Search

Increasing farm sizes, stronger market orientation and meeting consumers’ expectations call for managerial skills and stronger future orientation in farm businesses. We scrutinise in this paper what kind of future goals and foresight approaches farm management entails. As part of strategic management, we approached planning practices according to their time-scale. Three managerial and foresight dimensions of future orientation were defined based on literature; they were then used when constructing a questionnaire. Data were gathered from two sources: from a farm survey and from the annually gathered Farm Accountancy Data Network (FADN) database in Finland between 2004 and 2008. The farm survey data were analysed through factor analysis and k-means cluster analysis. According to our analysis, farms were grouped into three future-oriented farm groups. The FADN data also gave an opportunity to examine economic and structural development in the defined farm groups. According to our results, the three farm groups differ from each other in terms of future orientation and in terms of structural and economic development.

Increasing farm sizes, stronger market orientation and meeting consumers’ expectations call for managerial skills and stronger future orientation in farm businesses. We scrutinise in this paper what kind of future goals and foresight approaches farm management entails. As part of strategic management, we approached planning practices according to their time-scale. Three managerial and foresight dimensions of future orientation were defined based on literature; they were then used when constructing a questionnaire. Data were gathered from two sources: from a farm survey and from the annually gathered Farm Accountancy Data Network (FADN) database in Finland between 2004 and 2008. The farm survey data were analysed through factor analysis and k-means cluster analysis. According to our analysis, farms were grouped into three future-oriented farm groups. The FADN data also gave an opportunity to examine economic and structural development in the defined farm groups. According to our results, the three farm groups differ from each other in terms of future orientation and in terms of structural and economic development.

Rapid technological change in agriculture has permitted the management of larger farms with an existing labour input. Following this the demand for supplementary arable land has grown considerbly, while the supply has remained low. This imbalance between demand and supply has been reflected in rising land prices. For that reason, the main aim of this study was to determine the capitalized and market value of supplementary arable land and the correlations between them. The determination of the capitalized value of supplementary arable land is based on the use of production function analysis. The marginal value product was estimated from a Cobb-Douglas function, using as independent variables, the production inputs, and a dummy variable for the quality of land. The present value of arable land was calculated by capitalizing the net marginal operating margin at interest rates of 3 %, 5 Vo, and 7 % for durations of return of 5, 10, and 15 years. The benefit obtained from supplementary arable land proved highest on cattle farms with a small arable area, while on grain farms the marginal value product and the differential return still remained high as the size of the farm increased. The real price of arable land in the annual purchases of land by the National Board of Agriculture rose very slightly, on an average of 1.7 % per year, during the period 1972—1986. The capitalized value on the cattle farms reached the prices paid for arable land by the National Board of Agriculture, when a duration of return of 15 years and a capitalization rate of 3 % was used. In contrast, the capitalized value of the grain farms did not reach, at any time during the study period, the price level of the National Board of Agriculture. Also, the market prices of arable land, according to the data collected by the National Board of Land Surveying, clearly exceeded the capitalized value of both cattle and grain farms, during the period 1982—1986., Tutkimuksen tavoitteena oli lisäpellon tuotto- ja kauppa- arvon määrittäminen Etelä-Suomen kirjanpitoalueella vuosina 1972—1986. Tämä edellytti tarkoitukseen soveltuvien laskentamenetelmien valintaan ja käyttöön liittyvien kysymysten tarkastelua. Tällöin pellon arvon ajateltiin määräytyvän pelkästään sen käytöstä viljelytarkoituksiin saatavasta hyödystä. Samoin pellosta maksetut hinnat kuvaisivat pelkästään viljelytarkoitukseen hankitun pellon arvoa ilman ns. odotusarvotekijöitä. Aluksi tarkasteltiin keskeisiä maatalousmaan arvioinneissa käytettyjä arvo- ja hintakäsitteitä sekä niiden soveltuvuutta eri käyttötarkoituksiin. Suomen kiinteistöarviointiyhdistyksen hyväksymän terminologian mukaan tuottoarvolla ymmärretään ’’nykykäytön tai käyttömahdollisuuksien perusteella arvioidun tuoton pääoma-arvona määritettyä käypää arvoa”. Vastaavasti kauppa-arvolla tarkoitetaan kauppahintojen perusteella määritettyä käypää arvoa eli käypää hintaa. Lisäpellolla tarkoitetaan puolestaan tilan muiden peltojen yhteydessä viljeltävää jo hankittua tai hankittavaksi aiottua peltoaluetta, jota aiotaan käyttää maataloustuotantoon. Näitä määritelmiä sovellettiin myös tässä tutkimuksessa. Tutkimuksen toisessa luvussa tarkasteltiin lisäpellon arvoon ja hintaan vaikuttavia keskeisiä tekijöitä. Ensiksi tutkittiin pellon laadun sekä kysynnän ja tarjonnan vaikutusta. Tällöin todettiin viljelyteknillisten ja taloudellisten toimenpiteiden vaikutuksen korostuneen maatalouden taloudelliseen tulokseen ja siten myös maan arvoon vaikuttavina tekijöinä, kun taas maan laadun merkitys oli alentunut. Lisäpellon voimakas kysyntä sen vähäiseen tarjontaan nähden osoittautui pellon hintasoa kohottavaksi tekijäksi, varsinkin kun teknologinen kehitys ja erityisesti koneiden lisääntynyt käyttö olivat tehneet mahdolliseksi hoitaa aikaisempaa suurempaa viljelmää. Kuilu vallitsevan ja nykyteknologian avulla hoidettavan viljelmäkoon välillä osoittautui suureksi. Aikaisempien tutkimusten mukaan maataloustuotantoon ja sen kannattavuuteen vaikuttavat tekijät heijastuvat myös maan arvoon. Siten yksittäisten tekijöiden osuuden erottaminen lisäpellon hintaan vaikuttavista kaikista tekijöistä osoittautui ongelmalliseksi, vaikka ne kyettäisiinkin ryhmittelemään yleisiin, laadullisiin ja yksilöllisiin tekijöihin. Luvussa kolme käytiin lävitse aikaisempia tuotto- ja kauppa-arvoperusteisia tutkimuksia sekä niissä sovellettuja menettelytapoja. Aluksi tarkasteltiin tuottoarvon laskennan perusteita ja sen riippuvuutta eri tekijöistä. Sen jälkeen esitettiin kansantaloustieteessä käytetty, maankorkoon pohjautuva lähestymistapa, jota myös on käytetty maatalousekonomisissa tutkimuksissa. Eniten käytetty lisäpellon arvon määrittämismenetelmä maataloudessa on kuitenkin ollut lisäpellon tuoton määrittäminen jäännöksenä, kun muiden tuotantopanosten käytöstä aiheutuvat kustannukset vähennettiin kokonaistuotosta. Keskeiseksi ongelmaksi siinä nousi tuotantovälineiden ja panosten käytön erilaisuuden lisäksi niiden hinnoitteluun liittyvät vaikeudet. Tällä menetelmällä saatiin pinta-alaltaanpienehköillä viljelmillä alhainen tai jopa negatiivinen tuotto pellolle. Kolmantena lisäpellon tuoton laskentamenetelmänä tarkasteltiin rajatuottavuusteoriaan pohjautuvaa lähestymistapaa, jossa tuotantovälineet saavat niiden rajatuottoa vastaavan korvauksen tuotannon tuloksesta. Teorian soveltaminen edellytti tuotantofunktioiden estimointia. Kolmannen luvun jälkimmäisessä osassa (3.2.) esiteltiin kauppa-arvoperusteisia tutkimuksia sekä todettiin kauppahinta-aineiston saatavuuteen ja edustavuuteen liittyvät ongelmat. Lisäpellon hintatutkimuksia oli kyllä tehty maassamme useita, mutta pitkän aikavälin hintatilastoja oli saatavissa ainoastaan valtion maanhankintatilastosta ja kaupanvahvistajien hintatilastoista. Siksi Suomessa tehdyt aikaisemmat hintatutkimukset yleensä keskittyivät yhden suppean alueen tai paikkakunnankauppahintojen tarkasteluun muutaman vuoden osalta. Tämän tutkimuksen empiirisessä osassa tutkimusalueeksi valittiin Etelä-Suomi, jolla alueella maatalouden luontaiset edellytykset (maaperä ja ilmasto) ovat parhaat. Lisäpellon tuottoarvon määrittämistä varten tutkimusaineistoksi valittiin kirjanpitoviljelmät, jotka olivat yhtäjaksoisesti olleet mukana maatalouden kannattavuustutkimuksessa vuodesta 1968 lähtien. Lopulliseen tutkimusaineistoon kelpuutettiin kuitenkin vain nautakarja- ja viljatilat, joilla tuotannon katsottiin ensisijaisesti perustuvan viljelysmaan hyväksikäyttöön. Ennen tuotantofunktioiden estimointeja kirjanpitoviljelmien poistonalaisten omaisuusosien verotuksenmukaiset arvot muutettiin elinkustannusindeksillä vastaamaan paremmin niiden markkina-arvoja. Muuttujien valinnassa käytettiin hyväksi korrelaatioanalyysejä ja kokeiluja. Aluksi testattiin eri funktiotyyppejä; lineaarista, Cobb- Douglas ja erästä transkendentaalifunktiota. Näistä valittiin Cobb-Douglas tuotantofunktio lisäpellon rajatuoton laskentaan. Laskelmat suoritettiin sekä poikkileikkaus- että aikasarjatarkastelua käyttäen vuosilta 1972— 86. Nautakarjatilojen rajatuotot määritettiin vuosilta 1972, 1976, 1980 ja 1982—86. Viljatilojen vuotuisen satovaihtelun vaikutuksen tasoittamiseksi laskelmat laadittiin kolmen perättäisen vuoden tietojen pohjalta vuosilta 1975—77, 1979—81 ja ajanjaksolta 1982—86 koko ajan samassa tuotantosuunnassapysyneiden viljelmien osalta. Luotettavimmin lisäpellon keskimääräinen rajatuotto pystyttiin määrittämään kummassakin tuotantosuuntaryhmässä viimeiseltä tutkimusperiodilta. Pellon hyvyyden mittareina regressiomalleissa käytettiin satotasodummeja (taulukko 16). Pellon rajatuotosta vähennettiin tämän jälkeen sellaiset muuttuvat kustannukset, jotka eivät sisältyneet nautakarja- tai viljatilojen tuotantofunktion selittäviin muuttujiin. Näin saatu rajakatetuotto osoitti sen markkamääräisen korvauksen hehtaaria kohden, mikä nautakarja- ja viljatiloilla oli käytettävissä pellon hankintaan ennen veroja. Verojen osuuden määrittämiseksi maatalouden tulonlisäyksen aiheuttamaksi marginaaliveroasteeksi valittiin nautakarjatiloilla 40 ja viljatiloilla 50 %. Kertomalla lisäpellon rajakatetuotto kertoimella (1-rajaveroaste) saatiin molempien tuotantosuuntaryhmienpellon nettorajakatetuotto hehtaaria kohden selville (taulukko 18). Lisäpellon tuottoarvoa laskettaessa käytettiin 3, 5 ja 7 %:n korkokantaa, kun tuoton kestoajaksi valittiin 5, 10 ja 15 vuotta. Näin määritetyt tuottoarvot nousivat tasaisesti nautakarjatiloilla ajan myötä. Viljatiloilla tuottoarvo jäi sitä vastoin hyvin alhaiseksi tutkimuskauden viimeistä periodia lukuunottamatta (taulukko 23). Tutkittaessa pellon rajatuoton ja viljelmäkoon välistä riippuvuutta tilat jaettiin kummassakin tuotantosuuntaryhmässä kahteen suuruusluokkaan. Tulokset osoittivat pellon rajatuoton alle 25 hehtaarin nautakarjatiloilla olleen keskimäärin noin kolminkertainen suuremman viljelmäkokoryhmän tuloksiin verrattuna. Sitävastoin viljatiloilla pellon rajatuotto kasvoi edelleen siirryttäessä alle 30 hain tilaryhmästä suurempaan. Myös keskimääräisen verotettavan puhtaan tuoton käyttöön perustuva erotustuottotarkastelu osoitti pellon rajatuoton tapaan peltoalan lisäämisestä saatavan hyödyn olevan suurin nautakarjatilojen pienimmissä tilasuuruusluokissa, kun taas viljatiloilla pellon rajatuotto ja erotustuotto pysyivät korkeina viljelmäkoon kasvaessa. Lisäpellosta maksetut kauppahinnat kerättiin maatilahallituksen maanhankintatilastosta vuosilta 1972—86 ja maanmittaushallituksen tilastoimasta kiinteistöjen kauppahintarekisteristä. Jälkimmäisen tilaston tiedot oli saatavissa vain vuosien 1982—86 osalta. Tuona viitenä vuotena kauppahintarekisterin mukaiset kaupat Etelä-Suomessa käsittivät keskimäärin 1233ha vuodessa, kun taas maatilahallituksen pellon ostoissa maata vaihdettiin vain 505 ha vuodessa. Vuotuiset pellon ostot olivat siten tutkimusalueen 1.1 milj. hain suuruisesta peltoalasta hieman yli promille. Lisäpellon pinta-alalla painotettukeskihinta maanmittaushallituksen kaupoissa nousi voimakkaasti vuoteen 1985 saakka, mutta aleni viimeisenä tutkimusvuonna kuten seuraavasta elinkustannusindeksillä vuoden 1986 hintatasoon deflatoidusta aikasarjasta havaitaan: vuosi mk/ha 1982 25 240 1983 27 692 1984 31 641 1985 33 004 1986 31 920. Keskimääräinen lisäpellon hehtaarihinta tutkimusalueella tarkasteltuina vuosina oli 29 899 mk. Vuonna 1986 pellosta maksettiin korkeimmat hinnat Satakunnan ja Varsinais-Suomen maatalouskeskusten alueilla, joilla pellon hinta ylitti 43 000 mk hehtaarilta. Myös muina vuosina pellon hinta näillä alueilla oli selvästi korkein. Seuraavaksi kalleinta pelto oli vuosina 1982—86 Hämeen läänin maatalouskeskuksen alueella vaihtelurajojen ollessa 23 000—35 300 mk/ha. Halvinta pelto oli sitävastoin Etelä-Karjalan, Pirkanmaan, Itä-Hämeen ja Kymenlaakson maatalouskeskusten alueilla. Näillä alueilla pellon reaalihinta kyseisinä vuosina vaihteli 15 700—28 300 mk/ha. Maatilahallituksen pellon ostoissa reaalihinnan nousu vuosina 1972—86 oli hyvin maltillinen. Trendin vuosimuutosten keskiarvo oli 1.7 %. Salaojitetun ja avo-ojitetun pellon määrällä oli merkittävä vaikutus maatilahallituksen ostaman pellon hintaan. Vuosina 1978—86 salaojitetusta pellosta maksettiin 37—60 % avo-ojitettua peltoa enemmän. Maatilahallituksen pellon ostoissa hintataso jäi selvästi maanmittaushallituksen hintoja alhaisemmaksi, sillä se oli keskimäärin vain noin 60 % kauppahintarekisterin hinnoista. Koska kirjanpitoviljelmien tulokset ovat noin viidenneksen alueen muita tiloja korkeammat, lisäpellon tuottoarvoihin tehtiin samansuuruinen tasoalennus. Tasoalennus huomioonottaen vertailu tuottoarvon ja kauppahintojen välillä osoitti lisäpellon tuottoarvon nautakarjatiloilla yltäneen maatilahallituksen maksamiin pellon hintoihin kaikkina tarkasteltuina vuosina, kun tuotonkestoaikana käytettiin 15 vuotta ja laskentakorkokantana 3 %:a (vrt. kuva 15). Kymmenen vuoden kestoajalla laskettu tuottoarvo ei enää yltänyt maatilahallituksen hintatasoon kaikkina tarkasteltuina ajankohtina. Myös maanmittaushallituksen kauppahintojen taso ylitti vuosina 1982—86 noin 10 000 mk:lla nautakarjatilojenkorkeimman tuottoarvon. Viljatilojen lisäpellon tuottoarvo jäi maatilahallituksen kauppahintojen alapuolelle kaikkina tarkasteltuina ajankohtina (vrt. kuva 16). Viljatilojen tuottoarvo oli selvästi korkein vuosina 1982—86, jolloin se ylsi tasoalennus huomioonottaen lähes maatilahallituksen kauppahintojen tasoon 15vuoden kestoaikaa ja 3 %:n laskentakorkokantaa käyttäen. Kun viljatilojen korkein tuottoarvo tuolloin oli noin 16 000mk/ha, ja maanmittaushallituksen kauppahinnat lähes 30 000 mk, kauppahinnat olivat siten lähes kaksi kertaa korkeammat. Viljatilojen lisäpellon tuottoarvo osoittautui myös selvästi nautakarjatiloja herkemmäksi satotason vaihtelulle. Tuloksia arvioitaessa on syytä muistaa kirjanpitotilojen edustavan keskimääräistä suurempia viljelmiä, minkä lisäksi ne ovat rationaalisesti ja voimaperäisesti viljeltyjä tiloja. Tästä syystä tulosten yleistämisessä on oltava varovainen. Samoin on asianlaita myös kauppahintojen suhteen. Siksi edellä esitetyt tutkimustulokset osoittavat lisäpellon keskimääräisen tuottoarvon ja kauppahintojen tason ja kehityksen Etelä-Suomessa vain suuntaa-antavasti. Poikkeamat yksittäisillä viljelmillä voivat olla suuriakin.

The objective of this thesis was to find expedients that would improve the economic performance of Finnish dairy farms. Means under examination were replacement decisions related to technology and herds. The theory of optimal behavior formed the basis for the methods used in solving the research problems. Empirical data originated from the Farm Accountancy Data Network (FADN) and from the Finnish dairy herd recording system. When studying the sustainability of herds, the replacement of a dairy cow was investigated by applying dynamic programming. The optimal replacement rules were almost similar for healthy and diseased cows indicating that the treatment of diseases is more profitable than replacing a diseased cow with a first-lactating one. Only cows with low milk production capacity should be disposed intentionally. A linear programming model was built for examining the optimal choices between conventional insemination, insemination with sex-sorted sperm and the use of conventional or sex-selected embryo transfer in a herd. The optimal outcome was a mixture of available technologies. Sex-sorted sperm was recommended for heifers only and primarily for calf production. In practice, the optimal insemination strategy is herd-specific. When studying the adoption of novel technology, discrete technology choice models were utilized. The results suggested that investment allowances significantly affect the changeover to loose-housing technology and robotic milking. Total factor productivity growth increased on those farms that switched from a conventional to an automatic milking system. The growth rate was derived from technology-specific production functions estimated with a two-stage estimation method. This method catered for the sample selection bias caused by the endogenous technology choice. The adoption of robotic milking intensified the positive development linked to overall improvements in production technology and an expansion in herd size given that milk production matched the capacity of the robot. In conclusion, by prolonging the herd life of dairy cows, dairy farmers can improve the economic performance of milk production. Therefore, farmers' awareness about the real costs of premature culling and the gains that can be achieved by treating a diseased cow must be improved. Optimizing tools, based on farm-specific input data, should be developed for determining the optimal replacement decisions and, hence, the optimal reproduction policy. Investment allowances are needed to boost up investments on those farms which have potential to develop their production to meet the future challenges. Investments in technology appropriate for large farms improve productivity growth and, thus, the prospects of dairy farms to survive in the long run. However, a human cannot be replaced by technology, not even by novel technology. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää keinoja suomalaisten lypsykarjatilojen taloudellisen tuloksen parantamiseen. Tarkastelun kohteena olivat tuotantoteknologian ja karjan uudistaminen. Optimoinnin teoria muodosti pohjan tutkimusongelmien ratkaisussa sovelletuille ekonometrisille menetelmille ja matemaattiselle ohjelmoinnille. Tutkimuksessa käytetyt tila- ja lehmäkohtaiset aineistot kerättiin suomalaisilta kannattavuuskirjanpitotiloilta ja lypsykarjojen tuotosseurannasta. Sairaan lehmän hoitaminen on pääsääntöisesti kannattavampaa kuin sen korvaaminen ensimmäistä lypsykauttaan lypsävällä lehmällä. Tulos pätee jopa toistuvia utaretulehduksia sairastaviin eläimiin. Poikkeuksen sääntöön tekevät lehmät, joiden maitotuotos on alhainen. Ayrshire- ja holstein-friisiläislehmien vertailu osoitti, että vaikka holstein-friisiläislehmien tuotos on parempi, sen tuoma taloudellinen hyöty häviää lyhyemmän tuotantoiän ja suuremman sairastuvuusriskin takia. Uudistuseläinten tuotannossa kannattaa perinteisen siemennyksen ohella hyödyntää uusia teknologioita. Sukupuolilajitellun siemenen käyttö antaa paremman taloudellisen tuloksen hiehoilla kuin lehmillä ja on kannattavampaa vasikkatuotannossa kuin alkiotuotannossa. Kokonaistuottavuuden kasvu parani tiloilla, jotka siirtyivät perinteisestä lypsystä automaattilypsyyn. Muutos kytkeytyi samanaikaisesti tapahtuneeseen tilakoon kasvuun ja tilan muun tuotantoteknologian uudistamiseen. Aineiston suurimmilla tiloilla robottilypsy vahvisti positiivista tuottavuuskehitystä. Välitön vaikutus oli teknisen muutoksen ansiota, mutta lypsyn automatisointi voi edesauttaa tuottavuuskehitystä myös ratkaisemalla työvoiman saatavuuteen liittyviä ongelmia ja siten mahdollistamalla yrityskoon kasvattamisen. Tarkastellut uudistuspäätökset osoittavat, että karjan tuotantoikää pidentämällä maidontuottajat voivat parantaa tuotannon taloudellista tulosta. Sen vuoksi tuottajien tietämystä lehmien ennenaikaisten poistojen kustannuksista ja sairauksien hoidon taloudellisesta hyödystä tulisi lisätä. Tätä tarkoitusta varten tulisi kehittää tilakohtaista aineistoa käyttäviä laskentatyökaluja, joilla voitaisiin optimoida sekä lehmien poistoajankohtaa että uudistuseläinten tuottamista. Maidontuotannon jatkuvuuden turvaamiseksi Suomessa tarvitaan investointitukia edesauttamaan investointeja tiloilla, joilla on potentiaalia kohdata edessä olevat haasteet. Investoinnit suurille tiloille soveltuvaan teknologiaan parantavat tuottavuuskehitystä ja siten edellytyksiä kannattavaan maidontuotantoon. Tuotantorakenteen muuttuessa on kuitenkin huomattava, etteivät ihmiset ole kokonaan korvattavissa teknologialla, eivät edes uudella teknologialla. ______________________________________________________________ Syftet med avhandlingen var att hitta sätt att förbättra det ekonomiska resultatet på finländska mjölkgårdar. Fokuset låg på modernisering av produktionsteknologi och föryngring av boskapsbesättningar. De ekonometriska metoder och den matematiska programmering som tillämpades i undersökningen var baserade på optimeringsteorin. Det gård- och kospecifika materialet samlades in dels på finländska lönsamhetsbokföringsgårdar, dels baserar det sig på uppföljningen av mjölkutbytet. Det är vanligtvis lönsammare att behandla en sjuk ko än att ersätta den med en ko på sin första mjölkningsperiod. Detta gäller till och med djur med upprepade juverinflammationer. Kor med lågt mjölkutbyte utgör dock ett undantag. En jämförelse mellan Ayrshire- och Holstein-Frisiska kor visade att även om Holstein-Frisiska kor ger ett högre mjölkutbyte försvinner den ekonomiska nyttan i och med att de har en kortare produktionsålder och större risk för sjukdomar. Vid produktion av ersättningsdjur lönar det sig att utnyttja nya teknologier vid sidan av traditionell insemination. Användning av könssorterad sperma ger ett bättre ekonomiskt resultat med kvigor än med kor och är lönsammare i kalvproduktion än i embryoproduktion. Den totala produktiviteten började växa snabbare på gårdar där man övergick från traditionell mjölkning till automatisk mjölkning. Förändringen var förknippad med att dessa gårdar samtidigt utvidgades och produktionsteknologin moderniserades på många sätt. På de största gårdarna stärkte robotmjölkningen en pågående positiv produktivitetsutveckling. Den direkta verkningen berodde på tekniska förbättringar, men mjölkrobotar kan även bidra till en förbättrad produktivitetsutveckling genom att lösa problem med bristfällig tillgång till arbetskraft, vilket i sin tur gör det möjligt att utvidga verksamheten. Det framgår av ersättningsbesluten som betraktas i denna avhandling att mjölkproducenterna kan bättra på sitt ekonomiska utfall genom att förlänga boskapens produktionsålder. Därför borde man göra producenterna mer medvetna om kostnaderna för utslagning av kor i förtid och om den ekonomiska nyttan som behandling av sjukdomar kan ge. För detta ändamål borde man ta fram kalkyleringsverktyg som kan utnyttja gårdsspecifikt material och med vilka producenten kan optimera både utslagningstid och produktion av ersättningsdjur. För att säkerställa mjölkproduktionen i Finland behöver vi investeringsstöd för gårdar som har potential att klara de framtida utmaningarna. Investeringarna i storgårdsteknologin leder till en förbättrad produktivitetsutveckling och bättre förutsättningar för lönsam mjölkproduktion. Vid förändringar i produktionsstrukturen bör man dock beakta att människorna inte helt kan ersättas med teknologi, inte ens med den nya.

This study analysed whether the land tenure insecurity problem has led to a decline in long-term land improvements (liming and phosphorus fertilization) under the Common Agricultural Policy (CAP) and Nordic production conditions in European Union (EU) countries such as Finland. The results suggests that under traditional cash lease contracts, which are encouraged by the existing land leasing regulations and agricultural subsidy programs, the land tenure insecurity problem on leased land reduces land improvements that have a long pay-back period. In particular, soil pH was found to be significantly lower on land cultivated under a lease contract compared to land owned by the farmers themselves. The results also indicate that land improvements could not be reversed by land markets, because land owners would otherwise have carried out land improvements even if not farming by themselves. To reveal the causality between land tenure and land improvements, the dynamic optimisation problem was solved by a stochastic dynamic programming routine with known parameters for one-period returns and transition equations. The model parameters represented Finnish soil quality and production conditions. The decision rules were solved for alternative likelihood scenarios over the continuation of the fixed-term lease contract. The results suggest that as the probability of non-renewal of the lease contract increases, farmers quickly reduce investments in irreversible land improvements and, thereafter, yields gradually decline. The simulations highlighted the observed trends of a decline in land improvements on land parcels that are cultivated under lease contracts. Land tenure has resulted in the neglect of land improvement in Finland. This study aimed to analyze whether these challenges could be resolved by a tax policy that encourages land sales. Using Finnish data, real estate tax and a temporal relaxation on the taxation of capital gains showed some potential for the restructuring of land ownership. Potential sellers who could not be revealed by traditional logit models were identified with the latent class approach. Those landowners with an intention to sell even without a policy change were sensitive to temporal relaxation in the taxation of capital gains. In the long term, productivity and especially productivity growth are necessary conditions for the survival of farms and the food industry in Finland. Technical progress was found to drive the increase in productivity. The scale had only a moderate effect and for the whole study period (1976–2006) the effect was close to zero. Total factor productivity (TFP) increased, depending on the model, by 0.6–1.7% per year. The results demonstrated that the increase in productivity was hindered by the policy changes introduced in 1995. It is also evidenced that the increase in land leasing is connected to these policy changes. Land institutions and land tenure questions are essential in agricultural and rural policies on all levels, from local to international. Land ownership and land titles are commonly tied to fundamental political, economic and social questions. A fair resolution calls for innovative and new solutions both on national and international levels. However, this seems to be a problem when considering the application of EU regulations to member states inheriting divergent landownership structures and farming cultures. The contribution of this study is in describing the consequences of fitting EU agricultural policy to Finnish agricultural land tenure conditions and heritage. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pellon vuokrauksessa esiintyvän pellon hallintaoikeuden epävarmuuden vaikutusta pellon perusparannuksiin. Tutkimuksen erityispiirteenä on suomalaisen kehittyneen teollisuusmaan, maatalouden kannalta pohjoisen sijainnin ja Euroopan Unionin yhteisen maatalouspolitiikan kombinaatio. Tulokset osoittavat, että tukijärjestelmän sekä pellonvuokralainsäädännön suosimat pellonvuokrauksen käteismarkkinat johtavat pitkävaikutteisten ja peruuttamattomien perusparannusten laiminlyönteihin. Ilmeistä on myös se, että pellonvuokramarkkinat eivät toimi. Toimivilla pellonvuokramarkkinoilla pellon omistajankin olisi kannattanut tehdä perusparannukset, vaikka he eivät viljelisikään peltojaan itse. Suomessa erityisesti vuokrapeltojen pH-taso on tilastollisesti merkitsevästi alempi kuin omistajan itse viljelemien peltojen vastaava. Pellon vuokrauksen ja perusparannusten kausaalisuhteen selvittämiseksi vuokraviljelijän yli ajan ulottuvat kalkitus- ja fosforilannoituspäätökset ratkaistiin dynaamisen optimoinnin menetelmillä. Dynaamisessa optimoinnissa hyödynnettiin aikaisempaa tutkimustietoa satoresponsseista sekä maan helppoliukoisen fosforin ja pH:n kehityksestä viljelymaassa. Kalkitus- ja fosforilannoitussäännöt ratkaistiin kiinteille, viiden vuoden vuokrasopimuksille simuloimalla eri skenaarioita vuokrasopimuksen uusiutumistodennäköisyydestä. Vuokraviljelijän ennakoima vuokrasopimuksen uusiutumisen todennäköisyys osoittautui keskeiseksi muuttujaksi kalkitus- ja fosforilannoituspäätöksissä. Todennäköisyyden laskiessa myös kalkitus ja fosforilannoitus laskevat nopeasti, mikä kääntää pellon tuottaman sadon laskuun. Tulokset tuovat selvästi esiin pellonvuokraukseen liittyvän pellon hallintaoikeuden epävarmuuden ja perusparannusten välisen kausaaliyhteyden ja vahvistavat pellonvuokramarkkinoilta tehtyjä havaintoja. Pitkällä aikavälillä pellon hallintaoikeuden epävarmuudesta aiheutuvat perusparannusten laiminlyönnit saattavat johtaa osan pelloista matalan tuottavuuden loukkuun, jossa ei vuokraviljelijällä eikä pellonomistajalla ole taloudellisia kannusteita pellon perusparannuksiin. Verotuksen kehittämistä tarkasteltiin eräänä vaihtoehtona näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Verotuksellisina keinoina tutkimuksessa olivat mukana sekä pellon kiinteistövero että pellon myyntivoittoveron väliaikainen huojennus, joiden molempien arvioitiin vaikuttavan maanomistajien päätöksiin myydä peltonsa. Perinteisillä logit-malleilla potentiaalisia pellon myyjiä ei pystytty kytkemään vahvasti mihinkään pellonomistajia kuvaavista sosiodemografisista taustamuuttujista. Tosin aikaisemmat pellon myyntikokemukset näyttivät olevan yhteydessä pellon myyntiaikomuksiin. Latenteista pellonomistajaryhmistä saatiin lisätietoa latent class -menetelmällä. Havaintojen perusteella ne pellonomistajat, joilla on myyntiaikomuksia, tarttuvat herkästi väliaikaisen pellon myyntivoittoveron huojennuksen kaltaisiin pellon myyntikannusteisiin. Maatalouden myönteinen tuottavuuskehitys edistää Suomen elintarviketuotannon kilpailukykyä. Viljanviljelyn tuottavuuskehitys on ollut kuitenkin hidasta, ja se on edelleen hidastunut EU-jäsenyyden ja lisääntyneen pellonvuokrauksen myötä. Pitkällä aikavälillä viljatilojen tuottavuuskehitys on ollut 0,6–1,7 % vuodessa. Havaittu tuottavuuskehitys on aiheutunut lähes yksinomaan teknologisesta kehityksestä. Tuotannon laajuudesta aiheutuvilla mittakaavaeduilla on ollut vain pieni vaikutus tuottavuuskehitykseen. Pellon hallintasuhteilla on keskeinen institutionaalinen asema maatalous- ja maaseutupolitiikassa niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Pellon omistus- ja käyttöoikeudet liittyvät perustavaa laatua oleviin poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin kysymyksiin. Tulevaisuudessa oikeudenmukaisten ratkaisujen kehittäminen vaatii uusia innovaatioita. Näyttää kuitenkin siltä, että uusien kansainvälisten sopimusten ja säännöstöjen, kuten Euroopan Unionin yhteisen maatalouspolitiikan, soveltaminen laajenevassa unionissa on jäsenmaittain pitkälle eriytyneistä peltomarkkinoista johtuen entistä haastavampaa. Tämä tutkimus pyrkii osaltaan myötävaikuttamaan pellonhallintaoikeutta koskevien institutionaalisten kysymysten ratkaisemisessa ja yleisemminkin osallistuu keskusteluun yhteisen maatalouspolitiikan soveltamisesta suomalaisille pellonvuokramarkkinoille.

Farms and rural areas have many specific valuable resources that can be used to create non-agricultural products and services. Most of the research regarding on-farm diversification has hitherto concentrated on business start-up or farm survival strategies. Resource allocation and also financial success have not been the primary focus of investigations as yet. In this study these specific topics were investigated i.e. resource allocation and also the financial success of diversified farms from a farm management perspective. The key question addressed in this dissertation, is how tangible and intangible resources of the diversified farm affect the financial success. This study’s theoretical background deals with resource-based theory, and also certain themes of the theory of learning organisation and other decision-making theories. Two datasets were utilised in this study. First, data were collected by postal survey in 2001 (n = 663). Second, data were collected in a follow-up survey in 2006 (n = 439). Data were analysed using multivariate data analyses and path analyses. The study results reveal that, diversified farms performed differently. Success and resources were linked. Professional and management skills affected other resources, and hence directly or indirectly influenced success per se. In the light of empirical analyses of this study, tangible and intangible resources owned by the diversified farm impacted on its financial success. The findings of this study underline the importance of skills and networks for entrepreneur(s). Practically speaking all respondents of this study used either agricultural resources for non-farm businesses or non-farm resources for agricultural enterprises. To share resources in this way was seen as a pragmatic opportunity recognised by farmers. One of the downsides of diversification might be the phenomenon of over-diversification, which can be defined as the situation in which a farm diversifies beyond its optimal limit. The empirical findings of this study reveal that capital and labour resource constrains did have adverse effects on financial success. The evidence indicates that farms that were capital and labour resource constrained in 2001 were still less profitable than their ‘no problems’ counterparts five years later. Maatilojen toimintaympäristö on muuttunut viime vuosina nopeasti, mikä edellyttää yrityksiltä yhä parempaa kilpailukykyä ja tehokkuutta. Toisaalta maaseudun tuotteille ja palveluille, kuten lähiruualle, bioenergialle ja elämysmatkailulle, on muodostunut kasvavissa määrin uutta kysyntää. Maatiloilla yksi tapa vastata muutokseen on perustaa tilalle muun toimialan yritystoimintaa eli monialaistaa toimintaa. Monialaisen menestyksekäs johtaminen on hyvin haastavaa. Eri toimialojen resurssien hyödyntämisestä, yritys-maatila -kokonaisuuden johtamisesta ja menestymiseen vaikuttavista tekijöistä ei ole vielä olemassa kovinkaan paljon tutkittua tietoa. Tämän tutkimuksen päätavoitteena on tarkastella resurssien kohdentamisen ja yrityksen menestymisen välistä suhdetta monialaisilla tiloilla. Teoreettisena lähestymistapana käytettiin resurssipohjaista teoriaa. Tutkimus tehtiin kvantitatiivisella tutkimusotteella soveltaen monimuuttujamenetelmiä ja rakenneyhtälömalleja. Tutkimuksessa käytettiin kahta postikyselyaineistoa: 1) vuonna 2001 kerättyä pos-tikyselyaineistoa (N= 663), sekä vuonna 2006 kerättyä seuranta-aineistoa (N = 433), josta osa oli kerätty paneeliaineistona ja osa täydentävänä poikkileikkausaineistona. Tulosten mukaan monialaiset tilat ovat hyvin heterogeenisia sekä menestymisensä, että käytettävissä olevien resurssiensa suhteen. Erityisen tärkeitä voimavaroja yrityksen kannalta ovat yrittäjän liikkeenjohdolliset ja ammatilliset taidot. Monialaisten tilojen ongelmana on varsin usein ylihajauttaminen eli voimavarojen pirstaloituminen. Yritykset jaettiin tutkimuksessa neljään ryhmään: työn ja pääoman ylihajauttaneet, pääoman riittävyysongelmia kokevat yritykset, työvoiman riittävyyden kanssa ongelmia kokevat sekä yrityksiin, joilla ei ollut ongelmia pääomien tai työvoiman riittävyyden suhteen. Tutkimuksen vuoden 2001 aineiston yrityksistä 18 prosenttia voitiin luokitella ylihajauttaneiksi, ja vastaavasti vuoden 2006 yrityksistä 14 prosenttia. Voimavaransa ylihajauttaneissa yrityksissä myös osaamisen riittävyys koettiin ongelmallisemmaksi kuin muissa yrityksissä. Toinen merkittävä tulos oli, että ylihajauttaminen heikentää yrityksen kannattavuutta. Resurssien ylihajauttaminen on usein väliaikainen vaihe ja siihen liittyvät ongelmat ovat eriasteisia. Nämä huomiot antavat viitteitä siitä, että ylihajauttamistilanne saattaa liittyä tilan kasvuvaiheeseen. Ylihajauttamisen riski tulisi huomioida varsinkin kun maatilan monialaistamista suunnitellaan.

The objective was to measure productivity growth and its components in Finnish agriculture, especially in dairy farming. The objective was also to compare different methods and models - both parametric (stochastic frontier analysis) and non-parametric (data envelopment analysis) - in estimating the components of productivity growth and the sensitivity of results with respect to different approaches. The parametric approach was also applied in the investigation of various aspects of heterogeneity. A common feature of the first three of five articles is that they concentrate empirically on technical change, technical efficiency change and the scale effect, mainly on the basis of the decompositions of Malmquist productivity index. The last two articles explore an intermediate route between the Fisher and Malmquist productivity indices and develop a detailed but meaningful decomposition for the Fisher index, including also empirical applications. Distance functions play a central role in the decomposition of Malmquist and Fisher productivity indices. Three panel data sets from 1990s have been applied in the study. The common feature of all data used is that they cover the periods before and after Finnish EU accession. Another common feature is that the analysis mainly concentrates on dairy farms or their roughage production systems. Productivity growth on Finnish dairy farms was relatively slow in the 1990s: approximately one percent per year, independent of the method used. Despite considerable annual variation, productivity growth seems to have accelerated towards the end of the period. There was a slowdown in the mid-1990s at the time of EU accession. No clear immediate effects of EU accession with respect to technical efficiency could be observed. Technical change has been the main contributor to productivity growth on dairy farms. However, average technical efficiency often showed a declining trend, meaning that the deviations from the best practice frontier are increasing over time. This suggests different paths of adjustment at the farm level. However, different methods to some extent provide different results, especially for the sub-components of productivity growth. In most analyses on dairy farms the scale effect on productivity growth was minor. A positive scale effect would be important for improving the competitiveness of Finnish agriculture through increasing farm size. This small effect may also be related to the structure of agriculture and to the allocation of investments to specific groups of farms during the research period. The result may also indicate that the utilization of scale economies faces special constraints in Finnish conditions. However, the analysis of a sample of all types of farms suggested a more considerable scale effect than the analysis on dairy farms. Tutkimuksessa mitattiin tuottavuuskasvua ja sen osatekijöitä Suomen maataloudessa, erityisesti maidontuotannossa. Tavoitteena oli myös verrata eri menetelmiä ja malleja tuottavuuden osatekijöiden määrittämisessä. Tutkimuksessa käytettiin kolmea aineistoa 1990-luvulta. Maatalousneuvonnan tuottama 138 tilan paneeliaineisto kuvaa säilörehuntuotantoa kotieläintiloilla. 72 maitotilan MTT:n kirjanpitoaineistoa sovellettiin kahdessa artikkelissa. Lisäksi viimeisessä artikkelissa käytettiin erillistä kaikkia tuotantosuuntia edustavaa 459 kirjanpitotilan aineistoa. Aineistojen yhteisenä piirteenä on, että ne sisältävät ajanjakson ennen Suomen EU-jäseneksi liittymistä ja sen jälkeen. Lisäksi analyysit keskittyvät pääasiassa maitotiloihin ja niiden karkearehun tuotantoon. Kolme ensimmäistä artikkelia keskittyivät kolmeen keskeiseen tuottavuusmuutoksen osatekijään: tekniseen muutokseen, teknisen tehokkuuden muutokseen ja skaalavaikutukseen. Kahdessa viimeisessä artikkelissa tutkittiin Fisher- ja Malmquist tuottavuusindeksien keskinäistä yhteyttä sekä kehitettiin yksityiskohtainen Fisher-indeksin jaottelu tuottavuuskasvun osatekijöihin. Tuottavuuden kasvu on ollut suomalaisilla maitotiloilla melko hidasta 1990 luvulla: noin prosentin vuodessa kaikilla käytetyillä menetelmillä. Huomattavasta vuotuisesta vaihtelusta huolimatta, tuottavuuden kasvu näyttää kiihtyneen tutkimusjakson loppua kohti. Tuottavuuskasvu hidastui 1990 luvun puolivälissä EU:in liittymisen aikoihin. Tekninen muutos oli keskeinen tuottavuuskasvuun vaikuttava tekijä maitotiloilla. EU-jäsenyydellä ei kuitenkaan havaittu olevan välitöntä vaikutusta tekniseen tehokkuuteen. Kuitenkin keskimääräinen tekninen tehokkuus oli hienoisessa trendinomaisessa laskussa ajan myötä. Tämän perusteella tilatasolla noudatettiin erilaisia sopeutumispolkuja. On kuitenkin huomattava, että eri menetelmät tuottavat jossain määrin erilaisia tuloksia erityisesti tuottavuuskasvun osatekijöiden suhteen. Useimmissa analyyseissa skaalavaikutus tuottavuuskasvun osatekijänä on maitotiloilla vähäinen. Positiivinen skaalavaikutus olisi tärkeä, kun suomalaisen maatalouden kilpailukykyä pyritään parantamaan tilakoon kasvattamisen kautta. Vähäinen skaalavaikutus lienee kytköksissä vallitsevaan tilarakenteeseen ja investointien kohdentumiseen tiettyihin tilaryhmiin. Tulos merkinnee myös sitä, että mittakaavaetujen hyödyntämiselle voi olla erityisiä esteitä Suomen olosuhteissa.

In the past decade, the Finnish agricultural sector has undergone rapid structural changes. The number of farms has decreased and the average farm size has increased when the number of farms transferred to new entrants has decreased. Part of the structural change in agriculture is manifested in early retirement programmes. In studying farmers exit behaviour in different countries, institutional differences, incentive programmes and constraints are found to matter. In Finland, farmers early retirement programmes were first introduced in 1974 and, during the last ten years, they have been carried out within the European Union framework for these programmes. The early retirement benefits are farmer specific and de-pend on the level of pension insurance the farmer has paid over his active farming years. In order to predict the future development of the agricultural sector, farmers have been frequently asked about their future plans and their plans for succession. However, the plans the farmers made for succession have been found to be time inconsistent. This study estimates the value of farmers stated succession plans in predicting revealed succession decisions. A stated succession plan exists when a farmer answers in a survey questionnaire that the farm is going to be transferred to a new entrant within a five-year period. The succession is revealed when the farm is transferred to a suc-cessor. Stated and revealed behaviour was estimated as a recursive Binomial Probit Model, which accounts for the censoring of the decision variables and controls for a potential correlation between the two equations. The results suggest that the succession plans, as stated by elderly farmers in the questionnaires, do not provide information that is significant and valuable in predicting true, com-pleted successions. Therefore, farmer exit should be analysed based on observed behaviour rather than on stated plans and intentions. As farm retirement plays a crucial role in determining the characteristics of structural change in agriculture, it is important to establish the factors which determine an exit from farming among eld-erly farmers and how off-farm income and income losses affect their exit choices. In this study, the observed choice of pension scheme by elderly farmers was analysed by a bivariate probit model. Despite some variations in significance and the effects of each factor, the ages of the farmer and spouse, the age and number of potential successors, farm size, income loss when retiring and the location of the farm together with the production line were found to be the most important determi-nants of early retirement and the transfer or closure of farms. Recently, the labour status of the spouse has been found to contribute significantly to individual retirement decisions. In this study, the effect of spousal retirement and economic incentives related to the timing of a farming couple s early retirement decision were analysed with a duration model. The results suggest that an expected pension in particular advances farm transfers. It was found that on farms operated by a couple, both early retirement and farm succession took place more often than on farms operated by a single person. However, the existence of a spouse delayed the timing of early retirement. Farming couples were found to co-ordinate their early retirement decisions when they both exit through agricultural retirement programmes, but such a co-ordination did not exist when one of the spouses retired under other pension schemes. Besides changes in the agricultural structure, the share and amount of off-farm income of a farm family s total income has also increased. In the study, the effect of off-farm income on farmers retirement decisions, in addition to other financial factors, was analysed. The unknown parameters were first estimated by a switching-type multivariate probit model and then by the simulated maxi-mum likelihood (SML) method, controlling for farmer specific fixed effects and serial correlation of the errors. The results suggest that elderly farmers off-farm income is a significant determinant in a farmer s choice to exit and close down the farm. However, off-farm income only has a short term effect on structural changes in agriculture since it does not significantly contribute to the timing of farm successions. Suomalaisen maatalouden rakenne on muuttunut nopeasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Maatilojen lukumäärä on vähentynyt ja keskikoko kasvanut kun tehtyjen sukupolvenvaihdosten määrä on vähentynyt. Viljelijöiden luopumispäätökset vaikuttavat ratkaisevasti maatalouden rakennekehitykseen. Sukupolvenvaihdoksia ja toisaalta vapautuvien resurssien siirtymistä jatkaville viljelijöille onkin pyritty edesauttamaan mm. viljelijöiden luopumistuen avulla. Suomessa on ollut vuodesta 1974 lähtien käytössä erilaisia viljelijöiden luopumistukijärjestelmiä, ja viimeisen kymmenen vuo-den aikana niitä on toteutettu Euroopan Unionin vastaavan järjestelmän puitteissa. Luopumiseläke on viljelijäkohtainen ja sen suuruus riippuu maksetuista eläkevakuutusmaksuista Maatalouden rakennekehityksen ennustamiseksi viljelijöiltä on alettu toistuvasti kysellä mm. heidän sukupolvenvaihdossuunnitelmiaan. Näiden suunnitelmien on kuitenkin havaittu muuttuvan ajan myötä. Tässä tutkimuksessa verrattiin viljelijöiden sukupolvenvaihdossuunnitelmia toteutuneeseen kehitykseen. Tarkastelu perustui tilakyselyyn, jossa tiedusteltiin tilan kehittämisaikomuksia seuraa-van viiden vuoden aikana. Tulosten perusteella toteutuneita sukupolvenvaihdoksia ei voida ennustaa kyselyvastausten perusteella. Siten viljelijöiden luopumispäätöksiä tulisi tarkastella toteutuneen käyttäytymisen eikä tulevaisuudensuunnitelmien perusteella. Sukupolvenvaihdoksen toteutumiselle on tärkeää riittävän aikainen ajoitus. Erilaisten politiikkatoimenpiteiden lisäksi myös taloudelliset kannustimet ja rajoitteet sekä tilan ja viljelijän ominaisuudet vaikuttavat viljelijöiden sukupolvenvaihdoksiin ja tilanpidon lopettamiseen sekä näiden päätösten ajoitukseen. Tärkeimmät luopumispäätökseen vaikuttavat tekijät ovat: viljelijän ja puolison ikä, mahdollisten jatkajien ikä ja lukumäärä, tilakoko, tilan sijainti ja tuotantosuunta sekä mahdollinen tulonmenetys eläkkeelle jäätäessä. Odotettavissa olevan eläkkeen kasvu aikaistaa erityisesti suku-polvenvaihdoksia. Tarkastelu perustuu Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen rekistereistä poimittuun aineistoon. Maatalouden rakenteen muuttumisen lisäksi myös viljelijöiden tilan ulkopuoliset tulot ja niiden osuus tilan kokonaistuloista on kasvanut. Tutkimuksen mukaan viljelijän ja puolison tilan ulkopuolisilla tuloilla on erilainen vaikutus viljelijän luopumispäätöksiin. Viljelijän tilan ulkopuolelta hank-kimat tulot edesauttavat viljelijän päätöstä jäädä eläkkeelle ja lopettaa tilanpito. Puolison tilan ulkopuoliset tulot sen sijaan kannustavat jatkamaan tilanpitoa. Tulosten perusteella viljelijöiden lisääntyvät tilan ulkopuoliset tulot eivät merkittävästi vaikuta perheviljelmämuotoisen maatalouden jat-kuvuuteen pitkällä aikavälillä. Sen sijaan tilan ulkopuoliset tulot vaikuttavat tilanpidon lopettamis-päätösten ajoitukseen sekä tuotantoresurssien siirtymiseen tuotantoa jatkaville viljelijöille. Viljelijöiden luopumistukijärjestelmät ovat ensiarvoisen tärkeitä perheviljelmämuotoisen maatalouden säilyttämiseksi Suomessa. Järjestelmät mahdollistavat oikein ajoitetun sukupolvenvaihdoksen ja ylläpitävät maatalouden työpaikkoja. Houkutteleva luopumistukijärjestelmä on tarpeen nuorten viljelijöiden saamiseksi alalle. Tämä edellyttää eläkkeen alaikärajan pitämistä tarpeeksi matalana sekä riittävän korkeaa luopumistukieläkettä.

Costs of purchasing new piglets and of feeding them until slaughter are the main variable expenditures in pig fattening. They both depend on slaughter intensity, the nature of feeding patterns and the technological constraints of pig fattening, such as genotype. Therefore, it is of interest to examine the effect of production technology and changes in input and output prices on feeding and slaughter decisions. This study examines the problem by using a dynamic programming model that links genetic characteristics of a pig to feeding decisions and the timing of slaughter and takes into account how these jointly affect the quality-adjusted value of a carcass. The model simulates the growth mechanism of a pig under optional feeding and slaughter patterns and then solves the optimal feeding and slaughter decisions recursively. The state of nature and the genotype of a pig are known in the analysis. The main contribution of this study is the dynamic approach that explicitly takes into account carcass quality while simultaneously optimising feeding and slaughter decisions. The method maximises the internal rate of return to the capacity unit. Hence, the results can have vital impact on competitiveness of pig production, which is known to be quite capital-intensive. The results suggest that producer can significantly benefit from improvements in the pig's genotype, because they improve efficiency of pig production. The annual benefits from obtaining pigs of improved genotype can be more than €20 per capacity unit. The annual net benefits of animal breeding to pig farms can also be considerable. Animals of improved genotype can reach optimal slaughter maturity quicker and produce leaner meat than animals of poor genotype. In order to fully utilise the benefits of animal breeding, the producer must adjust feeding and slaughter patterns on the basis of genotype. The results suggest that the producer can benefit from flexible feeding technology. The flexible feeding technology segregates pigs into groups according to their weight, carcass leanness, genotype and sex and thereafter optimises feeding and slaughter decisions separately for these groups. Typically, such a technology provides incentives to feed piglets with protein-rich feed such that the genetic potential to produce leaner meat is fully utilised. When the pig approaches slaughter maturity, the share of protein-rich feed in the diet gradually decreases and the amount of energy-rich feed increases. Generally, the optimal slaughter weight is within the weight range that pays the highest price per kilogram of pig meat. The optimal feeding pattern and the optimal timing of slaughter depend on price ratios. Particularly, an increase in the price of pig meat provides incentives to increase the growth rates up to the pig's biological maximum by increasing the amount of energy in the feed. Price changes and changes in slaughter premium can also have large income effects. Key words: barley, carcass composition, dynamic programming, feeding, genotypes, lean, pig fattening, precision agriculture, productivity, slaughter weight, soybeans Lihasikojen ruokinnalla, teurastuksella ja perimällä on suuri vaikutus sianlihantuotannon kilpailukykyyn. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten ruokintateknologiassa, sikojen perinnöllisissä kasvuominaisuuksissa ja lihamarkkinoilla tapahtuvat muutokset vaikuttavat sikapaikan vuosituottoon, sikojen ruokintaan ja teurastuksen ajoitukseen. Tutkimuksessa käytettiin joustavaa dynaamisen ohjelmoinnin mallia, jolla optimoidaan sikojen ruokinta ja teurastus eri tilanteissa. Tutkimuksessa kehitetyn mallin tuottamilla ruokintasuosituksilla päästään korkeimpaan pääoman tuottoon sikapaikkaa kohden, mikä on pääomaintensiivisessä sikataloudessa yksi keskeisimmistä kilpailukykyä edistävistä tekijöistä. Tutkimuksessa käytetty optimointitapa on kansainvälisesti ottaen uusi sikatalouteen sovellettuna. Tutkimus pohjautuu MTT:ssä tehtyihin kasvukokeisiin, joissa selvitettiin sikojen syöntikykyä. Kokeen pohjalta simuloitiin perimältään erityyppisten sikojen kasvua ja eri ruokintavaihtoehtojen vaikutusta kasvuun ottamalla huomioon perimän, ruokinnan ja teurastuksen vaikutukset sian ruhon arvoon. Jäljiteltävänä oli muun muassa tuotantosikaloissa yleisesti käytetty kaksivaiheruokinta ja sikojen täsmäruokinta. Rehuna käytettiin ohran, soijarouheen ja aminohappotäydennyksen seosta, jonka määrä ja koostumus optimoitiin täsmäruokinnassa jokaiselle kasvatuspäivälle erikseen maksimoimalla sikapaikan tuotto. Eläinjalostuksella mittavat hyödyt Sikojen kasvuvaiheen mukaan tarkennettu täsmäruokinta nosti sikapaikan tuottoa noin kaksi euroa vuodessa. Suurimman kohennuksen tuottaja kuitenkin sai satsaamalla perimältään nopeakasvuisiin ja vähärasvaisiin porsaisiin. Ne voivat nostaa sikapaikan tuottoa yli 20 euroa vuodessa, verrattuna hidaskasvuisiin ja helposti rasvoittuviin sikoihin. Sianjalostuksen tuottavuusparannukset hyödyttävät sianlihan tuotantoa vuosittain jopa miljoonilla euroilla. Sikaloissa yleisesti käytetyllä liemiruokinnalla sikojen ruokintaa on teknisesti mahdollista tarkentaa niiden kasvuvaiheen mukaan jopa päivittäin. Tutkimustulosten mukaan tuottajan kannattaakin ryhmitellä lihasiat tasoryhmiin, joiden yksilöllistä ruokintaa muutetaan jatkuvasti noin sadan päivän pituisen kasvatuskauden aikana. Siat voidaan jakaa ryhmiin sukupuolen, rehun syöntikyvyn ja ruhon rasvoittumisherkkyyden perusteella. Jos sikaerän sisällä on suurta perinnöllistä vaihtelua, kuten usein on, perimän mukainen ruokinta ja teurastus voi tuottaa useita lisäeuroja vuodessa per sikapaikka. Hyötyjä tuottaa erityisesti sikojen teuraslaadun tasaantuminen. Näin saatava tuotonlisä on merkittävä, kun sikalassa on satoja tai tuhansiakin sikapaikkoja. Paljon valkuaista ja vähän energiaa tuo laatulisää Tulokset osoittavat, että lihasialle kannattaa antaa rajoitetusti energiaa, mutta riittävästi valkuaista sen biologisen enimmäispäiväkasvun saavuttamiseksi. Näin sika kasvaa lihaksikkaaksi ja vähärasvaiseksi, jolloin teurastamo maksaa ruhosta laatulisää. Tulosten mukaan lihan hinnoittelulla voidaan ohjata lihan tarjontaa tehokkaasti, sillä vähärasvaisen tai painavan ruhon tuottaminen vaatii pitkän kiertoajan. Lisäksi tuottajat näyttävät hyötyvän lihan laatuhinnoittelun kannustavista ominaisuuksista enemmän täsmäruokintaa kuin perinteistä kaksivaiheruokintaa käyttäessään.