Search

Muistisairautta sairastavien ikääntyneiden kotona asuminen onnistuu usein omaishoitajien avulla, mutta tukea tarvitaan myös sosiaali- ja terveyspalveluista. Aina kaikki eivät kuitenkaan saa riittävää apua ja tukea. Niin muistisairautta sairastavat ihmiset kuin omaishoitajatkin voivat kärsiä avun riittämättömyydestä. Tässä artikkelissa tutkimme, millaista tukea muistisairaat ja heidän puolisonsa kaipaavat ja millaisia kokemuksia heillä on avun riittämättömyydestä. Tutkimuksemme mukaan muistisairautta sairastavien ikääntyneiden ja omaishoitajien kohtaama avun riittämättömyys liittyy sekä palvelujärjestelmään ja erilaisiin tukimuotoihin että henkisen tuen tarpeisiin. Muistisairautta sairastavat ja heidän omaishoitajansa eivät niinkään kohtaa tilanteita, joissa he eivät saisi lainkaan tarvitsemaansa apua, mutta saatu apu ei aina vastaa tarpeita tai se on liian vähäistä. Omaishoitajat myös paikkaavat palvelujärjestelmän puutteita ottamalla vastuun puolisonsa hoivasta tilan-teissa, joissa julkiset palvelut ovat riittämättömiä tai niitä ei ole saatavilla. Kotona asumisen tueksi tarvittava apu on riittämätöntä useammin omaishoitajien kuin heidän muistisairautta sairastavien puolisoidensa kannalta. Usein tämä tarkoittaa sitä, että omaishoitajat kantavat vastuuta hoivasta oman jaksamisensa kustannuksella. peerReviewed

peerReviewed

Suomessa jopa joka neljäs apua tarvitsevista ikääntyneistä jää vaille riittävää ja asianmukaista apua. Hoivaköyhyys on yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ilmentymä, johon liittyy usein niin sosiaalista kuin taloudellista huono-osaisuutta. nonPeerReviewed

Older adults face inequalities in care. The concept of care poverty has been developed to point out how unmet care needs are not just an individual issue but a phenomenon linked to social and economic disadvantage and societal inequality. In this paper, we approach the question of care poverty by focusing on its intertwinement with emotions and the home space. We analyze how the presence, or more commonly absence, of care shapes interviewees’ descriptions of emotional experiences tied to the home space. Our data consists of 12 semi-structured interviews conducted in 2019 and 2020 with customers of outreach work for older adults in Finland. These customers typically face a situation that can be characterized as care poverty: their care needs are not (or have not been) met by either the service system or informal sources. When analyzing the data, we followed the guidelines for thematic analysis proposed by Braun and Clarke. Our analysis shows how care and lack of care transform interviewees’ emotional connections with the home space, highlighting particularly three main themes: insecurity, isolation and belongingness. Our analysis reveals how lack of care can transform the home into an unsafe place; a space characterized by isolation, or a space where one sometimes ceases to feel at ease or “like oneself.” The emotional experience of home and being adequately cared for is also tied to the sense of (not) belonging to a place. Based on our analysis, we argue that as an experience, care poverty is not just about individual unmet needs and/or a scarcity of resources at the societal level; it should also be understood as deeply relational—born and shaped in interactions (or the lack of interactions) among people, and lived in and through relationships with others. Furthermore, we highlight the importance of a sense of belonging to the feeling of being adequately cared for.

This article introduces the concept of care poverty, defined as inadequate coverage of care needs resulting from an interplay between individual and societal factors, and examines its level and predictors among the 75+ population in Finland. The data come from a survey conducted in 2010 and 2015. Despite the universalistic goals of the Finnish care system, 26 percent of respondents with limitations in daily activities faced care poverty with regard to instrumental activities of daily living; the activities of daily living care poverty rate was 17 percent. Concerning instrumental activities of daily living, care poverty was associated with income level, health status and living arrangements, while such connections were not found for personal care (activities of daily living).

peerReviewed

”Että jos vähän jotaki apua saa, niin sitte ihan pärjään kyllä” Ikääntyneiden kotihoidon palveluja käyttävien naisten määritelmiä arjen toimijuudestaan Heidi Piirto Sosiaalityön pro gradu-tutkielma Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Ohjaajat: Elina Virokannas, Anu Leinonen ja Mirja Satka Huhtikuu 2013 116 sivua Tässä tutkielmassa tarkastellaan ikääntyneiden kotihoidon palveluja käyttävien yksin asuvien naisten arjen toimijuutta. Tavoitteena on tutkia sitä, millaista naisten toimijuus heidän kertomanaan on ja miten naiset määrittelevät itsensä toimijoina. Tutkielman teoreettis-metodologinen viitekehys nojaa sosiaaliseen konstruktionismiin ja aineiston analyysissa on hyödynnetty diskurssianalyyttista lukutapaa ja osia semioottisen sosiologian metateoriaa koskevista pohdinnoista. Aineisto koostuu seitsemästä 75─90-vuotiaan naisen haastatteluista, jotka on nauhoitettu kesän ja syksyn 2012 aikana. Haastattelut on toteutettu teemahaastatteluina haastateltavien kodeissa. Haastattelun teemoina olivat arki ja avun tarpeet, tyytyväisyys saatuun apuun, toiveet jatkossa sekä arjen voimavarat. Analyysin pohjalta naisten arjen toimijuutta on hahmotettu arjen eri toimintojen ja niille annettujen merkitysten kautta sekä pärjäämispuheena omasta selviytymisestä kerrottaessa. Puheen arjen toiminnoista,kuten päivittäisistä toimista ja raha-asioiden hoitamisesta, välityksellä rakentuu kuva naisten avun tarpeista arjessa ja siitä, millaisena he itse oman toimijuutensa näkevät. Pärjäämispuheen tarkastelun avulla hahmottuu sen sijaan erilaisia keinoja, jotka auttavat haastateltuja selviytymään arjen toimissa ja yksin kotona. Pärjäämispuhe myös rakentaa tietynlaista kuvaa puhujastaan pärjäävänä ja kykenevänä yksilönä. Analyysin perusteella tutkimukseen osallistuneet ikääntyneet naiset määrittelevät itsensä toimijoiksi ja osallisiksi omassa arjessaan silloinkin, kun avuntarve ja riippuvaisuus muiden avusta on suuri. Jos ikäihmisten arkea ja toimintaa tarkastellaan kapea-alaisesti vain joistakin näkökulmista käsin, se sivuuttaa paljon toimijuuden mahdollisuuksia, joita ikäihmisillä on toimintakyvyn tasosta riippumatta. Haastatelluilla naisilla toimintakyvyn kokonaisuus on kyllä yhteydessä toimijuuteen, mutta heikompikaan toimintakyky ei näytä estävän itseä tyydyttävää toimijuutta silloin, kun sille annetaan mahdollisuus. Toisaalta naiset loivat itse aktiivisesti itsestään kuvaa osallisina omassa arjessaan ja ottivat erilaisia rooleja suhteessa muihin ihmisiin ja arjen toimiin. Toimijuuden toteutumisen voikin ajatella olevan suoraan yhteydessä arjen ja elämisen mielekkäänä ja tyydyttävänä kokemiseen sekä ennaltaehkäiseviin vaikutuksiin toimintakyvyn kannalta. Haastateltujen kohdalla kokemus omasta kyvykkyydestä ja pärjäämisestä vaikuttaa olevan erityisen tärkeää arjen mielekkyyden kannalta. Toimijuuden korostuminen naisten puheessa ei silti merkitse avuntarpeiden puuttumista. Päinvastoin,monesti arkeen saatu apu mahdollistaa haastateltujen toimijuuden toteutumisen. Avainsanat: ikääntyminen, avuntarpeet, toimijuus, arki, kotiin annettava apu

On olemassa vahva yhteisymmärrys siitä, että ikääntyneen henkilön omaishoitaminen voi olla kuormittavaa. Omaishoitoa tuetaan erilaisilla sijaishoitopalveluilla. Niiden vaikutuksista omaishoitajien kuormittumiseen ei kuitenkaan olla yksimielisiä. Sijaishoitopalveluiden käyttömäärissä ja käytön useudessa on suuria vaihteluja omaishoidettavien välillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää COPE-indeksiä (Carers of Older People in Europe, COPE index) apuna käyttäen, minkälainen on omaishoitajien kuormittumisen tila Jämsä-Kuhmoinen SoTe-yhteistoiminta-alueella. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, onko omaishoitajien kuormittumisen tila yhteydessä omaishoidettavan käyttämien sijaishoitopalveluiden määrään ja käytön useuteen. Tutkimusaineisto koostuu lakisääteisen omaishoidontuen piirissä olevien 65 vuotta täyttäneiden asiakkaiden ja alle 65-vuotiaiden muistisairaiden asiakkaiden omaishoitajien (n=77) COPE-indeksi vastauksista ja omaishoidettavien tutkimusta edeltävän 12 kuukauden aikana käyttämien sijaishoitopalveluiden käyttömäärä ja käytön useus tiedoista. COPE-aineistolle tehtiin pääkomponenttianalyysi (PCA). Omaishoitajan kuormittumisen ja hoidettavan käyttämien sijaishoitopalveluiden välistä yhteyttä analysointiin lineaarisella regressioanalyysillä. Vastaajista lähes joka toinen oli mahdollisesti kuormittunut/tarkemman uudelleen arvioinnin tarpeessa. Mahdollisesti kuormittuneille (n=36) omaishoitajille kuormittumista aiheutti pääasiassa omaishoidon kielteisten vaikutusten osa-alue (94 %), ja erityisesti ystävyyssuhteiden ylläpidon vaikeus. Tässä aineistossa Kuormittuneiden omaishoitajien hoidettavat käyttivät sijaishoitopalveluja tilastollisesti merkitsevästi enemmän ja useammin kuin Ei-kuormittuneiden omaishoitajien hoidettavat. Omaishoitajan kuormittuminen ja puoliso-omaishoitajuus olivat yhteydessä hoidettavan käyttämien sijaishoitopalveluiden kokonaismäärään, F(2,74)=6,448,p=0,003 ja käytön useuteen, F(2,74)=4,598, p=0,013. Kaikkiaan omaishoitajan kuormittuminen ja puoliso-omaishoitajuus selittivät yhdessä 12,5 % omaishoidettavan 12 kuukauden aikana käyttämisen sijaishoitopalveluiden määrän ja 8,7 % hoidettavan käyttämisen sijaishoitopalveluiden käytön useuden vaihtelusta. Tutkimus tukee vahvasti sitä käsitystä, että omaishoito on kuormittavaa. Omaishoitajana toimiminen vaikeuttaa monen omaishoitajan kohdalla ystävyyssuhteiden ylläpitoa ja aiheuttaa kuormittumisen kokemista. Sijaishoitopalveluja käytetään usein liian myöhään, vasta siinä vaiheessa kun omaishoitaja on jo ylikuormittunut. There is a strong consensus that caring for an elderly person can be burdensome and stressful to many family caregivers (FCG), and contribute to severe physical and psychological morbidity. Family care (FC) is supported by several respite care services. There is no consensus on the effectiveness of those services. There are large differences in the utilization of those services among family care clients. The purpose of this study is to clarify the state of FCGs’ strain in the social- and health co-operation area of Jämsä and Kuhmoinen. Furthermore, we aim to find out if there is an association between FCGs’ burden and the usage of respite care service of person being taken care of. The research data consist of 77 FCGs’ COPE-index (Carers of Older People in Europe) answers, and the respite utilization data of the person they are taking care of during a 12-month period. Principal component analysis (PCA) was conducted for the COPE-index data. The association between FCGs’ strain and utilization of respite care services was analysed with linear regression analysis. The research data was also analysed with many established statistical tests. According to the COPE-index almost half of the respondents may be overstrained. The strain of those overstrained FCGs (n=36), was caused mainly by the sector of negative impact, and especially by its’ dimension: “Difficulty of maintaining friendships”. In this study, the person being taken care of and whose FCG was overstrained, used the respite care services statistically significantly more and more often, compared to those whose FCG was not strained. There was an association between FCG strain and spousal relationship with the amount of respite services (F(2,74)=6.448,p=.003) and the frequency of the utilization of respite care services (F(2,74)=4.598,p=.013). FCGs strain and spousal relationship together explained 12.5% of the variance of the amount of the respite services used and 8.7% of the variance of the frequency of respite care service usage. These findings strongly support the conception that FC is burdensome. In many cases, FC causes difficulties to maintain friendships and thus, causes strain and increases their need for support. The person being taken care of uses respite care often too late, when FCG is already overstrained.