Search

Suomessa EU:n direktiivi vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta, eli nitraattidirektiivi, pantiin täytäntöön ympäristönsuojelulain nojalla annetulla valtioneuvoston nitraattiasetuksella vuonna 2000. Nitraattiasetus korvattiin uudella asetuksella vuonna 2014. Asetus sisältää nitraattidirektiivin 5 artiklan tarkoittaman toimintaohjelman, jota sovelletaan koko valtakunnan alueella. Se sisältää myös direktiivin edellyttämät hyvän maatalouskäytännön ohjeet. Raportissa esitetään nitraattiasetukseen, eli hyviin maatalouskäytännön ohjeisiin ja toimintaohjelmaan tehdyt muutokset, sekä arvioidaan toimintaohjelman täytäntöönpanoa ja sen vaikutuksia maatalouskäytäntöihin. Vaikutusten arviointia on aiemmin tehty ympäristötuen vaikuttavuuden seurantatutkimuksesta (MYTVAS) saatujen tietojen pohjalta, mutta seurannan päätyttyä vastaavia tietoja ei tällä raportointikerralla ollut käytettävissä. Yleisesti ottaen Suomen pintavesien nitraattipitoisuudet ovat matalalla tasolla muihin Euroopan maihin verrattuna. Seurantajaksolla 2012–2015 pitoisuudet nousivat yhdeksässä Etelä-Suomen maatalousvaltaisten alueiden joessa vain ajoittain lähelle tai yli direktiivin asettaman raja-arvon, eli 25 mg/l nitraattia. Vuodesta 1996 lähtien pintavesien nitraattipitoisuudet ovat pysyneet pääosin vakaina ‒ talvikautena 63 %:ssa ja vuositasolla 83 %:ssa kohteista. Voimakkaita nousevia trendejä ei havaittu, mutta sen sijaan Porvoonjoella talviaikaiset nitraattipitoisuudet ovat laskeneet voimakkaasti, johtuen osittain tehostuneesta yhdyskuntien typenpoistosta. Lieviä trendejä havaittiin talvikautena sekä nousevina (19 %) että laskevina (15 %). Rehevyystaso on noussut rannikkovesissä ja jokivesistöissä, mutta laskenut järvissä. Verrattaessa kahta viimeistä jaksoa (2008–2011 ja 2012–2015), havaittiin lievästi kasvavia nitraattipitoisuuden trendejä 23 jokivesistössä, 13 rannikkokohteessa ja 5 järvessä. Laskevia trendejä havaittiin vain neljässä joessa. Suomen seurannassa olevien pohjavesien nitraattipitoisuudet ovat yleisesti alhaisia verrattuna muun Euroopan pohjavesimuodostumiin, mutta suuriakin pitoisuuksia esiintyi. Pohjavesien kahta viimeistä seurantajaksoa (2008–2011 ja 2012–2015) voitiin verrata huomattavasti kattavammalla aineistolla (146 kohdetta) kuin aikaisemmin vuodesta 1996 alkavalla jaksolla (20 kohdetta). Pohjavesille asetettu raja-arvo, 50 mg/l nitraattia, ylittyi jaksolla 2012–2015 neljällä maa- ja metsätalouden kuormittamalla alueella. Pitoisuudet olivat valtaosin alle 25 mg/l. Edelliseen seurantajaksoon verrattuna nähtiin enemmän laskevia kuin nousevia trendejä, mutta myös voimakkaasti nousevia trendejä havaittiin. Typpipitoisuuksien nousuun tai laskuun vaikuttavat maankäytön muutosten lisäksi myös hydrologiset olot, mikä vaikeutti arvioita siitä, missä määrin maataloudessa tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet pinta- ja pohjavesin tilaan. Ilmastomuutoksen arvioidaan lisäävän typen huuhtoumia enemmän Pohjois-Suomessa kuin Etelä-Suomessa. Tämä raportti on nitraattidirektiivin 91/676/ETY 10 artiklan mukainen ja käsittelee nitraattidirektiivin täytäntöönpanoa Manner-Suomessa vuosina 2012–2015. Ahvenanmaan maakuntahallitus on tehnyt vastaavan raportin nitraattidirektiivin täytäntöönpanosta Ahvenanmaalla.

Laitemeludirektiivin (2000/14/EY) tavoitteena on yhdenmukaistaa eri maiden lainsäädäntöä ja edistää sisämarkkinoiden häiriötöntä toimintaa sekä suojella ihmisten terveyttä ja hyvinvointia kasvavaa ympäristömelua vastaan. Direktiivin mukaisten melumerkintöjen myötä kuluttajien asema paranee heidän voidessa tehdä valintoja melupäästöiltään erilaisten laitteiden välillä. Laitemeludirektiiviin (621/2001) perustuvan asetuksen soveltamisalaan kuuluvat ulkona käytettävät laitteet on varustettava melumerkinnällä, ja osalle laitteista on säädetty asetuksessa melupäästön raja-arvot. Asetuksella säädetään myös laitteiden markkinoille saattamista ja käyttöönottoa, vaatimustenmukaisuuden arviointia, markkinavalvontaa sekä melutietojen keräämistä koskevat velvoitteet. Laitemeluasetukseen liittyvä ohjaus ja valvonta ovat olleet varsin vähäisiä. Selvityksessä tarkastellaan viranomaisten ja toiminnanharjoittajien tehtäviä ja edellytettyjä toimenpiteitä valvonnan tehostamiseksi.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki kutsui 5.6.2009 oikeustieteen lisensiaatti Lauri Tarastin selvittämään haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen toimeenpanon nykytilaa, siinä ilmenneitä ongelmia ja siitä aiheutuvia kustannuksia. Selvityksen tarkoituksena oli myös löytää keinoja asetuksen toimeenpanon vauhdittamiseksi. Selvityksessä todetaan, että jätevesien käsittelystä ei ole syytä tinkiä mutta nykyisten säännösten toimeenpanoa tulisi selkeyttää. Selvitysmies ehdottaa toimeenpanon ohjaamiseksi neljää uutta säännöstä, joiden pohjalta annettaisiin uusi toimeenpanoa ohjaava asetus. Selvityksen mukaan jätevesijärjestelmien tehostamista voitaisiin lykätä haja-asutusalueilla asuvien ikäihmisten ja vähävaraisten kohdalla. Myös kiinteistökohtaiseen jätevesineuvontaan tarvitaan lisää voimavaroja. Tarasti ehdottaa, että nykyisiä taloudellisia tukia kehitetään ja lisäksi tarjotaan järjestöille taloudellista avustusta neuvonnan antamiseksi.