Search

Artikkelissa tarkastellaan aikuisten maahanmuuttajien sanastonhallintaa erityisalan kielitaidon näkökulmasta. Tutkimus koskee terveydenhuollon alaa ja potilashoidossa tarvittavan sanaston hallintaa. Tutkimuksen koehenkilöinä ovat maahanmuuttaja-taustaiset lääkärit (N = 81) ja asioimistulkit (N = 43), joilla molemmilla on tavoitteena pystyä työskentelemään potilashoidon tilanteissa ja hallita niissä käytettävää sanastoa. Tutkimusta varten koottiin potilashoidon tilanteissa käytettävää sanastoa ja laadittiin sanojen välisten suhteiden tuntemusta mittaava testi, joka noudattaa sana-assosiaatiotestin muotoa (Word Associate Format). Verrokkiryhmänä ovat suomenkieliset syntyperäiset aikuiset (N = 36), joiden vastauksiin maahanmuuttaja-taustaisten koehenkilöiden vastauksia verrattiin. Testisuoritukset analysoitiin tilastollisesti R-tilasto-ohjelmalla käyttäen yleistettyä lineaarista sekamallia. Mallissa tarkasteltiin ammattiryhmien eroja suhteessa sanojen frekvensseihin. Tulokset osoittavat, että testi erottelee selvästi syntyperäiset suomenkieliset koe-henkilöt maahanmuuttajataustaisista koehenkilöistä, joiden tulokset jäävät noin 30 % heikommiksi. Lisäksi testituloksista ilmenee, että maahanmuuttajataustaiset asioimis-tulkit tuntevat potilassanastoa laajemmin ja tarkemmin kuin maahanmuuttajalääkärit. Asioimistulkeilla myös sanan frekvenssi vaikuttaa selvemmin: mitä frekventimpi sana, sitä paremmin asioimistulkit ovat sen osanneet. Maahanmuuttajalääkäreillä frekvenssin vaikutusta ei havaittu selvästi, mikä saattaa johtua siitä, että testin matala-frekvenssiset sanat kuuluvat lääkärin ammatillisen sanaston ytimeen. Tämä tarkoittaa sitä, että maahanmuuttajalääkärit hallitsevat verrattain pienen määrän sairaus- ja -anatomia-aiheisia sanoja, kun taas asioimistulkit hallitsevat laajemmin myös yleisempää ja merkitykseltään abstraktimpaa potilaskontekstissa käytettävää sanastoa. Erot ammattiryhmien välillä selittyvät Suomessa asumisen kestolla, mutta työelämän tavoitteiden kannalta maahanmuuttajalääkärien heikompaa sanastonhallintaa voidaan pitää ongelmallisena. Knowledge of patient vocabulary in the healthcare sector: accuracy of word meaning among immigrant physicians and community interpreter students This article examines adult immigrants’ mastery of vocabulary with regard to the language skills needed for specific purposes within the field of healthcare. The study focuses on patient vocabulary. In this article, the testees are immigrant physicians (n=81) and community interpreter students (n=43), i.e. those who aim to work in patient encounters and must therefore be acquainted with a specialised vocabulary. The vocabulary examined here was collected and organised into a Word -Associate Format test that measures a respondent’s knowledge of the relations between word meanings. The responses of a control group of adult native Finnish speakers (n=36) were used as the standard against which to assess the immigrant testees’ responses. Test responses were analysed with the help of the R Programme, using a generalised linear mixed model. The model focused on the differences between professional groups, particularly with regard to word frequencies. The test results revealed that immigrant testees’ scores were, in general, about 30% lower than the scores of the control group of native speakers. The vocabulary knowledge of community interpreter students was broader and more accurate than that of the physicians. Community interpreter students knew frequent words better than more infrequent ones, but for immigrant physicians such a clear correlation was not found. The differences between these groups varied according to how long a respondent had lived in Finland, but they also raise the problematic nature of immigrant physicians’ weaker vocabulary knowledge, especially with regard to the rigorous requirements of working within the healthcare profession.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata ja ymmärtää monikulttuurisessa työympäristössä toimivien asioimistulkkien käsityksiä ja kokemuksia heidän tulkkaustilanteissa kohtaamistaan viestintähaasteista. Asioimistulkkaus on viranomaisen tai yksityisen tahon ja maahanmuuttaja-asiakkaan välisen asioimisdialogin tulkkausta. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään millaista viestintäosaamista tulkeilta heidän käsityksensä mukaan edellytetään, millaisia viestinnän haasteita asioimistulkit tunnistavat tulkkaustilanteissa, ja miten tulkkaustilanteeseen osallistuvan viranomaisen ja toisaalta maahanmuuttaja-asiakkaan viestintäkäyttäytyminen tulkkien kokemuksen mukaan vaikuttaa tulkkaustilanteen vuorovaikutukseen. Tutkimuskohdetta lähestyttiin laadullisesti ja menetelmänä käytettiin haastattelua, jossa on piirteitä respondenttihaastattelusta ja teemahaastattelusta. Tutkimusta varten haastateltiin 11 Keski-Suomen tulkkikeskuksen asioimistulkkia keväällä 2011. Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että kielitaidon lisäksi motivaatio jatkuvaan kehittymiseen, tulkkien ammattieettisten sääntöjen tunteminen ja noudattaminen sekä kontekstiherkkyys ja kokemus aidoista tulkkaustilanteista ovat asioimistulkin viestintäosaamisen kannalta tärkeimpiä tekijöitä. Merkittävimpinä haasteina viestintäosaamiselleen haastatellut tulkit kuvailivat kulttuurienvälisen viestinnän asettamia haasteita tulkkaustilanteissa, etätulkkaukseen liittyviä haasteita sekä tulkkeihin kohdistuvia odotuksia. Tulkit kuvasivat myös tulkkaustilanteiden ryhmäviestintää ja tulkin roolia suhteessa muihin tulkkaustilanteen osanottajiin sekä asioimistulkkaustilanteisiin osallistuvien kesken annettavan palautteen merkitystä heidän työnsä kannalta. Tutkielman lopuksi esitetään asioimistulkkien viestintäosaamista esittävä kuvio.