Search

Background and Aim: Atrial fibrillation (AF) is the most common cardiac arrhythmia, associated with an increased risk of thromboembolic ischemic stroke. Subjects with CHA2DS2-VASc score greater than one have 2.2% or higher annual risk for stroke if not treated with anticoagulant medicine. The presence of AF is normally examined with 24 or 48 h ECG Holter monitoring that is inefficient in case of rarely occurring paroxysmal AF episodes. We evaluated the performance of a wrist-worn photoplethysmografic (PPG) device in monitoring cardiac rhythm and detecting AF. While being comfortable to wear, wrist PPG could provide a solution for continuous 24/7 monitoring. Methods: 30 cardiac surgery patients (9 female, 21 male, 69.3 ± 6.9 years old) were recruited for the study in Cardiac surgery ward at Tampere University Hospital. The subjects were monitored for 24 hours with a wrist-worn PPG monitor (PulseOn Oy, Espoo, Finland) leading to roughly 700 hours of data. 5-lead Holter ECG was used as a reference. The monitoring was started on 2nd to 4th post-operative day and the subjects were mostly staying in bed during the monitoring. The study was approved by the local ethical committee. Inter-beat-intervals (IBI) including signal quality information were estimated from the PPG and further used to detect AF in 5-minute intervals. Results: 12.3 % of the 5-minute segments were discarded due to inadequate signal quality and the remaining data was classified to AF and non-AF. Three out of the 30 subject developed AF during the monitoring period leading to 22 hours of AF data. All data segments during AF were correctly labeled as AF providing 100% sensitivity. From the non-AF data, 96.1% was correctly classified. Most of the incorrect classifications resulted from the presence of very frequent ectopic beats (> 10 per minute). Ignoring these segments improved the specificity to 99.7%. publishedVersion

Sydäninfarktialueen ulkopuolisen sydänlihaksen tila kokeellisen perioperatiivisen sydäninfarktin jälkeen Sydänleikkauksen aikana mahdollisesti kehittyvä sydäninfarkti on merkittävä potilaan ennustetta huonontava riskitekijä. Siihen vaikuttaa lisäksi sydänlihaksen iskemia-reperfuusio -vaurio, joka voi aiheuttaa sydänlihakseen muutoksia edelleen heikentäen sydämen toipumista sydänleikkauksen jälkeen. Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kokeellisen sydänleikkauksen aikana tapahtuvan sydäninfarktin vaikutuksia infarktialueen ulkopuoliseen sydänlihakseen. Muutosten tutkimiseksi käytimme modifioitua rotan heterotooppista sydänsiirtomallia. Selvitimme olivatko muutokset palautuvia vaikuttamalla sildenafiilin ja moklobemidin avulla fosfodiesteraasi 5- ja monoamiinioksidaasi -molekyylireitteihin. Siirrännäisiin aiheutettiin paikallinen sydäninfarkti sulkemalla vasen etummainen laskeva sepelvaltimo. Osa rotista sai lääkehoitona sildenafiilia 1mg/kg/vrk ja osa rotista moklobemidia 10mg/kg/vrk. Tutkimusasetelmasta riippuen rottia seurattiin joko tunti, vuorokausi, kaksi vuorokautta tai viisi vuorokautta. Sydänlihassolujen aineenvaihduntaa tutkittiin soluvälinesteestä mikrodialyysin avulla. Lisäksi sydämen poikkileikkeistä tutkittiin sydänlihaskudoksen sekä sydänlihaksen sisäisten valtimoiden histologiaa, immunohistologiaa ja geenien ilmentymistä. Kokeellisen sydänleikkauksen aikana tapahtuvan sydäninfarktin yhteydessä löysimme merkittäviä sydänlihaksen muutoksia infarktin ulkopuolisella alueella. Histologiassa havaitsimme sydänlihaksen valtimoiden seinämän sileälihassolujen tumien turvotusta ja periadventitia -tilan tulehdussoluja. Viisi vuorokautta infarktin jälkeen havaitsimme lisäksi viitteitä infarktialueen ulkopuolisten sydänlihasvaltimoiden intiman eli valtimon sisäkalvon paksuuntumisesta. Tulehdusta sekä hapenpuutetta kuvaavat merkkiaineet olivat kohonneet infarktialueen ulkopuolisessa sydänlihaksessa. Komplementtijärjestelmään kuuluva C4d sekä disintegriini ja metalloproteaasi 8 -molekyyli ekspressoituivat sydäninfarktin jälkeen ja voivat näin ollen auttaa sydänleikkauksen aikana tapahtuvan sydäninfarktin diagnosoimisessa. Sildenafiilin ja moklobemidin sydänlihasta suojaava vaikutus perioperatiivisen sydäninfarktin jälkeen voi liittyä sydänlihaksen infarktin ulkopuolisen alueen tulehduksen vähenemiseen. Moklobemidi vähensi tulehdusta (CD68, HMGB1) sekä hapenpuutetta (HO-1) kuvaavien merkkiaineiden esiintymistä, viitaten sydänlihaksen toipumiseen perioperatiivisen sydäninfarktin jälkeen. Modifioitua rotan sydänsiirtomallia käytettiin kokeellisen sydänleikkauksen aikaisen sydäninfarktin aiheuttamien infarktialueen ulkopuolisten sydänlihasmuutosten tutkimiseen. Huolimatta siitä, että kokeellisen perioperatiivisen sydäninfarktin aiheuttamat vauriot ovat paikallisesti peruuttamattomia, voidaan infarktialueen ulkopuolisen sydänlihasalueen muutoksiin vaikuttaa sildenafiililla ja moklobemidillä. Perioperative myocardial infarction (PMI) may occur during cardiac surgery and lead to poor patient outcome. PMI is associated with myocardial ischemia- reperfusion injury (IRI) and may be associated with remote myocardial changes impairing recovery after cardiac surgery. The aim of this study was to investigate, through the use of an experimental rat cardiac transplantation model, whether PMI impacts remote myocardium. We studied whether such remote myocardial changes were reversible by inhibiting the phosphodiesterase-5- and monoamine oxidase- pathways by sildenafil and moclobemide, respectively. We modified the widely used heterotopic rat cardiac transplantation model to simulate PMI. After transplantation and prior to IRI, the left anterior descending coronary artery (LAD) was permanently ligated, thus inducing a local myocardial infarction. Some rats were treated with either sildenafil 1mg/kg/day or moclobemide 10mg/kg/day. The rats were followed up to one hour, one day, two days or five days. Interstitial myocardial metabolism was studied using microdialysis. Histology, immunohistochemistry and gene expression analysis were studied from the myocardium and the intramyocardial arteries. Distinctive remote myocardial changes were found after PMI. Histologically, remote intramyocardial artery nuclei were edematous and inflammatory cells increased in the periadventitial space. Initiation of intimal bulging of remote intramyocardial arteries occurred after five days. Some inflammatory and hypoxic markers were elevated in the remote myocardium after PMI. The complement C4d and A Disintegrin And Metalloprotease 8 (ADAM8) revealed PMI. Sildenafil and moclobemide decreased periadventitial inflammation and edema of remote myocardial arteries, adding to myocardial protection after PMI. Moclobemide decreased the expression of inflammatory (CD68, HMGB1) and hypoxia markers (HO-1), indicating myocardial recovery after PMI. A rat cardiac model was established to study experimental PMI that causes remote myocardial changes. Despite the irreversibility of a local myocardial infarction area due to experimental PMI, remote myocardial changes may be attenuated by sildenafil and moclobemide.

Sydänsairaudet, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, taudinkuva, hoitosuositus Dilatoiva kardiomyopatia on sydänlihaksen sairaus. Dilatoivan kardiomyopatian etiologia on monitekijäinen. Taudin oireet johtuvat sydämen vajaatoiminnasta. Hoidossa käytetään tyypillisesti samoja lääkkeitä kuin sydämen vajaatoiminnassa. Potilaille asennetaan usein tahdistimia, ja vaikeaasteisessa vajaatoiminnassa yhtenä hoitomahdollisuutena on sydämensiirto. Tauti on pääasiassa yli 50-vuotiaiden miesten tauti. Tutkimusaineistona oli 167 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin sydänkeskuksen rekisterin dilatoivaa kardiomyopatiaa sairastavaa potilasta. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, vastaako sairaanhoitopiirin potilaiden taudinkuva ja hoito yleistä hoitokäytäntöä ja taudinkuvaa. Tutkimuksessa selvitettiin aineiston potilaiden ikäjakauma, etiologinen tekijä, tehtyjen sydämensiirtojen sekä tahdistimien asennuksien lukumäärä, lääkitykset, oireet ja potilaiden toimintakyky. Tutkimuksen potilaiden keski-ikä oli 56 vuotta ja suurin osa heistä oli miehiä. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin potilaat vastasivat pääosin taudinkuvan ja hoidon osalta yleistä käsitystä. Holter-tutkimuksen antamien tietojen mukaan sairaanhoitopiirin potilailla on annettuja tilastoja enemmän johtumishäiriöitä. Miehillä sairaus vaikutti tutkimustulosten perusteella huonompiennusteiselta kuin naisten. Miehillä proBNP-arvot olivat korkeammat ja kammiolisälyöntisyyttä esiintyi enemmän. Toisaalta miesten ja naisten ejektiofraktioiden arvot ovat samaa luokkaa. Naispotilailla kammioiden laajeneminen on jopa suurempaa kuin miehillä. Naisilla myös hoitovaste on heikompi. Asiasanat:Sydänsairaudet, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, taudinkuva, hoitosuositus