Search

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella pienten lasten vanhempien psyykkisen kuormittuneisuuden yleisyyttä sekä perhemuodon, sosiodemografisten tekijöiden ja yksinäisyyden kokemuksen yhteyttä kuormittuneisuuteen. Tutkimusaineistona käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen nelivuotiaiden lasten vanhemmille suunnatun FinLapset-tutkimuksen kyselyaineistoa vuodelta 2018. Aineistoa (n=10242) analysoitiin ristiintaulukoimalla ja logistista regressioanalyysia käyttäen. Kuusi prosenttia nelivuotiaiden lasten vanhemmista oli merkittävästi psyykkisesti kuormittuneita. Psyykkinen kuormittuneisuus oli selvästi muita yleisempää yhden vanhemman perheen ja uusperheen vanhemmilla ja hieman yleisempää naisilla ja matalasti koulutetuilla vanhemmilla. Logistisessa mallissa perhemuodon yhteys kuormittuneisuuteen säilyi, kun huomioon otettiin vanhemman taustatekijät, mutta kun malliin lisättiin yksinäisyyden kokemus, yhteys katosi. Yksinäisyyden kokemus osoittautui hyvin tärkeäksi kuormittuneisuuden selittäjäksi. Yksinäisyyttä hyvin harvoin kokeneiden vanhempien vetosuhde kuormittuneisuuteen oli kolminkertainen (OR=2,89; LV=1,92–4,34) ja melko usein tai jatkuvasti yksinäisyyttä kokevilla peräti 50-kertainen (OR=51,18; LV=34,56–76,25) verrattuna vanhempiin, jotka eivät koskaan kokeneet yksinäisyyttä. Tulokset viittaavat siihen, että vanhempien tukeminen ja yksinäisyyden tunnistaminen ovat tärkeitä koko perheen hyvinvoinnin tukemisessa.

nonPeerReviewed

Vanhempien osallisuutta pidetään oleellisena tekijänä perheiden hyvinvoinnille. Suomalaisten vanhempien osallisuudesta ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä on niukasti tietoa. Tämän kyselytutkimuksen tarkoituksena oli arvioida vanhempien osallisuutta arvioivan mittarin luotettavuutta sekä tarkastella alle 9-vuotiaiden ja pääosin terveiden lasten vanhempien osallisuutta. Osallisuudella tarkoitettiin vanhempien omaa arviota kyvystään pärjätä jokapäiväisessä arjessa oman lapsensa kanssa, osallistua vaikuttamiseen ja päätöksentekoon oman lapsensa käyttämissä palveluissa sekä vaikuttaa oman kuntansa lasten ja perheiden palveluihin. Kyselyyn vastasi 571 äitiä ja 384 isää. Vanhemmat arvioivat osallisuutensa toteutumista lastenneuvolassa, kouluterveydenhuollossa, päivähoidossa, esiopetuksessa ja perusopetuksessa. Vanhempien osallisuutta arvioiva mittari osoittautui luotettavaksi. Mittaria voidaan hyödyntää vanhempien osallisuuden tukemisessa sekä sitä vahvistavien toimintatapojen suunnittelussa ja arvioinnissa. Vanhempien osallisuus perheessä ja oman lapsen palveluissa oli vahvaa ja palveluiden kehittämisessä keskinkertaista. Vanhemmuuteen liittyvät huolet, arkielämän stressi ja hankaluudet saada lähipiiriltä apua olivat lapsiperheissä tavallisia ja ne olivat heikentävästi yhteydessä vanhempien osallisuuteen. Lisäksi vanhempien kokemilla vaikeuksilla oman lapsuutensa aikana oli heikentävä yhteys osallisuuteen. Merkityksellisiksi osoittautuivat esimerkiksi lapsuudenperheen taloudelliset ongelmat, vanhempien työttömyys ja mielenterveyden ongelmat sekä äideillä lisäksi altistuminen koulukiusaamiselle. Vanhempien tiedonsaanti palveluista sekä vaikuttamismahdollisuudet oman lapsen palveluissa ja kunnan lasten ja perheiden palvelujärjestelmässä olivat vahvistavasti yhteydessä vanhempien osallisuuteen. Tulosten perusteella vanhempien osallisuutta vahvistamalla voidaan tukea vanhempien selviytymistä jokapäiväisten arjen haasteiden, kuten ajankäytön ja voimavarojen riittävyyden, sekä vanhemmuuteen tyypillisesti liittyvien epävarmuuden tunteiden kanssa. Perheen kohdatessa haastavia elämäntilanteita, vanhempien osallisuuden vahvistaminen saattaa kohentaa perheen selviytymistä nykyhetkessä, vähentää vaikeuksien pitkäaikaisia kielteisiä vaikutuksia perheenjäsenien hyvinvoinnille ja ehkäistä vanhempien heikon osallisuuden tunteen siirtymistä lapsille. Vanhempien osallisuutta voidaan tulosten mukaan vahvistaa useilla yksinkertaisilla keinoilla. Vanhemmille olisi hyvä järjestää nykyistä enemmän vertaisryhmiä ja muita ryhmämuotoisia toimintoja, sillä vertaistuki on toimiva keino vanhemmuuden vahvistamisessa ja sosiaalisen tuen saannin turvaamisessa. Tärkeää olisi myös tarjota vanhemmille matalan kynnyksen apua arjessa selviytymiseen. Vanhempien emotionaalisen ja tiedollisen tuen tarpeet huomioimalla voitaisiin tukea vanhempien osallistumista omaa lastaan ja perhe-elämäänsä koskevaan päätöksentekoon. Palvelutapaamisten yhteydessä olisi myös hyvä pyytää vanhemmilta palautetta palveluista ja kehittämisehdotuksia niiden parantamiseksi, jolloin vaikuttamismahdollisuudet palvelujärjestelmään lisääntyisivät luontevasti. Tietojen yhteen kokoaminen kaikista kunnan, yksityisten palvelun tuottajien, seurakunnan ja kansalaisjärjestöjen tarjoamista alueellisista palveluista puolestaan kohentaisi vanhempien tiedonsaantia olemassa olevista palveluista. The aims of this study were to evaluate the validity and reliability of the Generic Family Empowerment Scale (G-FES), to describe maternal and paternal empowerment in the family, services that the child uses and improving the family service system as well as evaluate factors that are related to parental empowerment. The data were collected by post in 2009 from Finnish mothers (n = 571) and fathers (n = 384) of children ages 0–¬9. Parents were drawn from the Population Register Centre’s information system using stratified random sampling. The study design was cross-sectional. Parents evaluated their empowerment in the child health clinic, school health care, day care, preschool and primary school. The data were analyzed using descriptive methods, statistical tests and multivariate modelling. The G-FES proved to be a valid and reliable instrument that is suitable for evaluating empowerment of mothers and fathers in Finnish context. Among the study participants, parental empowerment in the family and the child’s services was high. In the improvement of services, parental empowerment was moderate. Mothers felt somewhat more empowered in the family and their child’s services than fathers did. Parenthood concerns, stress in everyday life, and difficulties in getting help from the social network were the factors that were negatively associated with parental empowerment. Sufficient perceived influence and shared decision-making on family service appointments as well as sufficient perceived influence on the provision of municipal services and access to adequate information about municipal services were the factors that were positively associated with parental empowerment. Additionally, several adversities that were occurred in the childhood family were negatively associated with parental empowerment. Bullying at school was negatively associated with maternal empowerment. The findings of this study can be utilized in supporting families’ wellbeing and in creating and evaluating interventions to reinforce parental empowerment.