Search

Ohjaus on ammattikäytäntö ja professio mutta myös työote ja -menetelmä. Tiedejulkaisun kestoteemana se heijastaa niin aikuiskasvatustieteen kuin yhteiskunnan muutoksia.

Säännölliset terveystarkastukset ovat työterveyshuollon keskeinen toimintatapa. Vuosittain Suomessa tehdäänkin yli miljoona työterveystarkastusta. Niiden tavoitteena on työhön liittyvien sairauksien ja oireiden ehkäisy ja työntekijän terveyden ja työkyvyn tukeminen. Tämän tutkimuksen aineisto on hankkeesta, jossa työterveyshoitajia koulutettiin käyttämään motivoivan ohjauksen periaatteita osana työterveystarkastuksia. Tutkimuksessa tarkastellaan keskustelunanalyysin keinoin, kuinka terveyteen ja työkykyyn liittyvistä suunnitelmista keskustellaan ennen ja jälkeen koulutusintervention: kuinka asiakkaan huolet nousevat keskusteluun ja miten suunnitelman kannalta relevantit seikat muotoillaan. Ennen koulutusinterventiota työterveyshoitaja topikalisoi potentiaalisesti ongelmalliset seikan kysymällä ja asiakkaan vastauksen jälkeen siirtyi tyypillisesti neuvon antamiseen. Useimmissa tapauksissa neuvo annettiin usein motivoitumattomalle asiakkaalle. Intervention jälkeen, potentiaalisesti ongelmalliset seikat nostettiin edelleen esille pääasiassa kysymällä ja asiakkaan vastauksen jälkeen seurasi usein hoitajan neuvo. Neuvoissaan työterveyshoitajat ottivat kuitenkin aiempaa enemmän huomioon asiakkaan vastauksen. Neuvon paikalla työterveyshoitajat myös formuloivat asiakkaiden ongelmalliseksi kokemia tilanteita sekä evaluoivat ja validoivat asiakkaiden kuvaamia toimintatapoja. Motivoivan ohjauksen periaatteiden kouluttaminen näyttäisi siis tekevän neuvonnasta kohdennetumpaa ja asiakkaan kokemat ongelmat paremmin huomioivaa.

Työn reflektointi ja keskusteleva työkulttuuri ovat avainasemassa työyhteisöjen osaamisen kehittämisessä ja työkyvyn tukemisessa. Ohjaus on keino, jolla voidaan tukea sekä yksilöiden oman työn reflektointia että työyhteisön yhteisöllistä oppimista. Koska ohjaus perustuu keskusteluun, sen onnistuminen riippuu siitä, kuinka hyvin vuorovaikutus toteuttaa ohjauksen päämääriä. Tässä artikkelissa tutkimme vuorovaikutusta työkyvyn tukemiseen tähtäävässä lähijohtajien ryhmäohjauksessa. Tutkimuksen aineisto koostuu videoiduista lähijohtajien ryhmäohjaustapaamisista, joita analysoimme käyttäen jäsenkategorisoinnin analyysia ja keskustelunanalyysia. Analyysin keskiössä ovat lähijohtajien ryhmäohjaustapaamisten aikana kertomat tarinat alaistensa toiminnasta ja omasta johtamistyöstään suhteessa alaisiin. Tarinoissa ja niiden vastaanotossa tuli esiin vahva keskinäinen ymmärrys alaisten käyttäytymisen ongelmallisuudesta ja niiden avulla myös kutsuttiin ja tarjottiin vertaistukea. Tämä mahdollisti ohjauksen reflektioon suuntaavan agendan väistämisen, kun lähijohtajat keskittyivät alaisten toimintaan ja varoivat asettamasta omia tai toistensa työkäytänteitä tarkemman tarkastelun kohteeksi. Ohjaustyöhön kuuluva tasapainottelu kumppanuuden tukemisen ja reflektion herättämisen välillä vaatiikin hienovaraista ymmärrystä näiden toimintojen yhteen kietoutumisesta.

Yhteisöohjauksessa opintoja ohjaa yhteisö, organisaatio tai verkosto. Yhteisöllä ei kuitenkaan aina ole riittävää tietoa ohjaustehtävästä tai se on hajallaan organisaation rakenteissa. Yhteisöohjauksen solmukohtien avaaminen voi helpottaa ohjauksen onnistumista.

Tuomitsemisen sijaan terapisoitumisesta tarvitaan enemmän empiiristä ja vertailevaa tutkimusta. Näin myös kirkastettaisiin, missä lopulta on terapeuttisen, koulutuksellisen ja kasvatuksellisen raja.

Kirjoitus on osa "Elämän peruskysymykset – Anssi Peräkylän 60-vuotisjuhlakirja" –kirjaa

Tarinoita suomalaisesta työelämästä / Anu Järvensivu. Helsinki : Työterveyslaitos, 2014.

Millä tavoin akateeminen yhteisö voi tukea tieteellisen asiantuntijuuden kasvamista? Yliopistopedagogisessa koulutuksessa käytetty ohjauksen malli tarkastelee ohjausta sosiaalisena toimintana yhteisöissä. Se soveltuu esimerkiksi pro gradun ja tohtoriväitöskirjan ohjaukseen.

Mindfulness : tietoisuuden harjoittamisen taito / Timo Klemola ; [kuvitus: Jukka Kotisaari]. Jyväskylä : Docendo, 2013.

Nostamme artikkelissa tarkasteluun opinnäytteen ohjaukseen keskeisesti kuuluvan resurssin, opinnäytteen käsikirjoituksen ja sen läsnäolon ohjauksen vuorovaikutuksessa. Tutkimushankkeessamme Ohjauskäytänteet yliopistopedagogiikassa olemme tuottaneet keskusteluanalyysin avulla peruskuvauksia ohjausvuorovaikutuksesta. Ohjauksen kehittämisen yksi edellytys on perusteltu käsitys siitä, mitä ohjaustilanteissa tapahtuu ja millaisia mahdollisuuksia ja rajoituksia nykykäytännöt sisältävät.

Itsereflektio on oman kokemuksen, toiminnan, tiedon tai asennoitumisen erittelyä. Sitä tarvitaan osana oppimisprosesseja, asiantuntijuutta ja terapeuttista muutosta. Terapisoituva kulttuuri ja useilla elämänalueilla kasvava vaatimus yksilön suorittamaan itsen muokkaamiseen ja itseä koskevien tulkintojen esittämiseen tekee itsereflektiosta tärkeän tutkimuskohteen aikuiskasvatuksen, psykoterapiatutkimuksen sekä sosiologian kannalta., "I guess my self-esteem is going up" : self-reflection and reports of improved condition in interview talk

Ihmisen mieli / Riitta Hari, Jaakko Järvinen, Johannes Lehtonen, Kirsti Lonka, Anssi Peräkylä, Ilkka Pyysiäinen, Stephan Salenius, Mikko Sams, Petri Ylikoski. [Helsinki] : Gaudeamus, 2015.

Polkuja soveltavaan yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen / Leena Viinamäki & Erkki Saari (toim.). Helsinki, 2007.

[Ian Hutchby: The discourse of child counselling]

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten Suomen yleisten kirjastojen asiakkailleen tarjoamat internetiin liittyvät palvelut vastaavat digitaalisen kuilun kaventamisen ja uusien lukutaitojen edistämisen asettamiin haasteisiin. Tutkimusaihetta lähestyttiin Suomen yleisten kirjastojen ammattilehden, Kirjastolehden, kirjoitusten kautta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ja analyysin metodina käytettiin grounded theorya, jossa aikaisemmin vähän tutkitusta aiheesta pyritään tuottamaan uutta tietoa aineistolähtöisen laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 1995-2007 ilmestyneistä Kirjastolehdistä. Analyysiin valikoitui lopulta yhteensä 211 artikkelia, joiden sisältämät viittaukset tutkimusaiheeseen - yleisten kirjastojen asiakkaisiin ja internetiin liittyviin palveluihin - käsitteellistettiin ja ryhmiteltiin luokkiin niiden välillä havaittujen erojen ja yhteneväisyyksien perusteella. Tutkimuksessa löytyneisiin luokkiin oli yhdistettävissä joukko erilaisia ominaisuuksia - sisältöjä, käytäntöjä, periaatteita tai asenteita - joista osa oli kaikille luokille yhteisiä toisten esiintyessä vain tietyssä luokassa. Analyysin lopuksi luokista ja niiden ominaisuuksista muodostettiin malli. Aineiston analyysissä yleisten kirjastojen internetiin liittyvät palvelut jakautuivat kirjastotiloissa tarjolla oleviin palveluihin ja kirjastojen verkossa tarjoamiin palveluihin. Pääluokat jakautuivat edelleen alaluokkiin palveluiden keskeisimpien piirteiden perustella. Kaikkia tutkimuksesta löytyneitä luokkia, alaluokkia ja ominaisuuksia yhdistäväksi kattokäsitteeksi muotoutui portti: yleiset kirjastot toimivat asiakkailleen kaksisuuntaisena porttina internetin ja fyysisen kirjaston välillä, niiden toiminta joko estää tai edistää internetin käyttöä. Grounded theoryn periaatteiden mukaisesti tutkimusta on taustoitettu kirjallisuuskatsauksella, jossa käydään läpi analyysissä ilmenneistä keskeisistä teemoista tehtyä aiempaa tutkimusta. Lähdekirjallisuus on kerätty digitaalisen kuilun sekä uusien lukutaitojen tutkimuksista. Kirjallisuuskatsaus on muokattu empiirisen osuuden valmistumisen jälkeen. Kirjallisuuteen tutustuminen on kuitenkin tapahtunut päällekkäin analyysin tekemisen kanssa, mikä on saattanut vaikuttaa analyysin tuloksiin. Lopulliset tutkimustulokset ovat syntyneet kirjallisuuden ja analyysitulosten vertailusta. Tutkimustulosten perusteella Suomen yleisissä kirjastoissa on toimittu monipuolisesti digitaalisen kuilun kaventamisessa ja uuslukutaitojen edistämisessä mm. koneiden, neuvonnan ja internetaineiston tarjonnalla. Käytössä olevien resurssien vähyys ja internetin nopea kehittyminen ovat kuitenkin vaikeuttaneet kirjastojen toimintaa. Internetin sensuroimattomuus on tuonut omat ongelmansa palveluntarjontaan. Kaikkialle vakiintuneita käytäntöjä esimerkiksi lasten ja nuorten internetin käytön kontrolloimisessa ei ollut löydettävissä. Asiasanat:digitaalinen kuilu, grounded theory, informaatiolukutaito, internet, mediakasvatus, medialukutaito, yleiset kirjastot

Artikkelini käsittelee ohjaavan koulutuksen yksilöohjauksessa esiintyvää vuorovaikutusilmiötä, joka kytkeytyy pyrkimykseen rohkaista opiskelijan aktiivisuutta keskustelussa ja huolehtia vuorovaikutuksen opiskelijalähtöisyydestä. Käsittelemäni keskusteluilmiö on osa laajempaa tutkimusta, jossa olen keskustelunanalyysin keinoin kartoittanut tämän aikuiskoulutuksen kohtaamisen keskustelurakenteita, toimintoja ja keinoja. Olen etsinyt niitä systemaattisia vuorovaikutuksen tapoja, joilla kahden ihmisen välisestä kohtaamisesta tehdään juuri ohjausta, erityisen ohjaavan työvoimakoulutuksen ympäristön osana. Artikkeli käsittelee tilanteita, joissa opiskelija on pyytänyt ohjaajalta neuvoa tai ratkaisua ongelmaansa, mutta ohjaaja ei anna neuvoa heti, vaan ”pidättää” sitä. Sen sijaan hän muokkaa keskusteluympäristöä niin, että opiskelija päätyy vastaamaan kysymyksiin, joiden avulla hänen omat ratkaisuideansa houkutellaan esiin. Ohjaaja pääsee pois ratkaisuntarjoajan paikalta ja opiskelija saa lopulta kuulla neuvon, jonka aineksina ja vertailukohtana ovat hänen omat ideansa. Selvitän tämän keskustelurakenteen dynamiikkaa, paikkaa vuorovaikutuksessa sekä sen seurauksia. Pohdin millä erityisillä tavoilla tällainen keskustelurakenne kytkeytyy ohjaukseen ja sen tavoitteisiin ja orientaatioihin., This article (in Finnish) examines counselling interaction in careers training. Careers training aims at enhancing the students’ life planning, finding employment possibilities, and facilitating self-directedness. The article presents a part of a study that applies conversation analysis to recorded counselling encounters, examining in detail how counselling encounters are carried out as conversations and what interactional patterns are used to shape the interaction according to central counselling principles. Here I examine sequences where the student requests advice or solution to a problem. Instead of giving it, the counsellor withholds the expected response, and uses questioning to elicit the student’s own ideas on possible solutions. The advice is given only after that, grounding it in these ideas. Thus, the counsellor avoids taking the position of a solution-provider, activates the student in solving the problem, and maintains the possibility to evaluate the student’s ideas. I discuss the dynamics and consequences of this interactional pattern in relation to the aims of counselling.