Search

Tätä analyysiä varten tarkistimme faktantarkistuksen keinoin Yleisradion faktantarkistukset vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Ylen 36 faktantarkistuksesta 17, eli 47 prosenttia, rikkoi vähintään yhtä kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden perusteella asettamaamme faktantarkistuksen kriteeriä. Tämä on 11 prosenttiyksikköä vähemmän kuin Ylen tulos viime presidentinvaalien yhteydessä (58 prosenttia). Tulosta ei kuitenkaan voi pitää hyvänä. Ylen tarkistuksiin oli valikoitunut 39 prosenttia sellaisia väitteitä, joille ei voida määrittää totuusarvoa. Näiden väitteiden paikkansapitävyyttä ei voida käytännössä tarkistaa. Näistä eniten oli epämääräisiä väitteitä (n=6), ja toiseksi eniten tulevaisuutta koskevia väitteitä (n=4). Moraalisia arvoja koskevia väitteitä, kielikuvia, mielipiteitä ja tavoitteenasetteluja oli yksi kutakin. Yle ei purkanut kompleksisia propositioita tarkistettaviksi kvasivirkkeiksi (n=6 eli 17 prosenttia). Johtopäätöksemme on, että Ylen pitää selkeyttää väitteiden valikointiaan ja niiden arviointia.

By means of explorative data-analysis all interruptions of parliamentary debates to be found in the protocol of the Finnish parliament (N = 11 708) during the electoral period 2007-2011 are studied. 165 known MPs made interventions to 213 MPs. Altogether 24 MPs shouted at least 100 interruptions with the maximum of 943 and 30 MPs received at least 100. Ten most active interrupters made almost half of them. Seniority is one of the most important explanatory variables. Among the 20 most active only two are female. Opposition MPs are more active than government representatives. Representatives of the government parties shout more often to representatives of other government parties. Government and opposition form two camps, which both mainly shout over the government-opposition divide. No clear linear electoral cycle is apparent. The interruptions do typically not get any visible reaction from the representative who has been interrupted. More than half of the noted interruptions oppose the representative who is speaking.

Lopputuloksen manipuloitavuus on alituinen riesa käytettäessä asiantuntijoita päätöksenteon tukena. Selvää ei kuitenkaan ole se, tietävätkö kaikki osapuolet tämän. Tieteellisten hankkeiden ja käsikirjoitusten asiantuntija joutuu vaikeisiin valintatilanteisiin, joiden luonnetta ei hyvin ymmärretä – eikä asiasta myöskään mieluusti avoimesti puhuta.

Julkisessa keskustelussa esitetään usein yhteiskunnallisesta asiasta kustannus-hyötyanalyysia muistuttavaa argumentaatiota. Jonkin ehdotuksen tai ratkaisun järkevyyttä puntaroidaan erittelemällä hyötyjä tai kustannuksia – mutta harvoin tasapainoisesti molempia. Pitäisikö Suomeen rakentaa viides ydinvoimala? Pitäisikö EU:n perustuslakisopimuksesta järjestää kansanäänestys? Pitäisikö Suomen hakea NATO:n jäsenyyttä?

Yliopistoissa on alettu erikseen taloudellisesti palkita oppiaineita niiden tieteellisestä julkaisutoiminnasta. Vielä palkitseminen ei ole taloudellisesti arvokasta. Kyse on pikemminkin suolarahoista. Pistetysjärjestelmät ovat toistaiseksi satunnaisia – osin jopa mielivaltaisia.