Search

Taidoista ja osaamisesta tarvitaan laaja-alaista keskustelua. Jatkuvaan oppimiseen sisältyvä tulevaisuudenlupaus vahvistuvasta kilpailukyvystä ei riitä. Työn, teknologian ja organisaatioiden muutosten aiheuttamat haasteet eivät saa ylittää yksilöiden kapasiteettia, oppimiselle on oltava riittävästi aikaa, eikä ketään tule jättää yksin oppimisvaikeuksiensa kanssa. Turhautumista ja merkityksettömyyden kokemusta oppimisen äärellä emme halua. Tarvitaan politiikkaa, jossa uutta oppimalla edistetään laaja-alaista sivistystä, rauhanomaista konfliktien ratkaisua ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä turvataan maapallon ekologinen kestävyys.

Intersektionaalisen ryhmäliikuntapedagogiikan avulla liikuntapalveluita voidaan kehittää vastaamaan paremmin aikuiskoulutuspolitiikan sivistyksellisiä ja työelämälähtöisiä päämääriä.

Väitöskirjatutkija Satu Heimo, 39, haluaa vaikuttaa maahan muuttaneiden ihmisten käsityksiin ja mahdollisuuksiin itsestään oppijoina ja työntekijöinä.

Teoria on monessa mielessä empiirisen tutkimuksen apuväline. Tutkija tarvitsee taustateoriakseen aiemman tutkimuskirjallisuuden tarjoamaa ymmärrystä tutkimuskohteesta ja siitä, miten aihetta on tutkittu. Lisäksi hän tarvitsee tulkintateoriaa eli välineitä tarkastella tutkimuskohdetta tietystä näkökulmasta, tietynlaisena. Teorioihin kannattaa suhtautua avoimen uteliaasti, vaihtoehtoja testaillen, kyseenalaistaen ja omaa näkökulmaa etsien. Erilaiset teoreettiset näkökulmat todellisuuteen tuottavat erilaista tietoa, ja siksi tutkijan on oltava tietoinen omista valinnoistaan. Toimivan teorian avulla tutkija voi muotoilla kiinnostavat tutkimuskysymykset ja tulkita mielekkäitä tuloksia.

Tutkin väitöskirjassani kolmea 1800-luvun loppupuolella Ruotsissa ja Suomessa tehtyä aloitetta aikuiskasvatuksen toteuttamiseksi. Tutkin hankkeiden merkitystä tarkastelemalla aloitteentekijöitä, heidän ideoitaan, uusien instituutioiden perustamis- ja vakiintumisprosesseja sekä instituutioiden luonnetta ja asemaa paikallisyhteisössä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Tarkastelu valottaa, miksi kyseessä ollut aikuiskasvatus nousi tärkeäksi ja millaisia muutoksia se sai aikaan kasvatuksen sosiaalisissa käytännöissä. Aikakauden aikuiskasvatuskäytännöt muotoutuivat yksityisten ja paikallisten aloitteiden pohjalta ilman valtiollisen aikuiskoulutuspolitiikan vaikutusta. Kohteena onkin paikallistaso, Göteborgin ja Tampereen kaupungit. Tutkin uusia aikuiskasvatuksen käytäntöjä sosiaalisina innovaatioina ja hankkeita innovaatioprosesseina, jotka ulottuvat ideoista, motiiveista ja esikuvista lopputuloksiin. Tarkastelen uusien käytäntöjen syntyä ja muotoutumista aikakauden yhteiskunnallisessa, poliittisessa ja kulttuurisessa kontekstissa, ja lähestymistapa on vertaileva. Lähdemateriaalina on käytetty arkistokokoelmia, toimintakertomuksia, sanomalehtiä ja muita aikalaisjulkaisuja. Hankkeet olivat luonteeltaan vapaata sivistystyötä, tarkoituksenaan yleissivistävän ei-ammatillisen opetuksen tarjoaminen. Göteborgin vapaa akatemia oli vuonna 1864 esitelty suunnitelma, joka ei koskaan toteutunut tarkoitetussa muodossa. Yhtenä sen tuloksena oli kuitenkin käytäntö, jossa Göteborgin korkeakoulu otti tehtäväkseen järjestää yleisölle avoimia akateemisia luentoja. Vapaan akatemian ideaa ja luentotoimintaa ei ole aikaisemmin tarkasteltu aikuiskasvatuksen näkökulmasta. Göteborgin työväenopisto perustettiin vuonna 1883 huolehtimaan työväenopetuksesta kansantajuisten tieteellisten luentojen avulla ja aloite Tampereen työväenopiston perustamiseksi tehtiin ensimmäisen kerran 1890-luvun alussa. Vaikka työväenopistot ovat tunnettuja aikuiskasvatuksen instituutioita, niiden historiasta on tehty vain vähän tieteellistä tutkimusta. Tämä koskee etenkin Ruotsia. Toiminta aikuisten opetuksen aikaansaamiseksi merkitsi muutoksia ajattelutavoissa. Ymmärrettiin että muutkin kuin lapset ja nuoret tarvitsivat opetusta samoin kuin ymmärrettiin, että sitä tarvitsivat myös ne, jotka olivat jääneet koulutusjärjestelmän ulkopuolelle tai ne, joille järjestelmä tarjosi vain vähän mahdollisuuksia. Sen lisäksi aikuiskasvatusaloitteiden tekijät muotoilivat elinikäisen tai jatkuvan oppimisen ajatuksen idun. Näin ollen vapaan akatemian ja työväenopistojen suunnitelmia ei kehitelty pelkästään paikkaamaan koulujärjestelmän puutteita vaan myös luomaan täysin uudenlaisia käytäntöjä ja tarjoamaan sellaista, mihin olemassa olleet oppilaitokset eivät pystyneet. Hankkeet saivat alkunsa murrosaikana ja liittyivät modernisaation erilai- siin puoliin: kansalaisen roolin muutokseen, naisten ja työläisten oikeuksien nousemiseen ajankohtaisiksi kysymyksiksi, uskonnonvapauden tavoitteluun sekä tiedon merkityksen kasvamiseen yksilöiden ja yhteiskunnan elämässä. Aloitteiden tekijät pyrkivät vastaamaan kasvavien kaupunkiyhteiskuntien tar- peisiin sivistyksen keinoin; tarpeet ja ratkaisut tosin vaihtelivat sen mukaan mihin yhteiskuntaluokkaan kiinnitettiin huomiota. Murroksesta nousevat syyt, erilaisia kussakin hankkeessa, saivat heidät toimimaan mutta lisäksi heillä oli myös omia erityisiä motiivejaan ja odotuksiaan. Nämä motiivit ja päämäärät muokkasivat heidän ideoitaan ja vaikuttivat siihen, mistä malleja haettiin suunnitelmille. Prosessit, joiden myötä uudet aikuiskasvatuksen käytännöt saivat alkunsa ja institutionalisoituivat, heijastavat aikalaisten asenteita uusia ideoita kohtaan. Lopputulokset eivät olleet itsestään selviä, sillä vaihtoehtoisia malleja oli olemassa, suunnitelmat ja uudet käytännöt kohtasivat vaikeuksia ja alkuperäisiä ideoita muokattiin paikallisiin oloihin sopiviksi. Yksityisten kansalaisten aloitteellisuus sivistyslaitosten perustamiseksi omissa kotikaupungeissaan samoin kuin kaupunkien tarjoama rahoitus ja muu tuki kertovat paikallisen toiminnan merkityksestä aikuiskasvatuksen muotoutumisen varhaisvaiheessa. Uudet toiminnan muodot vaikuttivat kasvatuksen sosiaalisiin käytäntöihin lisäämällä mahdollisuuksia sivistyksen hankkimiseen ja laajentamalla sivistystyön vaikutuspiiriä. Ne tarjosivat tilaisuuden aikaisempaa säännöllisempään osallistumiseen, vaikka eivät tuottaneetkaan muodollisia pätevyyksiä, sekä houkuttelivat piiriinsä huomattavia määriä kaupunkilaisia. Ne myös toivat sivistyksen ja opetuksen piiriin ihmisiä, joilla oli vain lyhyt pohjakoulutus, ja tarjosivat täydentävää opetusta niille, joiden ei ollut aikaisemmin mahdollista hankkia uusien instituutioiden tarjoaman tiedon ja taidon kaltaista oppia. Naiset olivat tärkeä kohderyhmä ja muodostivat myös tosiasiassa merkittävän osan yleisöstä. Osallistujat eivät olleet pelkästään aikuisia, sillä työväenopistojen iltakurssit vetivät puoleensa myös työssä käyvää nuorisoa, jonka asema opiskelun kannalta oli samanlainen kuin aikuisten. Työläisille suunnattujen oppilaitosten kyky saavuttaa kohderyhmänsä on joskus kyseenalaistettu, mutta sekä Göteborgin että Tampereen työväenopistot onnistuivat siinä. Suunnitelma Göteborgin vapaasta akatemiasta osoittaa, että varhaisen aikuiskasvatuksen kohderyhmä ei aina ollut työväestö tai rahvas, sillä sen opetus oli suunnattu kaupungin porvaristolle. Tampereen työväenopiston tapaus osoittaa, että sen tarjoamalla opetuksella oli vaikutuksia aktiivisen kansalaisuuden edistämiseen, sillä se osaltaan valmensi opiskelijoitaan kansalaisyhteiskunnassa ja kunnallispolitiikassa ja -hallinnossa toimimiseen. Inhimillisen ja sosiaalisen pääoman käsitteiden pohjalta jaoin opiston mahdollistamat resurssit tieto- ja taitoresursseihin sekä sosiaalisiin resursseihin. Edellisiä karttui luennoista ja käytännöllistä opetusta tarjonneista kursseista; jälkimmäisiä muodostui osittain suunniteltujen opetusjärjestelyjen avulla mutta myös opiskelun sivutuotteena sekä opiston piirissä vietetystä seuraelämästä. This study explores three adult education initiatives originating in Sweden and Finland during the latter half of the nineteenth century. Their significance is analysed by scrutinizing the initiators and their ideas, the processes whereby the ideas became established practices, the nature of these practices or institutions and their role in the local community at the end of the nineteenth and at the beginning of the twentieth century. These analyses shed light on why the adult education at issue became important and what changes in social patterns of education the new practices brought about. The study focuses on the formative period of adult education prior to the era of governmental adult education policies. This period was characterized by private and local initiatives and thus the setting of the study is the local level, the Swedish city of Gothenburg and the Finnish city of Tampere. The new practices of adult education are regarded as social innovations and explored from the perspective of the innovation process, extending from the ideas, motives and models to the outcomes. The emergence and formation of the activities are examined in the social, political and cultural context of the period and the approach of the study is comparative. The sources consist of various archive materials, reports, newspapers and other publications. These three initiatives represented liberal adult education offering general, non-vocational education. Free Academy in Gothenburg was an adult education plan introduced in 1864. It was never implemented as envisaged but ultimately resulted in a practice whereby Gothenburg University College committed itself to organizing public lectures. The idea of Free Academy and the lecturing activities have not earlier been discussed in terms of adult education. The Gothenburg Workers’ Institute was founded in 1883 to cater for workers’ education in the form of popular scientific lectures and the initiative for the Tampere Workers’ Institute was taken at the beginning of the 1890s. Although the workers’ institutes are well-known institutions of adult education, very little scholarly research has been conducted on them, on the Swedish institutes in particular. Promoting the education of adults implied changes in contemporary thinking. It was recognized that children and adolescents were not the only ones needing education just as it was recognized that those outside the education system or those to whom this system had little to offer also needed education. In addition, the initiators raised an embryonic idea of continuing or lifelong education. Thus, the plans for Free Academy and the workers’ institutes were not developed solely to compensate for the inadequacies of the education system but also to create entirely new educational practices and offer something the existing institutions could not. The initiatives originated in a period of transition and exemplified different aspects of modernization: the changing role of the citizen, the emerging questions of women’s and workers’ rights, the pursuit of religious freedom and the increasing importance of knowledge in the lives of individuals and society. The initiators attempted to meet the needs of expanding urban societies by means of education although the needs met and the solutions offered differed according to social class. Reasons arising from such transitions, different in each case, motivated the initiators but they also had more particular interests and expectations. Their motives and goals shaped their ideas and influenced their choices of models for their plans. This study also reveals how the processes whereby the adult education practices emerged and became institutionalized reflect the attitudes towards the initiatives and the esteem in which they were held. The outcomes were not self-evident as there were also other models, the plans and new institutions faced challenges and the original ideas were adapted to suit local conditions. The initiatives taken by private citizens to create institutions in their home towns and the essential role of local funding and other support indicate the significance of the action on local level for the formation of early adult education. The new practices influenced the social patterns of education by increasing educational opportunities and by extending the sphere of influence of education. They offered opportunities for more regular study, albeit not producing any qualifications, and attracted considerable numbers of townspeople. They extended the sphere of education to people who had short earlier schooling and offered further education to people who had previously lacked the opportunities for the kind of education the new institutions now offered. Women were both a target and an actual audience. Participants were not only adults; the workers’ institutes with their evening courses also attracted young people in an adult-like position with regard to schooling due to their daily work. The ability of the educational institutions aimed at workers to reach their target group has sometimes been questioned but it is obvious that the Gothenburg and Tampere Workers’ Institutes succeeded in this. The plan for Free Academy and the subsequent lecturing activities show that not all early adult education was intended for workers and the common people as in this case the target group was the local bourgeoisie. As regards the effects of adult education, the case of the Tampere Workers’ Institute reveals that it contributed to active citizenship by preparing its students to act in civic society and in local government. Drawing on the ideas of human and social capital, the resources the institute could generate for them can be divided into knowledge and skills resources on the one hand, and social resources on the other. The former could be accumulated by attending lectures and practically oriented courses, the latter with the help of planned teaching arrangements but also as a by-product of educational and social activities.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten dialogisuuteen pyrkivän aikuiskoulutuksen oppimisryhmissä käsitellään opiskelijoiden esittämiä moitteita, jotka kohdistuvat ohjaajan toimintaan tai hänen edustamaansa koulutukseen. Tutkimusaineisto koostuu Aikuiskouluttajan pedagogisten opintojen videoiduista oppimisryhmätilanteista (kaikkiaan 20 tuntia). Aineistossa opiskelijat aloittivat kahdeksan moitekeskustelua, jotka analysoitiin keskustelunanalyyttisesti. Tulokset osoittivat ohjaajan antavan moitetilanteissa opiskelijoille tilaa rakentaa ja esittää moitteensa. Moitteen esittämisen edetessä ohjaaja tuotti neljänlaisia vastauksia moitteisiin: uuden näkökulman tarjoaminen, selonteko, moititun toiminnan myöntäminen ja korjaaminen sekä ongelman ratkaisu. Näistä erilaisen näkökulman tarjoaminen ja ongelman ratkaisu eivät ole tyypillisiä arkitilanteissa annettuja vastauksia moitteisiin vaan edustavat ammatillista ja pedagogista moitteen käsittelyä sekä luovat tilaa dialogisuudelle.

peerReviewed

”Tiedon tuottaminen on minulle luonteva tapa vaikuttaa”Luovia menetelmiä käyttävälle tutkija Sanna Ryynäselle tutkimus on yhteiskunnallista toimintaa, johon sisältyy monenlaista yhteiskunnallista vastuuta. Hän työskentelee Itä-Suomen yliopiston sosiaalipedagogiikan määräaikaisena yliopistonlehtorina.

Julkisuudessa on viime aikoina puhuttanut erityisesti nuorten lukiolaisten ja yliopisto-opiskelijoiden jaksaminen tulevaisuutta koskevien valintojen ja vaatimusten ristipaineissa. Löytyykö oma paikka opintojen jälkeen työelämästä, onko se mieluinen ja mitä se vaatii? Nuoret aikuiset siirtyvät koulutuksesta työelämään vain huomatakseen, että heiltä odotetaan sielläkin yhä uusia näyttöjä ja jatkuvaa uuden opettelua. Olisi hyvä kysyä, millaiset rakenteelliset muutokset rakentavat systeemiä, joka ei palkitse liiallisesta suorittamisesta ja itsensä venyttämisestä äärirajoille. Perustavaa muutosta tarvitaan sekä arvostuksissamme että arvioinnin ja palkitsemisen käytännöissä. Uusi ideaali voisi olla yhteiskunta, jossa omaa arvoaan ei tarvitsisi todistella jatkuvalla itsensä ylittämisellä.

Kansallisfilosofimme Johan Vilhelm Snellmanin (1806–1881) historiallinen ja kulttuurinen sivistyskäsite sopii uudelleen tulkittuna aikuiskasvatuspolitiikan ja -tutkimuksen lähtökohdaksi paremmin kuin kognitiiviset näkemykset oppimisesta tai ylikansallisten järjestöjen lanseeraama kompetenssin käsite. Sivistys vaatii ihmiseltä ymmärrystä aikakautensa suurista kysymyksistä sekä toimintaa niiden ratkaisemiseksi. Työ tulkitaan sivistyksen tilaksi, jonka kautta yksilö liittyy yhteiskuntaan ja osallistuu yhteisen hyvän rakentamiseen.

Non

The aim of this study was to investigate the conceptions of teachership among graduates (n = 126) from a Finnish higher education study programme called Pedagogical Studies for Adult Educators. The conceptions of teachership comprise notions of teaching and of oneself as a teacher. Accordingly, the conceptions of teachership are viewed as one element in the process of constructing teacher identity. Currently, we have little knowledge about the professional identity construction of adult educators, even though there is a growing need for adult pedagogics in the changing professional life. Based on a qualitative thematic analysis of open-ended questionnaire data, three main conceptual categories were identified: (1) teachership as an activity, (2) teachership as a personal disposition, and (3) teachership as a process. It was concluded that in studying teacher identity it is essential to focus on the interplay between the personal and the social. Thus, the findings suggest that in understanding and supporting the construction of teacher identities, one should pay particular attention to the intertwined relationship between individual and collective needs. peerReviewed

Aikuiskasvatuksen tehtävä poikkeusoloista palautuessa on löytää keinoja siihen, että arkisivistymisen, oppimisen ja kouluttautumisen mahdollisuudet säilyvät kaikille avoimina. Joustavuutta tarvitaan jatkossa lähiopetuksen ja etäopetuksen yhdistämiseen. On tärkeää kaventaa eri aikuisryhmien välistä, osallistumista eriarvoistavaa digitaalista kuilua. Samalla on syytä muistaa terveen kriittinen suhde verkkovälitteiseen työhön ja opiskeluun.

Jyväskylän yliopiston opettajalle ja tutkijalle Petteri Eerolalle, 38, opettaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin tutkiminen.

Kritiikki kestämätöntä elämänmuotoa kohtaan syntyy havahtumisesta; oman arjen ja yhteiskunnan toiminnan kestämättömästä luonteen ymmärtämisestä ja toisinajattelun mahdollisuuteen heräämisestä. Osallistuminen ilmastonmuutosta tai kestävää kehitystä koskevaan keskusteluun ei kuitenkaan näyttäydy itsestäänselvyytenä yhteisöjen tai yksilöiden keskuudessa, vaikka nykyiset kestämättömät toimintatavat vaatisivat osakseen laajaa yhteiskunnallista ja kulttuurista muutosta ja liikehdintää sekä elämismaailmaa ohjaavien arvojen priorisointia. Tutkimustehtävänä oli muodostaa ymmärrystä siitä, miksei muutosta tapahdu, vaikka muutosvaade on eko- ja ilmastokriisin aikakaudella todellinen. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu kestävän kehityksen, aikuiskasvatuksen sekä ekososiaalisen sivistyksen tutkimuksesta ja tematiikasta. Tutkimustehtävää lähestyttiin narratiivisella, integroivalla kirjallisuuskatsauksella. Tutkimusaineistona toimi monitieteellinen tieto- ja tiedekirjallisuus ilmastonmuutoksen monimutkaisesta ja monisyisestä luonteesta, johon yksilön elämänkulku kokonaisvaltaisesti kietoutuu. Vaadittavan kulttuurisen muutoksen kompleksisuutta, arvoristiriitoja sekä yksilön tietoista jähmettymistä länsimaalaiseen elämäntapaan tarkastellaan ja jäsennetään kriittisen kasvatusajattelun näkökulmista. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli koota yhteen yhteiskunnallisia ja kulttuurisia tekijöitä sekä niiden välisiä yhteyksiä, jotka näyttäytyvät kestämättömien toimintatapojen ylläpitäjinä ja piilottajina. Kirjallisuuskatsauksen tuloksissa korostuvat erilaiset systeemiset, toisiinsa kietoutuneet kokonaisuudet, jotka ohjaavat yksilöitä läpi arkisten rutiinien sekä taloudellisten ja poliittisten valintojen. Esille nousevia teemoja ovat esimerkiksi edistyksen ihanne, talouden ja politiikan välinen ristipaine ekologisiin valintoihin sekä yksilökeskeinen, vastuun ja vapauden välinen dilemma. Myös omaan identiteettiin, sen esittämiseen ja sosiaalisiin normeihin liittyvät ilmiöt saavat yksilön toimimaan tavoilla, joita harvoin pysähdytään tarkastelemaan. Uusliberalismin ja kapitalismin lisäksi erilaiset dikotomiat ja yksinkertaistetut osatotuudet luovat keinotekoisia jakolinjoja ihmisen ja luonnon välille, jotka estävät eheän maailmankuvan muodostumista ja hyvän elämän tavoittelua. Tutkimuksen tulokset kietoutuvat yhteiskunnalliseen ja kasvatustieteelliseen keskusteluun siitä, kuka tai mikä yksilöä tosiasiallisesti kasvattaa ja millaiseen suuntaan kasvatus vie.

This article analyzes experiences of racialization in stories of adult learners with refugee experience who attend a basic education program at a Finnish community college. Throughout a two-year ethnographic study, several students shared stories and thoughts on racialization and racism with the white researcher on site (the author). This article tells and theorizes their stories to gain a deeper understanding of the workings of everyday racialization and racism in a Finnish educational context. Theoretically, the article draws on a Critical Race Theory (CRT) framework, which recognizes the inherence of racialization and racism in society and underlines the importance and legitimacy of BIPOC's ”experiential knowledge” (Solrzano, 1997, p. 7). Specifically, I use Yosso's (2005) framework of community cultural wealth to understand three interactions that address racialization and everyday racism. As I examine the data excerpts, I am guided by the questions, How do students experience racism and racialization? and Which capitals/knowledges do they display in their dealing with racism and racialization? Findings illustrate how racialization is understood and resisted in interaction, offer new research avenues for expanding Yosso's framework, and have implications for serving students from minoritized groups, particularly students of color. peerReviewed

The article analyses the imageries that actors within adult education have on the relations between research and policymaking. Based on previous research, the relations cannot be defined solely as the impact of the research evidence on policymaking. The data, which include 11 key person interviews and eight group discussions, shed light on the Finnish adult education actors’ imageries on the relations and interaction between research and policymaking. In the analysis, the central concepts of the actor-network theory (ANT) are applied as analytical tools. The findings give insights into the adult education actors’ imageries on the relations between research and policymaking as well as their interests in that interaction. The actors regarded that the interaction is enhanced by institutional and hybrid mediators and by translations that are contributing to shared understanding. The imageries are discussed together with research literature by pondering the ways and directions of interaction that are characteristic of adult education. publishedVersion

Sivistys liitetään teemanumerossa ekososiaalisiin kysymyksiin ja planetaarisiin haasteisiin. Onko viheliäisiin kysymyksiin mahdollista tarttua arjen pienin kestävin teoin, kehittämällä ja opettelemalla uusia toisin toimimisen taitoja? Aikuisten oppiminen ja sivistystyöhön osallistuminen voivat liittää pienet teot isoihin ratkaisupyrkimyksiin, avata näkökulmia elonyhteisöjen välisten suhteiden pohdintaan ja tarjota vaikuttamismahdollisuuksia.

This chapter examines adult thinking from the perspective of professional expertise and phronēsis, that is, practical wisdom. It first describes differences between experts and novices, and presents three conceptualisations of the development of expertise. This is followed by an analysis of the form of adult thinking referred to as integrative thinking, and phronēsis. The relationship of these two with expertise is examined. The analysis shows that professional expertise requires holistic thinking involving the ability to integrate or conciliate various and even conflicting perspectives in order to find new solutions to problems. Furthermore, the role of emotions and ethical reflection is emphasised. All this leads to the examination of practical wisdom, phronēsis, in particular. As a conclusion, a model of the nature of wisdom in professional expertise is presented, and it is suggested that the development of expertise and wisdom in the fast changing and complex world requires pedagogical approaches that support the integration and fusion of different forms of knowledge, various perspectives, and socially responsible ethical action and interaction in problem solving situations. nonPeerReviewed

Professori Emerita Anneli Eteläpelto, olet tenhyt pitkän sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla merkittävän uran tutkijana. Kerrotko lyhyesti työhistoriastasi sekä siitä, miten sinusta alkujaan tuli tutkija? nonPeerReviewed

This chapter explores the links between scientific systems approaches and adult cognitive development. First, it describes the premises and basic concepts of systems thinking. It then continues to give an overview of the history of systems approach and the development of the main models and theories from its roots, which lie in the natural sciences. This is followed by an examination of the three systems paradigms, namely, Closed Systems, Open Systems, and Dynamic Systems and their implications to research and operational interests, in addition to their explanatory power in today’s world. Second part of the chapter focuses on describing the intersections between the Dynamic Systems paradigm theories and Jan Sinnott’s theory of postformal thought. This is carried out by describing the key theories behind the paradigm, that is, self-organizing and self-referential systems and their applications to social systems. Furthermore, it examines Sinnott’s theory’s overlap with the third paradigm approach. The chapter concludes that there are some linkages between the fields. It suggests that both research fields could benefit from each other by gaining new understanding and insight, and a genuine merger could lead to new discoveries. The chapter is providing inspiration for future research by raising new questions, settings, and methodologies. nonPeerReviewed

In this contribution, we argue that a philosophical clarification of the discussion of adult cognitive development in psychology is needed in order to get a clearer view of what is at stake in this debated phenomenon. On the one hand, we contend that rather than epistemological relativism, mature adult cognition should be described in terms of integration. Integration means understanding that people have different views with each other and from us, but we still need to respect them as people and take their emotions into account. This does not mean simple acceptance of their views as true, as the descriptions of epistemological relativism would suggest. On the other hand, we argue that rather than calling for many-valued logic as some Piagetian views maintain, an adult way of thinking recognises that many conflicts are not logically exhaustive, i.e., that there are more than two solutions to a problem at hand. This often means confusion between two kinds of opposition: contrary and contradictory. While the latter is logically exhaustive in two-valued logic (e.g., good and not-good), the former is not (e.g., good and bad). Our suggestion is that youthful absolutist cognition tends to see conflicts in terms of contrary opposites and assuming them to be logically exhaustive (there is no other solution). A mature adult way of thinking, by contrast, sees that such dichotomies are not logically exhaustive and even in situations in which we have not been able to figure out the solution, it is still possible to find it. Finally, we explore the possibility of articulating an adult way of thinking which recognises that one’s own conceptions might not be insufficient or incorrect by a historical comparison to Ancient Skepticism. nonPeerReviewed

This critical literature review traces the roots of how adult cognitive development and learning are conceptualised. It addresses some implicitly included historical and philosophical concepts, analysing especially the concept of change, and ontological assumptions included in the Piagetian and neo-Piagetian “postformal thinking” traditions. Two major theories that have had an important impact on modern scientific discussion regarding adult cognitive development are discussed: Piaget’s and Perry’s theories of logical thinking and assumptions of knowledge. They have served as basic sources for several new innovative models with their respective, mutual similarities and differences. The chapter offers conceptual criticism for some widely used terms, such as postformal or relativistic-dialectical thinking, and proposes that these be replaced with the term “contextual integrative thinking” or just “integrative thinking”. The chapter also addresses the hermeneutic ontological preunderstandings underlying different theoretical approaches. Particularly, this chapter highlights the position of multiperspective and contextual integrative thinking as alternative concepts and also as subcomponents of wisdom. Wisdom is defined as the ideal goal of human behaviour, based on cultural values. Adult developmental and wisdom research are closely connected by the notion of integration. This chapter reflects the overarching idea of the whole book: to offer a multidimensional and holistic view on adult cognitive development, adult learning, and related research. nonPeerReviewed

This qualitative metasynthesis investigated students’ meaningful learning experiences amid andragogical teacher education programmes. The programmes catered to the specific learning needs of adult students in the context of university-based teacher education. This study aimed to provide a wider picture of the frames of students’ meaningful learning in andragogical teacher education programmes. The findings revealed three major learning worlds of adult students’ meaningful learning, which formed a common system widening from the professional awakening to the transformative community and agency in society. Based on the findings, this study argues that in andragogical teacher education, which emphasises collaboration and networking in accordance with the current trend in higher education, teacher students may become empowered participants and active agents in society. The findings can be used in planning curricula, and developing programmes of higher education in general and teacher education in particular. peerReviewed

Self-direction refers to an individual’s responsibility and active role in relation to their own activities. It has largely been considered from the perspective of the individual, with self-direction being seen as a characteristic of the person, a linear process, or a feature influenced by the factors surrounding the individual. It is understood as a positive activity that promotes creativity and learning. However, the possibilities for self-direction have been less explored. The theme of self-direction and its possibilities comprise a topical and important perspective in the research on self-direction. peerReviewed

Työtehoseuran tutkimus- ja kehittämispäällikkö Minna Mattila-Aalto, 52, pohtii ammatikseen, mikä tekee työstä sosiaalisesti, eettisesti ja ekologisesti kestävää.

Kirja käsittelee kasvatuksen disiplinaarisia kiistoja kolmesta näkökulmasta. Ensimmäisen osan artikkelit analysoivat kasvatuksen disiplinaarista luonnetta käytäntönä ja instituutioina. Toisessa osassa kohteena on teoriaa ja käytäntöä välittävän kasvatustiedon oikeutus. Kolmannessa osassa pohditaan kasvatuksen päämääriä ja tarkoituksia, jotka ovat kriittisiä sitä koskevien disiplinaaristen kiistojen ymmärtämisen kannalta. Vaikka kirjoitukset kohdistuvat kasvatuksen eri muotoihin, aikakausiin ja konteksteihin, ne tarjoavat aineksia myös yleisempään keskusteluun kasvatuksen eklektisistä ja vaihtelevista teorioista ja käytännöistä. CONTENTS Preface 9 Anja Heikkinen, Jenni Pätäri, Gabriele Molzberger Introduction. The many meanings of disciplinary struggles in education 11 Anja Heikkinen, Jenni Pätäri & Gabriele Molzberger Section 1: Discipline in Education Control justified. Discipline as moral regulation in adult education 25 Leena Koski ‘How to cultivate freedom through coercion’. Defining discipline in anarchist education 41 Ivan Zamotkin Struggles for identity. A Finnish university’s identity transition in its own policies after reform 61 Henry Yuan Wang Section 2: Justification of Educational Knowledge Disciplinary struggles in and between adult, vocational and general education in the Academy. Lessons from Finland 83 Anja Heikkinen, Jenni Pätäri & Sini Teräsahde (Re)thinking the disciplinary relationship between the researcher and object of study in educational practices in the Brazilian context 117 Lais Oliveira Leite Thinking outside the box. De-structuring continuing and higher education 135 Markus Weil & Balthasar Eugster Multiculturalism in education and political philosophy 155 Tarna Kannisto Changing vocational special needs education. From teacher to developer 173 Maija Hirvonen & Raija Pirttimaa Section 3: Meanings and Functions of Education Ecological wisdom as a challenge for the philosophy of education 195 Kari Väyrynen How does phenomenological psychology contribute to current concepts of sustainability in Germany’s vocational education system? A brief historical outline and remarks on current problems 215 Burkhard Vollmers, Werner Kuhlmeier & Sören Schütt-Sayed Financing and institutions as key elements of the future of adult education. Disciplinary struggles about empirical observations 239 Lorenz Lassnigg & Stefan Vogtenhuber This book discusses disciplinary struggles in education from three perspectives. The chapters in the first section analyse the disciplinary character of educational practice and institutions. The second section focuses on justification of educational knowledge in transmission between theory and practice. The contributions of the third section problematise the aims and functions of educational practice and theory, which are critical for understanding the implications of disciplinary struggles in education for the future. Although the chapters focus on certain historical periods, forms and contexts of education, they provide insights, which are useful and relevant for a wider discussion in the eclectic and diverse theories and practices of education. CONTENTS Preface 9 Anja Heikkinen, Jenni Pätäri, Gabriele Molzberger Introduction. The many meanings of disciplinary struggles in education 11 Anja Heikkinen, Jenni Pätäri & Gabriele Molzberger Section 1: Discipline in Education Control justified. Discipline as moral regulation in adult education 25 Leena Koski ‘How to cultivate freedom through coercion’. Defining discipline in anarchist education 41 Ivan Zamotkin Struggles for identity. A Finnish university’s identity transition in its own policies after reform 61 Henry Yuan Wang Section 2: Justification of Educational Knowledge Disciplinary struggles in and between adult, vocational and general education in the Academy. Lessons from Finland 83 Anja Heikkinen, Jenni Pätäri & Sini Teräsahde (Re)thinking the disciplinary relationship between the researcher and object of study in educational practices in the Brazilian context 117 Lais Oliveira Leite Thinking outside the box. De-structuring continuing and higher education 135 Markus Weil & Balthasar Eugster Multiculturalism in education and political philosophy 155 Tarna Kannisto Changing vocational special needs education. From teacher to developer 173 Maija Hirvonen & Raija Pirttimaa Section 3: Meanings and Functions of Education Ecological wisdom as a challenge for the philosophy of education 195 Kari Väyrynen How does phenomenological psychology contribute to current concepts of sustainability in Germany’s vocational education system? A brief historical outline and remarks on current problems 215 Burkhard Vollmers, Werner Kuhlmeier & Sören Schütt-Sayed Financing and institutions as key elements of the future of adult education. Disciplinary struggles about empirical observations 239 Lorenz Lassnigg & Stefan Vogtenhuber

Tekoälyaikaan siirtymisessä on satsattava myös pedagogiikkaan. ”Tekoälyn perusteet” -kurssille osallistuneet kasvatustieteilijät purkavat oppimispäiväkirjansa. nonPeerReviewed

We investigated how students in Finland perceive short-cycle higher education programmes. In line with the European trend, Finland has piloted short-cycle study programmes in order to attract adult students into higher education. We found that the students were mainly satisfied with their studies, and that their orientations to studies and learning were extrinsic in nature. The strengths of the programme were perceived as related to the flexibility of the studies, the variety of teaching methods, and the extensive contents of the studies. The main challenges were associated with difficulties in using information and communications technology (ICT) within the studies, and issues with time management. The study sheds light on how more open higher education structures and study processes can promote participation in higher education among adult students. peerReviewed

The research examines adult students studying on a web-based qualitative research methodology course in the Finnish open university context. The research questions concern adult student experiences of supportiveness of the learning environment, their studying orientations, and their relationship to andragogical assumptions of self-direction and collaboration. The research material consists of 47 learning diaries and was analysed by using abductive content analysis. The course script, initial stage orientation, teacher’s meta speech and sensitive supervision were experienced supportive for studying and learning. Three different studying orientations were summarised: the effectiveness orientation, the managing orientation and the learning orientation. The research makes visible connections of micro and macro levels of the open university web-based studying at an intersection of the market, equality policy and academic expert culture. The results also implicate that self-directness and collaboration can be supported by sensitive andragogical supervision relying on adult students’ responsibility and freedom peerReviewed

Aikuiskasvatus on rajoja ylittävä tiede, mutta syövätkö lähtökohdat sen yhteiskunnallista vaikuttavuutta? Kuinka ratkaistaan yhtälö pienen mittakaa­van, näkymättömien aikuiskasvatuksen tutkijoiden ja kaventuvien yhteiskunnallisten vaikutusmahdol­lisuuksien välillä?

Tutkimuksessa tarkastellaan itsekasvatus-käsitettä sekä historiallisessa että nykyisessä merkityksessä. J. A. Hollon (1885-1967) mukaan itsekasvatus on kasvatuksen erikoismuoto, jossa kasvattava toiminta kohdistuu omaan olemukseen: samaan yksilöön sisältyy sekä kasvattaja että kasvatettava. Itsekasvatukseen sisältyy myös kokonaisvaltaisen inhimillisen ja henkisen kasvun elementti. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista on moderni itsekasvatus; millaisia itsekasvatuksellisiksi tulkittavia piirteitä avoimen yliopiston valtakunnallisista strategioista on löydettävissä. Aineiston analyysissä on hyödynnetty kahta eri menetelmää, joita on käytetty samanaikaisesti ja soveltavasti. Kokonaisuus rakentuu Hans-Georg Gadamerin tekstintulkinnan prosessin mukaisesti ja sen rinnalla käytetään aineistolähtöisestä sisällönanalyysista vaikutteita saanutta tapaa järjestellä ja luokitella tietoa. Tutkimuksen tuloksena syntyi listaus itsekasvatuksellisista käsitteistä strategioissa. Käsitteitä ja strategioiden sisällöllisiä muutoksia vanhimmasta uusimpaan käsiteltiin neljän eri luokan (toiminta-ajatus, arvot, toimintaympäristö, visio ja tavoitteet) sisällä. Strategioista hahmottui viisi teemakokonaisuutta: työelämän tarpeisiin vastaaminen, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, tutkintotavoitteisuus, elinikäinen oppiminen ja teknologian kehittyminen. Strategioiden kuvaama itsekasvatus on työelämän tarpeisiin vastaavaa elinikäistä oppimista, jossa on mukana tutkintotavoite ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen perusajatus. Tämä kaikki toteutuu yhä enemmän sähköisten etäopetusmenetelmien välityksellä.

”Osaamista ei tulisi arvioida vain taloudellisen tai sivistyksellisen pääoman tuottajana, vaan myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yksilöiden elämänlaadun näkökulmasta. Monet kansainväliset arvioinnit ovat jo osoittaneet, että niiden kansakuntien, jotka huolehtivat parhaiten heikoimmasta väestönosastaan, kehittyminen on ollut kestävintä niin sivistyksellisesti kuin taloudellisestikin.”, Challenges to international assessment of adults` key skills

Suomalaisen aikuiskasvatuksen kentät ja kerrostumat (SAKKE) -teossarjan kolmas osa Aikuisten kasvu ja aktivointi käsittelee aikuisten kasvua ja oppimista, aikuiskasvatuksen toimintatapoja ja pedagogisia ratkaisuja sekä aikuiskasvatuksen ammattilaisuutta. Aikuiskasvatuksen tutkijat ja asiantuntijat luotaavat suomalaiselle aikuiskasvatukselle suosittuja tapoja lähestyä aikuisuutta pedagogisena ja psykologisena ilmiönä - ohjauksellisesti, ongelmaperustaisen oppimisen ja kehitäävän työntutkimuksen sekä aikuisen ajattelun kehityksen pohjalta. Aikuiskasvatustoiminta on kuitenkin muotoutunut pikemminkin yhteiskunnan ja organisaatioiden käytännön haasteiden kuin aikuisten kasvun ja oppimisen teorioiden pohjalta, vaihdellen aikuisia yhteiskuntaan osallistavista pedagogiikoista henkilöstön kehittämisoppeihin ja aikuisia työllistävään ammatilliseen koulutukseen. Kirjassa luonnehditaan myös aikuisten kasvattamisen, opettamisen ja aktivoinnin hajanaista kenttää, sen uusia avauksia ja painopisteen siirtymää kasvattajista digitaalisten oppimisympäristöjen kehittämiseen. Aikuisten kasvu ja aktivointi -teos soveltuu oppikirjaksi kasvatus- ja opetusalan sekä aikuisten oppimisen, kasvun ja aktivoinnin parissa työskentelevien asiantuntijoiden koulutukseen ja täydentää muiden SAKKE-sarjan teosten rakentamaa kuvaa suomalaisesta aikuiskasvatuksesta.

The aim of the study is to promote understanding of peer groups meanings from the students’ point of view. The research task is to find out teacher students’ conceptions of the andracogical peer groups in the health science teacher studies at university. Teacher students’ peer groups are based on andracogically formed principles. The participants are (65) health science teacher students, who have started in 2009-2012. The data (578 written pages) was gathered by using essay writing in the end of their one year teacher studies and analysed by a phenomenographic method. The results are three hierarchical categories of peer groups meanings description 1) Value of otherness in participation the peer group 2) Otherness in peer group as mirror to personal teaching; 3) Community as the basis for a high-quality education. The results of the study indicate how and why teacher student’s peer group is significant in andracogical teacher education. nonPeerReviewed

Foreign language (FL) learning is increasingly examined in terms of the language learning person’s agency, autonomy and identity. What agency refers to in FL learning and how it relates to autonomy and identity nevertheless remains unclear. As theoretical discussions about the interconnections are ambiguous, more empirical evidence is needed. The present article addresses this need, contributing to a fuller understanding of the three notions in FL education. The article explores one student’s FL learning in a general upper secondary school for adults (GUSSA), analysing her language narratives, which refer to her storied, FL related experiences. The findings suggest that agency can be conceptualised in terms of agentic behaviour, personal disposition, contextually situated relationship and process. Agency refers to a contextually negotiated, socially motivated, dynamic process embedded in interplay between the prevailing individual-cognitive, social-interactive and socio-political forces. It manifests itself differently in different temporal-relational contexts of action. Two forms of agency involved in FL learning are identified in the analysis: learner agency and agency beyond language learning purposes. Together, they contribute to understanding agency as the actualised manifestation of autonomy and the mediating force between autonomy, identity and context in the process of FL learning. The article ends by discussing the implications of the findings in respect to FL teaching and suggesting pedagogy for autonomy as a plausible approach to foster agency in institutional FL education. peerReviewed

Kulttuurin vaikutus tiibetläisten aikuisten lukutaito-opetukseen Lukutaito on niin olennainen osa elämäämme lännessä, että harvoin tulemme pohtineeksi sen puutetta tai sen luonnetta jokapäiväisessä elämässämme. Aikuisten lukutaito-opetuksen tarve mielletään kolmansiin maihin, joissa lasten koulunkäyntimahdollisuuksia rajoittavat muun muassa köyhyys, huono infastruktuuri ja asenne koulutukseen, mikä luo tarpeen aikuisten lukutaito-opetukselle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli löytää tiibetiläisen kulttuurin eri komponenttien vaikutus päivittäisiin lukutaitokäytäntöihin ja erityisesti aikuisten lukutaidon oppimiseen. Samalla tutkimus pyrki rakentamaan kuvan tiibetiläisestä kulttuurisesta lukutaidosta, jotta aikuisten lukutaito-opetusta voitaisiin kehittää kulttuurisesti relevanttiin suuntaan. Tutkimus toi esiin kulttuurin ohjaavan ja motivoivan vaikutuksen tiibetiläisten lukutaito-opetukseen. Tiibetiläisen kulttuurillisen lukutaidon oppimisen mukaisesti aikuisten lukutaito-opetus keskittyy lukemisen ja kirjoittamisen oppimiseen. Funktionaalinen lukutaito-opetus, minkä usein oletetaan parantavan oppijan ja hänen yhteisönsä elämän laatua ja taloudellista asemaa, ei toiminut amdo-tiibetiläisten yhteisöissä. Sen sijaan päivittäinen funktionaalinen lukutaito (everyday functional literacy) tuli selkeästi esille. Se motivoi oppijoita lukutaidon oppimiseen ja sen käyttöön arkielämässä. Musiikki ja runot motivoivat etenkin naisia lukutaidon oppimiseen. Kaiken kaikkiaan lukutaito ja sen opetus on vahvasti sidoksissa tiibetiläiseen kulttuuriin. Tiibetinbuddhalaisuus, traditiot, kulttuurin arvot ja sosiaaliset voimasuhteet ohjaavat tiibetiläisten lukutaito-opetusta, mikä näkyi naisten vähäisenä määränä aikuisten lukutaito-opettajina, opetusdynamiikassa, opettajakeskeisissä luokka-aktiviteeteissa ja lukutaidon oppimisen tavoitteissa. Tutkimus toi esiin kulttuurisen lukutaidon oppimisen tiedostamisen tärkeyden kansainvälisessä kehitysyhteistyökontekstissa. Kulttuurisen lukutaidon tuntemus auttaa huomioimaan lukutaitoprojektin suunnittelussa ja toteutuksessa ne kulttuuriset seikat, jotka edesauttavat ja vahvistavat lukutaidon opetusta oppijoiden omassa yhteisössä ja kulttuurissa. Se taasen luo pohjaa kestävälle kehitykselle. Lisäksi tutkimustuloksia voidaan katsoa laajemminkin ammatillisen kasvun perspektiivistä niin monikulttuurisoituvassa Suomessa kuin kehitysyhteistyöprojekteissa. Toimijan monikulttuuristen taitojen kasvu yhdessä sosiaalisten ja kielitaitojen kanssa ovat yhtä lailla osa ammatillista kasvua kuin ammattitiedollinen kasvu. Vieraan kulttuurin keskellä toimiminen on jatkuvaa reflektointia omien ja vieraan kulttuurin asenteiden, työtapojen ja -arvojen suhteen, mikä on edellytys ammatilliseen kasvuun kohti vahvempaa kulttuurikompetenssia. Tämä kansantieteellistä lähestymistapaa noudattava tutkimus pohjautuu sosiokulttuuriseen lukutaitonäkemykseen, jonka mukaan lukutaito saa merkityksensä sen kulttuurin ja yhteisön kautta, jossa sitä harjoitetaan. Tapaustutkimuksena se sijoittui suomalaisen kehitysyhteistyöjärjestö Fida Internationalin toteuttaman aikuisten tiibetiläisten lukutaitoprojektin yhteyteen Tiibetin ylängöllä Länsi-Kiinassa. Tutkija toimi projektin kouluttajana ja projektikoordinaattorina 1999-2005. Tutkimus keskittyi 12 kuukauden jaksoon vuosina 2004-2005 sekä 2010. Tutkimusmetodeja olivat haastattelut, havainnoinnit, valokuvat ja kenttämuistiinpanot. The purpose of this study was to find out the ways culture impacts on adult literacy education. In this research I attempt to create a picture of Tibetan cultural literacy. In other words I attempt to define the cultural components that essentially influence adult literacy education. The research interest rose from the practical dilemmas which surfaced in implementing an adult literacy programme in Amdo Tibetan communities in Qinghai Province in the People’s Republic of China (PRC). I needed to understand the foundation on which Tibetan literacy teaching was based in order to grow professionally and carry on with the project. No studies on this subject were available. Though many studies have been carried out on socio-cultural literacy, none have been done in a Tibetan context. Drawing on theory from sociolinguistics, New Literacy Studies and theorists who view literacy as situated activity, I have explored Amdo Tibetan literacies both in daily life and in adult literacy classes for twelve months in 2004-2005 and 2010. Using an ethnographic perspective with qualitative research methods such as observation, interviews and photography it was possible to explore literacy practices and to analyse the ways in which the Amdo Tibetans are dealing with literacy in daily life. Furthermore, I have been able to find out the ways Tibetans view literacy, and how cultural values and traditions are embedded both in everyday literacy practices and in classroom situations. This study discusses how the meaning and uses of Tibetan language literacies take shape in cultural and social circumstances, which have in turn shaped literacy practices and literacy teaching into the form that they are today. This study shows how attitudes and ways of thinking of a patriarchal society, cultural values and traditions influence the methods of adult literacy teaching, teaching dynamics and classroom activities along with curriculum and its goals. It also reveals how different discourses of literacy play different roles in individual’s life, and of society. This study also touches on the issue of mother tongue literacy education by discussing the role of cultural activities in promoting mother tongue literacy practices among minority language people. This study can be also seen from the perspective of multicultural teaching situations as it deals with cross-cultural and multicultural elements in teaching. Even though this study concerns various cultural issues in Tibetan literacies, similar cultural phenomena in literacies can be found around the world. Therefore, this study presents one specific kind of cultural literacy, while acknowledging that literacies do vary from one culture to another.