Search

The city of Tampere in Finland aims to be carbon-neutral in 2030 and wanted to find out how the electrification of public transport would help achieve the climate goal. Research has covered topics related to electric buses, ranging from battery technologies to lifecycle assessment and cost analysis. However, less is known about electric city buses’ performance in cold climatic zones. This study collected and analysed weather and electric city bus data to understand the effects of temperature and weather conditions on the electric buses’ efficiency. Data were collected from four battery-electric buses and one hybrid bus as a reference. The buses were fast-charged at the market and slow-charged at the depot. The test route ran downtown. The study finds that the average energy consumption of the buses during winter was 40–45% higher than in summer (kWh/km). The effect of cabin cooling is minor compared to the cabin heating energy needs. The study also finds that infrastructure needs to have enough safety margins in case of faults and additional energy consumption in harsh weather conditions. In addition, appropriate training for operators, maintenance and other personnel is needed to avoid disturbances caused by charging and excessive energy consumption by driving style.

nonPeerReviewed

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli määrittää Suomessa markkinoilla olevien kalsiumsilikaattieristelevyjen ja ontelolaattabetonien kosteusominaisuudet. Materiaalien kosteusominaisuuksien määrittämistä varten tehtiin kaikille materiaaleille neljä eri koetta: veden imeytymiskoe, tasapainokosteuskoe, painelevykoe sekä märkäkuppikoe. Tutkittavien materiaalien kosteusominaisuuksien vertailuarvoja saatiin materiaalivalmistajilta, mallinnusohjelmista, standardeista sekä kirjallisuudesta. Kokeista määritettyjä tuloksia verrattiin vertailuarvoihin ja selvitettiin poikkeamista johtuvat virhelähteet. Tulokset on koottu tämän tutkimuksen loppuun tuotemerkeittäin. Tutkimuksen tulosten perusteella kalsiumsilikaattilevyjen kosteusominaisuudet vastasivat hyvin vertailuarvoja. Eri tuotemerkkien keskinäisessä vertailussa kalsiumsilikaattilevyjen tuloksista neljä tuotetta olivat lähes samanlaisia ja yksi poikkesi muista muutamien ominaisuuksien osalta. Poikkeavin levyistä oli Kasil Pura. Poikkeavuus johtui levyn erilaisesta raaka-aineesta, valmistusmenetelmästä sekä erilaisesta huokosrakenteesta. Verrattaessa ontelolaattojen tuloksia keskenään poikkeamaa oli kalsiumsilikaattilevyihin nähden enemmän. Vain toisen valmistajan ontelolaattabetoni vastasi vertailuarvoja. Kirjallisuuden tarjoama vertailuarvojoukko oli hyvin suppea. Tutkimuksen tulosten perusteella ontelolaattabetonien kosteusominaisuuksien arvoja pitäisi esittää kirjallisuudessa laajemmin. Kapillaarista tasapainokosteuskäyrää ei ole aiemmin määritetty TTY:n laboratoriossa. Käyrän määrittämiseksi hankittu painelevylaitteisto otettiin käyttöön osana tutkimusta ja laitteiston käytöstä tehtiin alustava toteutusohje, joka on esitetty myös diplomityön liitteenä. Painelevylaitteistolla tehtyjen kokeiden, standardien ja kirjallisuuden perusteella selvitettiin painelevymenetelmään liittyvät työvaiheet ja virhelähteet. Painelevykokeen suorittamisessa haastavinta oli materiaalien riittävän tasapainotusajan arvioiminen ja kapillaarisen yhteyden luominen koekappaleen ja painelevyn välille. Painelevylaitteiston käyttäminen vaatii lisätutkimuksia ja toteutusohjeen päivittämistä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman tarkoituksena on kuvata ja arvioida verkko-oppimisen nykytilaa ja tulevaisuudennäkymiä valtionhallinnon henkilöstökoulutuksessa. Verkko-oppiminen ymmärretään kokonaan tai osittain tietoverkoissa toteutetuksi suunnitelmalliseksi ja ohjaukselliseksi oppimiseksi: oppimiselle on määritetty tavoitteet ja oppimista seurataan, ohjataan ja arvioidaan. Tutkielmassa painotetaan sosiokulttuurista konstruktivismia: oppiminen nähdään aktiivisena tiedon tuottamisena, jossa keskeinen sija on myös oppimiskulttuurilla. Verkko-oppimista valtionhallinnossa tarkastellaan teoreettisesta kirjallisuudesta suodatettujen arviointikriteerien avulla, jotka kiteytyvät seuraaviksi pääteemoiksi: 1. verkko-oppimisen toteuttamisen konteksti, 2. verkko-oppimisen joustavuus ajan, paikan ja rakenteen raja-aitojen ylittämisenä sekä yksilöllisesti erilaisen oppimisen piirteiden huomioimisena, 3. oppimisprosessien luonne konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen suhteutettuna, 4. oppimiskulttuurin piirteet työn ja oppimisen yhteen nivoutumisen, jatkuvan työssä oppimisen ja vuorovaikutteisen yhdessä oppimisen avulla sekä 5. verkko-oppimisen tulevaisuus suhteessa valtion henkilöstökoulutuksen erityishaasteisiin, perehdytyskoulutuksen, osaamisen siirron sekä ikääntyvän henkilöstön osaamisen vahvistamisen järjestämiseen. Tutkielmassa analysoidaan kvalitatiivisesti seitsemää henkilöstökoulutuksen vastuuhenkilön teemahaastattelua verkko-oppimista valtionhallinnossa hyödyntävissä organisaatioissa. Tausta-aineistona käytetään Hallinnon kehittämiskeskuksen keräämää kyselyaineistoa verkko-oppimisesta valtionhallinnossa, jonka perusteella haastatellut organisaatiot on valittu. Tutkielmassa havaittiin verkko-oppimisen hyödyntämisen valtionhallinnossa olevan alussa. Joissain organisaatioissa verkko-oppimista hyödynnetään laajemmin ja sisällöllisesti monipuolisemmin kuin toisissa, mutta kaikissa organisaatioissa tietoverkkojen hyödyntämisen koulutuksessa nähdään vääjäämättä lisääntyvän, yhtenä elementtinä oppimisen monimuotoisessa kokonaisuudessa. Verkko-oppiminen tuo uusia mahdollisuuksia, mutta sen soveltuvuutta arvioidaan kriittisesti ja tarvelähtöisesti opittavan sisällön ja kohderyhmän erityispiirteiden kannalta. Verkko-oppimisen nykytilaa valtionhallinnossa voikin luonnehtia bittivirrassa luovinnaksi, suunnan etsimiseksi, mahdollisuuksien ja haasteiden pohdinnaksi. Verkko-oppiminen tuo valtionhallinnossa tällä hetkellä suurinta lisäarvoa suurille ja keskisuurille organisaatioille, joita luonnehtii laajalle maantieteelliselle alueelle hajautunut henkilöstö. Se tarjoaa välineen joustavaan maantieteellisten etäisyyksien hallintaan sekä kustannussäästöihin. Verkko-oppiminen tuo merkittävää lisäarvoa mahdollistaen valtionhallinnon henkilöstökoulutuksen aikuisen ja ikääntyvän kohderyhmän erityispiirteiden huomioimisen sekä oppimisen sovittamisen yksilöllisiin oppimistarpeisiin oikea-aikaisesti. Verkko-oppimisen koettiin tuovan rahoille vastinetta myös oppimisen laadun parantajana ja opetuksen tehostajana. Se haastaa miettimän oppimista ja opetusta tarkemmin, mikä säteilee kokonaisvaltaisesti myös muuhun toimintaan. Konstruktiivisen, tehokkaan oppimisen sisällöt heijastuvat verkko-oppimisen oppimisprosesseissa: lähestytään oppijoiden yhteisen, luovan ja aktiivisen ongelmanratkaisun ajatuksia, mikä heijastuu myös oppimiskulttuurin tasolle. Verkko-oppiminen ylittää rakenteita ja haastaa yhteistyöhön, sekä organisaatioiden sisällä että organisaatioiden välillä. Se avaa silmiä verkostoitumiselle ja yhdessä toimimiselle, nivoo työtä ja oppimista yhteen sekä vahvistaa jatkuvan työssä oppimisen ajatuksia. Tutkielma vahvistaa myös aiemmasta tutkimuksesta esiin nousseet päätelmät verkko-oppimisen ohjauksen tärkeydestä. Toimiva verkko-opetus on koettu tuloksellisena koulutuksen järjestämisen ja oppimisen tapana.