessa. Kuraattorin asiakastyössä yleisin työskentelyn kohde on tunne-elämän eri haasteet, joihin liittyy noin 40 % kaikista asiakkuuksista. Sosiaaliset suhteet ja perheeseen liittyvät syyt ovat molemmat työskentelyn kohteina noin 15 % asiakkuuksissa ja käyttäytyminen noin 12 %. Kuraattoriin useimmiten on yhteydessä ensimmäistä kertaa opiskelija itse 51 % ja koulun muu työntekijä noin 40 % asiakkuuksista. Naisopiskelijat ovat useimmiten itse yhteydessä kuraattoriin, kun taas miesopiskelijoiden asiakkuuksissa useimmiten ensimmäinen yhteydenottaja on koulun työntekijä. Opiskelijat ovat useimmiten yhteydessä tunneelämään, sosiaalisiin suhteisiin ja perheeseen liittyvien syiden vuoksi. Koulun muut työntekijät ovat kuraattoriin yhteydessä useimmiten naisopiskelijoiden osalta tunne-elämään ja käyttäytymiseen liittyvien syiden vuoksi ja miesopiskelijoiden kohdalla käyttäytymisen ja koulunkäyntijärjestelyjen vuoksi. Tarkasteluajanjaksona kuraattorien tekemä ryhmien kanssa tehty työ melkein kolminkertaistui. Tämä on seurausta todennäköisesti työnantajan järjestämästä koulutuksesta. Tutkimustulosten perusteella lukiokuraattorit tekevät vähän asiakastyötä opiskelijoiden vanhempien kanssa ja yhteistyö lastensuojelun kanssa on harvinaista. Kuraattorit ovat jatko-ohjanneet noin viidenneksen asiakkuuksista eteenpäin.

Pelisuunnitteludokumentti (Game Design Document, GDD) on dokumentti pelisuunnittelusta, ja sen tarkoitus on organisoida pelin kehittämisprosessia monialaisen tiimin yhteistyönä. Sen pitäisi koota taiteellisen tuotteen visio ja kuvailla pelin ominaisuudet niin kattavasti että sitä voidaan käyttää luomaan ohjelmistotuote. Ongelmat GDD:ssä saattavat aiheuttaa projektitiimissä yhteisymmärryksen puutetta sekä uudelleentehtävää työtä ja yrityksessä investointien menetystä. Siten GDD:llä on olennainen rooli peliprojektin onnistumisessa. Jyväskylä Game Lab (JGL) oli projekti jonka tavoitteena on kehittää uusia koulutuksellisia metodeja pelikoulutukseen Jyväskylässä. Tämä tutkielma tutkii pelisuunnitteluprosessia JGL-projektiryhmissä, tarkoituksena analysoida miten ryhmät käyttivät suunnitteludokumentteja pelin kehityksen tukena, miten yleiset ongelmat ilmenivät sekä vertailla prosessia yleisiin kirjallisuudessa esitettyihin käytäntöihin. Tutkimuksen tuloksena syntyy jatkoideoita siitä millaisia asioita peliprojekteissa pitäisi tutkia dokumentoinnin kannalta. Game design documenting in JGL game projects. Game Design Document (GDD) is a key document about game design, and its purpose is to organize game development in order to facilitate the collaboration of multidisciplinary teams. It should capture the overall vision of an artistic product, and describe all the features of the game so exhaustively that it can be used to create a software product. Problems in GDD may cause lack of shared understanding in a project team, rework and loss of investments. Therefore GDD has an essential role to success of the game development. Jyväskylä Game Lab (JGL) was a project which aimed to develop new educational methods for game education in Jyväskylä. This thesis studies the game design process of JGL project groups, in purpose to analyze, how the documenting is used for the benefit of the game development, what common problems occur and compare the process to the common practices presented in literature. As a result of research is generated information how the documenting affects to the game project and how common practices and problems should be taken into account.

Tämä tutkimus käsittelee tuen dokumentointia varhaiskasvatuksen aikana. Tutkimuksen tarkoituksena on perehtyä tuen dokumentointiin ja eri tahojen tekemään yhteistyöhön tuen dokumentoinnissa, interventioiden kehittelyssä ja toteuttamisessa. Tutkimus toteutettiin Jyväskylän yliopistossa lukuvuonna 2016-2017 ja sen aineisto on osa Noora Heiskasen keräämää tutkimusaineistoa. Heiskasen aineistosta tähän tutkimukseen otettiin yhden lapsen dokumentit. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä. Tutkimuksessa tarkasteltiin, mitkä tahot ovat mukana tuen tarpeiden dokumentoinnissa, millaisia vastuita eri tahoille muodostuu ja minkälaista yhteistyötä tahojen välillä näkyy. Mukana olevia tahoja olivat päiväkodin henkilökunta, vanhemmat, erityisavustaja, eri terapeutit, koulun henkilökunta, terveydenhuollon henkilöstöä sekä erilaiset apuvälineiden tuottajat. Dokumentointiin liittyviä vastuualueita olivat tuen suunnittelu, toteuttaminen sekä tuen toteutumisen ja lapsen kehityksen seuranta. Erilaisia yhteistyön muotoja olivat yhdessä keskusteleminen, yhdessä tekeminen, ohjeistusten antaminen ja noudattaminen sekä välillisesti tapahtuva yhteistyö, jolla tarkoitetaan esimerkiksi lääkärikäyntejä tai puhelimen kautta tapahtuvaa neuvontaa ja yhteistyötä. Yhteistyö eri tahojen välillä näytti toimivan hyvin ja jokaisella taholla oli oma roolinsa tuen toteuttamisessa, suunnittelussa ja arvioinnissa, joista lapsen dokumenttien kirjo syntyi. Merkittävin rooli tuen tarpeiden dokumentoinnissa vaikutti olevan tässä tapauksessa fysioterapeutilla sekä lapsen henkilökohtaisella avustajalla, jotka olivat molemmat mukana monissa lapseen liittyvissä tukitoimissa.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia kunnioitusta ja sen puuttumista aikuissosiaalityön päihdeasiakkaan dokumenteissa. Näkökulmana tutkielmassa on Richard Sennettin (2004) teoria kunnioituksesta. Kunnioituksen tarkastelu perustuu Sennettin vastavuoroisen kunnioituksen edellytyksiin sekä kunnioittamisen osoittamisen tapoihin. Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Tutkielman analyysitapana on retoriikan analyysi. Tutkielman aineisto on kerätty erään kunnan aikuissosiaalityön tietojärjestelmästä. Aineisto koostuu sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista. Aineistoa on tarkasteltu seuraavan tutkimuskysymyksen avulla: Mitä on kunnioitus ja sen puuttuminen aikuissosiaalityön päihdeasiakkaan dokumenteissa. Tutkielman keskeisimmät tulokset esitetään Richard Sennettin kunnioituksen edellytysten esiintymisen mukaan, dokumenttien yleisöjen mukaan sekä teorian mukaisten kunnioittamisen tapojen mukaan. Kunnioituksen edellytyksistä aineistosta on nostettu esiin itsestään huolehtimisen teema sekä taitojen ja kykyjen teema. Keskeisimmät teorian mukaiset kunnioittamisen osoittamisen tai osoittamista uhkaavat tavat on jaoteltu autonomian kunnioittamiseen, myötätuntoiseen ja persoonattomaan huolenpitoon sekä asiantuntijavaltaan. Näiden tapojen vahvistamista ja heikentämistä on edelleen analysoitu retoriikan keinojen tarkastelulla. ABSTRACT Rhetorics of Respect in Documents of Substance Abuse Clients in Adult Social Work The aim of this study is to research respect and lack thereof in documents of substance abuse clients in adult social work. Perspective in the study is Richard Sennett's (2004) theory of respect. Analysis of respect is based on Sennett's requirements of reciprocal respect and ways of showing respect. This study is a qualitative reasearch. Method of analysis is rhetorical analysis. Material for the reaseach was collected from one municipalitys' database for adult social work. Material consists of social welfare client documets. Research material has been examined through a research question: What is respect and lack thereof in documets of substance abuse clients in adult social work. Main findings of the thesis work are presented according to precense of Richard Sennett's requiremets of respect, according to the readers of the documents and according to the theory of ways of showing respect. In the material regarding the requirements of respect taking care of yourself -theme and skills and abilities -theme are highlighted. Central ways of showing respect or ways of undermining respet accoring to the theory have been divided in respect for autonomy, compassionate and impersonal caring and expert power. Reinforcing and weakening these ways have been further analyzed by using rhetorical methods.

Tutkimukseni käsittelee suojellussa rakennuksessa toteutettavan korjausrakennushankkeen haasteita sekä hankkeessa toimivien osapuolten ja viranomaisten roolia ja yhteistyötä. Korjausrakennushanke on monitahoinen ja vaikeasti hallittava prosessi. Sen erityispiirteisiin muihin rakennushankkeisiin verrattuna kuuluvat ennakoimattomuus, toistuvien ja tuttujen työvaiheiden puuttuminen sekä suunnitelma- ja aikataulumuutokset. Tutkin osapuolten asenteita ja kokemuksia hankkeissa asiantuntijahaastatteluiden avulla. Kuuden asiantuntijahaastattelun perusteella kartoitan millaisia haasteita hankkeen hankesuunnitteluvaiheessa ja työmaavaiheessa ilmenee, ja millaisia ratkaisuehdotuksia haastatelluilla asiantuntijoilla on toistuviksi kokemiinsa ongelmiin. Lisäksi asiantuntijoiden kanssa keskustellaan yhteistyön merkityksestä ja omasta roolista hankkeessa. Korjausrakennushankkeen toteuttaminen suojellussa rakennuksessa vaatii erityisosaamista erityisesti hankkeen suunnittelijoilta ja urakoitsijalta. Museoviranomaisen ja rakennusviranomaisen viranomaistyöllä on mahdollista helpottaa hankkeen kulkua ja ohjata suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden asenteita ja työskentelyä kohteessa. Yhteistyön hankkeissa koetaan olevan pääasiassa rakentavaa, mutta asenteellisuus esimerkiksi rakennussuojelukysymyksissä vaikeuttaa keskustelua hankkeen toimijoiden kesken. Asiantuntijat toivovat avoimuutta hankesuunnitteluvaiheen alkuhetkiin, jolloin kohteen korjausperiaatteet määritellään. Myös taloudellisista seikoista puhuminen aukaisisi intressiristiriitoja, jotka vaikuttavat laadullisesti koko hankkeen etenemiseen. Työmaavaihe koetaan kaoottiseksi ja hallitsemattomaksi vaiheeksi hankkeessa. Sen hallitsemisessa avainasemassa ovat urakoitsijan taidot ennakoida kohteessa esiintyviä yllättäviä käänteitä. Toisaalta ratkaisevaksi tekijäksi tunnistetaan myös laadukas korjaussuunnittelu, jonka avulla on mahdollista hallita kohteen budjettikurin lisäksi myös aikataulumuutoksia.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia vahvuuksia kasvattajat kirjaavat esiopetuksen kolmiportaisen tuen asiakirjoihin. Lisäksi tarkasteltiin, miten kasvattajat kirjaavat vahvuuksia asiakirjoihin. Tutkimusaineisto koostui 30 esiopetusikäisen lapsen kolmiportaisen tuen asiakirjoista. Aineisto analysoitiin sekä sisällönanalyysin että diskurssianalyysin avulla. Lapsen vahvuuksien kuvaukset jaettiin sisällöllisesti kuuteen eri ryhmään: kiinnostuksen kohteet, luonteenvahvuudet, normien mukainen toiminta, yksilöllinen tapa toimia, oppimistaidot ja tiedot sekä tuen tarpeet. Lisäksi diskurssianalyysia hyödyntäen kuvailtiin sitä kielenkäyttöä, jolla lapsen vahvuuksista kirjoitettiin eri asiakirjoissa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lapsen vahvuuksien kuvausten tarkkuus vaihteli paljon. Tarkimmat ja monipuolisimmat kuvaukset liittyivät akateemisten taitojen kuvauksiin, kun taas epätarkimmat ja lyhimmät kuvaukset liittyivät lapsen ekstroverttien luonteenpiirteiden kuvauksiin. Muutosta kuvattiin ainoastaan kuvattaessa lapsen kiinnostusta esiopetusta kohtaan sekä kuvatessa lapsen vuorovaikutustaitoja ja akateemisia taitoja. Kasvattajat kirjasivat myös lapsen tuen tarpeita vahvuuksien kirjaamiselle varattuun tilaan asiakirjoissa. Tämän tutkimuksen avulla kasvattajat voivat pohtia omia kirjaamiskäytänteitään. Erityisen tärkeää on arvioida, miten ja millaisia vahvuuksia asiakirjoihin jatkossa kirjataan ja millaisen roolin lapsen vahvuudet saavat esimerkiksi tuen tarpeisiin verrattuna.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten oppijan käyttäytymisen haasteista kirjoitetaan ja miten haastavasti käyttäytyvä lapsi asemoidaan esi- ja perusopetuksen kolmiportaisen tuen asiakirjoissa. Mielenkiinnon kohteina olivat lapsen käyttäytymisen haasteille rakennetut merkitykset ja käyttäytymisen haasteiden pysyvyys asiakirjoissa. Lisäksi tutkielmassa tarkasteltiin, miten asiakirjoissa vastuutettiin eri tahoja lapsen käyttäytymisen muutoksesta. Aineisto koostui 33:sta esi- ja perusopetuksen kolmiportaisen tuen asiakirjasta (lasten henkilökohtaiset oppimissuunnitelmat ja HOJKS:t). Tutkielman ana-lyyttisena viitekehyksenä oli diskurssianalyysi. Tulokset osoittivat, että asiakirjoissa lapsen käyttäytymisen haasteita merkityksellistettiin poisopittavaksi ilmiöksi, lasta hallitsevaksi ilmiöksi ja aikuisen tuesta riippuvaksi ilmiöksi. Lapsen käyttäytymisen haasteista tuotettiin kuvaa lapsen suhteellisen pysyvänä ominaisuutena sekä lapsen ulkoisten ja sisäisten tekijöiden mukaan vaihtelevana ilmiönä. Käyttäytymisen muutoksesta vastuutettiin asiakirjoihin kirjatuissa tavoitteissa ja tukitoimissa lasta, opettajaa ja pedagogiikkaa sekä fyysistä ympäristöä. Haastavasti käyttäytyvälle lapselle tuotettiin asiakirjoissa erilaisia subjektipositioita, joista toisissa hän asemoitui enemmän toimijaksi ja toisissa enemmän toiminnan kohteeksi. Tutkielma herättää pohtimaan ammattilaisten käyttämiä erilaisia kirjaustapoja, joilla haastavasti käyttäytyvää lasta ja hänen käytöstään kuvataan virallisiin asiakirjoihin. Erityisesti voi pohtia sitä, millaiset kirjaustavat tuottavat lapsen käyttäytymisen haasteista pysyvää kuvaa ja millaiset kirjaustavat puolestaan rajaavat haasteita ainoastaan tiettyihin tilanteisiin.

Tutkin Pro gradu -tutkimuksessani osallistavaa dokumentointia lastensuojelun asiakassuunnitelmien teossa. Olen kiinnostunut erityisesti siitä, millä tavalla asiakkaan eettinen ja arvokas kohtaaminen toteutuu osallistavassa dokumentoinnissa. Lisäksi selvitän tutkimuksellani, millä tavalla osallistavaa dokumentointia asiakassuunnitelmaneuvottelussa toteutetaan. Keskeisessä asemassa tutkimuksessani ovat asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden kokemukset niin osallistavasta dokumentoinnista kuin siinä tapahtuvasta kohtaamisestakin. Lastensuojelun työskentelyssä pyritään korostamaan asiakkaiden osallisuutta kaikissa asiakkuuden vaiheissa. Lastensuojelulle on kuitenkin leimallista sosiaalityöntekijän käyttämä valta ja kontrolli, jolloin asiakkaan oma osallisuus voi usein jäädä piiloon. Osallistavaa dokumentointia asiakasosallisuuden lisääjänä on alettu toteuttaa joillakin paikkakunnilla, kuten esimerkiksi Helsingissä. Kuitenkin menetelmän laajempi käyttäminen olisi mielestäni tärkeää. Tutkimustiedon saaminen osallistavasta dokumentoinnista voi lisätä sen käyttöön ottoa ja näin ollen kehittää lastensuojelun työmenetelmiä. Olen toteuttanut tutkimukseni tapaustutkimuksena. Tutkimusaineistoni koostuu kahden asiakassuunnitelmaneuvottelun havainnoinnista, kahdesta ryhmähaastattelusta (kaksi eri asiakasperhettä) sekä kahden sosiaalityöntekijän yksilöhaastatteluista. Kaikki haastattelut tein teemahaastatteluina. Aineiston analysoinnissa olen käyttänyt teemoittelua. Teemoittelu perustuu tutkimuksessani Sarah Banksin (1995, 2012) jaotteluun asiakkaan eettisestä kohtaamisesta. Analyysini mukaan sekä asiakkaiden että sosiaalityöntekijöiden kokemukset osallistavasta dokumentoinnista työmenetelmänä ovat positiiviset. Asiakkaat nostivat erityisesti esille heidän omat vaikutusmahdollisuutensa asiakassuunnitelmaan, kuulluksi tulemisen sekä tyytyväisyyden asiakassuunnitelmaan ja sen nopeaan saamiseen. Sosiaalityöntekijät nostivat erityisesti esille työn tehostumisen, työtaakan helpottumisen sekä asiakkaan vastuuttamisen omissa asioissaan. Asiakkaat kokivat, että sosiaalityöntekijät kohtasivat heidät ihmisinä tuomitsematta heitä, olivat empaattisia, kuuntelivat ja myös ottivat huomioon asiakkaiden omat näkemykset asioista. Tutkimukseni perusteella voidaan sanoa, että osallistava dokumentointi mahdollistaa asiakkaan eettisen kohtaamisen. Osallistavan dokumentoinnin avulla lastensuojelun työskentelystä voidaan tehdä avoimempaa ja läpinäkyvämpää. Sitä kautta myös asiakkaiden tyytyväisyys niin työskentelyyn kuin lastensuojelun dokumentteihin voi kasvaa, jolloin asiakirjapyynnöt ja valitukset vähenevät.

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten asiakkaan ääni näkyy sosiaalityöntekijöiden dokumentoimana lastensuojelun sijaishuollon asiakassuunnitelmissa. Asiakkaaksi ymmärretään tässä tutkimuksessa huostaan otettu ja sijaishuoltoon sijoitettu lapsi sekä hänen elämässään mukana olevat biologiset vanhemmat. Tutkimuksessa kysyn, miten sosiaalityöntekijät dokumentoivat asiakassuunnitelmia sekä miten ja mitä sosiaalityöntekijät dokumentoivat asiakassuunnitelmiin asiakkaan äänellä? Tutkimusaineistoni muodostuu 61:stä lastensuojelun sijaishuollon asiakassuunnitelmasta, jotka on kerätty eräästä suomalaisesta keskisuuresta kaupungista helmikuussa 2016. Sijaishuollon asiakassuunnitelmat ovat dokumentoitu vuosina 2010-2015. Tutkimuksen metodologinen lähtökohta on sosiaalisessa konstruktionismissa. Analyysivälineet löytyvät tekstin tutkimuksesta, aineiston jaottelusta moniäänisiin puhujakategorioihin ja tematiikan analyysista. Olen pilkkonut sijaishuollon asiakassuunnitelmat äänikategorioihin mukaillen Aino Kääriäisen (2003) puhujakategorioita. Tämä osoitti, että tekstit ovat moniäänisiä ja ne sisältävät useiden henkilöiden näkemyksiä. Tekstin tutkimuksen analyysi osoitti, että lastensuojelun sijaishuollon asiakassuunnitelmat sisältävät vakiintuneita tekstin tuottamisen tapoja, joita ovat passiivissa kirjoittaminen, moniäänisesti kirjoittaminen, poissaolevan äänen käyttäminen, yksityiskohdilla vakuuttaminen ja aiemman tekstin kopioiminen. Näillä keinoin tekstiin tuodaan uskottavuutta, mutta samalla hävitetään asiakkaan oman äänen näkymistä ja annetaan voimakkaita merkityksiä osalle asiakkaan lausumista. Tematiikan analyysissa otin tarkempaan tarkasteluun sosiaalityöntekijöiden kirjaaman asiakkaan äänen. Analyysi osoitti, että asiakkaan ääni näkyy sijaishuollon asiakassuunnitelmien useissa sisällöllisissä, kokemuksellisissa ja ajallisissa teemoissa. Sosiaalityöntekijät kirjaavat sijaishuollon asiakassuunnitelmiin monia yhtäaikaisia teemoja, joiden avulla he rakentavat ammatillista näkemystä sijaishuollossa elävän lapsen tilanteesta. Sosiaalityöntekijät kirjoittavat asiakkaan ääntä selkeästi merkityin suorin lainauksin ja epäsuorasti, toisen toimijan tulkitsemana, asiakkaan näkemyksenä. Pro gradu tutkielmani osoittaa, että asiakkaat saavat äänensä näkyviin sosiaalityöntekijän dokumentoimana. Asiakkaan ääni jää kuitenkin muiden toimijoiden varjoon eikä saa suurta merkitystä. Asiakkaiden ääni kulkee mukana sijaishuollon prosessin aikana, mutta se ei näy vahvana tulevaisuuteen suuntaavassa työskentelyssä. Tutkielmani antaa sosiaalityöntekijöille keinoja pohtia lastensuojelun dokumentoinnin tekstin tuottamisen välineitä ja tapoja. Se antaa myös kuvaa asiakkaan osallisuuden toteutumisesta sosiaalityöntekijöiden dokumentoinnissa. Tutkielmani virittää pohtimaan sitä, miten sijaishuollon asiakassuunnitelma toimii asiakkaiden kannalta tavoitteellisen ja suunnitelmallisen työn tukena.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani sosiaalityöntekijöiden kirjauksia lasten asumisesta lastensuojelun alkuvaiheen asiakirjoissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä sosiaalityöntekijät lapsen tilanteesta dokumentoidessaan kirjaavat asumisesta ja miten sosiaalityöntekijän lastensuojelullinen arvio kiinnittyy asumisen kuvauksiin. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa aineistona on lastensuojelun alkuvaiheen asiakirjoista 111 palvelutarpeen arvioinnin yhteenvetoa ja kuuden lapsen asiakaskertomus. Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt sisällönanalyysia, jonka avulla olen muodostanut kolme asumisen teemaa. Teemat ovat dokumentteihin kirjattu lapsen asuminen, koti lastensuojelun tilannearvion näyttämönä sekä asumisen muutokset ja monipaikkainen asuminen lastensuojelullisena huolena. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että sosiaalityöntekijät kirjaavat lapsen asumisen ihmissuhteiden kautta. Asumiseen liittyvät lastensuojelulliset huolet jakautuivat terveydellisiin huoliin ja taloudellisiin edellytyksiin. Kotikäynti näyttäytyi tärkeänä osana palvelutarpeen arvioita. Kotikäynnin merkityksessä korostui sen toimiminen lapsen tapaamispaikkana. Sosiaalityöntekijät kirjasivat niukasti kodin fyysisiin puitteisiin liittyviä asioita. Selkeissä asumiseen liittyvissä huolissa oli yhteistä perheen oma aktiivisuus, sillä kaikissa niissä oli asia tullut vireille perheen äidin yhteydenotosta. Sen sijaan sosiaalityöntekijöiden nostaessa esille asumiseen liittyvää huolta, kiinnittyi arvio asumisen epävakauteen. Epävakaita tilanteita olivat lapsen asumisen ja tapaamisen sopimukseton tila sekä vuoroasumisen muutokset. Sosiaalityöntekijät dokumentoivat asumiseen liittyvän kannanoton, jos sillä oli merkitystä lastensuojelullisen huolen jatkumiseen tai päättymiseen.

Tutkielmassa tarkastellaan rakennushistoriaselvityksiä käytettävyyden näkökulmasta. Lähtökohtana aiheelle on omakohtainen kokemus Keski-Suomen museossa laadituista rakennushistoriaselvityksistä ja erityisesti viime vuosina kulttuuriympäristöalalla käyty keskustelu rakennettua ympäristöä käsittelevien selvitysten problematiikasta. Selvityksiä on kritisoitu esimerkiksi siitä, ettei päätöksenteossa tarvittavaa tietoa ole ilmaistu niissä tarpeeksi selkeästi. Selvitysten tietosisältöä on myös arvosteltu tapauskohtaisesti joko liian yksityiskohtaiseksi tai vastaavasti liian pintapuoliseksi. Koska rakennushistoriaselvityksiä leimaa tapauskohtaisuus, tutkielmassa kuvataan yleisellä tasolla selvitystyöprosessi ja siihen liittyvät työvaiheet. Tutkielman yksi tavoite on selvittää, mitä on rakennushistoriaselvitysten käytettävyys ja miten käytettävyystutkimuksen menetelmiä ja käytettävyyden määritelmää voi soveltaa rakennushistoriaselvitysten tarkasteluun. Keskeisimmät tutkimuskysymykset ovat: Mitkä ominaisuudet/seikat ovat rakennushistoriaselvitysten käytettävyyden kannalta keskeisiä? Ketkä selvityksiä oikeastaan käyttävät ja mihin niitä käytetään? Miten olemassa oleva ohjeistus palvelee selvitysten tekemistä? Miten selvityksien käytettävyyttä voidaan parantaa? Rakennushistoriaselvitysten käytettävyyttä tarkastellaan perehtymällä selvitysten laatimista käsitteleviin ohjeistuksiin. Tutkielmassa tarkastellaan muun muassa sitä, miten hyvin saatavilla oleva ohjeistus palvelee selvitystyön tekijöitä ja miten ohjeistus on vuosien aikana muuttunut. Ohjeistusten lisäksi tutkimusaineisto muodostuu yhdeksästä viime vuosien aikana peruskorjaushankkeisiin laaditusta rakennushistoriaselvityksestä. Vertailuaineiston avulla esitellään lähtökohdiltaan samaan käyttötarkoitukseen laadittujen selvitysten eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkielmassa pohditaan eroavaisuuksiin johtavia tekijöitä, jotka vaikuttavat selvitysten käytettävyyteen. Tutkimusaineistoa täydentää kaksi asiantuntijahaastattelua. Lisäksi työssä tarkastellaan tietojärjestelmätieteissä vakiintuneen ISO 9241-11 standardin käytettävyyden määritelmän soveltuvuutta rakennushistoriaselvitysten käytettävyyden määrittelyyn.

Rakennuksen peruskorjaustyöt alkoivat toukokuus- sa 2014 ja työt valmistuivat noin vuotta myöhemmin huhtikuussa 2015. Rakennustöiden vastaanottokokous pidettiin 28.4.2015. Pihatöitä jatkettiin vielä alkukesän 2015 aikana. Lozzin peruskorjauksen valmistumisen lähestyessä käynnistyi viereisen Ylioppilastalo Ilokiven peruskorjaustyöt. Molempien rakennusten peruskorja- ustöiden vuoksi Ilokiven ja Lozzin välinen alue on ollut läpikululta suljettuna vuodesta 2014 lähtien ja niiden välinen piha-alue vuorollaan molempien hankkeiden työmaa-aluetta. Lozzin ja Lyhdyn huonekalujen kun- nostus päätettiin toteuttaa pienemmissä erissä. Myös piha-alueiden kunnostustyöt jakaantuvat usealle kesäl- le Kampuksen kentän ympäristössä ja Ilokiven korjauk- sen valmistuttua myös Lozzin harjunpuoleisella alueel- la. Ravintola Lozzi avasi ovensa peruskorjauksen jälkeen suunnitelmien mukaan kesäkuun ensimmäisenä päivä- nä. Samoihin aikoihin Ravintola Ilokivi sulki ovensa ja muutti kesällä kirjastoon samoihin tiloihin, joissa ravin- tola Lozzi 2 oli toiminut Lozzin korjauksen ajan. Lozzi ja Ilokivi ovat Seminaarinmäen kaksi suurinta opiskelija- ravintolaa, joten niiden toiminnan merkitys on alueel- la suuri. Johtuen Seminaarinmäen korjaushankkeista, molempien asiakkaisiin on vuosien ajan kuulunut myös paljon rakennustyömaiden työntekijöitä. Lozzin rakenteista löytyi korjauksen aikana joitakin vaurioituneita materiaaleja, pääasiassa puutteellisesta vedeneristyksestä tai kapillaarikatkosta johtuvia ris- kirakenteita ja rakennusaikaisia purkamatta jääneitä muottilaudoituksia. Suurimman sisäisen rakenteellisen muutoksen koki Lyhty, jonka kaikki lämmön- ja ve- deneristekerrokset sekä lähes kaikki puurakenteet on uusittu. Pintamateriaalien säilyttäminen, kuten katon puuristikon kunnostaminen, ovat kuitenkin mahdollis- taneet korjaukset turmelematta tilan rakennustaiteel- lista arvoa. Rakennuksen keittiö- ja sosiaalitilat uudistuivat kor- jauksessa täysin. Ensimmäisen kerroksen työhuoneiden yhdistämisen ansiosta rakennuksessa on nyt isompi ko- koushuone, jonka koko ja tekninen varustus mahdol- listavat aiempaa monipuolisemman käytön. Sen uusi kalustus jäi hankittavaksi peruskorjauksen jälkeen ja tavoitteeksi asetettiin löytää kalusteet, jotka mahdolli- suuksien mukaan ovat Artekin tuotantoa rakennuksen muiden kalusteiden tavoin. Rakennuksen tärkeimmiksi määriteltyjen tilojen restau- rointi toteutui suunnitelmien mukaan. Ulkoisesti ha- vaittavat muutokset tiloissa ovat pieniä ja alkuperäisiä materiaaleja on säilytetty kunnostaen. Osittain uusittu valaistus kunnioittaa rakennuksen menneitä vaiheita ja rakennuksen yhtenäistä linjaa valkoisista valaisimista. Tiloihin tehdyt suuremmat uudistukset on toteutettu joko huomaamattomasti tai alkuperäisiä materiaaleja ja muotokieltä kunnioittaen. Osa korjauksessa tehdyistä toimenpiteistä oli kokonaan tai osittain palauttavia. Näitä olivat esimerksiksi eripi- tuisten naulakoiden toteuttaminen eteiseen, apukeitti- ön ruokasalin puolelle tehdyn laajennuksen purkami- nen sekä keittiön oven palauttaminen lastauspihalle. Myös terassilla ulkoseinien laatoituksen vaihtaminen vanhan mallin mukaan valmistettuihin savilaattoihin on merkittävissä määrin palauttanut terassialueen lähem- mäs alkuperäistä asuaan. Rakennuksen esteettömyyttä paran- nettiin lisäämällä rakennukseen uusi henkilöhissi ja esteetön WC ensim- mäiseen kerrokseen. Näiden raken- taminen arkkitehtonisesti merkittä- viin tiloihin suunniteltiin huolellisesti, jotta muutokset eivät turmelisi tilan luonnetta. Kulkua terassin ja ruoka- salin välillä on helpotettu tekemällä terassin pintaan kumpare pariovien eteen. Suunnitteluvaiheessa hahmo- tellut kaiderakenteet terassille ja Lyh- dyn luiska jätettiin loppujen lopuksi toteuttamatta, sillä niitä ei katsottu välttämättömiksi toteuttaa ja niiden vaikutus rakennuskokonaisuuteen sai kritiikkiä niin Museoviraston kuin Alvar Aalto -säätiön suunnalta. Talotekniikan päivityksessä on mahdollisuuksien mu- kaan hyödynnetty alkuperäistä ilmanvaihtojärjestel- mää. Ruokasalissa uusi järjestelmä asennettiin osittain vanhojen putkien sisään. Lyhtyyn ja sen eteistiloihin ei asennettu koneellista ilmastointia vaan ilmanvaihto pe- rustuu alkuperäiseen painovoimaiseen ilmanvaihtojär- jestelmään. Uudet ilmanvaihtokonehuoneet on onnis- tuneesti toteutettu huoltomuurin taakse tai maan alle näkymättömiin. Poikkeuksen muodostaa uusi poistoil- mapiippu, joka valituista materiaaleistaan huolimatta on selvästi erottuva uusi elementti Lozzin ja Ilokiven välisessä tilassa, ja joka tietyistä suunnista katsottaessa peittää näkymää ravintolan terassille. Keväällä 2016 rakennuskokonaisuuden toinen pääty eli Philologica on tyhjillään siellä väliaikaisesti toimivaa Ilo- kiven työmaatoimistoa lukuun ottamatta. Rakennuksen tuleva käyttö ja suunnitelmat eivät ole varmistuneet. Lähitulevaisuudessa toteutettavan korjaus/muutostyön toteutuksessa Lozzin peruskorjaushankeen materiaalit, dokumentointi mukaan lukien, ovat toivottavasti suu- reksi avuksi ja hyödyksi suunnittelu- ja toteutusvaihees- sa.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, millaista toimijuutta lapselle rakennetaan esi- ja alkuopetuksen kolmiportaisen tuen asiakirjoissa. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, miten toimijuuskuvaukset rakentuvat kielessä ja millaisen toimijuusaseman ne lapselle tuottavat. Tutkimusaineistona oli esi- ja alkuopetuksen kolmiportaisen tuen asiakirjoja (n=101), tarkennettuna oppimissuunnitelmia, henkilökohtaisia opetuksen järjestämistä koskevia suunnitelmia sekä pedagogisia arvioita ja selvityksiä. Tutkimus toteutettiin diskurssianalyyttistä tutkimusmenetelmää käyttäen. Analyysissä tarkasteltiin lauseita, joissa kuvailtiin lasta, lapsen ominaisuuksia tai oppimista. Tutkimustulokset osoittavat, että lapsille rakennettiin asiakirjoissa monenlaisia toimijuuksia: ongelmakeskeistä, tukea tarvitsevaa, lapsesta irrotettua, vaihtelevaa, toivottua sekä yksilöllistä toimijuutta. Näiden toimijuuskuvausten tuottamat asemat lapsesta vaihtelevat epäonnistuvasta ja tarvitsevasta osaavaan ja itsenäiseen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että lapsella on rajallisesti mahdollisuuksia vaikuttaa toimijuutensa rakentumiseen ja itsestään kertovien asiakirjojen sisältöön. Tutkimus vahvisti käsitystä siitä, että on tärkeää kiinnittää huomiota lapsesta käytettyyn kieleen ja kielessä rakentuviin toimijuuskuvauksiin. Huomionarvoista on lisäksi pohtia, millaista kuvaa lapsesta on tarpeenmukaista muodostaa ja mikä on asiakirjan rooli kuvausten muodostamisessa. Mahdollisen muutostarpeen voi ajatella kohdistuvan asiakirjojen sisällön ja kirjoitustyylin lisäksi siihen, millä perustein etuuksia myönnetään ja asiakirjojen rooliin tässä prosessissa. Myös aikuisen ja yhteiskunnan roolit lapsen toimijuuden määrittelijöinä, rajoittajina ja esiintuojina on mietittävä tarkoin.