Search

The paper examines how a small rural town Kauhava, Finland, is reconfigured in the wake of a reception centre being established. Drawing on the conceptual toolbox of the sociology of associations, we find that regardless of attitudes towards asylum seekers, people springing into action and enroling others leads to the problematisation and intensification of place. This involves turning public and private spaces into contested places. Competing definitions of community and identity emerge. While new identities are configured, new associations and ways of linking actors and places together also take form. The paper examines how the micropolitics of place and belonging are carried out in practice, and what types of mechanisms bring about or prevent new conjunctions and transformations in places. The data consist of interviews in Kauhava with town officials, reception centre volunteers, opponents of the centre and refugees who have stayed in the town. peerReviewed

Vuoden 2015 muuttoliike herätti kiivasta keskustelua turvapaikanhakijoita koskien. Tätä keskustelua käytiin myös useilla maaseutumaisilla paikkakunnilla, joihin vastaanottokeskuksia perustettiin. Artikkelissani tarkastelen turvapaikanhakijoihin kohdistuvaa vastarintaa maaseudun kontekstissa kategorisointiin pohjautuvan temaattisen analyysin keinoin. Tutkimuskohteena on sosiaalisten kategorioiden synty ja ylläpitäminen. Näitä kategorioita luodaan ja merkityksellistetään turvapaikanhakijoita koskevissa keskusteluissa. Tarkastelen sitä, miten paikallisuutta ja ulkopuolisuutta tuotetaan sekä ylläpidetään turvapaikanhakijoihin kohdistuvissa vastustuspuheenvuoroissa. Tuotan tietoa siitä, miten maaseutupaikallisuus vaikuttaa turvapaikanhakijoihin kohdistuvaan vastarintaan. Tutkimus paikantuu Kauhavan kaupunkiin, jossa toimi vastaanottokeskus vuosina 2015–2019. Tutkimusaineisto koostuu paikallislehti Komian mielipidekirjoituksista sekä turvapaikanhakijoihin liittyvistä keskusteluista verkkopalvelu Suomi24 -keskustelufoorumilla. Turvapaikanhakijat ulkopuolisiksi positioivat kategoriat korostavat hierarkkisuutta, jossa korostuu länsimaisen kulttuurin ylivertaisuus.

Tutkin Pro gradu -tutkimuksessani lastensuojelun asiakkaana olevan vanhemman toimijuuden rakentumista lastensuojeluasiakkuudessa. Tarkastelen toimijuutta vanhempien kertomuksissa toimivasta lastensuojelusta. Lastensuojelun julkisuuskuva on perin negatiivinen. Julkisuutta saavat suuressa määrin huonot kokemukset lastensuojelusta, eikä lastensuojelu lapsi -ja perhekeskeisenä työnä näy ulospäin. Vääristynyt julkisuuskuva on huolestuttanut sosiaalityön ammattilaisia jo pitkään, koska se saattaa monissa tapauksissa vaikeuttaa lastensuojelutyön tekemistä. Tutkimuksessani tuon esille lastensuojelun asiakkaiden kokemuksia toimivasta lastensuojelusta viimeaikaisen negatiivissävytteisen keskustelun rinnalle. Toimivan lastensuojelun käytäntöjen näkyväksi tekemisen lisäksi näen tärkeänä lastensuojelun asiakkaan ääneen esille tuomisen. Tutkimuksessani tarkastelen kokemuksia toimivasta lastensuojelusta vanhemman toimijuuden näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostuu haastattelusta, kirjoitelmista sekä Kaksplus ja Vauva -lehtien keskustelupalstoille kirjoitetuista viesteistä. Analysoin tutkimusaineistoa teemoittelemalla. Analyysin mukaan vanhemman toimijuuden rakentuminen lastensuojeluasiakkuudessa voidaan jakaa kahteen pääteemaan, jotka ovat sisäinen prosessi ja lastensuojelun prosessi. Sisäinen prosessi kuvaa sitä prosessia, jonka vanhempi käy läpi lastensuojeluasiakkuuden aikana. Sisäinen prosessi koostuu omasta aktiivisuudesta ja toimintakyvystä, oman tilanteen reflektoimisesta ja pohtimisesta sekä avuntarpeen hyväksymisestä. Lastensuojelun pprosessi sen sijaan viittaa niihin toimijuuden rakentumista tukeviin asioihin, jotka liittyvät lastensuojelulta saatavaan tukeen. Näitä ovat luottamuksellinen ja toimiva yhteistyö, soveltuvien palvelujen järjestäminen sekä tuen järjestäminen. Tulosten perusteella voidaan todeta, että toimijuus lastensuojeluasiakkuudessa muodostuu prosessinomaisesti. Toimijuuden rakentumisen prosessi sisältää sisäinen prosessin ja lastensuojelulta saatava tuen osaprosessit, jotka yhdessä vaikuttavat siihen, millaiseksi vanhemman toimijuus lastensuojeluasiakkuudessa rakentuu. Vahvaksi rakentuva toimijuus on yhteydessä vanhemman kokemukseen toimivasta lastensuojelusta. On tärkeää kuitenkin huomioida myös se, ettei vanhemman kokemus lastensuojelusta voi koskaan olla yksiselitteisesti toimiva tai toimimaton. Vanhemman näkökulmasta lastensuojelun prosessiin liittyy aina erilaisia ajatuksia ja tunteita. Joskus kokemus lastensuojelun toimivuudesta selkiintyy vasta lastensuojeluasiakkuuden jo päätyttyä. Selvitän tutkimuksessani niitä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä kokemukseen toimivasta lastensuojelusta. Näiden asioiden huomioiminen mahdollistaa hyvien työkäytänteiden tuomisen osaksi lastensuojelutyöskentelyä.